Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Katajanokan arkkitehtuurisia tyylikausia

Kaupungin kaikilla alueilla historian eri kaudet kohtaavat, rakentuvat toistensa päälle ja lomaan ja vaikuttavat toistensa ilmeisiin, milloin ristiriitaisesti, milloin harmonisesti. Katajanokka on poikkeuksellinen alue, koska harvoin näin kompaktilla alueella tapaa niin monia niin selkeitä ja ´puhdasoppisia´ esimerkkejä niin monilta arkkitehtuurisilta tyylikausilta: puolen tunnin kävelyllä voi kattaa kaksisaataa vuotta rakennustaiteen historiaa. Viiden eri ajoilla vaikuttaneen tyylin ja ajattelutavan estetiikkaa luonnehtivassa artikkelissa kerrotaan myös ulkoministeriön rakennuksista.

Klassismi

Katajanokan vanhin rakennuskanta, kalastajien majat ja vanhaan kaupunkikuvaan olennaisesti kuuluneet tuulimyllyt ovat kadonneet ja alueen vanhimmaksi rakennukseksi on jäänyt Merikasarmin kokonaisuus. Samalla kasarmi upseerisiipineen ja sairaalarakennuksineen edustaa niemen vanhinta arkkitehtuurista tyyliä, klassismia. Koristelun niukkuus, muotojen kaavamaisuus ja symmetrisyys, pylväsjärjestelmien rajaamat julkisivuosiot eli risaliitit, loivat ja aumatut harjakatot sekä valkokeltainen väritys ovat tyylin tunnusmerkkejä, jotka toteutuvat parhaiten Merikasarmin päärakennuksessa. Vuonna 1864 käyttöönotettu Rahapaja toteuttaa klassista ohjelmaa hillitymmällä, mutta silti raskaiden kiviseinien ja holvien mahdollistamalla massiivisella arvovaltaisuudella.

Uspenskin katedraalin välittömässä läheisyydessä sijaitseva ”Dementjeffin kiwikartano” puolestaan edustaa myöhäisempää klassista kertaustyyliä. Antiikin temppelien sijaan malleina ovat toimineet renessanssin ja barokin keski- ja etelä-eurooppalaiset palatsit ja kaupunkitalot. Risaliittijako on säilynyt, mutta mukaan on otettu paljon erilaisia koriste-elementtejä, kuten vaaseja, balustradeja, monimutkaisia ikkunakarmeja ja koristepalkistoja ja -listoja. Dementjeffin talo yhdessä ”Kontion talon” (Kruunuvuorenkatu 5) ja Enso-Gutzeitin pääkonttorin tieltä puretun ”Norrmenin linnan” kanssa muodostavat sarjan esimerkkejä, joiden kautta arkkitehtuurinen tyyli klassismista tiiligotiikkaan ja myöhemmin jugendiin 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä. 

Tiiligotiikka

Tiiligotiikka on mielenkiintoinen yhdistelmä kaukaisen keskiajan muistumaa ja 1800-luvun industrialistista todellisuutta. Tiiligotiikka on mielenkiintoinen yhdistelmä kaukaisen keskiajan muistumaa ja 1800-luvun industrialistista todellisuutta.

Tämä tyyli on mielenkiintoinen yhdistelmä kaukaisen keskiajan muistumaa ja 1800-luvun industrialistista todellisuutta. Yksinkertaista rakennuspalasta, tiiltä, voitiin tuottaa yhä suurempia määriä yhä nopeammin ja teollisemmin, minkä seurauksena esimerkiksi turistikeskuksen ulkopuolinen Lontoo tuntuu olevan puoliksi tiilikaupunki siellä täällä risteilevine siltoineen ja viadukteineen sekä vanhoine asuinalueineen ja varastokomplekseineen. Tiiltä riitti myös taiteeksi: St Pancrasin juna-aseman goottilaista katedraalia muistuttava julkisivu on huima esimerkki punaisen särmiön tarjoamista luovista mahdollisuuksista. Helsingissä samaan luokkaan yltää Johanneksen kirkko, joka tilaratkaisuiltaan ja komponenteiltaan lähes toisintaan yli kuusisataa vuotta vanhan kirkkotyylin; nyt vain tiili on jätetty paljaaksi.

UM:n ja Lehdistö- ja kulttuuriosaston harjalla kohoavat pikkuruiset fiaalit kertovat ajasta ennen modernismin funktionalistista "puhdistusta".UM:n ja Lehdistö- ja kulttuuriosaston harjalla kohoavat pikkuruiset fiaalit kertovat ajasta ennen modernismin funktionalistista "puhdistusta".

