Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Maatiedosto Japani

Poliittinen järjestelmä

Poliittinen järjestelmä

Toisen maailmansodan jälkeen liittoutuneet (käytännössä amerikkalainen kenraali MacArthur) säätivät uuden perustuslain korvaamaan Meiji-aikakaudella vuonna 1890 säädetyn perustuslain. Uusi perustuslaki, joka tuli voimaan 3. toukokuuta 1947, jätti keisarin valtion yhtenäisyyden symboliksi ilman todellista valtaa.

 

Vuoden 1947 perustuslaki rakentuu demokratian, ihmisoikeuksien ja vallanjaon kunnioittamisen sekä sodasta luopumisen periaatteille. Perustuslakinsa mukaan Japani hylkää sodan suvereenina oikeutenaan ja pidättyy voimakeinojen käytöstä tai niillä uhkaamisella kansainvälisten erimielisyyksien ratkaisemiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei Japanilla ole puolustusvoimia vaan niin kutsutut itsepuolustusjoukot (Self-Defense Forces, Jieitai 自衛隊).

 

Sodasta luopumisen periaatteesta (perustuslain yhdeksäs artikla) on käyty keskustelua etenkin 11. syyskuuta 2001 terrori-iskujen jälkeen ja Kiinan  poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan kasvaessa.

 

Perustuslain mukainen vallanjaon järjestelmä on yhdistelmä sekä brittiläistä parlamentarismin perinnettä että yhdysvaltalaista perustuslaillisuusperinnettä. Perustuslain mukaan maan korkein valta kuuluu kaksikamariselle parlamentille. Toimeenpanovaltaa hallussaan pitävä hallitus on parlamentille vastuullinen. Parlamentti äänestää jäsentensä joukosta pääministerin, jonka keisari muodollisesti nimittää. Pääministeri on maan poliittinen päämies. Tuomiovaltaa käyttää itsenäinen tuomioistuinjärjestelmä. Korkein oikeus puolestaan valvoo lainsäädännön perustuslaillisuutta, mutta parlamentti voi erottaa tuomareita.

Valtionpäämies

Keisari

Keisari on valtion yhtenäisyyden symboli ilman todellista valtaa.

 

Akihito 明仁
Valtaistuimelle: 7. tammikuuta 1989
Nimike suomeksi: Keisari
ruotsiksi: Kejsar
englanniksi: Emperor
japaniksi: Tennō, 天皇

Parlamentti

Parlamentin nimi omalla kielellä: Kokkai, 国会 (englanniksi Diet of Japan).

 

Rakenne

 

Ylähuone (Sangiin, 参議院, House of Councillors) 242 paikkaa. Alahuone (Shugiin, 衆議院, House of Representatives) 480 paikkaa.

 

Parlamentin säännönmukainen istuntokausi alkaa tammikuussa ja päättyy loppukeväästä. Käytännössä istuntokautta yleensä pidennetään.

 

Periaatteessa sekä ylä- että alahuoneen on hyväksyttävä lakiesitys, jotta se astuisi voimaan. Alahuone voi kuitenkin toisessa käsittelyssä kahden kolmasosan enemmistöllä sivuuttaa ylähuoneen poikkeavan päätöksen ja saattaa lain voimaan. Käytännössä kahden kolmasosan enemmistö on harvoin saavutettu, joten yleensä lakiesitykset vaativat molempien huoneiden hyväksynnän. Poikkeuksen tästä tekevät budjettilait ja kansainväliset sopimukset, joihin riittää periaatteessa vain alahuoneen hyväksyntä. Alahuoneen vaalitulos vaikuttaa maan pääministerin ja hallituksen valintaan. Alahuoneella on siis ylähuonetta enemmän valtaa.

 

Vaalijärjestelmä

 

Parlamenttivaalit käydään yleisillä vaaleilla, joissa äänioikeutettuja ovat 20 vuotta täyttäneet kansalaiset. Ylähuoneen edustajat valitaan kuudeksi vuodeksi. Vaalit järjestetään kolmen vuoden välein, jolloin valitaan aina puolet edustajista. Enemmistövaaliperiaatteella (äänestämällä henkilöä) valitaan 146 edustajaa ja loput 96 suhteellisen vaalitavan mukaan (äänestämällä henkilöä tai puoluetta).

 

Alahuoneen edustajat valitaan neljäksi vuodeksi. Vaalipiireistä valitaan enemmistövaaleilla 300 edustajaa, suhteellisen vaalitavan mukaan 180 edustajaa. Järjestelmä suosii selvästi suurpuolueita.

