Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Puheet, 19.10.2017

Ulkoministeri Soinin puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokouksessa

Ulkoministeri Timo Soinin puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen syyskokouksessa Helsingissä 19.10.2017.

Hyvät kuulijat,

Kiitos tilaisuudesta puhua tässä arvovaltaisessa foorumissa. Muistan oman kurssini vielä kirkkaasti ja monet ihmissuhteet ovat kantaneet näihin päiviin saakka. Myötä- ja vastoinkäymisissä.

Maanpuolustuskurssit ovat onnistuneet siinä, missä niin monet ovat epäonnistuneet. Brändinne on kirkas, tavoiteltu ja arvostettu. Olisi hienoa, jos voisimme "kloonata" tämän tavaramerkin laajemmallekin joukolle. Nykypäivän turvallisuusuhkat edellyttäisivät nimittäin, että vahvistaisimme yhteiskunnan resilienssiä laaja-alaisesti. Jako siviili- ja sotilaspalvelukseen on nyky-yhteiskunnassa ehkä riittämätön. Meidän on pohdittava, miten saamme koko yhteiskunnan – nuoret, tytöt ja pojat; naiset ja miehet - paremmin valveutumaan esimerkiksi hybridivaikuttamisen varalta.

Hyvät Kuulijat, (Venäjä)

Palasin parisen tuntia sitten Arkangelista, Pohjois-Venäjältä. Osallistuin siellä Barentsin euroarktisen neuvoston ulkoministerikokoukseen. Kokouksessa minulla oli mahdollisuus tavata useita kollegoitani, mukaan lukien kokouksen isännöinyt ulkoministeri Sergei Lavrov.

Arktinen yhteistyö on päivän sana: Suomen kaksivuotinen puheenjohtajuus Arktisessa neuvostossa käynnistyi viime keväällä. Arktiset aspektit tullaan pitämään asialistojen kärjessä tästä syystä, mutta myös siksi, että niiden todellinen painoarvo on kasvamassa. Arktisen yhteistyön mahdollisuudet esimerkiksi liikenneväylien osalta kiinnostavat yhä laajemmin maailmalla. Samaan aikaan arktisen alueen potentiaaliset ympäristöongelmat ovat ilmastonmuutoksen kannalta kriittisen tärkeitä.

Barentsin alueella kyse on paikallisen tason yhteistyöstä, parhaimmillaan aidosta ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Tämä on kasvaneen jännityksen aikana tärkeää. Ihmisten kohtaaminen ja suora vuorovaikutus eivät yleensä heikennä tilannetta.

Aluetasollakin tulee katsoa laajoja globaalikysymyksiä. Tasavallan presidentti on ottanut näyttävästi esille mustan hiilen aiheuttamat merkittävät ilmasto-ongelmat sekä presidentti Putinin että presidentti Trumpin kanssa. Euroarktinen yhteistyö voi olla yksi tulokulma, missä hahmotetaan konkreettisia toimia.

Arktisen neuvoston taso on toinen, ja se kytkee myös Yhdysvallat mukaan.

Venäjä on arktisena toimijana avainasemassa jo pitkän rantaviivansa ja valtavan arktisen maamassansa vuoksi. Venäjälle arktinen alue on – ja on aina ollut – valtavien taloudellisten mahdollisuuksien alue. Samaan aikaan arktinen alue on haavoittuvainen.

Kuolan niemimaa on säilyttänyt asemansa Venäjän Pohjoisen laivaston massiivisena tukikohtana, ja etenkin venäläisten ydinsukellusveneiden tukikohtana. Joten aineksia on myös jännitteille.  Toistaiseksi näyttää siltä, ettei Venäjäkään halua riskeerata arktista yhteistyötä, vaan esiintyy alueella rakentavasti.

