Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Venezuela

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Venezuela sijaitsee Etelä-Amerikan pohjoisrannikolla Karibian meren rannalla. Sen maantieteelliset ääripisteet ovat 0° 45’ ja 12° pohjoista leveyttä sekä 59° 45’ ja 73° 09’ läntistä pituutta. Maa sijaitsee päiväntasaajan tuntumassa, mutta kokonaan sen pohjoispuolella. Pinta-ala on 912 050 neliökilometriä eli lähes kolme kertaa Suomen pinta-ala. Suurin pituus pohjois-eteläsuunnassa on 1 270 kilometriä, suurin leveys itä-länsisuunnassa 1 490 kilometriä.

 

Pohjoisessa Venezuela rajoittuu Karibian mereen ja rantaviivaa on 2 800 kilometriä. Idässä rajanaapurina on Guyana, etelässä Brasilia ja lännessä Kolumbia. Aivan Venezuelan rannikon tuntumassa on lisäksi itsenäisiä saarivaltioita kuten Trinidad ja Tobago sekä Hollannin Antilleihin kuuluvia saaria (Aruba, Curaçao ja Bonaire).

 

Maantieteellisesti Venezuela jakautuu neljään alueeseen. Pohjoisessa on trooppinen alava rannikkokaistale, joka lännessä levenee ympäröimään Maracaibon lahden altaan. Andien vuorijono ulottuu Maracaibon lahden kummallekin puolelle ja sen jatkeet kulkevat pitkin rannikkoa kohti itää. Maailman suurimpiin vesistöihin luettavan Orinoco-virran pohjoispuolella ovat Venezuelan laajat heinäarot (llanos), jotka sadekaudella peittyvät suurelta osin veden alle. Orinocon eteläpuolella sijaitsevat niin sanotut Guyanan ylängöt, savannit, joilta nousevat tasahuippuiset tepui-vuoret (pöytävuoret). Alueella on useita vesiputouksia muun muassa maailman korkein vesiputous, Salto Angel eli enkelinputous. Maan etelä-osassa sijaitsee Amazonian sademetsiä, jotka jatkuvat Brasiliaan ja Kolumbiaan asti.

 

Venezuelan maantieteellinen sijainti on liikennettä ja kauppaa ajatellen hyvin edullinen. Etäisyydet Pohjois-Amerikan ja Euroopan keskuksiin ovat maanosan mittapuun mukaan lyhyet ja yhteydet vilkkaat.

 

Pääkaupunki Caracas sijaitsee keskellä Venezuelan pohjoisrannikkoa. Se on rakennettu rannikkovuoristossa olevaan kapeaan laaksoon, jonka liikenteellinen etäisyys merestä on noin 30 kilometriä. Merenrannan ja Caracasin kaupungin välissä on yli 2 700 metriin kohoava Ávila-vuori, jonka alueesta suuri osa kuuluu samannimiseen kansallispuistoon. Vuoren virallinen nimi on nykyään Waraira Repano.

Asuminen, asunnot

Asuntojen vuokramarkkinat ja -käytännöt vaihtelevat kaupungeittain ja asuinalueittain. Paikallisten asunnonvälittäjien verkkosivuilta löytyy tarjolla olevia asuntoja maan eri osista ja alueilta. Vuokra-asuntoja on suhteellisen vähän tarjolla ja hinnat ovat Suomeen verrattuna korkeat. Välittäjät perivät palveluistaan normaalisti yhden kuukauden vuokran suuruisen palkkion.

 

Turvallisuussyistä suositellaan kerrostaloasumista. Kerrostaloissa on usein 24 tunnin vartiointi sekä korkeat turvamuurit ja ikkunoissa kalterit. Huoneistot ovat yleensä suurempia kuin Suomessa, varustetaso saattaa vaihdella suurestikin. Liesi ja uuni toimivat yleensä kaasulla.

Autot

Venezuela on monessa mielessä autoon sidonnainen maa. Ilman omaa autoakin pärjää, mutta auto lisää huomattavasti vapaa-ajan liikkumismahdollisuuksia ja helpottaa tutustumista maan muihin osiin julkisten kulkuvälineiden rajoittuneiden palveluiden takia.

 

Auton hankinta, varustelutaso ja huolto

Ennen päätöstä uuden auton maahantuonnista kannattaa olla yhteydessä paikallisviranomaisiin ja tarkistaa maahantuontirajoitukset sekä maksettavaksi lankeavien verojen määrä. Venezuelassa valmistetaan eri merkkisiä ja mallisia autoja, mutta autojen maahantuontirajoitusten vuoksi maassa valmistettua autoa joutuu jonottamaan pitkään. Paikallisesti hankittuihin autoihin varaosien saanti on helpompaa, kun taas tuontiautojen varaosat ovat tuotava lähes poikkeuksetta ulkomailta.

 

Ilmastointilaite on välttämätön ja automaattivaihteistoa samoin kuin maastoautoja käytetään myös kaupunkiliikenteessä. Avila-vuoren kansallispuistoon noustessa täytyy olla täysin nelivetoinen auto.

 

Merkkihuolto- ja muita korjaamoja on pääkaupunkiseudulla, ja ne kattavat tärkeimmät eurooppalaiset, japanilaiset ja amerikkalaiset automerkit. Venezuelassa ei ole pakollista tehdä auton vuosikatsastusta, vaan auto katsastetaan tarvittaessa (myynti, rekisterikilpien vaihto tms.).

 

Polttoaine ja ajokortti

Polttoaine on yksi maailman halvimmista: noin 0,10 bolivaria/litra (noin 0,02 euroa). Saatavilla on 83-95 oktaanista bensiiniä. Lyijytöntä bensiiniä ei ole saatavissa ainakaan vielä. Diesel-polttoainetta on vaikea saada Caracasin huoltoasemilta. Lähinnä sitä myyvät kaupungin laitamilla olevat huoltoasemat, jotka tarjoavat palveluitaan linja- sekä rekka-autoille. Caracasin ulkopuolelta pääväylien varrelta diesel-polttoainetta löytyy helposti. Edellä olevan vuoksi diesel-henkilöautoja ei ole paljon käytössä.

 

Ajokortin saa 18 vuotta täyttänyt. Paikallinen ajokortti on voimassa viisi vuotta ja pakollinen maassa vakituisesti asuville. Sen saa esittämällä suomalaisen ajokortin sekä paikallisen lääkärintodistuksen. Lääkärintodistus on uusittava kahden vuoden välein ja sen on oltava aina mukana ajaessa.

 

Vakuutukset ja verot

Venezuelassa on kaikissa autoissa oltava pakollinen liikennevakuutus. Kasko-vakuutukset eivät ole yleisiä niiden korkeiden hintojen vuoksi. Vakuutusehdoista ja -hinnoista kannattaa olla yhteydessä paikallisiin vakuutusyhtiöihin.

 

Liikenneonnettomuuksien ja kolareiden määrä on valtaisa, ja liikenteensä on oltava tarkkaavainen. Pikkukolareista ei tavallisesti nosteta meteliä, koska ne ovat niin yleisiä. Autovarkauksia ja autoon kohdistuvia ilkivallantekoja sattuu paljon.

 

Venezuelalainen ajotyyli ja ajoittain huonokuntoiset tiet vaativat totuttelua ja paljon joustavaa reagointia, mikä edellyttää muutakin kuin liikennesääntöjen tuntemusta.