 

Seuraavat ylähuoneen vaalit pidetään heinäkuussa 2013 ja alahuoneen vaalit joulukuussa 2016.

 

(http://www.sangiin.go.jp/eng/index.htm)

 

(http://www.shugiin.go.jp/index.nsf/html/index_e.htm)

 

Toisen maailmansodan jälkeisen ajan Japanissa piti valtaa konservatiivinen liberaalidemokraattinen puolue (Liberal Democratic Party eli LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党) lähes yhtäjaksoisesti. Vuoden 2009 parlamenttivaaleissa tilanne väliaikaisesti muuttui, kun sosiaaliliberalistinen Japanin demokraattinen puolue (Democratic Party of Japan eli DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党) otti murskavoiton. LDP palasi takaisin valtaan vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa.

 

Tyypillistä Japanin puoluekentälle ovat nopeat muutokset puolueryhmittymissä. Eräiden näkemysten mukaan valtapuolueet LDP ja DPJ ovat itsessään jo koalitioita, joiden eri ryhmittymien edustajat (englanniksi factions, japaniksi habatsu, 派閥) käytännössä muodostavat Japanin hallituksen. Ryhmittymien perustana eivät niinkään ole ideologiset tai poliittiset kannat, vaan olennaista on ryhmän johtajan asema yhteiskunnassa ja politiikassa, sillä se tuo vaikutusvaltaa koko ryhmälle.

 

Poliittiset puolueet

 

Loppuvuodesta 2012 Japanin alahuoneen puoluekentän muodostavat seuraavat puolueet. Paikkajako 480-paikkaisessa alahuoneessa ilmenee suluissa.

 

Tilanne 28. joulukuuta 2012:

 

Liberal Democratic Party (LDP, japaniksi Jiyū-Minshutō, 自由民主党 tai Jimintō, 自民党, 294 paikkaa)

LDP on konservatiivinen puolue, jonka nykymuoto sai alkunsa vuonna 1955 liberaalipuolueen ja demokraattisen puolueen yhdistyessä. Puolueen politiikka on rakentunut sekä Japanin ja Yhdysvaltain allianssin että hallinnon ja talouselämän tiiviiden suhteiden perustalle.

 

Democratic Party of Japan (DPJ, japaniksi Minshutō, 民主党, 56 paikkaa)

Puolue perustettiin alun perin vuonna 1947 ja se oli hallitusvastuussa 1950-luvun alussa, mutta lakkautettiin skandaalien takia. Se perustettiin uudelleen reformipuolueena vuonna 1996. DPJ nousi suurimmaksi puolueeksi vuoden 2009 alahuoneen vaaleissa, ja syrjäytti hetkeksi pitkään Japania hallinneen LDP-puolueen. Suomalaissyntyinen Marutei Tsurunen (Martti Turunen) edustaa Democratic Party of Japania ylähuoneessa maan ensimmäisenä länsimaalaissyntyisenä poliitikkona.

 

Japan Restoration Party (JRP, japaniksi Nippon Ishin no Kai, 日本維新の会, 54 paikkaa)

12. syyskuuta 2012 muodostettu puolue koostuu Osakan pormestari Toru Hashimoton perustamasta samannimisestä puolueesta ja Tokion entisen kuvernöörin Shintaro Ishiharan Auringonnousu puolueesta (Taiyō no Tō), jotka yhdistyivät 17. marraskuuta 2012 ns. ”kolmanneksi voimaksi” joulukuun 2012 alahuoneen vaaleihin.

 

New Clean Government Party (The New Kōmeitō (NK), japaniksi 公明党, 31 paikkaa)

Puolue perustettiin vuonna 1964 buddhalaisen Sōka Gakkai (創価学会) -järjestön poliittiseksi siiveksi. Sittemmin uskonnollinen yhteys on virallisesti katkaistu ja The New Kōmeitō on tällä hetkellä keskilinjan puolue.

 

Your Party (YP, japaniksi Minna no Tō, みんなの党, 18 paikkaa)

Entinen ministeri Yoshimi Watanabe (渡辺 喜美) perusti puolueen vuonna 2009. Watanabe oli aikaisemmin LDP:n jäsen. Your Partyn päämäärä on ollut tehdä hallitustyö demokraattisemmaksi vähentämällä etabloitujen byrokraattien valtaa ja vahvistamalla vaaleissa valittujen edustajien vaikutusvaltaa päätöksenteossa. Muiden poliittisten kysymysten suhteen Your Party tosin seuraa vahvasti LDP linjauksia.

