Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Taidehistoriaa Katajanokalla

Nuori Carl Ludwig EngelNuori Carl Ludwig Engel

Carl Ludwig Engelin ensimmäinen Suomessa toteuttama suurtyö, Merikasarmi, toi monumentaalirakentamisen nuoreen pääkaupunkiin ja vakiinnutti uusklassismin arkkitehtuurin korkeimmaksi ihanteeksi.

Vaikka Katajanokka sai pitkään virua kaupunkihistoriallisessa ja suunnitte-lullisessa paitsiossa, oli alueella selkeä ja tärkeä identiteetti jo 1700-luvulta lähtien. Kalastus, merenkäynti ja sotilasasiat ovat aina leimanneet Helsinginniemen itäistä uloketta, ja siksi niiden vaiheet tunnetaan yleensä paremmin. Katajanokalla on kuitenkin ollut tärkeä rooli myös taidehistoriassa. 

Vanha Skatta 1600-luvulla asumattomalla Katajanokalla kasvoi vielä sankka metsä, joka antoi hyvän suojan pohjoissatamalle. Viimeistään isovihan (1713–21) aikana puut kaadettiin ja niemi vakiinnutti pensaikojen ja peltojen täplittämän kallioisen ilmeensä. Asutus syntyi ja keskittyi nykyisen Uspenskin katedraalin ja Rahapajan alueelle ja oli pääosiltaan suomen ruotsalaista ja venäläistä, joukossaan jopa muutama liiviläinenkin.

Tullikallion - nykyisen Kasinon alue – tiilitehdas ja Suomen ensimmäiset tuulimyllyt kallioiden laella kuuluivat 1700-luvun puolivälissä niemen ulkonäköön ja elinkeinoprofiiliin. Itäosien maata oli perinteisesti vuokrattu kaupunkilaisille laitumeksi, mutta vuosisadan loppupuolelle tultaessa alue oli jäänyt hoitamattomaksi jättömaaksi tai tullut asutetuksi. Jo Uudenkaupungin rauhan vuonna 1721 oli alueelle sijoitettu tykkipatteri, jonka aloittamaa sotilaallista kehitystä jatkettiin Viaporin linnoittamisen yhteydessä 1750-luvulta alkaen. Nykyisen Merikasarmin paikalle suunniteltiin neliön muotoinen tykistövarikko, joka toimisi sekä Suomenlinnan aseellisena huoltopaikkana että tarvittaessa myös itsenäisenä linnoituksena. Suunnitelmasta toteutui vain läntiset ja itäiset kurtiinihuoneet, joista edellisen portti on edelleen jäljellä, osana MKG-rakennuksen länsiseinää.

Sotaväen perinne

Säästösyistä vuoden 1812 suunnitelmista vanhentunutta ja raunioitunutta tykistöpihaa aiottiin käyttää uuden kasarmialueen pohjana. Helsingin pääkaupunkiasemakaavan piirtäjä J. A. Ehrenström halusi erottaa venäläisen sotaväen omaan kaupunginosaansa, jotta järjestyshäiriöitä ja karkaamisia voitaisiin ehkäistä. Vaikka Katajanokan kanaalin rakentamiseen vaikuttivat paloturvallisuussyyt, joihin vuoden 1808 tuhoisan tulipalon jälkeen suhtauduttiin vakavasti, haluttiin niemeä korostaa pääasiassa venäläisenä varuskunta-alueena. Myös klassisten esikuvien viisaus on saattanut häilyä päätöksen taustalla. ”Marsin temppelit tulee sijoittaa kaupungin ulkopuolelle,” sanoi roomalainen arkkitehti Vitruvius, ”koska näin asukkaat eivät nouse toisiaan vastaan ja jumala voi vuorostaan puolustaa kaupunkia sen vihollisia vastaan ja pelastaa sen sodan vaaralta.” Vuonna 1816 keisari Aleksanteri I:n annettua käskykirjeellään rahoituksen ja valtuudet varuskunnan kasarmin rakennuttamista varten pääsi konkreettinen suunnittelutyö alkamaan.

C.L. Engel

Vuonna 1816 saksalainen Carl Ludwig Engel nimitettiin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Vuonna 1816 saksalainen Carl Ludwig Engel nimitettiin Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi.

Samana vuonna saksalainen Carl Ludwig Engel oli nimitetty Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Hänen opinnoissaan Berliinin Bauakademiessa painottui rakennustaiteen historia ja ”hyvä maku,” joka käytännössä tarkoitti uusklassismia, antiikin ”jalon yksinkertaisuuden ja hiljaisen suuruuden” ihannointia. Jaloista ideoista huolimatta töitä oli kuitenkin vaikea löytää. Napoleonin sodat ja taloudellinen lama vaivasivat Preussia ja Venäjää, jonne Engel ennen Suomeen tuloaan oli lähtenyt koettamaan onneaan.

