Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Maatiedosto Venäjä

Nimi

KieliVirallinen nimiKäyttönimi
fiVenäjän federaatio
svRyska federationen
ruRossijskaja Federatsija
enthe Russian Federation
frla Fédération de Russie
dedie Russische Föderation

Itsenäistyminen

Itsenäistyi Neuvostoliitosta 12. kesäkuuta 1990 (suvereenisuusjulistus). Neuvostoliitto hajosi virallisesti 26. joulukuuta 1991, päivä sen jälkeen, kun Gorbatšov oli luopunut vallasta.

Kansallispäivä

12. kesäkuuta

Lippu

Aikaero Suomeen

Kesäisin: + 1 h (Moskova, Pietari)

Talvisin: + 2 h (Moskova, Pietari)

Pinta-ala

17 075 400 km²

Väkiluku

142,9 miljoonaa (2010)

Pääkaupunki

Suomeksi: Moskova

Omalla kielellä: Moskva

Diplomaattisuhteet

Suomen ja Venäjän diplomaattisuhteet on järjestetty siten, että ne muodostavat keskeytymättömän jatkon Suomen ja Neuvostoliiton välisille suhteille.

Suomi tunnustanut

30. joulukuuta 1991

Tunnustanut Suomen

Tunnusti ensimmäisenä 31. joulukuuta 1917

Suomen edustautuminen

Suomen edustautuminen: Venäjä

Edustautuminen Suomessa

Edustautuminen: Venäjä

Linkit

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Venäjän federaatio on presidenttijohtoinen liittovaltio. Nykyinen perustuslaki on hyväksytty kansanäänestyksellä 58 prosentin kannatuksella, ja se tuli voimaan 12. joulukuuta 1993.

 

Venäjä koostuu 83 alueesta, niin sanotusta federaatiosubjektista. Alueet on jaoteltavissa seuraavasti:  

 

  • tasavallat (21 kappaletta)
  • oblastit eli alueet (46)
  • krait eli aluepiirit (9)
  • autonomiset alueet (1)
  • autonomiset okrugit eli piirikunnat (4)
  • liittovaltion kaupungit Moskova ja Pietari

 

Kullakin alueella on oma perustuslakinsa (ustav). Federaation ja alueiden välillä on kahdeksan federaatiopiirin väliporras, jota ei mainita perustuslaissa. Presidentti on nimittänyt erityisedustajansa kuhunkin federaatiopiiriin, ja näiden alaisuudessa aluetasolla toimivat federaation tarkastajat.

 

Alueet on jaettu pienempiin hallinnollisiin yksikköihin, piireihin, jotka puolestaan jakaantuvat 23 000 kuntaan. Vuonna 2009 astui voimaan laki paikallishallintouudistuksesta, jonka mukaan kuntien tulee alkaa hoitaa itsenäisemmin asioitaan. Joillakin alueilla kuntarakenteet ovat toimineet jo kauan, mutta monilla alueilla kysymys kuntien taloudesta ja henkilöresursseista on avoin, jolloin kunnat eivät voi hoitaa niille osoitettuja tehtäviäkään.

 

Aluejohtajat (kuvernöörit) valitaan suorilla vaaleilla. Ehdokkaina voivat olla sekä puolueiden asettamat että riippumattomat ehdokkaat. Ehdokkaan pitää saada alueesta riippuen 5 - 10 prosenttia alueen kunnallisvaltuutetuista ehdokkuuden tueksi. Ehdokasta tukevien kunnallisvaltuutettujen pitää edustaa yli kolmea neljäsosaa alueen kunnista.

     

Myös kaupunginjohtajien (joissakin kaupungeissa nimitys "pormestari") valinnassa on viime aikoina siirrytty takaisin suoriin vaaleihin eri puolilla maata. Syyskuun 2013 vaalipäivänä näin tapahtui Moskovassa ja kahdeksalla muulla paikkakunnalla.

 

Presidentin alaisuudessa toimii aluejohtajista koostuva neuvoa-antava elin, valtakunnanneuvosto (Gosudarstvennyi sovet).

 

Monilla federaation ministeriöillä ja virastoilla on edustustonsa alueilla. Samoin alueilla on omat edustustonsa Moskovassa.  

 

jpgKreml_pol_jarjestelma (jpg, 29kt)

Valtionpäämies

Venäjän federaation presidentti on maan päämies, jolle perustuslaki takaa laajat valtaoikeudet. Yhdessä hallintonsa kanssa presidentti viitoittaa politiikan suunnan, jota hallitus toteuttaa kansanedustuslaitoksen tukiessa. Presidentti nimittää pääministerin ja hyväksyy muut ministerivalinnat. Hallitus ei ole parlamentaarisessa vastuussa kansanedustuslaitokselle.

 

Vladimir Putin valittiin Venäjän presidentiksi vaaleissa maaliskuussa 2012, ja hän vannoi virkavalan 7. toukokuuta 2012. Putin on aiemmin toiminut kaksi perättäistä kautta presidenttinä vuosina 2000–2008. Presidentin toimikauden pituus on kuusi vuotta.

 

Presidentin keskeisiä valtaoikeuksia

 

  • Nimittää duuman suostumuksella pääministerin, voi johtaa hallituksen kokouksia ja hyväksyy tai hylkää koko hallituksen tai yksittäisten ministereiden eronpyynnöt.
  • Esittää duumalle keskuspankin pääjohtajan nimittämistä ja esittää liittoneuvostolle korkeimpien tuomioistuimien tuomareiden sekä pääsyyttäjän nimittämistä.
  • Nimittää muiden federaation tuomioistuinten tuomarit.
  • Johtaa ulkopolitiikkaa ja on armeijan ylipäällikkö, nimittää asevoimien korkeimman johdon ja hyväksyy Venäjän sotilaallisen doktriinin.
  • Nimittää Venäjän turvallisuusneuvoston jäsenet ja johtaa neuvoston kokouksia.
  • Allekirjoittaa ja julkaisee lait ja kansainväliset sopimukset.

Parlamentti

Lainsäädäntövalta Venäjällä kuuluu kaksikamariselle parlamentille eli liittokokoukselle (Federalnoje Sobranije).

 

Parlamentin ylähuoneena toimivaan liittoneuvostoon eli federaationeuvostoon (Sovet Federatsii) alueet nimeävät itse kaksi edustajaansa. Edustajat nimittää alueen lainsäädäntöelin (parlamentti) sekä alueen ylin viranomainen (kuvernööri). Edustajien kausi on riippuvainen heidät nimittäneen tahon toimikaudesta. Liittoneuvoston puhemiehenä toimii Valentina Matvijenko.

 

Alahuone eli duuma (Gosudarstvennaja Duma, duma) koostuu 450 edustajasta. Duuma valitaan viisivuotiselle kaudelle. Nykyinen duuma valittiin joulukuussa 2011.

 

Edustajien tulee olla vähintään 21-vuotiaita Venäjän kansalaisia. Äänioikeuden saa 18-vuotiaana. Minimiäänestysprosentti on poistettu, joten vaalien laillisuus ei riipu vaaleissa äänestäneiden määrästä.

 

Joulukuussa 2011 valitun kuudennen duuman (2011–16) paikkajako:

 

Puolue

Paikkoja    

Prosenttia

Yhtenäinen Venäjä

238

49,3

Kommunistinen puolue

92

19,2

Oikeudenmukainen Venäjä

64

13,2

Liberaalidemokraattinen puolue

56

11,7

 

Duuman puhemiehenä toimii Sergei Naryškin. Kansanedustajista naisia on 60 (13 prosenttia kansanedustajista).

 

Lakien säätäminen

 

Lakiesityksen on saatava parlamentin molempien kamarien ja presidentin hyväksyntä.

Duuma hyväksyy tavalliset lait (federalnyje zakony) yksinkertaisella ääntenenemmistöllä.

Liittoneuvoston katsotaan hyväksyneen lain, jos puolet sen jäsenistä hyväksyy sen tai mikäli sitä ei ole käsitelty 14 vuorokauden kuluessa.

Perustuslain luonteiset lait (konstitutsionnyje zakony) hyväksyy 3/4 liittoneuvoston jäsenistä ja 2/3 duuman jäsenistä.

Liittoneuvoston hylätessä lakiesityksen se voidaan palauttaa duuman uuteen käsittelyyn.

Hyväksytty laki siirtyy presidentille viiden vuorokauden kuluessa.

Presidentti allekirjoittaa ja julkaisee lain 14 vuorokauden kuluessa.

 

Lait julkaistaan hallituksen virallisessa lehdessä, Rossijskaja gazetassa. Saatavissa on myös sähköisiä lakitietokantoja kuten Konsultant Plus ja Garant. Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän tulliliittoa koskevat säädökset julkaistaan tulliliiton verkkosivulla:

 

 

Puoluejärjestelmä

 

Venäjällä on monipuoluejärjestelmä. Puolueiden määrä väheni 2000-luvulla merkittävästi ja vuoden 2011 lopulla Venäjällä oli vain seitsemän rekisteröityä puoluetta, jotka voivat asettaa ehdokkaita federaatio- ja aluetason vaaleissa. Keväällä 2012 tehdyn lakimuutoksen jälkeen puolueen rekisteröimiseksi vaadittavaa jäsenmäärää laskettiin huomattavasti. Aiemman 45 000 jäsenen sijaan uuden lain mukaan rekisteröintiin riittää 500 jäsentä. Puolueiden määrä on lainmuutoksen jälkeen kasvanut nopeasti. Lokakuussa 2013 Venäjän oikeusministeriön ylläpitämässä puoluerekisterissä oli 74 puoluetta, minkä lisäksi useita puolueita on hakenut rekisteröintiä.

 

Vaalitulosten ja kannatusmittausten perusteella näkyvimpiä puolueita ovat:

 

  • Yhtenäinen Venäjä, puheenjohtaja Dmitri Medvedev
  • Venäjän federaation kommunistinen puolue, puheenjohtaja Gennadi Zjuganov
  • Liberaalidemokraattinen puolue, puheenjohtaja Vladimir Žirinovski
  • Oikeudenmukainen Venäjä, puheenjohtaja Sergei Mironov
  • Kansalaisaloite, puheenjohtaja Mihail Prohorov
  • Jabloko, puheenjohtaja Sergei Mitrohin
  • Venäjän Patriootit, puheenjohtaja Gennadi Semigin

 

Kannatukseltaan suurimmat puolueet ovat keskusta-oikeistolaiseksi luokiteltu entisen presidentin johtama Yhtenäinen Venäjä, Venäjän kommunistinen puolue, keskusta-vasemmistolaiseksi luokiteltu Oikeudenmukainen Venäjä sekä Vladimir Žirinovskin luotsaama Liberaali-demokraattinen puolue. Nämä neljä puoluetta ovat edustettuina duumassa. Syyskuussa 2013 järjestetyissä alueellisissa ja paikallisissa vaaleissa Yhtenäinen Venäjä säilytti valta-asemansa, mutta oppositiopuolueiden ehdokkaat ylsivät muutamiin voittoihin eri puolilla maata. Muiden duumassa edustettujen puolueiden tulos jäi sen sijaan monissa vaalipiireissä aiempaa heikommaksi.  

 

Hallitus

 

Venäjän nykyinen hallitus nimitettiin 21. toukokuuta 2012. Presidentti Vladimir Putin nimitti Dmitri Medvedevin pääministeriksi 7. toukokuuta. Ensimmäisenä varapääministerinä toimii Igor Šuvalov ja muita varapääministereitä on kahdeksan. Venäjän hallituksessa on pääministerin lisäksi varapääministerit mukaan lukien 29 ministeriä. Ministereistä vain kaksi on naisia.

 

Niin sanotut voimaministeriöt (ulkoministeriö, sisäministeriö, oikeusministeriö, hätätilaministeriö sekä puolustusministeriö) vastaavat toiminnastaan suoraan presidentille, muut ministeriöt vastaavat pääministerille.

 

Hallitus on Venäjällä presidentin nimittämä eikä se ole vastuussa parlamentille. Myöskään puoluekannalla ei ole ministerinimityksissä parlamentaarista merkitystä. Monilla ministereistä ei ole lainkaan taustaa kansanedustajana tai ylipäätään puoluepolitiikassa. Suurella osalla hallituksen ministereistä on virkamiestausta. Hallituksen tulee kerran vuodessa antaa duumalle selvitys toiminnastaan. Duuma voi lisäksi halutessaan kutsua ministereitä kuultavaksi.

 

Presidentin toimipaikkana on Kreml, ja pääministerin kanslia sijaitsee Valkoisessa talossa.

 

• Venäjän hallituksen ministerit (englanniksi)

Sisäpolitiikka

Venäjän poliittinen kulttuuri on ollut muutostilassa viimeisen kahden vuoden ajan. Joulukuun 2011 duumanvaalien jälkeen järjestettyihin suurmielenosoituksiin osallistui Moskovassa kymmeniä tuhansia ihmisiä. Mielenosoituksissa kritisoitiin vaaleissa tapahtuneita väärinkäytöksiä ja vaadittiin poliittisen järjestelmän uudistamista.

 

Keväällä 2012 tehdyt muutokset muun muassa puolueiden rekisteröintiä ja aluejohtajien vaaleja koskeviin lakeihin olivat vastaus näihin vaatimuksiin. Protestit keskittyivät Moskovaan ja Pietariin, mutta poliittinen aktiivisuus on lisääntynyt laajemminkin. Erityisesti Internetillä ja sosiaalisella medialla on ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisen toiminnan kasvussa. Syyskuun 2013 alue- ja paikallisvaaleissa esiintyi yleisen arvion mukaan aiempaa vähemmän väärinkäytöksiä, ja opposition  kampanjointimahdollisuudet olivat paremmat kuin edellisissä vaaleissa. Äänestysaktiivisuus jäi kuitenkin poikkeuksellisen alhaiseksi, noin 30 prosenttiin.

 

Vladimir Putin palasi Venäjän presidentiksi toukokuussa 2012. Perustuslaki takaa presidentille laajat valtaoikeudet, ja 2000-luvulla valtaa on entisestään keskitetty presidentille. Putinin politiikassa valtiolla on vahva rooli ja erityisesti sosiaaliset tuet sekä eläkkeet ovat siinä tärkeässä asemassa. Putin on myös luvannut tukea venäläiselle teollisuudelle sekä lisää resursseja puolustusmenoihin. Putinin kansansuosio on korkea erityisesti pääkaupungin ulkopuolella, Moskovassa alle puolet asukkaista tukee presidenttiä.

 

Suhtautuminen kansalaisyhteiskunnan toimintaan on tiukentunut. Duuma hyväksyi kesällä 2012 muun muassa lain, jonka perusteella ulkomaista rahoitusta saavan järjestön pitää rekisteröityä ulkomaiseksi agentiksi, mikäli se harjoittaa poliittista toimintaa. Lisäksi syksyllä 2012 hyväksyttiin laki, joka laajentaa maanpetoksen määritelmää.

 

Protestimielenosoitusten järjestäjiä ja osanottajia on syytetty massamellakoiden suunnittelemisesta ja virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Useita henkilöitä on tuomittu, parhaillaan oikeudenkäynnin kohteena tai tutkintavankeudessa liittyen Moskovan toukokuun 2012 suurmielenosoituksen yhteenottoihin mielenosoittajien ja poliisin välillä.

 

Kesällä 2013 tuli voimaan valtakunnallinen laki, joka kieltää "perinteisten perhearvojen vastaisen tiedon propagoimisen" alaikäisille. Tämän pelätään vaikeuttavan seksuaalivähemmistöjen asemaa Venäjällä. Aiemmin jo yhdellätoista Venäjän alueella oli voimassa vastaavankaltainen laki.

 

Lähinnä Keski-Aasiasta ja Kaukasian alueelta tulevien maahanmuuttajien määrä erityisesti suurkaupungeissa on kasvanut voimakkaasti, ja viimeisen vuoden aikana keskustelu maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista on kiihtynyt. Viranomaiset ovat raportoineet maahanmuuttajien tekemien rikosten määrän lisääntyneen, ja myös islaminuskoisten asukkaiden osuuden kasvu huolettaa venäläisenemmistöä erityisesti Moskovassa. Kiristyneet suhteet valtaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat viime vuosina aika ajoin purkautuneet levottomuuksina. Viimeksi lokakuussa 2013 Birjuljovon lähiössä Moskovassa tapahtunut maahanmuuttajan tekemä henkirikos johti väkivaltaisiksi riistäytyneisiin mielenosoituksiin ja hyökkäyksiin kaukasialaisia ja keskiaasialaisia vastaan. Levottomuuksien jälkeen viranomaiset ilmoittivat tehostetuista toimista laittoman maahanmuuton vähentämiseksi. Myös väkivaltaisen järjestäytyneen äärioikeiston toimintaan on puututtu viime vuosina yhteenottojen estämiseksi.

 

Pohjois-Kaukasia

 

Turvallisuustilanne Pohjois-Kaukasiassa, erityisesti Tšetšeniassa, Ingušiassa ja Dagestanissa, on heikko, ja myös Kabardino-Balkariassa tilanne on heikentynyt viime vuosina. Koko alueella tilanne on epävakaa. Poliiseja ja siviilejä kuolee jatkuvasti eri ryhmien välisissä yhteenotoissa ja paikallisissa pommi-iskuissa. Ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien murhat sekä niiden pitkittynyt tutkinta lisäävät omalta osaltaan huolta Pohjois-Kaukasian tilanteesta.

 

Pommi-iskut Moskovan metrossa maaliskuussa 2010 ja Domodedovon lentokentällä tammikuussa 2011 toivat Pohjois-Kaukasian ongelmallisen tilanteen myös pääkaupunkilaisten tietoisuuteen. Etniset jännitteet kaukasialaisten ja venäläisnationalistien välillä puhkesivat mellakoinniksi joulukuussa 2010 Moskovassa ja etniset kaukasialaiset joutuvat usein suurimmissa kaupungeissa nationalistisen rasismin kohteeksi. Venäjän korkein johto on varoittanut etnisten ryhmien välisten jännitteiden voivan pahimmillaan vaarantaa federaation yhtenäisyyden. Presidentti Putin määräsi kesäkuussa 2012 perustettavaksi etnisen neuvoston, jonka tehtävä on valmistella kansallinen etninen strategia.

 

Presidentti nimitti toukokuussa 2012 jatkokaudelle varapääministeri Aleksandr Hloponinin erityisedustajakseen Pohjois-Kaukasian federaatiopiiriin. Hloponinin tehtävänä on edesauttaa alueen taloudellista kehitystä ja toimia yhteistyössä alueen viranomaisten kanssa. Tavoitteena on saada alueen tilanne vakautettua. Hloponin on laatinut alueelle sosioekonomisen kehitysstrategian vuoteen 2020 asti. Aivan levottomien Pohjois-Kaukasian alueiden naapurissa helmikuussa 2014 järjestettävien Sotšin olympialaisten lähestyminen on nostanut huolta uusien terrori-iskujen mahdollisuudesta.

 

Tšetšeniassa alueen päämiehen Ramzan Kadyrovin asema on hyvin vahva. Sananvapaustilanne koko Pohjois-Kaukasiassa on huolestuttava ja ihmisoikeusrikkomukset yleisiä. Korkeat, jopa sataa hipovat äänestysprosentit duuman- ja presidentinvaaleissa ovat herättäneet epäilyksiä äänestäjien painostamisesta. Myös islamin rooli ja merkitys on kasvanut nopeasti Pohjois-Kaukasiassa, etenkin Tšetšeniassa. Dagestanissa uskonnolliset johtajat ovat olleet iskujen kohteena ja muslimiyhteisön sisällä on ristiriitoja. Pohjois-Kaukasian saama huomattava federaation rahoitus herättää mielipidemittausten perusteella kasvavaa kansalaisten tyytymättömyyttä.

 

Kansalaisyhteiskunta

 

Venäjällä toimii oikeusministeriön rekisterin mukaan yli 400 000 kansalaisjärjestöä, joista runsaat

30 000 on uskonnollisia yhteisöjä ja loput eri aloja edustavia järjestöjä, kuten lapsi- ja nuorisojärjestöjä, naisjärjestöjä ja ihmisoikeusjärjestöjä. Järjestöjen asemaa Venäjällä säätelee kansalaisjärjestölaki, jonka asettamia raportointivelvollisuuksia järjestöjen edustajat ovat toistuvasti kritisoineet. Raportointivelvoitteita onkin helpotettu pienten, sosiaalisektorilla toimivien järjestöjen osalta.

 

Vuoden 2013 aikana on kuitenkin puututtu järjestöjen ulkomaiseen rahoitukseen ja poliittiseksi katsottavaan toimintaan. "Ulkomaisia agentteja" koskevan uuden lain pelätään heikentävän kansalaisten luottamusta erityisesti ihmisoikeus- tai oikeusvaltiotyötä tekeviä järjestöjä kohtaan, joilla on ulkomaista rahoitusta tai yhteyksiä. Järjestökenttää kohtaan on esitetty epäilyksiä, joiden perusteella nykyjärjestelmää kritisoivat kansalaisjärjestöt leimataan usein ulkovaltojen etujen ajajiksi. Arviosta riippuen jopa tuhansia kansalaisjärjestöjä on kuluvan vuoden aikana ollut viranomaisten tutkimusten kohteina uuden lainsäädännön perusteella, ja joitakin järjestöjä on rangaistu näiden kieltäydyttyä rekisteröitymästä "ulkomaisiksi agenteiksi". Osa järjestöistä on kuitenkin saanut oikeusministeriön tai syyttäjänlaitoksen päätöksen peruttua valittamalla oikeuteen. Järjestöt ovat kritisoineet lain epämääräistä muotoilua "poliittisesta toiminnasta", johon parhaillaan (marraskuu 2013) odotetaan täsmennystä perustuslakituomioistuimelta.

 

Venäjän valtio tukee rahallisesti kansalaisjärjestöjä. Tukea myönnetään hakemuksesta, ja sen jakajana toimii muutama suuri järjestö. Maan johto on korostanut tukevansa kansalaisyhteiskunnan kehittymistä, ja on ilmoittanut lisäävänsä muun muassa ihmisoikeusjärjestöille annettavaa taloudellista tukeaan vielä loppuvuoden 2013 aikana.

 

Syyskuussa 2013 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan venäläisten enemmistö pitää kansalaisjärjestöjä tarpeellisina, ja arvostaa erityisesti järjestöjen vähäosaisten parissa tekemää työtä sekä esimerkiksi oikeusapupalveluita. Järjestöjen toimintaa tunnetaan kuitenkin yhä heikosti.

 

Ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Venäjä korostaa ulkopolitiikassaan monenkeskisen yhteistyön ja kansainvälisen oikeuden merkitystä ajankohtaisten kansainvälisten ongelmien ratkaisemisessa. Venäjä on YK:n turvallisuusneuvoston pysyvä jäsen. Se on myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) sekä Euroopan neuvoston jäsen ja kuuluu G8-, G20- ja BRICS-ryhmiin.

 

Venäjän ulkopolitiikan maantieteellinen prioriteettialue on Itsenäisten valtioiden yhteisön (IVY) jäsenmaat. Tähän useiden entisten neuvostotasavaltojen muodostamaan yhteisöön kuuluvat Venäjän lisäksi Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadžikistan, Ukraina, Uzbekistan ja Valko-Venäjä. Georgia erosi IVY:stä vuonna 2009. Venäjä, Kazakstan ja Valko-Venäjä muodostivat vuonna 2010 tulliliiton, ja vuoden 2012 alussa aloitti toimintansa maiden välinen yhtenäinen talousalue. Pääministeri Putin on hahmotellut laajaa alueellista integraatiota kaavailemansa Euraasian liiton puitteissa, jonka on määrä aloittaa toimintansa vuonna 2015.

 

Euroopan unioni ja Venäjä sopivat strategisesta kumppanuudesta vuonna 2003. Kumppanuuden sisältö muodostuu vuonna 2005 sovittujen yhteisten tavoitteiden, niin sanottujen tiekarttojen, toimeenpanosta.
 
Yhteiset alueet ovat

 

  • talouden alue,
  • vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue,
  • ulkoisen turvallisuuden alue ja
  • tutkimuksen ja koulutuksen alue, johon kuuluvat myös kulttuuriasiat.

 

Kesällä 2008 EU ja Venäjä aloittivat neuvottelut uudesta perussopimuksesta, jolla korvataan vuonna 1997 solmittu kumppanuus- ja yhteistyösopimus.
 
EU, Venäjä, Norja ja Islanti tekevät tasavertaista yhteistyötä pohjoisen ulottuvuuden alla. Maantieteellisesti pohjoisen ulottuvuuden alue kattaa Luoteis-Venäjän, Itämeren ja arktiset alueet, mukaan lukien Barentsin alue. Yhteistyöaloja ovat ympäristö, ydinturvallisuus, terveys, energia, liikenne, kaupan edistäminen ja investoinnit, koulutus, tutkimus ja kulttuuri. Pohjoisen ulottuvuuden saavutuksia ovat ympäristökumppanuuden ja sosiaali- ja terveyskumppanuuden puitteissa toteutetut monet hankkeet. Uudet liikenne- ja logistiikkakumppanuus ja kulttuurikumppanuus ovat vakiinnuttamassa toimintaansa.

 

Venäjän länsisuhteet ovat yleisesti ottaen parantuneet vuoden 2008 Georgian-sodan jälkeisen aallonpohjan jälkeen, mutta tiukentunut ote kansalaisyhteiskunnasta ja yleistynyt länsivastainen retoriikka ovat alkaneet viedä kehitystä toiseen suuntaan. Yhteistyö Venäjän ja Yhdysvaltojen välillä kehittyi myönteisesti presidenttien Obama ja Medvedev ensimmäisillä kausilla. Maat sopivat keväällä 2010 uusista strategisten ydinaseiden rajoituksista. Yhdysvaltojen ja Naton hanke rakentaa ohjuspuolustusjärjestelmä Eurooppaan hiertää kuitenkin maiden välisiä suhteita. Aasian maiden merkitys Venäjän ulkopolitiikassa on kasvanut, ja Venäjä on aiempaa tiiviimmin mukana Aasian ja Tyynenmeren alueen yhteistyörakenteissa. Aasialaisista kumppaneista erityinen merkitys on Kiinalla ja Intialla, jotka ovat Venäjälle myös tärkeitä kauppakumppaneita.

 

Venäjä haluaa toimia siltana paitsi Euroopan ja Aasian välillä, myös läntisen ja islamilaisen maailman välillä. Venäjällä on suuri muslimiväestö ja maalla on perinteisesti ollut toimivat suhteet islamilaiseen maailmaan ja arabimaihin. Tammikuussa 2011 käynnistynyt Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän "arabikevät" on asettanut koetukselle Venäjän ulkopolitiikan ja suhteet arabimaihin, mutta se on pyrkinyt pitämään kiinni puuttumattomuuden periaatteesta. Venäjä ei estänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöstä Naton Libya-operaatiosta keväällä 2011, mutta kritisoi tapaa, jolla operaatio hoidettiin. Syyrian kohdalla Venäjä on korostanut neuvotteluratkaisua ja vastustaa pakotteita ja sotilaallista puuttumista. 

 
Venäjä on mukana useissa kansainvälisen politiikan ongelmakysymysten ratkaisemiseen pyrkivissä ryhmissä, muun muassa

 

  • Lähi-idän rauhanprosessia tukevassa Lähi-idän kvartetissa (jäseninä EU, Yhdysvallat, Venäjä ja YK),
  • Pohjois-Korean ydinohjelmaa koskevissa kuusikantaneuvotteluissa (jäseninä Etelä-Korea, Japani, Kiina, Pohjois-Korea, Venäjä ja Yhdysvallat)
  • Iranin ydinohjelmasta neuvottelevassa EU3+3-ryhmässä (jäseninä YK:n turvallisuusneuvoston pysyvät jäsenet Iso-Britannia, Kiina, Ranska, Venäjä ja Yhdysvallat sekä Saksa, pääneuvottelijana EU:n korkea edustaja Ashton) ja
  • Syyrian sisällissotaan rauhanomaista ratkaisua hakevassa Geneven prosessissa, jota Venäjä vetää yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.

Alueellinen yhteistyö

Venäjä on mukana useissa kansainvälisissä järjestöissä ja epävirallisissa yhteistyörakenteissa niin globaalilla kuin alueellisellakin tasolla.

