Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Norja

Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa

Talous, elinkeinoelämä

Norjan kansantalous koki 2000-luvulla voimakkaimman nousukautensa sitten 1970-luvun. Kotitalouksien taloudellinen asema nousi ennennäkemättömän vahvaksi. Talouden kasvu oli voimakasta vielä vuonna 2007, mutta vuoden 2008 loppupuolella maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutukset ulottuivat myös Norjaan. Maa on kuitenkin selvinnyt finanssikriisistä paremmin kuin eurooppalaisten maiden taloudet keskimäärin kiitos nopean, öljyrahoilla tapahtuneen, elvyttämisen heti syksystä 2008 lähtien. Norjalla menee tällä hetkellä taloudellisesti hyvin ja maan talous pystyy yhä vastaamaan hyvin finanssikriisin negatiivisiin vaikutuksiin. Talouskasvu on ollut tasaista vuoden 2008 jälkeen.

 

Vuonna 2013 Manner-Norjan BKT:n arvioidaan kasvavan noin kolme prosenttia. Norjan Pankki arvioi tämän kasvutahdin jatkuvan myös tulevina vuosina. Öljyn korkea hinta auttaa maan vaihtosuhdetta ja öljyteollisuuden aktiviteetti edesauttaa talouskasvua. Talouspolitiikassa onkin liikkumavaraa. Maan päävientituotteilla (öljy ja kaasu, metallit, kala) on kysyntää myös nykyisessä tilanteessa.

 

Norjan kuluvan vuoden noin 143,5 miljardin euron suuruinen budjetti on norjalaisittain melko neutraali eli öljytulojen käyttö kasvaa suunnilleen samassa tahdissa Manner-Norjan BKT-kasvun kanssa. Vastuullisen hallinnointisäännön mukaisesti valtion eläkerahaston kansainvälisen puoliskon (Statens Pensjonsfond utland, SPU) eli niin kutsutun öljyrahaston tuloista voidaan käyttää neljä prosenttia eli sen arvioitu vuosittainen tuotto budjettialijäämän kattamiseen. Tänä vuonna öljyrahaa käytetään budjetissa yhteensä noin 16,8 miljardin euron verran, mikä on noin 3,3 prosenttia valtion eläkerahaston arvosta.

 

Öljyrahastolle vuosi 2012 oli tuottojen suhteen toiseksi paras rahaston historiassa. Lokakuussa 2013 rahaston kokonaisarvo oli noin 4 750 miljardia Norjan kruunua (596 mrd. €). Tämä vastaa noin kolmea Norjan ja yhtätoista Suomen valtion budjettia vuodelle 2014.

 

Vuonna 2012 päätettyjen investointistrategian muutosten mukaisesti öljyrahaston sijoitusten maantieteellinen painopiste siirtyi kehittyvien markkinoiden suuntaan. Rahaston kaikista sijoituksista Eurooppaan sijoitettu suhteellinen osuus laski vuoden 2012 aikana 53 prosentista 48 prosenttiin. Riskin vähentämiseksi ja maailmanlaajuisen tuotannon kasvusta hyötymiseksi osuus on tarkoitus laskea noin 40 prosenttiin. Rahasto pyrkii vähitellen irtautumaan prosenttiosuuksittain alueisiin jaetusta salkusta kohti markkinapainotteisempaa sijoittamista. Vuonna 2012 tämä näkyi mm. osakesijoituksina Qatariin, Keniaan ja Romaniaan sekä kiinteistösijoitusten mandaatin laajentamisena Euroopan ulkopuolelle vuoden 2013 alusta lähtien.

 

Sijoitusten kohdemaiden kärkipäässä pysyvät edelleen Yhdysvallat (28,6 prosenttia rahaston arvosta), Iso-Britannia (13 prosenttia), Saksa (7,4 prosenttia), Ranska (6,6 prosenttia) ja Japani (6,1 prosenttia). Suomeen rahasto oli vuoden 2012 lopussa sijoittanut 44 eri yritykseen yhteensä noin 19 miljardia Norjan kruunua (2,5 mrd. €). Tämä vastaa alle kolmannesta Ruotsiin sijoitetuista varoista (yli 61 mrd. NOK). Tanskaan oli vuoden 2012 lopussa sijoitettu yli 20 mrd. NOK.

 

Öljyrahaston ajantasainen kokonaisarvo näkyy Norjan Pankin etusivulla:

http://www.norges-bank.no/

 

Tietoa öljyrahastosta Norjan valtiovarainministeriön sekä rahastoa hallinnoivan Norges Bank Investment Managementin (NBIM) sivuilla:

http://www.regjeringen.no/nb/dep/fin/tema/statens_pensjonsfond.html

 

http://www.nbim.no/

 

Norjan työttömyysaste on lukeutunut Euroopan alhaisimpiin. Työttömyysprosentti on pysynyt pitkään noin kolmen prosentin tasolla. Norjalle leimallinen ongelma on kuitenkin korkea sairauspoissaolojen ja suuri työkyvyttömyyseläkettä nauttivien määrä. Norjassa on enemmän sairauspoissaoloja ja suuremmat työelämän ulkopuolelle jäämisen kustannukset kuin missään muussa OECD-maassa.