 

Vuokraus

Venezuelasta löytyy lukuisia autovuokraamoja (muun muassa Hertz, Avis, Budget). Ikäraja vuokraamiseen on vähintään 21 vuotta, kalliimpiin autoihin 23 tai 26 vuotta. Joillain vuokraamoilla on myös yläikäraja 65 vuotta. Vuokratessa kannattaa olla tarkkana vuokraehtojen suhteen, ja tarkistaa auto huolellisesti (muun muassa vararengas). Lisäksi kannattaa huomioida se, ettei vakuutus välttämättä korvaa läheskään kaikkia kuluja, vaan autonvuokraaja on niistä pitkälti vastuussa.

Edustustot

Caracasissa on 100 ulkomaista diplomaattista edustustoa, joista valtaosassa (72) on residentti suurlähettiläs. Pohjoismaista ainoastaan Norjalla ja Suomella on suurlähettilään johtamat edustustot. Ruotsilla, Tanskalla ja Islannilla on kunniakonsulaatit.

Hankinnat

Yleensä ottaen suurimmista kaupungeista on saatavissa normaalielämän kannalta tarpeelliset tuotteet. Tuontituotteet ovat huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa. Vaatteet ja kengät eivät ehkä vastaa suomalaisia maku- ja laatutottumuksia. Kaikenlaisten varaosien saanti on käynyt vaikeaksi.

 

Kauppojen arkipäivien aukioloajat vaihtelevat alueittain, yleensä ne ovat auki iltaan asti. Sunnuntaisin monet ruokakaupat ja ostoskeskukset ovat auki klo 12 - 21, mutta alueellisia eroja löytyy. Jotkut ruokakaupat ovat auki 24 tuntia.

 

Sähkölaitteet kannattaa ostaa Venezuelasta eri järjestelmän vuoksi (esimerkiksi TV- ja DVD-laitteet). Sähkölaitteet ja elektroniikka ovat kalliimpia kuin Suomessa, tarjouksiakin on vähemmän.

Ilmasto

Päiväntasaajan läheisyydestä huolimatta ilmasto vaihtelee melkoisesti maan eri osissa. Trooppisen kuumia ja kosteita vyöhykkeitä on rannikolla ja paikoin sisämaan alavilla seuduilla. Rannikkovuoristossa, jossa Caracas sijaitsee, sekä sisämaan ylängöillä vallitsee subtrooppinen, tasaisen lämmin ilmasto. Lauhkea ilmastovyöhyke käsittää Andien vuoristoalueen, jossa korkeimmat huiput ovat viileää, osin ikuisen jään aluetta.

 

Vuodenaikoja on kaksi: kuiva kausi (marras-joulukuusta maalis-huhtikuuhun) ja sadekausi (huhti-toukokuusta loka-marraskuuhun). Lämpötilan vaihtelu vuodenaikojen mukaan on hyvin pieni. Alueen korkeus merenpinnasta vaikuttaa ratkaisevasti lämpötiloihin, jotka koko maassa vaihtelevat 10 - 35 celsiusasteen välillä.

 

Caracas sijaitsee 800 - 1 200 metrin korkeudella merenpinnasta laaksossa ja kukkuloilla, ja sen ilmasto on miellyttävän lämmin, yleensä  20 - 30 celsiusasteen välillä ympäri vuorokauden. Sadekausi on kuitenkin hiukan lämpimämpi kuin kuiva kausi, jolloin lämpötila yöllä saattaa laskea 15 - 17 celsiusasteen tuntumaan. Auringonpaistetta riittää runsaasti koko vuodeksi.

Joukkoliikenne

Pitkän matkan liikenne

Linja-auto- ja lentoreitit (Aserca, Conviasa, Avior, Rutaca, Santa Bárbara, Venezolana) kattavat maan tärkeimmät kaupungit. Lentoliikenneverkko on tiheä ja säännöllisiä lentovuoroja on runsaasti kaikkiin maan merkittävimpiin kaupunkeihin sekä lomanviettokeskuksiin (esimerkiksi reiteillä Caracas - Margaritan saari sekä Caracas - Los Roquesin saariryhmä). Lentojen myöhästymisiin tulee varautua. Pienlentokoneita on runsaasti vuokrattavana.

 

Linja-autolippujen hinnat ovat alhaisia. Caracasissa on kaksi julkista pitkän matkan bussiterminaalia (La Bandera ja Terminal de Oriente), joista on niin sanotuilla tavallisilla linja-autoilla yhteydet eri puolille maata. Näistä terminaaleista operoivien linja-autojen kunto on hyvin vaihteleva.

 

Lisäksi linjoja liikennöidään yksityisten bussiyritysten (muun muassa Aeroexpresos Ejecutivos, Rodovías, Flamenco) toimesta, joilla on nykyaikainen kalusto ja omat terminaalit. Nämä luksus-, ja ensimmäisen luokan bussit ovat rakenteellisesti korkeatasoisia, ilmastoituja ja matkustusmukavuudeltaan hyviä. Pidempiin matkoihin suositellaan näiden linjojen käyttämistä. Liput on hankittava etukäteen ja lippua ostettaessa on esitettävä matkustajan henkilöllisyystodistus tai passi. On syytä huomioida, että ilmastoinnista johtuen linja-autojen sisälämpötila on hyvin alhainen, joten mukaan kannattaa varata lämpimiä vaatteita tai makuupussi. 

 

Tieverkoston kunto vaihtelee suuresti alueesta riippuen. Maan rautatieverkosto on käytännössä olematon.

 

Mantereelta Puerto la Cruzista, Cumanasta ja La Guairasta on autolauttayhteys Margarita-saarelle.

 

Kaupunkiliikenne

Julkiset liikennevälineet ovat usein ruuhkaisia. Julkisia kulkuneuvoja on viittä tyyppiä:

  • bussit (tärkeimpänä metrobussit, hyvätasoisia)
  • minibussit (porpuesto)
  • metro
  • taksit
  • mopotaksit (mototaxi).

 

Bussien taso ja turvallisuusnäkökohdat on otettava huomioon tätä matkustusmuotoa harkittaessa. Metroverkkoon liitetyt metrobussit ovat bussilinjoista luotettavimpia. Pääkaduille keskittyvät bussilinjat eivät kuitenkaan yleensä sovellu omakotialueilla tai Caracasia ympäröivillä kukkuloilla asuvien liikkumisvälineeksi. Oman auton ja taksin käyttö on yleensä välttämätöntä ja turvallisuuden kannalta suositeltavampaa.

 

Takseilla ei ole käytössään taksamittaria, vaan matkan hinta on sovittava etukäteen. Lisäksi on hyvä tarkistaa rekisterikilvestä (rekisteröidyillä takseilla keltainen), että taksi on rekisteröity, sillä laittomia takseja on runsaasti liikkeellä ja niiden käyttö ei turvallisuussyistä ole suositeltavaa.