 

  • Yhdistyneet kansakunnat (YK): Venäjä peri vuonna 1991 YK:n perustajajäsenen, Neuvostoliiton, paikan YK:ssa ja samalla YK:n turvallisuusneuvoston pysyvän jäsenyyden. Pysyvänä jäsenenä Venäjällä on veto-oikeus neuvoston päätöksiin. YK-järjestöistä Moskovassa toimivat ILO, IOM, OCHA, UNAIDS, UNEP, UNESCO, UNFPA, UNHabitat, UNHCR, UNICEF, UNIDO, UNODC, OHCHR, WFP ja WHO. 
  • Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (Etyj): Venäjä jatkoi myös Etykin perustajajäsenen Neuvostoliiton paikalla Etyjissä vuonna 1990.
  • Euroopan neuvosto (EN): Venäjä liittyi Euroopan neuvoston jäseneksi vuonna 1996.
  • G8: Venäjästä tuli G8-ryhmän virallinen jäsen vuonna 1998 ja Venäjä tulee toimimaan sen puheenjohtajana vuonna 2014. Venäjä kuuluu lisäksi G20-ryhmän aktiivisiin jäseniin ja toimii ryhmän puheenjohtajamaana vuonna 2013.
  • OECD (Organisation for Economic Cooperation and Development eli taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö): Venäjä käy jäsenyysneuvotteluja OECD:n kanssa.
  • Venäjän duuma ratifioi Maailman kauppajärjestö WTO:n liittymissopimuksen 10. heinäkuuta 2012. Venäjä jätti jäsenhakemuksen vuonna 1993 ja joulukuussa 2011 WTO:n ministerikokous hyväksyi Venäjän liittymisehdot 18 vuotta kestäneiden jäsenyysneuvottelujen jälkeen. Venäjästä tuli WTO-jäsen 22. elokuuta 2012.

 

  • Venäjä kuuluu maailman suurimpien kehittyvien talouksien muodostamaan epäviralliseen BRIC-ryhmään. Siihen kuuluvat myös Brasilia, Intia, Kiina ja vuodesta 2011 alkaen Etelä-Afrikka (BRICS). Venäjä toimii BRICS-puheenjohtajana vuonna 2015.
  • Venäjä on mukana Aasian ja Tyynenmeren maiden taloudellisessa yhteistyöfoorumissa (Asia-Pacific Economic Cooperation eli APEC) ja Aasian alueellisessa foorumissa (Asian Regional Forum eli ARF). APECin huippukokous järjestettiin syyskuussa 2012 Vladivostokissa Venäjällä. Venäjä on myös Kaakkois-Aasian valtioiden yhteistyöfoorumin (Association of South-East Asian Nations eli ASEAN) kumppani. Vuonna 2010 Venäjä hyväksyttiin mukaan Euroopan ja Aasian maiden yhteistyöjärjestöön (Asia-Europe Meeting eli ASEM) ja Itä-Aasian huippukokoukseen (East Asian Summit eli EAS).
  • Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY) perustettiin vuonna 1991 Neuvostoliiton hajottua. Yhteisön jäseniä ovat Venäjän lisäksi Armenia, Azerbaidžan, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Tadžikistan, Ukraina, Uzbekistan ja Valko-Venäjä. Georgia erosi järjestöstä vuoden 2008 sodan jälkeen. IVY-maat tekevät yhteistyötä talouden, oikeuden, humanitaarisen, turvallisuuden, rauhanturvan ja telekommunikaation alalla. 
  • Euraasian talousyhteisö (venäjäksi JevrAzES, englanniksi EurAsEC) perustettiin vuonna 2000. Yhteisön jäseniä ovat Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Euraasian talousyhteisö tähtää jäsenmaiden yhteiseen talousalueeseen ja tulliliittoon ja jäsenten koordinoituun lähentymiseen kohti maailmantaloutta ja kansainvälistä kauppajärjestelmää. Venäjä perusti vuonna 2010 tulliliiton Kazakstanin ja Valko-Venäjän kanssa, ja maiden välinen yhtenäinen talousalue astui voimaan vuonna 2012. Vuonna 2013 Armenia ilmoitti liittymisestään tulliliittoon.
  • Kollektiivisen turvallisuuden sopimusjärjestö (venäjäksi ODKB, englanniksi CSTO) perustettiin vuonna 2003. Sotilaallisen ja poliittisen yhteistyön järjestö perustuu vuonna 1992 solmittuun kollektiivisen turvallisuuden sopimukseen. Järjestön jäseniä ovat Armenia, Kazakstan, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan, Valko-Venäjä ja Venäjä. Uzbekistan ilmoitti kesällä 2012 vetäytyvänsä järjestöstä. Järjestön puheenjohtajuus siirtyi Venäjälle vuonna 2013.

 

  • Shanghain yhteistyöjärjestö (Shanghai Cooperation Organization eli SCO) perustettiin vuonna 2001. Järjestön jäseniä ovat  Kazakstan, Kiina, Kirgisia, Tadžikistan, Uzbekistan ja Venäjä. Shanghain yhteistyöjärjestön toiminta keskittyy Keski-Aasian alueelliseen talouskehitykseen ja yhteistyöhön sekä taisteluun terrorismia ja huumekauppaa vastaan. Venäjä toimii järjestön puheenjohtajana vuonna 2015.
  • Itämeren maiden neuvosto perustettiin vuonna 1992. Neuvoston jäseniä ovat Islanti, Latvia, Liettua, Norja, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä, Viro ja EU:n komissio. Itämeren maiden neuvoston yhteistyöaiheita ovat ympäristö, energia, ydinturva, terveys, koulutus ja kulttuuri. Suomi toimii järjestön puheenjohtajamaana heinäkuusta 2013 kesäkuuhun 2014.
  • Itämeren suojelukomissio (Helcom) perustettiin vuonna 1974 Helsingin sopimuksella. Uusi sitovampi sopimus allekirjoitettiin vuonna 1992, ja se astui voimaan vuonna 2000. Helcomin jäseniä ovat EU:n komissio, Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska, Venäjä ja Viro. Helcomin päätehtävä on ehkäistä Itämeren saastumista sekä palauttaa ja turvata sen ekologinen tasapaino.

 

  • Barentsin euroarktinen neuvosto perustettiin vuonna 1993. Neuvoston jäseniä ovat Pohjoismaat, Venäjä ja EU:n komissio. Neuvoston päätehtävä on edistää kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä Barentsin alueella. Neuvoston kaksivuotinen puheenjohtajuus kiertää neljän Barents-yhteistyön aluetta omistavan valtion, Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän kesken. Suomi aloitti neuvoston puheenjohtajana 29.10.2013.
  • Venäjä hyväksyi lokakuussa 2010 arktisen strategian, jolla tavoitellaan talouden modernisaation kautta Venäjän arktisten alueiden hyvinvoinnin lisäämistä. Venäjä on Pohjoismaiden, Kanadan ja Yhdysvaltojen ohella yksi Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenmaasta. Arktisen neuvoston käsittelemiä kysymyksiä ovat muun muassa arktisen ympäristön suojelu ja alueen alkuperäiskansojen asema. Suomen ja Venäjän kahdenvälinen arktinen kumppanuus käynnistyi helmikuussa 2011. Kumppanuus koostuu poliittisen tason dialogista sekä yritysten, tutkijoiden ja alueiden välisestä yhteistyöstä.

Puolustuspolitiikka

Venäjän kansallisen turvallisuuden strategia on vuodelta 2009 ja sotilasdoktriini vuodelta 2010. Sotilasdoktriinin ja muiden kansalliseen turvallisuuteen liittyvien asiakirjojen pohjalta asevoimien uudistustyö organisaatioiden, vahvuuksien, johtamis- ja henkilöstöjärjestelmien osalta on pitkälti tehty. Jatkossa uudistusten pääpaino on sosiaalisten kysymysten ratkaisussa ja asevoimien varustamisessa vuoteen 2020 asti ulottuvan suunnitelman mukaisesti.

 

Venäjällä on käytössä asevelvollisuusarmeija sopimussotilailla täydennettynä. Asevoimien virallinen kirjavahvuus on 1 130 900 sotilasta. Se suunnitellaan laskettavan miljoonaan sotilaaseen lähivuosien aikana. Upseerien määrää lisätään 220 000:een. Sopimussotilaiden määrää ollaan lisäämässä 425 000 sotilaaseen. Asevoimissa otettiin käyttöön vuoden mittainen varusmiespalvelus vuonna 2008. Varusmiesten määrää vähennetään sopimussotilaiden määrän lisääntyessä. Asevoimissa palvelee lisäksi noin 870 000 siviilihenkilöä. Venäjällä on myös muita niin sanottujen voimaministeriöiden alaisia operatiivisia aseistettuja joukkoja ja muodostelmia.

 

Venäjän asevoimien puolustushaarat ovat maavoimat, ilmavoimat ja sotalaivasto. Lisäksi Venäjällä on kolme itsenäistä aselajia, jotka ovat strategiset ohjusjoukot, ilma-avaruuspuolustusjoukot ja maahanlaskujoukot.

 

Venäjän asevoimilla on neljä päätehtävää, jotka ovat

 

  • Venäjän federaatiota vastaan suunnattujen sotilaallisten tai sotilaspoliittisten uhkatekijöiden torjuminen
  • Venäjän taloudellisten ja poliittisten intressien turvaaminen
  • rauhanajan sotilasoperaatioiden johtaminen sekä
  • aseellisen voiman käyttö federaation turvallisuuden takaamiseksi.

 

Vuonna 2012 Venäjän puolustusbudjetti on noin 1 850 miljardia ruplaa (noin 45 miljardia euroa). Seuraavien kahden vuoden aikana puolustusmenoja on tarkoitus kasvattaa, mikä johtuu suurelta osin palkka- ja eläkemaksujen korotuksista ja osin hankintojen lisäämisestä. Venäjällä on vuoteen 2020 ulottuva asevarusteluohjelma, jonka suunniteltu arvo on noin 500 miljardia euroa. Inflaatio vähentää puolustusmäärärahojen korotuksien reaaliarvoa.
 
Venäjä osallistuu kolmeentoista käynnissä olevaan YK:n kriisinhallintaoperaatioon noin 90 henkilöllä. EU:n ja Venäjän välistä yhteistyötä kriisinhallinnassa kehitetään.

 

Naton ja Venäjän yhteistyö sai virallisesti alkunsa vuonna 1991 Pohjois-Atlantin yhteistyöneuvostossa. Vuonna 1994 Venäjä liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan, ja vuonna 1997 Venäjä ja Nato allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. Nato–Venäjä-neuvosto perustettiin vuonna 2002.

Kehityspolitiikka

Venäjän panos kehitysyhteistyöhön on kasvanut huomattavasti viime vuosina. Vuonna 2007 Venäjällä päätettiin nostaa maan vuosittainen virallinen kehitysapu (ODA, Official Development Assistance) 400-500 miljoonaan dollariin vuoteen 2011 mennessä.

 

Pitkällä tähtäimellä Venäjä pyrkii kansainväliseen tavoitteeseen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Päämäärä asetettiin korkealle, koska ennen vuotta 2007 Venäjän kehitysavun määrä oli vain noin 100 miljoonaa dollaria. Kasvu on ollut nopeaa, koska jo vuonna 2010 tilastoitu apu oli 472 miljoonaa dollaria. Kehitysavun osuus bruttokansantuotteesta on kuitenkin vielä alhainen (0,05 prosenttia vuonna 2010). Myös kansainvälisesti vertailtuna Venäjän panos kehitysyhteistyöhön on edelleen alhainen (esimerkiksi Suomen kehitysyhteistyöbudjetti vuonna 2010 oli 970 miljoonaa euroa).

 

Venäjän kehitysyhteistyöstä vastaavan hallinnon kehittäminen on vielä alkuvaiheessa. Tällä hetkellä kehitysyhteistyön ja kansainvälisen humanitaarisen avun hallinnointi jakautuu useiden ministeriöiden hallinnonaloille. Venäjän kehitysyhteistyövaroja koordinoimaan ollaankin nyt perustamassa uutta virastoa valtiovarainministeriön alaisuuteen.

 

Venäjä ei ole OECD:n jäsen, eikä se näin ollen kuulu OECD:n kehitysapukomiteaan (DAC).


G8-maana Venäjä osallistuu köyhimpien maiden velkahelpotuksen rahoitukseen Maailmanpankin alaisen IDA:n (International Development Association) puitteissa.

Ihmisoikeudet

Ihmis- ja kansalaisoikeudet vahvistetaan Venäjän perustuslaissa. Venäjä on mukana kaikissa tärkeimmissä ihmisoikeussopimuksissa. Se ei ole kuitenkaan ratifioinut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 pöytäkirjaa, joka koskee kuolemanrangaistusta.  Venäjällä kuolemanrangaistusta ei ole näin ollen virallisesti lakkautettu, mutta tuomioiden täytäntöönpano on jäädytetty. Venäjä liittyi kesällä 2011 Haagin lapsikaappaussopimukseen. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen tulevista kanteista yli neljäsosa tulee Venäjältä. Keväällä 2012 Venäjä ratifioi myös YK:n yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista.

 
Venäjällä toimii presidentin nimittämä ihmisoikeusasiamies Vladimir Lukin, joka raportoi vuosittain toimistoonsa tulleiden yhteydenottojen perusteella Venäjän ihmisoikeustilanteesta. Lisäksi Venäjän alueilla toimii alueellisia ihmisoikeusasiamiehiä. Suuri osa kansalaisten valituksista alueilla koskee asumiseen ja sosiaalietuuksiin liittyviä asioita. Keskustelua ihmisoikeuksista käy presidentin aloitteesta kokoon kutsuttu 126-jäseninen kansalaiskamari. Kamari on toiminut vuodesta 2006 lähtien, ja sen jäsenet nimitetään kahdeksi vuodeksi kerrallaan. Presidentti nimittää kolmasosan jäsenistä, nämä nimittävät alueilta seuraavan kolmanneksen ja kaksi ryhmää yhdessä paikallistasolta loput. Kamari laatii vuosittain katsauksen Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilanteesta ja osallistuu muun muassa lakiesitysten valmisteluun.
 
Presidentin alaisuudessa on toiminut kansalaisyhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia seuraava neuvosto. Neuvosto toimii neuvoa-antavana elimenä. Presidentti Putin nimitti Mihail Fedotovin jatkamaan neuvoston puheenjohtajana kesäkuussa 2012. Lisäksi Venäjällä on syyskuusta 2009 lähtien toiminut lasten oikeuksien valtuutettu. Valtuutettuna toimii Pavel Astahov.

Monet venäläiset ja kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt seuraavat maan ihmisoikeustilannetta. Ajankohtaisia asioita ovat muun muassa kokoontumis- ja sananvapauskysymykset, kansalaisyhteiskunnan tilanne, armeijan kurinpitokäytännöt ja yleinen simputus, lainvalvontaorganisaatioiden kuten poliisin käyttämät voimakeinot ja toimintatapa sekä eri vähemmistöjen kokemat ongelmat.

  
EU:n ja Venäjän välillä järjestetään konsultaatiot ihmisoikeuskysymyksistä kaksi kertaa vuodessa.

EU-politiikka

Venäjä on EU:lle tärkeä kumppani - suurin naapuri ja globaalitason toimija, jonka taloudellinen merkitys EU:lle on suuri. EU ja Venäjä ovat määritelleet suhteensa strategiseksi kumppanuudeksi. Tiiviistä yhteistyösuhteesta hyötyvät molemmat osapuolet.
 
Yhteistyön moottorina on taloudellinen yhteistyö. Kauppasuhteet ovat tiiviit: EU on Venäjän suurin ja Venäjä EU:n kolmanneksi suurin kauppakumppani. Venäjän viennistä 45 prosenttia suuntautuu Euroopan unioniin, ja Venäjän tuonnista 35 prosenttia on lähtöisin EU-alueelta.Venäjälle tehdyistä ulkomaisista investoinneista noin 75 prosenttia tulee EU-maista. Energia- ja raaka-ainesektorilla EU ja Venäjä ovat riippuvaisia toisistaan. Noin neljännes EU:ssa kulutettavasta energiasta on peräisin Venäjältä. EU:n osuus Venäjän öljyviennistä on noin 80 prosenttia ja kaasuviennistä noin 70 prosenttia. 
 
EU:n ja Venäjän yhteistyö on tärkeää poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistämiseksi sekä alueellisesti että globaalisti. EU:n Venäjä-politiikan tavoitteena on saada Venäjä yhä enemmän mukaan yleiseurooppalaiseen kehitykseen ja tiiviiksi osaksi maailmantaloutta.

 

 

Euroopan unionin ja Venäjän suhteita on säännellyt vuonna 1997 allekirjoitettu kumppanuus- ja yhteistyösopimus (PCA, Partnership and Cooperation Agreement). PCA-sopimuksen kymmenvuotinen voimassaoloaika päättyi vuonna 2007, mutta sen voimassaoloaika jatkuu automaattisesti, ellei sopimusta irtisanota. Sopimuksen päätavoitteita ovat muun muassa kaupan ja investointien edistäminen sekä tasapainoisen taloudellisen yhteistyön kehittäminen.
 
Vuosikymmenten kuluessa PCA-sopimus on osittain vanhentunut, eikä enää kata laajentunutta, eri sektoreille ulottuvaa yhteistyötä kokonaisuudessaan. Kesällä 2008 järjestetyssä EU–Venäjä-huippukokouksessa päätettiin aloittaa neuvottelut EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta. Vuosikymmenten kuluessa PCA-sopimus on osittain vanhentunut eikä enää kata laajentunutta, eri sektoreille ulottuvaa yhteistyötä kokonaisuudessaan. Uuden sopimuksen on tarkoitus tarjota yhteistyölle kattava ja oikeudellisesti sitova kehys. Uutta sopimusta koskevat neuvottelut etenivät useilla aloilla hyvin vuosina 2009–2010. Vuosina 2011–2012 virallisia neuvottelukierroksia ei ole käyty, koska edistystä tarvittaisiin myös niillä sektoreilla, joissa eteneminen on vaikeaa (kauppa-, investointi- ja energiaosiot). 

 

 

Euroopan unionin ja Venäjän kumppanuus- ja yhteistyösopimus muodostaa institutionaalisen kehyksen säännöllisille neuvotteluille. EU:n ja Venäjän väliset huippukokoukset pidetään kahdesti vuodessa, ja niissä määritetään EU:n ja Venäjän suhteiden strateginen suunta. Euroopan unionia ja sen jäsenmaita huippukokouksessa edustavat Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja, komission puheenjohtaja ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja.
 
Pysyvän kumppanuusneuvoston (Permanent Partnership Council) puitteissa järjestetään myös eri vastuualueiden ministerikokouksia, jotka ovat tärkeitä päätösten toimeenpanon ohjauksen ja seurannan kannalta. Ministerikokouksia on pidetty ulkoministereiden, oikeus- ja sisäministereiden sekä energia-, liikenne-, kulttuuri- ja ympäristöministereiden kesken. Vuoropuhelua käydään myös korkeiden virkamiesten tapaamisissa, jotka ovat keskeisiä muun muassa huippukokousten ja ministerikokousten valmistelun kannalta.
 
Lisäksi Euroopan parlamentin ja Venäjän duuman jäsenet tapaavat säännöllisesti parlamentaarisessa yhteistyökomiteassa ja vaihtavat mielipiteitä ajankohtaisista asioista.
 
Kesäkuussa 2010 käynnistetty EU:n ja Venäjän modernisaatiokumppanuus luotsaa yhteistyötä uusiin muotteihin. Modernisaatiokumppanuuden painopisteitä ovat energia, IT, ympäristö, liikenne, kansanterveys sekä kauppakysymykset. Suomi kannattaa kumppanuutta ja allekirjoitti Venäjän kanssa keväällä 2011 myös EU:n ja Venäjän modernisaatiokumppanuutta tukevan ja täydentävän kahdenvälisen modernisaatiojulistuksen. 

 

 

 

Käytännössä EU:n ja Venäjän suhteita kehitetään neljällä yhteistyöalueella (Common spaces):

 

 

 


EU:n ja Venäjän yhteisen talousalueen tavoitteena on luoda avoimet ja integroituneet markkinat tehostamaan investointeja ja kaupankäyntiä sekä helpottamaan yritysten toimintamahdollisuuksia. Tavoitetta edistetään viranomais- ja asiantuntijayhteistyön eli niin sanottujen dialogien kautta mm. kaupan esteitä poistamalla ja säännösten yhdenmukaistamisella. EU:n ja Venäjän välinen kaupankäynti ja investoinnit ovat merkittäviä, ja ne ovat viime vuosina olleet kasvussa. Energiasektorilla EU ja Venäjä ovat toisistaan vahvasti riippuvaisia. Myös palvelumarkkinoiden kasvu on ollut huomattavaa.
 
Suurin osa Venäjälle tehdyistä ulkomaisista investoinneista tulee EU-maista. Suuri osuus Venäjän ulkomaisesta valuuttavarannosta on euroissa, mikä tekee Venäjästä yhden maailman suurimmista euromääräisen varallisuuden hallussapitäjistä. Globaalin talouden epävarmuudessa vuoropuhelun ylläpitäminen Venäjän kanssa on EU:lle tärkeää. Venäjän liittyminen Maailman kauppajärjestö WTO:hon elokuussa2012 oli tärkeä edistysaskel EU:n ja Venäjän välisten taloudellisten suhteiden kehittymisen kannalta. Nyt keskeinen teema yhteistyössä on Venäjän WTO-velvoitteiden toimeenpanon varmistaminen.

 
Yhteiseen talousalueeseen liittyvät myös muun muassa energiayhteistyö, yleiseurooppalaiset liikenneverkostot sekä tietoliikenne. Alueen yhteispolitiikkaan kuuluu myös EU:n ja Venäjän työskentely ympäristöongelmien kuten ilmansaasteiden ja merialueiden saastumisen vähentämiseksi. 

 

 

EU:n ja Venäjän kasvava yhteistyökenttä on yhteisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue. Tavoitteena on muun muassa helpottaa ihmisten liikkumista siinä määrin, että pitkällä aikavälillä viisumirajoitteet EU:n ja Venäjän väliltä voitaisiin poistaa. Euroopan komission ja Venäjän välinen viisumihelpotussopimus tuli voimaan vuonna 2007. Sen laajentamista koskevat neuvottelut ovat loppusuoralla.
 
Vuonna 2003 EU ja Venäjä asettivat viisumivapauden yhteiseksi pitkän tähtäimen tavoitteeksi. Joulukuussa 2011 hyväksyttiin ns. yhteiset askelmerkit, jotka sisältävät viisumivapauden toteutumiselle asetettavia ehtoja liittyen asiakirjaturvallisuuteen, rajavalvontaan ja laittomaan maahanmuuttoon. Yhteisten askelmerkkien toimeenpano on edellytyksenä sille, että osapuolet voivat myöhemmin tehdä päätöksen viisumivapausneuvottelujen käynnistämisestä. Askelmerkkien toimeenpano käynnistyi vuonna 2012, ja työ on parhaillaan käynnissä. EU ei halua asettaa viisumivapauden toteutumiselle tavoitepäivämääriä. Huolellinen valmistautuminen viisumivapauteen on kaikkien edun mukaista.

 

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden politiikka-alueelle kuuluu myös yhteistyö esimerkiksi terrorismin, laittoman maahanmuuton sekä huumeiden salakuljetuksen estämiseksi. Ihmisoikeuskysymyksistä EU ja Venäjä käyvät kahdesti vuodessa erityiset konsultaatiot, joissa käydään laajasti läpi ihmisoikeustilannetta Venäjällä ja EU-maissa sekä mahdollisuuksia kahdenvälisen yhteistyön kehittämiselle. EU:n ja Venäjän välillä on käynnistetty myös maahanmuuttodialogi. 

 

Ulkoisen turvallisuuden yhteistyöalue tähtää ulkopolitiikan ja turvallisuuskysymysten yhteistyön tehostamiseen. Yhteistyö tällä alalla perustuu pääasiassa monenkeskisiin sopimuksiin ja painottaa kansainvälisten järjestöjen kuten YK:n, Etyjin ja Euroopan neuvoston merkitystä.

 

EU:n ja Venäjän yhteistyö konfliktien ehkäisyssä, kriisinhallinnassa ja välikohtausten jälkeisessä jälleenrakentamisessa on tärkeää erityisesti yhteisillä naapurialueilla.

 

Vuoropuhelu kansainvälisen politiikan kysymyksistä on säännöllistä ja tiivistä. EU ja Venäjä käyvät keskusteluja myös niin sanotuista pitkittyneistä konflikteista. Pitkittyneillä konflikteilla tarkoitetaan entisen Neuvostoliiton alueen ratkaisemattomia aluekiistoja, joissa avoimet sotatoimet ovat loppuneet, mutta osapuolten kiistoja ei ole kyetty ratkaisemaan ja jännitystä aiheuttaneet asetelmat ovat jääneet voimaan.

 

EU:n ja Venäjän luottamuksellisen ja pitkälle kehittyneen kumppanuuden kannalta on tärkeää, että myös erimielisyyksistä kyetään keskustelemaan avoimesti ja rakentavasti.

 

 

Yhteinen tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin alue 

 

Yhteisellä tutkimuksen, koulutuksen ja kulttuurin alueella edistetään yhteistyötä muun muassa vaihto-ohjelmien kautta. Tavoitteena on vahvistaa paitsi yhteisiä taloudellisia resursseja myös koulutus- ja tiedeyhteisöjen keskinäisiä siteitä sekä ihmisten keskinäistä ymmärrystä. Tutkimuksellista yhteistyötä hallinnoidaan vuonna 2001 solmitulla Euroopan yhteisön ja Venäjän välisen tiede- ja teknologiayhteistyön sopimuksella.
 
EU:n ja Venäjän tieteen alan yhteistyö toimii hyvin, ja Venäjä on osallistunut aktiivisesti EU:n tutkimuksen ja kehityksen kehysohjelmiin. Joulukuun 2012 huippukokouksessa EU ja Venäjä sopivat, että vuosi 2014 tulee olemaan EU:n ja Venäjän tiedevuosi, jonka aikana järjestettävissä tilaisuuksissa vahvistetaan EU:n ja Venäjän välistä tiede-, teknologia- ja innovaatioyhteistyötä.

 
Euroopan atomienergiayhteisö Euratom ja Venäjä tekevät tutkimusyhteistyötä ydinturvallisuuden ja kontrolloidun ydinfuusion alalla pohjautuen EU:n ja Venäjän välisiin sopimuksiin.  

Pohjoinen ulottuvuus
 
Pohjoinen ulottuvuus (PU) on Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin yhteistä politiikkaa, jonka tavoitteena on vahvistaa vakautta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä Pohjois-Euroopassa. Pohjoinen ulottuvuus kattaa laajan maantieteellisen alueen, johon kuuluvat Itämeren piiri, Luoteis-Venäjä ja arktiset alueet. Pohjoisen ulottuvuuden politiikka on osa EU:n ja Venäjän välistä yhteistyötä. Sen toiminta perustuu yhteisrahoitukseen.
 
Käytännön PU-yhteistyötä tehdään kumppanuuksissa, joita on neljä. Kumppanuuksien toiminnassa yhdistyvät poliittiset linjaukset, asiantuntijatyö ja hanketoiminta.
 
Ympäristökumppanuudessa toteutetaan ympäristön tilaa parantavia ja ydinturvallisuutta koskevia hankkeita. Laajimmat ympäristöhankkeet liittyvät Pietarin jätevesihuoltoon. Käynnissä oleva Nevan suorien päästöjen sulkemishanke on viimeinen Pietarin alueen suurhankkeista.
 
Sosiaali- ja terveyskumppanuuden painopiste on asiantuntijayhteistyössä. Toiminnalla pyritään hillitsemään tarttuvien tautien leviämistä ja ehkäisemään elintavoista johtuvia sairauksia sekä parantamaan alueen väestön sosiaalista hyvinvointia ja edistämään terveitä elämäntapoja.
 
Kulttuurikumppanuuden avulla edistetään luovien alojen elinkeinotoimintaa ja luodaan yhteyksiä kulttuuritoimijoiden välille.
 
