Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Kanada

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Ulkopolitiikka

Monenvälisyyden perinne

Kanadan ulkopolitiikkaa on perinteisesti hallinnut monenkeskisyys. Kanada on halunnut ulkopolitiikallaan profiloitua monenväliseksi toimijaksi. Kanada onkin usein korostanut YK:n roolia kansainvälisessä päätöksenteossa. Myös Naton ja G7/8-maiden merkitys ulkopolitiikassa on vahvistunut, vaikka Kanadan tiiviit monentasoiset suhteet Yhdysvaltoihin tekevätkin siitä poikkeuksellisen G8-maan. Virallisesta kaksikielisyydestä johtuen Kanadalla on vahvat suhteet myös frankofonisten maiden yhteistyöjärjestöön.

 

Kanada on vauras maa, jonka hyvinvointi perustuu runsaiden luonnonvarojen ohella hyviin kansainvälisiin suhteisiin. Erityisesti kauppasuhteiden merkitys hyvinvoinnille onkin saanut hallituksen aina painottamaan ulkopolitiikassa kansainvälistä toimijuutta. Kanada kuuluu YK:n lisäksi kaikkiin keskeisimpiin maailmanjärjestöihin kuten

 

  • maailman kauppajärjestöön (WTO)
  • taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestöön (OECD)
  • G8/G20-ryhmään
  • Maailmanpankkiin
  • kansainväliseen valuuttarahastoon (IMF).

 

Kanadan suhteet Yhdysvaltoihin

Kanada on paitsi maantieteellisen sijaintinsa, myös historiansa, kauppasuhteidensa, maahanmuuton ja kulttuurissosiaalisten piirteidensä takia identiteetiltään ennen kaikkea pohjoisamerikkalainen maa. Niinpä Kanadan ulkopolitiikkaa määrittää eniten suhde Yhdysvaltoihin. Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat läheiset monella eri osa-alueella, mutta erityisesti kaupan ja talouden alalla kahdenväliset suhteet ovat ensiarvoisen tärkeät. Molempien maiden viennistä huomattava osuus suuntautuu naapurimaahan, mikä tekee kahdenvälisistä kauppasuhteista myös ulkopolitiikan kannalta merkittävät. Yhdysvaltojen ja Kanadan välistä kauppaa määrittelee ennen kaikkea vuonna 1994 solmittu Pohjois-Amerikan vapakauppasopimus (NAFTA).

 

Läheisten taloussuhteiden lisäksi Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet rakentuvat myös muun muassa tiiviiseen puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Silti Yhdysvaltojen ja Kanadan ulko- ja turvallisuuspoliittiset päätökset eivät ole menneet kaikilta osin yksiin. Kanadalle YK:n mandaatti sotilaallisen voiman käytössä on ollut tärkeä asia. Tästä syystä Kanada ei osallistunut Irakin sotaan maaliskuussa 2003 Yhdysvaltojen rinnalla.

 

Kanadan ja Yhdysvaltojen suhteet ovat myös korkeimman tason poliittisten vierailujen osalta tärkeässä asemassa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman ensimmäinen virallinen valtiovierailu suuntautui juuri Kanadaan hänen astuttuaan presidentinvirkaan. Niin ikään diplomaattiset suhteet Kanadan ja Yhdysvaltojen välillä ovat tiiviit. Kanadalla on Washingtonin suurlähetystön ohella useita konsulaatteja eri puolilla Yhdysvaltoja.
Arktisten alueiden merkityksen kasvu
Arktisten alueiden taloudellinen ja poliittinen merkitys on yhä tärkeämpi osa Kanadan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Arktisten alueiden mahdolliset öljy- ja kaasuvarat ja niiden hyödyntäminen teknologian kehittyessä ovat pääsyy arktisten alueiden merkityksen kasvuun. Aiempaan verrattuna erona on, että ilmastonmuutoksen myötä alueen luonnonvaroja saattaa olla lähitulevaisuudessa mahdollisuus päästä hyödyntämään. Myös laivareitit voivat ilmastonmuutoksen aiheuttaman jäätiköiden sulamisen vuoksi muuttua, kun laivaliikenteelle avautuu uusia väyliä. Tästä syystä myös Kanada on lisännyt näkyvyyttään alueella puolustaakseen intressejään erityisesti Luoteisväylällä.

