Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Maatiedosto Italia

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
italiaLa Repubblica ItalianaItalia
suomiItalian tasavaltaItalia
ruotsiRepubliken ItalienItalien
englantiThe Italian RepublicItaly
ranskaLa République ItalienneItalie
saksaItalienische RepublikItalien
venäjäItalianskaja RespublikaItalija

Itsenäistyminen

Vuotta 1861, jolloin suurin osa Apenniinien niemimaasta yhdistettiin yhdeksi valtioksi, pidetään modernin Italian syntyvuotena.

Kansallispäivä

2. kesäkuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: -1h (GMT + 1h)

Talvisin: -1h (GMT + 2h)

Pinta-ala

301 336 km2

Väkiluku

60,9 milj. (tammikuu 2012) Lähde: ISTAT

Pääkaupunki

Suomeksi: Rooma

Omalla kielellä: Roma

Diplomaattisuhteet

6. syyskuuta 1919

Tunnustanut Suomen

27. kesäkuuta 1919

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Italia

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Italia

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Italia on perustuslaillinen tasavalta. Tasavaltainen valtiomuoto hyväksyttiin kansanäänestyksellä fasismikauden ja toisen maailmansodan jälkeen 2. kesäkuuta 1946.

Valtionpäämies

  • Tasavallan presidentti Giorgio Napolitano (s. 1925)
  • Virkanimike italian kielellä: Presidente della Repubblica.
  • Valittu ensimmäisen kerran 10. toukokuuta 2006, toisen kerran 20. huhtikuuta 2013.

 

Seuraavat presidentinvaalit pidetään vuonna 2020.

Parlamentti

  • Parlamentin nimi italian kielellä: Parlamento
  • Ylähuone eli senaatti: Senato della Repubblica
  • Alahuone eli edustajainhuone: Camera dei Deputati

 

Parlamentti on kaksikamarinen. Senaatissa on 315 vaaleilla valittua jäsentä ja tällä hetkellä viisi elinikäistä jäsentä. Edustajainhuoneessa on 635 jäsentä. Molemmilla kamareilla on samat valtaoikeudet. Lakialoitteet voivat tulla kummalta kamarilta tahansa ja molempien on hyväksyttävä ne enemmistöllä, jotta laki saadaan voimaan.

 

Senaatin ja edustajainhuoneen jäsenet valitaan samanaikaisissa vaaleissa viideksi vuodeksi kerrallaan. Viimeisimmät parlamenttivaalit järjestettiin helmikuussa 2013. Seuraavat säännönmukaiset parlamenttivaalit järjestetään vuonna 2018.

Hallitus

Italian nykyinen hallitus muodostettiin ilman uusia vaaleja 22. helmikuuta 2013, jolloin valtaan nousi Matteo Renzin (PD) johtama laajapohjainen koalitiohallitus. Kokoonpanossa on pääministerin lisäksi 13 salkullista ja kolme salkutonta ministeriä, 9 varaministeriä ja 35 poliittista valtiosihteeriä. 


Hallituksessa on edustettuina kuusi puoluetta: Demokraattipuolue (Partito Democratico, PD), Uusi keskustaoikeisto (Nuovo Centrodestra, NCD), Kansalaisvalinta (Scelta Civica, SC), Populaarit Italian puolesta (Popolari per l'Italia, PpI), Keskustan liitto (Unione di Centro, UdC) ja Italian sosialistipuolue (Partito Socialista Italiana, PSI). Lisäksi mukana on kolme sitoutumatonta ministeriä.

 

Linkkejä:

Sisäpolitiikka

Italian sisäpolitiikka on tyypillisesti nopeatempoista ja suomalaisesta näkökulmasta värikästä. Sitä leimaavat lyhytikäiset, nopeasti vaihtuvat hallitukset. Toisen maailmansodan jälkeen Italialla on ollut 65 hallitusta, eli hallitusten keskimääräinen elinikä on ollut vain runsaan vuoden mittainen.

 

Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä puoluejärjestelmä oli kuitenkin huomattavan vakaa. Sisäpolitiikkaa dominoi kolme suurta puoluetta: kristillisdemokraatit (Democrazia Cristiana, DC), kommunistit (Partito Comunista Italiano, PCI) ja sosialistit (Partito Socialista Italiano, PSI). Tämä rakennelma hajosi 1990-luvun alussa Tangentopoliksi ("Lahjuskaupunki") kutsuttuun lahjusskandaaliin, minkä jälkeen puoluejärjestelmä on ollut jatkuvassa muutoksen tilassa.

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Italian ulkopoliittisissa painotuksissa näkyy maan historiallisesti ja geopoliittisesti keskeinen asema Euroopassa ja Välimerellä. Lisäksi tärkeä taustatekijä on siirtolaisuuden ja kylmän sodan liittolaisuuden myötä tiivistynyt suhde Yhdysvaltoihin.

 

Italian ensimmäinen ulkopoliittinen painopiste on Eurooppa. Italia lukeutuu EY:n perustajavaltioiden joukkoon. Se on perinteisesti kannattanut EU-yhteistyön tiivistämistä ja yhteisen ulkopolitiikan vahvistamista. Maa myös tukee eurooppalaisen puolustusidentiteetin kehittämistä Naton sisällä.

 

Italia kannattaa perinteisesti monenkeskisiin neuvotteluihin perustuvaa politiikkaa. Tämä ei estä sitä vaalimasta kahdenvälisiä suhteitaan etenkin suurvaltoihin, ml. Venäjään. Viime vuosien ulkopoliittisia valintoja ovat osaltaan määrittäneet Italian teolliset intressit sekä energiayhteistyö Pohjois-Afrikan, Lähi-idän ja entisen Neuvostoliiton maiden kanssa.

 

Ulkopolitiikassa näkyy myös hallitusten pyrkimys nostaa maan profiilia ja tulla tunnustetuksi maailmanpoliittisena toimijana. Italia ei kuitenkaan ole ulkopolitiikassa onnistunut nousemaan maan ja talouden kokoa vastaavaan asemaan.

Järjestöt

Italia tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi vuonna 1955, samana vuona kuin Suomi. Italia oli YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen istuntokaudella 2007–08.

 

Italia on Euroopan yhteisöjen (nykyisen Euroopan unionin) perustajajäsen. Se on toiminut EU:n puheenjohtajavaltiona viimeksi 1990, 1996 ja 2003.

 

Italia on ollut johtavien teollisuusmaiden G-8 -järjestön puheenjohtajamaa vuosina 2001 ja 2009.
Kansainväliset järjestöt ja yhteenliittymät (Italian liittymisvuosi):

 

Yhdistyneet kansakunnat (YK)

1955

 

 

YK:n alaiset erityisjärjestöt:

 

 

 

Kansainvälinen televiestintäliitto (ITU)

1866

Maailman postiliitto (UPU)

1875

Kansainvälinen työjärjestö (ILO)

1919 (vetäytyi 1939-45)

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO)

1946

Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF)

1947

Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO)

1947

YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö (UNESCO)

1948

Maailman terveysjärjestö (WHO)

1948

Maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO)

1951

Kansainvälinen merenkulkujärjestö (IMO)

1958

Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO)

1977

Kansainvälinen maatalousrahasto (IFAD)

1977

Maailman matkailujärjestö (UNWTO)

1978

YK:n teollistamisjärjestö (UNIDO)

1985

 

 

YK-perheeseen kuuluvat järjestöt:

 

 

 

Kansainvälinen atomienergiajärjestö (IAEA)

1957

Kemiallisten aseiden kieltojärjestö (OPCW)

1997

 

 

Maailmanpankkiryhmä  (World Bank, WB):

 

 

 

Kansainvälinen jälleenrakennuspankki (IBRD)

1947

Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC)

1956

Kansainvälinen kehitysjärjestö (IDA)

1960

Kansainvälinen investointikiistojen sovittelukeskus (ICSID)

1971

Monenkeskinen investointitakuulaitos (MIGA)

1988

 

 

Muita:

 

  
Kansainvälinen Punainen Risti (ICRM)

1864

Kansainvälinen rikospoliisijärjestö (ICPO / INTERPOL)

1923

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD)

1948

Pohjois-Atlantin liitto (NATO)

1949

Euroopan neuvosto (EN)

1949

Länsi-Euroopan unioni (WEU)

1954

Euroopan yhteisöt / Euroopan unioni (EEC/EY/EU)

1957

Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ)

1973

G-8 (G-6, G-7)

1975

Maailman kauppajärjestö (WTO)

1995 (GATT-sopimus)1950

Kansainvälinen rikostuomioistuin (ICC)

2002

 

 

Kansainvälisiä sopimuksia:

 

 

 

Sopimus ydinaseiden leviämisen estämisestä (Ydinsulkusopimus, NPT)

1975

Etelämannersopimus (ANT)

1981

Kansainvälinen ydinkoekieltosopimus  (CTBT)

1999 (ei voimassa)

 

Puolustuspolitiikka

Italian maanpuolustus perustuu vapaaehtoisiin asevoimiin. Yleinen asevelvollisuus lakkautettiin vuonna 2005. Vapaaehtoisina asepalveluksen (10 kk) voivat suorittaa 18–27-vuotiaat miehet ja naiset. Asevoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti.

