Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Venäjä

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

 

Venäjän väkiluku on 142,9 miljoonaa (2010). 

 

  • syntyvyys 12,6/1000 henkeä (2010).
  • kuolleisuus 14,2 /1000 henkeä (2010).
  • Väestöstä 73,7 prosenttia asuu kaupungeissa.
  • Elinajanodote naisilla on 74,9 vuotta, miehillä 63,1 vuotta (2010).

Suurimmat etniset ryhmät (%)

  • venäläiset 80,90
  • tataarit 3,87
  • ukrainalaiset 1,4
  • baškiirit 1,15
  • tšuvassit 1,05
  • tšetšeenit 1,04
  • armeenit 0,86
  • mordvalaiset 0,54
  • valkovenäläiset 0,38
  • muut 8,81

Suurimmat kaupungit vuonna 2010

  • Moskova (11,5 miljoonaa asukasta)
  • Pietari (4,8 miljoonaa)
  • Novosibirsk (1,47 miljoonaa)
  • Jekaterinburg (1,35 miljoonaa)
  • Nižni Novgorod (1,25 miljoonaa)
  • Samara (1,16 miljoonaa)
  • Omsk (1,15 miljoonaa)
  • Kazan (1,14 miljoonaa)
  • Tšeljabinsk (1,13 miljoonaa)
  • Rostov-na Donu eli Donin Rostov (1,09 miljoonaa)
  • Ufa (1,06 miljoonaa)
  • Volgograd (1,02 miljoonaa)

 

Maahanmuutto

Valtaosa Venäjälle muuttavista tulee Keski-Aasiasta ja muualta IVY-maista. Venäjälle maahanmuutto on tärkeää, sillä maan väestön luonnollinen kasvu on pientä. Vuoden 2011 tilastojen mukaan Venäjälle muutti 106 700 henkeä. Todellisen muuttoliikkeen arvioidaan kuitenkin olevan huomattavasti tilastoituja lukuja suurempi. Moskovan katukuvassa siirtotyöläiset näkyvät erityisesti rakennustyömailla, kunnossapidossa ja palveluammateissa.

 

Virallisen Venäjän suhtautuminen maahanmuuttoon on kiristymässä. Liittoneuvosto hyväksyi lokakuun 2012 lopussa lain, jonka mukaan kunnallispalveluissa, kaupan ja kotitalouksien palveluiden piirissä työskentelevien vierastyöläisten on hankittava todistus venäjän kielen taidosta. Poikkeuksena ovat koulussa tai yliopistossa venäjää lukeneet.

 

Venäjän maahanmuuttovirasto arvioi, että vuosittain Venäjälle tulee työhön 11–14 miljoonaa ulkomaalaista, joista yli 3 miljoonaa kuuluu maahanmuuttosääntöjä rikkovaan riskiryhmään. Laittomia maahanmuuttajia on Venäjällä joidenkin arvioiden mukaan 10 miljoonaa, Puolet tästä luvusta on Ukrainan, Kazakstanin ja Uzbekistanin kansalaisia. Arviot ulkomaalaisten määrästä vaihtelevat suuresti.

 

Venäjä tarvitsee maahanmuuttoa, koska väestömäärän väheneminen hidastaa maan kehitystä.  Presidentti Putin allekirjoitti kesällä 2012 ensimmäisen yhtenäisen valtiollisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Venäjän nykyinen politiikka tähtää väliaikaisesti töihin tulevan ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseen eikä tarjoa maahanmuuttajille kunnollisia mahdollisuuksia pysyvään oleskeluun maassa ja integroitumiseen yhteiskuntaan. Siirtotyöläiset törmäävät usein myös kantaväestön kielteisiin asenteisiin.

 

Venäjän väestönkasvu on kääntynyt lievään nousuun yli kymmenen vuoden laskun jälkeen. Tästä huolimatta työikäinen väestö alkaa pian vähetä. Vuoteen 2025 mennessä työikäisen väestön arvioidaan vähenevän jopa 18–19 miljoonaa. Demografiakysymykset on nostettu yhdeksi keskeiseksi haasteeksi, johon pyritään vastaamaan syntyvyyttä lisäämällä ja houkuttelemalla ulkomailla asuvia venäläisiä palaamaan kotimaahansa.

Uskonto

 

Venäjällä ei ole valtionkirkkoa, ja maassa toimii useita uskontokuntia. Ortodoksista kristillisyyttä, islamia, juutalaisuutta ja buddhalaisuutta pidetään niin sanottuina perinteisinä uskontoina. Merkittävin näistä on ortodoksinen kirkko, jonka rooli maan kehityksessä periytyy jo vuosisatojen takaa. Ortodoksisella kirkolla on myös poliittista painoarvoa, ja kirkon johdolla on läheiset suhteet maan johtoon.

 

Venäjän ortodoksista kirkkoa on helmikuusta 2009 lähtien johtanut patriarkka Kirill.

 

Ortodokseja venäläisistä on 75–80 prosenttia eli noin 110 miljoonaa. Heistä alle 15 prosenttia lukeutuu vanhauskoisiin, jotka eivät tunnusta kirkon nykyistä johtoa.

 

 

Islaminuskoisten osuus väestöstä on lähes 15 prosenttia eli noin 20 miljoonaa, mutta uskontoa varsinaisesti harjoittavia on suurin piirtein 5 miljoonaa. Venäjän islamilaisten valtaosa on sunnalaisia. Wahhabismin kannatus on jonkin verran lisääntynyt ainakin Pohjois-Kaukasiassa.

 

Protestanttien määrä on alle 2 miljoonaa, katolilaisia on 1–2 miljoonaa ja buddhalaisia on noin miljoona.