 

Tilattavat taksit eli niin sanotut teletaksit ovat turvallisimpia. Myös kauppakeskusten ja hotellien taksit ovat yleensä luotettavia, mutta hieman kalliimpia. Caracasissa 10 kilometrin taksimatka maksaa noin 40 bolivaria. (5,64 VEB = 1 EUR, virallinen kurssi). Ranskalaisten rakentama metro, joka aloitti toimintansa vuonna 1983, on osoittautunut hyvin toimivaksi ratkaisuksi. Metron kertalippu maksaa 0,5 bolívaria. Mopotakseja liikkuu kaduilla runsaasti, mutta niiden käyttöä ei turvallisuussyistä suositella.

 

Taksia käytettäessä tulee tietää tarkkaan minne menee, koska katujen nimikylttejä on vähän eikä rakennuksia ole numeroitu. Takseilla ei välttämättä ole kaupungin karttaa.

 

Caracasin sijainti kapeassa laaksossa ja sitä ympäröivillä kukkuloilla, julkisen liikenteen ja yleensäkin liikennesuunnittelun puutteet sekä amerikkalainen yksityisautosidonnaisuus ovat syinä Caracasin liikenteen ruuhkaisuuteen ja paikoitusongelmiin. Kaikilla on auto, varakkailla useampi. Liikenteessä on aina syytä varautua ruuhkiin. Caracasin liikenneruuhkat ovat ajoittain valtavia, mutta myös ikuinen tekosyy myöhästelyyn. Sateella liikenne menee entistäkin sekaisemmaksi katujen tulviessa puutteellisen viemäröinnin vuoksi. Katsastuspakkoa ei ole, joten liikenteessä on paljon huonokuntoisia ja saastuttavia ajoneuvoja.

 

Edustustoon pääsee tarvittaessa metrolla (linea 1) jäämällä pois joko Chacaon tai Chacaiton metroasemalla ja kävelemällä noin 5-10 minuuttia.

Juomarahat

Juomarahaa jätetään yleisesti erilaisten palvelujen yhteydessä. Ravintoloissa juomarahan määrä on 10-15 prosenttia. Joissain ravintoloissa laskuihin lisätään palvelumaksu, tämä kannattaa tarkistaa maksaessa. Monesti auton "vahtimisesta" parkkialueilla pyydetään kolikkoa.

Jätehuolto

Jätteenhuoltomaksu peritään sähkölaskun yhteydessä.

 

Kerrostaloissa jätehuolto hoituu usein jätekuilujen kautta, josta roskat kerääntyvät roskasäiliöihin. Roskien kuljetus on omakotitaloalueilla järjestetty niin, että jäteauto kiertää alueilla keräämässä jätteet. Jätesäkit on itse kannettava suoraan jäteautoon, tai jätettävä katukäytävälle aamuisin.

 

Venezuelalaiset kotitaloudet eivät kierrätä kotitalousjätteitään kovin laajalti. Roskien kerääminen ja jätteen lajittelu hoituu pitkälti vähävaraisten toimesta. Eri kierrätysmateriaaleista maksetaan kilohintaista korvausta. Jotkin organisaatiot keräävät paperia ja joitakin pulloja ja tölkkejä kierrätetään, mutta muuten kaikki jätteet laitetaan sekajätteeseen. Edustusto vie itse kierrätettävän jätteen keräyskeskukseen.

Kansalliset vapaapäivät

  • 1. tammikuuta uudenvuoden päivä (Año nuevo)
  • 6. tammikuuta loppiainen (Reyes Magos)
  • Helmikuussa Karnevaali (kuusi viikkoa ennen pääsiäistä)
  • Maalis-huhtikuu pääsiäinen (kiirastorstai ja pitkäperjantai)
  • 19. huhtikuuta Itsenäisyyden julistaminen (Declaración de la Independencia
  • 1. toukokuuta vappu (Día del Trabajador)
  • 24. kesäkuuta Carabobon taistelun muistopäivä (Batalla de Carabobo)
  • 5. heinäkuuta itsenäisyyspäivä (Día de la Independencia)
  • 24. heinäkuuta Simón Bolívarin syntymäpäivä (Natalicio del Libertador)
  • 12. lokakuuta Alkuperäiskansojen vastarinnan muistopäivä (Día de la Resistencia Indígena)
  • 25. joulukuuta joulupäivä (Navidad)

 

Uskonnollisista juhlista tärkeimmät ovat karnevaali (helmikuinen maanantai ja tiistai kuusi viikkoa ennen pääsiäistä, käytännössä kaikki toiminta pysähtyy koko viikoksi) ja pääsiäinen, jolloin sekä kiirastorstai että pitkäperjantai ovat vapaapäiviä. Toista joulu- ja pääsiäispäivää ei vietetä. Paikallisia kansallispäiviä on vuosittain yhteensä 12. Lisäksi on joitain päiviä, jolloin pankit ovat suljettuja.

Kirjallisuus

Tunnetuin venezuelalainen kirjailija on Rómulo Gallegos, jolta on suomennettu kaksi kirjaa, Donna Barbara (1961) ja Pahan valta (1961). Miguel Otero Silvalta löytyy kirja ruotsiksi ja espanjaksi ja Arturo Uslar Pietriltä ja Juan Liscanolta vain espanjaksi. Runoilija Victor Valera Moran runoja löytyy kokoelmasta "Aavistuksia rituaalipuvussa: runoutta Latinalaisesta Amerikasta" (2000). Venezuelalaisia tunnettuja runoilijoita ovat lisäksi Andrés Bello ja Andrés Eloy Blanco.  Mielenkiintoista luettavaa ovat myös Francisco de Mirandan sekä Simón Bolívarin autobiografiat.

 

Suomalaiselle Venezuelaan lähtevälle suositeltavaa kirjallisuutta:

  • Arturo Uslar Pietri: Los Venezolanos y el Petroleo
  • Hugo Chávez, David Deutchmann & Javier Salado: Chávez - Venezuela and the New Latin America
  • Fernando Coronid: The Magic State, The University of Chicago Press 1997
  • Richard Gott: Hugo Chávez and the Bolivarian Revolution
  • Judith Ewell: Venezuela - A Century of Change
  • Nikola Kozloff: Hugo Chávez - Oil, Politics, and the Challenge to the U.S.
  • Lonely Planet: Venezuela
  • Venezuelalais-amerikkainen kauppakamari: Living in Venezuela

Kodinhoitoapu

Paikallisen tavan mukaan hyvätuloisilla perheillä on lähes aina kodinhoitaja tai/ja lastenhoitaja, jotka yleensä asuvat työnantajan kotona. Kodinhoitoavun saaminen paikan päältä on melko helppoa ja sen käyttö on edullista. Hyvän ja luotettavan apulaisen löytäminen saattaa kuitenkin olla aikaa vievää puuhaa. Naapuriapu ja suositukset voivat auttaa hyvän apulaisen löytämisessä. Venezuelalainen henkilökortti (cédula) ja apulaisen terveydentila kannattaa tarkistaa jo rekrytointivaiheessa.

 

Kotiapulaisen tehtäviin kuuluvat tavallisesti siivous, pyykinpesu, ruoanlaitto ja tarvittaessa lapsenvahtina toimiminen. Kotiapulaisen palkkakustannukset riippuvat asuinpaikasta ja -tavoista. Paikalliseen tapaan kuuluu, että työnantaja maksaa työmatkat ja ruokailut.

Koulut ja opiskelu

Caracasissa lapset voi panna yksityiseen espanjankieliseen kouluun (joissa usein opettajina nunnia ja pappeja), tai kansainväliseen kouluun (joista suurimmat ovat englannin-, ranskan- tai saksankielisiä).

