Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 10.5.2017

Koodaamalla Kiberan köyhyyttä karkuun

Nykymaailmassa korvaamattomia ICT-taitoja opettavan Tunapanda-instituutin perustaja Mick Larson haluaa, että mahdollisimman moni kenialainen tyttö löytäisi tietotekniikan mahdollisuudet. Suomi tukee oppimista Nairobin-suurlähetystön kautta.

On vaikea sanoa, kumpi on kirkkaampi: keltaisena hohtava aurinko vai tietokoneiden näytöistä siintävä sininen valo. Edellinen on Kenian pääkaupunki Nairobin köyhässä Kiberassa varttuneille Nelly Beizulle ja Sheila Achienalle tuttua, siksi kiinnostavampi on näytön takaa avautuva maailma ja sen mahdollisuudet.

”Kun aloitin kurssin, en tiennyt mitään, mutta halusin opetella kaiken”, Beizulle sanoo.

Koodausta Kiberassa1
Nelly Beizu (vas.) ja Sheila Achiena toivovat oppivansa tietotekniikkaa niin hyvin, että he löytävät töitä graafisen suunnittelun parista. He haluavat osoittaa perheilleen, että naiset voivat luoda uran ICT-alalla siinä missä miehetkin. Kuva: Juho Paavola.

Vastikään 20 vuotta täyttäneet Beizu ja Achiena istuvat Tunapanda-instituutin luokkahuoneissa parinkymmenen muun nuoren naisen kanssa. Tunapanda syntyi amerikalaisveljesten Nick ja Jay Larsonin ideasta vuonna 2012.

”Nuorille ei juuri ole mahdollisuuksia saada tietotekniikka-koulutusta, etenkään jos he tulevat köyhistä oloista. Monet ICT:tä opettavat oppilaitokset ovat kalliita, ja siksi me yritämme nyt luoda mallin joka olisi monistettavissa mahdollisimman halvalla ja helposti”, Mick Larson sanoo.

Kaksi kolmesta työllistyy

Larsonin veljekset aloittivat tietokone-luokkien perustamisella Kenian maaseudulla 2013 ja perustivat oppimiskeskuksen Kiberan kaupunginosaan seuraavana vuonna. Larson painottaa, että digitaalinen lukutaito on nykypäivän perustaito. Se mahdollistaa, sen puute taas kukistaa.

”Se on tärkeää kaikille, mutta monissa yhteiskunnissa tietotekniikka on edelleen miesten pelikenttä. On tärkeää osoittaa tytöille, että heillä on paikkansa ICT-sektorilla siinä missä pojillakin”, Larson sanoo.

Tunapandan takahuoneessa tytöt istuvat näyttöjensä edessä kuulokkeet päässä. He harjoittelevat koodaamaan Sonic Pi -oppimisympäristössä äänimaailmaa elokuviin.

”Itse haluaisin opintojen jälkeen työn web developerina. Uskon, että työtä kyllä löytyy, kun sitä vain jaksaa etsiä”, Mary Mwikali sanoo.

Se voi hyvinkin olla mahdollista. Larsonin mukaan Tunapandasta valmistuneista noin 200 nuoresta 60–70 prosenttia on löytänyt itselleen töitä. Kenian nuorisotyöttömys on noin 35 prosenttia.

”Keskimäärin ohjelmastamme valmistuneiden ansiot ovat kasvanet noin 300 prosenttia verrattuna siihen, mitä he aikaisemmin ansaitsivat”, Larson sanoo.

Mick Larson
Mick Larson perusti Tunapanda-instituutin yhdessä veljensä Jayn kanssa, sillä laadukkaalle ICT-opetukselle oli Keniassa huutava tilaus. ”Myös ne nuoret, jotka ovat riittävän onnekkaita saadessaan tietotekniikan opetusta koulussa joutuvat painimaan auttamattoman vanhanaikaisten opetussuunnitelmien kanssa.” Kuva: Juho Paavola.