Katajanokan ei tarvitse hävetä panostustaan tämänkään tyylin kohdalla; onhan alueella mm. Tulli- ja pakkahuone (1899-1901). Arkisen rakennuksen muuten kulmikasta ulkomuotoa on kohennettu pyöreillä torneilla ja kupoleilla, jotka maallisina ja kauppaan kytkeytyvinä asettuvat hauskaan kontrastiin lähistöllä sijaitsevan Uspenskin katedraalin samankaltaisten, mutta hengellisempiä tarkoituksia palvelevien muotojen kanssa.

Myös UM:n ja Lehdistö- ja kulttuuriosastoiksi restauroitujen vanhojen tavaramakasiinien rakenteesta löytyy taiteellista ylijäämää: tiilimedaljongit ja -palkit sekä kattolappeitten päissä ja harjalla kohoavat pikkuruiset fiaalit kertovat ajasta ennen modernismin funktionalistista ’puhdistusta.’

Jugend

Katajanokan merkittävämpiin arkkitehtuurinähtävyyksiin kuuluvat niemen keskiosan lähes rikkeettömät jugend-korttelit.Katajanokan merkittävämpiin arkkitehtuurinähtävyyksiin kuuluvat niemen keskiosan lähes rikkeettömät jugend-korttelit.



Merikasarmin jälkeen varmasti Katajanokan toiseksi kuuluisimmaksi arkkitehtuurinähtävyydeksi nousevat niemen keskiosan lähes rikkeettömät jugend-korttelit. Se, että tyyliä kutsutaan Suomessa yleisemmin saksalaisella kuin ranskalaisella nimellä (art nouveau), osoittaa raskaamman keskieurooppalaisen tyylin saaneen täällä yliotteen. Näin myös Katajanokalla. Muutaman talon sirot torni- ja erkkeriratkaisut - esimerkiksi Gesellius-Lindgren-Saarisen Luotsikatu 1 - toteuttavat kevyttä ja koristeellista ohjelmaa, joka tunnetaan mm. belgialaisen Victor Hortan töistä.

Suurin osa alueen taloista kuitenkin täyttää saksalaisen jugendin kriteerejä: epäsymmetrisyys, raskas, karkeasti louhittu graniitti, leveästi kehystetyt, matalaholviset porttikongit, syvään seinään upotetut kapeat ikkunat ja linnamaisen jykevät tornit sopivat parhaiten yhteen vuosisadan vaihteen ja 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kansallisromanttisen ilmapiirin kanssa. Koristeteemoja haettiin kalevalaisesta ja karelianistisesta mytologiasta, sitkeyttä ja suomalaista luonnetta kuvaavista kasveista ja eläimistä - katajat ja karhut - horjumattomuutta ja vakautta symboloivista kallioista; pääkaupunginkin asuinkerrostalo olisi kuin erämaalinnoitus ja heimosali. Jatkuvalla läsnäolollaan keskellä ihmisten elämää ideologisesti painokas jugendarkkitehtuuri osallistui tärkeällä tavalla suomalaisen identiteetin ja kansallisluonteen kertomuksen rakentamiseen.

Modernismi

Modernismi ilmenee erityisen selvästi Katajanokalla Keskon sekä UM:n Kanavakatu 3A-B:n taloissa.Modernismi ilmenee erityisen selvästi Katajanokalla Keskon sekä UM:n Kanavakatu 3A-B:n taloissa.

Monelle suunnalle rönsyilevä, monimerkityksinen ja ristiriitaisia tunteita herättävä modernismi ilmenee erityisen selvästi kahdessa Katajanokan rakennuksessa: Keskon sekä UM:n Kanavakatu 3A-B:n taloissa. 1920- ja 30-luvuilla klassisten kertaustyylien ja jugendin koristeellissuus ja ideologiat saivat väistyä käytännöllisemmän ajattelun ja kustannustehokkuuden tieltä. Rakennuksen, olipa sitten kyseessä asuin- tai varastotila, tuli kaikilta osiltaan palvella vain ja ainoastaan sitä tarkoitusta jota varten se oli luotu. Tsekkiläinen arkkitehti Adolf Loos, joka kirjoitti tutkielman koristeiden ja rikollisuuden yhteydestä, väitti puhtaan ja niukan tyylin kertovan luonteen lujuudesta.