 

Lukukaudet ja lomat

Kouluissa on kaksi lukukautta vuodessa. Ensimmäinen alkaa Venezuelan koulujärjestelmän mukaan syyskuussa ja päättyy joulukuussa, toinen alkaa tammikuussa ja päättyy kesä-heinäkuussa. Amerikkalaisen järjestelmän mukaan lukukaudet kestävät elokuusta tammikuuhun ja helmikuusta kesäkuun puoliväliin. Kesäloman lisäksi on noin kolmiviikkoinen joululoma sekä puolitoistaviikkoinen pääsiäisloma.

 

Opetuskieli

Opetuskieli on venezuelalaisissa kouluissa samoin kuin kaikissa korkeakouluissa espanja. Vieraana kielenä opetetaan usein englantia ja ranskaa. Kansainvälisissä kouluissa opetuskieli on englanti, saksa, ranska tai italia, mutta monissa niistäkin on espanjankielinen linja.

 

Kustannukset

Julkiset koulut ovat ilmaisia, joskin materiaali- ja ruokailukustannuksista sekä koulupuvun hankinnasta on vanhempien itse vastattava. Valtion yliopistot perivät ainoastaan pienen kirjoittautumismaksun. Kansainvälisten koulujen kustannukset ovat kalliita, niiden hinnat kannattaa tarkistaa koulujen verkkosivuilta.

 

Aikuiskoulutus

Espanjankielen osaaminen on Caracasissa työskentelyn edellytys, vaikka englannilla jotenkuten tulisikin toimeen. Caracasissa voi helposti osallistua yksityisten kieli-instituuttien järjestämiin espanjan ja muiden kielten tehokursseille. Myös hyviä yksityisopettajia on saatavissa. Tärkeimmät instituutit ovat:

  • Keskusyliopiston eli Universidad Central de Venezuelan kielikeskus
  • Centro Venezolano-Americano
  • Instituto Británico
  • Alliance Française
  • Instituto Humbolt
  • Instituto Venezolano-Italiano.

 

Kieltenopiskelun kustannukset ovat kohtuulliset.

 

Venezuelassa on “avoin yliopisto” -järjestelmä, jonka puitteissa halukkaat voivat seurata eri alojen opetusta. Yliopistoihin kirjoittautuminen on kuitenkin vaikeaa. Eri yhdistyksillä ja seurakunnilla on opintopiirejä, mutta kansan- ja työväenopistoihin verrattavaa aikuiskoulutustoimintaa ei ole.

 

Oppivelvollisuus

Venezuelan koulutusjärjestelmä rakentuu kuuden vuoden peruskoulusta, sekä kolmen vuoden "yläasteesta", eli yhteensä yhdeksän vuoden pakollisesta peruskoulusta. Oppivelvollisuus alkaa kuusivuotiaana. Julkisissa kouluissa on yleisesti kaksi vuoroa, jolloin osa oppilaista käy koulua aamupäivisin, ja osa iltapäivisin. Kouluissa käytetään koulupukua.

 

Päiväkodit ja esikoulu

Lapset menevät usein päiväkotiin alle 4-vuotiaina ja esikoulu käydään 4-6 -vuotiaana. Esikoulu muodostaa välittömän esiasteen peruskoululle ja toimii yleensä samoissa tiloissa. Esikoulun tarkoituksena on opettaa luku- ja kirjoitustaito sosiaalisten valmiuksien kehittämisen ohella.

 

Caracasissa on runsaasti sekä espanjankielisiä että englanninkielisiä päiväkoteja, joiden yhteydessä on usein myös esikoululuokkia. Päiväkodit ovat tavallisesti puolipäiväisiä. Niiden ohjelmaan kuuluu pari oppituntia päivittäin, loppuaika on leikkejä ja liikuntaa.

Käymälät

Julkisten käymälätilojen taso vaihtelee. Lentokenttien, pikaruokaravintoloiden ja ostoskeskusten saniteettitilat ovat yleensä siistejä ja maksuttomia. Julkiset käymälät ovat harvinaisia, joten matkailijat voivat hyödyntää hotelleiden, ravintoloiden, museoiden, linja-autoterminaalien tai ostoskeskusten palveluja. Kapeiden viemäreiden ja huonon vedenpaineen vuoksi vessapaperi pyydetään usein heittämään erilliseen roskakoriin. Käymälöissä asioinnista voidaan periä pieni käyttömaksu (muutama bolivar).

Lapset

Venezuelalainen kulttuuri on hyvin perhekeskeinen ja lapsirakas, ja lapset ovat yleisesti tervetulleita joka paikkaan. Useissa kaupungeissa on erillisiä lastenvaate- sekä lelukauppoja ja lapsille on myös omat parturiliikkeet. Vaippoja ja lasten ruokaa saa useimmista ruokakaupoista sekä apteekeista. Lapset saavat kulkea ilmaiseksi metrolla ja bussissa, mikäli eivät tarvitse omaa paikkaa.

Lemmikit

Eläinten tuomiseksi Venezuelaan vaaditaan Suomessa myönnetty terveystodistus (korkeintaan kuusi kuukautta vanha). Lisäksi koirilla ja kissoilta vaaditaan vesikauhurokote. Todistuksen pitää olla virallisen eläinlääkärin myöntämä. Todistus toimitetaan Venezuelassa maatalousministeriöön, jonka jälkeen se rekisteröidään Venezuelan konsulaatissa (noin 70 US dollaria). Lisää tietoa saa Venezuelan suurlähetystöstä Suomessa.

Liikennekäyttäytyminen

Liikennekulttuuri on suomalaiseen verrattuna kaoottisempaa, ja ajotapa vastuutonta. Kaikkialle kuljetaan autolla polttoaineen edullisuuden vuoksi, joten Caracasin kadut ovat lähes aina ruuhkautuneita. Caracasissa liikenne on erittäin vaarallista ja ruuhkaista. Ajotyylistä johtuen kolarien määrä on valtaisa ja usein toisena osallisena ovat moottoripyörät. Paikallisen elämänmenon mukaisesti autoa ajetaan myös alkoholin vaikutuksen alaisena sekä päivällä että yöllä, joten tämä on myös syytä huomioida liikenteessä.

 

Liikenteessä etuoikeus on oikealta tulevilta, mutta käytännössä etuajo-oikeus määräytyy lähinnä auton koon ja kuskin asenteen perusteella. Yleisesti ei ole tapana käyttää vilkkuja tai pysähtyä STOP-merkin kohdalla. Liikenneonnettomuuksia on paljon, ja autovakuutukset ovat suurten onnettomuustilastojen vuoksi kalliita.

 

Tiestön kunto on heikohko koko maassa pääkaupunkiseutu mukaan lukien. Kaupunkien ulkopuolella osa päätieverkosta on kuitenkin hyvässä kunnossa ja moottoritieverkosto on varsin kattava. Pääkaupungin kadut ja väylät ovat täynnä kuoppia, monttuja, sortumia ja viemäriaukkoja ilman kansia.