 

Juutalaisia on Venäjällä ollut runsaasti, mutta heidän määränsä on viime vuosina vähentynyt poismuuton seurauksena, ja heitä arvellaan olevan alle miljoona.

 

Edellisten lisäksi maassa toimii monia uskonnollisia yhteisöjä. Monet Venäjällä ei-perinteisiksi tulkitut vähemmistöuskontokunnat katsovat tulevansa syrjityiksi ja leimatuiksi. Sama koskee eräitä islamilaisia suuntauksia ja liikkeitä.

 

Moskovassa on toimiva luterilainen kirkko Vvedenskojen hautausmaalla osoitteessa Nalitšnaja ulitsa 1. Venäjänkieliset jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin kello 12.

Kielet

Itäslaavilaisiin kieliin lukeutuva venäjä on koko maassa virallinen kieli. Venäjän lisäksi noin kolmellakymmenellä paikallisella kielellä on virallinen asema aluetasolla ja noin kahdellakymmenellä virallinen asema paikallishallinnossa. Koko federaation alueella puhuttavien kielten määrä on monia kymmeniä – pelkästään Pohjois-Kaukasian alueella kieliä on noin kolmekymmentä. Lain mukaan opetusta tulisi antaa myös vähemmistökielillä, mutta tähän ei läheskään aina ole taloudellisia voimavaroja.
 
Venäjällä asuu toistakymmentä suomalais-ugrilaista kansaa, joihin kuuluu noin 2,5 miljoonaa henkeä. Suomalais-ugrilaisten kielten asema on sama kuin muidenkin vähemmistökielten: federaation ja alueiden laissa kielten tasa-arvoinen asema tunnustetaan, mutta muun muassa taloudellisista syistä lainsäädäntöä ei pystytä noudattamaan. Suomalais-ugrilaista kieltä äidinkielenään puhuvien tai sitä äidinkielenään pitävien määrä on koko ajan vähentynyt.
 
Suomi tukee suomalais-ugrilaisten kansojen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen tähtääviä hankkeita pääasiassa M. A. Castrénin seuran kautta. Venäjän Hanti-Mansijskissa järjestettiin vuonna 2008 viides suomalais-ugrilainen maailmankongressi, johon osallistui edustajia myös Suomesta, Virosta ja Unkarista. Vuonna 2012 maailmankongressi järjestettiin Siófokissa Unkarissa.Komissa toimii suomalais-ugrilainen keskus.
 
Varsinkin suurkaupunkien ulkopuolella vieraiden kielien osaaminen on vähäistä. Kaupungeissa erityisesti englannin kieltä osaavien nuorten määrä on viime vuosina lisääntynyt.

 

 

pdfVenäjän aakkoset (pdf, 38kt)

Oikeusjärjestelmä

Tuomioistuinlaitos

Yleiset tuomioistuimet (sud obštšei jurisdiktsii) käsittelevät rikos-, siviili- ja hallinnollisia asioita. Alioikeuksien (rajonin- tai kaupunginoikeudet) päätöksistä voi valittaa alueiden (subjektien) tuomioistuimiin, jotka lisäksi ratkaisevat ensimmäisenä instanssina vakavia rikoksia (esimerkiksi lahjusjutut ja kavallukset). Ylin valitusaste on Venäjän korkein oikeus.

 

Eräillä alueilla toimii rauhantuomareita (mirovoi sudja). Venäjällä toimi rauhantuomareita ennen vallankumousta, ja instituutio elvytettiin 1990-luvun lopussa. Rauhantuomarit valitaan määräajaksi, ja he ratkaisevat vähäisiä rikos- ja siviiliasioita.

 

Arbitraatiotuomioistuimet (arbitražnyi sud) ratkaisevat juttuja, joissa osapuolina on oikeushenkilöitä, kuten yrityksiä ja valtionvirastoja tai yrittäjiä. Erilaiset yritystaloutta koskevat asiat mukaan lukien konkurssit kuuluvat niiden alaan.

 

Venäjällä ei ole hallinnollisia tuomioistuimia, ja nykyisin suuri osa arbitraatiotuomioistuimien käsittelemistä asioista koskee hallintoasioita. Ensimmäisenä asteena toimivat alueelliset arbitraatiotuomioistuimet, ja toisena asteena alueelliset vetoomustuomioistuimet (21 kappaletta). Näiden yläpuolella ovat federatiiviset piirien arbitraatiotuomioistuimet. Ylin aste on korkein arbitraatiotuomioistuin.

 

Lisäksi on kahden asteen sotilastuomioistuimia (vojennyi sud), joiden päätöksistä valitetaan korkeimpaan oikeuteen.

 

Perustuslakituomioistuimet (konstitutsionnyi sud) perustettiin vuonna 1991. Alueellisten tuomioistuinten yläpuolella toimii korkein perustuslakituomioistuin. Ne valvovat lainsäädännön ja presidentin ja hallituksen päätösten perustuslainmukaisuutta, ratkovat valtionlaitosten välisiä erimielisyyksiä, tulkitsevat perustuslakia ja käsittelevät kansalaisten ja tuomioistuimien tekemiä valituksia. Perustuslakituomioistuimen päätökset on pakko panna toimeen eikä niistä voi valittaa. Korkein perustuslakituomioistuin siirrettiin vuonna 2008 Moskovasta Pietariin.

 

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan perusteilla olisi patenttituomioistuin, jonka tehtäväksi tulisi käsitellä henkisen omaisuuden suojaan liittyviä asioita.

