Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Kansantalous

Norjan kansantalous koki 2000-luvulla voimakkaimman nousukautensa sitten 1970-luvun. Kotitalouksien taloudellinen asema nousi ennennäkemättömän vahvaksi. Talouden kasvu oli voimakasta vielä vuonna 2007, mutta vuoden 2008 loppupuolella maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutukset ulottuivat myös Norjaan. Maa on kuitenkin selvinnyt finanssikriisistä paremmin kuin eurooppalaisten maiden taloudet keskimäärin kiitos nopean (öljyrahoilla tapahtuneen) elvyttämisen heti syksystä 2008 lähtien. Norjalla menee tällä hetkellä taloudellisesti hyvin ja maan talous pystyy yhä vastaamaan hyvin finanssikriisin negatiivisiin vaikutuksiin. Talouskasvu on ollut tasaista vuoden 2008 jälkeen.

Vuonna 2013 Manner-Norjan BKT:n arvioidaan kasvavan noin kolme prosenttia. Norjan Pankki arvioi tämän kasvutahdin jatkuvan myös tulevina vuosina. Korkea öljynhinta auttaa maan vaihtosuhdetta ja öljyteollisuuden aktiviteetti edesauttaa talouskasvua. Talouspolitiikassa onkin liikkumavaraa. Maan päävientituotteilla (öljy ja kaasu, metallit, kala) on kysyntää myös nykyisessä tilanteessa.

Norjan kuluvan vuoden noin 143,5 miljardin euron suuruinen budjetti on norjalaisittain melko neutraali eli öljytulojen käyttö kasvaa suunnilleen samassa tahdissa Manner-Norjan BKT-kasvun kanssa. Vastuullisen hallinnointisäädännön mukaisesti valtion Eläkerahaston (niin kutsuttu öljyrahasto) tuloista voidaan käyttää neljä prosenttia (toisen sanoen sen arvioitu vuosittainen tuotto) budjettialijäämän kattamiseen. Tänä vuonna öljyrahaa käytetään budjetissa yhteensä noin 16,8 miljardin euron verran, mikä on noin 3,3 prosenttia valtion eläkerahaston arvosta.

Finanssikriisistä huolimatta Norjan työttömyysaste on lukeutunut Euroopan alhaisimpiin. Heinäkuussa 2012 työttömyysprosentti Norjassa on noin 3 prosenttia. Työttömyyden katsotaan kuitenkin saavuttaneen niin sanotun luonnollisen pisteen, minkä vuoksi kuluvan ja ensi vuoden aikana syntyviksi arvioitujen 70 000 uuden työpaikan ei uskota vaikuttavan työttömyysprosenttiin. Norjalle erityinen ongelma on korkea sairauspoissaolojen ja suuri työkyvyttömyyseläkettä nauttivien määrä. Hallitus on pyrkinyt viime vuosina puuttumaan tilanteeseen.

Norjan hyvä talous- ja työllisyystilanne on johtanut kasvavaan kiinnostukseen myös Etelä-Euroopassa. Työperäinen maahanmuutto Etelä-Euroopan taloudellisista vaikeuksista kärsivistä maista kuten Espanjasta ja Portugalista on kasvanut. Jo perinteisesti työperäisiä maahanmuuttajia on Norjaan tullut runsaasti Puolasta ja Baltian maista sekä jonkin verran myös Brittein saarilta erityisesti finanssikriisin iskettyä. Ruotsalaiset ovat kuitenkin yhä Norjan suurin ulkomaisten työntekijöiden ryhmä. Osaavasta työvoimasta on pulaa; esimerkiksi yksistään öljyalalla tarvitaan 3000 ulkomaista insinööriä vuosittain lähivuosien aikana. 
 

Kohtuullisen korkean syntyvyyden Norjassa vältetään toistaiseksi monen muun maan kohtaama pelko siitä, että talousvaikeudet pahentavat maiden jo muutenkin kohtaamia, alhaisesta syntyvyydestä johtuvia demografisia ongelmia eläkkeellä olevien ja työssäkäyvien väliseen suhteeseen liittyen. Myös Norjassa on kuitenkin havahduttu sosiaaliturvakustannusten kasvuun; vuoden 2012 budjetti oli ensimmäinen, jonka tekoa kasvaneet sosiaaliturvakustannukset (toisin sanoen aikaisin eläkkeelle siirtyvien aiheuttamat kustannukset) hallitsivat.

Vuoden 2011 alussa voimaan astuneiden eläkejärjestelmän muutosten tarkoituksena on tehdä eläkejärjestelmästä joustavampi ja kestävämpi mahdollistamalla kansaneläkkeen nostamisen aloittaminen jo 62-vuotiaana. Mikäli eläkettä nostetaan jo 62-vuotiaana, ovat maksuerät normaalia pienempiä. Arviolta 48 000 henkilöä hyödyntää tätä mahdollisuutta vuoden 2012 loppuun mennessä, minkä johdosta eläkekustannukset ovat nousseet aiemmin arvioitua voimakkaammin. Taloustieteilijät eivät kuitenkaan ole huolissaan, sillä uuden järjestelmän odotetaan hillitsevän pitkällä tähtäimellä eläkeläisaallon vaikutuksia.