 

Kanada päivitti vuonna 2009 Pohjoisten alueiden strategiansa, jonka pääelementtejä ovat

 

  • Kanadan suvereniteetin vahvistaminen alueella
  • ympäristön suojeleminen
  • taloudellis-sosiaalisen kehityksen edistäminen
  • pohjoisten alueiden hallinnon kehittäminen.

 

Arktisten alueiden merkityksen voimistuminen on vaikuttanut niin tutkimusrahoituksen ja tutkimusprojektien suuntaamiseen arktisille alueille kuin sotilaallisen läsnäolon kasvuun alueella. Kanada on muun muassa perustanut Luoteisväylän varrelle armeijan koulutuskeskuksen. Kanada on myös toiminut aktiivisesti kansainvälisellä tasolla arktisten alueiden hallintaa koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi. Se on arktisen neuvoston perustajajäsen.

 

Ilmastopolitiikka

Kanadan ilmastopolitiikka on tällä hetkellä varsin kunnianhimotonta. Maa ilmoitti irtisanoutuvansa Kioton sopimuksesta joulukuussa 2011. Nykyisen konservatiivihallituksen suhtautuminen sopimukseen on negatiivinen, ja sen mielestä sopimuksen edellyttämät päästövähennykset (6 % vuoden 1990 tasosta) merkitsisivät Kanadalle kansantaloudellista haaksirikkoa ja aiheuttaisivat lähes 300 000 työpaikan menetyksen. Kanada perustelee Kioton sopimuksen kansainvälistä tehottomuutta Yhdysvaltain ja Kiinan sitoutumattomuudella. Kanadan tavoitteena globaalissa ilmastopolitiikassa on uusi, myös Yhdysvaltoja ja Kiinaa velvoittava sopimus. Tällä hetkellä Kanadan ilmastopäästöt ovat noin 30 % korkeammat kuin sen Kioton mukainen velvoite edellyttäisi.

 

Hallitus esitteli vuonna 2007 ilmastopoliittisen toimintaohjelmansa, johon sisältyy
kasvuhuonekaasupäästöjen määrän kasvun pysäyttäminen vuosiin 2010 - 12 mennessä
päästöjen vähentäminen vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla vuoden 2006 tasosta
päästöjen vähentäminen vuoteen 2050 mennessä 60–70 prosentilla vuoden 2006 tasosta (vähennys suhteessa Kioton pöytäkirjan käyttämään vuoden 1990 päästötasoon 50 %)

 

Nykyhallitus on linjannut, että tärkeämpää kuin sitoutuminen pitkän aikavälin tavoitteisiin, on lyhyen aikavälin tavoitteiden saavuttaminen. Rahoituskysymysten osalta Kanada on kuitenkin todennut olevansa valmis tekemään oman osuutensa ja indikoinut tämän vastaavan osuuttaan maailman hiilidioksidipäästöistä, mikä on 2 prosenttia. Joulukuussa 2009 pidetyn Kööpenhaminan ilmastokokouksen tuloksiin Kanadan hallitus on yhtenä harvoista tahoista ollut tyytyväinen.

 

Kanada on sitonut ilmastopoliittiset kantansa Yhdysvaltain kantoihin. Se on sitten Kööpenhaminan heikentänyt päästötavoitettaan vuodelle 2020 asettamalla sen samaksi kuin Yhdysvaltain hallitus omassa lakiesityksessään, joka on 17 prosentin vähennys vuoden 2005 tasosta ja se merkitsee päästöjen 2,5 prosentin kasvua vuoden 1990 tasoon verrattuna.

