Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Indonesian taloudellinen kehitys ja talouspolitiikka

Presidentti Suharton valtakaudella Indonesian talous kasvoi ja 1990-luvun alussa Indonesiaa pidettiin yhtenä Aasian taloustiikereistä. Vuoden 1997-98 talouskriisi oli vakava isku ja Indonesian toipuminen on ollut muuta Kaakkois-Aasiaa hitaampaa. Talouden elpyminen alkoi presidentti Megawati Sukarnoputrin kaudella ja presidentti Yudhoyonon aikana talouskasvu on jatkunut. Viime vuosina on toteutettu muutamia vaikeitakin, mutta välttämättömiä talouspoliittisia uudistuksia, näistä esimerkkinä polttoainetukiaisten asteittaiset leikkaukset.

Aasian talouskriisin jälkeisen kasvun moottorina on ollut yksityisen kulutuksen kasvu. Kestävän talouskehityksen kannalta olisikin tärkeää kasvattaa sekä ulkomaisten että kotimaisten investointien määrää. Tavoitteen toteutumista hankaloittavat kuitenkin rakenteelliset ongelmat, kuten korruptio, byrokratia, kankeat työvoimalait, heikko infrastruktuuri ja oikeusjärjestelmän epäluotettavuus. Aasian talouskriisin aikana ulkomaille paennut yksityinen pääoma ei ole palannut tai siirtynyt kiinteisiin investointeihin, vaan on pääasiassa portfoliosijoituksina kohteissa, jotka takaavat suurimmat tuotot lyhyellä aikavälillä. Hallitus on ryhtynyt toimiin uusien investointien houkuttelemiseksi; tavoitteeseen pyritään lakiuudistuksilla ja infrastruktuurin kehittämisellä.

Indonesian heikko investointi-ilmapiiri on ohjannut monet ulkomaiset sijoitukset ja työvoimavaltaisen tuotannon muihin Aasian maihin. Hallitus on systemaattisesti pyrkinyt kohentamaan tilannetta, mutta uudistukset ovat hitaita. Vuonna 2010 Maailmanpankin "Doing Business"  -mittarilla Indonesia sijoittui sijalle 122, mikä on selvästi jäljessä alueen vertaismaita. Yritystoiminnan riskit muistaen on kuitenkin otettava huomioon, että myös potentiaaliset tuotot ovat suuria. Indonesia tarjoaa suuret sisämarkkinat, suuren työvoimareservin ja suuret luonnonvarat. Onnistunut yritystoiminta Indonesiassa vaatii hyvää suhdeverkostoa, vankkaa maatuntemusta, hyvät paikalliset yhteistyökumppanit ja kärsivällisyyttä.

Hallitus on kasvattamassa julkisia menoja huomattavasti, mikä tukee maan talouskasvua. Valtio tulee panostamaan tulevaisuudessa entistä enemmän infrastruktuurin kehittämiseen, mutta ainakin alkuvaiheissa suurin osa menoista kohdistuu Aasian talouskriisin jälkeisten vuosien investoimattomuuden paikkaamiseen. Vuoden 2005 polttoainetukien voimakas leikkaaminen ja siitä seurannut kohonnut inflaatio hidasti hieman yksityistä kysyntää, mutta valtion antama suora rahallinen tuki köyhimmille kansalaisille vähensi kysynnän hidastumista.

Vuosien 2002-2005 ja 2009 terrori-iskut haittaavat edelleen turismia sekä lisäävät poliittista epävarmuutta. Terrorismin vaikutus talouteen on kuitenkin rajallinen, sillä yritykset ovat sopeutuneet tämänkaltaisiin riskitekijöihin. Erikoistapauksen muodostaa Bali, jonka vetovoimaan terrorismi-iskuilla oli suuri negatiivinen vaikutus. Alueen matkailu on kuitenkin jälleen elpynyt.

Vuoden 2002 alusta voimaan tullut ASEANin vapaakauppa-alue AFTA laski tullit ASEAN -maissa 0-5 prosenttiin. Indonesian tuonnille  AFTA:n merkitys ei ole suuri, sillä maassa oli jo ennestään alhaiset tullit. Lisäksi Indonesian ulkomaankauppa suuntautuu pääosin AFTA -alueen ulkopuolisiin maihin. Vielä vuonna 1999 Indonesialla oli velkaa yli 100 prosenttia vuotuisesta bruttokansantuotteesta, mutta vuoden 2009 lopussa velan määrän on arvioitu olleen 29,8 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Indonesian makrotalous ja valtiontalous ovat pysyneet vakaina ja kasvunäkymät ovat myönteisiä tuleville vuosille. Raaka-aineiden vienti ja yksityinen kulutus ovat talouskasvun taustalla ja kansainvälinen raaka-aineiden hintojen nousu on kasvattanut ulkomaankaupan ylijäämää. Inflaatio laski vuoden 2009 lopulla 5 prosentin tasolle. Hallituksen voidaan odottaa jatkavan maltillista talouspolitiikkaa, joka tukee makrotalouden vakautta.