Myyntitulot korvaavat avustusrahan

Tunapanda tarjoaa jokaiselle kolmen kuukauden peruskurssille osallistuvalle päivittäin lounaan sekä pienen stipendin jokaisen kouluviikon päätteeksi. Larsonin mukaan se on välttämättömyys.

”Köyhillä alueilla nuorten on tehtävä joka päivä jotakin saadakseen edes elämän perustarpeet tyydytetyiksi. Stipendeillä ja lounaalla haluamme mahdollistaa nuorten täyspäiväisen opiskelun.”

Tunapandan toiminta käynnistyi lahjoituksilla, ja esimerkiksi Suomi on tukenut sen toimintaa Nairobin-suurlähetystön kautta. Larsonin tavoitteena on kuitenkin kehittää kestävä malli, jolla Tunapanda pyörisi kokonaan ilman ulkopuolista tukea.  Viime vuonna jo 93 prosenttia rahasta tuli Tunapandan asiakkailta.

”Kouluttajistamme suurin osa on valmistunut omasta ohjelmastamme. Opetuksen ohessa rakentavat esimerkiksi verkkosivuja sekä tarjoavat koulutusta tai käyttäjälähtöistä suunnittelua yrityksille, jotka maksavat palvelustamme. Vanhemmat uskovat, kun he näkevät”.

Mick Larsonilla on yksi unelma.

”Haluan kasvattaa ihmisten vapautta ja itseilmaisua opiskelun kautta. Haluan mahdollisimman monen pääsevän osalliseksi opetuksestamme”, hän sanoo.

Myös Sheila Achienalla ja Nelly Beizulla on unelma. He haluavat opiskella ammatin, mutta he haluavat myös osoittaa perheilleen, että tyttö ja tietokone voivat nykymaailmassa olla vaikuttava yhdistelmä. Achienan kotona on jo helpottanut, kun vanhemmat ovat nähneet mitä hän osaa, mutta Beizun vanhemmat epäilevät yhä. Heidän mielestään tyttärelle sopisivat paremmin työt vaikka sihteerinä.

”Haluan näyttää heille koulutuksesta oppimani hyödyt. He eivät usko, kun kerron, mutta vielä he uskovat, kun he näkevät”, Beizu sanoo.

Koodausta Kiberassa2
Tunapandan opettajat Renice Owino (oik.) ja Jacky Kimani opettavat nuoria naisia Tunapanda-instituutissa. ”Naiset voivat saada itselleen äänen tietotekniikan avulla. Se on minusta mahtavaa”, Kimani sanoo. Kuva: Juho Paavola.

Koodibussi toi uusia ideoita opiskeluun

Näkyvä osa Suomi 100 -juhlavuotta Afrikassa on Afrikan Koodibussi, CodBus Africa. Eri Afrikan maissa kiertävän bussin mukana kulkevat Aalto-yliopiston nykyiset ja entiset opiskelijat opettavat koodaustaitoja maanosan nuorille.

Kun koodibussi vieraili Nairobissa maaliskuussa, myös Mick Larsonin luotsaama Tunapanda oli mukana. Yhdessä aaltolaiset ja Tunapandan väki opettivat noin 80 lapselle ja nuorelle koodauksen perusteita kahden päivän ajan.

”Mielestäni koodibussi on fantastinen idea, jonka opetustapa mahdollistaa opiskelun hauskalla tavalla. Monet nuoret innostuivat ja olivat kiinnostuneita jatkamaan opintojaan Tunapandassa koulun päätyttyä”, Tunapandan perustaja Mick Larson sanoo.

”Tällä hetkellä selvitämme Suomen Nairobin-lähetystön kanssa, miten voisimme mahdolistaa täällä saman koulutuksen ja samat opetusmetodit myös tulevaisuudessa”, Larson sanoo.

Juho Paavola

Kirjoittaja on Keniassa vieraillut toimittaja.

Takaisin ylös