Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Kuvat kertovat Merikasarmin historiasta

 Kun viimeisetkin ulkoministeriön muuttoautot kurvasivat Merikasarmin pihaan 15 vuotta sitten, virkamiehiä odotti perinteikäs ympäristö. Nykyisen Merikasarmin A-, H- ja E-rakennusten seinät olivat todistaneet monenlaista ajanmenoa.

Pieni satamakaupunki Helsinki sai uutta merkitystä, kun Sveaborgia (Viapori, Suomenlinna) rakennettiin sen edustalla oleville saarille vuodesta 1748 alkaen. Saarien lisäksi oli sen suojaksi tarkoitus rakentaa puolustuslaitteet myös Katajanokalle ja Kaivopuistoon. Vaikka ne eivät koskaan valmistuneet, Katajanokalla oli jonkinlainen tykkipiha.

Portti on mittasuhteiltaan samanlainen kuin Viaporin Kuninkaanportti, jota koristaa teksti: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjalla äläkä luota vieraaseen apuun.Portti on mittasuhteiltaan samanlainen kuin Viaporin Kuninkaanportti, jota koristaa teksti: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjalla äläkä luota vieraaseen apuun.

Yksi muuri löytyi vielä Merikasarmin virastotalon rakennustöiden yhteydessä 1980-luvulla. Se oli nykyisen Merikasarmin G-talon uudisrakennuksen pituinen, mutta siitä säästettiin ainoastaan kuvassa oleva kalkkikiviportti, jonka viereen on naulattu vuosiluku 1776. Se sijaitsee neuvotteluhuone Ehrensvärdin ulkoseinässä.
Portti on mittasuhteiltaan samanlainen kuin Viaporin Kuninkaanportti, jota koristaa teksti: "Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjalla äläkä luota vieraaseen apuun." Kummastakaan portista ei ollut suojaa Suomelle. Maaliskuussa 1808 venäläiset pommittivat Viaporia juuri Katajanokalta ja saivat sen antautumaan. Suomi liitettiin Venäjään.

Suomen muuttuminen Venäjän alaiseksi suuriruhtinaskunnaksi merkitsi paljon Helsingille. Sodan aikana palanut 5000 asukkaan kaupunki nostettiin 1812 uudeksi pääkaupungiksi. Silloin tehdyssä asemakaavassa Katajanokka varattiin Venäjän armeijalle, jolle oli rakennettava kasarmit. Tästä saksalainen arkkitehti Carl Johan Engel sai ensimmäisen työnsä. Kuvassa oleva rakennus (nykyinen A) valmistui vuonna 1820.

 

 

 

  

Mutta sen sijaan että Engel olisi tehnyt rakennuksia pihan eri puolille, hän otti mallia Pietarista ja jatkoi tätä julkisivua kumpaankin suuntaan matalilla "keittiösiivillä", sisäpihoilla ja upseeripaviljongeilla, jolloin syntyi pitkä symmetrinen julkisivu kaupunkiin päin. Läntinen upseerirakennus (H) valmistui 1836, mutta sitten työ jäi kesken.

Sen sijaan vuotta myöhemmin 1837 pihan etelälaidalle valmistui varuskunnan sairaala, joka on arkkitehti A.F. Granstedtin käsialaa. Nykyinen neuvotteluhuone Paasikivi sijaitsee tämän entisen sairaalarakennuksen pesulassa.
Vuonna 1831 alue annettiin suomalaiselle joukko-osastolle, jonka nimi oli "Ensimmäinen suomenmaalainen meriekipaasi". Kaupunkilaiset alkoivat tuntea alueen erityisesti meriväen kasarmina ja sen nimeksi vakiintui Merikasarmi (ruotsiksi Sjöekipaget) entisen Katajanokan kasarmin sijasta. Joukko hajotettiin 1880, jolloin Suomessa astui voimaan asevelvollisuus.  

Merikasarmin miljöössä kuvattu Meidän poikamme merellä oli Suomen ylivoimaisesti katsotuin elokuva vuonna 1933.Merikasarmin miljöössä kuvattu Meidän poikamme merellä oli Suomen ylivoimaisesti katsotuin elokuva vuonna 1933.

Suomen itsenäistyttyä Merikasarmin alue siirtyi puolustusvoimille. Täällä toimi Helsingin sotasatama, myöhempi laivastoasema vuoteen 1958, jolloin se siirtyi Upinniemeen, sekä merivoimien esikunta, joka siirtyi H-rakennuksesta pois vasta rakennustöiden alta.

Sodan jälkeen valtio perusti samalle alueelle Valmetin telakan. Valmet oli alueen pääasiallinen käyttäjä 1950-luvun lopulta vuoteen 1975,  jolloin se muutti Vuosaareen.

Sodan jälkeen valtio perusti alueelle Valmetin telakan. Valmet oli alueen pääasiallinen käyttäjä 1950-luvun lopulta vuoteen 1975, jolloin se muutti Vuosaareen.Sodan jälkeen valtio perusti alueelle Valmetin telakan. Valmet oli alueen pääasiallinen käyttäjä 1950-luvun lopulta vuoteen 1975, jolloin se muutti Vuosaareen.

Katajanokan kärjen käyttöä oli pohdittu jo 1960-luvun lopulta. Ulkoasiainministeriö esitti itse sen saamista käyttöönsä tilanteessa, jossa sillä oli jo kuusi käyntiosoitetta. Ennen Merikasarmin valmistumista ministeriöllä ehti olla 22 samanaikaista käyntiosoitetta. Tämä ehdotus sopi kaikille, ja uuden virastotalon perustamisesta valtioneuvosto päätti jo 1972. Silloin toivottiin, että koko ulkoasiainministeriö mahtuisi kolmeen peruskorjattavaan ja kolmeen uudisrakennukseen. Yksi uudisrakennuksista (B) tehtiin ulospäin Engelin 150 vuotta vanhojen piirustusten mukaan.

Katajanokan kärjen käyttöä oli pohdittu jo 1960-luvun lopulta. Ulkoasiainministeriö esitti itse sen saamista käyttöönsä tilanteessa, jossa sillä oli jo kuusi käyntiosoitetta. Katajanokan kärjen käyttöä oli pohdittu jo 1960-luvun lopulta. Ulkoasiainministeriö esitti itse sen saamista käyttöönsä tilanteessa, jossa sillä oli jo kuusi käyntiosoitetta.

Ensimmäiset asukkaansa Merikasarmi sai tammikuussa 1987 ja viimeiset syyskuussa 1989. Kaikkiaan sinne mahtui noin 500 työntekijää, mutta ministeriön henkilökunta oli kasvanut miltei tuhanteen. Tästä lähtien ministeriö alkoi tietoisesti keskittyä Katajanokalle ja on siinä onnistunutkin.

 

 

 

 

Teksti: Martti Favorin

Tämän sivun sisällöstä vastaa Viestintäyksikkö

Päivitetty 15.6.2010

Takaisin ylös