Etusivu > EU > Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)

Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP)

Kuva: Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat aloittivat Kosovossa vuonna 1999.

Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) luotiin osana Maastrichtin sopimusta (Sopimus Euroopan unionista, SEU), joka astui voimaan vuonna 1993. Sitä kehitettiin edelleen sekä Amsterdamin (1999) että Nizzan (2003) sopimuksissa.

YUTP:n kehitysvaiheita

Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka (YUTP) onkin ollut viime vuosina yksi nopeimmin kehittyneistä EU:n toimialoista. Tähän vaikuttaneita tekijöitä ovat olleet mm. Länsi-Balkanin tapahtumat 1990-luvulla sekä terrorismin vastainen toiminta 2000-luvulla.

Eurooppa-neuvosto hyväksyi joulukuussa 2003 korkean edustajan valmisteleman EU:n ensimmäisen turvallisuusstrategian. Strategia kuvailee unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimintaympäristöä ja tavoitteita. Sen tehtävänä on ohjata ja vahvistaa unionia globaalina toimijana, joka käyttää aiempaa yhtenäisemmin ja tehokkaammin laajaa välineistöään yhteisten arvojensa ja yhteisen turvallisuutensa edistämiseen.

Turvallisuusstrategiassa suurimmiksi uhiksi on määritelty terrorismi, joukkotuhoaseiden leviäminen ja alueelliset konfliktit sekä niihin liittyen sortuvat valtiot ja järjestäytynyt rikollisuus. Unionin strategisia tavoitteita ovat siihen kohdistuviin uhkiin vastaaminen, turvallisuuden ja vakauden rakentaminen lähialueilla sekä tehokkaan monenkeskisen yhteistyön varaan rakentuva kansainvälinen turvallisuus- ja oikeusjärjestys. Keinot näiden tavoitteiden edistämiseksi voivat olla niin poliittisia, humanitaarisia, kehityspoliittisia ja taloudellisia kuin myös sotilaallisia ja siviilikriisinhallintatoimia.

EU:n 27 jäsenmaan johtajat allekirjoittivat Lissabonissa 13.12.2007 sopimuksen, jolla ajanmukaistettiin EU:n toimielimiä ja parannettiin sen työskentelymenetelmiä. Lissabonin sopimukseen sisältyy keskinäisen avunannon velvoitteita.