Norjan hyvä talous- ja työllisyystilanne on johtanut kasvavaan kiinnostukseen eteläisen Euroopan suunnalta. Työperäinen maahanmuutto Etelä-Euroopan taloudellisista vaikeuksista kärsivistä maista kuten Espanjasta ja Portugalista on kasvanut. Jo perinteisesti työperäisiä maahanmuuttajia on Norjaan tullut runsaasti Puolasta ja Baltian maista sekä jonkin verran myös Isosta-Britanniasta ja Irlannista erityisesti finanssikriisin iskettyä. Ruotsalaiset ovat kuitenkin yhä Norjan suurin ulkomaisten työntekijöiden ryhmä. Osaavasta työvoimasta on monilla aloilla pulaa. Esimerkiksi yksistään öljyalalla tarvitaan 3000 ulkomaista insinööriä vuosittain lähivuosien aikana. 
 

Kohtuullisen korkean syntyvyyden Norjassa vältetään toistaiseksi monen muun maan kohtaama pelko siitä, että talousvaikeudet pahentavat maiden jo muutenkin kohtaamia, alhaisesta syntyvyydestä johtuvia demografisia ongelmia eläkkeellä olevien ja työssäkäyvien väliseen suhteeseen liittyen. Myös Norjassa on kuitenkin havahduttu sosiaaliturvakustannusten kasvuun; vuoden 2012 budjetti oli ensimmäinen, jonka tekoa kasvaneet sosiaaliturvakustannukset eli toisin sanoen aikaisin eläkkeelle siirtyvien aiheuttamat kustannukset hallitsivat.

 

Vuoden 2011 alussa voimaan astuneiden eläkejärjestelmän muutosten tarkoituksena on tehdä eläkejärjestelmästä joustavampi ja kestävämpi mahdollistamalla kansaneläkkeen nostamisen aloittaminen jo 62-vuotiaana. Mikäli eläkettä nostetaan jo 62-vuotiaana, ovat maksuerät normaalia pienempiä. Arviolta 48 000 henkilöä hyödynsi tätä mahdollisuutta vuoden 2012 loppuun mennessä, minkä johdosta eläkekustannukset ovat nousseet aiemmin arvioitua voimakkaammin. Taloustieteilijät eivät kuitenkaan ole huolissaan, sillä uuden järjestelmän odotetaan hillitsevän pitkällä tähtäimellä eläkeläisaallon vaikutuksia. Eläkekustannusten arvellaan kuitenkin olevan lähivuosina niin raskaat, että ne rajoittavat poliittisiin hankkeisiin käytettävissä olevaa taloudellista liikkumavaraa. 

Norjan Pankki on pitänyt ohjauskoron 1,5 prosentissa maaliskuusta 2012, jolloin sitä laskettiin 0,25 prosenttiyksikköä. Korko on pidetty matalalla ennen kaikkea hintojen hitaan kasvun sekä Norjan ulkopuolella alhaisten korkojen vuoksi. Pankin pitkän tähtäimen inflaatiotavoite on 2,5 prosenttia eli jonkin verran korkeampi kuin todellinen inflaatio, mutta elinkeinoelämän ja asiantuntijoiden inflaatio-odotusten tasolla.

 

Inflaatio pysyy Norjassa edelleen matalalla, noin yhden prosentin tasolla. Vahva kruunu ja tuontitavaroiden halpeneminen vuodesta 2010 ovat pitäneet kuluttajahintojen kasvun aisoissa. Norjassa tuotettujen tavaroiden ja palveluiden odotetaan lähitulevaisuudessa kuitenkin kallistuvan. Palkkojen noustessa selvästi kuluttajahintoja enemmän norjalaiskotitalouksien ostovoima kasvaa.


Asunnoista on Norjassa huomattava pula; vuosittain rakennetaan 20 000 uutta asuntoa liian vähän kysyntään verrattuna. Tämä on johtanut asuntojen hinnan huomattavaan nousuun (50,9 prosenttia välillä 2005-11) ja kotitalouksien velka-asteen kasvamiseen. Etenkin Oslon seudulla asuntojen hinnat ovat viime aikoina nousseet vauhdilla. Kuluneen viiden vuoden aikana hinnat ovat nousseet keskeytyksettä ja vuosina 2010–2012 noin kahdeksan prosenttia/vuosi. Joidenkin arvioiden mukaan seuraavan kolmen tai neljän vuoden aikana asuntojen hinnat voivat nousta edelleen jopa 25 %. Se huolestuttaa monia – varsinkin yhdistettynä tietoon siitä, että asuntojen hinnat ja kotitalouksien velka kasvavat kotitalouksien tuloja nopeammin. Lisärakentaminen korjaa varmasti osaltaan tilannetta, mutta myös uhkaavasta asuntokuplasta on puhuttu. Pelkona on, että useat tuhannet norjalaiset kotitaloudet tulevat kohtaamaan vaikeuksia korkotason noustessa nykyisestä. Tämä saattaisi osaltaan vaikuttaa mahdollisesti tulevaan Norjan talouden laskuun.