 

Jalkakäytävät ovat olemattomat ja monista paikoista ne puuttuvat kokonaan. Jalankulkijoiden kannattaa noudattaa erityistä varovaisuutta, sillä suojatietä ylittäville harvoin annetaan tilaa. Kaupunkien ulkopuolella ajonopeudet ovat kovia, liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia ei noudateta. Autot ajavat usein punaisia päin, joten turvallisempaa voi olla ylittää katuja autojen pysähdyttyä ruuhkaan. Kannattaa ylittää teitä muiden jalankulkijoiden kanssa samaa aikaa. 

Majoitus

Venezuelassa hotellien taso vaihtelee alueittain ja hintaluokittain, mutta hyvätasoisia ja edullisia hotelleja tai posadoja (majatalo/hostelli) on yleisesti ottaen helppo löytää. Pääkaupungissa, muissa suurissa kaupungeissa sekä matkailukeskuksissa on kansainvälisesti korkeatasoisia hotelleja:

  • Caracasissa Hotel Tamanaco Intercontinental
  • Hotel Gran Melia Caracas
  • Hotel Eurobuilding
  • Hotel Marriott
  • suurlähetystön lähellä sijaitsevat Hotel Lido sekä Hotel Embassy Suites.

 

Käytettävissä on myös residenssi-tyyppisiä asuntohotelleja, joista mainittakoon Altamira Suites sekä Best Western Hotel CCCT ja Hotel Paseo Las Mercedes, joista molemmista löytyy myös suite-tyyppisiä huoneita keittiökomerolla. Etukäteisvarausten tekeminen varsinkin parhaimpiin hotelleihin on suositeltavaa tehdä ajoissa.

Mitat ja painot

Mitat ja painot ovat samat kuin Suomessa, eli Venezuelassa käytetään metri- ja kilojärjestelmää. Lämpötilat ilmoitetaan Celsiusasteissa. Maantieteellisistä seikoista ja ruuhkista johtuen matkayksikkönä aikamäärä on tavallisempi kuin kilometrimäärä.

Muutot

Rahtaukset ja muutot suoritetaan yleensä meriteitse, joskin pienehköt lähetykset voidaan kuljettaa myös lentoteitse. Caracasissa on runsaasti kansainvälisiä kuljetusliikkeitä. Muuttoasiakirjojen (alkuperäiset) nopea toimittaminen (mielellään ennen tavaran saapumista maahan) on tärkeää, koska viivästysten sattuessa saattaa tavaroita hävitä varastoista tai kosteus voi vaurioittaa niitä.

Pankit

Pankkipalvelut ovat helposti saatavissa, eikä pankkitilien avaamiselle ole esteitä. Pankit tarjoavat nykyään myös verkkopalveluita, mutta konttoreissa hoidetaan edelleen paljon yksikertaisia maksu- ja tilioperaatioita. Shekit ovat Venezuelassa edelleen yleisesti käytössä.

 

Tärkeimpiä luottokortteja voi Venezuelassa yleensä käyttää sekä kaupoissa että ravintoloissa ja hotelleissa. Luottokorttia käytettäessä tulee kuitenkin noudattaa erityistä varovaisuutta turvallisuusriskien vuoksi. Visa ja Master Card ovat yleisimmin hyväksytyt, mutta myös American Express ja Diners Club käyvät usein. Visa Electron ei käy yleisesti Venezuelassa. Ulkomaista luottokorttia käytettäessä veloitetaan virallisen vaihtokurssin mukaisesti.

 

Lisää tietoa kohdassa Valuutta.

Parturi-kampaamot

Kampaamo- ja parturipalveluita on saatavilla laajalti. Erityisesti venezuelalaiset naiset käyvät usein kauneussalongeissa. Mani- ja pedikyyri kuuluvat huoliteltuun ulkonäköön ja monet naiset käyvät kerran viikossa kauneussalongissa hiushoidossa ja mani- sekä pedikyyrissä.

 

Parturien ja kampaamoiden tarjoamat palvelut, laatu ja hintatasot vaihtelevat suuresti. Yleisesti ottaen palvelut ovat halvempia kuin Suomessa, mutta hinnat kannattaa tarkistaa etukäteen. Samoin välineiden hygieenisyyteen kannattaa kiinnittää huomiota.

Posti

Postia hoitaa Ipostel (auki yleensä arkisin klo 8-12 ja 13-16.30), ja postitoimistoja löytyy laajalti. Ulkomaan postiliikenne toimii hitaasti, eikä se ole luotettavaa. Lähetys Eurooppaan tai Euroopasta voi kestää useita kuukausia, mikäli saapuu ollenkaan perille.

 

DHL-kuriiria ja muita kansainvälisiä kuriiriyrityksiä käytetään yleisesti. Maan sisäinen postiliikenne on myös erittäin hidasta ja epäluotettavaa. Tämän takia esimerkiksi Caracasissa joudutaan käyttämään lähettejä ja muussa maan sisäisessä yhteydenpidossa yksityisiä postitusfirmoja, kuten esimerkiksi MRW-kuriiria. 

Puhelimet

Venezuelan puhelinjärjestelmää hallitsee kansallinen puhelinyhtiö CANTV. Venezuelan suuntanumero on 58. Lisäksi kaupungeilla on omat suuntanumeronsa. Puhelin- ja telefaxyhteydet Venezuelassa ja ulkomaille toimivat yleensä hyvin. Soitettaessa ulkomaille näppäillään kansainvälinen koodi (00) jonka jälkeen maan suuntanumero (esimerkiksi 358), kaupungin suuntanumero (ilman ensimmäistä 0) jonka jälkeen varsinainen puhelinnumero.

 

Matkapuhelimet ovat hyvin yleisiä. Venezuelalla on käytössä kaksi eri verkkotaajuutta (850/900). Venezuelassa toimii useita operaattoreita kuten Digitel, Movilnet ja Movistar. Hinnat ja palvelut vaihtelevat operaattoreiden mukaan. Yleisesti sopimusmalleja on kahdenlaisia: prepago ja postpago. Prepagossa puheaikaa ladataan etukäteen. Monet päivittäistavarakaupat ja kioskit myyvät puheaikaa. Postpagossa puhelinlaskut maksetaan jälkikäteen. Suurimmalla osalla suomalaisista operaattoreista on roaming-sopimus venezuelalaisten operaattoreiden kanssa.

 

Käytössä on myös puhelinkoppeja ja erilaisia puhelinkeskuksia, joista puhelut ulkomaille voivat olla edullisempia kuin matkapuhelimista. Internetpalveluita tarjoaa useampi yhtiö, ja yhteydet toimivat kohtuullisen hyvin.

Pukeutuminen

Venezuelassa vaatetus voi ympäri vuoden olla kevyt ja kesäinen, ja puuvillavaatteet ovat erityisen suositeltavia. Joulu-helmikuun viileitä iltoja ja aamuja varten voi tarvita pikkutakkia tai villatakkia. Viileintä on kuitenkin tehokkaasti ilmastoiduissa sisätiloissa. Andeille matkustettaessa on varattava mukaan lämpimät päällysvaatteet.

 

Venezuelassa pukeutuminen on viime vuosina muuttunut rennommaksi, ja nykyään töihin voidaan tulla jopa farkuissa. Naisten pukeutuminen on erittäin keimailevaa ja paikallisväritteisesti huoliteltua ja muotitietoista (avonaista ja vartalonmyötäistä, korkeat korot, runsaasti kimaltelevia pukukoruja). Naiset käyttävät kuitenkin ilmastoa ajatellen yllättävän vähän hameita. Vapaa-aikanakaan miesten ei ole sopivaa kulkea shortseissa.