 

Liittohallituksen ohella myös provinsseilla on ympäristöön ja ilmastoon liittyvissä kysymyksissä merkittävää toimivaltaa. Eräät provinssit ovatkin edenneet omissa ilmastopolitiikoissaan huomattavasti pidemmälle kuin liittohallitus. Näihin kuuluvat ennen muuta väkiluvultaan kolme suurinta provinssia: Ontario, Quebec ja Brittiläinen Kolumbia sekä Manitoba.

 

Kanadan ilmastopolitiikan suurin kompastuskivi on öljyhiekka. Albertan provinssin pohjoisosissa olevien esiintymien taloudellinen hyödyntäminen on tullut viime vuosina energian hinnannousun myötä hyvin houkuttelevaksi. Esiintymät ovat myös kooltaan merkittävät. Niiden ansiosta Kanadalla on hallussaan Saudi-Arabian jälkeen maailman toiseksi suurimmat öljyvarannot. Ekologisesti ongelmana on kuitenkin se, että öljyn erottaminen maaperästä on ympäristöä voimakkaasti kuluttava prosessi, josta aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ovat mittavat. Kanadan kokonaispäästöistä öljyhiekkateollisuuden osuus on tosin tällä hetkellä vain 5 prosenttia, mutta osuus on nopeasti kasvamassa.

 

Alueellinen yhteistyö

Alueellinen yhteistyö on perinteisesti keskittynyt Amerikkaan (Yhdysvallat, Latinalainen Amerikka ja Karibia) niin historiallisin, maantieteellisin kuin taloudellisin perustein. Myös maahanmuutto on tärkeä osa alueellista yhteistyötä, sillä yli 11 prosenttia Kanadan maahanmuuttajista saapuu Latinalaisen Amerikan ja Karibian maista. Vuodesta 1990 Kanada on kuulunut Amerikan valtioiden järjestöön (Organization of American States, OAS), jonka tarkoitus on edistää demokratiaa ja rauhaa Amerikan mantereella. Liityttyään järjestön varsinaiseksi jäseneksi Kanada on aktiivisesti rahoittanut järjestön toimintaa ja vaikuttanut OAS:ssä painokkaasti.

 

Alueellinen yhteistyö Amerikassa on Kanadan ulkopolitiikan prioriteetti, ja se perustuu kolmeen tavoitteeseen:

 

  • demokraattinen hallinto
  • taloudelliset intressit
  • turvallisuus.

 

Näitä Kanada tavoittelee vahvistamalla kahdenvälisiä suhteita alueella ja toimimalla OAS:in lisäksi sellaisissa alueellisissa järjestöissä kuin IDB, CDB, PAHO ja Summit of the Americas.

 

Amerikan valtioiden lisäksi Kanadan ulkopolitiikassa korostuvat suhteet Brittiläisen kansanyhteisön maihin Isoon-Britanniaan, Australiaan ja Uuteen-Seelantiin.

 

Puolustuspolitiikka

Kanadan puolustuspolitiikan kolme prioriteettia ovat tärkeysjärjestyksessä:

 

  • Kanadan turvallisuus
  • Pohjois-Amerikan turvallisuus
  • kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistäminen

 

Kanada on ollut Pohjois-Atlantin puolustusliitto Naton jäsen sen perustamisesta lähtien. Naton kautta Kanada on vaikuttanut Euro–Atlanttiseen turvallisuuskehitykseen ja Natoon kuuluminen on keskeinen osa Kanadan puolustusratkaisua.

 

Kanadassa ei ole yleistä asevelvollisuutta vaan maan puolustus perustuu ammattiarmeijaan. Kanadan armeija jakautuu maa-, meri- ja ilmavoimiin.  Armeijan vahvuus on tällä hetkellä noin 65 000 sotilasta. Lisäksi aktiivireserviläisiä on noin 25 000 ja puolustusvoimien palveluksessa olevia siviilejä 28 000.