Liikenne- ja logistiikkakumppanuudessa kehitetään liikennealan yhteistyötä ja sitä kautta edistetään talouden kehittymistä pohjoisilla alueilla. Liikenteen pullonkaulojen poistaminen ja liikennepolitiikkojen harmonisointi ovat tärkeitä toimintamuotoja. Liikenne- ja logistiikkakumppanuudelle perustettiin joulukuussa 2012 tukirahasto Pohjoismaiden investointipankin (NIB) yhteyteen.
 
PU-yhteistyötä toteutetaan kumppanuuksien lisäksi yliopistojen ja tutkimuslaitosten muodostamassa Pohjoisen ulottuvuuden instituutissa sekä Pohjoisen ulottuvuuden yritysneuvostossa.
 
EU:n rajat ylittävän yhteistyön ohjelmat (ENPI CBC)
 
EU:n ja Venäjän välistä rajat ylittävää yhteistyötä toteutetaan ENPI CBC -ohjelmien kautta.  Ohjelmien tarkoituksena on edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä raja-alueilla, vastata ympäristöön, terveyteen ja turvallisuuteen liittyviin haasteisiin, parantaa rajanylitysten sujuvuutta sekä kannustaa ihmisiä rajat ylittävään kanssakäymiseen. ENPI CBC -ohjelmia rahoitetaan EU:n eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden rahoitusvälineestä (ENPI) sekä ohjelmiin osallistuvien maiden kansallisista määrärahoista.

 

Suomen ja Venäjän raja-alueilla toteutetaan vuosina 2007–2013 kolmea ENPI CBC -ohjelmaa: Kolartic, Karelia ja Kaakkois-Suomi-Venäjä. Kolmen ohjelman yhteenlaskettu määräraha vuosille 2007–2013 on 214 milj. euroa. Euroopan komission lisäksi Suomi ja Venäjä rahoittavat näitä ohjelmia. Kolartic-ohjelmaan ja sen rahoitukseen osallistuvat myös Ruotsi ja Norja. Ohjelmia hallinnoivat Suomen vastaavat maakuntaliitot.

 

Ohjelmiin on hyväksytty 150 kehittämishanketta, joilla edistetään ohjelma-alueiden kehitystä, ympäristö- ja energiayhteistyötä, rajanylitysten sujuvuutta sekä koulutus- ja kulttuuriyhteistyötä. Kehittämishankkeiden lisäksi ohjelmista rahoitetaan investointihankkeita, jotka liittyvät erityisesti rajanylityspaikkojen toimivuuden parantamiseen.

 

Tulevan ohjelmakauden 2014–2020 vastaavia rajat ylittävän yhteistyön ohjelmia valmistellaan. Ohjelmat muuttuvat ENI CBC -ohjelmiksi, kun EU-rahoitusvälineeksi tulee ENPIn sijasta ENI (Euroopan naapuruusväline). Tarkoituksena on laatia nykykauden tapaan Suomen ja Venäjän väliselle rajalle kolme ohjelmaa.

 

 

 

 

 

 

 

 

pdfEU-Venäjä viisumihelpotussopimus fi (pdf, 84kt)

pdfSuomen ja Venäjän modernisaatiokumppanuusjulistus (pdf, 37kt)

Talous, elinkeinoelämä

Vuonna 2012 Venäjän talouskasvu hidastui 3,4 prosenttiin. Vuonna 2013 talouskasvun ennustetaan laskevan alle kahteen prosenttiin. Talouskasvua ovat painaneet alas maailmantalouden ja -kaupan hidastuminen, minkä seurauksena viennin kasvu on hiipunut ja investointiaktiivisuus vähentynyt. Venäjän valtiontalous on vähäisen velanoton ja suurten kulta- ja valuuttavarantojensa ansiosta vakavarainen, mutta suhdanneherkkä. Suhdanneherkkyys johtuu energiariippuvuudesta: öljy- ja kaasutulot kattavat noin puolet federaation budjetista ja yli 70 prosenttia tavaraviennistä.

 

Viennin kasvun hidastuessa talouskasvu on ollut riippuvainen yksityisen kulutuksen kehityksestä. Keskiluokan vaurastuminen ja kulutuksen kasvu ovat tukeneet talouskasvua. Reaalipalkka on kymmenessä vuodessa kolminkertaistunut. Bruttokansantuote asukasta kohden on noussut jo yli 16 000 dollariin. Samaan aikaan työttömyysaste on vain viitisen prosenttia. Yksityinen kulutus, jonka kasvu on viime vuosina lisännyt vähittäiskauppaa ja erilaisten palvelujen kysyntää, on vuonna 2013 kasvanut odotettua heikommin.


Venäjän talous kasvaa useimpien ennusteiden mukaan lähivuosina noin kolme prosenttia. Kotimainen kulutus tukee kasvua, mutta kasvupotentiaalia heikentävät puutteellinen infrastruktuuri ja väestön demografinen kehitys. Venäjän työssäkäyvän väestön arvioidaan vähenevän noin 11 miljoonalla seuraavalla vuosikymmenellä. Talouskasvun vauhdittaminen vaatisi lisää investointeja, mikä puolestaan vaatisi investointi-ilmapiirin parantamista, markkinatalouden uudistuksia ja vanhentuneen infrastruktuurin modernisointia. Suurimpina syinä Venäjän heikkoon investointi-ilmapiiriin ovat raskas byrokratia, heikko oikeusjärjestelmä, lainsäädännön puutteet ja laajalle levinnyt korruptio. Viime aikoina ongelmiin on kiinnitetty entistä enemmän huomiota ja hallitus on asettanut yhdeksi päätavoitteekseen investointi-ilmapiirin parantamisen.


Valtiolla on edelleen merkittävä rooli Venäjän taloudessa. Valtionyhtiöt kattavat lähes puolet Venäjän bruttokansantuotteesta ja yli kolmanneksen kaikista sen investoinneista. Merkittävä osa valtion investoinneista kohdistuu energia- ja kuljetussektoriin. Viimeaikoina valtio on jopa kasvattanut omistustaan energiasektorilla. Se omistaa noin 80 prosenttia maan kaasutuotannosta ja puolet öljyntuotannosta. Yksityisen sektorin investoinnit ovat suuntautuneet ensisijaisesti kiinteistöihin, kulutustuotteiden valmistukseen ja vähittäiskauppaan. Teollisista investoinneista merkittävä osa on kohdistunut henkilöautojen ja elintarvikkeiden tuotantoon. 

 

Eri puolilla Venäjää toimii useita teollisuus- ja teknologiapuistoja, joihin pyritään houkuttelemaan ulkomaisia osallistujia. Teollisuuspuistojen etuna on valmis infrastruktuuri ja kevennetty byrokratia. Teknologiapuistot on perustettu useimmiten yliopistojen yhteyteen ja niiden tavoitteen on vastata Venäjän kasvavaan asiantuntijapulaan.

 

Venäjä on muuttumassa vauhdilla palveluyhteiskunnaksi. Palvelusektori kattaa jo 60 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja kaupan ala työllistää enemmän väkeä kuin valmistava teollisuus. Palvelusektori kasvaa erityisesti suurkaupungeissa, joihin on noussut uusia jättimäisiä ostoskeskuksia, hypermarketteja ja ketjumyymälöitä. Internet- ja IT-palvelut sekä verkkokauppa kasvavat nopeasti. Internetin käyttäjien määrä on noussut yli 60 miljoonaan ja matkapuhelintiheys ylittää jo Euroopan keskitason. Myös telekommunikaatioala kehittyy ripeästi.

 

Valtio suunnittelee seuraavina vuosina merkittäviä investointeja infrastruktuuriin. Esimerkiksi 4G-verkon lisenssien haltijoilta vaaditaan tulevina vuosina merkittäviä investointeja tietoverkostoihin ja sähköntuottajilta kapasiteetin laajentamiseen. Valtateiden rakentaminen aiotaan kaksinkertaistaa ja uusi pikajunaverkosto ulottaa kaikkiin Venäjän miljoonakaupunkeihin. Tulevien vuosien suurtapahtumat, joihin kuuluvat Sotšin talviolympialaiset (2014) sekä jääkiekon ja jalkapallon maailmanmestaruuskisat (2016 ja 2018), edellyttävät investointeja lentoliikenteeseen, matkailuinfrastruktuuriin ja uusiin tie- ja junayhteyksiin.

 

Talouspolitiikka
 
Suurimmat ulkoiset riskitekijät Venäjän taloudelle ovat maailmantalouden kehitys ja vientituotteiden hintakehitys maailmanmarkkinoilla. Vuonna 2012 yli 70 prosenttia Venäjän tavaraviennistä oli energiatuotteita. Globaalien energiamarkkinoiden muutokset ja muun muassa Yhdysvaltain kasvava oma kaasuntuotanto vaikuttavat kuitenkin väistämättä Venäjän asemaan energianviejänä. Jatkossa yli 90 prosenttia energiankysynnän kasvusta tulee kehittyneiltä markkinoilta, mikä hidastaa markkinoiden kasvua. Vaikka Venäjä pysyy jatkossakin maailman suurimpana nettoenergianviejänä, ei sen talous enää kasva pelkkien energiatulojen avulla, vaan sen on kehitettävä uutta teknologiaa ja palveluja.

 

Talouden modernisointi ja monipuolistaminen pysyvät hallituksen tärkeimpinä tavoitteina myös sen uusimmassa toimintasuunnitelmassa 2013–2018. Modernisoinnilla tarkoitetaan siirtymistä jälkiteollisiin palveluihin ja innovaatioihin perustuvaan talousmalliin. Talousrakenteen monipuolistamisella tavoitellaan raaka-aineriippuvuuden vähentämistä ja uusien teknologioiden ja vientialojen kehittämistä. Tämä vaatii satsauksia tutkimukseen ja koulutukseen sekä liiketoimintaympäristön ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden parantamiseen. Hallituksen prioriteettitehtäviksi on nostettu Venäjän globaalin kilpailukyvyn parantaminen (työn, teollisuuden ja teknologian osalta), asunto- ja tieinfrastruktuurin kehittäminen ja julkisen sektorin palvelujen tehostaminen.
 
Venäjän valtio on lähes nettovelaton. Valtionvelka oli vuonna 2012 vain runsaat 11 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tästä huolimatta Venäjän haasteena on budjetin tasapainottaminen: valtion tulot riippuvat voimakkaasti öljyn hinnan vaihteluista, kun taas menot ovat kiinteät. Hallitus on päättänyt sitoa budjetin menot öljyn hintaan ja käyttää budjetin tuloennusteessaan maltillista öljyn hintaa. Hyvinä suhdannevuosina öljyn- ja kaasun viennin verotuksesta saadut lisätulot siirretään valtion vararahastoon, heikkoina suhdannevuosina niitä käytetään. 

Talouden modernisaatio ja innovaatiotoiminta

Venäjällä on tiedostettu tarve uudistaa maan tuotanto- ja osaamisrakennetta sekä päästä eroon talouden raaka-aineriippuvuudesta nykyaikaistamalla ja monipuolistamalla talouden rakenteita. ”Modernisaatiosta” on tullut yhteiskunnallista keskustelua hallitseva teema.

 

Talouden modernisaatiota varten hallitus on laatinut innovaatiostrategian vuosille 2011–2020.  Tavoitteena on luoda uusi innovaatioklusteri, joka tukisi Venäjän innovaatiotalouden kehittymistä ja asteittaista muuttumista energian raaka-ainetoimittajasta korkean teknologian keskukseksi. Vuoteen 2020 mennessä tavoitellaan tutkimus- ja kehitysmenojen osuuden kaksinkertaistamista nykyisestä vajaasta prosentista yli kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Innovaatiotuotteiden osalta tavoitteena on osuuden kolminkertaistaminen nykyisestä noin kymmenestä prosentista 30 prosenttiin kokonaistuotannosta. Strategiassa tavoitellaan myös korkean teknologian tuotteiden viennin kasvattamista ja Venäjän koulutus- ja tutkimusaseman vahvistamista kansainvälisesti.

 

Talouden modernisaatiolle on määritelty viisi keskeistä painopistealuetta:

 

  • energiatehokkuus ja energiansäästäminen
  • ydinteknologia
  • viestintäyhteyksiin liittyvä avaruusteknologia
  • lääketieteen teknologiat
  • strategisesti tärkeät informaatioteknologiat


Modernisaation lippulaivahanke on Moskovan laidalle rakennettava Skolkovon innovaatiokaupunki, joka on tarkoitus saada valmiiksi vuoteen 2020 mennessä. Skolkovosta on tarkoitus kehittää moderni kansainvälinen innovaatiokeskus Yhdysvaltain Piilaakson ja Kiinan Z-puiston tyyliin. Skolkovoon halutaan houkutella venäläisiä ja kansainvälisiä huippuosaajia ja johtavia liike-elämän edustajia luomaan innovaatioklusteria, jossa tutkitaan, kehitetään ja kaupallistetaan korkean teknologian innovatiivisia tuotteita. Venäjällä on vanhastaan lukuisia tiedekaupunkeja. Viime vuosina on perustettu lisäksi teknologiapuistoja ja erityistalousalueita.


Uusista rakenteista huolimatta talouden uudistaminen on edennyt toistaiseksi hitaasti. Syitä tähän ovat muun muassa perinteisen teollisuuden muutosvastarinta ja talouden raskaat byrokraattiset rakenteet. Edellytykset pk-sektorin kasvulle, joka on innovaatiotalouden edellytys, ovat yhä heikot. Tutkimuslaitosten tuottamaa laadukasta tiedettä ei osata kaupallistaa uusiksi teknologioiksi, ja henkisen omaisuuden suoja on puutteellista. Haasteena on myös väestön ikääntyminen ja uuden sukupolven vähentynyt kiinnostus tiedealoja kohtaan.

 

 

 

Energia

 

Venäjän talous on pitkälti riippuvainen energiasektorista. Öljyn ja kaasun osuus sen kokonaisviennistä on noin 70 prosenttia ja valtion budjettituloista puolet. Venäjän tärkein energian vientimarkkina on Eurooppa.

 

Venäjällä on maailman suurimmat kaasuvarat: noin 44,8 biljoonaa kuutiometriä, mikä on noin neljänneksen koko maailman tunnetuista kaasuvaroista. Venäjä on maailman suurin maakaasun viejä ja – laskutavasta riippuen – joko suurin tai Yhdysvaltojen jälkeen toiseksi suurin maakaasuntuottaja. Viimeistään vuonna 2017 Yhdysvaltojen arvioidaan liuskekaasuntuotannon ansiosta nousevan Venäjän ohi.

 

Venäläisen kaasun viennistä vastaa yksinoikeudella valtionyhtiö Gazprom. Garpromin pääasiallinen markkina-alue on Euroopan unioni, jonne noin 70 prosenttia sen kaasunviennistä suuntautuu. Venäläisen kaasun kysyntä Euroopassa laski hieman vuonna 2012, mutta on jälleen palautumassa. Kysyntää on heikentänyt Euroopan taloustilanne, Gazpromin ylläpitämä korkea kaasunhinta ja kilpailevien kaasuntuottajien kasvava määrä. Tilanteeseen ei odoteta radikaalia muutosta lähivuosina, mutta venäläisen kaasun kysynnän kasvuennusteet tuleville vuosille eivät ole enää yhtä korkeita kuin pari vuotta sitten.

 

Venäjän kaasuntuotannon painopiste on siirtymässä Jamalin niemimaalle, jossa suurin osa sen jäljellä olevista tunnetuista kaasuvaroista sijaitsee. Toinen suurista tulevaisuuden kaasuntuotantoalueista sijaitsee Kaukoidässä Sahan tasavallan (Jakutian) alueella. Mantereella sijaitsevien esiintymien lisäksi Venäjä on kiinnostunut kehittämään arktisella alueella ja muualla mannerjalustalla sijaitsevia offshore-esiintymiä.

 

Venäjä pyrkii vähentämään kaasunvientinsä riippuvuutta Euroopasta ja kasvattamaan muiden markkinoiden, erityisesti Aasian osuutta. Tätä päämäärää varten se pyrkii lisäämään nesteytetyn maakaasun (LNG) tuotantokapasiteettia. Tällä hetkellä Venäjällä on yksi LNG-tuotantolaitos, Sahalin-2, josta se toimittaa nesteytettyä kaasua lähinnä Japaniin ja Etelä-Koreaan. Järjestyksessä toisen laitoksen, Novatekin Jamal-LNG:n on tarkoitus valmistua vuonna 2016. Lisäksi Gazprom suunnittelee tuotantolaitosta Suomenlahden rannikolle ja Vladivostokiin ja Rosneft Sahalininlle. Lakiesitys, joka mahdollistaisi LNG:n viennin Gazpromin lisäksi Rosneftille ja Novatekille, on parhaillaan duuman käsittelyssä (marraskuussa 2013).

 

Venäjä on myös maailman suurin öljynviejä. Öljyntuotannossa se kuuluu maailman kärkikolmikkoon Saudi-Arabian ja Yhdysvaltojen kanssa. Venäjä tuottaa öljyä yli 10 miljoonaa barrelia päivässä. Maailman öljyvaroista sillä on 6,6 prosenttia. Venäjän öljynviennistä noin 80 prosenttia suuntautuu Euroopan unioniin. Tulevaisuudessa Euroopan osuuden arvioidaan pienevän ja Aasian markkinoiden osuuden kasvavan. Venäjän suurin öljy-yhtiö on valtio-omisteinen Rosneft, toiseksi suurin yksityinen Lukoil.

 

Venäjän öljyntuotannon ennustetaan hiipuvan jo lähivuosina Neuvostoliiton-aikaisten Länsi-Siperian tuotantoalueiden saavuttaessa elinkaarensa lopun. Venäjä on lähtenyt hitaasti mukaan ns. tight oil -varojen, kuten liuskeöljyn tuotantoon, joiden avulla sen olisi mahdollista ylläpitää öljyntuotannon nykytaso. Se hakee uutta tuotantoa ensisijaisesti Itä-Siperiasta, Kaukoidästä ja mannerjalustalta.

 

Venäjä rajoittaa sekä venäläisten yksityisten toimijoiden että ulkomaisten yritysten osallistumista strategisesti merkittäviin energiahankkeisiinsa. Käytännössä esimerkiksi arktisiin mannerjalustahankkeisiin myönnetään lupia ainoastaan valtionyrityksille Gazpromille ja Rosneftille. Muut yhtiöt voivat päästä hankkeisiin mukaan vähemmistöosakkaina. Ulkomaiset yhtiöt ovat kuitenkin haluttuja yhteistyökumppaneita erityisesti niiden teknologiaosaamisen takia. Viimeaikoina venäläisyhtiöt ovat tehneet yhteistyösopimuksia suurten yhdysvaltalaisten, eurooppalaisten ja aasialaisten energiayhtiöiden kanssa.

Suorat sijoitukset ulkomailta

Ulkomaiset sijoitukset Venäjälle ylittivät 50 miljardin euron rajan hyvinä talouskasvun vuosina 2007–2008. Vuosina 2009–2012 uusien ulkomaisten investointien määrä on jäänyt pieneksi. Vuonna 2012 sijoitusten arvo oli 31 miljardia euroa, mikä vastaa noin kahta prosenttia bruttokansantuotteesta. Pääomatase on pysynyt negatiivisena, koska venäläiset yritykset sijoittavat ulkomaille enemmän kuin ulkomaalaiset Venäjälle. Venäläisten yritysten luotonotto ulkomailta on myös vähentynyt. 
 
Kumulatiivisesti ulkomaisia sijoituksia on kertynyt Venäjälle yli 250 miljardin euron arvosta. Näistä yli puolet on lainoja ja muita lyhytaikaisia sijoituksia. Pääomasijoituksia on tehty eniten öljyteollisuuteen, kiinteistösektorille ja kaupan alalle. Viime vuosina sijoitukset valmistavaan teollisuuteen, erityisesti auto- ja elintarviketeollisuuteen, ovat kasvaneet. Arviolta puolet ulkomaisista investoinneista on venäläisten yritysten omia investointeja, jotka kiertävät rahoitusyhtiöiden kautta ulkomaille.Suurimmat ulkomaiset sijoittajat tulevat Kyprokselta, Neitsytsaarilta ja Alankomaista, jotka ovat samalla suurimmat ulkomaan sijoitusten kohdemaat.

Yritysverotus

Venäjällä on edullinen henkilöverotus (ansiotulovero on 13 prosentin tasavero) sekä suhteellisen alhainen yhtiöverotus (20 prosenttia). Yhtiöiden tuloveroon ei ole hallituksen uuden veropolitiikan mukaan tiedossa korotuksia lähivuosina. Alueelliset viranomaiset voivat myöntää sijoittajille verohelpotuksia esimerkiksi yhtiön tulo- ja omaisuusverosta. Verohelpotuksia saavat myös erityistalousalueille ja Skolkovon innovaatiokaupunkiin asettuvat yritykset.

 

Yleinen arvonlisäverokanta on 18 prosenttia. Alennettu 10 prosentin kanta koskee lähinnä lasten tuotteita ja tiettyjä lääkkeitä. Arvonlisäveron korottamisesta on ollut puhetta, mutta päätöksiä ei ole tehty. Arvonlisäveron palautus on usein hidasta, mikä kasvattaa yritysten käyttöpääomatarvetta. Alueelliset viranomaiset voivat myöntää sijoittajille verohelpotuksia esimerkiksi yhtiön tulo- ja omaisuusveroon. Verohelpotuksia saavat myös erityistalousalueille ja Skolkovon innovaatiokaupunkiin asettuvat yritykset

Palkkojen sivukulut ovat 30 prosenttia palkkasummasta, mutta niitä tilitetään vain tiettyyn palkkakattoon asti. Sen ylittävästä palkkaosuudesta maksetaan vain 10 prosenttia.

 

Palkan sivukulut sisältävät

 

  • eläkevakuutuksen (22 prosenttia palkkakattoon asti, sen jälkeen 10 prosenttia),
  • sosiaalivakuutuksen (2,9 prosenttia palkkakattoon asti, sen jälkeen 0 prosenttia) ja
  • pakollisen sairausvakuutuksen (5,1 prosenttia palkkakattoon asti, sen jälkeen 0 prosenttia).


Alennettua verokantaa (14–20 prosenttia) maksavat pienyritykset, maatalousyrittäjät, IT-alan yrittäjät ja koulutus- ja terveydenhuollon organisaatiot. Erityistalousalueilla ja Skolkovon innovaatiokaupungissa toimivat yritykset saavat alennuksia palkan sivukuluista.

Hallitus pyrkii veropolitiikallaan tukemaan innovaatiotoimintaa ja energiatehokkuuden nostamista. Näin ollen tutkimus- ja kehitysmenot saa kirjata suoraan kuluksi ja energiatehokkuutta parantavat investoinnit saa poistaa tuloverotuksessa nopeutettujen poistosääntöjen mukaan eikä niistä tarvitse maksaa omaisuusveroa kolmen ensimmäisen käyttövuoden ajan. Omaisuusveroa maksetaan muuten kaikesta käyttöomaisuudesta, yleinen kanta on 2,2 prosenttia taseen arvosta.

Kiinteistöstä maksetaan kiinteistöveroa normatiivisen arvon mukaan. Markkina-arvoperusteiseen verotukseen siirrytään mahdollisesti jo ensi vuonna.


Suurimmat yritykset

 

Venäjän liikevaihdoltaan suurimmat yritykset vuonna 2012:

 

1. Gazprom (öljy- ja kaasuteollisuus)

2. Lukoil (öljy- ja kaasuteollisuus)

3. Rosneft (öljy- ja kaasuteollisuus)

4. Venäjän rautatiet (rautatiekuljetukset)

5. Sberbank (pankkitoiminta)

6. TNK-BP (öljy- ja kaasuteollisuus)

7. AFK Sistema (monialakonserni)

8. Surgutneftegas (öljy- ja kaasuteollisuus)

9. Transneft (öljy- ja kaasuteollisuus)

10. MRSK (sähköntuotanto ja -jakelu)

11. VTB (pankkitoiminta)

12. Inter RAO (sähköntuotanto ja -jakelu)

13. X5 Retail Group (vähittäiskauppa)

14. Evraz group (metallurgia)

15. Magnit (vähittäiskauppa)

16. Tatneft (öljy- ja kaasuteollisuus)

17. Severstal (metallurgia, terästuotanto)  

18. Stroigazkonsalting (kaasuputkistot)

19. NLMK (metallurgia)

20. Norilski Nikel (kaivosteollisuus)

 

Merkittävä osa suuryrityksistä on valtion omistuksessa. Valtion osuus taloudesta on eri arvioiden mukaan noin puolet. Pieniä ja keskisuuria yrityksiä on määrällisesti paljon, mutta niiden osuus tuotannosta ja työvoimasta on edelleen vähäinen. Venäjällä toimii kuitenkin paljon pienyrittäjiä, jotka toimivat yksityisinä elinkeinonharjoittajina ilman juridista yritysmuotoa. Niiden todellinen merkitys taloudessa on tilastoja suurempi, sillä harmaan talouden osuus on edelleen merkittävä.

Liike-elämän liitot

Tärkeimmät liike-elämän liitot ovat Venäjän teollisuus- ja yrittäjäliitto (RSPP), Venäjän liike-elämä (Delovaja Rossija) ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä edustava Tuki (Opora). RSPP on Venäjän suurin yrittäjäliitto. Sen yli 320 000 jäsenyritystä tuottavat 60 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. Delovaja Rossijan jäseniä ovat Venäjän suurimpien yritysten johtajat ja edustajat. Opora on selvästi näitä kahta pienempi, mutta tärkeä pienten ja keskisuurten yrittäjien edustaja.

 

Liike-elämän liittojen rooli on viime aikoina kasvanut. Ne osallistuvat näyttävästi talouspoliittiseen keskusteluun ja lainsäädännön kehittämiseen. Venäjälle on tänä vuonna perustettu myös erillinen yrittäjäasiamiehenvirasto. Viraston tehtävänä on tukea yritystoimintaa ja suojella yrittäjiä vallan väärinkäytöksiltä. 

 

Tietoa Venäjän taloudesta:

 

 

 

 

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Venäjän ulkomaankauppa on kasvanut nopeasti 2000-luvulla. Kansainvälisen talouskriisin seurauksena kaupan arvo väheni noin kolmanneksella vuonna 2009, mutta on sen jälkeen toipunut ripeästi. Ulkomaankauppa kattaa jo 50 prosenttia Venäjän bruttokansantuotteesta. 
 
Raaka-aineiden hintojen voimakkaan nousun myötä Venäjän vientitulot ovat kymmenessä vuodessa nelinkertaistuneet. Raakaöljyn ja öljytuotteiden osuus viennistä on noin puolet, maakaasun noin kymmenen prosenttia, samoin kuin erilaisten metallien. Raaka-aineiden osuus Venäjän kokonaisviennistä on noussut kymmenessä vuodessa 50:stä yli 70 prosenttiin.

 

Venäjän kauppatase on reilusti ylijäämäinen. Vuonna 2012 viennin arvo oli 386 miljardia euroa ja tuonnin arvo noin 230 miljardia euroa. Kauppataseen ylijäämä oli näin ollen noin 156 miljardia euroa. Jatkossa tuonnin ennustetaan kasvavan vientiä nopeammin, minkä seurauksena kauppataseen ylijäämä pienenee asteittain. Niin kauan kuin vienti on energiapainotteista, kauppatase on riippuvainen raaka-aineiden hintakehityksestä maailmamarkkinoilla.

Vuonna 2012 EU-maiden osuus Venäjän tavaraviennistä oli 53 prosenttia ja tavaratuonnista 42 prosenttia. IVY- maiden osuus viennistä oli vain 15 prosenttia ja niiden osuus tuonnista 13 prosenttia. Muista maista suurimmat kauppakumppanit ovat Kiina ja USA. Kiinan osuus on viime vuosina ollut vahvassa kasvussa. Sen osuus Venäjän ulkomaankaupasta on noin 10 prosenttia, tuonnista peräti 17 prosenttia.