 

 

Puolustushaarat

 

Italian maanpuolustuksen puolustusharoihin kuuluu maavoimat (rauhanajan kokonaisvahvuus vajaat 110 000 v. 2012); merivoimat (n. 31 000) johon kuuluu myös rannikkovartiosto; ilmavoimat (n. 42 000) sekä sotilaspoliisi (Arma dei Carabinieri, n. 118 000).

 

 

Puolustusbudjetti

 

Vuoden 2013 puolustusbudjetti on 21 miljardia euroa eli noin 1,3 prosenttia BKT:stä. Henkilöstömenot muodostavat yli 65 prosenttia puolustusbudjetista.

 

 

Puolustusteollisuus

 

Italian asevoimat nojaa pitkälti kotimaisen puolustusvälineteollisuuden tuotantoon. Maan puolustusteollisuus on myös vahva globaali toimija. Keskeisin puolustusteollisuuden yritys on Finmeccanica-konserni, johon kuuluu mm.  helikoptereita valmistava AgustaWestland, lentokonevalmistaja Alenia Aeronautica sekä sotilaselektroniikkaan erikoistunut SELEX. Lisäksi konserni on osaomistaja muun muassa Thales Alenia Space -yhtiössä, ohjusvalmistaja MBDA:ssa, helikopterivalmistaja NHIndustries-yhtiössä, Eurofighter GmbH:ssa sekä GMAS-sotilasilmailuyhtiössä.  

 

 

Kansainväliset kriisinhallintaoperaatiot

 

Italia on aktiivinen osallistuja kansainvälisissä kriisinhallintaoperaatioissa. Se osallistuu samanaikaisesti tuhansilla henkilöillä kymmeniin operaatioihin. Suurin painotus on tällä hetkellä Afganistanissa: Naton ISAF-operaatiossa ja EU:n EUPOL koulutusmissiossa palvelee yhteensä yli 4000 italialaista. Toiseksi suurin painotus on Libanonissa, jossa YK:n UNIFIL-operaatiossa palvelee 1100 italialaista. Italialla on merkittävä rooli myös Kosovon alueen eri kriisinhallintaoperaatioissa. Maalle tärkeällä Välimeren alueella Italia osallistuu useisiin operaatioihin, samoin Afrikassa.

 

Kehityspolitiikka

Italian julkinen kehitysyhteistyö on ollut vuosia leikkausten kohteena, ja talouskriisin myötä ulkoministeriöön kohdistuneet leikkaukset ovat heikentäneet kehitysyhteistyön jo ennestään vähäisiä määrärahoja. Vuonna 2013 Italian julkinen kehitysapu oli 4,2 miljardia dollaria, joka vastasi noin 0,19 prosenttia BKT:stä. Nykyisen tilanteen valossa on epätodennäköistä, että Italia pystyisi nostamaan kehitysavun määrän EU:ssa yhteisesti sovitulle 0,7 % tasolle BKT:stä vuoteen 2015 mennessä. Erillinen kehitysyhteistyöministeri on toistaiseksi nimetty maan hallitukseen vain kahdesti (Montin ja Lettan hallitukset).

 

Italiassa tehdään laadukasta kehitysyhteistyötä kansalaisjärjestötasolla. Järjestöjen rahoitus kehitysyhteistyöhankkeille ylittää huomattavasti ulkoministeriön hallinnoimat kehitysyhteistyömäärärahat.

EU-politiikka

Italia on EY:n perustajavaltio ja yksi neljästä suuresta EU:n jäsenvaltiosta. Sen ensimmäinen ulkopoliittinen prioriteetti on perinteisesti ollut Eurooppa. Italian yhteisöpolitiikan pitkä linja on integraatiota, laajentumista ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tukeva. Kansalaisten enemmistö on perinteisesti suhtautunut unioniin suopeasti. Italia kuului aiemmin EU nettosaajien joukkoon, ja se hyötyi merkittävästi unionin alue- ja rakennerahastoista. EU:n laajentumisen seurauksena Italiasta on kuitenkin tullut yksi unionin suurimmista nettomaksajista.

 

Talous, elinkeinoelämä

Italialla on vahva, mutta heikkenevä asema maailmantaloudessa. Se kuuluu vauraiden teollisuusmaiden G7/G8 -ryhmään ja on maailman 11. suurin ulkomaankauppamaa, mutta sen kansantuote ja kilpailukyky junnaavat paikallaan. Italia on perinteinen vientimaa, jonka huippuosaaminen on perustunut etenkin korkeatasoisiin ja muuntautumiskykyisiin pk-yrityksiin.

Pk-sektorilla on Italian taloudelle poikkeuksellinen merkitys: se vastaa n. 70 prosentista kokonaistuotannosta ja työllistää yli 80 prosenttia työvoimasta.

 

Italian talouden tuottavuuskehitys on ollut heikkoa jo 1990-luvulta lähtien. Myös tutkimus- ja tuotekehitysrahoituksen suhteellinen osuus kansantuotteesta on ollut pitkään EU-maiden alhaisimpia. Lisäksi maahan suuntautuu liian vähän ulkomaisia investointeja. Tämä johtuu muun muassa tehottomasta hallinnosta, puutteellisesta infrastruktuurista sekä etenkin Etelä-Italiassa myös järjestäytyneestä rikollisuudesta. Maailman talousfoorumin kilpailukykyvertailuissa Italian sijoitus on ollut jo vuosia heikko.

 

Kuluvalla vuosituhannella Italian talouskasvu on ollut koko ajan Euroopan unionin häntäpäässä ja elpyminen vuonna 2008 alkaneesta talouskriisistä on ollut hidasta. Yksi suurimmista rakenteellisista talousongelmista on valtava julkinen velka, joka on ollut yli 100 prosentin tasolla BKT:sta jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Alijäämäinen valtiontalous on kasvattanut velkataakkaa tasaiseen tahtiin, vaikkakin velkaantuminen on vähitellen hidastumassa.

 

Talouskriisi on nostanut Italian työttömyysasteen reilusti yli EU-maiden keskiarvon. Erityisen vaikea työllisyystilanne on nuorilla. Kansantaloutta kuormittaa myös selvästi EU:n keskiarvon alapuolelle jäävä työllisyysaste.

 

Linkkejä:

 

 

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Ulkomaankauppa on Italialle tärkeää, ja se muodostaa lähes 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Vuonna 2012 Italia oli maailman kymmenenneksi suurin vientimaa ja kolmanneksitoista suurin tuontimaa. Italia ei kuitenkaan ole eurooppalaisten kilpailijamaiden tavoin kyennyt hyötymään globalisaatiosta. Sen osuus maailmankaupasta on siksi hiljalleen pienenemässä. Italian tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat Saksa, Ranska, Kiina, Yhdysvallat, Espanja, Alankomaat, ja Iso-Britannia. Tärkeimpiä vientituotteita ovat konepajateollisuuden tuotteet, ajoneuvot, sähkötekniset laitteet, polttoaineet sekä lääketeollisuuden tuotteet.

 

Kauppapolitiikassa Italia on perinteisesti laskettu muiden Välimeren maiden tapaan protektionistisempaan leiriin, joka pyrkii suojamaan talouttaan ja suhtautuu epäillen maailmankaupan vapauttamiseen. Viime vuosina Italia on kuitenkin suhtautunut aiempaa avoimemmin vapaakaupan laajentamiseen. Kauppapolitiikassa keskeisiä kysymyksiä Italialle ovat perinteisesti tuotemerkkien ja maantieteellisten alkuperämerkintöjen suoja.

 

Lisää liite

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

Vuonna 2013 Italian väkiluku on noin 61,5 miljoonaa. Italia on väkiluvultaan maailman 23. suurin itsenäinen valtio. Euroopan unionin jäsenvaltioista Italia on väkiluvultaan neljänneksi suurin, vain vähän Ranskaa ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa pienempi.