 

Kanadan puolustuspolitiikkaan liittyy kiinteästi suhteet Yhdysvaltoihin. Kanadan ja Yhdysvaltojen puolustuspoliittiset suhteet ovat pitkät ja yhteistyö maiden välillä on hyvin tiivistä. Kahdenvälinen pohjoisamerikkalainen puolustusyhteistyö juontaa juurensa 1940-luvulle Ogdensburgin sopimukseen, joka solmittiin natsi-Saksan pelotteen varjossa. Kanada halusi tiivistää yhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa siltä varalta, että natsi-Saksa miehittäisi Britannian, jonka kanssa Kanadalla ennen toista maailmansotaa oli tiiviit puolustuspoliittiset suhteet.

 

Naton perustamisen jälkeen vuonna 1949 Kanadan ja Yhdysvaltojen puolustuspoliittiset suhteet syventyivät entisestään. Naton lisäksi Kanadalla ja Yhdysvalloilla on kahdenvälistä sotilasyhteistyötä esimerkiksi Pohjois-Amerikan ilmatilavalvonnan saralla (NORAD). Kanadan tiiviit puolustuspoliittiset suhteet Yhdysvaltoihin ovat luonnollinen lisä maiden tiiviisiin suhteisiin niin poliittisessa, taloudellisessa kuin kulttuuri-sosiaalisissa suhteissa.

 

World Trade Centerin terrori-iskujen jälkeen Kanadan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on kokenut muutoksia. Kanada perusti yleisen turvallisuuden ministeriön (Department of Public Safety) Yhdysvaltojen perustettua Homeland Securityn. Lisäksi Kanada tiivisti turvallisuusyhteistyötään Yhdysvaltojen kanssa erityisesti rajaturvallisuuden osalta niin kutsutun Smart Border-hankkeen kautta sekä sopeuttamalla maahanmuuttopolitiikkaansa uusiin turvallisuushaasteisiin.

Kanadan osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin

Kanadan kriisinhallintaperinteet ulottuvat kauas ja maata on pidetty etenkin aiemmin kriisinhallinnan ja rauhanturvaamisen mallimaana. Kanadan turvallisuuspoliittiseen ajatteluun kuuluu kriisien leviämisen ennaltaehkäiseminen kriisien syntyalueilla. Vaikka monet kriisit eivät suoranaisesti uhkaa Kanadaa, globaalissa maailmassa kuitenkin erityisesti kauppasuhteilla on merkittävä rooli maan taloudellisessa menestymisessä, ja tällöin kriiseihin puuttuminen joko humanitaarisin tai vakautusoperaation on usein paikallaan.

 

Kanada on tunnettu rauhanturvaamisen suurvaltana, jonka panos kansainväliseen kriisinhallintaan on ollut väkilukuun suhteutettuna maailman huippuluokkaa. Sittemmin Kanadan aktiivisuus rauhanturvaoperaatioihin osallistuvana maana on laskenut, mutta edelleen sen panos kansainväliseen rauhanturvaamiseen on suuri.

 

Kanada on perinteisesti osallistunut aktiivisesti YK:n rauhanturvaoperaatioihin. Vuodesta 1956 lähtien Kanada on pitänyt aina varalla korkean valmiustilan joukkoja YK:n nopeasti koottavia operaatioita varten. YK:n lisäksi Kanada on osallistunut kriisinhallintaoperaatioihin erityisesti Naton kautta. Vuonna 2005 Kanada allekirjoitti myös EU:n kanssa sopimuksen, jonka myötä se voi osallistua EU-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Näiden lisäksi Kanada on osallistunut myös Afrikan Unionin (AU) kriisinhallintaoperaatioihin.

