Kysymyksiä ja vastauksia kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä

1. Mitä on kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö?

Kehityspolitiikalla tarkoitetaan johdonmukaista toimintaa kaikilla niillä kansainvälisen yhteistyön ja kansallisen politiikan lohkoilla, joilla vaikutetaan kehitysmaiden asemaan. Näitä ovat esimerkiksi turvallisuus-, kauppa-, maatalous-, ympäristö- tai siirtolaispolitiikka. Kehitysyhteistyö on yksi kehityspolitiikan työkaluista.

Suomen kehityspolitiikkaa ohjaa valtioneuvoston lokakuussa 2007 hyväksymä kehityspoliittinen ohjelma. Suomen kehityspolitiikkaa suunnittelee, valmistelee ja toteuttaa ulkoministeriö tiiviissä yhteistyössä muiden ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, elinkeinoelämän ja koko suomalaisen yhteiskunnan kanssa.

2. Miksi kehityspolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä tehdään?

Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön tärkein päämäärä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen YK:n vuosituhattavoitteiden (Millennium Development Goals) mukaisesti.

Vaikka maailma on vauraampi kuin koskaan, joka viides ihminen elää äärimmäisessä köyhyydessä. Yli miljardi ihmistä tulee toimeen vähemmällä kuin 1,25 dollarilla päivässä. Joka päivä noin 25 000 ihmistä kuolee nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin, Joka vuosi kymmenen miljoonaa alle viisivuotiasta lasta menehtyy sairauksiin, jotka olisi helppo ehkäistä tai parantaa.

Globaalien kriisien ja ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat rankimmin erityisesti köyhimpiin maihin ja näiden haavoittuvimpiin kansalaisiin. Maailmanpankin arvioiden mukaan globaalin talouden alamäen myötä 46 miljoonaa ihmistä aiempaa ennustettua enemmän vajoaa köyhyyteen (toimeentuloraja 1,25 Yhdysvaltain dollaria päivässä). Alle kahdella dollarilla päivässä toimeentulevien joukon ennustetaan kasvavan 53 miljoonalla. Nämä ovat lisäksi niille 130–155 miljoonalle, jotka vajosivat köyhyysrajan alapuolelle vuonna 2008 korkeiden ruoan- ja öljynhintojen vuoksi.

3. Mitä hyötyä kehitysyhteistyöstä on Suomelle?

Etäiseltä tuntuvat maailman tapahtumat vaikuttavat myös suomalaisten hyvinvointiin.

Kehityksen, turvallisuuden ja ihmisoikeuksien välisten yhteyksien, ns. laajan turvallisuuden, merkitys on viime vuosina kasvanut. Kun ihmisten elinolosuhteet paranevat, niin myös levottomuuksien ja konfliktien riski vähenee.Kehityspolitiikalla ja kehitysyhteistyöllä voidaan vaikuttaa myös sellaisiin Suomeakin koskettaviin kysymyksiin kuin kansainvälinen rikollisuus, ympäristötuhot, huumeet, pandemiat ja laiton siirtolaisuus.

Kehitysyhteistyö on katastrofien ennaltaehkäisyä, ja se on paljon halvempaa kuin jälkihoitona toimitettava humanitaarinen apu. On esimerkiksi tärkeää tukea maataloustuotantoa ennen kuin ajaudutaan nälänhätään.

Kehityspolitiikkaan ja kehitysyhteistyöhön osallistumisella on Suomelle myös ulkopoliittinen merkitys, yhtäältä osana avunantajayhteisöä ja esimerkiksi Pohjoismaita, toisaalta myös yhteistyökohteiden valinnan kautta.

Kehitysyhteistyöhön osallistuu nyt yhä laajempi joukko suomalaisia toimijoita kuten konsultteja, korkeakouluja ja tutkimuslaitoksia, kansalaisjärjestöjä sekä yrityksiä. Suomi suuntaa kehitysyhteistyönsä aloille, joilla korostuu suomalaisen asiantuntijuuden ja kokemuksen hyödyntäminen.

4. Mitä Suomen rahoilla saadaan aikaan?

Suomi toimii osana avunantajayhteisöä. Kehitysyhteistyön tulokset ja vaikutukset ovat aivan keskeisiä kysymyksiä yhteistyökohteita suunniteltaessa. Kehitysyhteistyön onnistumista tulee arvioida aina sen mukaan, miten sillä saadaan parannettua kehitysmaiden ihmisten elinolosuhteita. Parhaita tuloksia saadaan aikaan, kun toimitaan kehitysmaan omien kehityssuunnitelmien mukaisesti, kehitysmaan omaa kapasiteettia vahvistaen ja sen väestön selkeällä tuella (=omistajuus). Tällä hetkellä Suomen rahoilla tuetaan muun muassa kehitysmaiden terveyttä, turvallisuutta, lukutaitoa, tasa-arvoa ja puhdasta ympäristöä.

5. Mitä merkitystä 0,7% saavuttamisella on, kun rahaa menee joka tapauksessa paljon?

Suomi on sitoutunut kasvattamaan kehitysyhteistyömäärärahojaan 0,51%:iin bruttokansantulosta (BKTL) vuoteen 2010 mennessä ja 0,7%:iin vuoteen 2015 mennessä.