 

Norjan palkkataso on tällä hetkellä yli 60 prosenttia korkeampi kuin sen eurooppalaisissa kauppakumppaneissa keskimäärin. Vuodesta 2000 palkat ovat nousseet 63 prosenttia eli noin kuusi kertaa enemmän kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa. Tilastokeskus SSB:n ennusteen mukaan ero voi nousta jopa yli 70 prosenttiin vuoteen 2016 mennessä. Tähän asti korkeat vientihinnat sekä valtavien öljyinvestointien laajoille kotimaisille alihankintaketjuille takaama jatkuva ostovoima ovat mahdollistaneet korkeat palkat. Monilla teollisuudenaloilla palkat kuitenkin nousevat jo tuottavuutta nopeammin – haavoittuvuus kasvaa. Kauppakumppaneiden heikot hetket ja maailmantalouden muutokset saattavat pian tuntua Norjassa entistä selvemmin.

Elinkeinoelämä

Norjan runsas vesivoimapotentiaali loi aikanaan vakaan pohjan perusteollisuudelle ja maan kasvulle yhdeksi maailman menestyneimmäksi taloudeksi. 1970-luvulta lähtien öljy- ja kaasuteollisuus on vastannut yhä suuremmasta osasta niin arvontuotantoa kuin elinkeinoelämän kehitystä. Nykyään öljy- ja kaasusektori tuo noin neljänneksen BKT-kasvusta ja puolet maan viennin kokonaisarvosta.

 

Öljy- ja kaasualan sekä sille tavaroita ja palveluita toimittavien yritysten merkitys Norjan elinkeinoelämässä on siis suuri. Monet yritykset ovat määrätietoisesti kehittäneet itseään markkinajohtajiksi alan lukuisilla niche-markkinoilla. Uutta teknologiaa kehitetään kotimaassa ja viedään suurten yritysten vanavedessä ulkomaille. Alan tuotantoketjut ovat moniportaisia ja hyvin laajoja.

 

Joidenkin asiantuntijoiden mukaan öljy- ja kaasualan sekä sen tuotantoketjujen muodostama Norjan elinkeinoelämän tukijalka alkaa olla jo liiankin paksu: muut elinkeinot eivät pysy investointitahdin ja palkkakehityksen perässä, kilpailukyky heikkenee ja koko taloutta uhkaa kahtiajako. Erityisesti metsäteollisuudella, kemianteollisuudella ja muilla vientivetoisilla teollisuudenaloilla on ollut viime aikoina vaikeuksia.

 

Meriteollisuus on Norjassa hyvin vahva: se on Norjan toiseksi suurin vientiala noin 15 prosentin osuudellaan kokonaisviennistä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana meriteollisuuden osuus Norjan bruttokansantuotteessa on jopa kaksinkertaistunut. Nykyään meriteollisuus työllistää Norjassa yli 90 000 henkilöä. Norjan koko meriteollisuuden arvo on vuositasolla lähes 150 mrd. NOK (20 mrd. €). Norjalaiset varustamot tilasivat vuonna 2012 uusia aluksia 17,4 miljardilla US-dollarilla, mikä on laivatilausten maatilastoissa maailman kärkiluokkaa. Maassa valmistetaan hyvin monipuolisesti erilaisia laivoja ja aluksia, mikä auttaa sopeutumisessa kysynnän heilahteluihin. Alan tulevaisuudennäkymät ovat hyvät mm. pohjoisten merireittien avautumisen johdosta.

 

Palveluala kasvaa ja työllistää yhä enemmän ihmisiä Norjassa. Informaatio- ja tietotekniikkapalveluiden lisäksi mm. hoiva- ja hyvinvointipalveluiden kysyntä kasvaa. Myös rakennusalan tulevaisuudennäkymiä pidetään valoisina; Norjassa asutaan muuta Eurooppaa yleisemmin omakotitaloissa ja norjalaiset investoivat paljon kiinteistöihin.

