Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Maatiedosto Etelä-Afrikka

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
SuomiEtelä-Afrikan TasavaltaEtelä-Afrikka
RuotsiSydafrikanska RepublikenSydafrika
EnglantiThe Republic of South AfricaSouth Africa
AfrikaansDie Republiek van Zuid-AfrikaZuid-Afrika

Itsenäistyminen

Toinen Buurisota vuosisadan vaihteessa yhdisti itsenäiset buurivaltiot Transvaalin ja Orange Free Staten sekä Brittiläiset Kapin ja Natalin siirtomaat. Toukokuun 31. päivä 1910 Etelä-Afrikan unioni perustettiin näistä neljästä alueesta, 31. toukokuuta 1961 maa julistautui tasavallaksi ja erosi Brittiläisestä kansanyhteisöstä ja 27. huhtikuuta 1994 maa siirtyi enemmistövaltaan.

Kansallispäivä

Freedom Day 27. huhtikuuta

Lippu

Kartta

Map of South Africa (Lähde: CIA - The World Factbook)

Aikaero Suomeen

Kesäisin: UTC +2, sama aika kuin Suomessa

Talvisin: UTC +2, tuntia edellä Suomea

Pinta-ala

1 219 090 km²

Väkiluku

51 770 560, Väestölaskenta 2011, 52 982 000, Arvio 2013 (Lähde: Statistics South Africa)

Pääkaupunki

Suomeksi: Pretoria (hallinnollinen), Kapkaupunki (lakiasäätävä), Bloemfontein (juridinen)

Omalla kielellä: Pretoria (Tshwane), Cape Town, Bloemfontein

Diplomaattisuhteet

7. tammikuuta 1949

Suomen edustautuminen

Suomen edustustot: Etelä-Afrikan Tasavalta

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Etelä-Afrikka

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Etelä-Afrikka on ollut tasavalta vuodesta 1961 lähtien. Maa siirtyi rotuerotteluun perustuneesta apartheid-järjestelmästä enemmistödemokratiaan vuonna 1994, jolloin maassa pidettiin ensimmäiset demokraattiset ja vapaat vaalit.

Maan presidenttinä 9. toukokuuta 2009 alkaen ollut Jacob Zuma valittiin toiselle kaudelleen 21.5.2014.

Parlamentti

Etelä-Afrikan parlamentti on kaksikamarinen. Se koostuu 400-paikkaisesta alahuoneesta eli National Assemblystä ja 90-jäsenisestä ylähuoneesta eli National Council of Provincesista, jossa on 10 edustajaa maakuntaa kohden. Kansanedustajat valitaan yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla viideksi vuodeksi. Viimeksi vaalit pidettiin vuoden 2014 toukokuussa.

 

Suurimmat puolueet (2014 vaalit):

African National Congress, ANC

249 edustajaa

62,15 %

Democratic Alliance, DA

89 edustajaa

22,23 %

Economic Freedom Fighters, EFF

25 edustajaa

6,35 %

Inkatha Freedom Party, IFP

10 edustajaa

2,40 %

New Freedom Party, NFP

6 edustajaa

1,57 %

United Democratic Movement, UDM

4 edustajaa

1,00 %

 

Muiden puolueiden kannatus jäi alle 1 prosentin. Parlamenttiin pääsi edustajia yhteensä 13 puolueesta.

Hallitus

Presidentti nimittää hallituksen ja johtaa sitä.

 

Ministeriöiden yhteystiedot

Sisäpolitiikka

Hallintomuoto

EAT:n hallintomalli on keskitetyn ja liittovaltion sekoitus, maa koostuu yhdeksästä maakunnasta:

 

  • Eastern Cape
  • Northern Cape
  • Western Cape
  • Free State
  • North West
  • Limpopo
  • Gauteng
  • Mpumalanga
  • KwaZulu-Natal

 

Maakunnilla on omat vaaleilla valittavat lainsäädäntö- (legislatures) ja hallintoelimensä, joiden johdossa on pääministeri eli provincial premier. Vuoden 2014 vaalien tuloksena ANC säilytti enemmistönsä kahdeksassa maan yhdeksästä maakunnasta, tosin sen ääni- ja paikkamäärä joissain, kuten suurimmassa maakunnassa, Gautengissa pieneni yli 10 prosenttiyksikköä. Western Capessa enemmistö on DA:lla eli Democratic Alliancella.

Sisäpolitiikka

Etelä-Afrikan viimeiset parlamentti- ja aluetason vaalit pidettiin toukokuussa 2014. Vaalitulos ei tuonut suurempia yllätyksiä. Valtapuolue African National Congress, ANC, sai 62,5 prosenttia äänistä, mikä merkitsi hienoista kannatuksen laskua vuoden 2009 tuloksesta, jolloin puolueen kannatus oli 65,9 prosenttia. Vuoden 2009 vaaleihin verrattuna ANC menetti 15 paikkaa parlamentissa. Toiseksi eniten ääniä saanut Democratic Alliance, DA, nosti kannatustaan edellisistä vaaleista reilulla 5 prosenttiyksiköllä 22,23 prosenttiin ja nosti paikkansa parlamentissa 22 edustajalla. Kolmanneksi sijoittunut, ANC:n nuorisojärjestöstä noussut uusi vasemmistopopulistinen puolue Economic Freedom Fighters, EFF, sai 6,3 prosenttia äänistä ja siten 25 paikkaa parlamentissa. Viime vaaleissa ANC:stä irronnut Congress of the People, COPE, menetti huimasti ääniä saaden vain alle prosentin kannatuksen ja vain 3 paikkaa parlamentissa.

 

Uusi parlamentti valitsi toukokuussa 2014 presidentiksi odotetusti ANC:n puheenjohtajan Jacob Zuman.

 

Presidentti Jacob Zumalla ja hänen hallituksellaan on valtavat haasteet maan kehittämisessä kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.  Irtisanomiset, lakkoaallot sekä väkivaltaisiksi yltyneet mielenosoitukset ovat leimanneet Zuman hallintokautta. Elokuussa 2012 lähes 40 ihmistä kuoli poliisin laukauksiin väkivaltaisessa lakossa Marikanan kaivoksella. Tämä oli apartheidin jälkeisen Etelä-Afrikan vakavin välikohtaus. Sosiaalipalvelujen huono laatu, korruptio ja kapasiteetin puute varsinkin paikallistasolla aiheuttavat tyytymättömyyttä kansalaisten keskuudessa. Etelä-Afrikka on edelleen yksi maailman epätasa-arvoisimmista yhteiskunnista.

 

Tulevan hallituksen politiikan punaisena lankana on Kansallinen kehityssuunnitelma ja sen toimeenpano. Hallitus aikoo parantaa yritystoimintaympäristöä ja ilmapiiriä ratkaisevasti saattaakseen talouden kaivatulle kasvu-uralle.

 

Muuta

 

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Etelä-Afrikka Tasavalta eli EAT on Afrikan mantereen kehittynein kansantalous, suunnannäyttäjä ja keskeinen poliittinen toimija. Maa on myös mantereen merkittävin toimija globaaleissa poliittisissa, turvallisuuspoliittisissa, taloudellisissa ja kehityskysymyksissä. Merkitys tällä saralla korostui Etelä-Afrikan ollessa YK:n  turvallisuusneuvoston jäsen vuosina 2007–2008 ja uudestaan kaudella 2011-2012. Globaalien hallintojärjestelmien uudistaminen ja demokratisointi on yksi EAT:n tavoitteista. Maa muun muassa ajaa turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten määrän lisäämistä, jotta sen kokoonpano vastaisi paremmin tämän päivän globaalia todellisuutta.

 

EAT kuuluu myös muihin merkittäviin globaaleihin ryhmittymiin kuten G20:een ja BRICS-maiden ryhmittymään, jonka muodostavat Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka. EAT on toiminut kansainvälisissä elimissä kehitysmaiden ja erityisesti Afrikan etujen ajajana. Globaalin talouskriisin myötä Etelä-Afrikka on vaatinut kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta lisää joustavampaa rahoitusta kehitysmaille, kehitysmaiden äänivallan kasvattamista laitosten päätöksentekoelimissä sekä lisää avoimuutta johtajien valintaprosesseihin. Etelä-Afrikka pyrkii saavuttamaan synergiaetuja G20:ssa sekä muilla foorumeilla harjoittamalleen yhteistyölle suurten kehittyvien talouksien kuten Brasilian, Intian ja Kiinan kanssa. Tätä alleviivaa erityisesti BRICS-yhteistyö.

 

Ulkopolitiikan painopisteet ovat muutoin pysyneet samoina. Tärkeimpinä prioriteetteina ovat SADC-maiden alueellinen integraatio, Afrikan kehityksen tukeminen ja etelä-etelä yhteistyö. Näitä tavoitteita tukee EAT:n keskeinen rooli Afrikan rauhanprosesseissa sekä välittäjänä että rauhanturvaajana - ja jälleenrakentajana. Muita prioriteetteja ovat muun muassa yhteistyö Pohjoisten strategisten kumppaneiden kanssa sekä globaaleihin hallintojärjestelmiin vaikuttaminen.

 

Zuman hallituksen ulkopolitiikan tavoitteena on selkeästi palvella kansallisia tarpeita. Ulkopolitiikka on kytketty hallituksen viiden prioriteetin toteuttamiseen ja maan kaupallistaloudellisten etujen edistämiseen kansainvälisen yhteistyön keinoin. Tästä seurauksena EAT:n ulkoministeriön nimi on muutettu kansainvälistensuhteiden- ja yhteistyönministeriöksi eli Department of International Relations and Cooperation - DIRCO. Nimen muutos heijastaa myös EAT:n kasvavaa roolia kehitysavun antajana Afrikassa.

Alueellinen yhteistyö

Alueellisen yhteistyön edistäminen on yksi Etelä-Afrikan tärkeimmistä ulkopoliittisista prioriteeteista. Maan nykyjohto painottaa vapaakaupan laajentamista ennen syvempää integraatiota.

 

Afrikan maiden lisääntynyt kulutustarvikkeiden ja palveluiden kysyntä on ajanut kasvua tavoittelevia eteläafrikkalaisyrityksiä laajentamaan fokustaan markkina-alueena riskittömämmästä, mutta myös kooltaan rajallisesta kotimaastaan muualle mantereelle.

 

Käsi kädessä investointien kanssa ovat kulkeneet kauppataseet, jotka useimpien alueen maiden kanssa ovat muodostuneet Etelä-Afrikalle vahvasti ylijäämäisiksi. Se tuo näistä etupäässä raaka-aineita ja vie kaivosteollisuuden jalosteita, koneita sekä kulutushyödykkeitä, erityisesti elintarvikkeita.