Suomi sitoutui YK:n kehitysstrategian mukaiseen 0,7%-tavoitteeseen jo 1970-luvun alussa. Tämän lisäksi Suomi on sitoutunut tavoitteeseen myös osana EU:n yhteistä tavoitetta. Eurooppa-neuvostossa vuonna 2005 sovittu minimitavoite vuodelle 2010 on EU:n vanhoille jäsenmaille 0,51% BKTL:stä.

Jos Suomi ja kaikki muutkin tavoitteeseen sitoutuneet maat täyttävät lupauksensa, voidaan entistä paremmin saavuttaa YK:n kahdeksan vuosituhattavoitetta. Sanansa pitämisellä on kansainvälisessä politiikassa aina myös ulkopoliittinen merkitys.

Nykyisessä taloustilanteessa on entistä tärkeämpää, että avunantajat pitävät kiinni kehitysyhteistyön rahoitussitoumuksistaan. Kehitysrahoituksella on suhdanteita tasaava rooli.

Vuoden 2008 lopussa Suomen kehitysyhteistyörahoituksen osuus oli 0,46% BKTL:stä. 

6. Eikö oman maan köyhiä pitäisi auttaa ensin?

Oman maan köyhiä on autettu ensin, ja heitä autetaan edelleen. Runsas sata vuotta sitten Suomessa nähtiin laajamittaisesti nälkää. Vielä toisen maailmansodan jälkeen Suomi itse vastaanotti ulkomaista apua. Suomessa on edelleen köyhiä ihmisiä, joiden ahdinkoa ei pidä vähätellä. On kuitenkin selvää, ettei Suomessa enää ole köyhyyttä, joka edes muistuttaisi äärimmäistä köyhyyttä tai ahdinkoa, josta köyhimpien kehitysmaiden kansalaisten enemmistö joka päivä kärsii.

Kehitysyhteistyölle on myös vahva suomalaisten tuki. Mielipidemittausten perusteella noin neljäviidesosaa suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä.

7. Meneekö apu perille?

Yleisesti ottaen valtaosa kehitysyhteistyövaroista menee perille. Väärinkäytökset ovat harvinaisia, viime vuosina määrältään muutama promille kehitysyhteistyövaroista.

Avun perillemenon varmistamiseksi määrärahojen käyttöä ja toiminnan laatua valvotaan monella tavalla: ministeriön sisäisesti, ulkopuolisin voimin sekä yhteistyössä muiden avunantajien kanssa. Valvontaa tehdään sekä ennakoivasti että jälkikäteen. Kaikkiin havaittuihin väärinkäytöksiin puututaan. Suomi tekee pitkäjänteistä ja laajaa yhteistyötä vain maiden kanssa, jotka ovat osoittaneet selkeää kehitystahtoa.

Kehitysyhteistyössä toimitaan usein hyvin vaikeissa olosuhteissa. Avun sataprosenttinen perillemeno edellyttäisi kuitenkin apua vastaanottavalta maalta kehittyneitä yhteiskuntarakenteita ja toimivaa demokratiaa. Sellaisia köyhimmissä maissa ei usein ole ja juuri niiden kehittämiseksi kehitysyhteistyötä myös tehdään.

Ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Ritva Koukku-Ronden haastattelu kehitysyhteistyövarojen valvonnasta:

• Kehitysyhteistyövarojen väärinkäytöksiin puututaan ripeästi

8. Mitä budjettituki on?

Sektorikohtaisella budjettituella tarkoitetaan budjettirahoitusta, jonka käyttö on kanavoitu, eli korvamerkitty tietyn sektorin menojen rahoittamiseen. Budjettituki voidaan kohdentaa myös korvamerkitsemättömänä maan budjettiin, jolloin siitä käytetään nimitystä suora budjettituki.

Budjettitukea annetaan, jotta kehitysmaa voi toteuttaa kansallista köyhyydenvähentämisohjelmaansa mahdollisimman tuloksellisesti ja omien prioriteettiensa mukaisesti. Budjettituki vahvistaa kehitysmaan omistajuutta, sen julkista taloushallintoa sekä tukee välillisesti myös maan demokratiakehitystä. Budjettituen tavoitteista sovitaan yhdessä vastaanottajamaan hallituksen ja avunantajayhteisön kesken, ja niitä myös seurataan yhdessä. Korruptioon liittyvien riskien seuranta ja arviointi on olennainen osa budjettitukiyhteistyötä.

Suomi myöntää suoraa budjettitukea vain pitkäaikaisille yhteistyömaille ja aina yhdessä muiden avunantajien kanssa. Vuonna 2008 budjettituen osuus oli noin 3,4 prosenttia kaikesta Suomen kehitysyhteistyöstä. Budjettituesta on myönteisiä kokemuksia: esimerkiksi Tansaniassa lähes koko ikäluokka pääsee jo peruskouluun, kun budjettituen myötä maa pystyi poistamaan köyhimpien perheiden lasten koulunkäynnin estäneet koulumaksut.