Välimiesoikeudet

Suurissa kaupungeissa toimii välimiesoikeuksia (treteiski sud). Kansainvälisen mallin mukaan niissä pyritään löytämään kummankin osapuolen hyväksymien välimiesten avulla ratkaisu yritysten väliseen riitaan. Ne eivät kuulu tuomioistuinlaitoksen piiriin. Välimiesoikeuksia on Venäjällä suurimmissa kaupungeissa. Ehkä tunnetuin on Venäjän kauppakamarin yhteydessä Moskovassa toimiva välimiesoikeus. Välimiesoikeuksien päätösten toimeenpanon edellytyksenä on kansallisen tuomioistuimen vahvistus.

 

Valamiesjärjestelmä

Venäjällä on käytössä suurimmissa kaupungeissa vakavissa rikosasioissa valamiesjärjestelmä. Siviilijutuissa ei valamiehiä käytetä. Valamiehiä (prisjažnyje zasedateli) on 12.

 

Valamiehet antavat vastauksen kolmeen kysymykseen:

 

  • Onko kyseessä rikos?
  • Onko syylliseksi epäiltyä kohtaan riittävä näyttö?
  • Onko syylliseksi epäilty syyllinen siihen rikokseen, josta häntä syytetään?

 

Jos valamiehet eivät kolmessa tunnissa pääse yksimieliseen päätökseen, äänestetään. Langettava tuomio tulee, jos kaikissa kolmessa kysymyksessä enemmistö valamiehistä on tuomitsevalla kannalla. Vapauttava tuomio tulee, jos yhdessäkin  kysymyksessä enemmän kuin kuusi valamiestä äänestää vapauttavan tuomion puolesta. Jos äänet menevät tasan, lievempi vaihtoehto voittaa.

 

Päätös siitä, käytetäänkö rikosjutussa valamiehiä, kuuluu yksinomaan syytetylle. Syytetty voi tehdä asiassa pyynnön sen jälkeen, kun rikoksen esitutkinta on päättynyt ja syyttäjä päättänyt, mistä teosta syytettyä syytetään.

 

Syyttäjälaitos

Syyttäjälaitoksen (prokuratura) historia ulottuu Pietari Suuren aikaan. Nykyään se koostuu pääsyyttäjän alaisuudessa toimivista alemman tason syyttäjäviranomaisista. Yleisten syyttäjien lisäksi on erityissyyttäjiä, kuten sotilassyyttäjät ja kuljetusalan syyttäjät. Syyttäjälaitoksen tehtävänä on valvoa valtionhallinnon elinten toiminnan lainmukaisuutta.

 

Syyttäjä (prokuror) toimii rikosprosessissa valtionsyyttäjänä mutta voi prosessilainsäädännön määrittämissä tapauksissa osallistua myös muihin oikeudenkäynteihin valvoen samalla lain noudattamista.

 

Vuonna 2007 perustettiin pääsyyttäjänviraston yhteyteen erillinen tutkintakomitea (sledstvennyi komitet) pyrkimyksenä erottaa esitutkintatoiminta syyttäjäntehtävistä. Tammikuussa 2011 tutkintakomitea irrotettiin pääsyyttäjänvirastosta ja alistettiin presidentille.

pdfTuomioistuinlaitos (pdf, 4kt)

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Koulutus on ilmaista kaikille 7–17-vuotiaille. Peruskoulu kestää Venäjällä yhdeksän vuotta. Käynnissä on mittava uudistusohjelma ”Uusi koulumme” (Naša novaja škola). Sen tavoitteena on uudistaa peruskoulua niin, että se toteuttaisi nykyaikaisen opetuksen ohella myös laaja-alaista tehtävää oppilaiden henkisen kasvun kehittäjänä. Koulujen infrastruktuuria aiotaan uudistaa ja opettajia uudelleen kouluttaa. Samalla koulujen lukumäärää vähennetään, sillä oppilaiden määrä on vuosikymmenen aikana vähentynyt yli 30 prosentilla. Uudistuksia ohjataan myös 1.9.2013 voimaan astuneen uuden opetuslain kautta.

 

Peruskoulun jälkeen on mahdollista jatkaa toisen asteen oppilaitoksiin: joko kaksivuotiseen lukioon, oppilaitoksiin, joissa annetaan korkeakoulutasoa alempaa yleiskoulutusta tai ammattikouluihin. Koulun opetussisältöjen kansallisia standardeja uudistetaan alaluokista alkaen vuoteen 2020. Uuden opetuslain tultua voimaan myös varhaiskasvatus on saanut oman kansallisen standardinsa. Keskustelua on herättänyt erityisesti yläluokille eli lukioon lisättävä oppiaineiden valinnaisuus. Keskustelun tuloksena kaikille pakollisten aineiden määrää on kaksivuotisen lukion kansallisessa standardissa lisätty.

 

Tärkeä uudistus on ollut yhtenäisen kansallisen ylioppilastutkinnon (JeGE) käyttöönotto koko maassa. Tämän määrämuotoisen kokeen tarkoituksena on taata koetulosten puolueeton arvio ja vertailukelpoisuus maan eri osien oppilaitosten välillä. Yksi yhtenäisen ylioppilastutkinnon käyttöönoton motiiveista on pyrkimys kitkeä korruptio yliopistojen opiskelijavalinnoista. 