Itämeren alueen vakauden vahvistaminen on ollut ministerikauteni keskeinen prioriteetti.  Uusiin uhkiin vastaaminen on osa tätä työtä. Hybridivaikuttamiseen tunnistaminen ja siihen vastaaminen on ollut pitkään ulkoministeriön arkipäiväistä toimintaa – niin viestinnässä kuin turvallisuuspolitiikassa. Toimintaa on kuitenkin syytä vahvistaa ja olenkin päättänyt perustaa ulkoministeriöön Hybridisuurlähettilään tehtävän, jotta ilmiöön voidaan vastata kokonaisvaltaisemmin. Yhteistyö Hybridikeskuksen ja muiden ministeriöiden kanssa tulee vahvistumaan.

Hyvät kuulijat, (asevalvonta)

Asevalvonnan merkitys on korostunut kiristyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa.

Suomen tavoitteena on luottamusta lisäävien toimien vahvistaminen ja asevarustelukierteen välttäminen - niin Euroopassa kuin laajemmin. Suomi on ollut aktiivinen sen suhteen, että monenkeskisiä ja kahdenvälisiä asevalvontasitoumuksia noudatetaan ja vuoropuhelua turvallisuuden edistämiseksi jatketaan.

Yhdysvaltain ja Venäjän yhteistyö on edelleen keskeinen tekijä kansainvälisessä asevalvonnassa. On tärkeää, että maat ovat päättäneet käydä keskusteluja strategisesta vakaudesta. Ensimmäinen tapaaminen oli Helsingissä syyskuussa. Tapaamisen toteutuminen on jo itsessään hyvä asia, vaikka konkreettisia tuloksia saadaankin odottaa.

Suurinta huolta herättää nyt Pohjois-Korean ydin- ja ohjusohjelma. Maan toistuvat ydin- ja ohjuskokeet ovat täysin vastuuttomia ja ne tehdään vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiä.  Riskien määrä kasvaa koko ajan ja seuraukset voivat olla katastrofaaliset. Pohjois-Korean toiminta on uhka kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle. On hyvä, että Yhdysvallat on todennut pyrkivänsä asiassa poliittiseen ratkaisuun.

Toisaalta se on ilmoittanut valmiutensa sotilaallisiin vastatoimiin, mikäli Pohjois-Korea tekisi sotilaallisen iskun liittolaisia tai Yhdysvaltain alueita vastaan. Tässäkin tilanteessa lopulta vain rauhanomainen ratkaisu voi olla kestävä.

Presidentti Trump kritisoi viime viikolla kovasanaisesti Irania ja ydinohjelmasopimusta (JCPOA). Hän siirsi kuitenkin lopullisen päätöksen pakotteiden suhteen kongressille. Mikäli Yhdysvallat irtautuisi sopimuksesta, lisäisi se ydinaseiden leviämisen riskiä Lähi-idässä. Sopimus varmistaa, että Iranin ydinohjelma pysyy rauhanomaisena. Suomellakin on huolia Iranin alueellisista toimista ja maan ohjusohjelmasta.  Mutta sopimus koskee nimenomaan Iranin ydinohjelmaa, ei muita asioita. Vain Yhdysvallat on ollut kiinnostunut aloittamaan neuvottelut sopimuksen muuttamiseksi. EU:n on nyt tehtävä aktiivista yhteistyötä Yhdysvaltain kanssa sopimuksen toimeenpanon ja jatkon varmistamiseksi.

Kuten tiedetään, Venäjällä on edelleen huomattavan suuret varastot taktisia ydinaseita. Venäjän lausunnot taktisten ydinaseiden mahdollisesta käytöstä ja käytön simulointi tavanomaisten sotilasharjoitusten yhteydessä herättävät huolta taktisten ydinaseiden roolin mahdollisesta kasvattamisesta Venäjän sotilasdoktriinissa.

Suomi onkin pitänyt aktiivisesti esillä -  mm. ydinsulkusopimuksen (NPT) seurantaprosesseissa - taktisista ydinaseista koskevia kysymyksiä ja tarvetta huomioida ne sopivalla tavalla ydinaseriisunnassa.