Järjestöt

Eteläisen Afrikan alueella vaikuttavista yhteisöistä laajimmat ovat Eteläisen Afrikan kehitysyhteisö eli SADC sekä itäisen ja eteläisen Afrikan yhteismarkkina-alue eli COMESA. Pienempiä, mutta taloudellisen yhteistyön ja integraation suhteen pidemmälle edenneitä ovat Eteläisen Afrikan tulliyhteisö eli SACU sekä Itäisen Afrikan yhteisö, EAC. Näistä yhteisöistä Etelä-Afrikka kuuluu SACU:un sekä SADC:iin.

SACU

SACU eli Southern African Customs Union on maailman vanhin, jo vuonna 1910 perustettu tulliyhteisö. Siihen ovat alusta lähtien kuuluneet Etelä-Afrikan ohella nykyiset Botswanan, Namibian, Lesothon ja Swazimaan valtiot. Etelä-Afrikan osuus SACU:n kansantuotteesta on reilut 90 prosenttia.

 

Muut yhteisön jäsenmaat hankkivat valtaosan kulutus- ja tuotantohyödykkeistään Etelä-Afrikasta. SACU:ssa on sovittu yhteisön tuontitullituloin rahoitettavista tulonsiirroista, joilla Etelä-Afrikka yhteisön kaupan keskuksena käytännössä korvaa muille jäsenmaille sen, että nämä ovat olleet siitä ulkomaankauppansa osalta pitkälti riippuvaisia. SACU:n perussopimusta uudistettiin vuonna 2002, pyrkimyksenä jäsenmaiden kehityserojen parempi huomioiminen yhteisön päätöksenteossa. Uusi sopimus myös periaatteessa edellyttää jäsenmaiden käyvän vapaakauppaneuvottelunsa ulkomaailman kanssa yhdessä SACU:n puitteissa.

 

SADC

SADC eli Southern African Development Community on vuonna 1992 perustettu taloudelliseen integraatioon ja kehitykseen ml. poliittiseen ja turvallisuusyhteistyöhön tähtäävä yhteisö; se omaa mandaatin toimia yhtenä Afrikan Unionin rauhan ja turvallisuuden aluejärjestöistä. Yhteisön juuret juontuvat 1960- ja 1970-luvulle, jolloin alueen enemmistövaltaan siirtyneiden maiden johtajat pyrkivät tiivistämään yhteistyötään valkoisen vähemmistövallan päättämiseksi alueella.

 

Nykyisin SADC:n muodostavat 15 maata:

 

  • Kongon demokraattinen tasavalta (DRC)
  • Tansania
  • Angola
  • Mosambik
  • Etelä-Afrikka
  • Zimbabwe
  • Malawi
  • Botswana
  • Seychellit
  • Mauritius
  • Madagaskar
  • Sambia
  • Namibia
  • Lesotho
  • Swazimaa

 

 

Etelä-Afrikan intresseissä on turvata asemansa Afrikan mantereella ja saada osansa lähialueen nopeasti kasvavien talouksien tarjoamista mahdollisuuksista. Etelä-Afrikka on ollut SADC:n jäsenenä vuodesta 1994. SADC-alueella on asukkaita noin 250 miljoonaa ja sen yhteenlaskettu kansantuote on noin 750 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta Etelä-Afrikan osuus on kaksi kolmasosaa.

 

SADC:n eteneminen kohti tavoitteitaan on ollut tahmeaa johtuen etenkin jäsenmaiden eriävistä näkemyksistä alueellisen yhteistyön ja integraation suhteen, täydennettynä Zimbabwen kaltaisilla pitkittyneillä ja laajalle säteilevillä kriiseillä, joihin yhteisö ei ole vuosikausien sovitteluyrityksistä huolimatta kyennyt löytämään ratkaisua.

 

SADC:n vapaakauppa-alue perustettiin virallisesti vuonna 2008. Siihen kuuluu tällä hetkellä kahdeksan valtiota: SACU-maat sekä Mauritius, Mosambik ja Sambia. Kaupan todellisen vapauttamisen edellä alueen sisällä on tullien ja alkuperäsääntöjen ohella edelleen monia muitakin kaupanesteitä, kuten kankeita tullaus- ja lupamenettelyjä, eriäviä laatuvaatimuksia sekä harkintavaltaisesti asetettuja tuontikiintiöitä.

 

Lisäksi valtaosa jäsenmaista kärsii perustavaa laatua olevasta tuotantokapasiteetin puutteesta, ja tämä pätee sellaisillakin sektoreilla, joilla näiden maiden voisi katsoa omaavan luontaista kilpailupotentiaalia, kuten kaivannaisissa sekä maataloudessa.

 

SADC:n virallisina tulevaisuuden tavoitteina oli tulliliiton perustaminen vuoteen 2010 mennessä ja rahaliiton sekä yhteinen rahan perustaminen vuoteen 2018 mennessä. Näitä tavoitteita pidetään yleisesti epärealistisina ja tulliliiton perustamisen aikataulua onkin pidennetty vuoteen 2016 asti.

 

SADC-tullialueen muodostamista eivät myöskään edesauta yhteisön jäsenmaiden päällekkäiset jäsenyydet muissa alueellisissa järjestöissä sekä näiden jakautuminen EU:n ja SADC:n välisissä talouskumppanuussopimusneuvotteluissa (EPA -neuvottelut) neljään eri ryhmittymään. Etelä-Afrikka on ollut loppusuoralle edenneissä neuvotteluissa merkittävä toimija alueellisena talousmahtina.

 

Mielenkiintoinen aloite on eteläisen ja itäisen Afrikan yhteisöjen COMESA:n (Common Market for Eastern and Southern Africa), EAC:n (East African Community) ja SADC:n vuonna 2008 pidetyssä kolmikantakokouksessaan tekemä päätös yhdistää integraatiosuunnitelmansa. Päätöksen toimeenpanoa pyritään parhaillaan jouduttamaan pilottiohjelmalla yhteisöjen läpi kulkevan pohjois-etelä-kuljetuskäytävän tie- ja rautatieyhteyksien kunnostamiseksi, rajanylitysmuodollisuuksien virtaviivaistamiseksi sekä muiden relevanttien säädösten yhdenmukaistamiseksi. Tavoitteena on madaltaa tavaraviennin ja -tuonnin kustannuksia, jotka ovat alueella maailman korkeimpia.

 

Puolustuspolitiikka

Etelä-Afrikan kansalliset puolustusvoimat, South African National Defence Force eli SANDF, koostuvat neljästä aselajista:

 

  • armeijasta
  • ilmavoimista
  • merivoimista
  • lääkintäpalveluista

 

Puolustusvoimien päämaja sijaitsee Pretoriassa. Presidentti nimittää puolustusvoimien komentajan, jonka esimiehenä toimii puolustusministeri. Kesäkuusta 2011 lähtien uutena puolustusvoimain komentajana on toiminut kenraali Solly Zacharia Shoke.

 

Apartheidin päättymisen jälkeen maahan muodostettiin uudet kansalliset puolustusvoimat. Puolustusvoimat muodostettiin integroimalla SADF:n (South African Defence Force), bantustanien puolustusvoimien ja entisten vastarintaliikkeiden joukot. Puolustusvoimien uudelleenorganisointi saatiin päätökseen vuonna 2003.

 

Puolustusmenojen osuus vuonna 2011 oli 3,83 prosenttia ja bruttokansantuotteesta 1,16 prosenttia. Lähde: CIA - The World Factbook.

 

Etelä-Afrikka on lähettänyt rauhanturvaajia useisiin Afrikan maihin viime vuosina. 

Kehityspolitiikka

Yleiset periaatteet

EAT haluaa edistää globaalia kehitysyhteistyön uudistusta ja tukee Vuosituhattavoitteiden saavuttamista. Kehitysyhteistyörahoitusta on lisättävä muun muassa YK:n yleisen 0,7 prosentin tavoitteen sekä Monterreyn julistuksen mukaisesti, ja rahoituksen ennustettavuutta täytyy lisätä. Kehitysyhteistyö on välttämätöntä globaalin kestävän kehityksen kannalta. Kehitysyhteistyön pitää kohdistua köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseen, työpaikkojen luomiseen sekä kapasiteetin kasvattamiseen.

 

Etelä-Afrikka on vahvasti sitoutunut avun harmonisointiin, erityisesti Pariisin julistuksen toteuttamiseen. Haasteita avun tuloksekkaalle käytölle ovat yhtäältä koordinaation puute Etelä-Afrikan valtiovarainministeriön ja linjaministeriöiden kesken sekä hallinnon heikko kapasiteetti (joka toin kuitenkin Afrikan mantereen paras) joka korostuu paikallistasolle mentäessä ja toisaalta avunantajien prioriteettien ja toimintatapojen laaja kirjo. Maan valtionvarainministeriö on pyrkinyt pitämään kerran vuodessa kaikkien avunantajien kanssa yhteisen koordinaatiokokouksen. Suurimpien avunantajien kuten EU:n kanssa kokouksia on useammin. Lisäksi valtionvarainministeriö pitää kokouksia yksittäisten avunantajien tai avunantajaryhmien kanssa.

 

Kehitysyhteistyöllä ei sinänsä ole rahallisesti suurta merkitystä EAT:ssa. Kehitysyhteistyörahoituksen merkitys korostuu kuitenkin suuren köyhyysongelman vuoksi. Ulkoisella rahoituksella voidaan etsiä parhaita ratkaisumalleja, tukea innovaatioita ja kestävää kehitystä.

 

Viime vuosina Etelä-Afrikka on myös profiloitunut kehitysavun antajana Afrikassa.

Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kehitysyhteistyö

Etelä-Afrikasta tuli Suomen kehitysyhteistyön vastaanottaja vuonna 1995, jolloin Suomen hallitus päätti tukea maan siirtymistä apartheid-järjestelmästä demokratiaan. Lahjamuotoinen kahdenkeskinen apu jatkui vuoteen 2011. Eteläafrikkalaiset toimijat osallistuvat vielä alueellisen kehitysyhteistyön ohjelmiin.

 

Suomen tuki on viime vuosina kohdistunut 

 

  • tietoyhteiskuntakehitykseen,
  • opetussektorille,
  • pienyrittäjyyden tukemiseen,
  • ympäristöhallinnon kehittämiseen ja
  • kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen.