 
Merkittävimmät yksittäiset vientimaat vuonna 2012 (tammi-marraskuu) ja niiden osuus Venäjän tavaraviennistä prosentteina:

 

  • Alankomaat 14,7
  • Kiina 6,8
  • Saksa 6,8
  • Italia 6,1
  • Turkki 5,3
  • Ukraina 5,2
  • Valko-Venäjä 4,7

 

Lähde: Venäjän tullilaitos

 

Merkittävimmät tuontimaat vuonna 2012 ja niiden osuus Venäjän tavaratuonnista prosentteina:

 

  • Kiina 16,7
  • Saksa 12,2
  • Ukraina 5,8
  • Japani 5,1
  • Yhdysvallat 4,8
  • Ranska 4,4
  • Italia 4,2

 

Lähde: Venäjän tullilaitos

 

EU-maiden osuus Venäjän tavaraviennistä oli vuonna 2012 52,7 prosenttia. Suomi oli Venäjän 14. tärkein vientimaa 2,2 prosentin osuudella kokonaisviennistä. Tuonnissa EU-maiden osuus oli 42,1 prosenttia. Suomi oli tuontimaista 16. suurin alle kahden prosentin osuudella kokonaistuonnista. (Lähde: Venäjän tullin tilastot)

 

Venäjältä vietiin vuonna 2012 edellisten vuosien tapaan suurelta osin jalostamattomia tai vähän jalostettuja energiatuotteita ja raaka-aineita, kuten raakaöljyä, polttoöljyjä, maakaasua, hiiltä ja sähköä. Energiatuotteiden osuus viennistä IVY-maiden ulkopuolelle nousi vuonna 2012 yli 70 prosenttiin. Muita vientituotteita olivat metallituotteet (noin 9 prosenttia) ja kemiantuotteet (noin 6 prosenttia). Venäjän tuonnista noin puolet oli koneita ja laitteita (mukaan lukien ajoneuvoja ja niiden osia). Muita tärkeitä tavararyhmiä tuonnissa ovat kemianteollisuuden tuotteet (noin 16 prosenttia tuonnin arvosta) ja elintarvikkeet ja niiden raaka-aineet (noin 13 prosenttia tuonnista). .

 

Venäjän kauppapolitiikan keskeiset piirteet

 

Venäjän kauppapolitiikassa keskeisellä sijalla ovat viime vuosina olleet neuvottelut liittymisestä Maailman kauppajärjestön WTO:n jäseneksi. Vuodesta 1993 alkaen käynnissä olleet neuvottelut saatiin päätökseen syksyllä 2011, ja Venäjä hyväksyttiin jäseneksi WTO:n ministerikokouksessa Genevessä 16. joulukuuta 2011. Venäjän duuman ratifioi sopimuksen heinäkuussa 2012 ja Venäjän jäsenyys astui voimaan 22. elokuuta 2012.

 

WTO-jäsenyytensä myötä Venäjän tuontitullit laskevat ennen jäsenyyttä sovelletusta kymmenestä prosentista keskimäärin 7,9 prosenttiin. Teollisuustuotteissa lopullinen keskimääräinen WTO-sidottu tullitaso on 6,9 prosenttia ja maataloustuotteissa 11,5 prosenttia. Noin kolmannekselle tuotteista lopullinen tullitaso astui voimaan heti WTO-liittymisen yhteydessä, loput tullinalennuksista astuvat voimaan asteittain seuraavien kahdeksan vuoden aikana. Tullivaikutukset vaihtelevat paljon sektoreittain ja tuotteittain. Suurimmat alennukset koskevat maito- ja viljatuotteita, paperia ja pahvia, tekstiilejä ja vaatteita sekä tiettyjä kemikaaleja ja rakennusmateriaaleja ja valmistaloja. 

 

Venäjä sitoutui ensimmäisenä WTO-jäsenenä laskemaan ja asettamaan maksimitullitasot useiden tuoteryhmien vientitulleille. Vientitullisidonnat kattavat kalan, kaasun, hiilen, öljytuotteet, nahat, puu- ja paperituotteet sekä metallit, mukaan lukien romumetallin. Suomelle tärkeän raakapuun vientitullit sidottiin huomattavasti aiempaa alhaisemmalle tasolle; koivun vientitullit laskivat seitsemään prosenttiin ja havupuiden tullit 13–15 prosenttiin tariffikiintiön puitteissa.

 

Perinteisen tullipolitiikan lisäksi WTO-jäsenyydellä on vaikutuksia laajaan määrään talouden aloja ja kysymyksiä, kuten palveluiden kauppaan, tullausmenettelyihin, henkisen omaisuuden suojaan, terveys- ja kasvinsuojelumääräyksiin sekä teknisiin kaupan esteisiin. Vuosia jatkuneiden sopimusneuvotteluiden aikana Venäjä on uudistanut kaupallistaloudellista lainsäädäntöään täyttääkseen WTO:n asettamat velvoitteet eri aloilla. WTO-jäsenyyden vaikutuksia arvioitaessa ratkaiseva merkitys saavutettujen konkreettisten neuvottelutulosten lisäksi on myös sillä, miten WTO-mukaista lainsäädäntöä käytännössä sovelletaan. Venäjän markkinoilla toimiville yrityksille ovat aiheuttaneet ongelmia muun muassa Venäjän säädösten monitasoisuus ja osittainen ristiriitaisuus sekä viranomaisten erilaiset tulkinnat ja lakeja toimeenpanevat käytännöt. Näihin kysymyksiin WTO-jäsenyys ei tuo välitöntä ratkaisua.
 
Yleisesti Venäjän markkinoille tunnusomaista on ollut puutteellinen ennustettavuus ja avoimuuden puute. Viranomaisten keskinäisen koordinaation ja toimivallan rajojen määrittelyssä on puutteita, eikä korruptioon ole saatu parannusta. Ulkoasiainministeriön syksyllä 2012 teettämän kaupanestekyselyn mukaan merkittävimmät suomalaisten yritysten Venäjän markkinoilla kohtaamat ongelmat aiheutuvat arvaamattomista ja vaihtelevista tullauskäytännöistä. Muita mainittuja ongelmia ovat muun muassa tekniset kaupan esteet, erilaiset tullit ja maksut, hankalat viisumi- ja työlupakäytännöt, henkisen omaisuuden suojan puutteet sekä läpinäkymättömyys ja kotimaisten toimijoiden suosiminen julkisissa hankinnoissa.
 
Venäjän WTO-jäsenyys luo myös perustan ja edellytykset edetä EU:n ja Venäjän välisten taloussuhteiden syventämisessä.  EU on asettanut tavoitteekseen neuvotella mahdollisimman pitkälle menevistä kauppa- ja investointisäännöistä uuden EU:n ja Venäjän perussopimuksen puitteissa. Tavoitteena on Venäjän ja EU:n talouksien asteittainen lähentyminen, joka tapahtuu mm. kaupan ja investointien esteitä poistamalla, sääntely-yhteistyöllä ja lainsäädäntöä lähentämällä. Käytännössä WTO-jäsenyys mahdollistaa myös vapaakauppaneuvottelujen aloittamisen tulevaisuudessa EU:n ja Venäjän välillä.


WTO-jäsenyysneuvottelujen rinnalla IVY-maiden keskinäinen integraatio on ollut viime vuodet keskeinen osa Venäjän taloudellisia ulkosuhteita ja kauppapolitiikkaa. Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän välinen tulliliitto astui voimaan vuoden 2010 alusta. Tulliliiton mailla on yhteinen ulkotulli ja rajatarkastukset on siirretty asteittain jäsenmaiden rajoilta tulliliiton ulkorajoille. Viimeiset tulliliiton sisäiset rajatarkastukset poistuivat kesällä 2011. Yhteisen tulli- ja suojatoimipolitiikan lisäksi tulliliiton toimivaltaan kuuluvat tällä hetkellä tuotteiden tekninen sääntely eli tekniset määräykset sekä terveys- ja kasvinsuojelutoimet.

 

Tulliliiton jäsenmailla on mittavia tavoitteita taloudellisen integraation tiivistämisestä ja kansallisen toimivallan siirtämisestä tulliliitolle useilla eri talouspolitiikan sektoreilla. Vuonna 2011 allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti yhtenäisellä talousalueella tavoitellaan tavaroiden vapaan liikkumisen lisäksi palvelujen, työvoiman ja pääoman vapaata liikkumista vuoteen 2015 mennessä. Pidemmällä aikavälillä tulliliiton tavoitteiksi on asetettu myös muun muassa yhteinen vero-, talous- ja rahoituspolitiikka. Alkuvuodesta 2012 toimintansa aloittaneen Euraasian talouskomission on tarkoitus käytännössä toteuttaa ja viedä eteenpäin yllämainittuja tulliliiton tavoitteita kohti syvempää integraatiota.


Venäjä neuvottelee myös taloudellisen yhteistyön ja kehittämisen järjestön OECD:n jäsenyydestä. Jäsenyyttä Venäjä haki vuonna 1996, ja jäsenyysneuvotteluiden aloittamisesta sovittiin toukokuussa 2007. WTO-jäsenyysneuvotteluprosessin tavoin myös OECD-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä tehtävä, muun muassa Venäjän lainsäädännön uudistamiseen tähtäävä työ tulee tukemaan Venäjän syvempää yhdentymistä maailmantalouteen.

 

 

 

 

Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö

 

Venäjän väkiluku on 142,9 miljoonaa (2010). 

 

  • syntyvyys 12,6/1000 henkeä (2010).
  • kuolleisuus 14,2 /1000 henkeä (2010).
  • Väestöstä 73,7 prosenttia asuu kaupungeissa.
  • Elinajanodote naisilla on 74,9 vuotta, miehillä 63,1 vuotta (2010).

Suurimmat etniset ryhmät (%)

  • venäläiset 80,90
  • tataarit 3,87
  • ukrainalaiset 1,4
  • baškiirit 1,15
  • tšuvassit 1,05
  • tšetšeenit 1,04
  • armeenit 0,86
  • mordvalaiset 0,54
  • valkovenäläiset 0,38
  • muut 8,81

Suurimmat kaupungit vuonna 2010

  • Moskova (11,5 miljoonaa asukasta)
  • Pietari (4,8 miljoonaa)
  • Novosibirsk (1,47 miljoonaa)
  • Jekaterinburg (1,35 miljoonaa)
  • Nižni Novgorod (1,25 miljoonaa)
  • Samara (1,16 miljoonaa)
  • Omsk (1,15 miljoonaa)
  • Kazan (1,14 miljoonaa)
  • Tšeljabinsk (1,13 miljoonaa)
  • Rostov-na Donu eli Donin Rostov (1,09 miljoonaa)
  • Ufa (1,06 miljoonaa)
  • Volgograd (1,02 miljoonaa)

 

Maahanmuutto

Valtaosa Venäjälle muuttavista tulee Keski-Aasiasta ja muualta IVY-maista. Venäjälle maahanmuutto on tärkeää, sillä maan väestön luonnollinen kasvu on pientä. Vuoden 2011 tilastojen mukaan Venäjälle muutti 106 700 henkeä. Todellisen muuttoliikkeen arvioidaan kuitenkin olevan huomattavasti tilastoituja lukuja suurempi. Moskovan katukuvassa siirtotyöläiset näkyvät erityisesti rakennustyömailla, kunnossapidossa ja palveluammateissa.

 

Virallisen Venäjän suhtautuminen maahanmuuttoon on kiristymässä. Liittoneuvosto hyväksyi lokakuun 2012 lopussa lain, jonka mukaan kunnallispalveluissa, kaupan ja kotitalouksien palveluiden piirissä työskentelevien vierastyöläisten on hankittava todistus venäjän kielen taidosta. Poikkeuksena ovat koulussa tai yliopistossa venäjää lukeneet.

 

Venäjän maahanmuuttovirasto arvioi, että vuosittain Venäjälle tulee työhön 11–14 miljoonaa ulkomaalaista, joista yli 3 miljoonaa kuuluu maahanmuuttosääntöjä rikkovaan riskiryhmään. Laittomia maahanmuuttajia on Venäjällä joidenkin arvioiden mukaan 10 miljoonaa, Puolet tästä luvusta on Ukrainan, Kazakstanin ja Uzbekistanin kansalaisia. Arviot ulkomaalaisten määrästä vaihtelevat suuresti.

 

Venäjä tarvitsee maahanmuuttoa, koska väestömäärän väheneminen hidastaa maan kehitystä.  Presidentti Putin allekirjoitti kesällä 2012 ensimmäisen yhtenäisen valtiollisen maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Venäjän nykyinen politiikka tähtää väliaikaisesti töihin tulevan ulkomaisen työvoiman houkuttelemiseen eikä tarjoa maahanmuuttajille kunnollisia mahdollisuuksia pysyvään oleskeluun maassa ja integroitumiseen yhteiskuntaan. Siirtotyöläiset törmäävät usein myös kantaväestön kielteisiin asenteisiin.

 

Venäjän väestönkasvu on kääntynyt lievään nousuun yli kymmenen vuoden laskun jälkeen. Tästä huolimatta työikäinen väestö alkaa pian vähetä. Vuoteen 2025 mennessä työikäisen väestön arvioidaan vähenevän jopa 18–19 miljoonaa. Demografiakysymykset on nostettu yhdeksi keskeiseksi haasteeksi, johon pyritään vastaamaan syntyvyyttä lisäämällä ja houkuttelemalla ulkomailla asuvia venäläisiä palaamaan kotimaahansa.

Uskonto

 

Venäjällä ei ole valtionkirkkoa, ja maassa toimii useita uskontokuntia. Ortodoksista kristillisyyttä, islamia, juutalaisuutta ja buddhalaisuutta pidetään niin sanottuina perinteisinä uskontoina. Merkittävin näistä on ortodoksinen kirkko, jonka rooli maan kehityksessä periytyy jo vuosisatojen takaa. Ortodoksisella kirkolla on myös poliittista painoarvoa, ja kirkon johdolla on läheiset suhteet maan johtoon.

 

Venäjän ortodoksista kirkkoa on helmikuusta 2009 lähtien johtanut patriarkka Kirill.

 

Ortodokseja venäläisistä on 75–80 prosenttia eli noin 110 miljoonaa. Heistä alle 15 prosenttia lukeutuu vanhauskoisiin, jotka eivät tunnusta kirkon nykyistä johtoa.

 

 

Islaminuskoisten osuus väestöstä on lähes 15 prosenttia eli noin 20 miljoonaa, mutta uskontoa varsinaisesti harjoittavia on suurin piirtein 5 miljoonaa. Venäjän islamilaisten valtaosa on sunnalaisia. Wahhabismin kannatus on jonkin verran lisääntynyt ainakin Pohjois-Kaukasiassa.

 

Protestanttien määrä on alle 2 miljoonaa, katolilaisia on 1–2 miljoonaa ja buddhalaisia on noin miljoona.

 

Juutalaisia on Venäjällä ollut runsaasti, mutta heidän määränsä on viime vuosina vähentynyt poismuuton seurauksena, ja heitä arvellaan olevan alle miljoona.

 

Edellisten lisäksi maassa toimii monia uskonnollisia yhteisöjä. Monet Venäjällä ei-perinteisiksi tulkitut vähemmistöuskontokunnat katsovat tulevansa syrjityiksi ja leimatuiksi. Sama koskee eräitä islamilaisia suuntauksia ja liikkeitä.

 

Moskovassa on toimiva luterilainen kirkko Vvedenskojen hautausmaalla osoitteessa Nalitšnaja ulitsa 1. Venäjänkieliset jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin kello 12.

Kielet

Itäslaavilaisiin kieliin lukeutuva venäjä on koko maassa virallinen kieli. Venäjän lisäksi noin kolmellakymmenellä paikallisella kielellä on virallinen asema aluetasolla ja noin kahdellakymmenellä virallinen asema paikallishallinnossa. Koko federaation alueella puhuttavien kielten määrä on monia kymmeniä – pelkästään Pohjois-Kaukasian alueella kieliä on noin kolmekymmentä. Lain mukaan opetusta tulisi antaa myös vähemmistökielillä, mutta tähän ei läheskään aina ole taloudellisia voimavaroja.
 
Venäjällä asuu toistakymmentä suomalais-ugrilaista kansaa, joihin kuuluu noin 2,5 miljoonaa henkeä. Suomalais-ugrilaisten kielten asema on sama kuin muidenkin vähemmistökielten: federaation ja alueiden laissa kielten tasa-arvoinen asema tunnustetaan, mutta muun muassa taloudellisista syistä lainsäädäntöä ei pystytä noudattamaan. Suomalais-ugrilaista kieltä äidinkielenään puhuvien tai sitä äidinkielenään pitävien määrä on koko ajan vähentynyt.
 
Suomi tukee suomalais-ugrilaisten kansojen kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen tähtääviä hankkeita pääasiassa M. A. Castrénin seuran kautta. Venäjän Hanti-Mansijskissa järjestettiin vuonna 2008 viides suomalais-ugrilainen maailmankongressi, johon osallistui edustajia myös Suomesta, Virosta ja Unkarista. Vuonna 2012 maailmankongressi järjestettiin Siófokissa Unkarissa.Komissa toimii suomalais-ugrilainen keskus.
 
Varsinkin suurkaupunkien ulkopuolella vieraiden kielien osaaminen on vähäistä. Kaupungeissa erityisesti englannin kieltä osaavien nuorten määrä on viime vuosina lisääntynyt.

 

 

pdfVenäjän aakkoset (pdf, 38kt)

Oikeusjärjestelmä

Tuomioistuinlaitos

Yleiset tuomioistuimet (sud obštšei jurisdiktsii) käsittelevät rikos-, siviili- ja hallinnollisia asioita. Alioikeuksien (rajonin- tai kaupunginoikeudet) päätöksistä voi valittaa alueiden (subjektien) tuomioistuimiin, jotka lisäksi ratkaisevat ensimmäisenä instanssina vakavia rikoksia (esimerkiksi lahjusjutut ja kavallukset). Ylin valitusaste on Venäjän korkein oikeus.

 

Eräillä alueilla toimii rauhantuomareita (mirovoi sudja). Venäjällä toimi rauhantuomareita ennen vallankumousta, ja instituutio elvytettiin 1990-luvun lopussa. Rauhantuomarit valitaan määräajaksi, ja he ratkaisevat vähäisiä rikos- ja siviiliasioita.

 

Arbitraatiotuomioistuimet (arbitražnyi sud) ratkaisevat juttuja, joissa osapuolina on oikeushenkilöitä, kuten yrityksiä ja valtionvirastoja tai yrittäjiä. Erilaiset yritystaloutta koskevat asiat mukaan lukien konkurssit kuuluvat niiden alaan.

 

Venäjällä ei ole hallinnollisia tuomioistuimia, ja nykyisin suuri osa arbitraatiotuomioistuimien käsittelemistä asioista koskee hallintoasioita. Ensimmäisenä asteena toimivat alueelliset arbitraatiotuomioistuimet, ja toisena asteena alueelliset vetoomustuomioistuimet (21 kappaletta). Näiden yläpuolella ovat federatiiviset piirien arbitraatiotuomioistuimet. Ylin aste on korkein arbitraatiotuomioistuin.

 

Lisäksi on kahden asteen sotilastuomioistuimia (vojennyi sud), joiden päätöksistä valitetaan korkeimpaan oikeuteen.

 

Perustuslakituomioistuimet (konstitutsionnyi sud) perustettiin vuonna 1991. Alueellisten tuomioistuinten yläpuolella toimii korkein perustuslakituomioistuin. Ne valvovat lainsäädännön ja presidentin ja hallituksen päätösten perustuslainmukaisuutta, ratkovat valtionlaitosten välisiä erimielisyyksiä, tulkitsevat perustuslakia ja käsittelevät kansalaisten ja tuomioistuimien tekemiä valituksia. Perustuslakituomioistuimen päätökset on pakko panna toimeen eikä niistä voi valittaa. Korkein perustuslakituomioistuin siirrettiin vuonna 2008 Moskovasta Pietariin.

 

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan perusteilla olisi patenttituomioistuin, jonka tehtäväksi tulisi käsitellä henkisen omaisuuden suojaan liittyviä asioita.

Välimiesoikeudet

Suurissa kaupungeissa toimii välimiesoikeuksia (treteiski sud). Kansainvälisen mallin mukaan niissä pyritään löytämään kummankin osapuolen hyväksymien välimiesten avulla ratkaisu yritysten väliseen riitaan. Ne eivät kuulu tuomioistuinlaitoksen piiriin. Välimiesoikeuksia on Venäjällä suurimmissa kaupungeissa. Ehkä tunnetuin on Venäjän kauppakamarin yhteydessä Moskovassa toimiva välimiesoikeus. Välimiesoikeuksien päätösten toimeenpanon edellytyksenä on kansallisen tuomioistuimen vahvistus.

 

Valamiesjärjestelmä

Venäjällä on käytössä suurimmissa kaupungeissa vakavissa rikosasioissa valamiesjärjestelmä. Siviilijutuissa ei valamiehiä käytetä. Valamiehiä (prisjažnyje zasedateli) on 12.

 

Valamiehet antavat vastauksen kolmeen kysymykseen:

 

  • Onko kyseessä rikos?
  • Onko syylliseksi epäiltyä kohtaan riittävä näyttö?
  • Onko syylliseksi epäilty syyllinen siihen rikokseen, josta häntä syytetään?

 

Jos valamiehet eivät kolmessa tunnissa pääse yksimieliseen päätökseen, äänestetään. Langettava tuomio tulee, jos kaikissa kolmessa kysymyksessä enemmistö valamiehistä on tuomitsevalla kannalla. Vapauttava tuomio tulee, jos yhdessäkin  kysymyksessä enemmän kuin kuusi valamiestä äänestää vapauttavan tuomion puolesta. Jos äänet menevät tasan, lievempi vaihtoehto voittaa.

 

Päätös siitä, käytetäänkö rikosjutussa valamiehiä, kuuluu yksinomaan syytetylle. Syytetty voi tehdä asiassa pyynnön sen jälkeen, kun rikoksen esitutkinta on päättynyt ja syyttäjä päättänyt, mistä teosta syytettyä syytetään.

 

Syyttäjälaitos

Syyttäjälaitoksen (prokuratura) historia ulottuu Pietari Suuren aikaan. Nykyään se koostuu pääsyyttäjän alaisuudessa toimivista alemman tason syyttäjäviranomaisista. Yleisten syyttäjien lisäksi on erityissyyttäjiä, kuten sotilassyyttäjät ja kuljetusalan syyttäjät. Syyttäjälaitoksen tehtävänä on valvoa valtionhallinnon elinten toiminnan lainmukaisuutta.

 

Syyttäjä (prokuror) toimii rikosprosessissa valtionsyyttäjänä mutta voi prosessilainsäädännön määrittämissä tapauksissa osallistua myös muihin oikeudenkäynteihin valvoen samalla lain noudattamista.

 

Vuonna 2007 perustettiin pääsyyttäjänviraston yhteyteen erillinen tutkintakomitea (sledstvennyi komitet) pyrkimyksenä erottaa esitutkintatoiminta syyttäjäntehtävistä. Tammikuussa 2011 tutkintakomitea irrotettiin pääsyyttäjänvirastosta ja alistettiin presidentille.

pdfTuomioistuinlaitos (pdf, 4kt)

Koulu- ja opetusjärjestelmä

Koulutus on ilmaista kaikille 7–17-vuotiaille. Peruskoulu kestää Venäjällä yhdeksän vuotta. Käynnissä on mittava uudistusohjelma ”Uusi koulumme” (Naša novaja škola). Sen tavoitteena on uudistaa peruskoulua niin, että se toteuttaisi nykyaikaisen opetuksen ohella myös laaja-alaista tehtävää oppilaiden henkisen kasvun kehittäjänä. Koulujen infrastruktuuria aiotaan uudistaa ja opettajia uudelleen kouluttaa. Samalla koulujen lukumäärää vähennetään, sillä oppilaiden määrä on vuosikymmenen aikana vähentynyt yli 30 prosentilla. Uudistuksia ohjataan myös 1.9.2013 voimaan astuneen uuden opetuslain kautta.

 

Peruskoulun jälkeen on mahdollista jatkaa toisen asteen oppilaitoksiin: joko kaksivuotiseen lukioon, oppilaitoksiin, joissa annetaan korkeakoulutasoa alempaa yleiskoulutusta tai ammattikouluihin. Koulun opetussisältöjen kansallisia standardeja uudistetaan alaluokista alkaen vuoteen 2020. Uuden opetuslain tultua voimaan myös varhaiskasvatus on saanut oman kansallisen standardinsa. Keskustelua on herättänyt erityisesti yläluokille eli lukioon lisättävä oppiaineiden valinnaisuus. Keskustelun tuloksena kaikille pakollisten aineiden määrää on kaksivuotisen lukion kansallisessa standardissa lisätty.

 

Tärkeä uudistus on ollut yhtenäisen kansallisen ylioppilastutkinnon (JeGE) käyttöönotto koko maassa. Tämän määrämuotoisen kokeen tarkoituksena on taata koetulosten puolueeton arvio ja vertailukelpoisuus maan eri osien oppilaitosten välillä. Yksi yhtenäisen ylioppilastutkinnon käyttöönoton motiiveista on pyrkimys kitkeä korruptio yliopistojen opiskelijavalinnoista. 

 

Korkeakouluihin voi hakea lukion tai edellä mainitun yleiskoulutuksen jälkeen. Venäjällä on sekä valtionyliopistoja että yksityisiä korkean asteen oppilaitoksia. Korkeakoulutuksessa on kaksi tasoa. Perustason korkeakouluopinnot kestävät neljä vuotta ja johtavat kandidaatintutkintoon. Maisteritutkinnot kestävät tämän jälkeen vielä 1–2 vuotta. Eurooppalaisia korkeakoulututkintoja yhtenäistävän Bolognan prosessin on Venäjällä otettu käyttöön. Tohtorintutkinnossa on kaksi tasoa, tieteen kandidaatti (lisensiaatti) ja tieteen tohtori. Uudessa opetuslaissa on säilytetty mahdollisuus suorittaa myös vanhamuotoinen 5-6 vuoden opinnot vaativa ns. spesialistintutkinto tietyillä aloilla. 
 
Korkeakoulutusta tarjoaa Venäjällä yhteensä noin 2 600 laitosta, emoyliopistot ja niiden erilliset yksiköt mukaan lukien, joista noin tuhat on yksityisiä. Toisen asteen oppilaitoksia on noin 3 000. Yliopistojen ja korkeakoulujen perustehtävänä on opetus, eikä valtaosassa Venäjän yliopistoja tehdä juuri tutkimusta. Perinteinen tutkimusorganisaatio Venäjällä on ollut tiedeakatemia, jota koskeva uudistushanke toteutuu kohtaamastaan muutosvastarinnasta huolimatta. Tiedeakatemiasta tulee perustutkimuksen alaan keskittyvä organisaatio, johon liitetään lääketiede- ja maatalousakatemiat. Samalla perustetaan uusi tiedeorganisaatiovirasto, jonka ohjaukseen siirretään tiedeakatemian kiinteistöjä ja tutkimuslaitoksia.

 

Venäjällä on viime vuosina havahduttu siihen, että korkeakoulujen kansainvälinen kilpailukyky on heikentynyt. Koulutus ei myöskään vastaa työelämän tarpeisiin; yritysmaailma vaatii kohottamaan korkeakoulutuksen tasoa ja yritysten yhteistyö korkeakoulujen kanssa on lisääntymässä. Oppilaitosten valtiolta saama rahoitus ei ole riittävää ja jatko-opiskelijoiden opintorahat ovat edelleen kovin pieniä. Venäjä kärsii monien muiden maiden tavoin aivoviennistä eturivin tutkijoiden muuttaessa töihin ulkomaille. Muun muassa tästä syystä Venäjällä on käynnistetty ”Maailmanlaajuinen koulutus” -niminen ohjelma, jossa valtio korvaa opinnot johtavissa ulkomaisissa yliopistoissa. Vastineeksi opiskelija sitoutuu palaamaan töihin Venäjälle määräajaksi.

 

Tilanteen parantamiseksi on käynnistetty mittava korkeakoulu-uudistus, jonka tavoitteena on yliopistoverkoston tiivistäminen. Järjestelmän huipulla on yhdeksän federaatioyliopistoa, joissa yhdistyvät opetus, tutkimus ja yhteistyö yrityselämän kanssa. Niin sanottu tutkimusyliopiston status on myönnetty 29 yliopistolle. Tällä pyritään tehostamaan näissä korkeakouluissa tehtävää, etenkin teknologia-alojen tutkimusta. Noin 60 yliopistoa on nimetty ”innovaatioyliopistoiksi” toteuttamaan erityisiä "innovatiivisia koulutusohjelmia". Tämän lisäksi Moskovan ja Pietarin valtionyliopistoille on laissa myönnetty varsin laajan autonomian takaava erityisasema.Maininnan arvoinen on myös Skolkovon innovaatiokaupungissa toimiva samanniminen yliopistokeskus.