 

Miehet tulevat iltajuhlissakin toimeen tummalla puvulla. Shaketti ja frakki ovat harvoja erikoistilaisuuksia varten, ja ne voi vuokrata. Smokille voi olla enemmän käyttöä. Vastaavasti naiset saattavat tarvita iltapukua. Lyhyt niin sanottu pieni iltapuku on käyttökelpoisempi kuin niin sanottu suuri iltapuku, vaikkakin ainakin häissä ja seurapiiritanssiaisissa pukeudutaan suureen iltapukuun.

 

Venezuelan heinäaroilta periytyvä miesten puku “liqui-liqui” käy juhlapuvusta. Sen sijaan Keski-Amerikassa juhla-asunakin käytettävä miesten paitapusero “guayabera” on Venezuelassa vapaa-ajanasu.

 

Vaatteiden paikalliset laatukäsitykset voivat tuottaa yllätyksiä, vaikka vaatteiden hinta olisikin paikallisesti korkea. Edullisimmat vaatteet ovat yleensä myös heikkolaatuisia. Nahkakenkiä saa halvalla, joskin niidenkin laatu on vaihteleva. Tuontivaatteita on saatavilla runsaasti, mutta hinnat ovat yleensä korkeammat kuin Euroopassa.

 

Paikallisia pesulapalveluja on runsaasti tarjolla, ja hinnat ovat Suomeen verrattuna edullisia. Työn laatu on yleensä kohtalainen.

Puoliso

Ulkomaalaisten, myös puolisojen työskentelyn ehdottomana edellytyksenä on yleensä sujuva espanjankielen taito.

Pysäköinti

Yleinen pysäköintikäytäntö on huomattavasti joustavampi kuin Suomessa. Suositellaan pysäköimään vartioituihin parkkihalleihin, ja ottamaan mukaan kaikki arvoesineet autosta poistuessa.

Ravinto

Venezuelassa on oma perinteinen karibialainen (kreoli) ruokakulttuuri, jonka keskeiset ainekset ovat liha, riisi, mustat pavut ja banaanit.

 

Eräs tällainen perinteinen ruokalaji on “pabellón criollo”, joka sisältää neljää edellä mainittua. “Arepa” on pieni pyöreä maissileipä, joka kuuluu erottamattomasti venezuelalaiseen ruokapöytään. Myös kalaa (muun muassa "mero”, “pargo”) käytetään, joskin liha on hallitsevassa asemassa. Äyriäisistä ja simpukoista valmistetut keitot, salaatit ja pääruokalajit ovat suosittuja. Eri alueilla on lisäksi tyypilliset perinneruokansa. Jouluna venezuelalaiset syövät “hallacaa”, jossa banaanin lehteen käärityn maissijauhotaikinan sisään on leivottu muun muassa lihaa, kanaa, oliiveja ja rusinoita, “pan de jamónia” eli kinkulla täytettyä leipää sekä kanasalaattia. Joulujuomana nautitaan "ponche cremaa", munanvalkuaiseen tehtyä makeaa alkoholijuomaa.

 

Venezuelan perinteinen alkoholijuoma on rommi. Viskistä (muun muassa Etiqueta Negra) on kuitenkin tullut statussymboli ja yleisin alkoholijuoma. Venezuelasta saa myös runsaasti muita kansainvälisiä alkoholijuomia. Venezuelalainen olut on erinomaista. Ei-alkoholipitoisista juomista kannattaa mainita trooppisista hedelmistä tehdyt mehut (batidos). Perinteinen kansanjuoma on kookospähkinän mehu.

 

Erityisesti Caracasissa ja muissa suurissa kaupungeissa on runsas valikoima hyviä ravintoloita. Venezuelalaisen keittiön lisäksi tarjolla on muun muassa italialaisia, espanjalaisia, perulaisia, kiinalaisia ja japanilaisia ravintoloita. Lounaan pikaruokalassa voi saada noin 40 bolivarilla, tavallinen lounas maksaa noin 60-80 bolivaria. Illallisen hinta (alkuruoka, pääruoka, jälkiruoka) ilman juomia on alkaen 150-200 bolivaria ravintolasta riippuen. Alkoholijuomien hintataso vastaa muuta hintatasoa, oluen ollessa halvinta.

 

Myös niin sanottuja lounasravintoloita on runsaasti ja niiden aterioiden hinnat ovat suhteellisen edullisia (25-40 bolivaria). Pikalounaspaikkoja ja itsepalveluravintoloita kuten pizzerioita, hampurilaispaikkoja on syntynyt nopeassa tahdissa.

 

Caracasiin eurooppalaistyyppinen kahvilakulttuuri on vasta tulossa. Las Mercedes, El Rosal, La Castellana, Los Palos Grandes ja Altamira ovat kaupungin ravintolaelämän keskuksia.
Caracasin elintarviketarjonta on ollut yleisesti ottaen monipuolista ja riittävää kansainvälistenkin perustarpeiden kannalta. Paikallisesti tuotetut ruokatarvikkeet (muun muassa hedelmät ja vihannekset) ovat edullisia, mutta koska suuri osa myös elintarvikkeista on tuontitavaraa, on hintataso yleisesti verrattain kallis. Toisinaan peruselintarvikkeista kuten voista, kahvista, maidosta ja riisistä on pulaa.

 

Juomavesi ostetaan pulloissa. Pullovesi on kalliimpaa kuin bensa. Vesijohtovesi on suodatettava tai keitettävä juomakelpoiseksi, ruuanlaittoon se kuitenkin kelpaa.

Rekisteröity parisuhde

Venezuelassa ei ole sallittua rekisteröidä samaa sukupuolta olevaa pariskuntaa. Homoseksuaalisuus ei ole laitonta Venezuelassa, mutta vahva katolilaisen uskonnon vaikutus näkyy sekä homoseksuaalisuuden kieltämisenä että peittelynä.

Sosiaaliturva

Venezuelan sosiaaliturva on Suomeen verrattuna puutteellinen. Matka- ja sairasvakuutus on välttämätön. Sosiaaliturvasta vastaava viranomainen on Instituto Venezolano de Seguro Social (http://www.ivss.gov.ve).

Suomi-kuva

Suomi ei ole Venezuelassa kovin tunnettu, mutta yleinen suhtautuminen pohjoismaalaisia kohtaan on myönteinen. Suomi on tunnettu muun muassa Formula1-kuskeistaan sekä matkapuhelimistaan.

Sähkövirta

Sähkövirta on 110 -120 V / 60 Hz. Sähköpistokkeissa on kaksi litteää reikää. Suomesta tuotuihin valaisimiin voi ostaa paikalliset lamput. Caracasista voi hankkia Suomesta tuotuja kodinkoneita varten muuntajat. Sähkövirran vaihtelun vuoksi sähkörasiaan kannattaa hankkia virrantasaaja.

Terveydenhuolto

Pakolliset rokotukset, taudit ja ennaltaehkäisy

Päivitetyt rokotesuositukset löytyvät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen listasta. Keltakuumetta esiintyy Bolivarin ja Amazonasin osavaltioissa, minne matkustavien tulisi ottaa rokotus. Venezuelaan saapuville keltakuume-rokote on pakollinen, mikäli saavutaan infektoituneelta alueelta. Myös Venezuelasta tulevilta voidaan vaatia edellä mainittu rokotustodistus, kun tullaan trooppisiin maihin.