 

Korkeakouluihin voi hakea lukion tai edellä mainitun yleiskoulutuksen jälkeen. Venäjällä on sekä valtionyliopistoja että yksityisiä korkean asteen oppilaitoksia. Korkeakoulutuksessa on kaksi tasoa. Perustason korkeakouluopinnot kestävät neljä vuotta ja johtavat kandidaatintutkintoon. Maisteritutkinnot kestävät tämän jälkeen vielä 1–2 vuotta. Eurooppalaisia korkeakoulututkintoja yhtenäistävän Bolognan prosessin on Venäjällä otettu käyttöön. Tohtorintutkinnossa on kaksi tasoa, tieteen kandidaatti (lisensiaatti) ja tieteen tohtori. Uudessa opetuslaissa on säilytetty mahdollisuus suorittaa myös vanhamuotoinen 5-6 vuoden opinnot vaativa ns. spesialistintutkinto tietyillä aloilla. 
 
Korkeakoulutusta tarjoaa Venäjällä yhteensä noin 2 600 laitosta, emoyliopistot ja niiden erilliset yksiköt mukaan lukien, joista noin tuhat on yksityisiä. Toisen asteen oppilaitoksia on noin 3 000. Yliopistojen ja korkeakoulujen perustehtävänä on opetus, eikä valtaosassa Venäjän yliopistoja tehdä juuri tutkimusta. Perinteinen tutkimusorganisaatio Venäjällä on ollut tiedeakatemia, jota koskeva uudistushanke toteutuu kohtaamastaan muutosvastarinnasta huolimatta. Tiedeakatemiasta tulee perustutkimuksen alaan keskittyvä organisaatio, johon liitetään lääketiede- ja maatalousakatemiat. Samalla perustetaan uusi tiedeorganisaatiovirasto, jonka ohjaukseen siirretään tiedeakatemian kiinteistöjä ja tutkimuslaitoksia.

 

Venäjällä on viime vuosina havahduttu siihen, että korkeakoulujen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt. Koulutus ei myöskään vastaa työelämän tarpeisiin; yritysmaailma vaatii kohottamaan korkeakoulutuksen tasoa ja yritysten yhteistyö korkeakoulujen kanssa on lisääntymässä. Oppilaitosten valtiolta saama rahoitus ei ole riittävää ja jatko-opiskelijoiden opintorahat ovat edelleen kovin pieniä. Venäjä kärsii monien muiden maiden tavoin aivoviennistä eturivin tutkijoiden muuttaessa töihin ulkomaille. Muun muassa tästä syystä Venäjällä on käynnistetty ”Maailmanlaajuinen koulutus” -niminen ohjelma, jossa valtio korvaa opinnot johtavissa ulkomaisissa yliopistoissa. Vastineeksi opiskelija sitoutuu palaamaan töihin Venäjälle määräajaksi.

 

Tilanteen parantamiseksi on käynnistetty mittava korkeakoulu-uudistus, jonka tavoitteena on yliopistoverkoston tiivistäminen. Järjestelmän huipulla on yhdeksän federaatioyliopistoa, joissa yhdistyvät opetus, tutkimus ja yhteistyö yrityselämän kanssa. Niin sanottu tutkimusyliopiston status on myönnetty 29 yliopistolle. Tällä pyritään tehostamaan näissä korkeakouluissa tehtävää, etenkin teknologia-alojen tutkimusta. Noin 60 yliopistoa on nimetty ”innovaatioyliopistoiksi” toteuttamaan erityisiä "innovatiivisia koulutusohjelmia". Tämän lisäksi Moskovan ja Pietarin valtionyliopistoille on laissa myönnetty varsin laajan autonomian takaava erityisasema.Maininnan arvoinen on myös Skolkovon innovaatiokaupungissa toimiva samanniminen yliopistokeskus.

 

Myös heikosti kehittynyttä ammatillista opetusta järjestellään uudelleen muun muassa siirtämällä sitä aluehallintojen vastuulle. Osa tuhannesta ammattioppilaitoksesta aiotaan siirtää alueiden hallintaan. Ammattitaitoisen työvoiman puute jarruttaa osaltaan tuotantotoiminnan kehittämistä, ja käytännössä yritykset kouluttavat henkilökuntansa usein itse.

Yhteiskuntaolot

Työvoima ja ammattiliitot

Venäjän tilastokeskuksen mukaan keväällä 2012 työttömyysprosentti oli 5,4 laskettuna Maailman työjärjestön (ILO) ohjeiden mukaan. Rekisteröityjä työttömiä oli 1,2 miljoonaa henkeä. Vuoden 2011 tammikuussa vastaavat luvut olivat 7,8 prosenttia ja 1,6 miljoonaa.

 

Venäläisten palkka oli vuonna 2011 keskimäärin 570 euroa kuussa, kun se vielä vuonna 2000 oli vain 80 euroa. Moskovassa keskipalkka on kaksinkertainen verrattuna Venäjän keskitasoon. Reaalipalkka nousi koko 2000-luvun 10–15 prosenttia vuodessa. Vuonna 2012 enää noin 13 prosenttia venäläisistä eli kansallisen köyhyysrajan alapuolella kun sama lukema oli heikoimmillaan vuonna 1998 peräti 40 prosenttia.


Työvoiman verotus on kansainvälisessä vertailussa suhteellisen kevyttä. Palkansaajien tulovero on tasan 13 prosenttia, ja yritykset maksavat sivukuluina (vuoden 2012 alusta) 30 prosenttia.

 

Työttömyyskorvausaika on 12 kuukautta. Pienin korvaussumma on 850 ruplaa eli noin 20 euroa ja suurin 4900 ruplaa eli noin 110 euroa.
 