 

Italian syntyvyyttä kuvaava kokonaishedelmällisyysluku on maailman alhaisimpia. Yhdelle italialaisnaiselle syntyy keskimäärin vain 1,4 lasta (2012). Italian väestö vähenisikin selvästi, jollei maa saisi jatkuvaa muuttovoittoa ulkomailta. Italiassa on viisi miljoonaa vakituisesti maassa asuvaa ulkomaalaista, ja heidän osuutensa koko väestöstä on noin kahdeksan prosenttia.

 

Muuttoliikkeessä tapahtunut muutos on suuri, sillä Italia oli lähes koko 1900-luvun ajan väestöä luovuttava maa. Maastamuuton seurauksena yli neljä miljoonaa italialaista asuu ulkomailla, varsinkin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

 

Italialaisten elinajanodote on korkea. Nyt syntyvä italialainen poikalapsi voi odottaa elävänsä noin 79-vuotiaaksi ja tyttölapsi noin 85-vuotiaaksi.

Uskonto

Italialaisista noin 80 prosenttia on roomalaiskatolisia, minkä lisäksi maassa on vakiintunut protestanttinen vähemmistö sekä maailman vanhimpiin kuuluva juutalainen yhteisö. Uskonnollisista vähemmistöistä voimakkaimmin kasvaa islam.

Katolisen kirkon keskus, itsenäinen Vatikaanivaltio, sijaitsee Rooman kaupungin sisällä. Italian ja Vatikaanin välisten lateraanisopimusten nojalla katolinen kirkko ei saa sekaantua Italian sisäpolitiikkaan. Erityisesti arvokysymyksissä kirkon poliittinen vaikutusvalta on kuitenkin edelleen suuri.

Kielet

Italian alueella italiaa puhuu noin 58 miljoonaa ihmistä. Vuoristoisessa ja saaristoisessa maassa eri kielten ja italian kielen murteiden kirjo on kuitenkin poikkeuksellisen suuri, ja italia on usein vasta toinen opittu kieli alueellisen kotikielen lisäksi. Italian lisäksi maassa puhutaan lukuisia vähemmistökieliä, joista 12 on virallisesti tunnustettu asema. Erityisen suuri kielten ja murteiden kirjo on Alpeilla ja Sardiniassa. Virallisesti kaksikielisiä alueita on kaksi: Bolzanon autonominen alue (saksa, italia) sekä Aostan laakso (ranska, italia).

Oikeusjärjestelmä

Italian oikeusjärjestelmässä on kolme astetta. Vähäisimmissä siviilioikeudellisissa tai rikosasioissa ensimmäisen asteen tuomioistuin voi olla rauhantuomari (Giudice di Pace). Muissa asioissa ensimmäisen asteen tuomioistuin on tribunaali (Tribunale), joka voi myös toimia rauhantuomarin jälkeisenä toisen asteen tuomioistuimena. Tribunaalin tuomiosta voi valittaa vetoomustuomioistuimeen (Corte di Appello). Vakavissa rikosasioissa (henkirikokset, terrorismi) on lisäksi oma ensimmäisen asteen tuomioistuimensa (Corte di Assise) ja vetoomustuomioistuimensa (Corte di Assise di Appello). Ylimmän asteen tuomioistuin sekä rikos- että siviilioikeudellisissa asioissa on korkein oikeus (Corte di Cassazione). 

 

Hallinnollisissa asioissa on ensimmäisen asteen tuomioistuin on alueellinen hallinto-oikeus (Tribunale Amministrativo Regionale). Muutoksenhakutuomioistuimena toimii tällöin valtion korkein oikeudellis-hallinnollinen neuvontaelin (Consiglio di Stato).

 

Italiassa tuomiovalta on virallisesti erotettu lainsäädäntö- ja toimeenpanovallasta. Tuomarikunta on itsenäistä. Rikosoikeudellista tutkintaa suorittavat yleiset syyttäjät (pubblici ministeri). Heitä valvovat tutkintaan nimitetyt varsinaiset tuomarit (giudici). Syyttäjälaitoksen itsenäinen asema on Italian oikeusjärjestelmän erityispiirteitä.

 

Italian oikeuslaitosta vaivaavat erittäin pitkät käsittelyajat. Syytekirjelmästä tuomioon kuluva aika on keskimäärin noin kymmenen vuotta. Prosessin hitauden vuoksi suurin osa siviilioikeudellisista riidoista pyritään sopimaan ennen oikeudenkäyntiä.

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Italiassa on oppivelvollisuus 6 - 15-vuotiaille. Ilmainen peruskoulutus on taattu oppivelvollisuuden ajaksi julkisissa kouluissa, mutta Italiassa on lisäksi suuri joukko erilaisia yksityisiä italialaisia ja kansainvälisiä kouluja.

 

Varsinaista ensimmäisen asteen koulutusta edeltää vapaaehtoinen päiväkoti (scuola dell'infanzia / scuola materna), joka aloitetaan tavallisesti kolmivuotiaana. Ensimmäisen asteen koulutus on viisivuotinen. Alakoulu (scuola primaria / scuola elementare) aloitetaan joko viisi- tai kuusivuotiaana.

 

Toisen asteen koulutus aloitetaan keskikoululla (scuola secondaria di primo grado / scuola media) noin yksitoistavuotiaana. Sitä seuraa  toisen asteen koulutuksen toinen vaihe, joka jakautuu kolmeen vaihtoehtoiseen koulutukseen. Lyseot (liceo) tähtäävät yliopisto-opintoihin. Tekniset instituutit (istituto tecnico) puolestaan painottuvat teknillis-kaupallisille aloille. Kolmannen vaihtoehdon muodostavat ammatti-instituutit (istituto professionale) ja taideopistot (istituto d'arte), jotka valmistavat työuralle mahdollisimman nopeasti toisen asteen koulutuksen jälkeen.

 

Kolmannen asteen koulutus (yliopistokoulutus) on muun Euroopan tavoin uudistettu Bolognan prosessin mukaisesti kolmiportaiseksi. Alempi korkeakoulututkinto (laurea triennale) on tavallisesti kolmivuotinen. Ylempi korkeakoulututkinto (laurea magistrale / specialistica) on tämän jälkeen kaksivuotinen. Tohtorin tutkinto (dottorato di ricerca) on määritelty 3-5-vuotiseksi.

 

Italian koulutusjärjestelmä on jäänyt jälkeen teollisuusmaiden yleisestä kehityksestä. Kaikilla koulutusasteilla resurssipula vaikeuttaa tavoitteellista opetusta. Perusopetuksen PISA-mittauksissa Italia on sijoittunut OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Myöskään maan yliopistot eivät sijoitu hyvin kansainvälisissä vertailuissa.

Yhteiskuntaolot

Työllisyys


Italia on vähitellen muuttunut kohti jälkiteollista yhteiskuntaa, jossa palvelujen osuus työllisyydestä on suuri. Palvelusektorilla työskentelee jo noin kolme neljäsosaa työntekijöistä. Teollisuuden osuus työvoimasta on vajaa neljännes ja maatalouden vain pari prosenttia.

 

Italian työllisyysastetta laskee nuorten ja naisten sekä myös vanhempien työntekijöiden selkeästi muita euromaita heikompi työllisyys. Alueelliset erot Pohjois- ja Etelä-Italian välillä ovat suuria. Työttömyyden lisäksi nuorten ongelmana on työllistyminen epätyypillisiin työsuhteisiin ja jääminen sosiaalisten turvaverkkojen ulkopuolelle.


Viralliset työllisyysluvut eivät kerro koko totuutta Italian työllisyydestä, sillä harmaan talouden osuus on suuri. Arviot harmaan talouden koosta vaihtelevat 15 prosentista jopa yli 30 %:iin bruttokansantuotteesta.

 

Italialaisen työllisyyden erityispiirre on pienyrittäjyys. Jopa neljännes italialaisista työllistää itse itsensä. Myös pienten ja keskisuurten yritysten määrä on reilusti EU:n keskiarvoa suurempi.

 

 

Eläkejärjestelmä

 

Alhaisen syntyvyyden ja pitkän eliniänodotteen vuoksi Italian väestö vanhenee nopeasti, mikä aiheuttaa suuria paineita eläkejärjestelmälle. Vuonna 2011 toteutettiin kuitenkin mittava eläkeuudistus, jonka seurauksena Italian eläkejärjestelmä on tällä hetkellä Euroopan kestävämpiä. Olennaista uudistuksessa oli yleisen eläkeiän nostaminen 66 vuoteen v. 2018 mennessä, minkä jälkeen eläkeikä nousee asteittain elinajanodotteen mukaisesti.

