Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 28.8.2007

Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kauppaselvitys 2007

Suomen kauppa MENA-alueen (Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka) kanssa on kasvanut viime vuosina suotuisasti. Kauppa on vahvasti ylijäämäistä. Vuonna 2006 Suomen yhteenlaskettu vienti alueen maihin oli arvoltaan 3,2 miljardia euroa ja tuonti 216 miljoonaa euroa.

Kokonaisvienti alueelle on kaksinkertaistunut vuoden 2000 kokonaisviennin tasosta, joka oli 1,4 miljardia euroa. Tuontihyödykkeiden kysynnän arvioidaan kasvavan edelleen öljykaupan lisätessä maiden vientituloja.

MENA-alueen viennin osuus Suomen kokonaisviennistä oli 5 % vuonna 2006. Suomen kauppataseen ylijäämästä MENA-osuus oli 47 %.

Suurimmat vientimaat olivat Arabiemiraatit (830 miljoonaa euroa), Saudi-Arabia (824 miljoonaa euroa), Egypti (240 miljoonaa euroa) ja Iran (198 miljoonaa euroa). Tuontimaista suurimmat olivat Israel (77,5 miljoonaa euroa), Algeria (48,7 miljoonaa euroa) ja Marokko (25,3 miljoonaa euroa).

Vienti koostui pääasiassa telekommunikaatiolaitteista ja metsäteollisuuden tuotteista.

MENA-alueen kauppa on Suomelle suhteellisesti merkittävämpää kuin muille Pohjoismaille.

Suomen kauppa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa

Suomen kauppa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maiden kanssa on voimakkaasti vientivoittoista. Vuonna 2006 Suomen vienti alueelle(MENA-alue) oli arvioltaan 3,2 miljardia euroa ja tuonti 216 miljoonaa euroa. Tästä Lähi-idän viennin osuus oli 2,8 miljardia euroa ja Pohjois-Afrikan 483 miljoonaa euroa. Vertailutietona Suomen kokonaisvienti oli samalla ajanjaksolla 61 miljardia euroa ja kokonaistuonti 55 miljardia euroa.

Alueen maita jakaa taloudellisesti pitkälti öljy- ja kaasuvarojen olemassaolo tai niiden puute. Öljy- ja kaasuvarat ovat antaneet monille maille mahdollisuuden vientituloihin ja hyvinvoinnin kehittämiseen (Saudi-Arabia, AEL, Kuwait, Qatar, Iran, Libya, Syyria, Algeria, Oman). Bahrain jatkojalostaa Saudi-Arabian öljyä, vaikka sillä itsellään ei juuri ole jäljellä öljyvaroja. Kärjistetysti muut alueen maat ovat pitkälti maataloustuotteiden (mm. hedelmät) tai vaatteiden viennin varassa lukuun ottamatta korkeaa teknologiaa vievää Israelia. Jemen on selkeästi köyhin valtio.

Suomen merkittävimmät kauppakumppanit MENA-alueella ovat Persianlahden suuret taloudet AEL ja Saudi-Arabia. Muihin Persianlahden maihin suuntautuva vienti on vähäisempää, mutta pääosin nousujohteista. Monissa Persianlahden valtioissa pyritään parhaillaan monipuolistamaan taloutta ja vähentämään riippuvuutta öljyteollisuudesta. Maiden liittyminen WTO:hon on pakottanut ne liberalisoimaan talouksiaan, mikä voi avata suomalaisyrityksille uusia mahdollisuuksia esimerkiksi palvelusektorilla. Kasvumahdollisuuksia tarjoutuu mm. ICT-, ympäristö- ja hyvinvointiteknologian soveltamisessa sekä elintarviketeollisuudessa ja rakentamisessa.

Vienti

Suomen vienti MENA-alueelle jatkoi kasvuaan vuonna 2006 ja kasvun voidaan arvioida myös jatkuvan korkean öljynhinnan kasvattaessa alueen vientituloja. Kokonaisvienti alueelle on kasvanut vuoden 2000 1,4 miljardista, ja vuoden 2004 2,3 miljardista 3,2 miljardiin euroon. MENA-alueelle suuntautuvan viennin osuus Suomen kokonaisviennistä oli 5 % ja Suomen kauppataseen ylijäämästä 47 % (josta Lähi-idän osuus oli 41 % ja Pohjois-Afrikan 6 %).