 

Myös heikosti kehittynyttä ammatillista opetusta järjestellään uudelleen muun muassa siirtämällä sitä aluehallintojen vastuulle. Osa tuhannesta ammattioppilaitoksesta aiotaan siirtää alueiden hallintaan. Ammattitaitoisen työvoiman puute jarruttaa osaltaan tuotantotoiminnan kehittämistä, ja käytännössä yritykset kouluttavat henkilökuntansa usein itse.

Yhteiskuntaolot

Työvoima ja ammattiliitot

Venäjän tilastokeskuksen mukaan keväällä 2012 työttömyysprosentti oli 5,4 laskettuna Maailman työjärjestön (ILO) ohjeiden mukaan. Rekisteröityjä työttömiä oli 1,2 miljoonaa henkeä. Vuoden 2011 tammikuussa vastaavat luvut olivat 7,8 prosenttia ja 1,6 miljoonaa.

 

Venäläisten palkka oli vuonna 2011 keskimäärin 570 euroa kuussa, kun se vielä vuonna 2000 oli vain 80 euroa. Moskovassa keskipalkka on kaksinkertainen verrattuna Venäjän keskitasoon. Reaalipalkka nousi koko 2000-luvun 10–15 prosenttia vuodessa. Vuonna 2012 enää noin 13 prosenttia venäläisistä eli kansallisen köyhyysrajan alapuolella kun sama lukema oli heikoimmillaan vuonna 1998 peräti 40 prosenttia.


Työvoiman verotus on kansainvälisessä vertailussa suhteellisen kevyttä. Palkansaajien tulovero on tasan 13 prosenttia, ja yritykset maksavat sivukuluina (vuoden 2012 alusta) 30 prosenttia.

 

Työttömyyskorvausaika on 12 kuukautta. Pienin korvaussumma on 850 ruplaa eli noin 20 euroa ja suurin 4900 ruplaa eli noin 110 euroa.
 
Venäjällä on perinteisesti ollut korkea työväestön järjestäytymisaste, ja edelleen ammattijärjestöihin kuuluu noin 40 miljoonaa jäsentä. Tämä on noin 40 prosenttia työikäisestä väestöstä. Suuria keskusjärjestöjä on neljä, ja niistä suurimpaan, Riippumattomien ammattijärjestöjen liittoon, kuuluu yli 31 miljoonaa jäsentä. Suhteellisesta laajuudestaan huolimatta venäläisten ammatillinen järjestäytyminen on kuitenkin varsin passiivista. Useimmille erityisesti vanhemman sukupolven venäläisille syy kuulua ammattiliittoon on joko totuttu tapa tai liiton tarjoamat konkreettiset jäsenedut, kuten erilaiset sosiaaliset aktiviteetit. Ammattiliitot ovat maan suurimpia yksittäisiä kansalaisjärjestöjä. Venäjällä toimii myös työnantajajärjestöjä ja yrittäjien keskusjärjestö. Tyypillisimpiä työsuhteen ongelmia ovat työturvallisuuteen ja palkanmaksuun liittyvät epäkohdat.

 

Väestörakenne

Venäjän väestö vanhenee: eläkeläisiä oli Venäjällä vuoden 2012 alussa 40 miljoonaa, joista lähes 33 miljoonaa sai vanhuuseläkettä. Keskimääräinen vanhuuseläke oli vuoden 2011 loppupuolella noin 200 euroa kuukaudessa eli 35 prosenttia tilastoidusta keskipalkasta. Eläkkeitä on korotettu nopeaan tahtiin viime vuosina. Eläkerahaston mukaan Venäjä käyttää noin 6 prosenttia bruttokansantuotteesta vanhuuseläkkeisiin.

 

Miesten eläkeikä on 60 ja naisten 55 vuotta. Alhaisen eläketason vuoksi työskentely usein jatkuu myös eläkkeellä. Vuonna 2002 uudistetun vanhuuseläkejärjestelmän puitteissa Venäjällä ollaan vähitellen siirtymässä kolmeen eläkepilariin (vanhuuseläkkeen perusosa, koko työuran tuloista riippuva niin sanottu vakuutusosa ja henkilökohtainen säästöosa), minkä lisäksi valtio pyrkii kannustamaan vapaaehtoiseen eläkesäästämiseen.

 

Perhettä instituutiona halutaan vahvistaa, ja perheitä kannustetaan monilapsisuuteen. Toisesta lapsesta perheille osoitetaan niin kutsuttu äitiyspääoma, kun lapsi on täyttänyt kolme vuotta. Äitiyspääoman suuruus on 365 700 ruplaa eli runsas 9 000 euroa. Äitiyspääomaa ei makseta käteisellä, vaan sen voi käyttää asunnon hankkimiseen tai rakentamiseen, lapsen koulutukseen tai osittain siirtää äidin eläkevaroihin. Projektia on tarkoitus jatkaa vuoteen 2016 asti.

 

Äitiysloman pituus on 140 kalenteripäivää, ja se jakautuu synnytystä edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan. Tämän jälkeen kotiin jäävä vanhempi tai joku isovanhemmista voi saada lapsen kotihoidon tukea siihen saakka, kun lapsi täyttää kolme vuotta. Samanaikaisesti vanhemman oikeus työpaikkaan säilyy. Äitiysavustus on hyvin pieni.

 

Kunnallista ja yksityistä päivähoitoa on tarjolla, joskin paikoista on pulaa. Päivähoidon hintahaitari on laaja, mutta hyvin usein lasta kotona hoitaa isoäiti, babuška. Moskovassa kunnallisen päivähoidon hinta on maksullisessa luokassa noin 25 euroa kuussa. Naisten työssäkäynti on yleistä, mutta kotitöissä sukupuoliroolit ovat edelleen melko vahvat.  Suomalaisittain pienissä asunnoissa saattaa edelleenkin asua kolme sukupolvea, vaikka tämä ei olekaan enää yhtä yleistä kuin neuvostoaikana.

Korruptio

Korruptio on Venäjällä laajalle levinnyt ja tunnustettu ongelma, joka on viime vuosina edelleen syventynyt. Korruptio hidastaa maan kehitystä, eikä mahdollista valtion varojen tehokasta käyttöä. Arvioiden mukaan muun muassa vuoden 2012 Vladivostokin APEC-huippukokouksen rakennustöihin sekä vuoden 2014 Sotšin olympialaisiin varatuista varoista huomattava osa kanavoituu korruptioon. Arkielämässä korruptio asettaa kansalaisia eriarvoiseen asemaan muun muassa koulutuksen osalta.

 

Entinen presidentti Medvedev nosti korruptionvastaiset toimet näkyväksi teemaksi presidenttikaudellaan. Tulokset ovat kuitenkin toistaiseksi jääneet heikoiksi. Viime aikoina on nostettu esille korkean tason korruptioepäilyjä muun muassa puolustushallintoa koskien. Korruptioon on pyritty puuttumaan muun muassa velvoittamalla virkamiehiä raportoimaan tuloistaan ja hankinnoistaan.

 

Venäjä ei ole vielä hyväksynyt kaikkia kansainvälisten korruptionvastaisten sopimusten sitoumuksia. Transparency International -järjestön yleisimmin käytetyssä korruptioindeksissä Venäjä sijoittui vuonna 2012 jaetulle 133. sijalle kaikkiaan 176 maan joukossa.

Kulttuuri

 

Kulttuurin kenttä on laaja ja monipuolinen. Korkeatasoinen venäläinen kulttuuri on kansallinen ylpeydenaihe. Varsinkin klassinen musiikki, baletti, teatteri ja kirjallisuus ovat arvossaan, ja koululaiset opettelevat edelleen ulkoa 1800-luvun suuren runoilijan Aleksandr Puškinin runoja.
 
Korkeatasoisia orkestereita, teattereita, museoita ja muita kulttuurilaitoksia on erityisesti  suurimmissa kaupungeissa Moskovassa ja Pietarissa. Muita tärkeitä kulttuurikaupunkeja ovat Jekaterinburg, Perm ja Novosibirsk. Pienemmissä kaupungeissa on kulttuuritarjonta väestön määrään nähden vähäisempää. Musiikin ja elokuva-alan isot tuotantoyhtiöt saavat tuotteitaan esille tiedotusvälineissä ja löytävät näin yleisönsä. Piratismi on tallennemarkkinoilla edelleen ongelma, vaikka tekijänoikeuksista puhutaan sekä virallisilla foorumeilla että alan ammattilaispiireissä ja vaikka tekijänoikeuslaki astui voimaan vuonna 2013.
 
Tunnetuimmat taidemuseot ovat Tretjakovin galleria ja Puškin-museo Moskovassa sekä Eremitaaši ja Venäläisen taiteen museo Pietarissa. Näissä museoissa vierailee jatkuvasti suuria näyttelyitä maailman eri taidemuseoista. 
 
Kapellimestari Valeri Gergijevin johtama Mariinski-teatteri Pietarissa ja perinteitä vaaliva Bolšoi-teatteri Moskovassa ovat maailmankuuluja. Pietarin Mariinski-teatterin uusi upea sali valmistui keväällä 2013. Musiikkielämä on vilkasta myös muissa miljoonakaupungeissa, kuten Jekaterinburgissa, Nižni Novgorodissa ja Novosibirskissa.
 
Kirjoja on perinteisesti luettu Venäjällä paljon. Sähköisten kirjojen lukulaitteita on tarjolla enemmän kuin Suomessa. Venäjällä on myös kirjallisesti merkittävä uusi prosaistipolvi. Tunnettuja nimiä ovat esimerkiksi Viktor Pelevin, Viktor Jerofejev, Vladimir Sorokin, Dmitri Bykov, Tatjana Tolstaja, Ljudmila Ulitskaja sekä Dina Rubina.
 
Kirjat, musiikki, konsertti- ja teatteriliput ovat hinnaltaan vaihtelevia. Moskovalaisten huipputeattereiden esitykset, Bolšoi-teatterin balettiesitykset sekä ulkomaisten teattereiden vierailut ovat yleensä kalleimpia. Museot saattavat laskuttaa ulkomaalaisten sisäänpääsystä enemmän kuin paikallisten. Kulttuurinkulutus on Venäjälläkin siirtynyt osittain konsertti- ja teatterisaleista koteihin, television ja tietokoneen ääreen. Televisiossa näytetään paljon kotimaisia elokuvia, viihdesarjoja ja musiikkiohjelmia, mutta myös samoja tv-formaatteja ja sarjoja kuin Suomessa.
 
Osa museoista, arkistoista ja kirjastoista on Venäjällä hyvin kehittynyt, mutta tarjolla on paljon myös vanhanaikaisia näyttelyitä ja toteutustapoja. Maassa on tuhansia museoita. Museoiden taloudellinen tilanne vaihtelee paljon omistuspohjasta riippuen.
 
Arkistoja on paljon, ja niiden omistuspohja ja käyttömahdollisuudet vaihtelevat. Joihinkin arkistoihin on vapaa pääsy, toisiin päästetään vain tutkijoita. On myös täysin salaisia arkistoja.
 
Kirjastot ovat vilkkaassa käytössä, ja jokainen voi hankkia kirjastokortin ja lainata kirjoja ilmaiseksi. Venäjän kirjastot ovat edelleen keskittyneet nimenomaan kirjoihin, ja vain harvassa kirjastossa voi lainata äänilevyjä tai elokuvia. Pietarissa on presidentti Jeltsinille nimetty kirjasto, joka keskittyy erityisesti sähköisessä muodossa olevaan aineistoon. Moderneja kirjastoja Moskovassa ovat Moskovan yliopiston tiedekirjasto sekä Venäjän nuorisokirjasto.
 
Erilaiset nykykulttuurin muodot, kuten elektroninen musiikki, sarjakuvataide, valokuvaus ja moderni tanssi ovat vahvasti läsnä erityisesti pääkaupunkien elämässä. Pietarissa on paljon kokeellista taidetta esitteleviä festivaaleja ja klubeja. Myös suomalaiset taiteilijat vierailevat Pietarissa taajaan. Venäläisnuoriso on ahkera käyttämään internetin sosiaalista mediaa. Yhteisösivustot kuten mail.ru, Odnoklassniki tai Vkontakte ovat suositumpia kuin Facebook. Facebookin suosio on kuitenkin selvässä kasvussa. Lisäksi Live Journal -nimisellä sivustolla pidetään ahkerasti blogeja. Internet on Venäjällä vapaa, joten sitä hyödynnetään aktiivisesti myös kansalaistoiminnassa. 

 

Vuosi 2013 on Venäjällä ympäristövuosi. Jätehuolto ja kierrätys ovat kasvava yhteiskunnallinen ongelma. Kuluttajat ovat vähitellen kiinnostuneet myös ympäristönsuojelusta ja teemavuoden aikana pyritään kiinnittämään kansalaisten huomio siihen, mitä jokainen voi itse tehdä parantaakseen asuinympäristönsä siisteyttä ja viihtyisyyttä. Vuoden 2014 teemana on kulttuuri.

 

Taidemarkkinat hakevat muotoaan. Kysytyintä taidetta ovat vanhojen venäläisten mestareiden työt. Korkeatasoisia gallerioita on suurimmissa kaupungeissa useita, antiikkimarkkinat vetävät väkeä mutta nykytaiteen kysyntä on melko vähäistä. Muotoilun ja huonekalusuunnittelun puolella italialainen design on suosituinta. Moskovassa vietetään joka vuosi useita design-tapahtumia. Arkkitehtuurin saralla on merkittäviä venäläisiä suunnittelijoita. Venäläiset muotisuunnittelijat kuten Slava Zaitsev, Tatiana Parfjonova  ja Lilia Kisselenko ovat tunnettuja myös maan ulkopuolella.

 
Suurlähetystön verkkosivuilla julkaistiin helmikuussa 2011 luettelo Moskovan kulttuuriorganisaatioista yhteystietoineen. Päivitetty versio valmistui vuoden 2013 alussa, samoin kuin uusi luettelo Jekaterinburgin, Hanti-Mansian, Krasnojarskin, Nižni Novgorodin, Donin Rostovin, Ufan ja Tšeljabinskin kulttuuriorganisaatioista.

 

Media

Media

Venäjällä on rekisteröity noin 90 000 tiedotusvälinettä. Viime vuosina internet on voimakkaasti vahvistanut asemiaan. Vuonna 2011 internet ohitti lehdistön mainosvälineenä. Eniten mainostuloja kerää televisio, mutta internetin suurin hakukone Yandex haastaa suosiossa televisiokanavat.

 

Suurimmat päivälehdet ja niiden levikki:
 

  • Iz ruk v ruki 3 242 000
  • Komsomolskaja Pravda 2 606 500 (tieto v. 2012)
  • Metro 1 932 00
  • Rossiiskaja Gazeta 1 060 300
  • MK/Moskovski Komsomolets 1 048 100
  • Sport Ekspress 523 900
  • Sovetski Sport 418 900
  • Izvestija 334 900
  • Kommersant  219 900
  • Trud 196 900
  • Vedomosti 134 600

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

 

Suurimmat aikakauslehdet ja niiden levikki:

 

  • Argumenty i Fakty 6 389 300
  • Komsomolskaja Pravdan viikkoliite 5 287 100
  • Teleprogramma 4 890 100
  • 777 4 389 000
  • Orakul 2 230 700
  • Moja Semja 1 806 000
  • Moskovski Komsomolets/MK + TV 1 744 600
  • Žizn 1 710 200
  • MK-Region 1 532 200
  • Ekspert-Gazeta 1 250 400

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)
 

 

Venäjän merkittävimpiä mediayhtiöitä ovat

 

  • valtion radio- ja televisioholding VGTRK,
  • television valtioenemmistöinen Ykköskanava sekä Gazprom Media,
  • yksityinen Profmedia ja
  • pankkiiri Juri Kovaltšukin mediarypäs.
     

Pankkiiri Juri Kovaltšukin mediaryppääseen kuuluvat muun muassa televisiokanava REN-TV ja Viitoskanava sekä päivälehti Izvestija, bulevardilehdet Žizn ja Tvoi den, internetin videoportaali Lifenews.ruja samanniminen televisiokanava sekä Venäjän suurin televisiomainosten myyjä Video International. Kovaltšukin mediayhtiö omistaa myös 25 prosenttia sekä television Ykköskanavasta että suositusta viihdekanavasta STS:stä.

 

Gazprom Media, jonka omistajiin välillisesti lukeutuu Kovaltšuk, omistaa muun muassa NTV- ja TNT-televisiokanavat, viikkolehti Itogin sekä radioasemat Eho Moskvyn ja Citi FM:n. Suurliikemies Vladimir Potaninin hallitsema Profmedia omistaa keskeisen internetlehden Lenta.ru:n, suositun radioaseman Avtoradion ja hakukone Rambler.ru:n sekä television viihdekanavia. Venäjän suurimman sanomalehden Komsomolskaja Pravdan omistaa liikemies Grigori Berjozkinin öljy-yhtiö JeSN.

 

Komsomolskaja Pravdan ohella myös Moskovski Komsomolets on iltapäivälehtityylinen. Hallituksen lehti on laajalevikkinen Rossiiskaja Gazeta. Myös esim. Izvestija myötäilee hallinnon näkemyksiä. Merkittävä  mediatalo on liberaalista perinteestään tunnettu Kommersant-holding, jonka omistaa suurliikemies Ališer Usmanov.Sanoma-konsernin omistama Independent Media julkaisee muun muassa englanninkielisiä The Moscow Timesia ja The St. Petersburg Timesia sekä talouslehti Vedomostia, jotka toimivat riippumattomasti.

 

Miljardööri-poliitikko Mihail Prohorov omistaa mediayhtiön, johon kuuluvat muun muassa television talouskanava RBK-TV ja talouspäivälehti RBK Daily.

 

Oppositiomielisistä lehdistä erityisen tunnettu on Novaja Gazeta. Liberaaliksi ja suhteellisen riippumattomaksi sanomalehdeksi voidaan arvioida muun muassa Nezavisimaja Gazeta. Viikkolehdistä riippumattomia ovat esim. Profil ja Novoe Vremja eli New Times.

 

Venäjän suurin uutistoimisto on valtion RIA Novosti (entinen APN). Kaksi muuta tärkeintä uutistoimistoa ovat valtion ITAR-TASS ja yksityinen Interfaks 

 

Naistenlehdet, elämäntapalehdet ja erikoislehdet ovat kasvattaneet suosiotaan poliittisten ja talouslehtien kustannuksella.

 

Televisio

Television pääkanavat ovat nykyisin suoraan tai välillisesti valtion omistamia tai sen valvonnassa ja välittävät virallisia kantoja tapahtumista.

 

Vuonna 2013 Venäjällä aloitti toimintansa julkisen palvelun televisio, jota rahoitetaan ensisijaisesti valtion budjetista. Kanavan pääjohtaja-päätoimittajan ja hallintoneuvoston nimittää Venäjän presidentti.

 

Katsotuimmat televisiokanavat (katsojaosuus prosentteina):

 

  • NTV 14 %
  • Ykköskanava 14 %
  • Rossija 1 13 %
  • TNT 8 %
  • STS 7 %
  • Viitoskanava (Pjatyi kanal) 5 %
  • REN-TV 5 %
  • Tv Tsentr 3 %
  • Domašni 3 %
  • TV-3 3 %

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

Kolme suurinta valtakunnallista kanavaa näkyvät käytännössä kaikkialla maassa.

 

Vuonna 2004 Venäjällä valittiin hallituksen päätöksellä digilähetyksiin eurooppalainen DVB (Digital Video Broadcasting). Tavoitteena on Venäjän siirtyminen digitaaliseen televisioon vuoteen 2015 mennessä.

Kuunnelluimmat radiokanavat

Prosenttiosuus kuulijakunnasta:

 

  • Evropa Pljus 9,1 %
  • Dorožnoe Radio 7,9 %
  • Russkoje Radio 7,7 %
  • Radio Rossii 7,5 %
  • Radio Chanson 6,4 %
  • Retro FM 6,4 %
  • Avtoradio 5,9 %
  • Majak 4,0 %
  • Eho Moskvy 3,6 %
  • Jumor FM 3,5 %

 

(Lähde: Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2013)

 

Radioasemista Eho Moskvy on tunnettu erityisesti lännessä. Se ilmoittaa noudattavansa riippumatonta toimituspolitiikkaa. Eho on Moskovan kuunnelluin radioasema. Se on myös Venäjän siteeratuin radioasema. Suhteellisen riippumaton on myös Kommersant FM. Suositun radiokanavan Russkoje Radion omistaa suuri öljy-yhtiö Lukoil. Radio Rossii, Vesti FM ja Radio Majak ovat valtion radiokanavia.

 

Suurin osa radiokanavien ohjelmatarjonnasta on viihdettä.

Internet

Vuoden 2012 puolivälissä täysi-ikäisistä venäläisistä yli puolet käytti internetiä. Venäjällä on internetin käyttäjiä eniten Euroopassa – 70 miljoonaa. Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto ennakoi vuonna 2014 internetin käyttäjiä olevan 80 miljoonaa eli 71 prosenttia täysi-ikäisestä väestöstä.
 
Moskovan ja Pietarin ja niitten ympäristön lisäksi internetin käyttö on erittäin yleistä myös alueitten suurkaupungeissa, mutta sen käyttö lisääntyy myös pienemmillä paikkakunnilla. Internetissä käydään vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Venäläisten on todettu olevan myös keskimääräistä innokkaampia nettikaupan käyttäjiä. Käyttäjät hakevat internetistä itselleen lähinnä hyödyllistä tai viihdyttävää informaatiota: etsivät töitä, katsovat säätietoja, etsivät valokuvia tai musiikkia tai hakeutuvat erilaisille foorumeille. Kuusi prosenttia seuraa internetistä uutisia (lähde: Levada-mielipidetutkimuksen kysely maaliskuussa 2011).
 
Älypuhelinten määrä on kasvussa ja etenkin nuoret ovat aktiivisia mobiiliyhteyden käyttäjiä. Joulukuussa 2010 julkaistun Nielsen Wiren tutkimuksen mukaan 15–24-vuotiaista venäläisistä jo neljännes omistaa nettiyhteydellä varustetun älypuhelimen. Älypuhelimet ovatkin tuoneet uuden, merkittävän ulottuvuuden kansalaisten järjestäytymiseen netissä, sillä puhelinten nettiyhteyden avulla reaaliaikaista tietoa voi välittää suoraan tapahtumapaikalta. 
 
Venäjän suosituin hakukone on Yandex. Myös Googlea ja Mail.ru:ta käytetään paljon.  

 
Internet on ollut Venäjän nopeimmin kasvava mainosväline. Sosiaalista mediaa käytetään ahkerasti. Suosituimman sosiaalisen median asemasta kilpailevat Odnoklassniki.ru ("Luokkatoverit") ja Facebookin venäläinen vastine Vkontakte.ru. Niillä on kymmeniä miljoonia käyttäjiä.  Syyskuussa 2009 Vkontakte.ru ilmoitti laajentavansa toimintaansa ulkomaille ja toimivansa 12 kielellä. Facebookin käyttäjämäärä on kasvanut, samoin Twitterin. Myös Mail.ru on suosittu sosiaalinen media. Venäläinen Digital Sky Technologies (DST) osti vuonna 2009 osuuden Facebookista. Suosittu blogialusta on LiveJournal.com. Suhteessa väkilukuun venäläiset ovat maailman ahkerimpia bloggaajia.

Internetin vanhin uutissivusto on Lenta.ru.

 

Internetin suosituimmat uutissivustot:

 

  1. RIA Novostin verkkosivu (www.rian.ru)  1,3 milj. kävijää/vrk
  2. Komsomolskaja Pravdan verkkosivu (www.kp.ru)  1,1 milj. kävijää/vrk
  3. Verkkolehti UTRO (www.utro.ru)   564 000 kävijää/vrk.
  4. Eho Moskvyn verkkosivu (www.echo.msk.ru)  400 000 kävijää/vrk.

 

(Lähde Venäjän lehdistö- ja joukkotiedotusvirasto 2012)

 

Venäjän siteeratuimmat verkkosivut netissä:

 

1. Lenta.ru

2. Gazeta.ru

3. Lifenews.ru

4. Vesti.ru

5. Newsru.com

6. Fontanka.ru

7. Izvestia.ru

8. Rg.ru

9. Kommersant.ru

10. Vedomosti.ru

 

(Lähde: Medialogia, heinäkuu 2013)

 

Kahdenväliset suhteet

Suhteet

Suomen ja Venäjän suhteet ovat aktiiviset ja laaja-alaiset. Tärkeitä yhteistyöalueita ovat

 

  • kauppa ja investoinnit
  • liikenne ja logistiikka
  • rajaliikenteen ja rajainfrastruktuurin kehittäminen
  • energia ja energiatehokkuus
  • innovaatiot ja teknologia
  • rakentaminen
  • metsäsektori
  • ympäristösektori
  • elintarvikeala
  • oikeusalan yhteistyö
  • kulttuuri- ja koulutusalan yhteistyö

 

Valtiojohdon ja hallitustason vierailuvaihto on tiivistä. Presidentti Niinistö on tavannut presidentti Putinin viimeksi helmikuussa 2013 Moskovassa, kesäkuussa 2013 Naantalissa ja syyskuussa 2013 Njaganissa. Pääministeri Medvedev vieraili Helsingissä lokakuussa 2012, minkä jälkeen pääministerit ovat tavanneet kolmesti, viimeksi Moskovassa lokakuussa 2013. Myös muut ministerit tapaavat toisiaan säännöllisesti. Virkamiestasolla kaikilla ministeriöillä ja keskeisillä virastoilla on suorat kontaktit Venäjän hallintoon.

 

Suomen hallitus on perustanut Venäjä-asioiden ministerityöryhmän. Hallitus myös päivittää vuonna 2009 hyväksytyn Venäjä-toimintaohjelman. Venäjällä Suomea edustavat Moskovassa toimiva suurlähetystö sekä Pietarin-pääkonsulaatti ja sen alaisuudessa toimivat Petroskoin ja Murmanskin toimipisteet. Suomen ja Venäjän välillä on voimassa noin 70 valtiosopimusta.


Hallitustenvälinen talouskomissio


Suomen ja Venäjän välillä toimii vuonna 1992 perustettu hallitustenvälinen talouskomissio, jonka tehtävänä on edistää liiketoimintailmapiirin kehitystä, poistaa kaupan ja investointien esteitä, tarkastella yhteisiä hankkeita ja luoda yhteyksiä yritysten välille. Talouskomissiossa ei käydä kauppaneuvotteluja.

 

Talouskomission puheenjohtajina toimii Suomen puolella Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb ja Venäjän puolella varapääministeri Dmitri Kozak. Sihteeristön tehtäviä hoidetaan Suomen ulkoministeriön Venäjän-yksikössä ja Venäjän talouskehitysministeriössä.

 

Talouskomission alaisuudessa toimii 14 sektorityöryhmää, joiden vetovastuu on eri ministeriöillä ja elinkeinoelämän järjestöillä, sekä 10 aluetyöryhmää, joita hoitaa työ- ja elinkeinoministeriö. Aluetyöryhmät ovat Suomelle tärkeä vienninedistämistoiminnan väline, joka voi helpottaa suomalaisten yritysten markkinoillepääsyä Venäjän eri alueilla.

 

Talouskomission ministerivetoiset yhteiskokoukset järjestetään kerran vuodessa vuorotteluperiaatteella. Edellinen kokous järjestettiin maaliskuussa 2013 Turussa. Seuraava kokous järjestetään keväällä 2014 Venäjällä. Yhteiskokouksien lisäksi järjestetään myös puheenjohtajatapaamisia, joista viimeisin järjestettiin lokakuussa 2012 Helsingissä.

pdfTalouskomission työryhmät (pdf, 11kt)

Kaupallis-taloudelliset suhteet

Suomen ja Venäjän välinen kauppa

Venäjä kuuluu Saksan ja Ruotsin ohella Suomen kolmen suurimman kauppakumppanin joukkoon. Venäjän merkitys Suomelle on viime vuosina kasvanut, kun muiden Euroopan maiden tuontikysyntä on heikentynyt. Vuonna 2012 Venäjä oli tuontimaistamme suurin ja vientimaista toiseksi suurin heti Ruotsin jälkeen. Vuonna 2012 Suomen ja Venäjän välisen kauppavaihdon arvo oli 16,2 miljardia euroa. Tästä viennin arvo oli 5,7 miljardia euroa ja tuonnin arvo 10,6 miljardia euroa.