 

Varsinainen kahdenvälinen kehitysyhteistyö maiden välillä on tullut päätökseen, mutta Etelä-Afrikka on mukana Suomen rahoittamissa laajemmissa alueellisissa kehitysyhteistyöhankkeissa.

 

Yhteistyön painopiste on siirtynyt yksinomaan kumppanuusmuotoiseen yhteistyöhön eri instrumentteja hyödyntäen, joita ovat instituutioiden välinen yhteistyö, paikallisen yhteistyön määräraha, Finnpartnership, public-private ja private-private partnershipit. Toinen painopiste on myös alueellisten hankkeiden puitteissa eteläisessä Afrikassa, joissa Etelä-Afrikka on mukana avunantajana ja/tai yhtenä kohdemaista. Vuoden 2010 jälkeen eri kumppanuusinstrumenttien kautta kanavoitava tuki tulee olemaan useamman miljoonan euron vuositasolla.

 

Ympäristö ja uusiutuvat energialähteet ovat myös kumppanuuksissa esillä niin alueellisten hankkeiden kautta kuin tuoreen päästökauppasopimuksen puitteissa.

Ihmisoikeudet

Maan ihmisoikeustilanne on hyvä eikä maassa ole mielipide- tai poliittisia vankeja.

EU-politiikka

EU:n ja Etelä-Afrikan välisiä suhteita määrittää kauppaa, kehitystä ja yhteistyötä koskeva TDCA-sopimus (Trade, Development and Cooperation Agreement), jonka uusin versio hyväksyttiin vuonna 2009. Etelä-Afrikka on myös EU:n strateginen kumppani.

 

TDCA-sopimus käsittelee kauppasuhteiden lisäksi muun muassa taloudellista, kehitys- ja kulttuuriyhteistyötä. Sopimuksen tavoitteena on suhteiden lähentäminen kaikilla sopimukseen kuuluvilla aloilla sekä tavaroiden, palveluiden ja pääoman kaupan laajentaminen ja vastavuoroinen vapauttaminen.

 

Strateginen kumppanuus rakentuu TDCA-sopimuksen pohjalle, ja se kattaa osapuolten väliset poliittiset ja taloudelliset suhteet ja yhteistyön (mm. taloudellinen, kehitys-, tiede- ja teknologia, sekä ympäristöalan yhteistyö). Strateginen kumppanuus laajensi TDCA-sopimuksen puitteissa aiemmin käydyn vuoropuhelun poliittiseen yhteistyöhön erityisesti seuraavissa kysymyksissä: rauha ja turvallisuus, köyhyyden vähentäminen sekä demokratian, ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon edistäminen Afrikassa ja maailmanlaajuisesti.

 

Dialogia EU:n ja Etelä-Afrikan välillä käydään vuosittaisissa huippukokouksissa sekä lukuisissa muissa tapaamisissa.

 

EU:n ja Eteläisen Afrikan kehitysyhteisön eli SADC:n talouskumppanuusneuvotteluissa (EPA) osapuolten pyrkimyksenä on edetä niin, että sopimus voitaisiin allekirjoittaa vielä vuoden 2014 puolella. Botswanan ja Namibian kaltaiset maat tippuvat pois EU:n tullittoman ja kiintiöttömän kohtelun piiristä vuoden 2014 loppupuolella, mikä on osittain vauhdittanut EPA-neuvotteluja. Alueellistaloudellisen vaikutusvaltansa vuoksi ja SACU:n tulliliiton talouskeskuksena Etelä-Afrikka on ollut neuvotteluissa keskeinen toimija. Etelä-Afrikalle EPA-sopimuksen olisi tarjottava tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto TDCA-sopimukseen verrattuna.

Talous, elinkeinoelämä

Etelä-Afrikka on yksi Afrikan mantereen talousmahdeista, vaikka se menettikin alkuvuonna 2014 Nigerialle asemansa Afrikan suurimpana taloutena. Etelä-Afrikalla on kuitenkin kiistaton asema eteläisen Afrikan kaupan ja investointien keskuksena ja se toimiikin ulkomaisille yrityksille porttina koko eteläisen Afrikan markkinoille. Etelä-Afrikka tuottaa vajaa puolet Afrikan mantereen kaivannaisista ja teollisesta tuotannosta sekä vastaa merkittäviltä osin mantereen sähköntuotannosta (vaikka onkin sähkön nettotuoja). Etelä-Afrikan viennissä keskeisellä sijalla on autoteollisuus, metallit ja kemikaalit, mutta maa on myös kilpailukykyinen maataloustuotteiden, erityisesti hedelmien ja viinien viejä. EAT on mantereen kehittynein ja monipuolisin talous.

 

EU on edelleen Etelä-Afrikan suurin kauppakumppani, mutta Etelä-Afrikka on tiivistänyt suhteitaan myös nouseviin talouksiin. Maa on mukana nopeimmin kehittyvien talouksien BRICS-ryhmässä (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka), joskin Etelä-Afrikan talouden koko on ryhmän muita vetureita huomattavasti pienempi. Etelä-Afrikka on myös yksi tärkeimpiä investoijia muualla Afrikassa. Pitkälti yli 80 prosenttia Etelä-Afrikan ulkomaisista suorista investoinneista tulee edelleen EU-maista, vaikka esimerkiksi kiinalaisyhtiöt ovat aktivoituneet maahan suuntautuvassa sijoitustoiminnassaan

 

Etelä-Afrikka on säilyttänyt asemansa Suomen tärkeimpänä vientimaana Afrikassa, vastaten yli neljäsosasta Suomen viennistä Afrikkaan. Muihin BRICS -maihin verrattuna Suomen vienti Etelä-Afrikkaan jää selvästi jälkeen Suomen viennistä Venäjälle ja Kiinaan, mutta on vain reilun viidenneksen pienempi kuin Suomen vienti Intiaan ja Brasiliaan. Viime vuosien tuonnin kasvu selittyy vuonna 2010 alkaneella voimakkaalla nikkelimalmin ja nikkelikiven tuonnilla. Nikkelimalmi ja -kivi vastaavat lähes kolmea neljäsosaa koko Etelä-Afrikan tuonnista Suomeen.

 

Etelä-Afrikan talouskasvu jäi vuonna 2013 vain kahden prosentin tuntumaan (1,9 %), heikoimmaksi sitten vuoden 2009 taantuman. Inflaatio on toistaiseksi pysynyt maan hallituksen tavoitehaarukassa jäädessään alle kuuteen prosenttiin, mutta sen odotetaan kiihtyvän. Kansainvälisesti heikentyneiden kasvuodotusten lisäksi Etelä-Afrikan talouskasvua on hidastanut maan sisäiset tekijät – lakkoaallot mm. kaivossektorilla. Luottoluokitusyhtiöt ovat alentaneet arvioitaan Etelä-Afrikasta näkymien heikentyessä. Myös randin kurssi on reagoinut maan sisäiseen tilanteeseen. Vuoden 2014 alussa randi vajosi ennätyksellisen alas viiteen vuoteen suhteessa euroon ja dollariin, sittemmin kurssi on jonkin verran vahvistunut. Epävakauden taustalla ovat yhtäältä nousevia talouksia koetteleva globaali suhdanne ja Yhdysvaltojen keskuspankin elvytystoimien vähentämistä koskevat ratkaisut ja toisaalta taas kotimaiset tekijät, kuten poliittinen epävakaus ja heikko talouskasvu.

 

Hallituksen elinkeinopolitiikan päätavoite on säädyllisiä työpaikkoja luovan ja tuloeroja kaventavan talouskasvun aikaansaaminen. Kasvu on kuitenkin riittämätöntä, kehitystavoitteita ja uusien työpaikkojen syntymistä ajatellen (vaatisi yli 6 prosentin vuosittaista kasvua). Noin 25 prosentin virallinen työttömyysaste sekä nuorisotyöttömyyden ongelmat ovat vakava yhteiskunnallinen haaste. Etelä-Afrikan valtiontalous on toistaiseksi ollut melko hyvissä kantimissa, mutta budjettiin kohdistuu paineita yli 50 miljoonan asukkaan maassa, jossa veroja kerätään alle miljoonalta veronmaksajalta.

 

Eteläafrikkalaisen toimintaympäristön etuja suomalaisille yrityksille on englanninkielinen toimintaympäristö, verrattain kehittynyt infrastruktuuri- ja finanssisektori sekä kuva Suomesta teknologisena edelläkävijänä. Maan erityispiirteet, kuten mustien asemaa työelämässä edistävä BBBEE-säännöstö ja julkisten hankintojen paikallisuusvaateet on kuitenkin huomioitava, mikäli suuntaa Etelä-Afrikan markkinoille.

 

Energia- sekä kuljetus- ja logistiikka-alan mittavilla infrastruktuurihankkeilla haetaan nostetta Etelä-Afrikan pitkän aikavälin kilpailukykyyn. Hallitus on suunnitellut satoihin miljardeihin randeihin nousevia infrastruktuurihankkeita tuleville vuosille. Suunnitelmat kattavat investointeja muun muassa energia- ja kuljetus- sekä logistiikkasektoreille. Etelä-Afrikka on avannut valtionyhtiö Eskomin hallitsemat energiamarkkinat yksityisille sähköntuottajille uusiutuvan energian tuottajia hakevassa tarjouskilpailussa. Uusiutuvaan energiaan kohdistuvien investointien uskotaan kasvavan lähes 60 miljardiin dollariin vuotta 2030 kohti mentäessä. Lisäksi Etelä-Afrikan hallituksen olisi tarkoitus tehdä päätöksiä mittavista ydinvoiman lisäämishankkeista. Ydinjätteen käsittelylaitoksillekin on jatkossa tilauksensa.

 

Etelä-Afrikan globaali kilpailuetu lienee tulevaisuudessakin runsaiden luonnonvarojen hyödyntämisessä sekä jossakin määrin näiden jatkojalostuksessa - erityisesti teräs- ja muussa metalliteollisuudessa. Perinteisten alojen, kuten kaivosteollisuuden rinnalla Etelä-Afrikassa on tilausta esimerkiksi yksityisellä terveydenhuolto- ja opetussektorilla. Sijoittajat suosivat tällä hetkellä myös vähittäiskauppaa, panimoteollisuutta ja telekommunikaatioalaa. Etelä-Afrikan valmistusteollisuudella on kilpailukykyhaasteita Aasiaan verrattuna korkeiden suorien tuotantokustannusten ja alhaisen tuottavuuden vuoksi, mutta hallitus yrittää tuellaan pitää karkaavia työpaikkoja maassa.