 

Tällä hetkellä Kanadan osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan painottuu Afganistaniin. Kanadalla on Afganistanissa vähän alle 1000 sotilasta koulutus- ja mentorointitehtävissä, ja Kanadan toiminta maassa jatkuu ainakin vuoteen 2014 saakka. Kanada kotiutti taistelutehtävissä olleet kriisinhallintajoukkonsa Afganistanista vuonna 2011. Afganistanin operaation lisäksi Kanadalla on joukkoja Lähi-idässä, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa.

 

Kehityspolitiikka

Kanada on ulkopolitiikassaan aktiivisesti sitoutunut multilateraaliin kehitysyhteistyöhön. Kehityspolitiikan taustalla on sitoutuminen muun muassa:

 

  • YK:n vuosituhattavoitteisiin
  • köyhyyden vähentämisen strategioihin
  • taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen rahoittamiseen. 

 

Vuonna 2002 Kanada sitoutui kaksinkertaistamaan kehitysavun budjetin vuoteen 2010–2011 mennessä. Vuonna 2010 Kanadan kehitysapuun käyttämä summa oli 5 132 miljoonaa USD (kasvua edellisvuodesta 12,7 %), joka jää mainitusta tavoitteesta noin 600 miljoonaa dollaria. Kanada on yhä kaukana YK:n asettamasta kehitysavun tavoitteesta, joka on 0.7 prosenttia Bkt:stä. Kanadan antama kehitysapu oli 0,33 % maan bruttokansantuotteesta vuonna 2010, ja sen ennustetaan jopa hiukan laskevan tulevina vuosina.

 

Kehitysyhteistyön budjettia hallinnoivat valtiovarainministeriö, ulkoasiainministeriö ja kehitysavun tutkimuskeskus International Development Research Centre. Avun pääasiallinen jakelija on kehitysyhteistyöministeriön alainen CIDA (Canadian International Development Agency), joka vastaa 80 % kehitysavun budjetista. CIDA rahoittaa useita multilateraaleja ja kahdenvälisiä hankkeita ja ohjelmia sekä esimerkiksi YK:n kehitysohjelmia erityisesti demokratian, terveyden, tasa-arvon, peruskoulutuksen, yksityisen sektorin kehittämisen ja ympäristönsuojelun alueilla.

 

2009 julkaistun kehitysavun tehokkuuden strategian johdosta Kanada kohdistaa 80 % kahdenvälisistä resursseistaan 20 pääkumppanimaahan, jotka sijaitsevat Latinalaisen Amerikan, Aasian ja Afrikan alueella. Maat valittiin todellisen tarpeen, avun hyödyntämisen kapasiteetin ja Kanadan omien ulkopoliittisten tavoitteiden perusteella. Pääkumppanimaiden lisäksi Kanadan kehitysyhteistyön painopistealueita ovat ruokaturvallisuuden parantaminen, lasten ja nuorten tulevaisuuden turvaaminen ja kestävän talouskasvun tukeminen.

 

Ihmisoikeudet

Kanada on ollut pitkäaikainen vahva toimija ihmisoikeuksien ja demokraattisten arvojen edistämisessä. Kanada oli yksi kansainvälisen ihmisoikeusjulistuksen valmistelijamaista, ja maa on mukana seitsemässä suurimmassa ihmisoikeussopimuksessa.

 

Edistääkseen ihmisoikeuksia maailmalla Kanada tukeutuu useisiin bilateraaleihin ja multilateraaleihin välineisiin. Kahdenvälisesti Kanada auttaa muita valtioita toteuttamaan ihmisoikeussitoumuksensa

 

  • tukemalla demokraattisten instituutioiden ja käytäntöjen kehittämistä,
  • tukemalla oikeudellista ja hallinnollista koulutusta ja
    antamalla teknistä apua.

 

Valtiovierailujen yhteydessä ihmisoikeudet ovat toistuva keskustelunaihe. Kanada pyrkii vaikuttamaan myös multilateraalin verkoston kautta mm. YK:ssa, Kansainyhteisössä, Frankofoniassa ja OAS:ssa.

 
Tulosta

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Ottawa

Päivitetty 25.7.2012

Takaisin ylös