Venäjällä on perinteisesti ollut korkea työväestön järjestäytymisaste, ja edelleen ammattijärjestöihin kuuluu noin 40 miljoonaa jäsentä. Tämä on noin 40 prosenttia työikäisestä väestöstä. Suuria keskusjärjestöjä on neljä, ja niistä suurimpaan, Riippumattomien ammattijärjestöjen liittoon, kuuluu yli 31 miljoonaa jäsentä. Suhteellisesta laajuudestaan huolimatta venäläisten ammatillinen järjestäytyminen on kuitenkin varsin passiivista. Useimmille erityisesti vanhemman sukupolven venäläisille syy kuulua ammattiliittoon on joko totuttu tapa tai liiton tarjoamat konkreettiset jäsenedut, kuten erilaiset sosiaaliset aktiviteetit. Ammattiliitot ovat maan suurimpia yksittäisiä kansalaisjärjestöjä. Venäjällä toimii myös työnantajajärjestöjä ja yrittäjien keskusjärjestö. Tyypillisimpiä työsuhteen ongelmia ovat työturvallisuuteen ja palkanmaksuun liittyvät epäkohdat.

 

Väestörakenne

Venäjän väestö vanhenee: eläkeläisiä oli Venäjällä vuoden 2012 alussa 40 miljoonaa, joista lähes 33 miljoonaa sai vanhuuseläkettä. Keskimääräinen vanhuuseläke oli vuoden 2011 loppupuolella noin 200 euroa kuukaudessa eli 35 prosenttia tilastoidusta keskipalkasta. Eläkkeitä on korotettu nopeaan tahtiin viime vuosina. Eläkerahaston mukaan Venäjä käyttää noin 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vanhuuseläkkeisiin.

 

Miesten eläkeikä on 60 ja naisten 55 vuotta. Alhaisen eläketason vuoksi työskentely usein jatkuu myös eläkkeellä. Vuonna 2002 uudistetun vanhuuseläkejärjestelmän puitteissa Venäjällä ollaan vähitellen siirtymässä kolmeen eläkepilariin (vanhuuseläkkeen perusosa, koko työuran tuloista riippuva niin sanottu vakuutusosa ja henkilökohtainen säästöosa), minkä lisäksi valtio pyrkii kannustamaan vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen.

 

Perhettä instituutiona halutaan vahvistaa, ja perheitä kannustetaan monilapsisuuteen. Toisesta lapsesta perheille osoitetaan niin kutsuttu äitiyspääoma, kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Äitiyspääoman suuruus on 365 700 ruplaa eli runsas 9 000 euroa. Äitiyspääomaa ei makseta käteisellä, vaan sen voi käyttää asunnon hankkimiseen tai rakentamiseen, lapsen koulutukseen tai osittain siirtää äidin eläkevaroihin. Projektia on tarkoitus jatkaa vuoteen 2016 asti.

 

Äitiysloman pituus on 140 kalenteripäivää, ja se jakautuu synnytystä edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan. Tämän jälkeen kotiin jäävä vanhempi tai joku isovanhemmista voi saada lapsen kotihoidon tukea siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Samanaikaisesti vanhemman oikeus työpaikkaan säilyy. Äitiysavustus on hyvin pieni.

 

Kunnallista ja yksityistä päivähoitoa on tarjolla, joskin paikoista on pulaa. Päivähoidon hintahaitari on laaja, mutta hyvin usein lasta kotona hoitaa isoäiti, babuška. Moskovassa kunnallisen päivähoidon hinta on maksullisessa luokassa noin 25 euroa kuussa. Naisten työssäkäynti on yleistä, mutta kotitöissä sukupuoliroolit ovat edelleen melko vahvat.  Suomalaisittain pienissä asunnoissa saattaa edelleenkin asua kolme sukupolvea, vaikka tämä ei olekaan enää yhtä yleistä kuin neuvostoaikana.

Korruptio

Korruptio on Venäjällä laajalle levinnyt ja tunnustettu ongelma, joka on viime vuosina edelleen syventynyt. Korruptio hidastaa maan kehitystä, eikä mahdollista valtion varojen tehokasta käyttöä. Arvioiden mukaan muun muassa vuoden 2012 Vladivostokin APEC-huippukokouksen rakennustöihin sekä vuoden 2014 Sotšin olympialaisiin varatuista varoista huomattava osa kanavoituu korruptioon. Arkielämässä korruptio asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan muun muassa koulutuksen osalta.

 

Entinen presidentti Medvedev nosti korruptionvastaiset toimet näkyväksi teemaksi presidenttikaudellaan. Tulokset ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet heikoiksi. Viime aikoina on nostettu esille korkean tason korruptioepäilyjä muun muassa puolustushallintoa koskien. Korruptioon on pyritty puuttumaan muun muassa velvoittamalla virkamiehiä raportoimaan tuloistaan ja hankinnoistaan.

 

Venäjä ei ole vielä hyväksynyt kaikkia kansainvälisten korruptionvastaisten sopimusten sitoumuksia. Transparency International -järjestön yleisimmin käytetyssä korruptioindeksissä Venäjä sijoittui vuonna 2012 jaetulle 133. sijalle kaikkiaan 176 maan joukossa.

Kulttuuri

 

Kulttuurin kenttä on laaja ja monipuolinen. Korkeatasoinen venäläinen kulttuuri on kansallinen ylpeydenaihe. Varsinkin klassinen musiikki, baletti, teatteri ja kirjallisuus ovat arvossaan, ja koululaiset opettelevat edelleen ulkoa 1800-luvun suuren runoilijan Aleksandr Puškinin runoja.
 