 

Etelä-Afrikka on säilynyt Afrikassa suurena ja jopa mantereen merkittävimpänä suorien sijoitusten kohteena, ja suorien sijoitusten virta kasvaa vuosittain useaan miljardiin dollariin. Epävarmuutta sijoitusympäristöstä on aiheuttanut Etelä-Afrikan hallituksen ilmoitus investointisuojasopimusten uusimatta jättämisestä tulevina vuosina.  Useat EU-maat (ml. Saksa, Britannia, Ranska, Tanska, Alankomaat) saivat vuonna 2013 yksipuolisen ilmoituksen, että niiden kahdenvälisiä investointisuojasopimuksia Etelä-Afrikan kanssa ei enää uusita. Suomen investointisuojasopimus Etelä-Afrikan kanssa on voimassa vuoteen 2019, minkä jälkeen vanhat investoinnit suojataan seuraavaksi 20 vuodeksi.

 

Kansalliselta kehityssuunnitelmalta (National Development Plan 2030, NDP) toivotaan tiennäyttäjän roolia Etelä-Afrikan yhteiskunnan uudistamiseksi. Suunnitelman iskulauseena on "Our future - make it work". Etelä-Afrikka on identifioinut merkittävimmiksi tavoitteiksi työpaikkojen luomisen, koulutuksen ja innovaatiosektorin kehittämisen sekä kykenevän ja tehokkaan julkisen sektorin rakentamisen.

 

Yksi NDP:n analysoimista ongelmista on korruptio. Yksistään provinssihallinnon osalta korruption voi katsoa maksavan valtiolle 20–30 miljardia randia vuodessa. Julkisuuteen nostetut poliittisen eliitin korruptioepäilyt luovat toivottavasti kuitenkin painetta korruptioon puuttumiseksi asteittain.

 

Etelä-Afrikka on Afrikassa poliittisesti ja taloudellisesti hyvin merkittävä valtio, joka tarjoaa erinomaisen ponnahduslaudan ja logistisen pisteen eteläisen Afrikan, ja osittain koko maanosan markkinoille. Etelä-Afrikka on Afrikan kehittynein maa, ja näin se antaa myös hyvän sijoittautumispaikan ulkomaisille yrityksille. Esimerkiksi suuret vähittäistavaraketjut ovat aloittaneet Afrikan valloituksensa juuri Etelä-Afrikasta. Maa kuitenkin kamppailee matalan talouskasvun ja rakenteellisten ongelmien, kuten työttömyyden ja yhteiskunnan epätasa-arvoisuuden kanssa.

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Vuoden 2011 väestönlaskennan etninen jakauma, %

mustia

79,2

valkoisia

8,9

värillisiä

8,9

intialais- ja aasialaisperäinen väestö

2,5

 

Uskonto

Vuoden 2007 väestönlaskennan uskonnollinen jakauma, %

kristittyjä

73,5

muslimeja

1,5

hinduja

1,2

juutalaisia

0,1

ei uskontoa

8,0

perinteiset afrikkalaiset uskonnot

15

Kielet

Etelä-Afrikassa on 11 virallista kieltä, %

zulu

22,7

xhosa

16,0

afrikaans

13,5

pedi

9,1

englanti

9,6

tswana

8,0

sotho

7,6

tsonga

4,5

muut

9,2

Oikeusjärjestelmä

Etelä-Afrikassa on neljä eri tuomioistuintasoa. Johannesburgissa sijaitseva perustuslakituomioistuin käsittelee ainoastaan peruslakiin liittyviä kysymyksiä ja on maan ylin oikeusistuin.

 

Bloemfonteinissa sijaitseva Supreme Court of Appeal käsittelee ainoastaan valituksia alemmista oikeusasteista.

 

Eri puolilla maata on High Courteja, jotka käsittelevät Magistrates Courtien päätösten valituksia aivan kuten Suomessa hovioikeus käsittelee käräjäoikeuden päätöksiä.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Etelä-Afrikassa on sekä julkisia että yksityisiä kouluja. Yleisesti ottaen yksityisten koulujen taso on julkisia kouluja korkeampi.

 

Koulujen lukukausimaksut vaihtelevat.

 

Peruskoulutuksen pituus on 12 vuotta. Loppututkinnon suorittaminen eli Grade 12 Matric certificate on ennakkoedellytys jatko-opintoihin. Koulun aloittaneista vajaat puolet suorittavat lopulta Matric-tutkinnon, korkeakouluopinnot aloittaa noin 10 prosenttia koulun aloittaneista.

 

Koulutusmenojen osuus bruttokansantuotteesta oli 6 prosenttia vuonna 2010. Suomen vastaava lukema vuonna 2010 oli 6,8 prosenttia. Lähde: CIA - The World Factbook

 

Yli 15-vuotiaiden lukutaidottomuus on alle 10 prosenttia.

 

Yhteiskuntaolot

Lähes kaksikymmentä vuotta enemmistödemokratiaan siirtymisen jälkeen Etelä-Afrikan yhteiskunta on edelleen erittäin jakautunut ja eriarvoinen. Vaikka maahan on kehittynyt musta keskiluokka, valtaosa mustasta väestöstä elää edelleen köyhyydessä.

 

Eräiden tilastojen mukaan Etelä-Afrikka olisi taloudellisesti maailman epätasa-arvoisin maa.

Kulttuuri

Kulttuuritarjonta niin Pretoriassa, Johannesburgissa kuin Kapkaupungissa on runsasta. Pretoriassa sijaitseva South African State Theatren ohjelmistossa on sekä oopperaa ja balettia että englannin- ja afrikaansinkielistä draamaa.

 

Johannesburgin teattereista mainittakoon Johannesburg Theatre Complex ja Market Theatre.

 

National Symphony Orchestran konserttiohjelmisto on kattava ja kansainvälisiä vierailijoita on runsaasti.

 

Taidenäyttelyitä ja -gallerioita on kaikissa suurkaupungeissa lukuisia. Elokuvateatterit ovat moderneja, yleensä 5-7 salin komplekseja ja ne ovat suomalaisittain edullisia.

 

Johannesburgissa ja Kapkaupungissa on melko kattava musiikkitarjonta jazz- ja bluesklubeineen.

 

Media

Radio tavoittaa noin 90 prosenttia maan väestöstä, TV yli puolet ja lehtiä lukee vain pieni osa.

Lehdistö

Päivälehtiä:

 

 

 

Nimi

Paikkakunta

Kieli

Päivittäismyynti

Päivittäiset lukijat

Daily Sun

Johannesburg

englanti

301 800

5 023 000

The Star

Johannesburg

englanti

171 542

574 000

Sowetan

Johannesburg

englanti

118 261

1 522 000

Die Burger

Kapkaupunki

afrikaans

109 513

487 000

Beeld

Johannesburg

afrikaans

105 681

506 000

Citizen

Johannesburg

englanti

90 978

370 000

Cape Argus

Kapkaupunki

englanti

75 549

349 000

Isolezwe

Durban

zulu

58 848

696 000

Daily News

Durban

englanti

56 256

430 000

Cape Times

Kapkaupunki

englanti

51 285

268 000

Business Day

Johannesburg

englanti

42 322

85 000

The Mercury

Durban

englanti

40 526

275 000

Daily Dispatch

East London

englanti/ xhosa

33 535

269 000

The Herald

Port Elizabeth

englanti

30 230

256 000

Volksblad

Bloemfontein

afrikaans

28 707

162 000

Pretoria News

Pretoria

englanti

28 055

105 000

The Witness

Pietermaritzburg

englanti

23 804

152 000

Diamond Fields Adversiter

Kimberley

englanti

8 954

75 000

 

Lisäksi julkaistaan englanninkielistä Daily Maverick verkkolehteä.

 

Viikkolehtiä:

 

Nimi

Paikkakunta

Kieli

Myynti

Lukijat

Sunday Times

Johannesburg

englanti

504 657

3 800 000

Rapport

Johannesburg

afrikaans

325 807

1 396 000

City Press

Johannesburg

englanti

177 615

1 867 000

Mail&Guardian

Johannesburg

englanti

39 612

428 000

 

Radio ja tv

South African Broadcasting Corporation on valtiollinen Radio- ja TV -yhtiö. SABC:llä on englanninkielinen valtakunnallinen radiokanava Safm.

 

Maassa on lukematon määrä kaupallisia paikallisradioasemia kaikilla eri kielillä. Valtaosa asemista on kuitenkin englanninkielisiä.

 

SABC:llä on kolme valtakunnallista TV -kanavaa. Ohjelmien pääkieli on englanti, uutiset toimitetaan päivittäin kaikilla virallisilla kielillä. Lisäksi kaikissa taajamissa näkyy kaupallinen eTV jonka pääkieli on englanti.

 

Maassa on myös saatavilla maksullisia kanavapaketteja.

 

Kansalaisyhteiskunta

Etelä-Afrikan kansalaisjärjestö kenttä on suuri, värikäs ja vahva verrattuna mantereen muihin maihin. Maassa on arviolta noin 100 000 kansalaisjärjestöä, jotka työllistävät puolisen miljoonaa työntekijää.

 

Maan järjestökentän juuret liittyvät maan teollistumiseen ja kaupungistumiseen. Järjestöt ovat luonteeltaan hyvin moninaisia, joten yhtenäisen analyysin tekeminen on vaikeaa. Kenttä kattaa poliittiset eturyhmät, ammattiyhdistysliikkeen, uskonnolliset yhdistykset ja kirkot, urheilujärjestöt, lukuisat kulttuuri- ja hyväntekeväisyysjärjestöt.

 

Tämän päivän kansalaisjärjestökenttää ei voi ymmärtää ilman sen apartheid-ajan historiaa. Afrikaanerien valtaantulo 1940-luvun lopulla jakoi kansalaisyhteiskunnan kahtia. Siinä missä valkoiset lähinnä afrikaaneri-kulttuuria ja hyvinvointia edistävät järjestöt saivat valtionrahoitusta, suurin osa mustista järjestöistä kiellettiin.

 

Mustan yhteiskunnan etujen ja hyvinvoinnin ajaminen jäi pitkälti kirkon harteille. Tämä selittää kirkkojen vahvasti politisoituneen identiteetin Etelä-Afrikassa.

 

1980-luvun mustan kansalaistoiminnan räjähdysmäinen nousu selittyy sen käyttöön annettujen resurssien huimalla kasvulla. Apartheid-politiikkaa vastustaneet ulkomaiset rahoittajat, valtiot ja yritykset tukivat vahvaa kansalaistoimintaa valtion politiikan muuttamiseksi.