Kulttuuri

Antiikin Rooman keskuksena ja monien eri kulttuurien historiallisena kohtauspaikkana Italia lukeutuu maailman suurten kulttuurimaiden joukkoon. Italiassa sijaitsee enemmän Unescon maailmanperintökohteita (49) kuin yhdessäkään muussa maassa. Italialaisten historiallisille saavutuksille kirjallisen kulttuurin, kuvataiteiden, musiikin ja designin alalla ei ole helppo löytää vertailukohtaa muualta maailmasta.

 

Kulttuurilla on edelleen keskeinen rooli italialaisessa yhteiskunnassa. Kulttuuritoiminta Italian keskeisissä kaupungeissa kuten Roomassa, Milanossa, Torinossa, Venetsiassa, Bolognassa ja Napolissa on erittäin vilkasta. Samoin Italian maakunnissa ja kunnissa on paljon itsenäistä kulttuuritoimintaa.

Media

Lehdistö

 

Italiassa luetaan vähän sanomalehtiä. Väkilukuun nähden lehtiä on vähän, ja niiden levikit ovat pieniä. Luetuimpienkin sanomalehtien levikki jää alle 500 000 kappaleeseen. Kuten kaikkialla, lisääntyvä verkkojulkaiseminen on Italiassakin syönyt perinteisten lehtien lukijakuntaa ja pakottanut lehtitalot miettimään uudelleen omaa rooliaan mediakentässä. Italialainen ominaispiirre on populistisen "keltaisen lehdistön" puuttuminen, joskin sen paikan on monessa suhteessa ottanut sensaatiohakuinen televisio.

 

Italiassa ilmestyy noin 90 päivälehteä. Niistä neljä on suuria ja valtakunnallisia. Yhteensä parikymmentä kuitenkin ilmestyy koko maassa. Levikiltään suurimmat päivälehdet ovat: Corrierre Della Sera (Milano, keskustaoikeistolainen), La Repubblica (Rooma, keskustavasemmistolainen, La Stampa (Torino, keskustaoikeistolainen) sekä Il Sole 24 Ore (Milano, teollisuusliitto Confindustrian julkaisema talouslehti).

 

Suurimpia aikakauslehtiä ovat La Repubblican kanssa samaan konserniin kuuluva ajankohtaislehti L'Espresso sekä Berlusconin suvun omistama keskustaoikeistolainen Panorama.



Televisio


Sähköistä mediaa, etenkin televisiota, seurataan selvästi enemmän kuin lehdistöä. Italian televisio on muotoutunut selvästi populaarimmaksi kuin lehdistö pitkine visailu- ja talkshow-ohjelmineen. Television merkitys poliittisen mielipiteen muokkaajana on Italiassa selvästi sanomalehtiä suurempi. Yksi Italian television erityispiirre ovat vuodesta toiseen jatkuvat poliittiset keskusteluohjelmat, joissa kourallinen osanottajia poliittisen kentän eri laidoilta ottaa kiivaasti yhteen ajankohtaisista asioista.


Italiassa on kaksi suurta, valtakunnallista TV-taloa. Valtiollinen yleisradioyhtiö RAI lähettää ohjelmaa kolmella pääkanavalla, minkä lisäksi sillä on lukuisa määrä temaattisia digikanavia. Silvio Berlusconin tv-yhtiö Mediaset niin ikään kolmella (Canale 5, Italia 1 ja Rete 4) pääkanavalla. Selvästi suosituimmat kanavat ovat Rai Uno ja Canale 5.

 

Italiassa siirryttiin digitaalisiin televisiolähetyksiin heinäkuussa 2012.

 


Radio


Radion merkitys on Italiassakin vähentynyt huomattavasti viime vuosikymmeninä samalla kun radion valtavirta on viihteellistynyt. Kanavista poliittista merkitystä on nykyään lähinnä yleisradioyhtiö RAI:n kolmella kanavalla sekä Il Sole 24 Ore -talouslehden kanavalla (Radio24).

 


Internet


Internetin käyttäjämäärät kasvavat voimakkaasti myös uutispalveluissa. Suuri osa nuoresta, koulutetusta sukupolvesta käyttää verkkoa jokapäiväiseen tiedonhankintaan. Ainakin toistaiseksi suosituimpia uutissivuja ovat suurimpien päivälehtien verkkoversiot, joista La Repubblican repubblica.it on seuratuin. Myös uutistoimisto Ansan laaja ja nopea verkkopalvelu on vakiinnuttanut paikkansa.

Kansalaisyhteiskunta

Työväestön järjestäytymisaste on Italiassa selvästi alempi kuin Pohjois-Euroopassa, mutta kuitenkin OECD-maiden keskiarvon yläpuolella. Noin kolmannes työvoimasta kuuluu ammattiliittoon. Ammattiliitojen menneiden vuosikymmenten kulta-aika on Italiassakin takanapäin, mutta niillä on edelleen merkittävää poliittista ja yhteiskunnallista vaikutusvaltaa. Jäsenmäärältään suurimmat ammattiliitot ovat CGIL, CISL ja UIL, jotka syntyivät toisen maailmansodan jälkeisenä aikana kolmen poliittisen pääpuolueen (kommunistit, kristillisdemokraatit ja sosialistit) ympärille.

Italian kansalaisjärjestökentän erityispiirre ovat monet katoliset, kirkkoa lähellä olevat järjestöt. Moni järjestö on syntynyt ruohonjuuritason hyväntekeväisyydestä paikallisten seurakuntien yhteydessä. Osa katolisista järjestöistä on kasvanut suuriksi ja yhteiskunnallisesti merkittäviksi. Katolisista järjestöistä merkittävimpiä ovat Caritas Italiana sekä Comunità di Sant'Egidio.

Näkyvä italialainen humanitaarinen järjestö on Milanossa päämajaansa pitävä Emergency, joka toimii kriisialueilla tarjoten välitöntä lääketieteellistä ja kirurgista apua kriisien uhreille. Myös moni kansainvälinen järjestö, kuten Lääkärit ilman rajoja, Green Cross ja Action Aid, toimii aktiivisesti Italiassa. Italian punainen risti (Croce Rossa Italiana) on sekä ulkomaille apua vievä humanitaarinen järjestö että Italian väestönsuojeluviranomaisen yhteistyökumppani kotimaisissa luonnonkatastrofeissa. Suurin italialainen ympäristöjärjestö on kotimainen Legambiente. Sen lisäksi Italiassa toimivat näkyvästi Maailman luonnonsäätiön (WWF) ja Greenpeacen kansalliset osastot.

 

Italiassa toimii myös joukko mafiaa vastustavia kansalaisjärjestöjä, jotka usein ovat syntyneet paikallisten katolisten seurakuntien ympärille. Useimmat niistä toimivat ensisijaisesti paikallisesti Etelä-Italiassa.

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen ja Italian väliset poliittiset suhteet ovat erinomaiset. EU-jäsenyys on tuonut suhteisiin sisältöä sekä lähentänyt maita. Yhteisiä intressejä löytyy esimerkiksi EU:n institutionaalisten uudistusten, maatalouspolitiikan ja rajaturvallisuuden teemoista. Vaikka Italian ja Suomen lähtökohdat esimerkiksi talouspolitiikassa ja ilmastopolitiikassa ovat varsin erilaiset, monessa yksityiskohdassa maat ovat yllättävän lähellä toisiaan.

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Italiassa toimii kaikkiaan 80 yhtiötä, joissa on suomalaista pääomaa, lähes kaikki Pohjois- ja Keski-Italiassa. Suurimpia suomalaisyrityksiä ovat Outokumpu, Wärtsilä, Nokia, Kone, Metso, UPM ja Stora Enso. Lisäksi noin 400 suomalaisyritystä on edustettuna Italiassa agentin tai jakelijan välityksellä. Suomen vientikeskus Finpro toimii Milanossa.

 

Suomessa puolestaan toimii vain muutama italialaisyritys. Italialaisomistuksessa ovat merenkulkuyritys Finnlines (Grimaldi), luksusveneveistämö Nautor (Ferragamo) ja asevalmistaja Sako (Beretta).

