Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Suomen näkemyksiä investointisuojasopimuksiin

Miksi Suomi tukee sopimuspohjaista kansainvälistä investointipolitiikkaa?

Suomalaisten sijoitusten mahdollisimman hyvä kohtelu kolmansissa maissa tukee yritystemme kilpailukykyä ja kasvua.

Suomen houkuttavuus sijoituskohteena lisääntyy ja mahdollisuudet saada Suomeen työllisyyden kannalta merkittäviä ulkomaisia suoria sijoituksia paranevat.

Kansainvälistä investointitoimintaa edistävät sopimukset kasvattavat Suomen viennin kannalta tärkeiden investointihyödykkeiden kysyntää.

Ovatko investointisuojasopimukset uusi asia?

Kansainvälinen järjestelmä muodostuu kahdenvälisistä investointien edistämistä ja suojaamista koskevista sopimuksista, joita on yli 3 000. Suomella on 65 sopimusta.

Vastuu kansainvälisistä investointisopimuksista on Lissabonin sopimuksen myötä siirtynyt Euroopan unionille. Komissio neuvottelee uudet sopimukset jäsenmaiden myöntämien mandaattien puitteissa.

Kaikki jäsenmaiden olemassa olevat sopimukset ovat voimassa siihen saakka, kunnes ne korvautuvat unionin sopimuksilla.

Mitkä ovat sopimusten päätavoitteet?

Sopimusten osapuolet sitoutuvat myöntämään sijoituksille oikeudenmukaisen ja tasapuolisen kohtelun, sekä täysimääräisen ja jatkuvan suojan, näin parantaen myös toimintaympäristön ennakoitavuutta.

Sijoituksia ei saa pakkolunastaa tai kansallistaa muuten kuin syrjimättömällä tavalla yleisen edun sitä edellyttäessä. Lunastuksesta on maksettava välitön ja riittävä korvaus.

Sopimukset mahdollistavat varojen välittömän siirtovapauden vaihdettavissa valuutoissa huomioiden kuitenkin YK:n turvaneuvoston pakotteet, tai kansainvälisen valuuttarahaston säännöt.

Kuluuko markkinoillepääsyoikeus suojan piiriin?

Suomi ei hyväksy investointisuojan ulottamista markkinoillepääsyyn, mikä on tapana pohjoisamerikkalaisessa perinteessä. Vain maan lakien ja määräysten mukaan maahan tehdyt sijoitukset nauttivat investointisuojasta ja voidaan tarvittaessa viedä sijoittajan toimesta kansianväliseen riitojenratkaisuun.

Tältä osin EU:n ja USA:n sopimuksessa noudatettaisiin siis jo Suomen kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa hyväksi todettuja periaatteita.

Rajoittaako investointisuojasopimus sääntelyoikeutta?

Sopimuksen tulee antaa sen osapuolille oikeus tehdä niin tiukkoja lakeja ja määräyksiä kuin ne katsovat tarpeelliseksi, kunhan ne ovat tasapuolisia ja syrjimättömiä kotimaisten ja ulkomaisten myös jo maahan tehtyjen sijoitusten suhteen.

Investoijilla ei ole mahdollisuutta riitauttaa lakeja ja määräyksiä menetettyjen tuotto-odotusten perusteella.

Miten riidat sijoittajan ja valtion välillä ratkaistaan?

Sijoittajan ja sopimuspuolen väliset riidat pyritään ratkaisemaan yhteisymmärryksessä. Mikäli se ei onnistu, on sijoittajalla mahdollisuus viedä riita kansainväliseen välimiesmenettelyyn, joka on yleinen menettely myös Suomen kahdenvälisissä investointisuojasopimuksissa.

Menettelyssä molemmat osapuolet nimittävät yhden välittäjän, jotka sitten valitsevat yhdessä kolmannen välittäjän puheenjohtajaksi. Välimiehet pyrkivät ratkaisuun kulloisenkin riidan yksityiskohtien sekä siihen sovellettavan investointisopimuksen puitteissa.

Välimiesten mahdolliset intressiristiriidat voidaan ehkäistä sitä koskevalla code of conduct -säännöstöllä.

Pääasiallisesti riidat sovitellaan Maailmanpankin alaisen vuodesta 1966 toimineen ICSIDin (International Centre for Settlement of Investment Disputes) puitteissa tai Yhdistyneiden kansakuntien kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) sääntöjen pohjalta esimerkiksi Haagissa sijaitsevassa pysyvässä välitystuomioistuimessa (Permanent Court of Arbitration) tai Tukholman kauppakamarin välityslautakunnassa.

Välitysmenettelyä hyödynnetään säännöllisesti, mutta amerikkalaisyritykset eivät ole käyttäneet sitä kovinkaan aktiivisesti.

Valtiot eivät ole yleensä halunneet, että riidat ovat julkisia. Avoimuuden merkitys tunnustetaan kuitenkin enenevässä määrin ja viime aikoina sekä ISCID että UNCITRAL ovat merkittävissä määrin edistäneet riitaprosessien avoimuutta.

Kenelle kuuluu toimivalta Euroopan unionissa?

Vastuu kansainvälisistä investointisopimuksista on Lissabonin sopimuksen myötä siirtynyt Euroopan unionille. Komissio neuvottelee sopimukset jäsenmaiden myöntämien mandaattien puitteissa.

Koska EU:lla on ollut käynnissä ja käynnistymässä useita vapaakauppasopimusneuvotteluja, katsottiin käytännölliseksi neuvotella investointisuojasta niiden osana (mm. Kanada, Singapore, Intia, Japani, USA, Thaimaa, Vietnam ja Malesia).

Unioni voi myös neuvotella erillisiä investointisopimuksia, jollainen on vireillä Kiinan kanssa.

Jäsenmailla on edelleen ns. grandfathering-asetuksen nojalla mahdollisuus neuvotella omia kahdenvälisiä sopimuksia, mikäli unioni ei neuvottele tai suunnittele neuvotteluja kyseisten maiden kanssa.

Kaikki jäsenmaiden olemassa olevat sopimukset ovat voimassa siihen saakka, kunnes ne korvautuvat unionin sopimuksilla.

Investointiriidoissa EU-jäsenmaat ovat vastuussa omista sopimuksistaan. Sen sijaan EU:n sopimusten osalta on laadittu asetus, joka määrittää oikeudellisen ja taloudellisen vastuun jakautumisen unionin ja sen jäsenmaiden kesken.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

Päivitetty 13.5.2015

Takaisin ylös