 

Lyhyessä ajassa musta järjestökenttä kasvoi parista sadasta hyväntekeväisyysjärjestöstä 50 000:een kaikilla elämänalueilla toimiviin järjestöihin.

 

Demokraattisen Etelä-Afrikan myötä 1990-luvulla järjestöjen määrä jatkoi kasvuaan vaikka järjestökenttä muuttuikin radikaalisti.

 

Historiallisesti järjestötoimintaan oli ajautunut kovan kaliiberin ihmisiä, jotka eivät halunneet olla missään tekemisissä apartheid-hallinnon kanssa. Nyt heidän taitonsa valjastettiin demokraattisen valtion eri toimiin ja järjestöjen toiminnan ja johtajuuden taso laski.

 

Toisaalta vahvan järjestäytymisen värittämä menneisyys loi pohjan uusien kansalaisjärjestöjen esiinmarssille. Kaikille järjestöille ei riittänyt jäseniä. Mustissa köyhissä yhteisöissä historiallisesti paikallishallinnon puutetta korvaamaan syntyneet järjestöt jatkoivat toimintaansa, vaikka uudet kunnat saivat hoitaakseen samoja tehtäviä.

 

Tätä taustaa vasten nykypäivän kansalaisyhteiskunnan kasvot ovat monimuotoiset ja kokonaan ulkopuolisella rahoituksella toimivien järjestöjen määrä yhä korkea.

 

Ulkomaisten rahoittajien vetäessä tukea pois maasta kilpailu rahoituksesta on koventunut. Etelä-Afrikan oma kansalaisjärjestörahoitus loton ja NDA:n eli National Development Agency kautta rahoituksen saaminen on ollut tehotonta.

 

 

Vaikka kansalaisjärjestöjen määrä resurssien laskun myötä eittämättä laskee, niiden merkitys demokratialle, köyhyyttä ja eriarvoisuutta vastaan kamppailulle sekä sovinnontyön jatkumiselle Etelä-Afrikassa on tärkeä. Nämä tehtävät erityisesti korostuvat poliittisen ilmapiiriin kiristyessä, populististen ja aggressiivisten lausuntojen ja toisaalta heikon johtajuuden aikana.

 

Suomen suurlähetystö Pretoriassa on tukenut kansalaisyhteiskunnan eri toimijoita paikallisen yhteistyön määrärahoista vuodesta 1997 lähtien.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomella ja Etelä-Afrikalla on erinomaiset ja monipuoliset suhteet. Suomi painottaa suhteissa kokonaisvaltaisuutta niin, että poliittiset ja taloudelliset suhteet sekä kehitys- paikallisyhteistyö täydentävät ja tukevat toisiaan. Etelä-Afrikan ja Suomen hyvät kahdenväliset suhteet juontavat juurensa Suomen ja Pohjoismaiden tukeen apartheidin vastaiselle taistelulle ja myöhemmin Suomen tukeen maan siirtymävaiheelle demokratiaan.

 

Suomen tärkeimmät viitekehykset Etelä-Afrikan suhteissa ovat maiden välinen kumppanuusjulistus, EU:n ja Etelä-Afrikan välinen strateginen kumppanuus, sekä Pohjoismaiden ja Etelä-Afrikan yhteisjulistus yhteistyöstä kolmansissa maissa. Suomella ja Etelä-Afrikalla on säännölliset yhteistyöneuvottelut valtiosihteeritasolla.

 

Suomi ja Etelä-Afrikka solmivat vuonna 2009 julistuksen kahdenvälisten suhteiden tiivistämisestä kumppanuuksien avulla (Declaration of Intent: Deepening Bilateral Relations and Strenghtening Partnerhisp). Julistus kattaa suhteiden eri osa-alueet. Suomi ja Etelä-Afrikka jakavat yhteiset arvot, joiden pohjalle kumppanuuksia rakennetaan. Julistuksessa aiemman yhteistyön jatkumona korostuvat erityisesti kumppanuus tiede- ja teknologiakehityksen saralla sekä osaamispohjaisen tietoyhteiskunnan kehittämisessä.

 

Suomi ja Etelä-Afrikka ovat käynnistäneet useita osaamispohjaisen tietoyhteiskunnan rakentamista, kansallista innovaatiojärjestelmää ja tiede- ja teknologiakehitystä tukevia alueellisia yhteistyö-hankkeita.

 

Vuoden 2009 maaliskuussa ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrysen Etelä-Afrikan vierailun yhteydessä allekirjoitettiin kumppanuusjulistus, jossa vuoropuhelu ja yhteistyön syventäminen ja kumppanuuksien monipuolistaminen otettiin lähtökohdaksi.

 

Yhteistyön painopiste on tieto- ja osaamispohjaisten Etelä-Afrikan kehitystä tukevien kumppanuuksien kehittämisessä. Potentiaalia on myös esimerkiksi uusiutuvan energian sekä puhtaan teknologian alalla. Lisätietoa Suomen ja Etelä-Afrikan yhteistyöstä löytyy ulko- ja turvallisuuspolitiikka -osiosta.

 

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Etelä-Afrikka on Suomen tärkein kauppakumppani Afrikassa. Vuonna 2013 Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa laski sekä viennin että tuonnin osalta edellisvuoden ennätystasosta. Suomen vienti Etelä-Afrikkaan palasi viimeisen kymmenen vuoden keskiarvotasolle ja tuonti Etelä-Afrikasta Suomeen laski lähes kymmenyksen, mutta pysyi pitkän aikavälin keskiarvoa selvästi korkeammalla. Suomen ja Etelä-Afrikan välinen kauppa oli edelleen vuonna 2013 Suomelle ylijäämäistä.

 

Suomen vuoden 2013 vienti Etelä-Afrikkaan laski 25 % vuoteen 2012 verrattuna ja oli noin 375 miljoonaa euroa. Lasku johtui pitkälti edellisvuoteen ajoittuneesta suuresta aluskaupasta, joka arvoltaan vastaa lähes vuosien 2012 ja 2013 erotusta.  Myös Suomen tuonti Etelä-Afrikasta vuonna 2013 laski 9 % edellisvuodesta, mutta pysyi edelleen 337 miljoonalla eurolla pitkän ajan keskiarvoihin verrattuna korkealla tasolla.

 

Noin kolmellakymmenellä suomalaisyrityksellä on tytäryhtiöitä ja tuotantoa Etelä-Afrikassa ja yli 150 suomalaisyrityksellä on maassa toimintaa paikallisten edustajiensa välityksellä. Henkilöstön määrällä mitattuna suurin on noin 1 300 ihmistä työllistävä kivenmurskainten valmistaja Metso Minerals.

 

Outotec on vakiinnuttanut aseman johtavana teknologiaratkaisujen toimittajana eteläafrikkalaisille ferrokromitehtaille.

 

Kemira toimittaa Etelä-Afrikan tehtaansa kautta rehufosfaatteja aina Aasiaan ja Etelä-Amerikkaan saakka.

 

Wärtsilä on kasvattanut laivojen moottoreiden ja potkureiden sekä voimaloiden huoltotoimintaansa Kapkaupungissa ja Durbanissa.

 

Huhtamäki on alankomaalaisen Van Leerin toiminnan ostettuaan maan johtava kulutustuotteiden pakkausvalmistaja.

 

Puolestaan merkittävän Suomeen kohdistuvan eteläafrikkalaisinvestoinnin muodosti M-realin Kirkniemen ja Kankaan tehtaiden siirtyminen hienopaperivalmistaja Sappille 750 miljoonan euron hintaan loppuvuodesta 2008. Sittemmin Kankaan tehdas on lopettanut toimintansa.

 

Etelä-Afrikan, EU:n ja samalla myös Suomen tavarakauppaa sääntelee lähes kokonaisuudessaan kauppa-, kehitys - ja yhteistyösopimus (Trade and Development Cooperation Agreement, TDCA, 1999) jonka avulla on purettu suurin osa EU:n ja Etelä-Afrikan tavarakaupan tulleista.

 

Suomen ja Etelä-Afrikan välillä on voimassa myös kahdenväliset investointien edistämistä ja suojaa sekä kaksinkertaisen verotuksen estämistä koskevat sopimukset.

 

Kulttuurisuhteet

Kulttuurivaihto maiden kulttuuritoimijoiden välillä on suhteellisen aktiivista.

 

Kapkaupunki seuraa Helsinkiä maailman muotoilupääkaupunkina vuonna 2014.  Monet suomalaiset toimijat kuten Helsingin kaupunki ja Aalto-yliopisto ovat olleet aktiivisesti ja näkyvästi mukana Kapkaupungin WDC -vuoden ohjelmassa.

 

Suomalaiset, suomen kieli

Etelä-Afrikassa asuu vakituisesti noin 400 Suomen kansalaista. Suurin osa näistä asuu Gautengin ja Western Capen alueilla.

Sopimukset

Voimassa olevat sopimukset

 

 

 

 

 

Historia

Sterkfonteinissa tehdyt maailman vanhimmat ihmisten luurankojen löydökset antavat aiheen olettaa ihmiskunnan saaneen alkunsa eteläisessä Afrikassa noin 3,5 miljoonaa vuotta sitten. Varhaiset nykyihmistä edustavat asukkaat, joita kutsutaan San -kansaksi, elättivät itsensä keräilyllä ja metsästyksellä kuten bushmannit yhä tänäkin päivänä tekevät.

 

Maataloutta uskotaan harjoitetun vasta viimeisten 2000 vuoden ajan. Pohjoisesta etelään muuttaneet Bantu -heimot kehittivät maataloutta ja alkoivat pitää karjaa. Tästä alkoi vähitellen kehittyä yhteisöjä hallintoineen ja uskonnollisine rituaaleineen.

 

Eurooppalaisen vaikutus Etelä-Afrikassa alkoi vuonna 1488, kun Bartolemeu Diaz purjehti Afrikan eteläisen niemen ympäri. Diaz nimitti sen Hyvän Toivon Niemeksi. Kymmenkunta vuotta myöhemmin Vasco da Gama purjehti samaa reittiä Intiaan saakka. Tämän myötä sai alkunsa meritie Afrikan ympäri Intiaan.

