Pohjoinen ulottuvuus (PU) on yhteistyötä neljän tasa-arvoisen kumppanin, Euroopan Unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin välillä. Maantieteellisesti Pohjoisen ulottuvuuden alue kattaa Luoteis-Venäjän, Itämeren ja arktiset alueet, mukaan lukien Barentsin alue. Yhdysvallat ja Kanada ovat Pohjoisen ulottuvuuden tarkkailijamaita.
Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteena on käytännön yhteistyön avulla tukea vakautta, hyvinvointia ja kestävää kehitystä alueella. PU on väline Euroopan Unionin ja Venäjän yhteistyön toimeenpanemiseksi sovituilla yhteistyöaloilla, kuten ympäristö ja ydinturva tai sosiaali- ja terveyskysymykset. Pohjoinen ulottuvuus kiinnittää huomiota myös pohjoisten alueiden erityiskysymyksiin, kuten haavoittuva arktinen ympäristö ja alkuperäiskansoihin liittyvät kysymykset.
Pohjoinen ulottuvuuden yhteistyömuotona on kumppanuusmalli. Sen konkreettisimpia saavutuksia ovat ympäristökumppanuus sekä sosiaali- ja terveyskumppanuus. Niiden rinnalle ollaan muodostamassa myös liikenne- ja logistiikkakumppanuutta sekä kulttuurikumppanuutta. PU-rakenteisiin kuuluu myös kehitteillä oleva verkostoyliopisto Pohjoisen ulottuvuuden instituutti.
Rahoitusperiaatteena PU:ssa on yhteisrahoitus, joka korostaa tavoitetta tasa-arvoisten toimijoiden yhteistyöstä. Rahoitus tulee kumppanuusmaiden lisäksi EU:n rahoitusinstrumenteista ja -ohjelmista, kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, aluetason toimijoilta sekä yksityiseltä sektorilta.
Pohjoisen ulottuvuuden politiikka uudistettiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella vuonna 2006. Uudistuksessa pohjoisen ulottuvuuden politiikka muutettiin neljän tasa-arvoisen kumppanin (EU, Venäjä, Norja ja Islanti) yhteiseksi politiikaksi sekä hyväksyttiin uudet pohjoisen ulottuvuuden perusasiakirjat, joita ovat pohjoisen ulottuvuuden poliittinen julistus ja sen liitteenä oleva kehysasiakirja.
Tämän sivun sisällöstä vastaa Alueellisen yhteistyön yksikkö
Päivitetty 28.8.2009