Keskon punatiilitalon pyöristykset tuovat tervetullutta helpotusta talon ankaruuteen ja yhdistävät sen aivan toisen tyyppiseen, mutta saman tyyliseen ja –aikaiseen rakennukseen, Lasipalatsiin.Keskon punatiilitalon pyöristykset tuovat tervetullutta helpotusta talon ankaruuteen ja yhdistävät sen aivan toisen tyyppiseen, mutta saman tyyliseen ja –aikaiseen rakennukseen, Lasipalatsiin.

Toivo Paatelan 1939 piirtämän Keskon talon punatiiliset ankarat seinämät poikkeavat jyrkästi viereisen pakkahuoneen poukkoilevasta pinnasta. Säntilliset ikkunarivistöt yhdessä monoliittisen tornin kanssa muodostavat modernismille luonteenomaisia suoria kulmia toisiaan leikkaavien yhtenäisten kokonaisuuksien välille. Satamakadun julkisivun pienet pyöristykset tuovat tervetullutta helpotusta talon ankaruuteen ja yhdistävät sen aivan toisen tyyppiseen, mutta saman tyyliseen ja –aikaiseen rakennukseen, Lasipalatsiin.

Modernismin pahimpiin ääri-ilmiöihin kuuluvat kerrostalolähiöt, nuo Le Corbusier’n asumiskoneutopiat, joihin Merihaankin surullinen betoniviidakko kuuluu. Katajanokan kaakkoiskolkkaan 70-luvun lopulla suunniteltu ja 80-luvulla toteutettu asuinalue oli Suomen ensimmäinen projekti, joka suhteellisen mataline taloineen ja runsaine sisäpihoineen päättäväisesti poikkesi menneitten vuosikymmenien ’viisauksista’.

Postmodernismi

Jos ’modernin’ ja ’modernismin’ sisällöstä ja määrittelystä ollaan montaa mieltä, on postmodernismi vähintään yhtä kiistelty ja akateemisesti puolelta toiselle heitelty aihe. Arkkitehtuurin puolella kirjava käsite kattaa niin tahalliset pop- ja arkikulttuuri- kuin kauemmas menneisyyteen ulottuvat retrotyylit. UM:n Lehdistö- ja kulttuuriosaston talo, kunnostettu vanha suola- ja banaanivarasto, edustaa erästä ’suuntauksen’ alatyyppiä, alkuperäisen tarkoituksensa menettäneiden rakennusten kunnostamista (useimmiten) hienostuneempaan ja kalliimpaan käyttöön. Trendi on laaja ja kansainvälinen: Rahapaja, Punavuoren ja Tammerkosken vanhat tehtaat ja vaikkapa Lontoon ja muiden taantuvien satamakaupunkien terminaalien, tokkien ja telakoiden kunnostaminen IT-yritysten toimitiloiksi ja luxus-asunnoiksi tarjoavat muutamia esimerkkejä tästä esteettisestä historismista.

Olli-Pekka Jokelan ja Kai Wartiaisen piirtämässä talossa sisä- ja ulkotilat, pihat ja huoneet, kotoinen koivu ja kiillotetut hi-tech-materiaalit sulautuvat toisiinsa postmodernille arkkitehtuurille tyypillisellä tavalla. Olli-Pekka Jokelan ja Kai Wartiaisen piirtämässä talossa sisä- ja ulkotilat, pihat ja huoneet, kotoinen koivu ja kiillotetut hi-tech-materiaalit sulautuvat toisiinsa postmodernille arkkitehtuurille tyypillisellä tavalla.

Toisen tyyppisellä, hiottua pintaa, terästä, lasia korostavassa postmodernismin haaralla ei tunnu olevan mitään tekemistä historian kanssa. Katajanokalla esimerkiksi käy Kehitysyhteistyöosaston tuliterä rakennus. Meripaja jatkaa Enson talon ja Pohjois-Esplanadin valkoisten julkisivujen nauhaa tuoden eheyttä kaupunkikuvan paraatipaikalle. Olli-Pekka Jokelan ja Kai Wartiaisen piirtämässä talossa sisä- ja ulkotilat, pihat ja huoneet, kotoinen koivu ja kiillotetut hi-tech-materiaalit kohtaavat, kadottavat rajansa ja sulautuvat toisiinsa postmodernille arkkitehtuurille tyypillisellä tavalla. KYOn talo vertautuu tässä mielessä Nokian pääkonttoriin, uuteen Ruoholahteen ja Sanomataloon sekä Berliinin ja Canberran suurlähetystöihin, vaikka sen julkisivu ei olekaan aivan yhtä lasinen.

Harri Kilpi , ulkoministeriö

Rakennustyyleistä ja –historiasta lisää The Great Buildings Collection www-sivuilta

Päivitetty 8.6.2010

Takaisin ylös