Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet

Sisäinen selvitys ulkoasiainhallinnon toiminnasta Kaakkois-Aasian katastrofissa

Ulkoasiainhallinnon tarkastaja Erkki Huittinen

Tiivistelmä
27.1.2005



Yleiset havainnot

Ulkoasiainhallinnon toiminnan kannalta katsottuna Kaakkois-Aasian luonnonkatastrofi ylittää 10-20 kertaisesti tähänastisen ulkomailla tapahtuneiden katastrofien mittapuun, 11.9.2001 USA:han tehdyn terrori-iskun, kun verrataan etsittyjen henkilöiden lukua ja ministeriöön tulleiden tiedustelujen määrää. Kun WTC-kriisissä kukaan suomalainen ei kuitenkaan menehtynyt, tsunamikatastrofi oli suurin suomalaisia kohdannut rauhanajan onnettomuus sitten nälkävuosien.

Ulkoasiainhallinnon kriisitoiminnasta syntyi runsaan 80 haastattelun ja kirjallisen aineiston perusteella sisäisen tarkastuksen yksikölle STY:lle seuraava yleiskuva: toiminta käynnistyi automaattisesti ja joulun lomakauden huomioiden ripeästi, mutta kriisin mittasuhteet ylittivät heti alusta lähtien ministeriön voimavarat, mikä tilanne kuitenkin korjattiin suhteellisen nopeasti. Henkilöstö toimi sitoutuneesti ja voimiaan säästämättä. Toisaalta toimintaa haittasi joukko erilaisia rakenteellisia puutteita, jotka hidastivat ja vaikeuttivat kriisitoimintaa, mutta eivät kuitenkaan estäneet keskeisten tehtävien hoitamista.

Toiminnan käynnistyminen

Ulkoasiainhallinnon kriisitoiminta käynnistyi samanaikaisesti ministeriössä ja Bangkokin suurlähetystössä ja hivenen myöhemmin New Delhin suurlähetystössä. Toiminta oli täysimittaista Helsingissä ja Bangkokissa muutaman tunnin sisällä, ja vielä tapaninpäivänä avattiin toimipiste kriisialueella Phuketissa.

Tilannekuva

Kriisin tilannekuva muotoutui hitaasti saadun tiedon ollessa sirpaleista ja yhteyksien kriisialueille ollessa heikot tai olemattomat. Kriisitiedotusta arvosteltiin kohtuuttomankin ankarasti. Tosin kriisikeskuksen päivystäjät saivat jo sunnuntaina ja enenevästi maanantaina silminnäkijäraportteja suomalaisten menehtymisestä tai joutumisesta kadoksiin, mutta tämä tietoaines jäi kriisikeskukseen. Omia kanavia pitkin tulleet tiedot olisivat todennäköisesti nopeuttaneet oikean tilannekuvan muodostumista.

Vastaaminen kriisin laajuuteen

Kun kriisin laajuus alkoi selvitä, kävi myös selväksi se, etteivät ministeriön ja Bangkokin suurlähetystön kriisitehtäviä hoitavat resurssit riittäneet alkuunkaan tsunamikatastrofin mittasuhteisiin. Näin siitä huolimatta, että ministeriön konsuliyksikön ja viestintäosaston sekä Bankgkokin suurlähetystön henkilökunta työskenteli äärirajoilla, osin ylikin.

Siten oli välttämätöntä hankkia lisävoimia kriisitehtäviin, ja kriisikeskuksen puhelinpäivystys- ja avustustehtäviin rekrytoitiin ministeriöstä yli 150 vapaaehtoista, mikä ylitti runsaasti tarpeen. Myös virkamatkoille Thaimaahan ilmoittautui vapaaehtoisia runsaasti yli tarpeen. Bangkokin suurlähetystön toiminnan kannalta paikalliset suomalaiset vapaaehtoiset, joita oli kaikkiaan n. 50, olivat välttämättömiä, ilman heidän panostaan edustusto ei olisi pystynyt suoriutumaan tehtävistään.

Kriisin ensimmäisinä kriittisinä päivinä kriisitoiminta keskittyi konsuliasiainyksikön ja viestintä-ja kulttuuriosaston sekä Bangkokin suurlähetystön ja Phuketin toimipistten vastuulle. Näinä päivinä mainittujen työyksiköiden henkilövahvuus oli perin ohut, tilanne alkoi parantua 28.12 alkaen, ja kriisin ensimmäisen viikon lopulla henkilövahvuus alkoi olla riittävä. Samalla kriisin akuutein vaihe vähitellen ohitettiin. Myöhemmässä vaiheessa tulivat ulkoasianhallinnon kriisitoimintaan mukaan humanitäärinen apu ja tuki jälleenrakennukselle sekä poliisin vainajien etsintä- ja tunnistusoperaatioiden tukeminen Thaimaassa.

