Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Edustustot toisen maailmansodan pyörteissä

Toisen maailmansodan puhkeaminen 1.9.1939 ei alkuvaiheessa vaikuttanut suuresti Suomen edustustoverkoston laajuuteen. Varsovan lähetystö jouduttiin tosin evakuoimaan pikavauhtia jo syyskuussa 1939 ja Moskovan lähetystön sulkeminen oli vuorossa sodan puhjettua Suomen ja Neuvostoliiton välille 30.11.1939. Muita muutoksia ei sitten maaliskuuhun 1940 saakka jatkuneen talvisodan aikana tehtykään.

Diplomaattiset suhteet onnistuttiin säilyttämään myös Saksaan, joka oli solminut Neuvostoliiton kanssa hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyväksynyt sen salaisessa lisäpöytäkirjassa etupiirijaon, jossa Baltia ja Suomi määriteltiin kuuluviksi Neuvostoliiton etupiiriin.

Talvisodan työtaakka

Vaikka edustustojen lukumäärä pysyi talvisodan aikana jokseenkin muuttumattomana, lisääntyivät niiden henkilöstömäärä ja työtehtävät tuntuvasti. Kansainliitto tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäyksen ja länsivallat suhtautuivat myönteisesti Suomen sotaponnisteluihin. Edustustot saivat vastatakseen Suomen selviytymisen kannalta erittäin tärkeistä ulkomaankauppaa, humanitääristä apua ja sotamateriaalia. koskevista neuvotteluista ja toimituksista.

Saksan ja Neuvostoliiton jakamassa Euroopassa

Välirauhan aikana sota Euroopassa jatkui ja heijastui pian myös Suomen ulkomaanedustukseen. Edustustot Neuvostoliiton miehittämissä Baltian maissa jouduttiin sulkemaan kesällä 1940, samoin Saksan miehittämissä Alankomaissa, Belgiassa ja Norjassa. Suomea Kansainliitossa edustanut Geneven lähetystö lakkautettiin heinäkuussa 1940. Pariisin lähetystö siirtyi, oltuaan kesäkuussa 1940 hetken suljettuna, marsalkka Petainin hallituksen luo Vichyyn.

Tanskassakin toimintaa voitiin jatkaa, koska kuningas ja maan hallitus olivat jääneet saksalaisten miehityksen jälkeen Kööpenhaminaan. Uusi lähetystö perustettiin elokuussa 1940 Ankaraan, sillä puolueettomaksi jäänyt Turkki saavutti nopeasti merkittävän aseman yhtenä sotaa käyvän Euroopan diplomaattisen toiminnan keskuksena.

Entisiä ja uusia ystäviä

Suomen taistellessa jatkosodassa samalla puolella Saksan kanssa katkesivat diplomaattisuhteet Isoon-Britanniaan heinäkuussa 1941. Samana vuonna joutuivat ovensa sulkemaan myös edustustot, jotka olivat toimineet Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvissa Australiassa, Etelä-Afrikassa ja Kanadassa. Yhdysvaltojen pyynnöstä New Yorkin pääkonsulinvirasto suljettiin elokuussa 1942 ja kesäkuussa 1944 päättyi Washingtonin lähetystön toiminta diplomaattisten suhteiden katkettua maiden välillä.

Sodan aikana diplomaattista toimintaa pyrittiin levittämään niille Euroopan alueille, missä se oli mahdollista. Keväällä 1942 solmittiin diplomaattisuhteet Pyhän Istuimen kanssa, ja elokuussa 1942 perustettiin lähetystö Saksaa tukeneen Kroatian pääkaupunkiin Zagrebiin.
Berliinin suurlähettiläs T.M. Kivimäki oli jo 1940 saanut sivuakkreditoinnin Tshekkoslovakiasta irrottautuneeseen Slovakiaan, jonka Suomi oli tunnustanut välirauhan aikana. Tärkeä kohde oli Portugal, missä Suomen Madridiin akkreditoitu asiainhoitaja, sittemmin lähettiläs George Winckelmann oli pitänyt residenssiään Espanjan sisällissodan aikana. Lissaboniin perustettiin 1940 Madridin alainen lähetystö, jota hoiti sinne sijoitettu I lähetystösihteeri. Vastaavalla tavalla I lähetystösihteeri hoiti myös Sofiaan perustettua lähetystöä, joka oli alistettu Budapestiin akkreditoidulle Aarne Wuorimaalle. Kansainliiton toiminnan päätyttyä Suomen Sveitsin edustusto siirtyi Genevestä Berniin.

Henkilöstövirta edustustoista Suomeen

Sodan aikana ulkomaanedustustojen henkilöstö oli saanut sopeutua yllättäviin työtehtäviin ja tilanteiden nopeisiin muutoksiin. Vaikka Suomi joutui Nevakiven (1988) mukaan sodan aikana sulkemaan kaikkiaan 24 ulkomaanedustustoa, jatkuivat rajut muutokset edustustoverkostossa välirauhansopimuksen astuttua voimaan syksyllä 1944. Sopimus edellytti diplomaattisten suhteiden katkaisemista Saksaan ja sen liittolaisiin. Toiminta päättyi sen vuoksi Saksassa, Unkarissa, Bulgariassa, Romaniassa, Kroatiassa, Slovakiassa ja Japanissa. Italian lähetystö oli sotilaallisen tilanteen muuttumisen johdosta suljettu jo keväällä 1944.

Edustustoista Suomeen palanneen henkilökunnan sijoittaminen tuotti vaikeuksia. Ulkoasiainministeriön henkilökuntaa oli lisätty jo sodan aikana, joten ulkomailta tulevia virkailijoita jouduttiin määräämään tilapäistehtäviin kotimaassa. Uusia virkoja ei vuosina 1944 - 47 voitu perustaa. Vasta edustustoverkoston vähittäinen palauttaminen ennalleen vuosina 1945 - 47 purki sodan loppuvaiheen aiheuttamaa painetta.

Lähde: Ulkoasiainhallinnon matrikkeli 

Päivitetty 14.6.2010

Takaisin ylös