 

Japanese Communist Party (JCP, japaniksi Nihon Kyōsan-tō, 日本共産党, 8 paikkaa)

Puolue laillistettiin toisen maailmansodan jälkeen. Nykyään puolueen linja on kansallismielinen ja sosialismin periaatteita kunnioittava. Puolue ajaa ratkaisua rauhansopimuksen solmimista Venäjän kanssa (ja täten ratkaisua saarikiistaan), Self-Defense Forces -joukkojen hajottamista (olosuhteiden salliessa), US-Japani puolustussopimuksen purkamista ja Yhdysvaltojen Japanin tukikohtien lopettamista.

 

Life Party (japaniksi Seikatsu no Tō, 生活の党, 7 paikkaa)

Perustettiin 27. joulukuuta 2012 kun Ichiro Ozawa kumppaneineen erosivat Tomorrow-puolueesta (japaniksi Nippon mirai no Tō, 日本未来の党).

 

Social Democratic Party of Japan (SDPJ, japaniksi Shakai Minshu-tō, 社会民主党, 2 paikkaa)

Vuonna 1945 perustettu puolue oli merkittävä oppositiovoima toisen maailmansodan jälkeisenä aikana, mutta sen valta hiipui sisäisten erimielisyyksien takia. 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa puolue menestyi karismaattisen johtajansa Takako Doin (土井 たか子) johdolla, mutta puolue on sittemmin menettänyt suuren osan suosiostaan.

 

Lisäksi parlamentin alahuoneessa on 10 sitoutumatonta edustajaa (Tomorrow Party of Japan 1, Green Wind Party 1, People’s New Party 1, New Party Nippon 1, New Party Daichi 1).

 

Äänestysprosentti vuoden 2012 alahuoneen vaaleissa oli vain hieman yli 59 prosenttia laskien lähes 10% vuoden 2009 alahuoneen vaaleista. Vaalijärjestelmästä johtuen LDPn oli mahdollista saada murskavoitto vaikka se itse asiassa menetti 2 miljoonaa ääntä verrattuna vuoden 2009 vaaleihin, joissa se kärsi murskatappion.

 

Puoluevahvuudet Japanin parlamentissa

 

Japanin parlamentissa toimii niin kutsuttu kaiha-järjestelmä, jonka mukaan edustajan on rekisteröidyttävä johonkin kaiha-äänestysryhmään saadakseen puheenvuoron parlamentissa. Kaiha-ryhmät eivät välttämättä aina seuraa puoluejakoa ja niiden kokoonpano saattaa vaihtua kesken istunnon. Alla puoluevahvuudet on lueteltu kaiha-ryhmittäin.

 

Ylähuone

 

Tilanne 8. tammikuuta 2013:

 

DPJ (87)

LDP (83)

NK (19)

YP (11)

Life Party (8)

JCP (6)

SDPJ (4)

GWP (4)

PNP (3)

JRP (3)

NRP (New Renaissance Party) (2)

NPD (2)

Sitoutumattomat (4)

 

Täyttämättä 6

 

Yhteensä 242

 

Alahuone

 

Tilanne 28. joulukuuta 2012:

 

Hallituskoalitio:

LDP (294)

NK (31)

 

Hallituskoalitio yhteensä 325

 

Muut:

DPJ (56)

JRP (54)

YP (18)

JCP (8)

Life Party (7)

SDPJ (2)

 

Sitoutumattomia (10)

Täyttämättä 0

 

Yhteensä 480

Hallitus

Japanin sodanjälkeistä järjestelmää on pidetty hyvin virkamiesvaltaisena, jollaisessa parlamentilla ja hallituksella on ollut melko vähän todellista valtaa. Pitkän aikavälin tavoitteena on ollut vähentää virkamiesten vaikutusvaltaa.

 

Japanissa on vuonna 2013 valtioneuvoston kanslia mukaan lukien 12 ministeriötä. Varsinaisia ministereitä voi pääministerin lisäksi olla korkeintaan 14, mutta erityistilanteessa määrää voidaan nostaa kolmella. Jokaisella ministeriöllä voi olla korkeintaan kolme varaministeriä. Hallituksen enemmistön on oltava parlamentin jäseniä. Lisäksi kaikkien hallituksen jäsenten tulee olla siviilejä.