Suomen suurimmat kauppakumppanit alueella ovat gatewayna Aasiaan, Lähi-itään ja Afrikkaan toimiva AEL (vienti 830 MEUR), Saudi-Arabia (824 MEUR), Egypti (240 MEUR) ja Iran (198 MEUR). AEL:a pidetään alhaisen riskitason kauppakeskuksena epävakaan MENA-alueen kasvumarkkinoilla.

Kauppa Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan on pääosin korkean teknologian kauppaa. Saudi-Arabia ja AEL ovat neljänneksi ja viidenneksi suurimmat korkean teknologian vientimarkkinat Suomelle. Telekommunikaatiolaitteiden osuus tästä viennistä on lähes 2 miljardia euroa. Vienti koostuu pitkälle Nokian telekommunikaatiolaitteista, esim. AEL:n viennistä telekommunikaatiolaitteiden osuus on 80 %, ja Saudi-Arabian n. 70 %. Vertailutietona Suomen kokonaisviennistä korkean teknologian osuus on 11 miljardia euroa(18 % viennistä). Korkean teknologian suurimmat vientimarkkinat ovat Venäjä 1,2 miljardia euroa (11 %), Iso-Britannia 900 MEUR (8 %), Saksa 845 MEUR (7 %), Saudi-Arabia 650 MEUR (6 %) ja Arabiemiraatit 650 MEUR (6 %).

Telekommunikaatiolaitteiden jälkeen seuraavaksi suurimmat vientituotteet MENA-alueelle ovat puutavara, paperi ja pahvi sekä konepajateollisuuden tuotteet. MENA-alue on vain harvalle suomalaisyritykselle ensisijainen markkina-alue.

Tuonti

Tuonti MENA-alueelta vuonna 2006 oli 216 MEUR. Tuonti vähentyi 1990-luvun alkupuolella voimakkaasti, kun Suomi alkoi ostaa öljynsä Venäjän ja Norjan brent-markkinoilta. Tuonnin osalta suurimmat kauppakumppanit ovat Israel (77,5 MEUR), Algeria (48,7 MEUR) ja Marokko (25,3 MEUR). Tärkeimmät tuontiartikkelit ovat hedelmät ja vihannekset sekä mineraaliöljyt. Israelista tuodaan lisäksi elektroniikkaa, jota vuonna 2006 tuotiin Suomeen 25 miljoonalla eurolla.

Viennin ja kansainvälistymisen edistäminen

MENA-alueelle tehdään säännöllisesti vienninedistämismatkoja sekä ministeri- että virkamiesjohtoisesti. Suomen EU-puheenjohtajakauden takia VKE-matkoja järjestettiin vuonna 2006 rajoitetusti. Keväällä 2007 matkoja oli useita.

Israeliin järjestettiin kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiesvetoinen liikemiesdelegaation vierailu toukokuussa 2006. Egyptiläisiä ICT-alan yrityksiä vieraili Suomessa lokakuussa 2006. Israelilaiset teknologia-alan yritykset vierailivat Suomessa vuoden 2007 alussa. Saudi-Arabiaan ja Arabiemiraatteihin järjestettiin ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen vetämä matka tammikuussa 2007 ja Qatariin presidentti Tarja Halosen ja ministeri Mauri Pekkarisen johtama matka huhtikuussa 2007. Tunisiaan järjestettiin alivaltiosihteeri Pekka Huhtaniemen vetämä vienninedistämismatka huhtikuussa 2007. Tunisista liikemiesdelegaatio jatkoi Libyaan. Egyptiläinen liikemiesdelegaatio vieraili Suomessa helmikuussa 2007.