 

Italian asema Suomen kauppakumppanina on viime vuosina hieman heikentynyt. Vuonna 2013 Italia oli Suomen 13. suurin vientimaa (1,3 miljardia euroa; osuus 2,3 prosenttia) ja 11. suurin tuontimaa (1,5 miljardia  osuus 2,6 prosenttia ). Maiden välinen kauppa on viime vuosina ollut Suomelle alijäämäistä.

Kulttuurisuhteet

Suomalaisten tie vei Italiaan jo 1400-luvulla, jolloin ensimmäiset suomalaiset saapuivat maahan opiskelemaan. Suomalaisten taiteilijoiden parissa Italia on jo vuosisatoja ollut suosittu ainutlaatuisten taideaarteidensa vuoksi.


Suomen ja Italian väliset kulttuurisuhteet toimivat hyvin, ja vaihto on vilkasta kumpaankin suuntaan. Viime vuosina Italian lehdistö on ollut kiinnostunut raportoimaan suomalaisesta peruskoulutuksesta, tietoyhteiskunnasta, luonnosta ja kulttuurista. Maiden välillä on voimassa vuodelta 1976 peräisin oleva kulttuurivaihtosopimus.

 

Suomen kulttuuriviennin vahvuudet ovat merkittäviä etenkin arkkitehtuurissa, musiikissa ja kirjallisuudessa sekä Suomen Rooman-Instituutissa Villa Lantessa tehtävässä tutkimuksessa.

Suomalaiset, suomen kieli

Suomalaiset tekevät Italiaan vuosittain noin 270 000 matkaa. Lentäen tehtävien omatoimimatkojen osalta Italia lienee nykyään suomalaisten suosituin kohdemaa. Tämän matkustusmuodon suosio lisääntyy jatkuvasti, joten Italian merkitys suomalaisten kohdemaana korostuu entisestään.

 

Italiassa asuu suurlähetystön arvion mukaan pysyvästi vähintään 4 000 suomalaista.

 

Italiassa suomea voi opiskella Bolognan, Firenzen ja Napolin yliopistoissa. Yhdessäkään yliopistossa ei silti edelleenkään ole täyttä suomen kielen oppituolia. Lisäksi Suomi-seurat järjestävät kaikille suunnattuja suomen kielen kursseja.

 

Helsingissä toimii Italian kulttuuri-instituutti. Suomen Rooman-instituutti Villa Lante puolestaan keskittyy antiikin ja keskiajan historian, latinan kielen ja taidehistorian tutkimukseen. Instituutilla on myös pienimuotoista kulttuuritoimintaa.

Sopimukset

  • Kauppa- ja merenkulkusopimus, 1925 (muutos 1950, eräiden määräysten kumoaminen 1988)
  • Siviilisäätyilmoitusten vaihtamisesta tehty sopimus, 1928
  • Sopimus alkuperätodistusten laillistamisesta, 1930
  • Sopimus terveys- ja konsulitodistusten vastavuoroisesta poistamisesta, 1950
  • Maksusopimus, 1951 (lisäpöytäkirja 1953, lisäsopimus 1955)
  • Sopimus maahantuloleimausten poistamisesta, 1954 (muutos 1958)
  • Harjoittelijainvaihtosopimukset, 1962
  • Keskinäisessä lentoliikenteessä käytetyn lentokaluston tullikäsittelyä ja verotusta koskeva sopimus, 1973
  • Kulttuuri-instituuteille vastavuoroisesti myönnettäviä verohelpotuksia koskeva sopimus, 1974
  • Sopimus sivistyksellisestä ja tieteellisestä yhteistyöstä, 1976
  • Lihan vientiä Suomesta Italiaan koskeva eläinlääkintäsopimus, 1976
  • Kansainvälistä maantieliikennettä koskeva sopimus, 1977
  • Verosopimus, 1983
  • Lentoliikennesopimus, 1985
  • Sopimus yhteistyöstä ja keskinäisestä avunannosta tulliasioissa, 1990
  • Sopimus turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta, 2008

Italia on Schengen-maa, johon Suomen kansalainen voi matkustaa passilla tai virallisella, kuvallisella henkilötodistuksella. Yli 90 vuorokauden oleskelu tai ansiotyön tekeminen edellyttävät rekisteröitymistä poliisilaitoksella.

Suomen ja Italian väliset lentoyhteydet ovat hyvät. Helsingistä on ympäri vuoden useita päivittäisiä lentoja sekä Roomaan (Finnair, Norwegian) että Milanoon (Finnair). Kesäkauden aikana suoria lentoja on myös muihin kohteisiin eri puolilla Italiaa.

 

Tarkempia tietoja liikkumisesta Italian sisällä löytyy Hyvä tietää -osiosta

Hyvä tietää

Asemapaikan sijainti

Italia sijaitsee Etelä-Euroopassa Alppien eteläpuolella ja Välimeren keskellä. Sen rajanaapureita ovat Ranska, Sveitsi, Itävalta ja Slovenia sekä maan rajojen sisällä kokonaan sijaitsevat San Marino ja Vatikaanivaltio. Apenniinien niemimaan ohella Italiaan kuuluu joukko saaria, joista suurimmat ovat Sisilia ja Sardinia.

Asuminen, asunnot

Italiassa asuntojen hinnat ja vuokrat ovat melko korkeita. Monissa Italian kaupungeissa asunnoille löytyy ostajia myös ulkomailta, mikä pitää yllä korkeita hintoja. Viimeisimmän talouskriisin aikana 2011 lähtien asuntojen hinnoissa ja vuokrissa on tapahtunut jonkin verran taittumista.

 

Italiassa samaa asuntoa voi välittää useampi kuin yksi kiinteistövälittäjä. Vuokralaisen maksettava välityspalkkio vastaa usein yhden kuukauden vuokraa. Vuokratakuu vastaa tavallisesti 1-3 kuukauden vuokraa.

 

Laadultaan asunnot ovat suhteellisen hyviä. Italiassa asunnot ovat yleensä tilavia, mutta myös
hukkaneliöitä on paljon. Kylpy - ja/tai suihkuhuoneita on useampia, kun taas keittiöt ovat yleensä pieniä. Useimmiten asuntoihin kuuluu myös parveke. Kalustamattomina vuokratuissa asunnoissa keittiöiden ja joskus kylpyhuoneidenkin varustus voi olla puutteellinen tai olematon.

Autot

Italia on autoistunut maa. Asukaslukuun suhteutettuna Italiassa on enemmän autoja kuin missään muussa EU-jäsenvaltiossa Luxemburgia lukuun ottamatta. Italiassa auto on käyttöesine, johon tuleviin kolhuihin ei välttämättä suhtauduta kovin vakavasti.

 

Kevyemmän verotuksen vuoksi uusien autojen hinnat ovat Italiassa edullisemmat kuin Suomessa. Auton voi tietenkin myös tuoda maahan. Rekisteröintiä varten auton täytyy täyttää Italian liikenneturvallisuusmääräykset. Lisävarusteista pakollinen on varoituskolmio ja huomioliivi. Katsastus on yksinkertaisempaa sellaisille automalleille, jotka on Italiassa tyyppikatsastettu. Polttoaineiden hinnat ovat Suomea korkeampia. Liikennevakuutus on pakollinen.

Edustustot

Roomassa toimii yli 120 edustustoa, joita johtaa Quirinaleen (presidentin kansliaan) akkreditoitu
suurlähettiläs. Vatikaaniin akkreditoituja suurlähettiläitä, joilla on suurlähetystö Roomassa, on yli
50. Yhdistyneiden kansakuntien maatalousjärjestöön (FAO) akkreditoidut pysyvät edustajat ovat useimmiten myös Quirinaleen akkreditoituja suurlähettiläitä tai edustustoissa toimivia seniorivirkamiehiä. Eräillä mailla on kuitenkin erikseen nimitetty FAO-suurlähettiläs. Roomassa sijaitsee myös Maltan ritarikunnan päämaja. Sille on akkreditoitu oma diplomaattikuntansa.


FAOn jäsenmaita on noin 180 ja useimmilla niistä on edustus Roomassa. FAO:n päämajassa
työskentelee noin 2500 henkilöä. Kansainvälisen maatalouskehitysrahaston (IFAD) päämajassa
työskentelee noin 450 henkilöä ja Maailman elintarvikeohjelman (WFP) päämajassa noin 700.