 

Kaikille suositeltava rokotesuoja on syytä olla voimassa seuraavia vastaan:

  • kurkkumätä
  • jäykkäkouristus
  • hepatiitti A
  • tuhkarokko-sikotauti-vihuriokko (MPR)

 

Lisäksi riskiarvion perusteella voidaan harkita rokotesuojaa hepatiitti B:tä ja lavantautia vastaan. Osan rokotuksista voi saada myös paikan päällä. Rokotuspäätöksiin vaikuttavat muun muassa matkan ajankohta, matkareitillä ja -kohteessa esiintyvän, rokotuksella ehkäistävän taudin yleisyys ja vuodenaikaisvaihtelu, infektoitumisen vaarallisuus matkustajalle itselleen ja tartuttavuus muihin.

 

Jo häviämässä ollut malaria on taas lisääntymässä maan sisäosissa (erityisesti Bolivarin ja Amazonasin osavaltioissa); malarialääkitys on suositeltavaa aloittaa viikkoa ennen sinne suuntautuvaa matkaa. Dengue-kuume on myös palannut jopa Caracasiin, joten kuumetapauksissa aspiriini-pitoisia lääkkeitä on syytä välttää, koska ne pahentavat denguekuumeeseen joskus liittyviä verenvuotoja. Lisää tietoa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen matkailijan terveysoppaasta (http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=2317).

 

Rokotusten lisäksi sairauksien ennaltaehkäisyyn kuuluu joukko varotoimenpiteitä. Caracasin läheisillä rannoilla ei puutteellisen viemäröinnin ja roskaisuuden vuoksi ole hyvä uida. Makeassa vedessä ei kannata uida mahdollisten loisten takia. Ruokapaikoiksi kannattaa valita siistejä ravintoloita. Katukioskien ruokien syömistä ei suositella. Mikäli ruokapaikan taso ei ole korkea, on hyvä jättää tuoreet vihannekset ja ilman kuoria tarjoiltavat hedelmät syömättä. Juomavetenä on käytettävä pullovettä, jota saa myös viikoittain kotiin toimitettuna suurissa pulloissa. 

 

Hyönteisten (muun muassa hyttysten, joita varsinkin sadekautena on runsaasti) puremia kannattaa ehkäistä voitein tai kotona erilaisin karkottein. Myrkyllisiä käärmeitä ei yleensä enää odoteta nähtävän pääkaupungissa tiettyjä omakotitaloalueita ja esimerkiksi suosittua ulkoilukohdetta Avila-vuorta lukuunottamatta. Maaseudulla kuljettaessa nämä luonnon vaaratekijät on otettava huomioon.

 

Venezuelassa on lähes aina kasvien ja puiden kukintaa, joten allergisten on varauduttava paheneviin oireisiin ja huolehdittava, että lääkkeitä on riittävästi mukana.

 

Vesijohtovettä ei suositella juotavaksi sellaisenaan.

 

Sairaalat ja lääkärit

Venezuelassa toimii rinnakkain sekä yleinen että yksityinen terveyshoitojärjestelmä. Julkiset terveyspalvelut ovat hyvin puutteellisia. Sairaaloissa ei ole käytössä ajanmukaisia laitteita, pulaa on lääkkeistä, verestä, huovista ja niin edelleen. Lääkärin vastaanotolle joutuu julkisissa sairaaloissa jonottamaan jopa viikkoja. Ennaltaehkäisevien toimenpiteiden puuttuessa erilaiset taudit ja epidemiat ovat yleisiä (muun muassa jo edellä mainittu denguekuume).

 

Tarjolla on kuitenkin myös yksityisiä klinikoita, joissa on saatavissa erittäin korkealuokkaisia sairaalapalveluja. Samoin hammaslääkäripalveluiden taso on korkea erikoishoitoja myöten. Venezuela on myös kuuluisa suhteellisen edullisesta ja erittäin korkeatasoisesta plastiikkakirurgiasta. Yksityisklinikoiden (muun muassa Clinica El Avila, Hospital Clinica de Caracas) lääkärit ovat saaneet koulutuksensa pääosin Yhdysvalloissa, joten heidän työkielenään on myös englanti.

 

Apteekkien valikoima on varsin monipuolinen, mutta kaikkia Suomessa myytäviä lääkkeitä ei välttämättä saa. Reseptiä ei yleensä vaadita lääkkeitä ostettaessa.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Maitotuotteiden - paitsi juuston, joka on tarkastettu lähettäjämaan viranomaisten puolesta - sekä sianlihan tuonti on kielletty. Myös siementen, kukkien, hedelmien ja kasvien tuonti on ainoastaan luvanvaraista. Eläimet pitää olla terveystarkastettu ja niille on oltava esittää rokotustodistukset. 

Valokuvaaminen

Mahdollisuudet valokuvauksen harrastamiseen ovat hyvät. Tarvikkeita on saatavilla, joskin kamerat ovat kalliita. Kuvien kehitys tapahtuu nopeasti ja kohtalaisen hyvin. Valokuvausliikkeitä on runsaasti. Eläin- ja kasvikunnan rikkaus tropiikissa tarjoaa monipuolisia kuvauskohteita. Kalliiden kameroiden kanssa liikuttaessa kannattaa olla erityisen varovainen.

Valuutta

Venezuelan valuuttayksikkö on bolívar fuerte, joka jakautuu sataan céntimoon. Vuonna 2008 otettiin käyttöön uusi valuutta, jolloin bolivarista tuli bolivar fuerte eli "vahva bolivar". Käytännössä tämä tarkoitti, että summista tiputettiin kolme viimeistä nollaa pois (esimerkiksi 2000 bolivaria = 2 bolivar fuertea). Käytössä on edelleen vanhoja kolikoita, jotka kelpaavat kaupoissa.

 

Rahauudistuksen takana oli tavoite tasapainottaa taloutta, vahvistaa valuuttaa ja helpottaa kansalaisten päivittäistä elämää. Inflaatio on valitettavasti edelleen suuri, ja hinnat nousevat jatkuvasti.

 

Maassa on voimassa valuuttasäännöstely, jolla rajoitetaan ja valvotaan sekä yksityishenkilöiden että yritysten valuuttaliikennettä. Joulukuussa 2010 bolivarin virallinen kurssi suhteessa euroon oli 3,51 olennaisiin tavaroihin ja valtion hankintoihin nähden, ja 5,64 kaupallisiin tarkoituksiin. Bolivar on kuitenkin vahvasti yliarvostettu, ja siihen kohdistuu vahvoja devalvaatiopaineita. Euroja tai dollareita voi vaihtaa bolivareihin valuutanvaihtopisteissä (Casas de cambio). Ulkomaanvaluutan hankinta on kuitenkin äärimmäisen hankalaa valuuttasäännöstelyn vuoksi.

 

Epävirallinen vaihto on laissa kielletty ja siihen liittyy aina riskejä. Kansainvälisiä luottokortteja (VISA, Mastercard) käytettäessä veloitetaan virallisen kurssin mukaan. Luottokortin käyttöön liittyy aina väärinkäytön riski. Pankkiautomaateista on hankala nostaa rahaa ulkomaisella luottokortilla. Pankkiautomaateista ei saa ulkomaan valuuttaa. Visa Electron ei käy Venezuelassa yleisesti maksuvälineeksi.