 

Vuonna 1652 Hollannin Itä-Intian Kauppakomppania perusti pysyvän huoltoaseman Kapkaupunkiin Pöytävuoren juurelle Jan van Riebeeckin johdolla. Muualta tuodun orjatyövoiman avulla uudisasukkaat aloittivat viinin- ja maanviljelyn levittäytyen Kapin niemimaalta sisämaahan päin. Alun perin aluetta asuttanut KhoiKhoi -kansa hävisi tämän seurauksena. Näiltä ajoilta ovat peräisin nimitykset afrikaner ja buuri Etelä-Afrikan valkoisista uudisasukkaista.

 

Britit ottivat Kapin maakunnan haltuunsa vuonna 1795 aiheuttaen erimielisyyksiä väestön keskuudessa. Pian tämän jälkeen buurit alkoivat vaeltaa kohti pohjoista asuttaen Natalin, Oranjen Vapaavaltion ja Transvaalin nykyiset alueet.

 

Buurien vaellusretken, Trekin, vaikutus afrikaanerien kulttuuriin ja keskinäiseen identifikaatioon on huomattava yhä tänä päivänä. Pohjoiseen saapuessaan buurit kohtasivat Zulu -kuningas Shakan aloittamien vaellussotien jäljiltä hyvin rikkonaisia usein pakomatkalla olevia alkuasukasheimoja, jotka eivät kyenneet mainittavasti estämään afrikaanerien asettumista alueelle.

 

Afrikaanerien ja zulujen välillä käytiin veriset välienselvittelyt, joista afrikaanerit selvisivät voittajina. Buurivaelluksen seurauksena Transvaal ja Oranjen vapaavaltiot muodostivat buurien itsenäiset valtiot, kun taas Natal ja Kapin alue olivat brittiläisiä siirtokuntia.

 

Kimberleyn seudun väkiluku kasvoi 1870-luvulla huimasti suurten timanttilöytöjen myötä. Johannesburgin alueen kultalöydökset 15 vuotta myöhemmin voimisti kehitystä entisestään.

 

Itsenäisen buuritasavallan presidentin Paul Krugerin ja brittiläisen Kapin kolonian pääministerin Cecil Rhodesin erimielisyydet alueidensa eduista johtivat lopulta Buurisotaan 1899-1902. Buurit hävisivät sodan. Sodan tuloksena syntyi vuonna 1910 itsenäinen Etelä-Afrikan liitto, joka käsitti alueen Saksan hallinnoiman Lounais-Afrikan rajalta Portugalin hallinnoimaan Mosambikiin saakka. Liitto muodosti osan brittiläistä imperiumia.

 

Etelä-Afrikka erosi brittiläisestä kansainyhteisöstä vuonna 1961 ja liittyi siihen jälleen vuonna 1994 maan siirryttyä monipuoluedemokratiaan.

 

Eri poliittiset puolueet, joista myös nykyisten puolueiden juuret ovat osin johdettavissa, vuorottelivat vallassa vuosisadan alkuvuosikymmeninä. Vaikka jo tällöin eri etniset ryhmät olivat hyvin eriarvoisessa asemassa, varsinainen rotuerottelupolitiikka apartheid sai alkunsa vuonna1948, jolloin afrikaaneriväestöön tukeutuva kansallispuolue National Party - NP, sai enemmistön parlamentissa.

 

Kansallispuolue hallitsi maata aina vuoteen 1994 asti. Puolueen tavoite oli varmistaa valkoisen vähemmistön poliittinen ja taloudellinen ylivalta maassa. Apartheid -järjestelmä asetti eri etniset ryhmät paremmuusjärjestykseen, ja kansalaisten nauttimat oikeudet perustuivat ihonväriin.

 

Apartheidia vastaan käydyn taistelun kulmakivi oli jo 1912 perustettu Afrikan Kansalliskongressi (ANC). Valkoisen hallinnon tukahduttamisyrityksistä huolimatta ANC kykeni organisoimaan maan sisäisen ja kansainvälisen painostuksen Etelä-Afrikan rotusortopolitiikkaa vastaan. Lopulta NP:n johto pehmensi asteittain linjaansa 80-luvun viimeisinä vuosina.

 

Uusi vaihe maan poliittisessa kehityksessä alkoi vuoden 1990 alussa, kun presidentti F.W. de Klerk ilmoitti parlamentin avajaisissa aloittavansa uudistusprosessin, joka apartheid-lakien poistamisen kautta johtaisi uuteen perustuslakiin uutta demokraattista Etelä-Afrikkaa varten.

 

Apartheid-lait poistettiin kesällä 1991 ja joulukuussa samana vuonna aloitettiin "monipuolue-konferenssin" (CODESA, Convention for Democratic South Africa) puitteissa neuvottelut uudesta perustuslaista ja siihen johtavasta ylimenovaiheesta.

 

ANC voitti maan ensimmäiset demokraattiset vaalit 1994 Nelson Mandelan johdolla. Ensimmäistä kertaa maan historiassa kaikki maan 18 vuotta täyttäneet kansalaiset saivat äänestää. Ennen vuotta 1994 äänestysoikeus oli rajattu maan valkoiselle väestölle Puolue sain noin 60 prosentin äänimäärän, joten se ei aivan yltänyt ratkaisevaan kahden kolmasosan enemmistöön. Näin maahan muodostettiin koalitiohallitus, jossa ANC:n lisäksi olivat edustettuina Inkatha Freedom Party eli IFP ja entinen hallituspuolue National Party, joka kuitenkin erosi hallituksesta vuonna 1996 perustuslakiuudistuksessa syntyneiden kiistojen vuoksi.

 

ANC on saanut enemmistön parlamenttiin ja hallitusvastuun kaikissa vaaleissa sitten vuoden 1994 ensimmäisten demokraattisten vaalien. Vuoden 2014 vaaleissa ANC:n kannatuksen hitaasti laskeva trendi jatkui, liike sai 62,15 prosenttia, DA 22.2 prosenttia ja uusi tulokas Economic Freedom Fighters, EFF, 6,3 prosenttia annetuista äänistä. Äänestysprosentti oli kohtuullinen, n. 59 prosenttia äänestysikäisistä käytti mahdollisuutensa osallistua poliittiseen päätöksentekoon.

 

 

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Etelä-Afrikan Tasavalta (EAT) sijaitsee Afrikan mantereen eteläkärjessä, eteläisellä pallonpuoliskolla. Maa on Intian sekä Atlantin valtamerten ympäröimä.

 

Pohjoisessa Etelä-Afrikalla on yhteinen raja Namibian, Botswanan, Zimbabwen, Mosambikin ja Swazimaa kanssa. Lesothon itsenäinen kuningaskunta on kokonaan Etelä-Afrikan ympäröimä ja sijaitsee maan itäosissa.

 

Etelä-Afrikalla on yhteensä 4 862 kilometriä maarajaa, rantaviivaa 2 798 kilometriä ja maan pinta-ala on 1 219 090 neliökilometriä eli noin neljä kertaa Suomen pinta-ala.

Autot

Etelä-Afrikassa on vasemmanpuoleinen liikenne. Maahan ei voi tuoda autoja, joissa on vasemmanpuoleinen ohjaus. Suurin osa autokannasta on valmistettu tai koottu Etelä-Afrikassa esimerkiksi tietyt mallit seuraavilta valmistajilta: Volkswagen, Audi, Mercedes, BMW, Toyota, Nissan, Mazda sekä Ford.

 

Tuontiautojen varaosat ovat huomattavasti kalliimpia kuin paikallisesti valmistettujen. Merkkihuollot ovat myös melko kalliita ja rutiinihuollot voi teettää huokeammin lukuisilla pienillä korjaamoilla.

 

Etelä-Afrikassa autot tulee katsastaa (road-worthy) ainoastaan myynnin yhteydessä.

 

Erityisen suosittuja ovat erityyppiset 4x4 maastoautot, sillä monissa luonnonpuistoissa tavallisella autolla liikkuminen on rajoitettua. Maassa voi kuitenkin hyvin matkustaa myös tavallisella autolla.

 

Huoltoasemaverkosto on koko maan kattava ja lähes kaikki asemat ovat auki vuorokauden ympäri. Suurin osa huoltoasemista hyväksyy kansainväliset luottokortit maksuvälineeksi, mutta kannattaa varautua maksamaan myös käteisellä.

 

Useimmilla huoltoasemilla auton tankkauksesta ja muista huoltotoimenpiteistä vastaa henkilökunta, joten autosta ei välttämättä tarvitse poistua ollenkaan tankkauksen ajaksi.

 

Liikennekulttuuri ja -kuri Etelä-Afrikassa on löyhempi kuin Suomessa ja onnettomuuksia sattuu runsaasti.

 

Edustustot

Pretoriassa edustusto sijaitsee Muckleneukin kaupunginosassa osoitteessa 628 Leyds Street. Etäisyys kaupungin keskustasta ja kaupungin sisääntuloväyliltä on lyhyt. Lähetystöön ei pääse suoraan julkisilla kulkuvälineillä. Gautrainin asema (Pretoria station) sijaitsee noin kahden kilometrin päässä lähetystöltä.

Ilmasto

Etelä-Afrikan ilmasto on lämmin ja vähäsateinen. Talvikausi on lyhyt, noin kolme kuukautta, mutta tällöin etenkin yöt ovat hyvin kylmiä. Asuintalojen lämpöeristys on jokseenkin kehnonlainen, ja tästä syystä talvikautena sisällä on viileää. Päivälämpötilat ovat talvellakin miellyttäviä.

 

Maan ilmasto jakautuu kahteen keskenään vastakkaiseen alueeseen. Maan länsi- ja eteläosissa sadekausi osuu talveen, kun taas koillis- ja itäosissa sadekausi kestää yli kesän. Talvella sateet Pretoriassa ovat erittäin harvinaisia.

 

Kapkaupungin kesäkausi on lyhyempi kuin Pretoriassa: joulu-maaliskuu. Talvella Kapkaupungissa on tuulista - myrskytuulet yleisiä - ja sateista.

Keskilämpötilat ja sademäärät:

Kesä (loka-huhtikuu)

Keskilämpötila (päivä)

Keskilämpötila (yö)

Sademäärä mm/kk

Pretoria

24

12

90

Kapkaupunki

24

14

31

 

 

 

Talvi (kesä-elokuu)

Keskilämpötila (päivä)

Keskilämpötila (yö)

Sademäärä mm/kk

Pretoria

19

5

12

Kapkaupunki

19

5

95

Joukkoliikenne

Karkeasti voidaan todeta, ettei Etelä-Afrikassa ole ulkomaalaisille soveltuvaa kaupunkien sisäistä ja lyhyen matkan julkista liikennettä. Lähijuna- ja bussiliikenteen käyttö ei ole turvallista eikä sitä voi suositella. Poikkeuksena kuitenkin Gautengin alueella toimiva Gautrain, jolla voi liikkua Johannesburgin, Pretorian sekä O.R. Tambo lentokentän välillä sekä Kapkaupungissa toimiva MyCiti -bussiverkosto.