Hyvät Kuulijat,

Viime aikoina on kysytty, miksi Suomi ei allekirjoittanut Ydinasekieltosopimusta.  Tähän meillä on hyvä ja perusteltu vastaus. Jaamme varauksetta sopimuksen tavoitteen - ydinaseeton maailma. Mutta näkemyksemme mukaan sopimus ei edistä ydinaseriisuntaa, eikä vähennä yhtään ydinasetta maailmasta. Suomen johdonmukainen - ja pesunkestävä - linja on ollut ja on, että ydinsulkusopimuksella (NPT) on keskeinen asema ydinaseriisunnan ja ydinaseiden leviämisen ehkäisyn kannalta. On selvää, että ydinasevaltioiden mukanaolo on välttämätöntä, jos haluamme konkreettisia tuloksia ydinaseiden vähentämisessä. Jos taloa halutaan purkaa, on omistajan syytä olla mukana.

On myös aiheellinen huoli, että ydinasekieltosopimusprosessi voi vaikuttaa negatiivisesti kansainväliseen ilmapiiriin ja erityisesti NPT-seurantaprosessiin. Suomi pyrkiikin siihen, että saataisiin aikaan konkreettisia luottamusta lisääviä toimia ja askelia myös ydinaseriisunnassa.

Toki Suomi haluaisi konkreettisia tuloksia: mieluummin tänään kuin huomenna. Mutta pitkäjänteisyys on kansainvälisessä yhteistyössä välttämätöntä – niin tässäkin tapauksessa Suomi on ollut kautta vuosikymmenten korkealla profiililla mukana ydinsulkusopimukseen liittyvässä kansainvälisessä yhteistyössä. Tällä linjalla jatkamme.

Selkeyden vuoksi on syytä korostaa, että Suomen ratkaisun taustalla ei ollut Nato-kumppanuus tai Nato-optiomme. Joka sellaista väittää, lienee syönyt väärän tiedon puusta. Päätös ydinasekieltosopimuksen ulkopuolelle jäämisestä on loogista jatkoa pitkäjänteiselle aseriisuntapolitiikallemme, jossa korostamme ydinsulkusopimuksen ensisijaisuutta.

Olemme tietoisia siitä, että ydinaseilla on keskeinen merkitys Natossa. Varsovan-huippukokouksessa vahvistettiin kanta, jonka mukaan ydinaseet koskevat kaikkia liittokunnan jäseniä ja niistä päätetään yhdessä. Sekin tiedetään, että Naton jäsenmaiden keskuudessa on kautta aikain ollut sävyeroja siinä, miten ydinaseisiin tai ydinaseriisuntaan suhtaudutaan.

Hyvät Kuulijat, (EU:n tulevaisuudesta)

Euroopan unioni on ollut kovassa paineessa:

Euroalueen kriisi vei rahaliiton teho-osastolle. Epävakaus Euroopan lähialueella asettaa unionille ennennäkemättömän ulkoisen haasteen. Pakolaisvirta sai monissa maissa aikaan kansallisten etujen korostamisen ja jäsenmaiden välinen solidaarisuus ja pacta sunt servanda- periaate unohdettiin. Kaupunkien ja maaseudun jakolinja kasvaa. Lisäksi Venäjä haastaa avoimesti eurooppalaisen turvallisuuden perusperiaatteita. Samalla unionin keskeinen jäsen - Britannia - neuvottelee erostaan.

Ei voi sanoa, että "normipäivä" kuvaisi EU:n arkea.

Tiedätte poliittisen taustani. En ole viettänyt aikaani Eurooppalaisessa Suomessa tai Eurooppa-nuorissa. Ulkoministerinä velvollisuuteni on kuitenkin katsoa asioita sellaisina kuin ne ovat. Suomen intressien kannalta.

Euroopan integraatiossa metsä pitää nähdä puilta. On oltava realisti. Tulosten pitää ratkaista Suomen kanta. Ei ideologian. Myös EU:n tulevaisuus ja uskottavuus ihmisten silmissä riippuvat tuloksista. Yhteistä visiota EU:sta ei ole, eikä se odottamalla tai sormiharjoituksin tule.