MENA-alueen talouskehitys

MENA-alueen talouskehitys on ollut ripeää vuodesta 2000 lähtien. Maailmanpankki on raportoinut MENA-alueella voimakkaasta talouskasvusta vuosina 2005–2006. Vuonna 2006 alueen taloudet kasvoivat 6,3 % verrattuna tavanomaiseen, 3,9 % talouskasvuun, joka on jatkunut 1990-luvulta asti. Kasvutekijät ovat öljyn kysynnän ja hinnan kasvu, Euroopan talouden elpyminen sekä alueen yritysten taloudellista liikkumavaraa lisänneet politiikkareformit. Erityisesti öljyn korkea maailmanmarkkinahinta on edelleenkin lisännyt alueen vientituloja, jotka ovat ohjautuneet julkiseen kulutukseen ja lisänneet kokonaiskysyntää. Asukasta kohti laskettu talouskasvu on ollut 4,2 % vuonna 2006. Kasvu on korkeimmillaan sitten 1970-luvun. Talouden myönteistä kehitystä vahvistaa talouskasvun ulottuminen kulutuksesta investointeihin. Yksityisten investointien osuus bruttokansantuloista nousi keskimääräisesti 14,4%:iin. Investoinnit kasvoivat kansantalouksien kaikilla alasektoreilla. Suorat ulkomaiset investoinnit ovat kasvussa ja pääomahyödykkeiden tuontiosuus kasvaa osana kokonaistuontia. MENA-alue myönteisellä talouskehityksellään ja ylijäämäisellä kauppataseellaan vakiinnuttaa maailmanmarkkinoita.

Hyvän talouskehityksen ohella on kuitenkin huomioitava, että keskimääräiset kasvuluvut eivät ota huomioon valtioiden välisiä suuria kehityseroja. Qatar ja AEL kasvavat ripeästi samalla kun Libanon ja palestiinalaisalueet konfliktien seurauksena taantuvat.

Öljyntuottajavaltioissa, sekä työvoimaa tuovissa (Bahrain, Kuwait, Libya, Oman, Qatar, Saudi-Arabia), että työvoimavaltaisissa maissa (Algeria, Iran, Irak, Syyria, Jemen) teollisuustuotanto on pienentynyt johtuen öljyn tuotannon kapasiteetin rajoituksista. Sitä vastoin talousrakenteeltaan diversifioituneissa valtioissa, joissa raaka-ainevarat ovat vähäiset, teollisuustuotantoa on kyetty kasvattamaan (Egypti, Jordania, Libanon, Marokko, Tunisia, palestiinalaisalueet).

Väestörakenne MENA-alueen maissa on keskittynyt nuorten suuriin ikäluokkiin. Työpaikkojen syntyminen on ehdoton edellytys alueen vakaudelle. Vuonna 2006 tilanne vaikuttaa myönteiseltä. Maailmanpankki on tarkastellut talouskasvun vaikutusta työllisyyden kasvuun. Kokonaistyöttömyysaste on laskenut 14,3 %:sta 10,8 %:iin huolimatta siitä, että työvoima kasvaa 3,6 % vuosittain. Työpaikat syntyvät yksityissektorille; maatalouteen ja palvelualoille.

Alueen konfliktit ja yhteiskunnalliset levottomuudet heijastuvat nopeasti talouden toimintaan ja tilaan. Irakin ja Libanonin kriisit sekä Israelin ja palestiinalaisten väliset levottomuudet ovat heikentäneet muuten myönteistä kehitystä. Toimintaympäristön nopeiden muutosten mahdollisuus on otettava huomioon kaupankäynnissä alueelle.

EU:n kauppa MENA-alueelle

Alueen suurimmat tuontimaat EU:lle ovat Libya (25,8 mrd euroa), Algeria (24 mrd euroa), Saudi-Arabia (23,5 mrd euroa) ja Iran (14,4 mrd euroa).

Merkittävimmät vientimaat alueella ovat AEL (25 mrd euroa), jonka kautta viedään myös muualle Lähi-itään sekä Aasiaan, Saudi-Arabia (17,6 mrd euroa), Israel (14 mrd euroa) ja Iran (11,3 mrd euroa).

EU:n vienti alueelle koostuu pääasiassa koneista ja sähkölaitteista, kuljetusvälineistä, koruista ja jalometalleista, lääketieteellisistä laitteista ja farmaseuttisista tuotteista. Tuonti painottuu voimakkaasti öljyyn, jonka lisäksi tuodaan tekstiililejä , koneita (erityisesti Israelista), koruja ja jalometalleja.