Korkeatasoisia orkestereita, teattereita, museoita ja muita kulttuurilaitoksia on erityisesti  suurimmissa kaupungeissa Moskovassa ja Pietarissa. Muita tärkeitä kulttuurikaupunkeja ovat Jekaterinburg, Perm ja Novosibirsk. Pienemmissä kaupungeissa on kulttuuritarjonta väestön määrään nähden vähäisempää. Musiikin ja elokuva-alan isot tuotantoyhtiöt saavat tuotteitaan esille tiedotusvälineissä ja löytävät näin yleisönsä. Piratismi on tallennemarkkinoilla edelleen ongelma, vaikka tekijänoikeuksista puhutaan sekä virallisilla foorumeilla että alan ammattilaispiireissä ja vaikka tekijänoikeuslaki astui voimaan vuonna 2013.
 
Tunnetuimmat taidemuseot ovat Tretjakovin galleria ja Puškin-museo Moskovassa sekä Eremitaaši ja Venäläisen taiteen museo Pietarissa. Näissä museoissa vierailee jatkuvasti suuria näyttelyitä maailman eri taidemuseoista. 
 
Kapellimestari Valeri Gergijevin johtama Mariinski-teatteri Pietarissa ja perinteitä vaaliva Bolšoi-teatteri Moskovassa ovat maailmankuuluja. Pietarin Mariinski-teatterin uusi upea sali valmistui keväällä 2013. Musiikkielämä on vilkasta myös muissa miljoonakaupungeissa, kuten Jekaterinburgissa, Nižni Novgorodissa ja Novosibirskissa.
 
Kirjoja on perinteisesti luettu Venäjällä paljon. Sähköisten kirjojen lukulaitteita on tarjolla enemmän kuin Suomessa. Venäjällä on myös kirjallisesti merkittävä uusi prosaistipolvi. Tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Viktor Pelevin, Viktor Jerofejev, Vladimir Sorokin, Dmitri Bykov, Tatjana Tolstaja, Ljudmila Ulitskaja sekä Dina Rubina.
 
Kirjat, musiikki, konsertti- ja teatteriliput ovat hinnaltaan vaihtelevia. Moskovalaisten huipputeattereiden esitykset, Bolšoi-teatterin balettiesitykset sekä ulkomaisten teattereiden vierailut ovat yleensä kalleimpia. Museot saattavat laskuttaa ulkomaalaisten sisäänpääsystä enemmän kuin paikallisten. Kulttuurinkulutus on Venäjälläkin siirtynyt osittain konsertti- ja teatterisaleista koteihin, television ja tietokoneen ääreen. Televisiossa näytetään paljon kotimaisia elokuvia, viihdesarjoja ja musiikkiohjelmia, mutta myös samoja tv-formaatteja ja sarjoja kuin Suomessa.
 
Osa museoista, arkistoista ja kirjastoista on Venäjällä hyvin kehittynyt, mutta tarjolla on paljon myös vanhanaikaisia näyttelyitä ja toteutustapoja. Maassa on tuhansia museoita. Museoiden taloudellinen tilanne vaihtelee paljon omistuspohjasta riippuen.
 
Arkistoja on paljon, ja niiden omistuspohja ja käyttömahdollisuudet vaihtelevat. Joihinkin arkistoihin on vapaa pääsy, toisiin päästetään vain tutkijoita. On myös täysin salaisia arkistoja.
 
Kirjastot ovat vilkkaassa käytössä, ja jokainen voi hankkia kirjastokortin ja lainata kirjoja ilmaiseksi. Venäjän kirjastot ovat edelleen keskittyneet nimenomaan kirjoihin, ja vain harvassa kirjastossa voi lainata äänilevyjä tai elokuvia. Pietarissa on presidentti Jeltsinille nimetty kirjasto, joka keskittyy erityisesti sähköisessä muodossa olevaan aineistoon. Moderneja kirjastoja Moskovassa ovat Moskovan yliopiston tiedekirjasto sekä Venäjän nuorisokirjasto.
 
Erilaiset nykykulttuurin muodot, kuten elektroninen musiikki, sarjakuvataide, valokuvaus ja moderni tanssi ovat vahvasti läsnä erityisesti pääkaupunkien elämässä. Pietarissa on paljon kokeellista taidetta esitteleviä festivaaleja ja klubeja. Myös suomalaiset taiteilijat vierailevat Pietarissa taajaan. Venäläisnuoriso on ahkera käyttämään internetin sosiaalista mediaa. Yhteisösivustot kuten mail.ru, Odnoklassniki tai Vkontakte ovat suositumpia kuin Facebook. Facebookin suosio on kuitenkin selvässä kasvussa. Lisäksi Live Journal -nimisellä sivustolla pidetään ahkerasti blogeja. Internet on Venäjällä vapaa, joten sitä hyödynnetään aktiivisesti myös kansalaistoiminnassa. 

 

Vuosi 2013 on Venäjällä ympäristövuosi. Jätehuolto ja kierrätys ovat kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Kuluttajat ovat vähitellen kiinnostuneet myös ympäristönsuojelusta ja teemavuoden aikana pyritään kiinnittämään kansalaisten huomio siihen, mitä jokainen voi itse tehdä parantaakseen asuinympäristönsä siisteyttä ja viihtyisyyttä. Vuoden 2014 teemana on kulttuuri.

 

Taidemarkkinat hakevat muotoaan. Kysytyintä taidetta ovat vanhojen venäläisten mestareiden työt. Korkeatasoisia gallerioita on suurimmissa kaupungeissa useita, antiikkimarkkinat vetävät väkeä mutta nykytaiteen kysyntä on melko vähäistä. Muotoilun ja huonekalusuunnittelun puolella italialainen design on suosituinta. Moskovassa vietetään joka vuosi useita design-tapahtumia. Arkkitehtuurin saralla on merkittäviä venäläisiä suunnittelijoita. Venäläiset muotisuunnittelijat kuten Slava Zaitsev, Tatiana Parfjonova  ja Lilia Kisselenko ovat tunnettuja myös maan ulkopuolella.