Globalisaatio tosiasiana on kiistaton. Meihin vaikuttavat tekijät, jotka ovat kaukana rajoiltamme. Väestönkasvu Afrikassa. Konfliktit Lähi-idässä. Talous Kiinassa. Euroopassa on pieniä maita - ja maita, jotka eivät vielä ymmärrä olevansa pieniä. Euroopan järjestäytymisen taustalla on se tosiasia, että maailmalla vaikutamme tehokkaimmin yhdessä. Yksin tuskin lainkaan.

Tämä logiikka on osoittanut pätevyytensä taloudessa. Yhtenäismarkkinat Euroopassa on riittävä mittakaava eurooppalaisille yrityksille. Kauppapolitiikassa olemme yhdessä ykkösiä.

Saman logiikan pitää päteä myös ulkopolitiikkaan ja turvallisuuteen. Ainoastaan vaikuttamalla yhdessä saamme riittävästi vaikutusvaltaa ja voimme vaikuttaa siihen kehitykseen, joka Eurooppaa haastaa.

Eikä tämä yhteistyön tarve rajoitu Eurooppaan. Se on tärkeää myös Atlantin yli.

Elleivät Eurooppa ja Yhdysvallat tee yhteistyötä läntisten arvojen ja kansainvälisen sääntöpohjaisen yhteistyön eteen, niin pian 'Made –in - China' lukee muuallakin kuin kahvinkeittimen pohjassa.

Hyvät Kuulijat,

Kasvava haaste on turvallisuus - miten EU lisää turvallisuutta. Ulkoista ja sisäistä.

Sisäisessä turvallisuudessa työmaa on selkeä - rajat kuntoon ja poliisiyhteistyö toimimaan. Terrorismi on monikansallinen uhka, jonka kukistaminen vaatii rajat ylittävää yhteistyötä.

Sama pätee ulkoiseen turvallisuuteen. Maanpuolustus on kansallinen tehtävä. Ja sellaisena se pysyy. Hyötyjä saadaan myös toimimalla yhdessä - eurooppalaisesti. Tästä on kysymys, kun olemme kehittämässä Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. EU-armeijaa ei ole tulossa, mutta yhteisiä eurooppalaisia kykyjä ja hankkeita tarvitaan. Niistä on hyötyä Suomen puolustusteollisuudelle ja puolustuskyvylle.

Enää ei voi puhua Euroopan kehittämisestä kaikkien 28:n kesken, kun yksi arvostettu jäsen neuvottelee erostaan. Haluamme tähän hyvän ratkaisun, jossa Britannia pysyy läheisenä yhteistyökumppanina. Meillä on toimivia esimerkkejä Norjasta Sveitsiin, joissa jäsenyys ei ole edellytys sille, että kauppa käy ja ulkopolitiikassa toimitaan samojen päämäärien eteen.

Monimuotoisuus on aina ollut eurooppalainen vahvuus. Eurooppa ei taivu yhteen muottiin – eikä aina Beethovenin nuottiinkaan!

Entä tuleeko niitä paljon puhuttuja ytimiä vai ei?

Euroalue on pitkään ollut joidenkin mielessä ratkaisun avain EU:n syventämiselle. En usko tähän, koska talous- ja rahaliiton merkittävä syventäminen edellyttäisi sellaisia liittovaltiolle ominaisia rakenteita ja politiikkaa, joille ei yksinkertaisesti ole poliittisia edellytyksiä. Saati taloudellista pohjaa.

Uskon, että järkevin suunta on pitää huolta siitä, että EU säilyy terveellä pohjalla ja rakentaa yhteistyötä nimenomaan kaikkia jäsenmaita yhdistävällä tavalla.

Perusasiat kuntoon pätee kaikkeen. Perusasioita ovat myös eurooppalaiset perusarvot: ihmisarvo, humanismi, kristinusko, demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltio. Ne ovat perusta, jolle parempaa Eurooppaa pitäisi rakentaa. Mutta näistä on punottava uskottava tarina, johon ihmiset voivat luottaa. Tarinan on lähdettävä ihmisten tarpeista, ei instituutioiden. Muutoin Euroopan demokratian tie on kovin kivikkoinen.