 

Lisää Norjan elinkeinorakenteesta ja -politiikasta maan elinkeino- ja kauppaministeriön kotisivuilla:

http://www.regjeringen.no/nb/dep/nhd.html

 

Öljyhallitus (Oljedirektoratet):

http://www.npd.no/

 

Norjan elinkeinoelämän keskusliitto NHO (Næringslivets Hovedorganisasjon):

http://www.nho.no/

 

Norjan ammattiyhdistysten keskusliitto LO (Landsorganisasjon i Norge):

http://www.lo.no/

 

Norjan varustamoliitto (Norges Rederiforbund):

http://www.rederi.no/

Ulkomaankauppa, kauppapolitiikka

Norjan ulkomaankauppa on hyvin Eurooppa-keskeistä. Runsas neljäsosa ulkomaankaupasta käydään muiden Pohjoismaiden kanssa, noin 80 prosenttia EU-maiden kanssa ja noin 90 prosenttia OECD-maiden kanssa. Norja kuuluu Euroopan talousalueeseen (ETA). Vaikka Norja ei ole EU:n jäsen, ETA-jäsenyys sitoo sen lukuisiin EU-aluetta koskeviin sopimuksiin. ETA-sopimus takaa Norjalle vapaan pääsyn EU-alueen markkinoille lukuun ottamatta maataloustuotteita ja elintarvikkeita. Norjalaista maataloutta halutaan kuitenkin suojella korkeilla elintarvikkeiden tuontitulleilla.

 

Norjan taloudellinen kasvu ja hyvinvointi ei kuitenkaan merkitse pelkästään hyviä uutisia kaikille yrityksille. Erityisesti vientiteollisuus kärsii Norjan kalliista kustannustasosta, vahvasta kruunun kurssista ja EU-markkinoiden hiljentyneestä kysynnästä. Epävarmuus saakin osan kotitalouksista ja yrityksistä olemaan varovaisia kulutus- ja investointipäätöksissään. Teollisuuden ongelmilta lienee mahdoton välttyä täysin.

 

Kauppapolitiikassaan Norja on hyvin aktiivinen. WTO- ja EFTA-suhteiden lisäksi hoidetaan kahdenvälisiä kauppasuhteita maailman kasvaviin talouksiin. Kauppapolitiikka on nykyään myös erottamaton osa Norjan kehityspolitiikkaa, mikä näkyy esimerkiksi kahdenvälisissä suhteissa Kaakkois-Aasian maihin. Norja seuraa tarkoin EU:n ja USA:n välisten vapaakauppaneuvottelujen etenemistä. Joidenkin arvioiden mukaan mahdollisella vapaakauppasopimuksella on monia kielteisiä vaikutuksia Norjan vientiin ja kauppasuhteisiin.

 

Vienninedistämisessä tärkeä tekijä on Innovasjon Norge, joka edistää kotimaassa innovaatioita ja alueiden kehittymistä, ulkomailla vientiä ja matkailua Norjaan. Vuonna 2012 Innovasjon Norge jakoi talouselämälle n. 6,9 miljardia Norjan kruunua (yli 898 milj. euroa) eri rahoitusmenetelmien kautta.

 

Norjan viennin arvo vuonna 2012 oli 923,8 miljardia kruunua. Tuonnin arvo oli 498,8 miljardia kruunua. Norjan tilastokeskuksen SSB:n tilastointitavasta johtuen luvut eivät sisällä kaikkea offshore-teollisuuden tuontia ja vientiä. Viennin arvo nousi 4,2 prosenttia verrattuna vuoteen 2011, suurin osa kasvusta tuli öljy- ja kaasusektorilta. Tuonnin arvo nousi 1,5 prosenttia. Ulkomaankaupan ylijäämä vuonna 2012 oli 425 miljardia kruunua eli 30 miljardia enemmän kuin vuonna 2011.

 

Suurimmat tavarantuontimaat vuonna 2012 (osuus tavaratuonnin arvosta) %:

Ruotsi

13,8

Saksa

12,6

Kiina

9,2

Tanska

6,3

Iso-Britannia

6,2

 

Suurimmat tavaranvientimaat vuonna 2012 (osuus tavaraviennin arvosta) %:

Ruotsi

9,9

Hollanti

9,0

Yhdysvallat

8,3

Iso-Britannia

8,2

Saksa

7,9

 

 

Norjan tärkeimmät vientiartikkelit:

  • Öljy, kaasu ja öljyjalosteet
  • Metallit ja kemikaalit
  • Koneet ja laitteet
  • Kala ja kalavalmisteet

 

Norjan tärkeimmät tuontiartikkelit:

  • Ajoneuvot
  • Koneet ja laitteet
  • Kulutushyödykkeet
  • Metallit ja malmit
  • Elektroniset laitteet
  • Rakennustarvikkeet

 


Lähteet:

Tilastokeskus SSB, Norjan elinkeino- ja kauppaministeriö, Norjan varustamoliitto

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Oslo

Päivitetty 16.12.2013

Takaisin ylös