Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Valtiosihteerinvirasto Pietarissa kasvatti Suomelle diplomaattikuntaa

Suomen suuna ja korvana Pietarissa

Ministerivaltiosihteeri oli autonomisen Suomen suuriruhtinaskunnan edustaja Pietarissa. Hänen tehtävänään oli esitellä keisarille tämän päätettäväksi alistetut Suomea koskevat asiat. Valtiosihteerinvirasto toimi näin linkkinä senaatin ja venäläisen hallinnon välillä. Virasto seurasi myös yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä ja hallintoa ja neuvotteli venäläisten viranomaisten kanssa näiden päätöksistä, jos ne koskivat myös Suomea. Ministerivaltiosihteeri saattoi selvittää keisarille suomalaisia näkökantoja päätettäviin asioihin ja välittää vastaavasti Suomeen käsityksiään Pietarin ilmapiiristä. Viraston yhteydessä toimivat yliopiston kanslerinvirasto ja Suomen passivirasto.

Lain mukaan ministerivaltiosihteerin tuli olla Suomen kansalainen. Sortovuosina 1900 - 1904 virkaa hoiti kuitenkin venäläinen Vjatsheslav von Plehve ja 1914 - 1917 Suomessa syntynyt, mutta venäläisen hallinnon intressejä edustanut kenraaliluutnantti Vladimir Markov. 

Myös edustuksellista juonnetta

Vaikka valtiosihteerinvirasto ei muodollisesti omannutkaan edustuston asemaa, oli sille annettu tehtäviä, jotka korostivat sen edustustollista luonnetta. Tärkeä piirre oli, että sille oli uskottu Suomen kansalaisten konsulaaristen asioiden valvonta. Passivirastossa toimi myös kauppa-attasea, minkä lisäksi suomalaisia virkamiehiä nimettiin usein Venäjän kaupallisiin valtuuskuntiin.

Viraston korkeimmat virkamiehet tapasivat hovin järjestämissä tilaisuuksissa diplomaattikunnan jäseniä ja joutuivat hallitsemaan sekä protokollan muodot että vastaamaan Suomen autonomista suuriruhtinaskuntaa ja sen erityisintressejä koskeviin kysymyksiin. Se, että monet valtiosihteerinviraston entisistä virkamiehistä rekrytoituivat itsenäistyneen Suomen ulkoasiainhallinnon palvelukseen, oli osoitus viraston aidosti edustuksellisesta luonteesta.

Diplomaattihauduttamo

Valtiosihteerinvirasto ja Suomen passivirasto lakkautettiin asetuksella 1.7.1918 lukien. Tunnetuimpia siellä työskennelleistä, itsenäisen Suomen ulkoasiainhallinnon palvelukseen siirtyneistä lienee viran viimeinen haltija Carl Enckell, joka nimitettiin ministerivaltiosihteeriksi maaliskuun vallankumouksen jälkeen 8.4.1917. Suomen itsenäistyttyä hänet nimitettiin tammikuussa 1918 maan ensimmäiseksi diplomaattiseksi edustajaksi Pietariin.

Enckellin lisäksi Suomen ulkoministeriöön siirtyneitä olivat neuvottelevana virkamiehenä vuonna 1917 toiminut dosentti K. G. Idman, vanhempi toimitussihteeri, valtioneuvos Robert Woldemar Ursin, viraston pitkäaikainen kielenkääntäjä ja yliopiston kanslerinsihteeri, valtioneuvos Rafael Hakkarainen ja August Langhoffin neuvonantajana 1906 - 1909 toiminut Adolf Törngren, sittemmin Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja Pariisin rauhanneuvotteluissa ja asiainhoitaja Pariisissa 1919.

Varatuomari Antti Hackzell toimi 1910-luvulla usean vuoden ajan valtiosihteerinviraston alaisen Suomen passiviraston oikeudenkäyntiasiamiehenä. Jääkäriliikkeen keskeisiin vaikuttajiin kuulunut vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja Alexis Gripenberg, Suomen ensimmäinen asiainhoitaja Tukholmassa, oli hänkin palvellut virastossa vuosina 1884 - 1891.
Ulkoasiainministeriön palvelukseen sen ensimmäisinä toimintavuosina siirtyneestä entisen valtiosihteerinviraston nuoremmasta virkailijakunnasta mainittakoon vielä Ernst Gråsten, Artur Grönqvist ja Martti Ilmanen. Vuosina 1909 - 1917 toimitussihteerinä toiminut Reinhold Svento sen sijaan tuli ulkoasiainhallinnon palvelukseen vasta vuosikymmeniä myöhemmin.

Kun otetaan huomioon, että ministeriön virkailijakunta itsenäisyyden ensimmäisinä vuosina oli sangen pieni, oli valtiosihteerinvirastossa palvelleiden osuus sitäkin merkittävämpi.

Lähde: Ulkoasiainhallinnon matrikkeli
 

Päivitetty 14.6.2010

Takaisin ylös