Vuonna 2009-2010 talouden odotetaan kasvavan 4-5 prosenttia ja kasvun odotetaan nousevan 6:een prosenttiin vuonna 2011. Nykyinen talouskasvu ei kuitenkaan riitä vähentämään korkeaa työttömyyttä ja köyhyyttä. Noin puolet indonesialaisista elää alle kahdella Yhdysvaltain dollarilla päivässä.

Tilastotietoa Indonesian taloudesta

Bruttokansantuotteen jakauma, prosentteina (2009 arvio, CIA)

• Palvelut 38,5
• Teollisuus 47,1
• Maa- ja metsätalous 14,4

Luonnonvarat

• Huomattavat metsävarat
• öljy
• bauksiitti
• maakaasu
• kivihiili
• kulta
• hopea
• platina
• rauta
• kupari
• tina
• nikkeli
• kromiitti
• mangaani
• rikki
• jalokivet
• riisi
• kahvi
• tee
• kaakao
• maissi
• mausteet
• palmuöljy
• kumi.

Kansantuote/henkilö USD (IMF)

Kansantuotteen kasvu % (IMF)

Valtion budjetti USD (2009, CIA)

• Tuotot: 83,77 miljardia
• Kulut: 97, 24 miljardia (arvio)
• Julkinen velka: 29,8 prosenttia BKT:sta
• Inflaatio: 9,8 prosenttia (2008 IMF:n arvio)

Työttömyys % (IMF)

Oheiset työttömyysluvut ovat vain suuntaa-antavia. Alityöllistettyjä arvioidaan olevan noin 40 prosenttia. Indonesian kokonaistyövoima koostuu noin 110 miljoonasta henkilöstä. Vuosittain työmarkkinoille tulee noin 2,5 miljoonaa uutta työntekijää. Maa- ja metsätaloudesta saa elantonsa 42,1 prosenttia työvoimasta, teollisuudesta 18,6 prosenttia, palvelusektorilta 39,3 prosenttia. (2006, CIA)

• IMF:n tilastohakujen etusivu (http://www.imf.org/external/data.htm#data)
• CIA World Factbook Indonesia 

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Indonesian kauppatase on reilusti ylijäämäinen (35,198 miljardia USD vuonna 2009, EIU). Vienti on ollut tuontia suurempi jo kahdeksan vuoden ajan. Yhtenä syynä tähän on ollut investointiympäristön heikkous maassa. Talouden kasvu on tukeutunut kulutukseen, ja vienti on menestynyt heikon rupian ansiosta hyvin. Indonesian tuonti- ja vientitilastoissa on vääristymiä johtuen muun muassa virheistä tullin ilmoittamissa alkuperämaissa. Osa Indonesiaan suuntautuvasta tuonnista kulkee muiden maiden, kuten Singaporen kautta, ennen saapumistaa Indonesiaan. Lisäksi yleinen yritysten ja tuotannon kansainvälistyminen tekee tilastojen laatimisen vaikeaksi.

Indonesian tärkeimmät vientimaat vuonna 2008

Koko vienti vuonna 2008 oli 139  miljardia USD.

Indonesian tärkeimmät tuontimaat vuonna 2008

Koko tuonti vuonna 2008 - 126 miljardia USD.

Lähde: WTO, 3/2010

Raakaöljy, maakaasu ja erilaiset öljyjalosteet ovat suurin yksittäinen tuoteryhmä Indonesian viennissä. Indonesia on maailman suurin nestekaasun viejä. Qatarin odotetaan kuitenkin nousevan pian Indonesian edelle.

Muut merkittävimmät vientituotteet ovat vaneri, tekstiilit, vaatteet ja jalkineet, prosessoitu raakakumi, perusmetallituotteet, elektroniikka, palmuöljy ja äyriäiset. Lisäksi Indonesia vie muun muassa kuparia, kultaa, sellua, paperia, kemikaaleja, koruja, huonekaluja ja nahkatuotteita. Suuri osa maatalouden viennistä on edelleen raaka-aineita ja jalostamisen kehittäminen olisi tärkeää. Indonesia on kuitenkin onnistunut pääsemään eroon riippuvuudestaan öljytuotteiden viennistä. Maasta onkin tullut öljyn nettotuoja.

Tärkein yksittäinen vientimaa on Japani, joka on Indonesian tärkein öljyn ja kaasun markkinakohde. Japani on merkittävin teollisuuden koneiden ja laitteiden tuoja. Japanista tuodaan erityisesti moottoriajoneuvojen moottoreiden osia sekä muita koneita ja laitteita. Japanilaisten autojen ja moottoripyörien kysyntä on suurta.

Indonesian tärkeimmät eurooppalaiset kauppakumppanit ovat Saksa ja Alankomaat. Alankomaat on Indonesian suurin vientimaa, eniten puolestaan tuodaan Saksasta. Saksasta tuodaan erityisesti tekstiiliteollisuuden koneita ja muita koneita ja laitteita teollisuudelle sekä ilmastointilaitteiden osia.

• Indonesia WTO:ssa