Kriisin aikana ulkoasiainministeriön kriisikeskus vastaanotti 67 000 puhelua ja muut yksiköt tuhansia puheluita. Noin 6000 puhelua pääsi läpi pahoin tukkeutuneilta linjoilta. Ministeriön verkkosivuilla oli vilkkaimpana päivänä yli 60 000 kävijää.

UM:n toiminta kansallisella tasolla

Ministeriöiden valmiuspäällikköryhmä antoi ensimmäisessä kokouksessaan 27.12 vastuun kriisialueella tapahtuvasta toiminnasta ja suomalaisten evakuoinnista konsuliasiain yksikönpäällikkö Pekka Hyvöselle. Operatiivinen tiedostusvastuu oli vastaavasti annettu viestintä- ja kulttuuriosaston osastopäällikkö Yrjö Länsipurolle. Ensisijaiseksi toimenpiteeksi oli päätetty suomalaisten evakuointi kriisialueilta, joka suoritettiin loppuun 2.1.05 mennessä.

Ministeriön edustajina kriisin valtakunnallisen hoidon kannalta keskeisessä ministeriöiden valmiuspäällikköryhmässä olivat aluksi poliittisen osaston päällikkö Markus Lyra, Hyvönen ja Länsipuro, ja Lyran korvasi 29.12 alkaen alivaltiosihteeri Hannu Himanen.

Ulkoasiainministeriö ja valtioneuvoston kanslia järjestivät vuorotellen yhteisiä tiedotustilaisuuksia, joita johti lähes poikkeuksetta pää- tai ulkoministeri.

Ministeriön sisäinen kontaktiryhmä perustettiin 30.12, ja se alkoi kokoontua valtiosihteerin johdolla päivittäin 10.1 saakka.

Kriisitoiminassa havaitut puutteet

Kriisitoimintaa haittasi tai viivytti joukko erilaisia puutteita, jotka eivät kuitenkaan estäneet elintärkeitä toimintoja. Puutteet liittyvät fyysisiin ja teknisiin resursseihin, henkilöstöresurssien ohuuteen, kriisitoiminnan organisointiin sekä kriisivalmiuden puutteisiin.

1) Fyysiset ja tekniset puutteet koskevat erityisesti kriisikeskusta, jonka toimitilat, varustus, puhelin- ja tietoyhteydet sekä puuttuva rekisteriohjelma aiheuttivat suuria vaikeuksia toiminnalle. Puutteet olivat tulleet esille jo aiempien kriisien ja kriisiharjoitusten yhteydessä.

2) Henkilöresurssien ohuus koski ensi sijassa konsuliasiainyksikköä sekä Bangkokin suurlähetystöä, joskin on todettava että lisäresurssit olisivat joka tapauksessa olleet tarpeen. Riittämättömistä resursseista aiheutui kuitenkin vaikeita työnjohto- ja organisointiongelmia. Lisävoimia olisi tarvittu heti kriisin kriittisten alkupäivien aikana, nyt ne tulivat jonkin verran liian myöhään.

3) Kriisitoiminnan organisoinnissa keskeisenä ongelmana oli johtaminen ja sisäinen tiedotus. Kriisikeskuksessa ei ollut henkilöä, joka olisi ollut irroitettu päivystys- ja avustustehtävistä johtamaan toimintaa, huolehtimaan työnjaosta ja perehdyttämisestä sekä tiedottamaan henkilöstölle kriisin kulusta. Toisaalta ns. silminnäkijätieto jäi keskukseen, kun sen keräämiseen ja edelleen välittämiseeen ei ollut kriisikeskuksen tai viestintäosaston virkamiestä.

4) Ulkoasiainhallinnon kriisivalmiudessa havaittiin selkeitä puutteita: valmiusryhmää ei oltu nimitetty, eikä (v. 2002) laadittavaksi päätettyä "ohjeistoa eriasteisten kriisien suunnitelmalliseksi hoitamiseksi" oltu tehty. Ministeriön valmiuspäällikkönä toiminut poliittinen alivaltiosihteeri siirtyi 1.1.2005 ulkomaanedustukseen, mistä aiheutui ongelmia mm. ministeriön edustautumisessa valmiuspäällikköryhmässä.

Ulkoasiainhallinnon toiminta Kaakkois-Aasian katastrofissa (pdf)

Tämä dokumentti

Päivitetty 17.2.2005

Takaisin ylös