 

Suomen vienti Venäjälle kasvoi vuonna 2012 kahdeksan prosenttia edellisvuodesta. Kasvu hidastui edelliseen vuoteen verrattuna, joskin vienti Venäjälle kasvoi edelleen voimakkaammin kuin vienti EU-maihin. Vuonna 2012 Suomen vienti EU-alueelle supistui nelisen prosenttia. Vienti EU-maiden ulkopuolelle kasvoi keskimäärin neljä prosenttia.

 

Tuonti Venäjältä vähentyi vuonna 2012 noin yhdeksän prosenttia, mutta kauppa pysyi Suomelle alijäämäisenä. Taustalla on kaupan rakenne. Suomi tuo Venäjältä ensisijaisesti raaka-aineita, joiden hinnat ovat pysyneet korkeina. Energiatuotteiden osuus tuonnin arvosta ylittää 80 prosenttia. Viennissä suurimmat tuoteryhmät ovat koneet ja laitteet, kemialliset aineet ja elintarvikkeet.

 
Päävientituotteet ja osuus viennistä vuoden 2012 tammi–marraskuussa:

 

  • kemialliset aineet ja tuotteet 21 %
  • teollisuuden koneet ja laitteet ja voimakoneet 20 %
  • sähkökoneet ja -laitteet 12 %
  • paperi ja pahvituotteet 10 %
  • metallit ja metallituotteet 9 %
  • elintarvikkeet ja juomat 7 %

 

Päätuontituotteet ja osuus tuonnista vuoden 2012 tammi–marraskuussa:

 

  • öljy, kaasu ja mineraalit 83 %
  • kemialliset aineet ja tuotteet 7 %
  • metallit ja metallituotteet 4 %
  • raakapuu ja puutavara 3,5 %

Lähde: Suomen tullihallitus

 

Suomen tavaravienti Venäjälle on teknologiapainotteista. Kolmannes viennistä on erilaisia koneita ja laitteita. Kemiallisten tuotteiden vienti on kuitenkin viime vuosina kasvanut koneiden vientiä nopeammin, ja niiden osuus nousi vuonna 2012 yli 20 prosenttiin. Erityisen nopeasti on kasvanut jalostettujen öljytuotteiden ja lääkkeiden sekä elintarvikkeiden vienti Venäjälle. Venäjän osuus Suomen koko elintarvikeviennistä on noussut jo 30 prosenttiin.

 

Venäjän osuus Suomen palveluviennistä on noin 20 prosenttia. Palveluviennin tärkein ala ovat matkailupalvelut. Suomi on pysynyt venäläisten suosituimpana eurooppalaisena matkakohteena jo useita vuosia. Maailmanlaajuisestikin edellä ovat vain Turkki, Kiina ja Egypti. Muu palveluvienti muodostuu pitkälti rakennuspalveluista, koneiden asennus- ja huoltopalveluista, tutkimus- ja kehitystoiminnasta sekä aineettomista oikeuksista; viimeksi mainitun sektorin kasvua rajoittaa kuitenkin Venäjän heikko oikeussuoja.

 

Venäjä on toimintaympäristönä haastava ja erityisosaamista vaativa, mutta ostovoiman yhä jatkuva kasvu sekä kaupan ja palvelujen nopea kehittyminen ovat tehneet siitä tärkeän ja houkuttelevan markkinan, jossa monet suomalaiset yritykset ovat menestyneet hyvin.

 

Vaikeudet Venäjän-kaupassa liittyvät tyypillisesti rajanylitys- ja tullausmenettelyihin, viranomaismääräyksiin ja -käytäntöihin sekä niiden vaikeasti ennakoitavaan soveltamiseen. Venäjän hallitus on kiinnittänyt näihin yhä suurempaa huomiota ja on toteuttamassa liiketoiminnan kehitysohjelmaa, jossa keskeisenä osana on ulkomaankaupan byrokratian vähentäminen.

 

Myös Venäjän vuonna 2012 toteutuneen jäsenyyden Maailman kauppajärjestö WTO:ssa toivotaan vähitellen parantavan ulkomaisten yritysten liiketoimintaedellytyksiä Venäjällä. WTO-jäsenyyden todelliset hyödyt tulevat kuitenkin riippumaan siitä, miten Venäjä toteuttaa kauppajärjestön sääntöjä.

Investoinnit

Venäjälle on asettunut yli 600 suomalaista yritystä, jotka työllistävät siellä arviolta 50 000 henkilöä. Suuri osa niistä toimii kaupan ja palvelujen alalla, mutta teollisia investointeja Venäjälle on tehnyt jo satakunta yritystä. Suomalaisten yritysten investoinnit Venäjällä ovat noin 12 miljardia euroa. Yli kolme miljardia euroa tästä on suuntautunut energiateollisuuteen ja noin miljardi euroa metsäteollisuuteen. Suurin yksittäinen suomalaisinvestoija Venäjällä on OAO Fortum, joka tuottaa sähköä ja lämpöä Uralilla ja Länsi-Siperiassa. Muut merkittävät investoinnit ovat kohdistuneet logistiikka-, puunjalostus- ja rakennussektoreille, ja viime vuosina yhä enemmän myös vähittäiskauppaan ja muille palvelusektoreille. Valmistavan teollisuuden osalta elintarviketeollisuuden investoinnit ovat kasvussa.

 

Alueellisesti suomalaisyritysten investoinnit ovat keskittyneet erityisesti Pietarin ja laajemmin Luoteis-Venäjän alueelle. Investointeja on tehty myös muun muassa Moskovan, Kalugan, Nižni Novgorodin, Permin, Sverdlovskin ja Tverin alueille. Suomalaiset rakennusyritykset ovat laajentaneet asuntotuotantoa Pietarista ja Moskovasta muihin nopeasti kasvaviin miljoonakaupunkeihin kuten Jekaterinburgiin, Kalugaan, Kazaniin ja Donin Rostoviin.

 

Venäjän ostovoima keskittyy sen suurimpien kaupunkien, Moskovan ja Pietarin läheisyyteen. Myös muut miljoonakaupungit ja suurkaupunkien läheisyyteen sijoittuvat keskisuuret kaupungit kasvavat nopeasti, ja kiinnostus niitä kohtaan on kasvussa. Lähivuosina Venäjä aikoo panostaa erityisesti arktisten alueiden ja Kaukoidän alueiden kehittämiseen. Suuret infrastruktuurin ja teollisuuden modernisointihankkeet tarjoavat mahdollisuuksia myös suomalaiselle rakennussektorille ja laitevalmistajille. Arktisten energiahankkeiden odotetaan toteutuessaan luovan liiketoimintamahdollisuuksia suomalaisille teknologiayrityksille ja meriteollisuudelle.

 

Venäjällä järjestetään lähivuosina useita suurtapahtumia, joiden infrastruktuurihankkeet kiinnostavat myös suomalaisyrityksiä. Näitä ovat Sotšin talviolympialaiset vuonna 2014 ja jalkapallon maailmanmestaruuskisat vuonna 2018. Jalkapallon maailmanmestaruuskisat käydään kymmenessä kaupungissa: Moskovassa, Pietarissa, Kazanissa, Sotšissa, Jekaterinburgissa, Samarassa, Saranskissa, Donin Rostovissa, Nižni Novgorodissa, Volgogradissa ja Kaliningradissa. Nämä kaupungit saavat infrastruktuurihankkeisiin myös valtion rahoitusta.

 

Kuljetukset ja liikenne


Rajaliikenteen kehitys on ollut maltillista tammi-elokuussa 2013.  Viiden aikaisemman vuoden voimakas matkustaja- ja henkilöajoneuvoliikenteen vuosittainen kasvu (10–20 %) Venäjän rajan ylityspaikoilla on nyt tasoittunut keskimäärin seitsemän prosentin kasvuvauhtiin.  Helsingin ja Pietarin välisen Allegro-matkustajajunan suosio jatkaa vahvaa kasvuaan; matkustajia on vuonna 2013 ollut 20 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna.

 

Itärajan suuri matkustajamäärä tekee tilanteen rajanylityspaikoilla haasteelliseksi. Kaikilla kolmella Suomen puolen maantieliikenteen raja-asemalla, Vaalimaalla, Nuijamaalla ja Imatralla, on vuonna 2013 aloitettu mittavia ajokaistojen ja asemarakennusten laajennustöitä.

 

Raskaan tavaraliikenteen maantierajanylitykset ovat vuonna 2013 kasvaneet vain pari prosenttia edellisvuoteen nähden. Tämä heijastaa suoraan Venäjän ja Euroopan talouden tilaa.  Suomen arvomääräinen vienti Venäjälle kasvoi kuitenkin tammi-heinäkuussa prosentin verran, samaan aikaan kun Suomen kokonaisvienti väheni kolme prosenttia.

 

 

Matkailu

Suomi on venäläisten suosima matkailukohde. Se on pysytellyt jo vuosia venäläisten suosituimpana eurooppalaisena matkakohteena heti Turkin, Kiinan ja Egyptin jälkeen. Eniten venäläismatkailijoita käy Suomessa uudenvuoden tienoilla. Vuonna 2012 Suomessa kävi 3,8 miljoonaa venäläistä matkailijaa. Tämä on lähes puolet kaikista Suomeen saapuneista matkailijoista. Matkailutulot Venäjältä Suomeen olivat 1,35 miljardia euroa, mikä on 17 prosenttia enemmän kuin vuonna 2011. Venäläismatkailijat kuluttivat viime vuonna Suomessa kaikkiaan 880 miljoonaa euroa. Vuonna 2013 ostosten määrä näyttää edelleen kasvavan.

 

Suomen viisuminanto Venäjällä kasvoi  lähes 10 prosenttia vuonna 2012. Viisumipäätösten kokonaismäärä nousi yli 1,3 miljoonaan. Suurin osa viisumeista myönnettiin Pietarissa. Palvelun parantamiseksi Suomi on avannut viisumikeskukset Moskovan, Pietarin, Murmanskin ja Petroskoin lisäksi 12 muulla paikkakunnalla eripuolilla Venäjää.

 
Helsingin ja Pietarin välillä joulukuussa 2010 käynnistynyt Allegro-nopeajunayhteys parantaa merkittävästi kulkuyhteyksiä ja matkailun edellytyksiä. Nopeajunalla matka-aika lyheni aiemmasta yli 5,5 tunnista 3,5 tuntiin. Toukokuussa 2011 päivittäisten vuorojen määrä nousi neljään. Myös Pietarin-risteilyt kasvattavat suosiotaan. Liikenne itärajan ylitse kasvoi vuonna 2012 lähes 13 prosenttia ja oli noin 12 miljoonaa matkustajaa/rajanylitystä.
 
Suomi pitää tärkeänä luoda vastavuoroisesti mahdollisimman joustavat edellytykset kansalaisten liikkumiselle, työnteolle ja oleskelulle. Keskeisessä asemassa on kesäkuussa 2007 voimaan tulleen EU:n ja Venäjän välisen viisumihelpotussopimuksen vastavuoroinen soveltaminen sekä kansallisten työlupa- ja rekisteröintikäytäntöjen kehittäminen mahdollisimman sujuviksi.

Kulttuurisuhteet

Suomella ja Venäjällä on paljon yhteistä kulttuurin, historian ja kielen alalla. Venäjä on Suomelle tärkeä kulttuurivaihdon ja -viennin kohdemaa. Suomen kulttuuria ei tunneta yleensä ottaen Venäjällä kovin hyvin, parhaiten siitä tiedetään Luoteis-Venäjän alueella. Käsitykset ovat rikastumassa matkailun, ahkeran taiteilijavaihdon ja mediajulkisuuden ansiosta. Suomalaista elokuvaa esitetään vuosittain Pietarissa ja Moskovassa sekä monilla elokuvafestivaaleilla ympäri Venäjää.

 

Venäjän tunnetuin suomalainen on näyttelijä Ville Haapasalo, joka on esiintynyt monissa venäläisissä elokuvissa ja tv-ohjelmissa. Venäjällä pelaavat suomalaiset jääkiekkoilijat ja valmentajat tunnetaan myös hyvin. Muumit ovat venäläisten kestosuosikkeja ja uusiksi suosikeiksi ovat nousset Angry Birds -hahmot. Suomi on Venäjälläkin joulupukin maa. Suomalaiset myytit, Kalevalan tarinat, yhteinen historiamme ja Mannerheim herättävät kiinnostusta Venäjällä. Suomalainen sauna tunnetaan, mutta yhä kasvavan matkailun ansiosta myös nyky-Suomen kulttuurin kuva on avautunut. Arkkitehtuuri, muotoilu, elokuva ja valokuvataide ovat päässeet esille tiedotusvälineissä ja uutta suomalaista näytelmää kysytään teattereissa.
 
Uutta suomalaista kirjallisuutta – viime aikoina varsinkin lastenkirjallisuutta – julkaistaan kiitettävästi venäjäksi. Timo Parvelan Ella-sarja, Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat, Mauri Kunnaksen kuvakirjat, Hannele Huovin Urpo ja Turpo, Reetta Niemelän Tikkumäen talli, Leena Krohnin Ihmisen vaatteissa, Anna-Leena Härkösen Akvaariorakkautta, Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani, Sofi Oksasen Puhdistus sekä Joel Haahtelan Perhoskerääjä näkyvät venäjännöksinä kirjakaupoissa. Anna-Lena Laurénin kirja Hulluja nuo venäläiset on julkaistu venäjäksi ja ukrainaksi. Uusimpia Venäjällä näkyviä kirjailijanimiä ovat Stella Parland, Leena Lehtolainen ja Antti Tuomainen.
 
Nuoriso tuntee suomalaisia bändejä, joita vierailee tiuhaan varsinkin Pietarin klubeilla ja festivaaleilla mutta ajoittain myös Moskovassa.Maailmanmainetta niittäneet yhtyeet, kuten HIM ja Nightwish, tunnetaan hyvin, kuten myös The 69 Eyes, Cleaning Women ja Negative. Suomalainen metallimusiikki on Venäjällä suosittua, kuten myös suomalainen reggae, varsinkin Pietarissa, jossa vierailee usein suomalaisia tiskijukkia. Tarja Turunen on onnistunut soololaulajana luomaan itselleen vahvan aseman ja vierailee joka vuosi Venäjällä. Myös suomalaista jazzia arvostetaan.

 

Klassisen musiikin alallakin tapahtuu liikehdintää. Olli Mustonen on käynyt konsertoimassa viime vuosina useammalla paikkakunnalla, ja uutta suomalaista konserttimusiikkia, mm. Kaija Saariahon, Tapio Tuomelan, Sebastian Fagerlundin ja Harry Wessmanin teoksia löytyy ohjelmistosta silloin tällöin.

 

Suomen Kansallisbaletin historiallinen ja kiitelty ensimmäinen vierailu Venäjälle tapahtui keväällä 2013 Bolšoi-teatterin uudella näyttämöllä.

   
Elokuva-alan yhteistyö on monipuolista. Suomalaisia elokuvia nähdään yhä useammin suurten venäläisten elokuvafestivaalien ohjelmistossa, ja ne ovat herättäneet myös venäläisten levitysyhtiöiden huomion. Vuosien 2012–2013 aikana venäläisissä elokuvateattereissa on esitetty ainakin Le Havre, Napapiirin sankarit, Vuosaari, Rautataivas ja Kohta 18. Pietarissa, Moskovassa, Nižni Novgorodissa ja  muutamassa muussa suurkaupungissa vietetään vuosittaista suomalaisen elokuvan viikkoa.
 
Useilla suomalaisilla ja venäläisillä kulttuuri-instituutioilla on vakiintuneet yhteistyösuhteet. Esimerkiksi Pietarin Aleksandrinski-teatteri on tehnyt pitkään yhteistyötä Kansallisteatterin ja Mariinski-teatteri Mikkelin musiikkijuhlien kanssa. Helsingin kaupunginteatterin yhteistyökumppani on Moskovan Malyi-teatteri. Vuonna 2013 Luoteis-Venäjällä toteutettiin usean teatterin yhteistyöhanke Savotta. Uusi hanke suomalaisen teatteriosaamisen viennistä Moskovan Taiteelliseen teatteriin on syntymässä.
 
Suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi järjestetään vuosittain. Vuonna 2013 foorumi järjestettiin Novgorodissa ja vuonna 2014 se järjestetään Oulussa. Kulttuurifoorumin päärahoittajana toimii Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö ja järjestäjänä Suomessa Suomi–Venäjä-seura.
 
Suomen Pietari-säätiön hallinnoima Suomen Pietarin instituutti edistää suomalaista kulttuuria Pietarissa. Suomi-talo on suomalaisen kulttuurin, tieteen ja bisneksen keskus Pietarissa. Talo sijaitsee keskustassa vuonna 1847 valmistuneessa Pyhän Marian kirkon kirkkokartanossa, jossa jo autonomian aikana toimi suomalainen koulu. Saneerauksen valmistuttua vuonna 2010 taloon muutti jälleen Pietarin suomalainen koulu sekä useita muita suomalaisia organisaatioita.
 
Helsingissä toimii Venäjän federaation tiede- ja kulttuurikeskus. Suomen opetusministeriön alaisen Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin toiminta valtion virastona päättyi vuoden 2012 lopussa. Vuoden 2013 alusta sen toimintaa on jatkanut Cultura-säätiö, jonka tehtävänä on tukea Suomen venäjänkielisen väestön kielellistä ja kulttuurista identiteettiä ja myötävaikuttaa venäjänkielisen väestönosan kulttuurin kehittymiseen sekä muutoin kehittää kaksisuuntaista ja monialaista integraatiota. Lisäksi säätiön tarkoituksena on edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

 
Suomessa on laadukkaita Venäjään erikoistuneita kirjastoja, kuten Kansalliskirjaston slaavilainen kirjasto ja Venäjän ja Itä-Euroopan instituutin kirjasto.

Suomalaisten opiskelu ja harjoittelu Venäjällä

Suomalaiset voivat hakeutua opiskelemaan Venäjälle joko oman oppilaitoksen tarjoaman vaihto-ohjelman kautta, tai itsenäisesti suoraan venäläiseen korkeakouluun. Suurimpia vaihto-ohjelmia ovat FIRST (Finnish Russian Student and Teacher Exchange Programme) ja North2North. Lisäksi monella korkeakoululla on kahdenvälisiä sopimuksia venäläisten oppilaitosten kanssa (mm. Tampereen, Helsingin ja Turun yliopistoilla).

 

FIRST-opiskelijavaihto perustuu korkeakoulujen välisiin alakohtaisiin yhteistyöverkostoihin. FIRST-ohjelmaa rahoittaa CIMO. Venäjällä FIRST-hankkeet kattavat ne alat, jotka kuuluvat ohjelmassa mainittujen korkeakoulujen opetusohjelmaan. North2North-ohjelma on avoinna kaikkien alojen tutkinto-opiskelijoille täysipäiväiseen opiskeluun kohdemaassa (3–12 kk). Esimerkiksi Turun yliopistossa koordinoidaan lisäksi Triple I- ja Aurora-nimisiä vaihto-ohjelmia, joiden verkostoihin kuuluu yliopistoja eri puolilta Venäjää.

 

Venäjän valtio myöntää Suomen kansalaisille apurahoja (Russian Government Scholarships for Finland) opiskeluun, jatko-opiskeluun ja tutkimustyöhön Venäjällä. Apurahat on tarkoitettu koko tutkinnon tai jatkotutkinnon suorittamiseen, vieraileville perustutkinto- ja jatko-opiskelijoille tai venäjän kielen opiskelijoille kieliharjoitteluun venäläisissä valtion korkeakouluissa. Apurahaa voivat hakea suomalaiset korkeakoulu- ja jatko-opiskelijat sekä abiturientit. Opiskelu on apurahan saajalle maksutonta. Apurahaa haetaan CIMO:n (Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus) kautta.
 
Suomalaisia tutkinto-opiskelijoita opiskelee Venäjällä vuosittain 50-60 (vuonna 2011 opiskelijoita oli 58) ja vaihto-opiskelijoita  lähes viisisataa (vuonna 2011 heitä oli 249). Suomalaisten opiskelukaupunkeja ovat olleet yleisimmin Pietari, Moskova, Petroskoi, Arkangeli, Donin Rostov, Ivanovo, Lipetsk, Orjol, Kaliningrad, Jekaterinburg, Irkutsk, Novosibirsk, Iževsk, Tambov ja Tomsk.
 
Opiskelijat tai vastavalmistuneet voivat hakea harjoittelupaikkaa Venäjällä CIMO:n kautta tai Svenska kulturfondenin kautta. Harjoittelupaikkoja on tarjolla Venäjällä sijaitsevissa suomalaisorganisaatioissa, venäläisissä organisaatioissa ja yliopistoissa. Suurin osa CIMO:n kautta haettavista harjoittelupaikoista sijoittuu venäläisiin organisaatioihin ja korkeakouluihin, joihin etsitään harjoittelijoita erityisesti kieli- ja yhteiskuntatieteiden aloilta. Venäjä kuuluu myös IAESTE-ohjelmaan, Kansainvälisten organisaatioiden harjoittelupaikat on tarkoitettu korkeakouluopintojensa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille tai tutkintonsa jo suorittaneille. Hakijoilta vaaditaan mm. monipuolista kielitaitoa. Harjoittelupaikka Venäjältä saattaa löytyä myös oman oppilaitoksen kansainvälisten yhteyksien avulla.
 
Myös oppilaitosten kautta tarjoutuu mahdollisuuksia lähteä harjoitteluun Venäjälle. Lisätietoa saa omalta oppilaitokselta.

 


Vapaaehtoistyöhön voi lähteä Venäjälle monen eri organisaation kautta. Tällaisia ovat esimerkiksi Maailmanvaihto ry - ICYE Finland, Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ja KVT Finland. Vapaaehtoistyö Venäjällä on mahdollista myös EU:n Nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) vapaaehtoispalvelun (European Voluntary Service eli EVS) kautta. Lisäksi monet hyväntekeväisyysjärjestöt Suomessa tekevät vapaaehtoistyötä Karjalassa. Maailmalle.net-sivustolta löytyy tietoa suomalaisten opiskelijoiden kokemuksista ulkomailla opiskelusta ja työskentelystä muiden muassa Venäjällä. (http://www.maailmalle.net/kokemuksia_maailmalta/kokemustarinoita)

 

Venäläinen opiskelijakulttuuri

 

Venäjällä lukuvuosi alkaa vakiintuneeseen tapaan syyskuun 1. päivänä, joka on valtiollinen juhlapäivä nimeltään tiedon päivä (ven. Den znanii). Eri yliopistoissa lukuvuosi rakentuu eri tavoin. Viime aikoina vaikutusvaltaa saaneessa  Venäjän talouskorkeakoulussa (Высшая школа экономики) lukuvuosi jakautuu viiteen osaan ja tenttikausia pidetään 5 kertaa vuodessa.  Vaikka opetusohjelma siinä onkin joustavampi kuin perinteisissä yliopistoissa, on opiskelutahti kiireinen ja apurahaa maksetaan rating-listojen mukaisesti.

 

Lukuvuotta rytmittävät erilaiset juhlat ja tapahtumat. Merkittäväksi kansalliseksi juhlaksi lukeutuu opiskelijoiden suojeluspyhimys Tatjanan päivä, jota vietetään 25. tammikuuta. Juhlan juuret juontuvat vuoteen 1755, jolloin keisarinna Elisabet allekirjoitti ukaasin Moskovan valtionyliopiston perustamisesta.

 

Tiedekuntakohtaisia juhlia ovat eri ammattikuntien omat kansalliset ja kansainväliset juhlapäivät, joita juhlitaan erityisesti opiskelijapiireissä. Tällaisia ovat mm. filologin, kemistin, juristin ja lääketieteilijän päivät. Kyseisten juhlien ohjelmaan sisältyy erilaisia tapahtumia, kuten konsertteja, luentoja ja ”avoimet ovet” -tyyppisiä tilaisuuksia. Yliopistokohtaisesti lukuvuoteen kuuluvat myös erinäiset kilpailut, kuten urheilu-, musiikki- ja kirjoituskilpailut sekä Miss ja Mister Yliopisto -kisat.

 

Monissa yliopistoissa on opiskelun vastapainoksi tarjolla laaja kirjo vapaa-ajan aktiviteetteja, kuten kuoroja, orkestereja, urheilujoukkueita ja ylioppilasteatteri.

 

Venäläiset opiskelijat Suomessa

 

Suomen korkeakouluissa opiskelee vuosittain noin 2000 venäläistä tutkinto-opiskelijaa. Venäläiset ovat yksi suurimpia ulkomaalaisia opiskelijaryhmiä Suomessa. Vuonna 2011 venäläisiä tutkinto-opiskelijoita opiskeli Suomessa 1776 ja vaihto-oppilaita 425.

Suomalaiset, suomen kieli

Suomen kieltä voi Moskovassa opiskella Moskovan valtionyliopistossa, Moskovan lingvistisessä yliopistossa, kansainvälisten suhteiden instituutissa MGIMO:ssa ja yksityisissä kielikouluissa.
 

Suomea voi opiskella yliopistotasolla myös

 

  • Arkangelissa,
  • Hanty-Mansijskissa,
  • Iževskissä,
  • Joškar-Olassa,
  • Saranskissa,
  • Syktyvkarissa,
  • Pietarissa (valtionyliopistossa ja Herzenin pedagogisessa yliopistossa) ja
  • Petroskoissa (valtionyliopistossa ja Karjalan pedagogisessa akatemiassa).

 

Lisätietoja löytyy kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskuksen CIMO:n sivuilta.

 

Sopimukset

Suomen ja Venäjän välillä voimassa olevat valtiosopimukset löytyvät oheisesta liitteestä.

rtfSuomen ja Venäjän väliset sopimukset (rtf, 187kt)

Vierailut

Korkean tason vierailut Suomen ja Venäjän välillä vuonna 2012

tammikuu

 

17.–18.1. Tasavallan presidentti Halonen Moskovassa
30.–31.1. Kauppapoliittinen alivaltiosihteeri Hamilo Moskovassa

 

helmikuu

 

8.–9.2. Puhemies Heinäluoma Moskovassa
13.–15.2. Puolustusministeri Wallin Moskovassa

 

maaliskuu

 

29.3. Elinkeinoministeri Häkämies Pietarissa

 

huhtikuu

 

25.–27.4. Eduskunnan valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto Moskovassa

 

toukokuu

 

14.5. Asunto- ja viestintäministeri Kiuru Moskovassa
17.5. Ulkoministeri Tuomioja Pietarissa
17.–18.5. Kansliapäällikkö Pokka Pietarissa
30.5. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Stubb Pietarissa

 

kesäkuu

 

20.–22.6. Tasavallan presidentti Niinistö ja elinkeinoministeri Häkämies Pietarissa

 

elokuu


20.8. Ulkoministeri Lavrov Helsingissä
14.8. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta Sortavalassa

 

syyskuu

 

5.–7.9. Eduskunnan ympäristövaliokunta Pietarissa
14.9. Asunto- ja viestintäministeri Kiuru Pietarissa
11.–12.9. Duuman kansainvälisten asioiden komitean puheenjohtaja Puškov Helsingissä
24.–25.9. Kulttuuri- ja urheiluministeri Arhinmäki Pietarissa


lokakuu

 

26.10. Suomen ja Venäjän hallitustenvälisen talouskomission yhteispuheenjohtaja varapääministeri Kozak Helsingissä
29.10. Kansliapäällikkö Virtanen Pietarissa


marraskuu

 

13.–15.11. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Stubb Kazanissa
14.11. Pääministeri Medvedev Helsingissä
19.–20.11. Valtiovarainministeri Siluanov Helsingissä
20.–21.11. Oikeusministeri Henriksson Moskovassa

 

joulukuu


5.12. Kansliapäällikkö Virtanen Pietarissa

Hyvä tietää

Asuminen, asunnot

Moskovassa on sangen eri tasoisia ja hintaisia asuntoja. Uusi rakentaminen on yleensä varsin laadukasta, mutta myös kallista. Venäjällä asuntojen sisätilojen viimeistelystä vastaa tavallisesti ostaja. Vanhasta asuntokannasta arvostetuimpia ovat Stalinin ajan vankat ja muhkeat tiilitalot sekä Brežnevin kauden virkamiehistölle rakennetut hyvätasoiset niin sanotut keskuskomitean talot. Heikoin arvostus on 1960-luvun massatuotantoa edustavilla rapistuneilla viisikerroksisilla elementtitaloilla, "hruštšovkilla". Moskovan keskustasta näitä on jo pyritty purkamaan, mutta ne samoin kuin seuraavien vuosikymmenien 9-kerroksinen elementtirakentaminen ovat vallitseva asumismuoto kautta maan.