Muita merkittäviä Roomassa toimivia kansainvälisiä järjestöjä ovat Kansainvälinen
yksityisoikeuden yhtenäistämisinstituutti (UNIDROIT), Kansainvälinen kehityslakijärjestö (IDLO),
UNESCO:n alainen Kulttuuriomaisuuden säilyttämisen ja entistämisen kansainvälinen tutkimus- ja
koulutuskeskus (ICCROM), Rooman klubi sekä useita tieteen ja kulttuurin piirissä toimivia järjestöjä.

Hankinnat

Italia on moderni teollisuusmaa, jossa arkipäivän hankintojen tekeminen ei muodostu ongelmaksi. Italiassa on kuitenkin vaikea löytää suuria täyden palvelun tavarataloja; paikallinen tapa on hankkia eri asiat niille omistautuneista erikoisliikkeistä, joiden löytäminen vie aikaa. Italialaiset tekevät ruokaostoksensakin edelleen usein paikallisessa kivijalkakaupassa. Automarketteja tosin perustetaan kaupunkien laidalle kiihtyvään tahtiin.


Pienten erikoisliikkeiden suuri määrä heijastuu myös palvelutasoon, joka on usein huomattavan hyvä. Käsityötä ja erikoisosaamista vaativien pienpalveluiden (räätälit, puusepät, verhoomot, pesulat ja vastaavat) hinta-laatusuhde on tavallisesti erinomainen.

 

Pohjoismaiseen makuun sopivien tuotteiden (kynttilöistä näkkileipään) hankkiminen on helpottunut selvästi Ikean myymälöiden rantautumisen myötä. Myös internet-ostosten yleistyminen on parantanut valikoimaa entisestään.

Ilmasto

Italiassa vallitsee välimerellinen ilmasto. Rooman ilmasto on yleensä lämmin ja miellyttävä. Vuotuinen keskilämpötila Roomassa on n. 16 °C ja kosteus hieman yli 70 %. Talvi on tavallisesti leuto, mutta tammi-helmikuussa voi olla hyvinkin kylmää ja kosteaa ja yölämpötila saattaa laskea nollan alapuolelle. Asuntoja lämmitetään yleensä marraskuusta maaliskuuhun.

 

Tammikuun keskilämpötila Roomassa on 6-7°C, Milanossa 1-2°C, heinäkuussa vastaavasti 25-26°C ja 23-24°C. Heinä-elokuussa päivälämpötilat saattavat nousta lähelle 40°C. Toimistot ja asunnot ovat usein ilmastoituja.

Joukkoliikenne

Italian junaliikenne on nopeaa ja tiheää etenkin suurkaupunkien välillä. Myös lentoliikenne
sisäisillä reiteillä toimii hyvin. Lentoja Rooman ja Milanon välillä on vähintään kerran tunnissa. Myös Sisiliaan ja Sardiniaan on sujuvat ja suhteellisen edulliset lentoyhteydet. Kaukoliikenteen bussiyhteydet toimivat yleensä hyvin, mutta moottoriteiden ulkopuolella matka voi kestää kauan.

 

Taksit ovat Italian suurissa kaupungeissa vähän edullisempia kuin Helsingissä. Taksin voi saada “lennosta”, taksitolpalta tai tilaamalla joltakin radiotaksiyhtiöltä. Oikeat taksit ovat valkoisia tai keltaisia ja niissä on toimiva taksimittari (tassametro). Lisämaksu peritään lentokenttä-, ruuhka-, yö- ja sunnuntaiajosta sekä tavarankuljetuksesta. Myös kaupungin rajat ylittävästä kuljetuksesta peritään korotettu maksu, samoin Terminin rautatieasemalta lähdettäessä. Tariffit ovat näkyvissä auton sisällä, ajolle määräytyy kilometrikorvauksen lisäksi perusmaksu kuten Suomessakin. Juomarahan suhteen kuljettaja odottaa, että loppusumma pyöristetään ylöspäin. Kuittia on yleensä erikseen pyydettävä.

 

Roomasta on nopea junayhteys päärautatieasemalta (kaksi kertaa tunnissa) tai Ostiensen tai Trasteveren asemilta (noin 20 minuutin välein) Fiumicinon (Leonardo da Vincin) lentokentälle, jonne matka kestää päärautatieasemalta noin puoli tuntia.

Rooman metro toimii hyvin, mutta sen kaksi linjaa kattavat vain pienen osan kaupungin alueesta. Kolmatta linjaa on rakennettu vuosikymmeniä. Julkinen bussi- ja raitiovaunuliikenne toimii etenkin keskustan alueella, mutta se on aikatauluiltaan epävarmaa ja ruuhka-aikoina hidasta.

 

Rooman kaupungin liikennelaitoksen sivuilla (http://www.atac.roma.it) on julkisen liikenteen interaktiivinen reittikartta.

 

Italiassa on usein lento-, juna- sekä yleisten kulkuvälineiden pistelakkoja, joista voidaan ilmoittaa hyvinkin lyhyellä varoitusajalla ja jotka kestävät yleensä alle 24 tuntia. Päivitetty italiankielinen lakkolista löytyy Italian liikenneministeriön sivuilta (http://www.infrastrutturetrasporti.it).

Juomarahat

Juomarahan antaminen on Italiassa tavallisempaa kuin Suomessa, mutta ei varsinaisesti pakollista. Ravintolan henkilökuntaa on kuitenkin kohteliasta kiittää erinomaisesta palvelusta juomarahalla, joka on 5-10 prosenttia laskun loppusummasta. Baarissa ylimääräinen pieni kolikko (10-20 c) jätetään usein tiskille tai pudotetaan henkilökunnan tippikulhoon. Taksissa on tapana pyöristää mittarin näyttämä loppusumma lähimpään täyteen euroon.

Jätehuolto

Viime vuosina Italia on ollut ympäri maailman otsikoissa Napolin alueen jätehuollon pysähtymisen vuoksi. Vähemmän tunnettuja ovat muissa kaupungeissa tavalliset, mutta lievemmät jätehuollon ongelmat. Alueelliset erot ovat suuria: osa pohjoisen kaupungeista on tahrattoman puhtaita, kun taas etelän maakunnissa roskat näkyvät lähes kaikkialla.

 

Yleisimmin kotitalousjätteet jätetään kunnan ylläpitämiin roskalaatikoihin. Kierrätysvelvoitteet vaihtelevat alueittain ja kunnittain. Esimerkiksi Roomassa kerätään erikseen kaikki pullot ja purkit (olivat ne muovia, lasia tai metallia), paperijäte ja sekajäte. Biojätettä kierrätetään harvoin.

Kansalliset vapaapäivät

  • uudenvuodenpäivä (Capodanno) 1.1.
  • loppiainen (Epifania) 6.1.
  • pääsiäismaanantai (Lunedì di Pasqua)
  • Italian vapautumisen juhla (Liberazione) 25.4.
  • vappu (Festa del Lavoro) 1.5.
  • kansallispäivä / Tasavallan juhla (Festa della Repubblica Italiana) 2.6.
  • elokuun juhla / Marian taivaaseen astumisen juhla (Ferragosto) 15.8.
  • pyhäinmiestenpäivä (Festa di Tutti i Santi) 1.11.
  • Marianpäivä (Immacolata Concezione) 8.12.
  • joulupäivä (Natale) 25.12.
  • tapaninpäivä (Santo Stefano) 26.12.

 

Kansallisten vapaapäivien lisäksi Italiassa vietetään alueellisia ja paikallisia juhlapäiviä, kuten esimerkiksi Rooman suojeluspyhimysten päivää Roomassa (29. kesäkuuta).

Lisää liite

Koulut ja opiskelu

Päiväkodit

Italiassa päiväkoti (scuola dell'infanzia / scuola materna) 3 - 5-vuotiaille lapsille on osa julkista koulujärjestelmää ja avoin kaikille varallisuudesta riippumatta. Kunnallinen päiväkoti on ruokailua ja mahdollisia oppimateriaaleja lukuun ottamatta ilmainen. Ilmoittautumiset tehdään suoraan kuhunkin kouluun edeltävänä keväänä. Aukioloajat ovat yleensä 8.30 - 16.30 tai puolipäivähoidossa 8.30 - 13.00. Päiväkoti voi olla auki myös lauantaina aamupäivällä. Italiassa toimii myös useita yksityisiä italiankielisiä päiväkoteja (esimerkiksi katolisen kirkon leikkikoulut ja Montessori-päiväkodit).