Tallinnassa toteutui vain muutama työ, eikä Pietari vaikuttanut juuri paremmalta. Ratkaisevasti Engeliin uraan ja Suomen arkkitehtuurin kehitykseen vaikutti hänen vuonna 1814 Turkuun tehdyn matkan yhteydessä suunnittelemat rakennukset, jotka tekivät lähtemättömän vaikutuksen Ehrenströmiin. Paria vuotta myöhemmin saksalaista pyydettiin keisarillisellä hyväksynnällä Helsingin uudelleenrakennuskomitean arkkitehdiksi. Engel poti pahaa Berliinin koti-ikävää, mutta suuren urakan houkutus vei voiton. Hän kirjoitti asiasta berliiniläiselle ystävälleen Carl Herrlichille: ”Hartain toivomukseni näyttää siis toteutuvan, kun saan lähes rajattoman kentän lahjojeni harjoittamiseen ja käyttöön, mikä lankeaa ja on langennut harvojen arkkitehtien osaksi, ja voin lukeutua näihin onnellisiin, sillä onnin päästä rakentamaan kokonaisia kaupunkeja on harvinainen ilmiö.” Pian kirjeen jälkeen hän saapui Helsinkiin ja aloitti kasarmin piirustustyöt.

Suunnitelmat elävät

Kasarmialueen oli tarkoitus muodostua aikaisemman ruotsalaisen tykkipihan tapaan neliön muotoiseksi. Engel oli suunnitelmissaan kuitenkin jättänyt pihan kulmistaan auki; näin helpotettaisiin rakennusten hygienian hoitoa ja parannettaisiin paloturvallisuutta. Suunnitelmaa muutettiin keisarillisen käskykirjeen kautta 1820-luvun puolivälissä, minkä johdosta Engel keskittyi luomaan matruusikasarmin pohjoisfasadille tasapainoista jatkoa sen päihin symmetrisesti asetetuista upseerisiivistä. Lopulta vain matruusirakennus ja läntinen upseerisiipi (MKH, nykyinen Eurooppa-linja) toteutuivat rahoitusongelmien ja politiikan – mm. kenraalikuvernööri Zakrevskin väliintulot – häiritessä ja venyttäessä töiden sujuvaa etenemistä. Itäinen upseerisiipi rakennettiin Engelin piirustuksia noudattaen 1980-luvun lopulla kasarmin restauroinnin yhteydessä, jolloin viimein toteutui Engelin alkuperäinen, Kruununhakaan päin antavan kaupunkikuvan huomioon ottanut visio.

Ideamaailma

Matruusikasarmin lohkarepintaisen kivijalan jylhää vaikutelmaa täydentää julkisivujen koristelematon, lähes karu ilme. Fasadia jäsentää vain matala keskikolmannes, jota on jaettu kahdeksalla pilasterilla. Järjestelmä on toskanalainen, ornamenteiltaan niukin pylväänpää- ja palkistomalli, jonka katsottiin erityisesti sopivan sotilasrakennuksiin. Schinkelin, Stieglitzin ja jo Vitruviuksen oppien mukaan yleisesti tunnettuja klassisia symboleja käyttämällä rakennuksen ulkomuodolla voitiin ilmaista sen tarkoitus. Antiikin oppien mukaan ” Minervan, Marsin ja Herkuleen temppelien tulee olla doorilaisia, sillä näiden jumalien miehekäs voima tekee kaikenlaisen sievistelyn täydellisen sopimattomaksi.

Tällaisen ajatusmaailman tuloksena toskanalais-doorilainen järjestelmä on puhtaimmillaan Merikasarmin upseerisiipien temppelimäisessä ulkonäössä: korkea perustus, ¾-pylväät, syvennyksiin jaettu friisi ja päätykolmiot noudattavat tarkoin antiikin roomalaisia esikuvia.Tällaisen ajatusmaailman tuloksena toskanalais-doorilainen järjestelmä on puhtaimmillaan Merikasarmin upseerisiipien temppelimäisessä ulkonäössä: korkea perustus, ¾-pylväät, syvennyksiin jaettu friisi ja päätykolmiot noudattavat tarkoin antiikin roomalaisia esikuvia.

