Euroopan unioni (EU) on maailman merkittävin kehitysmaiden kumppani kehitysyhteistyön, kauppavaihdon ja suorien investointien määrällä mitattuna. Euroopan yhteisön (EY) ja sen jäsenvaltioiden yhteenlaskettu osuus kaikesta virallisesta kansainvälisestä kehitysyhteistyöstä oli vuonna 2008 noin 60 prosenttia. Rahassa mitattuna apu oli lähes 50 miljardia euroa eli noin 0,4 prosenttia EU:n yhteenlasketusta bruttokansantulosta.
EU on sitoutunut kasvattamaan kehitysapunsa 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Valtaosa EU:n kehitysyhteistyöstä toteutetaan lahja-apuna ja yhteistyökumppaneina on yhteensä yli 160 maata, aluetta tai järjestöä eri puolilla maailmaa.
EU on kehitysmaiden näkökulmasta keskeinen maailmanlaajuinen toimija. Se on monien kehitysmaiden tärkein kauppakumppani ja sillä on tärkeä rooli kansainvälisissä organisaatioissa – kuten YK:ssa, WTO:ssa ja kansainvälisissä rahoituslaitoksissa.
Kehitysyhteistyö kuuluu jaetun toimivallan aloihin eli sekä Euroopan yhteisöllä että kullakin EU:n jäsenvaltioilla on oma kehitysyhteistyönsä. Periaatteena on, että yhteisön apu täydentää jäsenmaiden apua. EU:n kehitysyhteistyöllä tarkoitetaan kokonaisuutta, jonka muodostavat yhteisön ja jäsenmaiden kehitysyhteistyö, ja EY:n kehitysyhteistyöllä viitataan komission hallinnoimaan kehitysyhteistyöhön.
Komission hallinnoimaa kehitysyhteistyötä rahoitetaan sekä EU:n budjetin että Euroopan kehitysrahaston (EKR) kautta. EKR:stä rahoitetaan yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT) kanssa Cotonoun sopimuksen mukaisesti.
EU:n budjetista puolestaan rahoitetaan yhteistyötä Aasiassa, Latinalaisessa Amerikassa, Etelä-Afrikassa, Keski-Aasiassa ja Lähi-idässä sekä kohdennetaan niin sanottua sokeritukea 18 Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maalle (AKT). Lisäksi budjetista rahoitetaan temaattista kehitysyhteistyötä ympäri maailmaa. Temaattinen yhteistyö kattaa ympäristön ja luonnonvarojen kestävän hoidon ja ruokaturvan edistämisen, muuttoliike-, turvapaikka- ja investointi ihmisiin -kysymykset sekä tuen valtioista riippumattomille toimijoille ja paikallisviranomaisille. Lisäksi budjettiin on perustettu erillinen ruokarahasto tukemaan kehitysmaita lyhyemmällä aikavälillä.
Kehitysyhteistyö on olennainen osa Euroopan unionin ulkoista toimintaa. Kehitysyhteistyön linjauksista päättävät jäsenmaiden kehitysministerit yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvostossa (YAUN). Ensisijaisesti kehitysyhteistyöasioita valmistellaan kerran tai kaksi viikossa kokoontuvissa neuvoston kehitystyöryhmässä (CODEV) ja AKT-työryhmässä, joiden pohjalta jäsenmaiden pysyvät EU-edustajat valmistelevat neuvostoon menevät esitykset COREPER:ssa.
Suomi osallistuu Euroopan unionin kehitysyhteistyöhön osana maamme monenvälistä kehitysyhteistyötä. Suomen kehitysyhteistyömäärärahoista noin viidennes kanavoidaan EY:n kautta. Rahallisesti tämä oli vuonna 2008 noin 146,5 miljoonaa euroa. Suomessa EU:n kehitysyhteistyöhön liittyvien asioiden valmistelua hoitaa ja koordinoi ensisijaisesti EU-tiimi ulkoministeriön yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikössä.
EU:n samoin kuin Suomen kehityspolitiikan tavoitteena on YK:n vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärien saavuttaminen. Keskeisin tavoite on köyhyyden vähentäminen, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden auttaminen, ja kestävän kehityksen edistäminen. Moniulotteiseen köyhyysongelmaan pyritään puuttumaan toimimalla kokonaisvaltaisesti ja johdonmukaisesti kaikilla kehitysmaihin vaikuttavilla politiikkalohkoilla. Keskeisiä periaatteita ovat johdonmukaisuus, täydentävyys ja yhteensovittaminen. Avun tuloksellisuutta pyritään edistämään kehitysmaiden omistajuuden vahvistamisen, kehitysyhteistyökäytäntöjen yhdenmukaistamisen ja tiiviimmän yhteistyön kautta.
EU:n kehityspolitiikan tavoitteita, sen määrää ja laatua, ohjaa Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus (2005, PDF). Lisäksi toimintaa ohjaavat useat linjaukset ja toimintaohjelmat:
Tämän sivun sisällöstä vastaa Yleisen kehityspolitiikan ja suunnittelun yksikkö
Päivitetty 31.8.2009