Lähes kaikkien kansainvälisten koulujen yhteydessä toimivat myös leikkikoulu- ja esikoululuokat 3-6 -vuotiaille lapsille. Leikkikoulu pohjustaa yleensä ao. koulujärjestelmään siirtymistä. Koska oppivelvollisuusikä on muissa koulujärjestelmissä yleensä suomalaista varhaisempi, voi jo 5-vuotiaiden ohjelma olla varsin opintopainotteinen suomalaiseen lastentarhaan verrattuna.

 

Lisäksi Roomassa toimii joitakin kansainvälisiä tai kaksikielisiä (italia ja toinen vieras kieli) vain pienille lapsille tarkoitettuja leikkikouluja. Yleensä kansainvälisissä leikkikouluissa koulupäivän pituus on noin 9.00 - 16.00. Kouluissa voi olla mahdollisuus myös puolipäivähoitoon. Kansainvälisten leikkikoulujen lukukausimaksut ovat kalliita. Kouluruokailusta, koulu-univormuista ja oppimateriaalista maksetaan erikseen.

Alle 3-vuotiaat lapset ovat Italiassa pääsääntöisesti kotihoidossa. Perheet, joissa molemmat
vanhemmat ovat töissä, palkkaavat usein koko- tai osapäiväisen lastenhoitajan, joista valtaosa on
ulkomaalaisia. Pienituloisten vanhempien lapsille on  myös kunnallisia päiväkoteja (asilo nido communale). Alle 3-vuotiaille on tarjolla myös yksityisiä, yleensä varsin kalliita pikkulasten päiväkoteja, joihin lapsen voi viedä joko säännöllisesti tai epäsäännöllisesti koko- tai puolipäiväiseen hoitoon.

 

Koulut

Italian koulujärjestelmää on kuvattu tarkemmin yllä osiossa "Yhteiskunta, kulttuuri ja media". Julkiset ala- ja keskikoulut ovat ilmaisia, mutta lukiossa on pieni kirjoittautumismaksu. Kirjat sekä kaikki muutkin koulutarvikkeet joutuu ostamaan itse. Vain peruskoulussa kirjat annetaan koulusta osittaista maksua vastaan. Yleensä koulu alkaa klo 8.30 ja päättyy joko 12.30 tai 13.30. Koulua käydään usein myös lauantaisin. Kouluruokailu tarjotaan vain kokopäiväisille kansakoululaisille.

 

Italialaisten julkisten koulujen opetuksen taso ja koulun taloudelliset voimavarat vaihtelevat. Monet varakkaammat italialaiset ilmoittavat lapsensa yksityisiin kouluihin, joita on sekä italialaisia että kansainvälisiä: englantilaisia, amerikkalaisia, ranskalaisia, saksalaisia ja espanjalaisia. Kansainvälisten koulujen lukukausimaksut ovat kalliita. Ranskalaiset ja saksalaiset koulut ovat englanninkielisiä edullisempia.

Yliopistot

Suomalaiset voivat hakea italialaisiin yliopistoihin Helsingissä toimivan Italian kulttuuri-instituutin kautta, joka antaa tarkempia tietoja sisäänpääsyvaatimuksista. Instituutti voi myös vahvistaa tarvittavan italiankielisen käännöksen suomalaisesta ylioppilastutkinnosta ja antaa lausunnon sen pätevyydestä Italiassa. 

 

Lukukausimaksut valtion yliopistoissa riippuvat vanhempien tuloista. Suomen opintotuen turvin opiskelevat kuuluvat periaatteessa alimpaan maksuluokkaan. Italiassa vanhemmat rahoittavat yleensä lastensa opinnot, ja asuntopulasta johtuen suuri osa opiskelijoista asuu kotona.

 

Italialaiset julkiset yliopistot kamppailevat resurssipulan kanssa. Suuret yliopistot, kuten Rooman La Sapienza, eivät välttämättä takaa hyviä työllistymismahdollisuuksia valmistuneille. Italiassa on myös pieniä, julkisia eliittiyliopistoja, kuten Pisan Scuola Normale Superiore, joihin on hyvin tiukat pääsykokeet, mutta joihin päässeille opiskelu ja asuminen ovat ilmaisia. Muutamat yksityiset yliopistot, kuten teollisuusjärjestö Confindustrian ylläpitämä LUISS Guido Carli Roomassa ja Università Commerciale Luigi Bocconi Milanossa, ovat varsin hyvin resursoituja.

 

Italiassa on myös useita korkeatasoisia ammattiin valmistavia kouluja ja opistoja. Moni ulkomaalainen opiskelee Italiassa esimerkiksi restaurointia, konservointia, tai muita taiteisiin liittyviä käsityöaineita.

Kielikoulutus

Italian kielen opetusta löytyy joka tasolle ja kaikista maan suurimmista kaupungeista. Suosittuja ja edullisia aikuisopetuksessa ovat valtion ylläpitämät Dante Alighieri -koulut. Kielen yksityisopetusta on helppo järjestää. Oppituntien hinnat vaihtelevat suuresti.

Lapset

Italialaiset ovat kuuluisia lämpimästä suhtautumisestaan lapsiin. Pienet lapset vanhempineen saavat lähes poikkeuksetta osakseen huomiota ja huolenpitoa. Illalla ravintolassa hyvin käyttäytyvä lapsi on spektaakkeli, jota tullaan katsomaan ja kehumaan kauemmistakin pöydistä.

 

Huomion kääntöpuoli on se, ettei lapsia aina jätetä rauhaan. Leikkipuistoissa italialaiset vanhemmat ja isovanhemmat (tavallisesti äidit ja isoäidit) tuntuvat suomalaisesta näkökulmasta usein ylihuolehtivilta. Sateella ulkona tapaa vain pohjoismaisia lapsiperheitä.

 

Lämmin suhtautuminen ei myöskään välttämättä heijastu lasten huomioonottamiseen käytännön ratkaisuissa. Lastenvaunut raitiovaunussa eivät saa osakseen ymmärtämystä, eikä omaa paikkaa luovuteta lapsen kanssa kulkevalle äidille. Julkinen infrastruktuuri ei juuri ota huomioon lapsia.

 

Toisin kuin aiempina vuosikymmeninä, lapset eivät enää leiki kaduilla. Viime vuosina Italiassa on avattu lapsille tarkoitettuja museoita ja seikkailutaloja. Lapsiparkkeja ja satutunteja löytyy puistoihin rakennetuista lastentaloista (ludoteca).

Liikennekäyttäytyminen

Italiassa liikennekäyttäytyminen poikkeaa pohjoiseurooppalaisesta. Maanteillä nopeudet ovat kovia, turvavälit olemattomia ja kuljettajien ratkaisut välillä arvaamattomia. Suuntavilkun käyttö on hyvin viitteellistä. Kaupungeissa autoja on paljon ja liikennesääntöjen noudattaminen heikkoa. Autoilu vaatii totuttelua, mutta liikennekulttuurissa on oma, ajoittain sujuva logiikkansa.

 

Italian liikenneonnettomuustilastot ovat selvästi Suomea synkemmät. Vuonna 2010 tieliikenteessä menehtyi Italiassa 7,2 henkeä 100 000 asukasta kohden, Suomessa 5,1.

 

Autoilevien matkailijoiden sekä ammattiautoilijoiden on syytä muistaa, että Italiassa on ankara tieliikennelaki ja sakot voivat olla erittäin suuria. Voimassa oleva sallittu raja veren alkoholipitoisuudelle on 0,5 promillea. Huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajaminen on niinikään rangaistavaa.


 

Toiminta liikenneonnettomuuksissa

Jos onnettomuudessa on syntynyt vammoja, on aina syytä kutsua paikalle poliisi (puhelinnumero 113).

Jos kukaan ei ole loukkaantunut, osapuolet voivat myös sopia asiasta keskenään (tällöin myös poliisin paikalle saaminen saattaa kestää tunteja). Osapuolten on tällöin täytettävä paikan päällä lomake onnettomuuden ”sovinnollisesta toteamisesta” (Constatazione amichevole d’incidente – Denuncia di sinistro). Lomakkeesta käytetään yleisesti nimitystä CID (Convenzione Indennizzo Diretto). Lomakkeen saa vakuutusyhtiöltä ja se tulee pitää autossa.Onnettomuuslomakkeessa todetaan ainakin seuraavat asiat:

  • osapuolten nimet

  • osapuolten vakuutustiedot

  • ajoneuvojen rekisterinumerot

  • onnettomuuden kuvaus ja piirros

  • kuljettajien allekirjoitukset

Lomakkeen kopio tulee lähettää vakuutusyhtiöön kolmen päivän kuluessa. Autoa ei saa alkaa korjata ennen kuin vakuutusyhtiö on lähettänyt asiamiehensä (perito) toteamaan vahingot. Vakuutusyhtiön on todettava vahingot kymmenen päivän kuluessa ja maksettava 15 päivän kuluessa.Jos vakuutusyhtiö on eri mieltä korjaustarpeesta, se voi maksaa aluksi oman arvionsa mukaisen korvauksen (offerta di risarcimento). Erotusta voi hakea jälkikäteen.