 
Suurlähetystön verkkosivuilla julkaistiin helmikuussa 2011 luettelo Moskovan kulttuuriorganisaatioista yhteystietoineen. Päivitetty versio valmistui vuoden 2013 alussa, samoin kuin uusi luettelo Jekaterinburgin, Hanti-Mansian, Krasnojarskin, Nižni Novgorodin, Donin Rostovin, Ufan ja Tšeljabinskin kulttuuriorganisaatioista.

 

Media

Media

Venäjällä on rekisteröity noin 90 000 tiedotusvälinettä. Viime vuosina internet on voimakkaasti vahvistanut asemiaan. Vuonna 2011 internet ohitti lehdistön mainosvälineenä. Eniten mainostuloja kerää televisio, mutta internetin suurin hakukone Yandex haastaa suosiossa televisiokanavat.

 

Suurimmat päivälehdet ja niiden levikki:
 

  • Iz ruk v ruki 3 242 000
  • Komsomolskaja Pravda 2 606 500 (tieto v. 2012)
  • Metro 1 932 00
  • Rossiiskaja Gazeta 1 060 300
  • MK/Moskovski Komsomolets 1 048 100
  • Sport Ekspress 523 900
  • Sovetski Sport 418 900
  • Izvestija 334 900
  • Kommersant  219 900
  • Trud 196 900
  • Vedomosti 134 600

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

 

Suurimmat aikakauslehdet ja niiden levikki:

 

  • Argumenty i Fakty 6 389 300
  • Komsomolskaja Pravdan viikkoliite 5 287 100
  • Teleprogramma 4 890 100
  • 777 4 389 000
  • Orakul 2 230 700
  • Moja Semja 1 806 000
  • Moskovski Komsomolets/MK + TV 1 744 600
  • Žizn 1 710 200
  • MK-Region 1 532 200
  • Ekspert-Gazeta 1 250 400

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)
 

 

Venäjän merkittävimpiä mediayhtiöitä ovat

 

  • valtion radio- ja televisioholding VGTRK,
  • television valtioenemmistöinen Ykköskanava sekä Gazprom Media,
  • yksityinen Profmedia ja
  • pankkiiri Juri Kovaltšukin mediarypäs.
     

Pankkiiri Juri Kovaltšukin mediaryppääseen kuuluvat muun muassa televisiokanava REN-TV ja Viitoskanava sekä päivälehti Izvestija, bulevardilehdet Žizn ja Tvoi den, internetin videoportaali Lifenews.ruja samanniminen televisiokanava sekä Venäjän suurin televisiomainosten myyjä Video International. Kovaltšukin mediayhtiö omistaa myös 25 prosenttia sekä television Ykköskanavasta että suositusta viihdekanavasta STS:stä.

 

Gazprom Media, jonka omistajiin välillisesti lukeutuu Kovaltšuk, omistaa muun muassa NTV- ja TNT-televisiokanavat, viikkolehti Itogin sekä radioasemat Eho Moskvyn ja Citi FM:n. Suurliikemies Vladimir Potaninin hallitsema Profmedia omistaa keskeisen internetlehden Lenta.ru:n, suositun radioaseman Avtoradion ja hakukone Rambler.ru:n sekä television viihdekanavia. Venäjän suurimman sanomalehden Komsomolskaja Pravdan omistaa liikemies Grigori Berjozkinin öljy-yhtiö JeSN.

 

Komsomolskaja Pravdan ohella myös Moskovski Komsomolets on iltapäivälehtityylinen. Hallituksen lehti on laajalevikkinen Rossiiskaja Gazeta. Myös esim. Izvestija myötäilee hallinnon näkemyksiä. Merkittävä  mediatalo on liberaalista perinteestään tunnettu Kommersant-holding, jonka omistaa suurliikemies Ališer Usmanov.Sanoma-konsernin omistama Independent Media julkaisee muun muassa englanninkielisiä The Moscow Timesia ja The St. Petersburg Timesia sekä talouslehti Vedomostia, jotka toimivat riippumattomasti.

 

Miljardööri-poliitikko Mihail Prohorov omistaa mediayhtiön, johon kuuluvat muun muassa television talouskanava RBK-TV ja talouspäivälehti RBK Daily.

 

Oppositiomielisistä lehdistä erityisen tunnettu on Novaja Gazeta. Liberaaliksi ja suhteellisen riippumattomaksi sanomalehdeksi voidaan arvioida muun muassa Nezavisimaja Gazeta. Viikkolehdistä riippumattomia ovat esim. Profil ja Novoe Vremja eli New Times.

 

Venäjän suurin uutistoimisto on valtion RIA Novosti (entinen APN). Kaksi muuta tärkeintä uutistoimistoa ovat valtion ITAR-TASS ja yksityinen Interfaks 

 

Naistenlehdet, elämäntapalehdet ja erikoislehdet ovat kasvattaneet suosiotaan poliittisten ja talouslehtien kustannuksella.

 

Televisio

Television pääkanavat ovat nykyisin suoraan tai välillisesti valtion omistamia tai sen valvonnassa ja välittävät virallisia kantoja tapahtumista.

 

Vuonna 2013 Venäjällä aloitti toimintansa julkisen palvelun televisio, jota rahoitetaan ensisijaisesti valtion budjetista. Kanavan pääjohtaja-päätoimittajan ja hallintoneuvoston nimittää Venäjän presidentti.