Eläkekustannusten arvellaan kuitenkin olevan lähivuosina niin raskaat, että ne rajoittavat poliittisiin hankkeisiin käytettävissä olevaa taloudellista liikkumavaraa. 

Yksi asteittaisen eläkeuudistuksen pääelementeistä on tulevaisuuden eläkkeensaajien eliniänodotuksen tarkistaminen automaattisesti osana systeemiä. Tämän avulla varmistetaan se, että muutokset keskimääräisessä eliniässä vaikuttavat mahdollisimman vähän vanhuuseläkemaksuihin. Näin ollen Norjan eläkejärjestelmä on varautunut ja vakaa suhteessa eliniänodotusten vaihteluihin. Sen sijaan eläkejärjestelmässä käytettävää eliniänodotuksen tarkistamisen kaltaista automatiikkaa ei sisälly terveys- ja hoivapalveluiden kustannusten kasvuodotuksiin, joiden aiheuttamien julkisten kustannusten odotetaan vuodesta 2020 eteenpäin kasvavan verotuloja enemmän.

Norjan kruunun kurssi on erityisesti ohjauskoron laskemisen jälkeen (tällä hetkellä 1,5 prosenttia) vahvistunut ennätyksellisesti suhteessa euroon. Julkisessa keskustelussa ei suljeta pois mahdollisuutta asettaa kruunulle vaihtokatto.

Asunnoista on Norjassa huomattava pula; vuosittain rakennetaan 20 000 uutta asuntoa liian vähän kysyntään verrattuna. Tämä on johtanut asuntojen hinnan huomattavaan nousuun (50,9 prosenttia välillä 2005-11) ja kotitalouksien velka-asteen kasvamiseen. Pelkona on, että useat tuhannet norjalaiset kotitaloudet tulevat kohtaamaan vaikeuksia korkotason noustessa nykyisestä. Tämä saattaisi osaltaan vaikuttaa mahdollisesti tulevaan Norjan talouden laskuun.

Norjan Pankin pitkän tähtäimen inflaatiotavoite on 2,5 prosenttia. Viime aikoina inflaation taso on ollut matala (noin yksi prosentti) Tarkoituksena on nostaa se tavoitetasoon, mutta aikataulu on joustava ja ulkoisista tekijöistä riippuvainen. 

 
Norjan palkkataso on noin 50 prosenttia Euroopan keskitasoa korkeampi.

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Norjan ulkomaankauppa on hyvin Eurooppa-keskeistä. Runsas neljäsosa ulkomaankaupasta käydään muiden Pohjoismaiden kanssa, noin 80 prosenttia EU-maiden kanssa ja noin 90 prosenttia OECD-maiden kanssa. Norja kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA). Vaikka Norja ei ole EU:n jäsen, ETA-jäsenyys sitoo sen lukuisiin EU-aluetta koskeviin sopimuksiin. ETA-sopimus takaa Norjalle vapaan pääsyn EU-alueen markkinoille lukuun ottamatta maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Norjalaista maataloutta halutaan kuitenkin suojella korkeilla elintarvikkeiden tuontitulleilla.

Norjan taloudellinen kasvu ja hyvinvointi ei kuitenkaan merkitse pelkästään hyviä uutisia kaikille yrityksille. Erityisesti vientiteollisuus kärsii Norjan kalliista kustannustasosta, vahvasta kruunun kurssista ja EU-markkinoiden hiljentyneestä kysynnästä. Epävarmuus saakin osan kotitalouksista ja yrityksistä olemaan varovaisia kulutus- ja investointipäätöksissään. Teollisuuden ongelmilta lienee mahdoton välttyä täysin.

Norjan viennin arvo vuonna 2012 oli 923,8 miljardia kruunua. Tuonnin arvo oli 498,8 miljardia kruunua. Norjan tilastokeskuksen SSB:n tilastointitavasta johtuen luvut eivät sisällä kaikkea offshore-teollisuuden tuontia ja vientiä. Viennin arvo nousi 4,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2011, suurin osa kasvusta tuli öljy- ja kaasusektorilta. Tuonnin arvo nousi 1,5 prosenttia. Ulkomaankaupan ylijäämä vuonna 2012 oli 425 miljardia kruunua eli 30 miljardia enemmän kuin vuonna 2011.

Suurimmat tavarantuontimaat vuonna 2012 (osuus tavaratuonnin arvosta) %:

Suurimmat tavaranvientimaat vuonna 2012 (osuus tavaraviennin arvosta):

Norjan tärkeimmät vientiartikkelit:

• Öljy, kaasu ja öljyjalosteet
• Metallit ja kemikaalit
• Koneet ja laitteet
• Kala ja kalavalmisteet

Norjan tärkeimmät tuontiartikkelit:

• Ajoneuvot
• Koneet ja laitteet
• Kulutushyödykkeet
• Metallit ja malmit
• Elektroniset laitteet
• Rakennustarvikkeet

Lähde:

Tilastokeskus SSB 2009, 2011