Arvoisat Kuulijat, (Saksan rooli)

Saksa pysyy lähivuodetkin Euroopan johtavana maana ja merkittävänä globaalina toimijana. Euroopan tulevaisuudessa Saksalla on merkittävä rooli.

Viime vuosikymmenien aikana Saksa on ollut Suomelle itsestään selvä kumppani. Mutta Saksasta katsottuna Suomella ei ole automaattisesti tätä paikkaa.  Suomen on aina uudelleen lunastettava paikkansa kiinnostavana yhteistyökumppanina uskottavalla politiikalla.

Suomalaisessa keskustelussa on hyvä tunnistaa - ja tunnustaa - Saksan rooli ja kasvava merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikalle. Onkin syytä pohtia, onko meillä riittävät ja monipuoliset suhteet Saksan politiikan ja talouden vaikuttajiin ja päättäjiin. Luontevaa kanssakäymistä on vaikeuttanut mm. saksankielen taidon romahtaminen Suomessa.

Itse katsoisin, että Suomen tulisi entisestään tiivistää Saksa-politiikkaansa.

Saksa on ollut viime vuosina Suomen tärkein kauppakumppani ja merkittävä investoija ja investointikohde. Turvallisuus- ja puolustussektorilla Saksa ja Suomi tekevät tiivistä yhteistyötä.  Keskeisissä EU-integraatio-, ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa ja sisämarkkinakysymyksissä sekä kauppa- ja talouspolitiikassa meillä on paljon yhteistä. Brexit merkitsee, että Saksakin tarvitsee uusia kumppaneita. Uskoisin, että monessa asiassa Suomi on tervetullut kumppani Saksalle. Suomen on nyt oltava aloitteellinen meille tärkeissä asioissa.

Suomen intressissä on, että Saksan seuraavakin hallitus jatkaa tukeaan Itämeren turvallisuudelle, Suomen turvallisuuspoliittisille ratkaisuille Natossa ja jatkaa työtään Venäjän sitouttamiseksi kansainväliseen oikeusjärjestelmään.


Mikä on sitten vaalienjälkeen Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suunta?

Saksan kantoja suuriin EU-kysymyksiin joudutaan odottamaan vielä joitakin kuukausia, sillä hallitusneuvotteluista odotetaan pitkiä. Mutta jotain voidaan arvioida jo nyt.

Saksan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on jatkumon perinne. En usko, että peruslinjat muuttuvat nytkään.  Sitoutuminen Euroopan unioniin sekä sopimusvaraisen kansainvälisen järjestelmän ja oikeuden korostaminen säilynevät. Tämä on Suomen etujen mukaista. Hieman kannan kuitenkin huolta transatlanttisten suhteiden osalta. Hallituskokoonpano voi pitää sisällään hyvinkin kriittisiä kantoja USA:n suhteen. Suomen kannalta on tärkeää, että Euroopan ja Yhdysvaltojen yhteistyö jatkuu yli vaalikausien.

Hallitusneuvottelijoiden (CDU/CSU, FDP ja Vihreät) ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevat peruskannat eivät arvioni mukaan ole niin kaukana toisistaan, ettekö niistä pystyttäisi sopimaan. Saksan seuraava hallitus on uskoakseni EU-myönteinen.

Saksa ei tule jatkossakaan kyseenalaistamaan Naton perustavanlaatuista roolia kollektiivisen turvallisuuden takaajana. Mutta taakanjaon osalta vastuun kasvattaminen on edessä.

Saksan Venäjä-politiikkaan ei ole tiedossa suuria muutoksia, sillä sen perusteet eivät ole muuttuneet. Dialogia jatketaan, mutta tässä ollaan realistisia. Mitään suurta aktiviteetin nostoa suhteiden parantamiseksi ei ole tiedossa, niin kauan kuin Ukrainan tilanne on se mikä se on.