 

Katsotuimmat televisiokanavat (katsojaosuus prosentteina):

 

  • NTV 14 %
  • Ykköskanava 14 %
  • Rossija 1 13 %
  • TNT 8 %
  • STS 7 %
  • Viitoskanava (Pjatyi kanal) 5 %
  • REN-TV 5 %
  • Tv Tsentr 3 %
  • Domašni 3 %
  • TV-3 3 %

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

Kolme suurinta valtakunnallista kanavaa näkyvät käytännössä kaikkialla maassa.

 

Vuonna 2004 Venäjällä valittiin hallituksen päätöksellä digilähetyksiin eurooppalainen DVB (Digital Video Broadcasting). Tavoitteena on Venäjän siirtyminen digitaaliseen televisioon vuoteen 2015 mennessä.

Kuunnelluimmat radiokanavat

Prosenttiosuus kuulijakunnasta:

 

  • Evropa Pljus 9,1 %
  • Dorožnoe Radio 7,9 %
  • Russkoje Radio 7,7 %
  • Radio Rossii 7,5 %
  • Radio Chanson 6,4 %
  • Retro FM 6,4 %
  • Avtoradio 5,9 %
  • Majak 4,0 %
  • Eho Moskvy 3,6 %
  • Jumor FM 3,5 %

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

 

Radioasemista Eho Moskvy on tunnettu erityisesti lännessä. Se ilmoittaa noudattavansa riippumatonta toimituspolitiikkaa. Eho on Moskovan kuunnelluin radioasema. Se on myös Venäjän siteeratuin radioasema. Suhteellisen riippumaton on myös Kommersant FM. Suositun radiokanavan Russkoje Radion omistaa suuri öljy-yhtiö Lukoil. Radio Rossii, Vesti FM ja Radio Majak ovat valtion radiokanavia.

 

Suurin osa radiokanavien ohjelmatarjonnasta on viihdettä.

Internet

Vuoden 2012 puolivälissä täysi-ikäisistä venäläisistä yli puolet käytti internetiä. Venäjällä on internetin käyttäjiä eniten Euroopassa – 70 miljoonaa. Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto ennakoi vuonna 2014 internetin käyttäjiä olevan 80 miljoonaa eli 71 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä.
 
Moskovan ja Pietarin ja niitten ympäristön lisäksi internetin käyttö on erittäin yleistä myös alueitten suurkaupungeissa, mutta sen käyttö lisääntyy myös pienemmillä paikkakunnilla. Internetissä käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Venäläisten on todettu olevan myös keskimääräistä innokkaampia nettikaupan käyttäjiä. Käyttäjät hakevat internetistä itselleen lähinnä hyödyllistä tai viihdyttävää informaatiota: etsivät töitä, katsovat säätietoja, etsivät valokuvia tai musiikkia tai hakeutuvat erilaisille foorumeille. Kuusi prosenttia seuraa internetistä uutisia (lähde: Levada-mielipidetutkimuksen kysely maaliskuussa 2011).
 
Älypuhelinten määrä on kasvussa ja etenkin nuoret ovat aktiivisia mobiiliyhteyden käyttäjiä. Joulukuussa 2010 julkaistun Nielsen Wiren tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista venäläisistä jo neljännes omistaa nettiyhteydellä varustetun älypuhelimen. Älypuhelimet ovatkin tuoneet uuden, merkittävän ulottuvuuden kansalaisten järjestäytymiseen netissä, sillä puhelinten nettiyhteyden avulla reaaliaikaista tietoa voi välittää suoraan tapahtumapaikalta. 
 
Venäjän suosituin hakukone on Yandex. Myös Googlea ja Mail.ru:ta käytetään paljon.  

 
Internet on ollut Venäjän nopeimmin kasvava mainosväline. Sosiaalista mediaa käytetään ahkerasti. Suosituimman sosiaalisen median asemasta kilpailevat Odnoklassniki.ru ("Luokkatoverit") ja Facebookin venäläinen vastine Vkontakte.ru. Niillä on kymmeniä miljoonia käyttäjiä.  Syyskuussa 2009 Vkontakte.ru ilmoitti laajentavansa toimintaansa ulkomaille ja toimivansa 12 kielellä. Facebookin käyttäjämäärä on kasvanut, samoin Twitterin. Myös Mail.ru on suosittu sosiaalinen media. Venäläinen Digital Sky Technologies (DST) osti vuonna 2009 osuuden Facebookista. Suosittu blogialusta on LiveJournal.com. Suhteessa väkilukuun venäläiset ovat maailman ahkerimpia bloggaajia.

Internetin vanhin uutissivusto on Lenta.ru.

 

Internetin suosituimmat uutissivustot:

 

  1. RIA Novostin verkkosivu (www.rian.ru)  1,3 milj. kävijää/vrk
  2. Komsomolskaja Pravdan verkkosivu (www.kp.ru)  1,1 milj. kävijää/vrk
  3. Verkkolehti UTRO (www.utro.ru)   564 000 kävijää/vrk.
  4. Eho Moskvyn verkkosivu (www.echo.msk.ru)  400 000 kävijää/vrk.

 

(Lähde Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2012)

 

Venäjän siteeratuimmat verkkosivut netissä:

 

1. Lenta.ru

2. Gazeta.ru

3. Lifenews.ru

4. Vesti.ru

5. Newsru.com

6. Fontanka.ru

7. Izvestia.ru

8. Rg.ru

9. Kommersant.ru

10. Vedomosti.ru

 

(Lähde: Medialogia, heinäkuu 2013)

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa Ulkoasiainministeriö Venäjän yksikkö

Päivitetty 25.11.2013

Takaisin ylös