Myös EU:n ja GCC-maiden välinen kauppa on EU:lle vahvasti ylijäämäistä. EU:n viennin arvo alueelle vuonna 2006 oli 51 mrd euroa ja tuonnin arvo 32.3 mrd euroa. Valtaosa viennistä suuntautuu Arabiemiraatteihin ja Saudi-Arabiaan, joista AEL:oon viedään noin 25 mrd euron arvosta, ja Saudi-Arabiaan 17,6 mrd euron arvosta. EU:n suurten maiden Britannian, Saksan, Ranskan ja Italian osuus Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) jäsenmaiden tuonnista on merkittävä. GCC:n tärkeimpiä kauppakumppaneita ovat kuitenkin suuret öljynostajamaat, kuten USA ja Japani. GCC-maista EU:hun kohdistuvasta tuonnista (23,5 mrd euroa) yli kaksi kolmannesta tulee OPEC:in johtovaltiosta Saudi-Arabiasta, joka on energiahuollon kannalta tärkeä kauppakumppani.

EU:n yhteistyö MENA-alueen kanssa

Välimeren alueella

Välimeren alueella suhteet pohjautuvat vuonna 1995 käynnistyneeseen Barcelonan prosessiin, Euroopan naapuruuspolitiikkaan (ENP) ja vuonna 2004 Eurooppa-neuvoston hyväksymään Välimeren ja Lähi-idän alueen strategiseen kumppanuuteen.

Barcelonan prosessin tärkeimpänä taloudellisena tavoitteena on luoda EU:n ja Välimeripartnerimaiden muodostama vapaakauppa-alue vuoteen 2010 mennessä.

EU:n naapuruuspolitiikan (ENP) yleisenä tavoitteena on kokonaisvaltainen naapuruuspolitiikka, jonka avulla edistetään laajentuneen EU:n ja sen naapureiden välisiä suhteita; muodostetaan unionin ulkorajalle yhteisiin arvoihin sitoutunut ”ystävien kehä”. Pyrkimyksenä on estää mahdollisimman tehokkaasti uusien jakolinjojen syntyminen laajentuneen EU:n ja sen naapureiden välille sekä vahvistaa vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia. Laaja-alaiset ENP-toimintasuunnitelmat Välimeren eteläisten ja itäisten maiden kanssa (Algeria, Egypti, Tunisia, Marokko, Israel, Jordania, Libanon) yhdistettynä mittavaan ulkosuhderahoitukseen (ENPI, European Neighbourhood Policy Instrument) ovat EU:n Välimeri politiikan keskeinen väline. Maakohtaiset toimintasuunnitelmat mahdollistavat kunkin kumppanimaan tarpeiden, vahvuuksien ja kyvyn toteuttaa uudistuksia suunnitelmien laatimisessa. Syyrian kanssa sopimusta ei ole saatu voimaan poliittisista syistä ja PLO:n kanssa on voimassa väliaikainen sopimus. EU:n ulkosuhderahoitusinstrumentti, ENPI:n (European Neighbourhood Policy Instrument) kautta EU tukee Välimeren eteläisten ja itäisten naapurimaiden kapasiteetin kehittämistä, myös ao. maiden ja EU:n välistä kaupankäyntiä ja edistää toimenpiteitä investointien edistämiseksi ja vapauttamiseksi.

Eurooppa-neuvoston vuonna 2004 hyväksymällä Välimeren ja Lähi-idän alueen strategisella kumppanuudella (EU Strategic Partnership with the Mediterranean and the Middle East, EUSPMME) tuetaan MENA-maiden taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia uudistuksia. Strategialla kehitetään myös kaupallisten suhteiden puitteita.

Alueellista integraatiota tukee Egyptin, Jordanian, Marokon ja Tunisian kesken myös ns. Agadirin sopimus, joka allekirjoitettiin keväällä 2004, ja ratifioitiin viimeisenä Marokon toimesta heinäkuussa 2006, joten se on nyt voimassa. EU on tukenut vahvasti sopimushanketta sen etelä-etelä –luonteen vuoksi, sillä käytännössä tämän suuntainen kauppa on ollut suhteellisen vähäistä.