 

 

 

Takseja ei yleensä saa kadulta vaan ne on tilattava puhelimitse taksiyrityksiltä. Pidempiä matkoja ajatellen kannattaa suosia suuria bussiyrityksiä (Intercape, Greyhound) tai lentoliikennettä. Junista valtiollisen Shosholoza Meyl -yhtiön luksus- ja turistiluokan junat ovat turvallisia.

 

Kävellen liikkumista ainakaan yksin ja pimeän aikaa ei suositella. Näin ollen oma auto ja ajokortti helpottavat liikkumista huomattavasti.

Juomarahat

Yleinen käytäntö on 10 prosenttia laskun kokonaissummasta. Jossain tapauksissa (esim. suuremmat ryhmät) juomaraha on voitu lisätä automaattisesti laskun kokonaissummaan.

Jätehuolto

Jätteenkeräyksestä, kuljetuksesta, ja loppusijoituksesta vastaa kunta. Sekajäteastiat tulee yleensä itse siirtää kadun varteen tiettynä keräyspäivänä. Myös puutarhajätteelle on omat kunnan ylläpitämät siirtokuormausasemat.

 

Gautengin provinssissa (Pretoria, Johannesburg) on lasille keräysastioita julkisilla paikoilla, paperia ja pahvia kerätään monien kirkkojen ja koulujen pihoilla. Joitakin yksityisiä jäte- ja kierrätyspalvelujen tarjoajia on myös ilmaantunut viime vuosina.

Kansalliset vapaapäivät

Etelä-Afrikassa on 12 kansallista vapaapäivää. Kyseisen päivän osuessa sunnuntaille, on sunnuntain jälkeinen maanantai kansallinen vapaapäivä.

 

Kodinhoitoapu

Kotiapulainen on yleensä jokaisessa hyvin toimeen tulevassa kotitaloudessa. Useimmiten kotiapulainen käy töissä parina päivänä viikossa, mutta on myös mahdollista, että apulainen asuu isäntäperheen luona.

 

Kotiapulaista valittaessa on syytä tarkistaa tämän työtausta ja suositukset. Kotiapulaisten päiväpalkka on noin 150 randia plus ateriaetu. Kuukausipalkkaisten kotiapulaisten palkka vaihtelee 1 400 - 3000 randin välillä riippuen työmäärästä, työnkuvasta ja viikonlopputöistä sekä siitä majoittaako työnantaja kotiapulaisen. Moni tarjoaa palkan osana ruoka- sekä matkaedun.

 

Vastaanottoja, päivällisiä ja lounaita varten on olemassa lukuisia catering -yrityksiä, joilla on omat kokit ja tarjoilijat.

Koulut ja opiskelu

Lastentarhat

 

Lastentarhat ovat yksityisiä ja niitä on lukuisia, joskin parhaisiin niistä joutuu jonottamaan. Maksut ovat melko korkeita.

 

Julkinen koulujärjestelmä

 

Etelä-Afrikan julkisen koulujärjestelmän taso vaihtelee ja on keskimäärin heikko. Pretoriassa sijaitsevat koulut ovat keskimääräistä parempia. Opetuskieli on joko afrikaans tai englanti. Esikoulu eli pre-primary school aloitetaan 5-vuotiaana.

 

Alkeiskoulu on seitsemänvuotinen ja oppikoulu viisivuotinen. Julkisissa kouluissa on koulupukupakko.

 

Lukukausia on neljä ja lukuvuosi alkaa tammikuussa, joten myös lomakaudet poikkeavat suomalaisista. Paikallinen kesäloma kouluista sijoittuu yleensä joulukuun ja tammikuun vaihteeseen ja on reilun kuukauden pituinen. Kesä- ja heinäkuun vaihteessa on useissa kouluissa hieman pidempi talviloma.

 

Yksityiskoulut

 

Yksityiskouluja on Pretoriassa useita ja niiden opetuksen taso ja lukukausimaksujen määrä vaihtelevat. Yksityiskoulujen lukuvuosijärjestelmä noudattaa paikallista kalenteria, eli uusi kouluvuosi alkaa tammikuussa.

 

Useimmiten kouluun tullaan yksityisen valmistavan koulun (pre-primary school) kautta. Luokkajako on sama kuin julkisissakin kouluissa. Monet yksityiskoulut ovat joko peruskoulun ala-astetta vastaavia Primary Schooleja, josta siirrytään ylä-astetta ja lukiota vastaavaan high-schooliin. Esimerkkejä Pretorian yksityiskouluista ovat mm. Waterkloof House Preparatory School, St Alban's College ja Crawford College. Yksityiskoulut ovat joko englannin- tai afrikaansinkielisiä.

 

Ulkomaalaiset oppilaat voidaan vapauttaa pakollisen toisen kotimaisen kielen (englanninkielisiä kouluissa afrikaans) opetuksesta. Kouluissa on yleensä valittavissa useita vaihtoehtoisia vieraita kieliä.

 

Yksityiskouluissa, ml. amerikkalaisessa, saattaa olla pitkät jonot, joten niihin on pyrittävä hyvissä ajoissa etukäteen. Yksityiskoulujen taso on julkisia kouluja huomattavasti parempi, mutta niitäkin valittaessa on huomioitava niiden mahdolliset uskontosidonnaiset sekä opetus- ja kurinpitomenetelmät, jotka poikkeavat suomalaisista standardeista.

 

Kouluissa on yleensä koulupukupakko.

 

 

Kansainväliset koulut

 

Amerikkalainen koulu

American International School of Johannesburg, sijaitsee Johannesburgin pohjoisessa esikaupungissa Bryanstonissa, joka on noin 50 kilometriä Pretoriasta. Amerikkalainen koulu käsittää lastentarhan ja 12 luokkaa koulua, joka jakautuu ala-asteeseen, yläasteeseen ja lukioon (Primary School, Middle School ja High School). Koululla on Pretorian esikaupungissa n. 10 km keskustasta, päiväkodista kahdeksanteen luokkaan (ala-aste) käsittävä sivupiste. Lukuvuosi ja -suunnitelma noudattavat amerikkalaista koulusysteemiä, eli kouluvuosi alkaa elokuussa. Lukiosta valmistuneet suorittavat kansainvälisen IB-tutkinnon. Koulussa pakollisena toisena kielenä on espanja.

 

Saksalainen koulu

Saksalaisessa koulussa on lastentarha (Kindergarten), ala-aste (Primarstufe) ja yläaste ja lukio (Sekundarstufe). Varsinainen koulu on 12 -vuotinen, jonka lisäksi on ylimääräinen 13. luokka, jonka tarkoituksena on valmentaa oppilaita Saksan ylioppilastutkintoa varten.

 

Koulussa noudatetaan alussa, eli ensimmäiset 9 vuotta saksalaista opetussuunnitelmaa, minkä jälkeen siirrytään eteläafrikkalaiseen opetussuunnitelmaan. Opetuskieli on koko ajan kuitenkin saksa.

 

Oppilailta edellytetäänkin alusta lähtien suhteellisen hyvää saksan kielen taitoa. Koululla on bussikuljetus tietyiltä Pretorian alueilta.

 

Vapaaehtoisen lastentarhan voi aloittaa kolmevuotiaana. Varsinaisen koulun voi aloittaa maaliskuun loppuun mennessä kuusi vuotta täyttävä lapsi (lukuvuosi alkaa tammikuussa). Koulu-univormut pakolliset.

 

Ranskalainen koulu

Ranskalainen koulu, Lycée Francais Jules Verne, sijaitsee Pretoriassa keskellä kaupunkia Arcadian kaupungin osassa.

 

Ranskalainen koulu noudattaa ranskalaista koulusysteemiä, ja käsittää päiväkodin/esikoulun (maternelle), ala-asteen (Elementaire) ja yläasteen collège) ja lukion (Lycée ). Opetuskieli on koko ajan ranska.

 

 

Korkeatasoisia yksityisiä ja kansainvälisiä kouluja löytyy myös Kapkaupungista ja Durbanista.

 

Korkeakoulut

Etelä-Afrikassa on useita yliopistoja. Yliopistojen taso on yleensä korkea. Opetuskielinä on yleensä englanti ja afrikaans.

 

Etäopiskelun periaatteella toimiva University of South Africa- UNISA on opiskelijamäärältään Afrikan suurin yliopisto, ja yksi maailman suurimmista etäyliopistoista. Myös suomalaisia on opiskellut UNISA:ssa.

 

University of Pretoriassa voivat ulkomaalaisetkin suorittaa tutkintoja (mm. MBA) tai opiskella päivisin tai iltaisin kieliä (englanti, afrikaans ja muut Etelä-Afrikan viralliset kielet).

 

Maan arvostetuimmat yliopistot ovat University of Witwatersrand Johannesburgissa, University of Cape Town Kapkaupungissa, University of Stellenbosch Kapkaupungin läheisyydessä ja University of KwaZulu-Natal Pietermaritzburgissa/Durbanissa.

 

Aikuiskoulutus

Lukuisia kielikouluja tarjolla, joissa voi opiskella kaikkia suurimpia kieliä.

 

Mitat ja painot

Etelä-Afrikassa on käytössä kymmenjärjestelmä eli käytössä ovat täsmälleen samat mittayksiköt kuin Suomessa.

Pankit

Pankkipalvelut ovat afrikkalaisittain kehittyneitä, mutta eivät suomalaisella tasolla. Etelä-Afrikassa on käytössä erilaisia mobiilisovelluksia ja nettipankkijärjestelmät ovat hyvin kehittyneitä.

 

Pankkiautomaatteja on kaikkialla, ja niistä voi nostaa käteistä myös kansainvälisillä (Visa, Mastercard) luottokorteilla. Myös lähes kaikki liikkeet ja ravintolat hyväksyvät kaikki kansainväliset luottokortit.

 

Maahan tultaessa ei ole valuuttarajoituksia. Yksityishenkilöt voivat viedä maasta kerrallaan 200 000 randia.

 

Vaihdettaessa randeja ulkomaisiin valuuttoihin mukana tulee olla passi ja lentolippu. Lippuun leimataan kuinka paljon rahaa on vaihdettu valuutaksi.

Parturi-kampaamot

Tarjonta on runsasta sekä laadukasta ja hintataso Suomea edullisempi.