 

Asuntoa etsittäessä etäisyys lähimmästä metroasemasta on liikenneruuhkien piinaamassa suurkaupungissa tärkeä arviointiperuste. Rappukäytävien yleensä vaatimattomasta kunnosta ei venäläisissä taloissa voi tehdä johtopäätöksiä asunnon tasosta, koska asukkailla on niukalti mahdollisuuksia vaikuttaa yleisten tilojen ylläpitoon. Joskus asukkaat palkkaavat yhdessä siivoojan tai ovivahdin, "konsjeržkan". Uusien rakennuksen ylläpidosta vastaa Venäjälläkin jo taloyhtiö, ja osakkaat ottavat osaa päätöksentekoon.

 

Asuntoja vuokrataan kalustettuina ja ilman kalusteita. Vuokran suuruus riippuu asunnon varustelutasosta, sijainnista, kunnosta, turvallisuudesta ynnä muista tekijöistä. Kuukausivuokra keskustassa sijaitsevasta 100 m² kokoisesta hyvätasoisesta asunnosta on 2 800-5 000 euroa kuukaudessa. Asunnon etsinnässä kannattaa käyttää välitystoimistoa. Asuntoja esitellään myös internetsivuilla. Välityspalkkiona maksetaan yleensä yhden kuukauden vuokra, lisäksi yleensä maksetaan yhden kuukauden takuuvuokra, jolla asunnosta muutettaessa kuitataan viimeisen kuukauden vuokra.

Autot

Venäjälle voi tuoda niin sanotun vientiauton Suomesta, jolloin autoveroa ei makseta. Auton tulee olla fyysisesti Venäjällä puolen vuoden ajan.

 

Tiettävästi kaikilla länsiautomerkeillä on huoltopiste Moskovassa, eikä pienten huoltojen suorittamisessa ole ollut ongelmia. Varaosien saatavuus on markkinan suuresta koosta johtuen hyvä, ja korjaukseen pääsee yleensä nopeasti.

 

Moskovan ja Pietarin välillä on kohtuullisin välein huoltoasemia, joilla monesti on mahdollisuus myös renkaiden korjaamiseen ja muihin peruspalveluihin.
 
Auton käyttö Venäjällä edellyttää pakollisen liikennevakuutuksen hankkimista. Vapaaehtoisen kaskovakuutuksen on viime aikoina voinut hankkia vain Venäjältä, mutta Venäjälle muuttaessa asia kannattaa tarkistaa omasta vakuutusyhtiöstä.

 

Venäjän liityttyä kansainväliseen vihreä kortti -järjestelmään vuoden 2009 alusta suomalaisautoilijan Venäjän-matkoille riittää omasta vakuutusyhtiöstä saatu vihreä kortti, joka on todistus voimassaolevasta liikennevakuutuksesta. Vakuutusturva ei ole kuitenkaan kotimaan turvan tasoinen. Vahingon sattuessa korvaukset määräytyvät aina Venäjän lainsäädännön ja vakuutusehtojen mukaisesti.

 

Venäjän liikennevakuutuksen korvausrajat ovat hyvin alhaiset. Venäjän säädösten mukaan vahinkoon syyllinen joutuu henkilökohtaiseen korvausvastuuseen liikennevakuutuksen enimmäisrajan ylittävästä omaisuus- ja henkilövahingosta. Siksi ennen matkalle lähtöä on syytä selvittää oman vakuutusyhtiön kanssa lisäturvan tarve ja vaihtoehdot.

 
Moskovan bensiiniasemat myyvät 93-, 95- ja 98-oktaanista bensiiniä ruplilla tai luottokorteilla. Lähes kaikkia polttoainelaatuja on saatavilla. Polttoaine on laadultaan kansainvälistä tasoa.
 
Liikennepoliisi valvoo liikennettä, ja kuljettajien ja autojen asiapapereita tarkastetaan usein. Erityistä syytä auton pysäyttämiseen ei tarvitse olla, vaan kyseessä on usein rutiininomainen papereiden tarkastaminen. Turvavyön käyttö on pakollista. Alkoholia ei liikenteessä sovi käyttää lainkaan, Venäjä palautti nollatoleranssin heinäkuussa 2010. Moskovassa pääteille on asennettu liikenteenvalvontakameroita.

 

 

Edustustot

Venäjällä on diplomaattisuhteet 186 valtion kanssa. Moskovassa on 140 maan suurlähetystöt. Venäjällä on puolestaan diplomaattiedustustot 142 maassa.

 

Hankinnat

Kaupat ovat Moskovassa varsin hyvätasoisia, ja markkinatalouden houkuttimet, kuten kanta-asiakasohjelmat, erikoistarjoukset ja lahjakortit laajassa käytössä. Korkeat kiinteistöhinnat ovat tosin ajaneet myymälöitä kauemmas keskustasta. Ostosten tekoon kuluukin huomattavasti enemmän aikaa kuin Suomessa keskimäärin. Kaupat ovat yleisesti auki myös sunnuntaisin, ja monet liikkeet ovat auki vuorokauden ympäri.

 

Verkkokauppa on Moskovassa ja muissa suurissa kaupungeissa hyvin kehittynyttä, ja lähes mitä tahansa ruokakassista joulukuuseen voi tilata verkosta. Toimitus tapahtuu kotiovelle usein jo seuraavana päivänä. Maksu suoritetaan verkkopankin kautta tai käteisellä kuriirille.

 

Vaatteet, urheiluvälineet ja yleensä merkkitavara ovat Moskovassa yleensä kalliimpia kuin Suomessa. Sen sijaan Venäjältä kannattaa hankkia kristallia, posliinia, pellavaa, tauluja, puuesineitä kuten leluja, taidekirjoja, astioita, piirustusvälineitä ja itämaisia mattoja. Myös käsityöt, kuten neuleet, ovat edullisempia kuin Suomessa. Pienoismalliharrastajat voivat tehdä alan liikkeissä edullisia ja mielenkiintoisia löytöjä.

 

Elintarvikkeet ovat Suomen hintatasoa kalliimpia. Hedelmät ja vihannekset ovat Venäjällä maukkaita ja valikoimat yleensä hyviä. Kesällä kannattaa ostaa Kaukasiasta tuotuja meheviä hedelmiä ja tomaatteja. Hedelmien hinnat ovat toreilla alhaisemmat kuin kaupoissa, mutta torilla kannattaa olla tarkka, ettei tule huijatuksi. Leipä, täytekakut ja venäläinen kuohuviini ovat edullisia, tuontituotteet vastaavasti kalliita. Ruoanlaittoa helpottavia puolivalmisteita on markkinoilla vähemmän kuin Suomessa. Kaupan omat merkit tekevät tuloaan.

 

Suosittuja ruokakauppaketjuja ovat Auchan, Perekrjostok ja Sedmoi kontinent, josta voi myös tilata internetin kautta ruokatarvikkeita kotiin toimitettuina. Stockmannin myymälöissä on hyvin varustettu elintarvikeosasto, josta saa myös suomalaisia tuotteita. Trendikkäitä mutta kalliita keskustan elintarvikeketjuja ovat Globus Gourmet ja Azbuka vkusa. Metro Cash&Carry on hyvin varustettu saksalainen vähittäistukku, jossa asiointi edellyttää asiakaskortin hankkimista.

 

Isot mega mall -ostoskeskukset sijaitsevat kaupungin laidoilla, joten niihin pääsee parhaiten henkilöautolla. IKEA on järjestänyt bussikuljetuksen lähimmiltä metroasemilta MEGA-ostosparatiiseihin, joissa on Ikean ja Stockmannin lisäksi yleensä ranskalainen Auchan, saksalainen rautakauppa Obi ja kymmenittäin muita kauppoja. Megoissa on myös luistinrata, ravintolakeidas ja elokuvateatteri.

 

Keskustan liikkeet ovat yleensä kalliita. Punaisen torin laidalla sijaitsee arkkitehtonisena nähtävyytenäkin kiinnostava tavaratalo GUM. Toinen historiallinen tavaratalo, TsUM, löytyy Bolshoi-teatterin takaa osoitteesta Petrovka 2. Maneesiaukiolla Punaisen torin alapuolella sijaitsee kolmikerroksinen maanalainen ostoskeskus Ohotnyi Rjad.

 

Kiovan rautatieaseman (metro Kievskaja) vieressä on keskustan näyttävin ostosparatiisi, kauppakeskus Jevropeiski, jonka yhteydessä on myös sisäluistelurata (luistimet voi vuokrata). Suuria ostoskeskuksia on lähes joka metroaseman kupeessa, kun lähdetään keskustasta poispäin. 

 

Keskustan perinteinen lastentavaratalo Detski Mir on suljettu remontin vuoksi syksyyn 2014 saakka, mutta ketjulla on myymälöitä ympäri Moskovaa. Suomeksi käännettynä "lasten maailmassa" myydään kaikkea mahdollista lastentavaraa. Venäjällä valmistetut lastenvaatteet ja tanssi- ja voimisteluvarusteet ovat yleensä kestäviä ja edullisia, mutta tarjolla on runsaasti halpatuontia.

 

Elektroniikkatori Gorbuška tarjoaa kaikkea tekniikkaa maan ja taivaan väliltä, lähin metroasema on Bagrationovskaja. Moskovassa on myös lukuisia kodintekniikkaa myyviä myymäläketjuja, muun muassa Tehnosila ja M-Video.

 

Turistitavaraa ja matkamuistoja kaupitellaan erityisesti Arbatin kävelykadulla (metro Arbatskaja/Smolenskaja).

 

Auton kuluvia ja usein vaihdettavia varaosia kannattaa mahdollisuuksien mukaan hankkia Suomesta, koska varaosat Moskovassa saattavat olla huomattavasti kalliimpia kuin Suomessa.

Ilmasto

 

Venäjän ilmasto-olosuhteet vaihtelevat suuresti alueesta riippuen. Maa ulottuukin subtrooppiselta alueelta arktiselle ilmanalalle.

 

Moskovassa vallitsee mannerilmasto. Talvet voivat olla hyvinkin kylmiä, vaikkakin leutoja ja loskaisia talvia on usein. Kesällä, varsinkin heinä-elokuussa, lämpömittari nousee helposti yli kolmenkymmenen asteen.

 

Keskilämpötila Moskovassa on tammikuussa -9,4°C ja heinäkuussa 16°C.

Vuosittainen sademäärä on 630 milliä.

 

Moskovan ilmaa huonontavat ennen kaikkea katupöly sekä teollisuuden ja autojen päästöt. Alkukesästä poppelinöyhtää leijailee ilmassa runsaasti.

 

Talvella kannattaa varoa liukkautta niin jäisillä kaduilla kuin kastuneilla kivilaattapinnoilla. On myös syytä olla varuillaan katoilta putoavan lumen ja jään varalta. 

Joukkoliikenne

Julkinen liikenne

Julkisten kulkuneuvojen verkosto on suurissa kaupungeissa kuten Moskovassa ja Pietarissa hyvin tiheä. Liikenne alkaa klo 6.00 aamulla ja loppuu klo 24.00.

 

Julkisten kulkuneuvojen käyttö on edullista ja suhteellisen luotettavaa, joskin ruuhka-aikoina aikaa vievää ja epämukavaa. Lippuja voi ostaa etukäteen lippukioskeista, joita on esimerkiksi metroasemien lähettyvillä. Busseissa ja johdinautoissa (trolleibus) voi lipun ostaa (kalliimpaan hintaan) myös suoraan kuljettajalta. Lippu tulee leimata sisäpuolella olevassa laitteessa. Liputta matkustamisesta voi seurata sakko.

 

Metro on nopein tapa matkustaa Moskovassa ruuhka-aikoina. Asemat on merkitty vain venäjäksi, mutta linjat on merkitty eri värein ja numeroin. Myytävänä on kertalippuja, erilaisia sarjalippuja ja kuukausilippuja, ja niitä ostetaan metroaseman sisäpuolella olevilta lipunmyyntikassoilta. Lippua näytetään automaattiportin sähkösilmälle. Alle 7-vuotiaat matkustavat metrossa ilmaiseksi, ja heidät kulunvalvoja päästää erikseen porttien ohi. Lasten kanssa on metrossa syytä noudattaa tarkkuutta eikä ruuhka-aikoina pienten lasten kanssa metrossa matkustamista voi suositella. Metro ei sovellu liikuntaesteisille eikä lastenvaunuille, sillä siellä ei ole hissiä.

 

Taksit

Taksit voidaan jakaa virallisiin ja niin sanottuihin ”käsitakseihin", joita nimensä mukaan saa nostamalla käden kadun varressa ylös. Kuljettajat ovat tavallisia yksityisautoilijoita, joiden kanssa hinnasta neuvotellaan ennen matkaa. Käsitaksin käyttö on yleistä moskovalaisten keskuudessa, mutta kielitaidottomalle ja kaupunkia tuntemattomalle sitä ei voi suositella.

 

Moskovassa toimii monia hyviä taksifirmoja, joiden kautta voi tilata soittamalla tai jopa netin kautta taksin. Taksi on Moskovassa varattava tunteja ennen kyydin alkua, Pietarissa varoaika voi olla lyhyempi. Virallisista takseista saa kuitin. Taksasta kannattaa kuitenkin ottaa selvää etukäteen, jo taksia tilattaessa, ja varauduttava käteisellä. Taksin voi tilata myös rautatieasemalle tai lentokentälle vastaan – tällöin kannattaa pyytää kuljettajaa varustautumaan nimikyltillä tai muulla tunnisteella. Liikenteessä on myös reittitakseja (maršrutka), pikkubusseja, jotka kulkevat tiettyä reittiä.


Moskovalaisia taksifirmoja:

 

 

 

 

Pietarilaisia taksifirmoja:

 

  • Gorodskaja Služba +7 812 6333333
  • Ladybird +7 812 9000504
  • Taksi Šest millionov + 7 812  6000000

 

Lentokentät

Suurin osa kansainvälisistä lennoista lennetään Moskovassa Šeremetjevo 2 -lentokentän kautta, joka sijaitsee 35 kilometrin päässä kaupungin keskustasta Leningradskoje šossen varrella. Sisäisiä lentoja lennetään Šeremetjevo 1:n, Domodedovon, Vnukovon ja Bykovon kentiltä.  Domodedovon kenttä sijaitsee 50 kilometrin päässä keskustasta, Vnukovo 30:n ja Šeremetjevo 1 ja Bykovo  40 kilometrin päässä.

 

Kentille siirtymiseen tulee erityisesti ruuhka-aikaan varata runsaasti aikaa; automatka kestää tavallisesti tunnista kahteen tuntiin. Myös taksi on syytä varata hyvissä ajoin, vähintään muutamia tunteja ennen kentälle lähtöaikaa.

Lentokenttäjunat

Useille lentokentille pääsee myös Aeroexpress-junalla. Juna Šeremetjevo-2 -kentälle lähtee vihreän ja ruskean (kehä)metrolinjan varrella sijaitsevalta Belorusskin asemalta (metroasema Belorusskaja)  ja saapuu ulkomaanterminaalien viereen, jonne siirrytään yhdyskäytävää pitkin kävellen. Junia kulkee periaatteessa puolen tunnin välein mutta keskellä päivää on ainakin toistaiseksi tauko, joten aikataulu on syytä tarkistaa verkkosivuilta. Matka maksaa aikuisilta luokasta riippuen 320-700 ruplaa (heinäkuu 2012). Myyntiin on tullut myös edestakaisia ja kausilippuja. Säilytä lippu - sitä tarvitaan matkan jälkeen asemalaiturilta poistuttaessa portin läpi kulkemiseen.

 

Junat Domodedovon lentokentälle lähtevät Paveletskin rautatieasemalta (metroasema Paveletskaja), Vnukovon lentokentälle Kiovan rautatieasemalta (metroasema Kijevskaja).

 

 

Juomarahat

Ruokaravintoloissa on tapana jättää juomarahaa 5–10 prosenttia laskun loppusummasta.

Jätehuolto

 

Jätehuolto on Venäjällä kehittymätön. Roskia ei juurikaan kierrätetä eikä lajitella, vaan joko poltetaan tai viedään kaatopaikalle.  Moskova on kuitenkin hyvin siisti kaupunki - talonmiehiä on riittävästi ja roskasäiliöitä tiheässä.

Kansalliset vapaapäivät

1.-8.1.

Venäjän uudenvuoden lomat

7.1.

Venäjän joulu

23.2.

isänmaan puolustajien päivä

8.3.

naistenpäivä

1.5.

vappu

9.5.

voitonpäivä

12.6.

Venäjän kansallispäivä

4.11.

kansallisen yhtenäisyyden päivä

 

Venäjälle suuntautuvia työmatkoja ja muuta yhteydenpitoa järjestettäessä kannattaa selvittää välipäiviä koskevat järjestelyt, mikäli tapahtuma osuu ajallisesti lähelle kansallista vapaapäivää. Usein esimerkiksi viikonlopun jälkeiset välipäivät ovat vapaapäiviä, jotka tehdään edeltävänä lauantaina sisään.

 

Juhlapäivät ovat venäläisessä kulttuurissa tärkeitä. Liiketuttavia ja ystäviä on hyvä onnitella erilaisten merkkipäivien johdosta. Naistenpäivänä naisia muistetaan vähintään kauniilla sanoilla, mielellään myös kukkasella. Suurin juhlista on uusivuosi, jota vietetään perheen kesken samaan tapaan kuin Suomessa joulua. Uusilla juhlilla kuten ystävänpäivällä ja halloweenilla on niilläkin kannattajansa myös Venäjällä.

 

Luettelossa mainittujen lisäksi venäläisestä kalenterista löytyy neuvostoajan perintönä lukuisia merkkipäiviä esimerkiksi eri ammattiryhmille. Eri uskontokunnilla on omat pyhäpäivänsä, jotka eivät ole vapaapäiviä.

Kirjallisuus

Moskovassa on lukuisia hyvin varustettuja kirjakauppoja. Keskustan alueella sijaitsevista ehkä tunnetuin on suuri Moskovski Dom Knigi (metro Arbatskaja, osoite Novyi Arbat 8). Keskustasta löytyy myös kirjakauppa Moskva (metro Tverskaja, osoite Tverskaja ulitsa 8) ja Biblio-Globus (metro Kuznetski most, Ulitsa Mjasnitskaja 6). Ulkomaisten kirjojen ja etenkin lehtien saatavuus on kaupungissa vielä jokseenkin heikkoa.

 

Kirjakauppojen paperitarvikeosastoilla voi ilman venäjän kielen taitoakin tehdä mukavia löytöjä vaikkapa lapsille.

Koulut ja opiskelu

Moskovan suomalainen koulu

Moskovassa toimii suomalainen peruskoulu, joka on virallinen suomalainen ulkomaankoulu. Koulu on yksityinen ja sen ylläpitäjä on Suomalainen koulutusyhdistys ry. Koulussa on lukuvuonna 2011–12  ala- ja yläasteella yhteensä 30 oppilasta, joista osa on kaksikielisiä (venäjä-suomi). Oppilaat ovat pääasiassa yritysten ja suurlähetystön palveluksessa olevien suomalaisten perheiden lapsia.

 

Opetuskielenä on suomi. Suomen kansalaisille koulun lukuvuosimaksu on 5500 euroa. Samassa rakennuksessa suomalaisen koulun kanssa toimivat ruotsalainen, italialainen ja japanilainen koulu sekä suomalainen ja ruotsalainen lastentarha.

 
Moskovan suomalaisen koulun lomat poikkeavat jonkin verran suomalaisista lomista noudattaen suomalaisten lisäksi joitakin venäläisiä juhlapäiviä. Opetus annetaan suomen kielellä ja venäjää opiskellaan esikoulusta alkaen.

 

 Osoite: Leninski prospekt 78a
 Puh. +7 495 131 3393
 Fax +7 495 514 1820
 Matkapuhelin +7 495 916 288 3870
 Postiosoite: Suomen Moskovan suurlähetystö / Suomalainen koulu, PL 322, 53501 Lappeenranta 
 Verkkosivut: http://www.peda.net/veraja/mossko

 

Ruotsalainen koulu:
 
 Svenska skolan i Moskva
 Osoite: Leninski pr. 78a
 Puh. +7 495 980 5049
 Fax +7 495 980 5048
 Verkkosivut:  http://www.ssim.nu/

Moskovassa toimii useita kansainvälisiä kouluja. Kansainvälisiin kouluihin on kieltä äidinkielenään puhuvilla etuoikeus ja maksut ovat korkeahkot. Lapset voivat hakeutua myös venäläisiin kouluihin ja tarhoihin, joissa kielenä on luonnollisesti venäjä. Koulun valinnassa oleellista on myös huomioida koulumatkan pituus, sillä kaupunki on hyvin ruuhkainen.

 

Myös aikuisille suunnattujen kielikoulujen määrä on suuri.

Käymälät

Venäjällä ei ole suurissakaan kaupungeissa kovin tiheästi yleisiä käymälöitä, mutta keskeisten nähtävyyksien yhteydessä WC-tiloja on yleensä tarjolla. Ostoskeskuksista ja ruokailupaikoista löytyy hyvätasoisia WC-tiloja. Jonkin verran ovat yleistyneet niin sanotut bajamajat, jotka ovat maksullisia. Niiden siisteydestä huolehtii sama henkilö, joka kerää käyttömaksut. Moskovassa tapaa harvoin "jalanjälkivessoja" mutta etelässä ne ovat edelleen yleisiä.

 

WC:stä käytetään venäjän kielessä ilmaisua tualet. Herrojen puoli on usein merkitty kirjaimellä M (mužskoi tualet) ja daamien hämähäkin näköisellä kirjaimella Ж (ženski tualet). Symbolina voi myös olla kolmio, jolloin ylös osoittava kärki on naisten puoli ja alas suunnattu miesten.

Lapset

Lapsille löytyy erilaisia harrastusmahdollisuuksia Moskovasta, mutta harrastusten ylläpitäminen vaatii vanhemmilta sitoutuneisuutta ja usein myös valmiutta kuljettaa lapsia useitakin kertoja viikossa harrastuksiin. Ohjaus on yleensä laadukasta ja tavoitteellista.

 

Varsinkin keskustan alueella on lapsille tarkoitettuja liikuntakeskuksia, joissa voi ottaa erilaisia tanssitunteja tai harrastaa taistelulajeja. Jääkiekkoseuroilla on junioritoimintaa, lisäksi mahdollisuudet eri taideaineiden harrastamiseen ovat hyvät. Myös pienille lapsille löytyy harrastustoimintaa lasten harrastuskeskuksista.

 

Moskovassa toimii useita ulkomaalaisille tarkoitettuja lastentarhoja. Suomalaislapset käyvät yleensä suomalaista tarhaa, joka toimii suomalaisen koulun kanssa samoissa tiloissa. Tarha on avoinna ma–pe klo 8.30–16.00 ja tarhassa on kaksi suomalaista lastentarhanopettajaa.

 

Tarhan osoite: Leninski prospekt. 78a 
Puh. +7 495 131 3393
Fax +7 495 514 1820
Sähköposti: office@finnschoolmoscow.com

Samassa rakennuksessa suomalaisen tarhan kanssa toimii myös ruotsalainen päiväkoti. Lapset voi laittaa myös venäläiseen, amerikkalaiseen, englantilaiseen tai saksalaiseen lastentarhaan. Kaikkiin muihin kuin venäläiseen on kieltä äidinkielenään puhuvilla etusija, ja tarhojen maksut ovat korkeahkot. Suomalaisen tarhan maksut vaihtelevat riippuen siitä, kuinka monena päivänä viikossa lapsi käy tarhassa.

 

Venäjällä saa suhteellisen helposti myös kotiapua, ja usein perheillä onkin lastenhoitoapunaan venäläinen lastenhoitaja. Venäläinen kulttuuri on lapsiystävällinen, ja loru-, leikki- ja satuaarteisto loputon.
 
Lapsille suunnattu kulttuuritarjonta on Moskovassa suuri. Suositeltavia käyntikohteita ovat muun muassa:

  • Sirkus, joita on kaksi (uusi sirkus: metro Universitet, Prospekt Vernadskogo 7, vanha sirkus: metro Tsvetnoi bulvar, Tsvetnoi bulvar 13)
  • Eläintarha, Bolšaja Gruzinskaja ulitsa 1 (metro Barrikadnaja, Krasnopresnenskaja)
  • Juri Kuklatšovin kissateatteri (metro Kijevskaja, Kutuzovski prospekt 25)
  • Lasten musiikkiteatteri (metro Universitet, prospekt Vernadskogo 5)
  • Valtion akateeminen nukketeatteri (metro Tsvetnoi bulvar, ulitsa Sadovaja-Samotjotšnaja 3)
  • Durovin eläinteatteri (metro Prospekt Mira, ulitsa Durova 4)
  • Kolomenskojen puisto (metro Kolomenskoje, prospekt Andropova 39)
  • Gorkin puisto (metro Oktjabrskaja, Krymski val 9)
  • Voiton puisto (metro Park pobedy)
  • Eläintieteellinen museo (ulitsa Bolšaja Nikitskaja 6, metro Ohotnyi Rjad tai Biblioteka imeni Lenina)
  • Darwinin museo (ulitsa Vavilova 57/1)
  • Paleontologinen museo (metro Tjoplyi Stan, ulitsa Profsojuznaja 123).

 

 

 

Lemmikit

Maahan voi tuoda asianmukaisesti rokotettuja lemmikkieläimiä. Tarvittavat rokotukset tulee varmistaa eläinlääkäriltä.

 

Liikennekäyttäytyminen

Moskovan autokanta on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti, ja kaupungissa on autoja yli neljä miljoonaa. Liikennekulttuuri on erilainen kuin Suomessa, ja jalankulkijan on syytä olla tarkkana ylittäessään katua. Aina kun mahdollista, kannattaa käyttää alikulkukäytäviä. Ylinopeus on tavallista eikä liikennesääntöjä aina noudateta. Toisaalta huomaavaisuus liikenteessä on suuresti lisääntynyt, vilkunkäyttö ja tienanto ovat yleistyneet, ja liikenteelle on ominaista tietty joustavuus.
 
Moskovan keskustan katujen kunto on kohentunut, mutta likakaivojen kannet ovat useimmiten ajokaistojen keskellä syvissäkin kuopissa, joten niihin ajamista tulee varoa. Venäläiset eivät aina käytä turvavyötä, mutta sen käyttö on lain mukaan pakollista ja ehdottomasti suositeltavaa. Autojen ovet tulee ajaessa pitää lukittuina. Käsilaukku tai salkku on parasta kuljettaa auton lattialla. Alle 12-vuotiaat lapset eivät saa lain mukaan istua etupenkillä, ja turvaistuinten käyttö on pakollista. Viikolla liikkumista autolla iltaisin kannattaa ruuhkien vuoksi välttää.

Majoitus

Moskovan keskustan hotellit ovat hintatasoltaan kalliita, keskustan ulkopuolelta sen sijaan löytyy edullisempia mutta yleensä myös heikkotasoisempia hotelleja.

 

Hotellivaihtoehtoja kannattaa etsiä internetin tai matkatoimistojen kautta. Hostel-majoitusta Moskovassa ei tiettävästi ole tarjolla. Kesätöihin tai lyhyiksi ajoiksi tulevat ovat majoittuneet myös eri oppilaitosten asuntoloihin.

Mitat ja painot

Venäjällä on käytössä kansainvälinen kymmenjärjestelmä. Ravintolassa ruoka- ja juoma-annosten koko ilmaistaan grammoina.