Persianlahden alueella

EU:n ja GCC-maiden (Gulf Co-operation Council, jäsenmaita Arabiemiraattien liitto, Bahrain, Kuwait, Oman, Qatar ja Saudi-Arabia) väliset vapaakauppaneuvottelut jatkuvat edelleen, tavoitteena saada ne päätökseen vuoden 2007 loppuun mennessä. Keskeisiä kysymyksiä viime vaiheen neuvotteluissa ovat olleet julkiset hankinnat, investoinnit, palvelut ja alkuperäsäännöt, joissa ei ole edistytty toivotulla tavalla. Vuonna 2003 voimaan tullut GCC-maiden sisäinen tulliunioni on ollut edellytys EU:n ja GCC:n välisten kauppaneuvotteluiden etenemiselle. Tulliunionia pyritään kehittämään kohti talous- ja rahaliittoa, tavoitteena yhteismarkkinoiden perustaminen jo kuluvana vuonna ja yhteisvaluutan ottaminen käyttöön vuoteen 2010 mennessä. Oman on kuitenkin ilmoittanut jo vuoden 2006 lopussa ettei se osallistu GCC:n yhteisvaluuttaan.

Iranin ydinohjelmaan kohdistuvat epäilyt ovat haitanneet maan yhteistyötä kansainvälisen yhteisön kanssa. EU aloitti joulukuussa 2002 Iranin kanssa neuvottelut kauppa- ja yhteistyösopimuksesta (TCA), mutta neuvotteluja ei ole viime vuosina käyty. Myös Irak tulee muodostamaan EU:lle merkittävän kauppakumppanin, kun turvallisuustilanne maassa saadaan parantumaan. EU:n ja Irakin väliset TCA-neuvottelut avattiin syksyllä 2006, mutta varsinaisiin sisältökeskusteluihin päästäneen aikaisintaan loppuvuodesta 2007.

MENA-alueen maiden tärkeimmät kauppakumppanit

Vuosikymmenen mittaisella jaksolla maailmankauppa on kasvanut keskimäärin 8 prosentin vauhdilla. MENA-alueen kasvu on ollut samana vertailuajankohtana 3 prosenttia. Öljyyn ja luonnonvaroihin perustuva kauppa on leimallista alueelle samalla kun muiden maanosien talouskasvu on perustunut syvempään integraatioon teknologiaan ja teolliseen tuotantoon keskittyneissä kansainvälisissä tuotantoketjuissa.

EU on alueen maille tärkeä kauppakumppani. Erityisesti Pohjois-Afrikan maiden ja Iranin kauppa suuntautuu voimakkaasti EU:n alueelle (Italia, Ranska, Saksa).

Monille alueen maille Yhdysvaltojen merkitys on kauppakumppanina merkittävä. Yhdysvalloille itselleen alue on vientikohde. Kansainvälispoliittisesti alue on Yhdysvalloille elintärkeä öljyn saatavuuden ja sen maailmanmarkkinahinnan tasapainoisen kehityksen takaamiseksi. Yhdysvaltojen pitkän tähtäimen tavoitteena on yhdistää Lähi-idän maiden kanssa tekemänsä kahdenväliset vapaakauppasopimukset vuoteen 2013 mennessä US-Middle East Free Trade Areaksi (MEFTA). Yhdysvaltain julistama kauppasaarto estää amerikkalaisyritysten kaupan Iranin kanssa (vuodesta 1995). Libyan vastaiset pakotteet Yhdysvallat purki huhtikuussa 2004 asevientiä lukuun ottamatta ja poisti maan terrorismia tukevien maiden listalta. Libyan suhteet länsimaihin ovat lämmenneet vuoden 2004 jälkeen sen luovuttua kansainvälisen painostuksen alla joukkotuhoaseohjelmistaan.