 

Muutokset hallituksen kokoonpanossa ovat olleet Japanissa yleisiä. Pääministeri Shinzo Abe muodosti hallituksen 26 joulukuuta 2012.

Ministeriöt

(suomalaisnimikkeet ovat viitteellisiä)
Cabinet Office (Valtioneuvoston kanslia), japaniksi Naikaku-fu (内閣府)
(http://www.cao.go.jp/index-e.html)

 

Ministry of Internal Affairs and Communications, japaniksi Sōmushō (総務省)(http://www.soumu.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Justice (Oikeusministeriö), japaniksi Hōmushō (法務省)(http://www.moj.go.jp/ENGLISH/index.html)

 

Ministry of Foreign Affairs (Ulkoasianministeriö), japaniksi Gaimushō (外務省)(http://www.mofa.go.jp/index.html)

 

Ministry of Finance (Valtiovarainministeriö), japaniksi Zaimu-shō (財務省)(http://www.mof.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Education, Culture, Sports, Science and Technology (Opetus- kulttuuri-, liikunta-, tiede- ja teknologiaministeriö), japaniksi Monbu-kagakushō (文部科学省)
(http://www.mext.go.jp/english/index.htm)

 

Ministry of Health, Labour and Welfare (Terveys-, työ ja hyvinvointiministeriö), japaniksi Kōseirōdōshō (厚生労働省)
(http://www.mhlw.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Agriculture, Forestry and Fisheries (Maa- ja metsätalous- sekä kalatalousministeriö), japaniksi Nōrinsuisanshō (農林水産省)
(http://www.maff.go.jp/eindex.html)

 

Ministry of Economy, Trade and Industry (Talous-, kauppa- ja teollisuusministeriö), japaniksi
Keizai Sangyō Shō (経済産業省)
(http://www.meti.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of Land, Infrastructure and Transport (Maa-, infrastruktuuri- ja kuljetusministeriö), japaniksi Kokudo-kōtsū-shō (国土交通省)
(http://www.mlit.go.jp/english/index.html)

 

Ministry of the Environment (Ympäristöministeriö), japaniksi Kankyō-shō (環境省)(http://www.env.go.jp/en/index.html)

 

Ministry of Defense (Puolustusministeriö), japaniksi Bōei-shō (防衛省)
(http://www.mod.go.jp/e/index.html)

Sisäpolitiikka

Japanin demokraattisen puolueen (DPJ) vuonna 2009 alkanut valtakausi jäi kolmeen ja puoleen vuoteen ja Japanin sisäpolitiikan odotettu murros jäi toteutumatta. Sodan jälkeisellä aikakaudella maata lähes yhtäjaksoisesti hallinnut liberaalidemokraattinen puolue (LDP) palasi valtaan joulukuun 2012 Japanin alahuoneen vaaleissa kahden kolmasosan enemmistöllä koalitiopartnerinsa New Komeiton kanssa. Se riittää lakiesitysten läpisaamiseen siinäkin tilanteessa, että ylähuone on asettunut niitä vastustamaan.

 

Vaikka LDP:n voitto vaikuttaa erittäin vakuuttavalta, se sai kaksi miljoonaa ääntä vähemmän kuin vuoden 2009 vaaleissa. Voiton syyt vuoden 2009 vaalejakin vähäisemmällä äänimäärällä selittyvät suureksi osaksi Japanin vaalijärjestelmän rakenteesta ja DPJ:n kannatuksen romahtamisesta. DPJ:n mureneminen ja uusien puolueiden ilmestyminen suosi LDP:tävaalijärjestelmän erityispiirteistä johtuen. Äänestysprosentti oli alhaisin koskaan sotien jälkeisellä ajalla jääden 59,3 prosenttiin.

 

Epävakaus puoluekentässä jatkuu. Valtapuolueet eivät ole varsinaisesti puolueita vaan pikemminkin vaaliliittoja. LDP ja DPJ ovat muodostuneet organisoituneista puolueryhmistä, faktioista, joilla on oma johto ja omat ryhmähuoneet parlamentissa. Usein äänestykset tärkeissä asioissa, kuten verotuksessa, sosiaaliturvassa tai ydinvoimassa eivät usein noudata hallitus-oppositio -asetelmaa eivätkä puoluejakoa vaan puolueryhmien jakolinjoja. Edustajien vaihdot puolueesta toiseen ovat yleisiä.

Tämän sivun sisällöstä vastaa Suomen suurlähetystö Tokio

Päivitetty 18.1.2013

Takaisin ylös