Ajan omasta kulttuuriperimästä kertoo hillitty keltavalkoinen väritys, joka yleistyi paitsi julkisissa rakennuksissa myös porvarillisissa kodeissa ja kartanoissa (esim. Mustio ja Königstedt). Rakennuksen erityispiirteistä voi vielä mainita kolmannen kerroksen kaari-ikkunat, jotka muita ikkunoita leveämmillä, alaspäin avautuvilla puoliympyröillään antavat talolle matalemman ilmeen.

Kadonnut sisustus

Myöhemmissä muutoksissa täysin kadonneeseen sisätilojen jakoon ja sisustukseen kuului varsin omaperäisiä ratkaisuja. Eräs näistä oli kolmannen kerroksen komppanjasali, johon Engel suunnitteli ylös käännettävät vuoteet. Näin vapautunutta tilaa voitiin käyttää jopa sulkeisharjoituksiin, jotta sotilaiden terveys, josta kenraalikuvernöörit Steinheil ja Zakrevski olivat olleet huolissaan, ei liiaksi rasittuisi raa’an meri-ilmaston johdosta. Alkuun oli myös epäilty kivisen rantakasarmin tulevien sisäolojen terveellisyyttä, mutta Engel, jonka intohimoihin kuuluivat käytännön insinööritekniikan haasteet, kehitti kasarmia varten niin tehokkaan uunilämmityksen, että yli kolmenkymmenenkin asteen pakkasella oli saleissa hänen mukaansa ”niin valtavan kuuma, että luulin kuolevani.”

Hän,keisari, oli tähänkin rakennukseen, kasarmi, kovin tyytyväinen ja joistakin asioista iloisesti yllättynyt, kuten aseiden ryhmittelystä... Se on loistava ajatus, huudahti keisari ranskaksi.Hän,keisari, oli tähänkin rakennukseen, kasarmi, kovin tyytyväinen ja joistakin asioista iloisesti yllättynyt, kuten aseiden ryhmittelystä... Se on loistava ajatus, huudahti keisari ranskaksi.

Asetelineistä onnistuttiin suunnittelemaan paitsi käytännölliset myös niin tyylikkäät sisustuselementit, että kasarmilla vieraillut keisari yltyi ylistämään Engelin lahjoja: ”Hän [keisari] oli tähänkin rakennukseen [kasarmi] kovin tyytyväinen ja joistakin asioista iloisesti yllättynyt, kuten aseiden ryhmittelystä... Se on loistava ajatus, huudahti keisari ranskaksi, kun johdatin hänet salin toiselta reunalta toiselle katsomaan näitä ryhmiä. Tällaista kasarmia minulla ei ole Pietarissa, ja voin vakuuttaa Teille, että en ole nähnyt tällaista Pariisissa enkä Berliinissä, hän sanoi... Eteenpäin kulkiessamme hän kääntyi useita kertoja puoleeni sanoen: Tästä minun on suuresti kiitettävä Teitä!”

Monumentti

Vaikka suunniteltu nelisivuinen kompleksi jäi toteutumatta, muodostui pohjoissiivestä uljas empire-monumentti, joka näkyi hyvin Kruununhaan kallioille ja Sörnäisiin. Ennen Senaatintalon valmistumista kasarmi oli Helsingin ainoa suuren koon julkinen rakennus ja todellinen nähtävyys. Keisaria vähäarvoisemmatkin turistit päätyivät Katajanokalle tutustuakseen taloon ja sotilaselämään: ”On upeaa katseltavaa, kun sotilaat marssivat ja harjoittelevat kasarmissa tai saleissa musiikin tahdissa. Muutamat englantilaiset, jotka olivat täällä joitakin viikkoja sitten, olivat ylen hämmästyneitä. Sillä he eivät olleet odottaneet näkevänsä sellaista näytelmää rakennuksen kolmannessa kerroksessa.”

Pohjoisiipi saatiin siis ensimmäisenä käyttöön rakennustöiden jatkuessa alueen muissa osissa vaihtelevalla ja lopulta tyrehtyvällä menestyksellä. Työt lopettiin vuonna 1826, kun kenraalikuvernööri katsoi merellisen sijainnin olevan liian epäterveellinen venäläisille sotilaille. Alue annettiin sitten suomalaiselle meriekipaasille, jonka aikana valmistuivat läntinen upseerisiipi sekä Engelin avustajana toimineen A.F. Granstedtin piirtämä sairaala.


Teksti: Harri Kilpi
Kirjoittaja työskenteli korkeakouluharjoittelijana UM:n tietopalvelussa Otto-toimituksessa. Hän oli yleisen historian opiskelija Helsingin yliopistossa ja valmisteli pro gradu -tutkielmaansa Englannin kulttuuri- ja elokuvahistoriasta.

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa Viestintäyksikkö

Päivitetty 8.6.2010

Takaisin ylös