Posti

Etelä-Afrikan postilaitos on toimiva, mutta viivästykset ovat yleisiä. Kirjeposti Suomen ja Etelä-Afrikan välillä kestää keskimäärin 7–10 päivää.

Puhelimet

Kansainväliset teleyhteydet toimivat moitteettomasti.

 

Etelä-Afrikassa on kattava GSM -verkko ja 3G yhteydet toimivat suurimpien kaupunkien alueilla. Suurimmat matkapuhelinoperaattorit ovat Vodacom, MTN sekä CellC.

 

Suomalaiset matkailijat voivat käyttää suomalaista matkapuhelinta maassa.

Pukeutuminen

Suositeltava vaatetus eri vuodenaikoina

Vaatetus heijastaa pitkälle ilmastoa. Kesäaikaan liikutaan helleasuissa, kun taas talvella katukuvassa näkee enemmän kevyitä talvivaatteita. Miehet liikkuvat vapaa-aikana usein shortseissa sekä lyhythihaisessa paidassa ja naisten pukeutuminen on samanlaista kuin Euroopassakin.

 

Toimistossa käytetään pukua ja solmiota, tosin kesällä monet miehet kulkevat ilman pikkutakkia. Naisilla perinteiset jakkupuvut voi kesällä korvata kevyemmillä vaatteilla.

 

Talvella, joka on kesäkuusta elokuuhun, yöt sekä illat ovat kylmiä, jolloin villapaidat ja pusakat ovat tarpeen. Talvella voi harkita myös kevyen toppatakin tai villakangastakin käyttämistä. Lisäksi talot ovat usein kylmiä, mistä syystä on hyvä omistaa lämpimiä kotivaatteita.

 

Pretoriassa sataa harvemmin koko päivän kun taas Kapkaupungissa sataa enemmän. Pretorian sadekausi on kesällä (marras-maaliskuussa), kun taas Kapkaupungissa sataa talvikaudella. Pretorian sateet ovat voimakkaita, vettä tulee paljon kerralla ja sateitten yhteydessä on usein erittäin voimakkaita ukkosia

Etiketti

Etiketti Etelä-Afrikassa on pääpiirteittäin samanlainen kuin Suomessa, joskin hieman konservatiivisempi ja usein brittiläisesti korostunut.

 

Tervehtiminen sekä toisten ihmisten huomioiminen on yleisempää kuin Suomessa ja kadulla kävellessä tervehditään usein myös henkilöitä, joita ei tunneta. Englantilainen tervehtimistapa "How are you?" on hyvin yleinen ja kohtelias.

Vaatteiden hankinta ja huolto

Etelä-Afrikasta saa kaikenlaisia vaatteita ja hintataso yleisesti ottaen edullinen, joskaan laatu ei aina ole eurooppalaista tasoa.

 

Pesula-, korjaus- sekä suutaripalvelut ovat yleisiä ja edullisia.

Ravinto

Ruokakulttuuri

Ruokakulttuuri on eurooppalaispohjainen, mutta siihen sekoittuu afrikkalaisia ja myös itämaisia aineksia maan intialais- ja kaakkoisaasialaistaustaisen väestönosan ansiosta. Puhtaasti afrikkalaisia ravintoloita on vähän.

 

Lihaa syödään runsaasti ja yleinen seurustelumuoto on grillikutsutut eli "braai". Yleensä grillataan nautaa, lampaankyljyksiä ja "boerewors" -makkaraa. Kanaa syödään myös runsaasti, ja rannikolla kalaa sekä äyriäisiä.

 

Eteläafrikkalaiset viinit ovat hyvälaatuisia sekä halpoja, tuontiviinejä ei juurikaan juoda.

 

Etelä-Afrikassa hygieniataso on korkea, jos erikseen ei ole kielletty, voi vesijohtovettä juoda joka puolella maata, ainakin suurissa kaupungeissa.

 

Elintarvikkeiden hankinta ja hintataso

Lähes kaikkia elintarvikkeita on saatavissa normaaliin länsieurooppalaiseen tapaan supermarketeista, erikoisliikkeistä tai toreilta. Saatavilla on muun muassa graavilohta, silliä ja suomalaista näkkileipää.

 

Kotimaiset hedelmät, vihannekset, ja lihatuotteet ovat yleensä huomattavasti halvempia kuin Suomessa maitotuotteiden ja tuontituotteitten ollessa suunnilleen samanhintaisia. Tuotteet ovat laadultaan hyviä.

 

Ravintolat ja kahvilat

Eteläafrikkalaiset eivät perinteisesti ole ravintolakansaa. Kuitenkin maan avauduttua 90 -luvulla ulkomaisille vaikutteille ravintolakulttuuri on kehittynyt valtavasti. Kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin on syntynyt suuri joukko trendikkäitä eri tyylisuuntia edustavia korkeatasoisia ravintoloita.

 

Ravintoloissa syöminen on edullista ja erityisesti viikonloppuisin pöytävaraus kannattaa tehdä jos on menossa syömään suuremmalla porukalla.

 

Etelä-Afrikasta löytyy kaikki suurimmat kansainväliset pikaruokaketjut sekä suuri joukko paikallisia pikaruokaloita ja kahviloita.

Rekisteröity parisuhde

Etelä-Afrikassa on mahdollista rekisteröidä saman sukupuolen edustajien välinen parisuhde.

Sosiaaliturva

Sosiaaliturvajärjestelmä Etelä-Afrikassa on hyvin heikko ja sen korvaavatkin hyvin kirjavat vakuutuspaketit. Usein työnantaja huolehtii sairausvakuutuksesta, mutta muissa tapauksissa tulee henkilöiden maksaa kuukausittain erilaisista sairaus-, henki- tai työttömyysvakuutuksista.

Suomi-kuva

Hyvin monet mustat eteläafrikkalaiset ovat tietoisia suomalaisten tuesta ANC:lle apartheidin aikana. Suurimpien urheilusankareiden nimet tunnistetaan myös. Suomikuva on kaiken kaikkiaan myönteinen kaikkien väestönosien keskuudessa.

Sähkövirta

Sähkövirran jännite on 220/250 volttia, ja pistokkeet ovat kolmireiällisiä maadoitettuja (piikit ovat pyöreitä eli erilaisia kuin Briteissä). Adaptereita, joihin suomalaiset sähkökoneet sopivat, on saatavissa kaikissa sähkö- ja rautakaupoissa.

 

Kaikkia Suomesta tuotuja sähkölaitteita voi käyttää ilman muuntajaa.

Terveydenhuolto

Sairaalaolot, lääkärit ja hammashoito

Yksityisten lääkäriasemien sekä sairaaloiden taso on Etelä-Afrikassa on hyvä kun taas julkisten sairaaloiden taso on alhainen.

Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on sallittu kaikkialla ellei sitä erikseen ole kielletty, mutta siihen suhtaudutaan melko kielteisesti. On hyvä kysyä aina lupa kuvaamiseen.

Valuutta

Yksi Etelä-Afrikan randi (Rand) on 100 senttiä (cent).

Vapaa-aika

Seuraelämä keskittyy paljolti ihmisten koteihin. Yleisimpiä seurustelumuotoja ovat iltapäivägrillijuhlat "braait", joskin diplomaattien keskuudessa normaalit päivälliskutsut ovat yleisiä. Eteläafrikkalaiset ovat vapaa-aikanaan hyvin mutkattomia ja epämuodollisia, mikä tekee seuraelämän helpoksi.

Liikunta ja ulkoilu

Etelä-Afrikan ilmasto on ulkoilulle ja urheilulle otollinen ja eteläafrikkalaiset ovat liikunnallista kansaa. Suosituimpia urheilulajeja ovat juoksu, pyöräily, rugby, jalkapallo sekä kriketti.

 

Usein liikuntaan suhtaudutaan vakavasti, mikä näkyy erilaisten järjestettyjen kilpailujen määrässä sekä varustetasossa. Kuuluminen erilaisiin urheiluklubeihin on yleistä ja esimerkiksi suurimmilla yrityksillä on omat juoksu- sekä pyöräilykerhonsa. Suurimmista kaupungeista löytyy joka viikonloppu joku järjestetty urheilutapahtuma, joihin voi osallistua vaikka ei kuuluisikaan mihinkään kerhoon.

 

Vaikka ilmasto Etelä-Afrikassa suosii ulkoliikuntaa, löytyy maasta myös laadukkaita kuntosaleja, joiden hintataso on sama kuin Suomessa. Laajimmalle levinnein ketju on Virgin Active.

Retkeily, lomamatkat ja nähtävyydet

Matkailumaana Etelä-Afrikka on erittäin monipuolinen ja eteläafrikkalaiset retkeilevät paljon ympäri vuoden. Suosittuja loma- tai viikonloppuretkikohteita ovat lukuisat luonnonpuistot varsinkin Krugerin kansallispuisto,  Drakensbergin vuoret, Kapin viinialueet sekä KwaZulu-Natalin rannikko.

 

Etelä-Afrikasta on myös helppo matkustaa naapurimaihin kuten Lesothoon, Mozambikiin, Botswanaan tai Namibiaan. Näihin maihin matkustettaessa kannattaa viisumivaatimukset kuitenkin tarkistaa etukäteen.

 

Majoitusvaihtoehtoja löytyy runsaasti jokaisesta hintaluokasta sekä ympäri Etelä-Afrikkaa. Etelä-Afrikka on kallistunut matkailumaana viime vuosina, mutta tarjouksia hyödyntämällä ja koulujen loma-aikoja välttämällä voi maassa vieläkin matkustaa ja majoittua verrattain edullisesti.

 

Tieverkosto Etelä-Afrikassa on pääosin hyväkuntoista ja kaikilla suurimmilla pääteillä voi huoletta matkustaa pikkuautolla. Jos kuitenkin suunnittelee matkaa vuoristoisille alueille tai rannikon pikkuteille, kannattaa harkita nelivetoauton käyttöä. Etelä-Afrikkaan on viime vuosina syntynyt useita halpalentoyhtiöitä, joiden tarjouksia seuraamalla voi isojen kaupunkien välillä lentää edullisesti.

 

Jos on kiinnostunut matkustamaan Etelä-Afrikan monissa luonnonpuistoissa, kannattaa ostaa Wild Card suurlähetystöä vastapäätä sijaitsevasta South African National Parksin toimistosta. Wild Cardilla pääsee sisään ilmaiseksi suurimpaan osaan maan luonnonpuistoja.

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Pretoria

Päivitetty 9.6.2014

Takaisin ylös