Aasian ja erityisesti Japanin ja Etelä-Korean merkitys kauppakumppanina on monille alueen maille tärkeä. Kiinan ja Intian merkitys kaupassa on kasvamassa. Vienti Aasian maihin on pääosin öljyä ja kaasua, tuonti korkeaa teknologiaa. Israelin on historiallisista syistä johtuen ollut pakko luoda tiiviit kauppasuhteet alueen ulkopuolisiin maihin. Maalla on vapaakauppasopimukset Yhdysvaltojen ja Egyptin kanssa.

Pohjoismaista myös Ruotsi ja Tanska käyvät merkittävää kauppaa MENA-alueelle. Vertailtaessa Eurostatin tilastoja alueen 11 kauppakumppanimaan kanssa (AEL, Bahrain, Algeria, Egypti, Israel, Irak, Iran, Saudi-Arabia, Syyria, Tunisia ja Jemen), Suomen vienti maihin oli vuonna 2006 yhteensä 2,6 mrd euroa. Tanskan vienti 900 MEUR ja Ruotsin vienti 2,8 mrd euroa. Suomen tuonti näistä maita oli yhteensä 141 MEUR, Tanskan tuonti 506 MEUR ja Ruotsin tuonti 371 MEUR. Ottaen huomioon, että Ruotsin osuus maailmankaupassa on Suomeen verrattuna kaksinkertainen voidaan todeta, että MENA-alueen kauppa on Suomelle suhteellisesti merkittävämpää kuin muille EU:iin kuuluville Pohjoismaille.

Kaupan ja talouskasvun esteet ja niiden purkaminen

WTO:n jäsenmaita alueella ovat: AEL, Bahrain, Egypti, Israel, Jordania, Kuwait, Marokko, Oman, Qatar, Saudi-Arabia ja Tunisia. Libanonin kanssa käytävät jäsenyysneuvottelut ovat varsin pitkällä, mutta vielä on vaikea arvioida, milloin neuvottelut lopullisesti saadaan päätökseen. Muiden hakuprosessi on joko kestänyt pitkään tai jäsenyysprosessi on vasta aloitettu parin viime vuoden aikana (Algeria, Irak, Jemen, Libya ja Syyria). Iranin WTO-jäsenyyttä valmisteleva liittymistyöryhmä perustettiin toukokuussa 2005 mutta yöryhmä ei ole vielä kokoontunut kertaakaan. Irakin WTO-liittymistyöryhmä kokoontui ensimmäisen kerran toukokuussa 2007.

Suomella on voimassa olevat investointisuojasopimukset AEL:n, Egyptin, Iranin, Jordanian, Kuwai-tin, Libanonin, Marokon, Omanin, Qatarin ja Tunisian kanssa. Saudi-Arabian kanssa sopimusteksti viimeisteltiin tammikuussa 2007. Voimassa olevat verosopimukset Suomella on AEL:n, Israelin ja Marokon kanssa. Sopimuksista tai muutoksista olemassa oleviin sopimuksiin neuvotellaan Egyptin, Kuwaitin, Libanonin, Qatarin ja Tunisian kanssa.

Alueen maiden taloudellista kehitystä haittaavat mm. alhainen koulutustaso, korkea työttömyys ja korruptio. Transparency Internationalin korruptoituneisuusindeksissä (v. 2006) AEL sijoittui MENA-alueen maista parhaiten, sijalle 31, Israel sijaluvulle 34, Bahrain 36 ja Oman 39. Irak putosi entistäkin alemmaksi, ollen nyt jaetulla toiseksi viimeisellä sijalla (160).

Suomen suurlähetystöt MENA-alueella ovat arvioineet, että suomalaiselle ympäristöteknologialle ja ympäristöystävälliselle perusteknologialle olisi monissa alueen maissa huomattavasti kysyntää. Suomalaisten tuotteiden hyvästä maineesta huolimatta haasteellisimpana nähdään myyjän tehtävä vakuuttaa kalliimman teknologian ostamisen kannattavuus pitkällä aikavälillä. Myös ICT:llä olisi vielä nykyistä vientiä laajemmat markkinat, ja rakennussektorin mahdollisuuksia pidetään tulevina vuosina erittäin suurina. Sujuva ranskan kielen taito vahvistaisi suomalaisyritysten kilpailuasemaa Pohjois-Afrikan alueella.

 

 

 

Päivitetty 31.8.2007

Takaisin ylös