Muutot

Muutto tapahtuu tavallisesti rekkakuljetuksena ovelta ovelle. Maahanmuuton yhteydessä on laadittava kaikista antiikki-, taide- ja arvoesineistä lista, joka on tullauksen yhteydessä luovutettava venäjänkielisenä tulliviranomaisille, jotta pois muutettaessa ei syntyisi epäselvyyksiä kyseisten esineiden alkuperästä. Antiikkiesineet ja taideteokset on myös suositeltavaa valokuvata ja liittää kuvat tulli-ilmoitukseen. Venäjällä on kulttuuriomaisuuteen kuuluvaksi katsottavien esineiden maastavienti luvanvaraista. Maksullinen vientilupa on hankittava kulttuuriministeriöltä.

Pankit

Venäjällä on lähes 1 000 pankkia, joista matkailijan tai maassa asuvan ulkomaalaisen kannalta on merkitystä lähinnä suurimmilla. Moskovassa ja muissa Venäjän suurkaupungeissa pankkipalvelujen saatavuus ei ole ongelma.
 
Valuuttaa on helppo vaihtaa, eikä rajoituksia ole. Passia tai muuta henkilökorttia voi kuitenkin olla tarpeen esittää valuutanvaihdon yhteydessä. Paikallista valuuttaa voi myös nostaa pankkiautomaateista luottokortilla. Maahan saa tuoda ja maasta saa viedä valuuttaa. Yli 10 000 dollarin erät pitää merkitä tulliselvityskaavakkeeseen.

 

Laskuja voi maksaa pankkiin käteisellä tai omalta pankkitililtä. Nykyään yhä useammalla pankilla on myös maksuautomaatteja, joiden kautta voi hoitaa laskuja. Suurimmat pankit tarjoavat myös verkkopankkipalveluja. Lisäksi tietyt palvelut, kuten esimerkiksi matkapuhelinten ja internet-liittymien maksut voi maksaa erillisillä maksuautomaateilla, joita löytyy yleensä metroasemien vierestä.
 
Vaikka useimmat hotellit, kaupat ja ravintolat hyväksyvät kansainvälisiä luottokortteja maksuvälineiksi, käytäntö ei ole yhtä tavanomainen kuin Suomessa. Käteisrahan käyttö on edelleen yleisempää kuin Suomessa, ja kannattaa tarkistaa etukäteen voiko luottokortilla maksaa. Pankkiautomaateista saa yleensä käteisrahaa kansainvälisillä luottokorteilla, mistä voi muun maailman tapaan koitua erillismaksu.

Parturi-kampaamot

Kauneudenhoitopalvelujen tarjonta on Moskovassa huimaava, ja salonkeja on joka nurkalla. Hintataso kannattaa selvittää etukäteen.  Nukkavieruissa pikkuputiikeissakin voi saada laadukasta palvelua. On kuitenkin hyvä muistaa, että venäläinen tyyli ja maku esimerkiksi hiustenleikkauksessa ja -värjäyksessä eroaa jonkin verran pohjoiseurooppalaisesta. Rakennekynsien laittaminen on Moskovassa suosittua ja manikyyripalveluja runsaasti tarjolla vaikkapa kauppakeskuksissa.

Posti

Postinkulku ulkomaille toimii tavallisten kirjelähetysten osalta suhteellisen normaalisti. Viivästykset postinkulussa ovat mahdollisia. Postin kulku Suomeen vie 2-6 viikkoa. Arvolähetyksiä ei ole turvallista lähettää tavallisessa postissa. Postikonttoreita sijaitsee ympäri kaupunkia, ja ne ovat myöhäiseen iltaan saakka avoinna. Sinisten postilaatikoiden luukku on erittäin kapea, joten postikorttia leveämpien lähetysten kohdalla on poikettava postikonttoriin.

Puhelimet

Puheluhinnat ovat kansainvälistä tasoa. Suomalaisen matkapuhelinliittymän käyttäminen Moskovassa on erittäin kallista, joten on suositeltavaa hankkia paikallinen liittymä. Hinnoissa on operaattori- ja palvelukohtaisia eroja, mutta ne ovat suurin piirtein samaa tasoa kuin Suomessa.

 

Venäjän kansainvälinen suuntanumero on 7. Moskovan suuntanumero on alueesta riippuen 495, 498 tai 499  ja Pietarin 812.

 

Kun soitat Venäjällä venäläiseen gsm-numeroon kännykällä, valitse eteen joko +7 ja numero tai 8 ja numero - ilman plussaa. Ilmoittaessaan matkapuhelinnumeroaan venäläiset usein jo valmiiksi mainitsevat alussa tarvittavan kahdeksikon. Siis esimerkiksi: +7 916 123 4567 tai 8 916 123 4567.

Pukeutuminen

Moskovan talvi on yleensä vaihteleva, ja lämpötila saattaa parin päivän sisällä heittelehtiä useasta lämpöasteesta pariinkymmeneen pakkasasteeseen. Hyvät jalkineet ovat siis tärkeät. Käyttökelpoisimpia ovat vettä hylkivät joka sään jalkineet, koska katusuola pilaa helposti nahkakengät. Moskovan talvi on usein kylmempi ja vastaavasti kesä kuumempi kuin Suomessa.

 

Venäjällä rentokin pukeutuminen on siistiä. Liike-elämässä pukeudutaan asiallisesti, vapaa-ajan vaatteita ei työyhteyksissä käytetä. Juhlatilaisuuksiin pukeutuminen saattaa olla länsimaisittain juhlavaa. Naiset käyttävät arkenakin erittäin korkeita korkoja.
 
Vaatekauppoja ja -toreja löytyy runsaasti, ja MEGA- ym. ostoskeskuksissa on lukuisia ulkomaisia vaateketjuja. Myös keskihintaisten vaatteiden tarjonta on kasvanut, mutta hinnat ovat edelleen keskimäärin korkeammat kuin Suomessa. Toreilta löytyy edullisia valmisteita ja keskustasta kalliita merkkituotteita. Pukujen teettäminen on Moskovassa edullista, jos löytää sopivan ompelijan.
 
Moskovasta löytyy hyvälaatuisia kemiallisia pesuloita. Suutareiden palvelut ovat hyviä, ja kenkien korjauttaminen edullista. Kengännauhoja, pohjallisia, rannekellon pattereita, sukkahousuja ja muuta pientavaraa kannattaa etsiä metroasemien läheisyydessä ja katujen alikuluissa olevista kioskeista.

Puoliso

Eri mailla on Moskovassa toimivia kansainvälisiä klubeja, jotka toimivat lähinnä puolison työn takia Moskovaan muuttaneiden voimin (esimerkiksi International Women's Club). Suomalaisilla ei ole Moskovassa virallista yhdistystä, mutta suomalainen koulu toimii varsinkin lapsiperheitä yhdistävänä tekijänä. Elokuussa on järjestetty risteily Moskova-joella.

 

Suurin osa Moskovan suomalaisista on töissä suomalaisyrityksissä, jonkin verran myös kansainvälisissä yrityksissä ja organisaatioissa. Pääasiassa Moskovaan tullaan muutaman vuoden mittaiselle työkomennukselle. Työllistymisessä venäjän kielen osaaminen on sopivan koulutuksen ja työkokemuksen lisäksi olennainen asia. Suurlähetystön viisumiyksikkö työllistää myös suomalaisia.

 

Moskovan suomalaisten Facebook-sivu löytyy tunnuksella Finns in Moscow.

Pysäköinti

Pysäköinnin suhteen moskovalaiset ovat luovia, ja kaduilla saattaa törmätä hyvin mielenkiintoisiinkin ratkaisuihin. Pysäköinnin suhteen kannattaa olla kuitenkin huolellinen, koska aika ajoin autoja hinataan luvattomilta paikoilta pois. Keskustassa löytyy vartioituja pysäköintipaikkoja. Parkkitalojen ja virallisen maksujärjestelmän puuttuessa pysäköintiongelma on saavuttanut melkoiset mittasuhteet.

Ravinto

Ruokatottumukset ja aterioiden koostumus ja ajat vastaavat pääpiirteissään suomalaisia. Lounas syödään myöhemmin kuin Suomessa, yleensä klo 13. Venäläiseen lounaaseen kuuluu kolme ruokalajia - alkupala, keitto ja pääruoka.

 

Ruokakulttuurissa on paljon vaikutteita Kaukasiasta, josta ovat peräisin suositut šašlik-vartaat ja vuohenjuustopiiraat, hatšapurit. Marinoidut valkosipulinversot, tšeremša, ovat miellyttävä tuttavuus kynsilaukan ystäville. Blinit eivät Venäjällä tarkoita paksua tattaripannukakkua, vaan vehnäletut paistetaan ohuiksi ja rapeareunaisiksi.

 

Moskovassa ravintolavalikoima on monipuolinen ja hintahaitari suuri. Ruokalistoihin ja hintatasoon kannattaakin tutustua etukäteen tutkimalla ravintoloiden verkkosivuja. Lounasaikaan tarjotaan monissa ravintoloissa edullisia "business-luncheja".

 

Kohtuuhintaisia koko perheen ravintolaketjuja ovat muun muassa Jolki-palki (venäläinen keittiö), Kortšma (ukrainalainen), Kiš-Miš ja Šeš-Beš (uzbekistanilainen), Il Patio ja Mi Piace (italialainen) sekä Yakitoria ja Planet Sushi (japanilainen). Kiireinen nälkä sammuu Teremok-lettukioskilla tai Kroška-kartoška-perunakioskilla. MEGA-ostoskeskuksissa on muhkeita koko perheen ruokailukeitaita. Myös monet läntiset ketjut ovat läsnä Moskovassa - kuten Hesburger.

 

Venäläisellä juhlaillallisella tarjotaan edelleen usein runsas zakuska-alkupalapöytä ennen lämpimiä ruokalajeja. Tilaisuutta on tällöin tapana juhlistaa lyhyin maljapuhein, joita myös ulkomaisten vieraiden odotetaan esittävän. Isännän aloitettua puhevuoro siirtyy kunniavieraalta arvojärjestyksessä seurueen muille osanottajille. On tapana, että yksi herroista omistaa maljan seurueen viehättäville daameille. Maljapuheet pidetään seisten.

 
Venäjällä saa lähes kaikkia samantyyppisiä elintarvikkeita kuin Suomessakin, suurimmista liikkeistä löytyy esimerkiksi hylamaitoa ja muita hylatuotteita. Kevyttuotteiden arvostus ja saatavuus on huomattavasti vähäisempi kuin Suomessa.

 

Rekisteröity parisuhde

Venäjällä ei rekisteröidä samaa sukupuolta olevien parisuhdetta. Virallinen suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin on torjuva, eivätkä gay pride -tapahtumat ole saaneet viranomaisilta lupia.

Sosiaaliturva

Venäjälle muuttavan Suomen kansalaisen on syytä lähtiessään tehdä Kelaan hakemus kuulumisesta Suomen sosiaaliturvan piiriin.

Suomi-kuva

Suomi-kuva on perinteisesti ollut Venäjällä hyvä. Suomea pidetään turvallisena, siistinä ja puhtaana maana. Suomi-lomalta halutaan paljon: yhtäältä kokemuksia yksinolosta ja luonnosta, toisaalta elämyksiä ja ostoksia. Suomalaisia pidetään ahkerina, luotettavina, rauhallisina – ja ehkä myös hieman naiiveina. 

 

Aiemmin Venäjällä julkaistut uutiset painottuivat marginaalisiin omituisuuksiin, kuten kännykän heittoon, akankantoon ja saunomiskisoihin. Nyt venäläistoimittajia kiinnostaa etsiä syitä muun muassa Suomen talouden, kilpailukyvyn ja korkeatasoisen koulutuksen menestystarinoille.

Sähkövirta

Jännite on Moskovassa yleensä 220 V. Sähköjännitteen epätasaisuuden vuoksi hehkulamput poksahtelevat helposti ja käytännön kokemuksen mukaan nykyaikaiset niin sanotut "longlife" -lamput kestävät jännitteen vaihtelun paremmin. Ylijännitesuojalla kannattaa suojata ainakin arvokkaammat laitteet (tietokone, televisio ym.). Suojia voi ostaa sekä Suomesta että Moskovasta. Pistorasiat voivat joissakin asunnoissa olla erilaisia, jolloin välikappaleena on käytettävä adapteria, joita löytyy helposti Moskovasta.

Terveydenhuolto

Suurlähetystörakennuksessa sijaitsee suomalaisen lääkärin vastaanotto (osoite Kropotkinski pereulok 15-17, puh. +7 499 255 8920, metro Park Kultury). 

 
Erikoislääkärien palveluja tarjoavat American Medical Center (pääasiassa venäläiset lääkärit) sekä European Medical Centre (länsimaalaiset lääkärit). Medsi-ketjulla on myös erityisiä lastenklinikoita. Diplomaattihallinto UpDK:n terveysasemaa voivat käyttää myös muut kuin lähetystöjen väki. Länsimaista tasoa tarjoavia hammasklinikoita on useita, esimerkiksi US Dental Care tai European Medical Centerin hammashoitola. Erilaisia näytteitä ja kokeita voi teettää Invitro-laboratorioketjun toimipisteissä.
 
Pakollisia rokotuksia tulijalle ovat kurkkumätä, jäykkäkouristus ja polio. Ennaltaehkäisyn vuoksi monet ottavat A-hepatiittirokotuksen tai harkinnan mukaan A- ja B-hepatiittirokotteen.
 
Vesijohtovesi on laboratoriotestien perusteella myös puhdistamattomana juomakelpoista, mutta käytännössä jokainen suodattaa veden ennen juomista. Lähdevettä on myytävänä kaupoissa ja vettä voi tilata kotiin vaihdettavissa suurpakkauksissa. Venäläinen lähdevesi on edullista, mutta tuontivedestä on maksettava kova hinta.
 
Ilmansaasteet ovat suurin terveyshaitta Moskovassa. Hengitystieinfektiot ovat yleisiä. 
 

 

Valokuvaaminen

Valokuvaaminen on kielletty paikoissa, joissa yleensäkin kielletään kuvaaminen, kuten museot, konsertit, baletti- ja oopperaesitykset.

Valuutta

Valuuttaa saa tuoda maahan rajoituksetta 10 000 dollariin saakka. Suuremmat summat on ilmoitettava tullissa. Alle 3 000 dollarin suuruisia summia ei maasta vietäessä tarvitse ilmoittaa tullissa.

 

Maksuvälineenä Venäjällä toimii rupla, ja kaikki hinnat ilmoitetaan ruplamääräisinä. Käteisellä valuutalla ei voi maksaa juuri missään.

 

Valuuttaa voi vapaasti vaihtaa rupliksi valuutanvaihtopisteissä. Junalla matkustettaessa on Kouvolan ja Vainikkalan välissä mahdollisuus vaihtaa ruplia (junassa voi vaihtaa vain käteistä rahaa). Moskovassa ja Pietarissa on suhteellisen tiiviisti valuutanvaihtopaikkoja, joissa vaihdetaan sekä euroja että dollareita. Kurssit vaihtelevat hieman paikan sijainnista riippuen.

 

Keskuspankki käyttää ruplan kurssin päivittäiseen seurantaan ja markkinaperusteiseen ohjailuun valuuttakoria, jossa euron paino on 45 prosenttia ja Yhdysvaltain dollarin paino 55 prosenttia.

 

Ruplan kurssi löytyy keskuspankin verkkosivulta.

 

Vapaa-aika

Kulttuuria, urheilua ja retkiä

Moskovassa on monipuolinen kulttuuritarjonta. Lippuja tapahtumiin voi ostaa suoraan teattereiden kassoilta tai metroasemien yhteydessä olevista lippukassoista (teatralnaja kassa). 

 

Lippuja voi ostaa myös internetin kautta. Moskovan venäjänkielisen Ticketland-verkkopalvelun kautta voi tutustua kaupungin ohjelmatarjontaan ja rekisteröidyttyään varata haluamansa liput. Liput voi lunastaa haluamaltaan lippukassalta, tai ne toimitetaan pientä lisämaksua vastaan kotiin.

 

 

Muita lipputoimistoja ovat esimerkiksi 

 

 

Elokuvateatterit ovat Moskovassa moderneja ja laadukkaita. Elokuvat dubataan venäjäksi lukuunottamatta eräitä teattereita, jotka esittävät filmejä alkukielellä. Esityksistä saa tietoa The Moscow Times -lehdestä.

 

Moskovassa on mahdollisuus harrastaa liki kaikkia urheilulajeja. Maksut vaihtelevat huomattavasti ja ovat usein suomalaisittain melko kalliita. Viime vuosina Moskovaan on kuitenkin perustettu paljon erilaisia kuntosaleja, joiden kuukausimaksut ovat lähellä suomalaistasoa. Moskovan erikoisuus on luutapallo, jota ulkomaalaiset pelaavat talvisin. Suomalaisilla on omat miesten ja naisten joukkueet. Muita suomalaisyhdyskunnan suosimia joukkuelajeja ovat sähly, jalkapallo ja jääkiekko.

 

Talvella voi käydä hiihtämässä ja laskettelemassa Moskovan ulkopuolella ja luistelemassa vaikkapa Punaisella torilla tai Gorkin puistossa, jonne talvella pystytetään maksullinen, laadukas luistelurata. Luistella voi myös muilla kaupungin julkisilla luistinradoilla sekä ostoskeskusten yhteydessä olevilla sisäluistinradoilla (esim. Jevropeiski, metro Kievskaja, luistimia vuokrataan). Pulkkamäkeen voi mennä vaikkapa yliopiston lähelle Varpusvuorille.

 

Kesällä risteily Moskova-joella tarjoaa viehättävän tavan tutustua kaupunkiin. Uutuutena on tarjolla  myös ympäri vuoden liikennöiviä ravintola-aluksia.

 

Diplomaattihuoltohallinto UPDK vuokraa mökkejä Zavidovon lomakylästä noin 120 kilometriä Moskovasta luoteeseen. Lomakylässä on myös kylpylä ja siellä voi harrastaa muun muassa ratsastusta, ammuntaa, tennistä ynnä muita urheilulajeja. Lomakylä on avoin kaikille joskin melko hintava.  Moskovan ympäristössä on myös paljon venäläisten suosimia, edullisia pensionaatteja sekä useita yksityisiä lomakyliä, joiden hinnat voivat myöskin olla melko kalliita.

 

Moskovan ympärillä on useita vanhoja kaupunkeja, muun muassa Tula, Kaluga, Sergijev Posad, Vladimir ja Suzdal. Niihin pääsee omalla autolla, linja-autolla tai junalla. Matkalle kannattaa ruuhkien välttämiseksi lähteä aamuvarhaisella.

 

Patriarshy Dom Tours -toimisto järjestää englanninkielisiä kiertoajeluja ja -käyntejä Moskovassa ja sen lähialueilla.

 

 

Menovinkkejä Moskovan keskustassa ja sen liepeillä

Punainen tori kaupungin historiallisessa ytimessä on tietysti must. Keskiaikaisen Pyhän Vasilin katedraalin sipulitornit kätkevät alleen 9 kirkkoa – rakennustyöllä Iivana Julma juhlisti tataareista saamaansa voittoa. Lippuja saa viereisestä kioskista. Leninin mausoleumi on auki suurimman osan vuotta kello 10-13 tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin. Käynti sisään on Maneesiaukiolta Kremlin muurin puolelta. Joskus saattaa olla jonoa. Mausoleumiin ei saa viedä kameroita edes kännyköissä, ja ne kaikki on jätettävä käynnin ajaksi pientä maksua vastaan erilliseen säilytyskioskiin. Punaisen torin laidalla on pieni Kazanin Jumalanäidin kirkko, joka on kopio Stalinin purkamasta alkuperäisestä, mutta silti tunnelmallinen. Vieressä on myös punatiilinen Historiallinen museo ja tavaratalo GUM, jonka kahviloissa voi kierroksen jälkeen sulatella monen vuosisadan vaikutelmia. Retken voi päättää Kremliä reunustavaan Aleksanterinpuistoon, jossa tuntemattoman sotilaan haudalla palaa ikuinen tuli.

 

Kremlissä toimitaan näin. Sisään astellaan hammaslaitaisen, matalan Kutafja-tornin kävelysiltaa, kun ensin on ostettu tornin viereisestä kioskista tai puistosta pääsylippu. Perusnähtävyydet ovat Patriarkan talo, tsaari-tykki, tsaari-kello sekä kirkot. Iivana Suuren kellotorniin ja Asekamariin (Oružeinaja palata) on oltava erilliset liput. Timanttihuoneeseen (Almaznyi fond) lippuja voi tiedustella museon ovelta Kremlin alueelta. Kreml on keskiaikaista linnoitusta tarkoittava sana. Nykyään siellä työskentelee Venäjän presidentti. Ainoa moderni rakennus, kongressipalatsi, toimi aiemmin puoluekokousten näyttämönä. Nykyään siellä järjestetään konsertteja ja balettiesityksiä.

 

Puškinin taidemuseo (ulitsa Volhonka, 12) on tunnettu erityisesti eurooppalaisen taiteen kokoelmastaan. Esillä on upea valikoima ranskalaisten impressionistien töitä. Kiinnostavaa esineistöjä ja kipsivaloksia muinaisen Egyptin ja antiikin ajalta. Museossa on vaihtuvia näyttelyitä.

 

Vapahtajankirkko (Hram Hrista Spasitelja, ulitsa Volhonka, 15, metro Kropotkinskaja). Suuri kirkko rakennettiin alunperin Napoleonista saadun voiton kunniaksi. Stalinin käskystä katedraali räjäytettiin vuonna 1931. Paikalle ei koskaan noussut suunniteltua Neuvostojen palatsia, mutta kylläkin maauimala. Se purettiin 1990-luvulla, ja vuonna 2000 uusi Vapahtajankirkko valmistui Moskova-joen rannalle. Kirkossa on ylä- ja alakirkko. Ryhmät voivat tilata pääsyn näköalatasanteelle. Puistossa on uusi Aleksanteri II:n patsas. Joen toisella puolella on konstruktivismin tyyliin rakennettu mahtava harmaa kerrostalo. Siinä asuneen puolue-eliitin erioikeudet muuttuivat Stalinin vainojen aikana 1930-luvulla painajaiseksi asukkaiden kadotessa talosta öisillä salaisen poliisin käynneillä. Talon historiaa on kuvannut Juri Trifonov romaanissa Talo rantakadulla. Tätä nimeä sittemmin yksityistetty asuintalo tänäkin päivänä kantaa. Talossa toimii pieni museo.

 

Borodinon taistelun panoraamamuseo (Kutuzovski prospekt 38, metro Kutuzovskaja/Park pobedy). Taiteilija Franz Rubeau kuvasi vaikuttavassa ympyränmuotoisessa maalauksessa vuoden 1812 Napoleonin vastaisen sodan ankarinta taistelua Borodinon kentällä. Nikolai II tilasi työn taiteilijalta sodan 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Vuonna 1962 teos siirrettiin nykyiselle paikalle, missä entisessä Filin kylässä sotamarsalkka Kutuzovin johdolla käydyn neuvonpidon tuloksena kaupunki päätettiin luovuttaa viholliselle. Talvi ajoi kuitenkin ranskalaiset pakomatkalle, josta aniharva selvisi. Venäjällä vuoden 1812 tapahtumia nimitetään isänmaalliseksi sodaksi. Niistä kertoo myös Leo Tolstoin romaani Sota ja rauha.

 

Voiton puiston (metro Park pobedy) paikalla sijaitsi ennen puiston perustamista kukkula nimeltä Poklonnaja gora, jolla Napoleon aikanaan odotteli kaupungin avainten luovutusta. Tätä kautta myös neuvostojoukot lähtivät puolustamaan pääkaupunkia natsien hyökkäystä vastaan. Paikalle rakennettiin vuonna 1995 suuren isänmaallisen sodan (1941-45) memoriaali. Museossa on 50 000 sotaan liittyvää esinettä, mukaan lukien Berliinin valtiopäivätalon katolle vuonna 1945 pystytetty kuuluisa lippu. Museon edessä seisoo valtaisa obeliski, ja puistossa on esillä erilaista sotakalustoa. Alueelle on rakennettu kunnioituksena sodan uhreille ortodoksikirkko, moskeija ja synagooga. Yöllä punaiset lamput värjäävät puiston suihkulähteet aavemaisen verenpunaisiksi. Päiväsaikaan puisto on moskovalaisten suosima ulkoilupaikka.

 

Tretjakovin galleriassa (Lavrušinski pereulok 10, metro Tretjakovskaja/Poljanka) voi tehdä vuosisatojen mittaisen matkan Venäjän taiteeseen. Realistimaalarien töissä kuvataan kiinnostavasti vanhan ajan elämänmenoa. Kansallisromanttiset satumaalaukset ovat ajattomia klassikoita. Ikonitaiteen ystäville on tarjolla monia aarteita. Museon perusti tekstiilitehtailija ja mesenaatti Pavel Tretjakov. Nykytaiteen kokoelma (avangardisteista nykypäivään) sijaitsee museon modernissa haaraosastossa Gorkin puistoa vastapäätä (Krymski val 10, metro Park kultury/Oktjabrskaja).

 

Winzavod on vanhaan viinitehtaaseen perustettu nykytaiteen galleria. (Osoite 4. Syromjatnitsheski pereulok 1, rakennus 6, metro Kurskaja/Tškalovskaja). Toinen modernin taiteen keskus on Garage, nimensä mukaisesti se sijaitsee vanhalla bussivarikolla, joka jo itsessään on arkkitehtoninen nähtävyys. (Osoite ulitsa Obrastsova 19 A, metro Novoslobodskaja/Mendelejevskaja). Valokuvataiteen harrastajien iloksi ovensa on avannut entistä ehompana remontin läpikäynyt Moskovski dom fotografii, ul. Ostoženka 16 (metro Kropotkinskaja/Park kultury).

 

Gulag-museo (ulitsa Petrovka, 16, metro Kuznetski most/Teatralnaja/Ploštšad revoljutsii) avattiin vuonna 2004. Museo esittelee itsensä näin: ”Neuvostokansan parhaimmiston tuhoamisprosessi kosketti kaikkia kansankerroksia: tiedemiehiä, luovaa intelligentsijaa, tehdastyöläisiä ja maatyöläisiä, pappeja, sotilaita, diplomaatteja, tiedustelijoita, urheilijoita, NKVD:n virkailijoita, puolueen ja talouden työntekijöitä, vallankumouksen ja kansalaissodan aktiiveja – ”valkoisia” ja ”punaisia”. Museossa on esillä maan historian synkimpiä jaksoja valaisevaa esineistöä ja vaihtuvia näyttelyitä, minkä lisäksi voi katsoa vankileirien saaristoa käsitteleviä dokumenttielokuvia.

 

Novodevitšin luostari ja hautausmaa (Novodevitši projezd 1, metro Sportivnaja). Ortodoksisen naisluostarin perusti Vasili III vuonna 1524. Tulevina vuosisatoina vakiintui tavaksi lähettää luostariin erityisesti hallitsijasuvun naispuolisia jäseniä. Luostari on yleisölle avoin käyntikohde, jossa voi dramaattisten ihmiskohtaloiden ohella ihmetellä kaunista kirkkoarkkitehtuuria. Viereinen viehättävä lampi tarjoaa oivat puitteet päiväkävelylle. Luostarin muuria lammesta poispäin seuraamalla saapuu sen historialliselle hautausmaalle, jossa lepää kuuluisia henkilöitä kirjailijoista valtionpäämiehiin. Myös Venäjän ensimmäinen presidentti Boris Jeltsin on haudattu Novodevitšin hautausmaalle.

 

Arbat-kävelykadulle (metro Arbat/Smolenskaja) ehtii kiireinenkin matkailija. Vielä 1980-luvulla täällä ajeli ratikka. Monen kulttuurivaikuttajan kotiseutuna tunnettu katu muuttui sittemmin kävelykaduksi, jossa aikaa voi viettää katusoittajia kuuntelemalla, mukavissa ruokapaikoissa ja kahviloissa tai matkamuisto-ostoksilla. Kansallisrunoilija Aleksandr Puškin rouvineen vuokrasi Arbatilla 1830-luvulla kauppiastalon yläkertaa, nykyään siinä toimii kotimuseo. Arbatin vaikutuksesta yhä useammasta Venäjän kaupungista löytyy sitä muistuttava kävelykatu. 

Tämän sivun sisällöstä vastaa Ulkoasiainministeriö Venäjän yksikkö

Päivitetty 25.11.2013

Takaisin ylös