Majoitus

Italian majoitustarjonta on valtava. Hintataso vaihtelee runsaasti kaupungin ja majoitusliikkeen tason mukaan. Hintaerot sesonkikauden ja hiljaisen kauden välillä ovat suurimmillaan kolminkertaiset.

Mitat ja painot

Italiassa seurataan metrijärjestelmää. Ruokakaupassa usein käytetty mittailmaisu on "etto", joka tarkoittaa 100 grammaa.

Muutot

Suomen ja Italian välillä on vilkas maantieliikenteen kuljetusjärjestelmä, ja Euroopasta Italiaan
suuntautuneet muutot hoidetaan pääsääntöisesti maanteitse. Euroopassa muuttoja hoitavien
muuttofirmojen italialaiset agentit ovat yleensä saaneet maantiemuutot viivytyksettä muuttajan
asuntoon. Rahdin kuljettaminen meriteitse Suomesta Italiaan on harvinaista.

Pankit

Italiassa voi nostaa käteistä lähes kaikista pankkiautomaateista yleisimmillä luotto- tai debit-korteilla. Suomalaisella kortilla nostettaessa nostosta peritään yleensä palvelumaksu, jonka suuruus riippuu kortin myöntäneestä pankista.

 

Luottokortilla tai debit-kortilla maksaminen on yleistynyt, mutta on edelleen harvinaisempaa kuin Suomessa. Käteistä tarvitaan Italiassa edelleen päivittäin. Baarissa tai taksissa voi harvoin maksaa muulla kuin käteisellä, supermarketissa tai ravintolassa sen sijaan yleensä voi käyttää luottokorttia. Debit-vaihtoehto on vielä vähän tunnettu, ja siitä on maksettaessa syytä mainita erikseen.

 

Eurooppalaisen SEPA-maksualueen myötä IBAN-tilisiirrot Italian ja Suomen pankkien välillä ovat helpottuneet huomattavasti.

Posti

Italian postilaitos on valitettavan epäluotettava. Kirjeiden ja korttien perillemeno Italiasta Suomeen tai päinvastoin vie aikaa yleensä noin viikon, mutta posti voi viipyä matkalla paljon pitempäänkin. Katoamisia tapahtuu, ja postipaketteja avataan usein matkan varrella. Arvokkaampien pakettien lähettämiseen varmempia ovat yksityiset kuriirifirmat.

Puhelimet

Italian kansainvälinen suuntanumero on 39. Toisin kuin useimmissa maissa, kansainvälisen suuntanumeron jälkeen on valittava myös alueellisen suuntanumeron nolla, esimerkiksi (suurlähetystön numero) +39 06 85 22 31.

Puoliso

Italiaan töihin tulevan suomalaisen puolison voi olla vaikea löytää koulutusta vastaavaa työtä. Ulkomaalaisten työnsaantimahdollisuudet eivät ole Italiassa hyvät, etenkään hallintokaupunki Roomassa, jossa yritykset ovat huonommin edustettuina kuin yritysmaailman keskuksessa Milanossa. Käytännössä italialaiset työnantajat edellyttävät usein hyvää italian kielen hallintaa. Muiden kielten hallinnasta voi olla etua, koska italialaisilla työnhakijoilla ei yleensä ole samanlaista kielitaitopohjaa kuin suomalaisilla.


Roomassa toimii useita kansainvälisiä järjestöjä, joista suurimmat ovat YK:n alaiset WFP, FAO ja IFAD. Nämä järjestöt rekrytoivat kansainvälisten kilpailujen kautta työntekijöitä myös lyhytaikaisiin tehtäviin.

 

Rekrytoinneista löytyy tietoa järjestöjen verkkosivuilta:

Pysäköinti

Kaupunkikeskustoissa pysäköinti on usein sekä tiukasti rajoitettua että käytännössä vaikeaa. Varattaessa hotellia on hyvä jo etukäteen tiedustella parkkipaikkaa, jos on liikkeellä autolla.

Rekisteröity parisuhde

Italian lainsäädäntö ei tunne hetero- tai homoseksuaalien välistä avoliittoa tai rekisteröityä parisuhdetta.

Suomi-kuva

Suomi saa Italiassa jatkuvaa myönteistä julkisuutta muun muassa koulutusjärjestelmänsä, teknologiansa, julkisen taloutensa, arkkitehtuurinsa ja luontonsa vuoksi. Naisten vahva asema herättää säännöllisesti huomiota Italiassa. Käsitys Suomesta perustuu paljolti kansainvälisiin vertailuihin ja niiden perusteella laadittuihin, usein ihannoiviin mediajuttuihin. Olosuhteet nähdään kuitenkin liian erilaisiksi, jotta Italia varsinaisesti hakisi oppia Suomesta.

Sähkövirta

Sähkövirta on uusissa rakennuksissa 220V, mutta vielä saattaa olla vanhoja asuntoja, joissa
valaistus on järjestetty 110Vn virralla. Asunnoissa sähkövirta on tavallisesti 220V ja kapasiteetti 3kW, mikä ei riitä esimerkiksi pölynimurin, pesukoneen ja vedenlämmittimen samanaikaiseen käyttöön. Kapasiteettia on mahdollisuus nostaa 6 kWiin tai korkeammaksi. Tällöin myös perusmaksu ja sähkötariffi on korkeampi. Italiassa on Tanskan ohella Euroopan kallein sähkö.


Suomalaiset pistokkeet eivät sovi läheskään aina italialaisiin pistorasioihin, mutta niihin voi ostaa
tarvittavia välikappaleita (adattatore) tai vaihtaa pistorasiat niin sanottuihin kansainvälisiin pistorasioihin. Vanhemmissa rakennuksissa ei yleensä ole maadoitusjohtoa.

Terveydenhuolto

Julkinen sairaala- ja terveydenhuoltojärjestelmä Italiassa on tasoltaan varsin kirjava. Osalla julkisista sairaaloista on varsin hyvä maine. Tällaisia ovat Roomassa muun muassa katolisen kirkon ylläpitämä Policlinico A. Gemelli ja lastensairaala Ospedale Pediatrico del Bambin Gesù.

 

Italiassa on myös suuri määrä yksityisiä klinikoita, joiden hinnat ovat varsin korkeita. Osa yksityisistä lääkäriasemista tarjoaa englanninkielistä palvelua. Tällaisia ovat muun muassa:

 

  • Rooma: International Medical Center '84, Via Firenze, 47 (+39 06 4882371)
  • Rooma: Salvator Mundi International Hospital, Viale Mura Gianicolensi, 67 (+39 06 588 961)
  • Rooma: Rome American Hospital, Via E. Longoni, 69 (+39 06 0622 551)
  • Rooma: Aventino Medical Group, Via Sant'Alberto Magno 5 (+39 06 5728 8349)
  • Milano: Milan Clinic, Via Cerva, 25 (+39 02 7601 6047)

 

Lääkäreiden palkkiot ovat suhteellisen korkeita (yleislääkärit 60-100 euroa, erikoislääkärit 80-200 euroa). Lääkärit suorittavat myös kotikäyntejä. Roomassa muun muassa International Medical Centerin englantia puhuvat lääkärit tekevät koti- tai hotellikäyntejä. 

 

Pienillä paikkakunnilla päivystävät kunnanlääkärit tekevät usein koti- ja hotellikäyntejä. Heidän taksansa voivat olla hyvinkin edulliset tai (eurooppalaisen sairaanhoitokortin haltijoille) ilmaiset.

 

Hammashoito on Italiassa varsin kallista, joten perushoito kannattaa suorittaa mahdollisuuksien mukaan Suomessa. Maassa toimii myös ulkomaalaisia hammaslääkäreitä sekä italialaisia, jotka ovat erikoistuneet hammaslääketieteeseen ulkomailla.

Tuonti- ja vientirajoitukset

Italia on Euroopan unionin jäsenvaltio eikä sovella tuonti- tai vientirajoituksia toiseen jäsenvaltioon.

Valuutta

Italian rahayksikkö on euro.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Rooma

Päivitetty 15.8.2013

Takaisin ylös