 

Maahan voi lähettää rahaa Western Unionin välityksellä, jolloin rahan saa nostettua paikallisessa valuutassa, mutta maasta ei voi välittää niin sanottua kovaa valuutta tämän kautta.

 

Lisää tietoa kohdassa Pankit.

Vapaa-aika

Venezuela tarjoaa erinomaiset mahdollisuudet matkailuun, ja Caracasista pääsee joustavasti maan eri osiin joko lentäen, autolla tai bussilla.

 

Kulttuuri, elokuvat ja yökerhot

Suurlähetystöt ja valtion virastot ja laitokset tarjoavat oman lisänsä Caracasin kulttuuritarjontaan järjestämällä taidenäyttelyitä, konsertteja ja tanssiesityksiä esimerkiksi yhteistyössä paikallisen kulttuurisäätiön tai yliopiston kanssa.

 

Caracasissa sijaitseva modernin taiteen museo (Múseo del Arte Contemporaneo) on tunnettu hyvästä kokoelmastaan. Elokuvateattereita on runsaasti, joskin niiden ohjelmisto on yksipuolisen amerikkalaisvoittoinen (poikkeuksena kulttuurikeskukset kuten CELARG). Elokuvat esitetään, toisin kuin televisiossa, alkuperäisversioina espanjankielisin tekstein.

 

Myös yökerhoja on runsaasti ja tanssiravintoloita jonkin verran. Yöelämä yleensäkin on latinalaisen moni-ilmeistä. Osallistumista öiseen huvielämään rajoittavat kuitenkin merkittävästi yleiset turvallisuustekijät.

 

Kevyen musiikin konsertteja järjestetään ennen kaikkea Teatro Teresa Carreñossa sekä Poliedro-suurhallissa. Latinalaiset suurtähdet vierailevat usein suurimmissa kaupungeissa, mutta myös länsimaalaisia tähtiä käy silloin tällöin. Urheilulajeista suosittuja ovat muun muassa pesäpallo, koripallo ja jalkapallo. Caracasin alueella on useita urheilustadioneita, joissa voi käydä katsomassa paikallisia otteluita.

 

Liikunta

Mahdollisuudet liikuntaan ja ulkoiluun kaupungeissa ovat jokseenkin vähäiset. Liikunta keskittyy sisätiloihin ja yksityisille liikuntaklubeille. Kaupunkien ulkopuolella on useita luonnonpuistoja, jotka soveltuvat vaeltamiseen, ja Venezuelassa voi harrastaa monipuolisesti erilaisia urheilulajeja.

 

Caracasissa käytännössä ainoat liikunta-alueet ovat eräät puistot, erityisesti Parque Miranda eli entinen del Este ja Avila-vuoren kansallispuisto. Jopa mahdollisuudet kävelyyn ovat pääkaupunkiseudulla heikot, koska kaupunki on suunniteltu autoilijoita varten. Joka paikassa ei ole edes jalkakäytäviä tai ne ovat huonokuntoisia (avonaiset viemäriaukot eivät ole harvinaisia) ja autot pysäköidään yleensä juuri jalkakäytäville. Lisäksi liikenne on ruuhkaista, katujen ylitys on vaikeaa ja ilma pääkaupunkiseudulla liikenteen saastuttama. Pyöräily on vilkkaan liikenteen vuoksi vaarallista ja suhteellisen harvinaista. Myös läheiset uimarannat ovat saastuneet, ja viikonloppuisin on Caracasin rannikolle johtavilla ulosmenoteillä melkoinen ruuhka. Käytännössä retki kohtuullisen siistille uimarannalle merkitsee edestakaisin yhteensä noin kuuden tunnin autossa istumista.

 

Venezuelalaiseen yläluokan vapaa-ajan käsitteeseen kuuluu elinikäinen klubijäsenyys harrastusmahdollisuuksineen. Ulkomaalaisille sopivien klubien jäsenmaksut ovat kuitenkin niin korkeita (jopa 10 000 US dollarin vuosimaksu), ettei osakesijoitus yleensä ole kätevä vaihtoehto vain muutaman vuoden kaupungissa viettävälle. Tosin osakkeiden hinnat ovat nousussa, joten rahallisesti sijoitus voi olla kannattava vaikka jäsenyys kestäisikin vain muutaman vuoden.

 

Jotkut vapaa-ajan klubit (ainoa mahdollisuus golfin peluuseen) tarjoavat kuitenkin ennen kaikkea diplomaateille mahdollisuuden komennuksen aikaiseen erillisjäsenyyteen, jonka kustannukset ovat normaalijäsenyyttä huomattavasti alhaisemmat, mutta silti erittäin korkeat, joten jäsenyys ei kannata ellei vietä kaikkea vapaa-aikaansa klubilla. Klubeista mainittakoon

  • Puerto Azul
  • Country Club
  • Golf Club Valle Ariba
  • Club Tachira.

 

Esimerkiksi Puerto Azulin klubin jäsenyys maksaa noin 1000 bolivaria kuukaudessa, ja liittymismaksu on 60 000 bolivaria. Eri mailla (muun muassa Portugali, Espanja) on myös omat klubinsa, jotka vaativat kansalaisuuden. Hienoimmille klubeille on vaikea päästä jäseneksi.

 

Caracasissa on lisäksi jonkin verran kuntosaleja, jotka tarjoavat muun muassa aerobic- ja spinning-tunteja ja jotka ovat kuukausi tai vuosimaksumaksupohjaisia, mutta näidenkin maksut ovat korkeat. Kannattaakin yrittää etsiä asuntoa taloyhtiöstä, jossa on uima-allas, kuntosali tai tenniskenttä, vaikka tällaisten asuntojen hinnat ovat usein myös korkeat.

 

Yksityisiä kuntosaleja on jonkin verran, mutta tarjonnan laatu vaihtelee sijainnin ja hinnan mukaan. Julkiset liikuntapalvelut ovat lähes olemattomat. Yksityisten tanssituntien (salsa, merengue, ja niin edelleen) ottaminen on suosittua niin, että opettaja tulee kotiin.

 

Caracasissa on muutama tutustumisen arvoinen puisto (Parque Miranda (del Este), Los Chorros) sekä kaksi eläintarhaa. Eläintarhat eivät tosin ole turvallisilla alueilla. Kaupungin pohjoislaidalla erottuu luonnonvarainen Avila-vuori kansallispuistoineen ja merkittyine kävelyreitteineen. Varsinkin viikonloppuisin suosituimmat kävelyreitit ovat todella käytettyjä, ja Avila-vuori tarjoaakin erinomaiset ulkoilumahdollisuudet rauhallisesta iltapäiväretkestä aina vaativampaan vaellukseen saakka. Vuorella on myös telttailupaikkoja. Vuoren huipulle pääsee myös köysiradalla (Teleférico). Venezuelan mittava kansallispuistoverkosto on erinomainen tapa tutustua maan luonnon tarjoamiin rikkauksiin.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Ulkoasiainministeriö Venezuelan ja Karibian alueen kiertävä suurlähettiläs

Päivitetty 31.1.2011

Takaisin ylös