Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Ulkoministeriöläisten kirjoitukset mediassa, 9.6.2017

Syyria raaistaa sodankäynnin sääntöjä

Humanitaarista oikeutta rikotaan Syyriassa poikkeuksellisen räikeästi. Kansainvälinen yhteisö on ollut voimaton. Voiko sodankäynnin raaistumista mitenkään estää? kysyy Suomen Libanonin- ja Syyrian-suurlähetystöstä komennukselta palannut Juha Rainne. Teksti on lyhennelmä Kanava-lehdessä (4/2017) julkaistusta artikkelista.

Syyrian sota alkoi aseettomasta kansan­noususta, jossa esitettiin oikeutettuja vaa­timuksia perusoikeuksien kunnioittami­sesta. Taustalla vaikutti kärjistynyt sosiaalinen ja taloudellinen epäoikeudenmukaisuus. Hal­linto vastasi väkivallalla, ja konflikti eskaloitui jo seitsemättä vuotta jatkuvaksi sodaksi.

Vuosien ajan sodan kehitys oli aaltoilevaa: re­giimi ja oppositio vahvistivat vuorollaan asemi­aan taistelukentällä. Bashar al-Assadin hallinto oli kuitenkin jatkuvasti suhteellisen vahvoilla, sillä konfliktin pitkittyessä se sai Iranilta ja Hiz­bollah-järjestöltä yhä enemmän tukea.

Keväällä 2015 Assadin joukot joutuivat vetäy­tymään useilla rintamilla, kun taas oppositio ja kapinalliset tunsivat olevansa vahvoilla. Regii­mi keskittyi ydinalueilleen Damaskokseen ja läntiselle rannikolle.

Syksyllä 2015 tilanne muuttui. Venäjän väliin­tulo regiimin tueksi muutti sodan suunnan, ja aloite taistelukentällä siirtyi Assadin hallinnol­le, jolla se on edelleen. Venäjä nosti panoksia Syyriassa tavalla, johon opposition tukijat eivät ole edelleenkään kyenneet vastaamaan.

Länsimaat ovat katselleet voimattomina, vaikka viimeistään Eurooppaan suuntauntu­van muuttoliikkeen kasvu ja pakolaiskriisin kärjistyminen konkretisoivat, että Syyrian so­dan ratkaisu olisi lännenkin välittömien etu­jen mukainen.

Toistuvilla iskuilla on levitetty pelkoa siviiliväestön keskuudessa

Isis-taistelijoiden videoilla, joilla he ylpeilevät tekemillään törkeillä sotarikoksilla, on päämääränä saavuttaa maksimaalinen pelotevaikutus.

Kun Syyrian hallituksen joukot toistuvasti pommittavat sairaaloita, ky­se ei ole mistään sivullisvahingoista, vaan tar­koituksellisista teoista, joiden strategisena ta­voitteena on vastustajan henkisen selkärangan murtaminen.

Samaan päämäärään pyritään myös ylläpitä­mällä epäinhimillisiä saartoja, tuhoamalla ve­denjakeluverkostoja ja käyttämällä summittai­sia, äärimmäistä kärsimystä aiheuttavia kemi­allisia aseita.

YK:n ihmisoikeusneuvoston asettaman itse­näisen tutkintakomission mukaan sodan osa­puolet ovat osoittaneet täydellistä piittaamat­tomuutta kansainvälistä humanitaarista oikeut­ta kohtaan. Osapuolet muun muassa rikkovat sotilaallisen välttämättömyyden vaatimusta ja laiminlyövät varotoimia sekä käyttävät kiellet­tyjä aseita ja lapsisotilaita.

Ne eivät myöskään ole kunnioittaneet ns. erottamisperiaatetta jättämällä tekemättä eron siviiliväestön ja taistelijoiden välillä. Tarkoituk­sellisilla ja toistuvilla iskuilla asuinalueiden, koulujen ja sairaaloiden kaltaisiin siviilikohtei­siin on levitetty pelkoa väestön keskuu­dessa ja pakotettu ihmisjoukkoja pakenemaan.

Vaikka eri osapuolet rikkovat sääntöjä ras­kaasti, Syyrian hallinto on suurin syyllinen, ja sen joukkojen toiminta on laajinta, vaikuttavin­ta ja vakavinta.

Syyrian sodassa humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen dynamiikka on kääntynyt pää­laelleen. Jokaisen itseään kunnioittavan sodan osapuolen toivoisi noudattavan humanitaarisenoikeuden sääntöjä edes osoittaakseen kannatta­jilleen olevansa moraalinen ja legitiimi toimija. Sen sijaan nyt suorastaan kilpaillaan sillä, ku­ka törkeimmin rikkoo humanitaarista oikeutta ja näin saavuttaa tehokkaimman pelotevaiku­tuksen. Tällaisessa todellisuudessa yhdellekään osapuolelle ei juuri jää kannustinta kunnioittaa sodan oikeussääntöjä.

Samaan aikaan internet ja sosiaalinen media tarjoavat niille mahdolli­suudet saavuttaa propagandalleen aiempaa laa­jempi näkyvyys.

Tämä asetelma ei ole sodankäynnissä uusi, ja kansainvälisesti on syytä huoleen muutoinkin kuin Syyrian tapahtumien takia. Mutta Syyri­an mittasuhteet ovat poikkeukselliset. Kemial­listen aseiden käyttö tässä laajuudessa ja myös valtiollisen toimijan toimesta poikkeavat sel­västi lähihistoriasta. Myös voimankäytön koh­dentaminen siviiliväestöön on poikkeuksellisen vakavaa ja systemaattista.

On muistettava, että sodan oikeussääntöjen rapautuminen ei koske vain syyrialaisia. Mah­dollisessa konfliktitilanteessa olemme jokai­nen raaistuneen sodankäynnin potentiaalisia uhreja.

Juha Rainne

Päivitetty 9.6.2017

Takaisin ylös