Saksan ja Ranskan vaalien jälkeen yhteistyö EU-politiikassa tulee tiivistymään.  Vahva linkki Ranskan kanssa perustuu Elysee-sopimuksella luotuun ainutlaatuiseen kahdenväliseen suhteeseen. Saksan ja Ranskan yhteistyön onnistuminen edellyttää molemmilta aikaisempaa suurempaa kompromissivalmiutta EU:n kehittämisessä. Suurimmat erot koskevat EU:n talous- ja rahaliiton kehittämistä, jossa mailla on lähtökohtaisesti erilainen tulokulma.    

Globaalien ongelmien heijastusvaikutukset Saksan turvallisuuteen ymmärretään aikaisempaa paremmin. Uskoisin, että mm. Afrikka-fokus tulee jatkumaan, samoin panostukset kriisinhallintaan, konfliktien ehkäisyyn sekä asevalvontaan ja -riisuntaan.

Pakolais- ja maahanmuuttokysymysten osalta Saksassa mietitään paljolti samoja asioita kuin Suomessa. Saksa jatkaa viime kuukausien pakolais- ja maahanmuuttopolitiikan tiukennusten ja tarkennusten linjalla korostaen kaikkien vastuuta pakolaisten sijoittamisessa. Peruskysymys on, millä tavalla osaavat työntekijät saadaan tulemaan Saksaan ja toisaalta, miten hillitä laitonta maahantuloa.

Hyvät Kuulijat, (politiikan muutos)

Lopuksi muutama sana politiikan tekemisen muutoksesta.

Kuten tiedetään teknologia vie yhteiskuntia eteenpäin. Hyvä niin. Kautta aikojen teknologia on määrittänyt myös sotien rytmiikan ja osin sen säännöt. Teknologia on nyt mullistanut myös politiikan. Meillä ja muualla. Tässä on paljon hyvää: Internetin kautta sananvapaus on levinnyt syrjäisiin kyliin niin Afrikassa kuin Aasiassa. Se on mahdollistanut myös taloudellisen edistyksen.

Ihmiset sananmukaisesti "elävät ajassa". Malttamattomuus kasvaa ja vie mukanaan. Se on ahne, ja ruokahalu kasvaa syödessä. Markkinat avartuvat, mutta samalla monilla näkökulma kapenee. Ihmiset pyörivät omissa Face-skuupeissaan, etsivät tukea mielipiteilleen. Tiedon todenperäisyys on sivuseikka: se ei myy, eikä kiinnosta. Kaiken saa sanoa. Ja kaikki on jaettavissa – eteenpäin. Kielenkäyttö kovenee.

Populismi osaa käyttää teknologiaa - ehkä parhaiten. Vaalien tulokset ovat aina riippuneet " hiljaisten liikkeelle saamisesta". Nyt liikutaan SOMEssa. Näkymätön "klikkaus" ja "peukuttaminen" vyöryttävät mielipidevirtaa. Virtaan on helppo mennä mukaan. Tänään yhteen suuntaan. Huomenna ehkä jo ihan toiseen. Vaalien tulokset aiheuttavat umpikujia: hallituksia ei saada aikaan. Vanhat puolueet hapertuvat. Ns. liikkuvien äänestäjien osuus kasvaa huimasti. Me poliitikot ja puolueet emme ole tähän valmiita. Emme ymmärrä emmekä osaa käsitellä tätä ilmiötä syvällisemmin.

Mutta tämä ilmiö tulee muuttamaan yhteiskuntien rakenteita ja politiikantekoa lähivuosina merkittävästi. Yhteiskunnan asioista päättäminen ei pitäisi olla liian helppoa - ei yhden klikkauksen päässä. Oikean sortin populistina voin sanoa rehellisesti, että tämän ilmiön pidemmän ajan vaikutuksia on syytä pohtia ihan tosissaan. Jos siis nykymuotoista yhteiskuntaa ja politiikkaa pidetään vielä jollain lailla arvossa. Kuten itse teen. Se, joka osaa yhdistää Torin ja SOMEn, voittaa vaalit. Pidä rehellinen tarina tarjolla ja myy se kansalle.

Päivitetty 20.10.2017

Takaisin ylös