Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Puheet, 3.5.2017

Ulkoministeri Soinin puhe Atlantti-seurassa

Ulkoministeri Timo Soinin puhe Atlantti-seurassa, Helsinki 3.5.2017.

Kiitos tilaisuudesta tulla puhumaan Atlantti-seuraan ja pahoittelut, etten ole pystynyt tulemaan jo aiemmin. Arvostan suuresti seuran tekemää työtä euro-atlanttisen turvallisuuspoliittisen keskustelun, tutkimuksen ja koulutuksen edistämiseksi.

Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on asia, joka herättää edelleen eriäviäkin näkemyksiä. Minulle itselleni yhteistyön tarve ja tärkeys on aina ollut selkeä.

Presidentti Trumpin 100 päivää ovat takana. Monenlaisia arvioita on tuotu julki. Suomessakin on epäilty, pitäisikö suhteemme Yhdysvaltoihin pistää "uusiin puihin".

On myös 360 päivää siitä, kun pidin Kouvolassa linjapuheeni suhteestamme Yhdysvaltoihin. Miltä suhteet nyt näyttävät? Politiikassa tilanteen uudelleen arviointiin on aina syytä. Onko syntynyt uusi tilanne? Pitääkö linjaa reivata?

Kouvolassa totesin, että Yhdysvallat on maailman merkittävin talous ja globaalin talouskasvun keskeinen moottori. Rakenteelliset muutokset ravistelevat sitä – samoin kuin Eurooppaa.

Yhdysvaltain vahva innovointi- ja uudistumiskyky sekä dynaaminen yritys- ja rahoitussektori vievät taloutta kuitenkin eteenpäin. Tämä arvio on edelleenkin totta.

Totesin myös, että Yhdysvallat, kuten muutkin valtiot, ajaa ulkopolitiikassaan omia intressejään, mutta usein liittolais- ja kumppanimaiden tukeen nojautuen. Keskinäisriippuvuuden maailmassa keskeiset intressimme ovat siten pitkälti yhteneväiset. Eipä tähänkään ole tullut muutosta.

Erityisen silmiinpistävää on silloinen arvioni, että Yhdysvallat käy sisäistä kamppailua siitä, onko parempi antaa maailman tulla toimeen omillaan vai ryhtyäkö sen johtajaksi. Käytännössä yritykset eristäytyä tai vetäytyä ovat useimmiten päätyneet siihen, että Yhdysvallat on katsonut lopulta olevansa "pakotettu" ottamaan vahvempi rooli tai johtajuus. Mielestäni juuri näin on nytkin käymässä.

Sekin arvioni - joka ehkä Trumpin valtakaudella on joidenkin vaikea niellä - on totta, että ollaan Yhdysvaltojen johtajuudesta mitä mieltä tahansa, niin ilman Yhdysvaltain osallistumista ja johtajuutta merkittäviä kansainvälisiä ongelmia ei voida ratkaista.

Vuodessa ei ole muuttunut sekään tosiasia, että Yhdysvallat on Suomelle erittäin tärkeä kauppa- ja investointikumppani.

Tiiviit taloussuhteet ovat transatlanttisen kumppanuuden "selkäranka". EU ja Yhdysvallat ovat maailman suurimmat kansainvälisen kaupan toimijat ja investoijat. Yhdysvallat on EU:lle tärkein vientikohde.

Yhdysvallat ja EU voivat vaikuttaa ratkaisevasti kansainvälisiin pelisääntöihin kiristyvässä kilpailussa vain, jos ne pystyvät muodostamaan yhteisen näkemyksen. Tämä tavoite on tullut Trumpin aikana haasteellisemmaksi, mutta ei mahdottomaksi.

Yhdysvalloilla on merkittävä rooli Euroopassa ja Natossa. Totesin vuosi sitten, että Yhdysvaltain näkökulmasta Nato on transatlanttisen turvallisuusyhteistyön kulmakivi. Myös Presidentti Trump on viime kuussa todennut näin olevan. Mutta eurooppalaisilta odotetaan nyt enemmän panostusta Natoon.

Edelleen on selvää myös se, että tilanteissa, joissa Euroopan turvallisuus heikkenee, Yhdysvaltojen läsnäolon merkitys vakauttavana tekijänä korostuu. On ensiarvoisen tärkeää, että Yhdysvaltain sitoutuminen Eurooppaan säilyy vahvana myös jatkossa. Nykyisessä turvallisuustilanteessa Yhdysvaltojen vahva läsnäolo Itämeren alueella luo vakautta ja lisää turvallisuutta. Itämeren vakaus on myös Suomen tavoite. Tämä ei ole muuttunut Trumpin kaudella.

Yhdysvaltojen sitoutumisella Eurooppaan on erityinen merkitys Suomelle. Pitää aika-ajoin rohjeta sanoa ääneen ja yksiselitteisesti, että hyvät suhteet Yhdysvaltoihin ovat Suomelle erittäin tärkeät. Yhdysvallat on keskeinen Suomen turvallisuusetujen kannalta.

Kansainvälinen avoin ja sääntöpohjainen järjestelmä – joka on Suomen kaltaiselle maalle elintärkeä - nojautuu pitkälti Yhdysvaltain ja sen liittolaisten tukeen. Tämä arvio on edelleen oikea. Mutta on tunnustettava se tosiasia, että meillä on nyt haasteena vakuuttaa presidentti Trump, että näin tosiaankin on.

Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyöllä on pitkät ja vankat perusteet. Julkisuudessa käydään erityisesti nykyhallinnon aikana keskustelua Suomen puolustusyhteistyöstä Yhdysvaltojen kanssa. Pitkäaikainen ja aktiivinen yhteistyö Yhdysvaltain kanssa niin puolustusmateriaalin kuin harjoitusten osalta on Suomelle erittäin tärkeää, jo siitäkin syystä, että Yhdysvaltain asevoimat ovat maailman suorituskykyisimpiä.

Ulkoministerinä olen ottanut Suomen ja Yhdysvaltojen suhteet yhdeksi keskeiseksi prioriteetikseni ja pidän osaltani huolen siitä, että transatlanttisia suhteita vahvistetaan ja monipuolistetaan määrätietoisesti kansallisten etujen mukaisesti.

Transatlanttinen – kuten muukin - yhteistyö lähtee kansallisista intresseistämme, joista ulko- ja turvallisuuspolitiikka on vain yksi monista. Suomi pyrkii turvaamaan kansalaistensa taloudellisen ja sosiaalinen hyvinvoinnin. Taloussuhteiden vahvistaminen ja esimerkiksi tiede- ja teknologiayhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tämän saavuttamiseksi välttämätöntä.

Suomen pitkä linja siis säilyy. Tämä ei tarkoita sitä, että kaikesta oltaisiin aina samaa mieltä. Periaatteista pidetään kiinni ja asioista keskustellaan suoraan ja avoimesti.

On selvää, että Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on tuonut uudenlaista epävarmuutta Yhdysvaltain politiikkaan. Presidentin nopeatahtinen kommentointi ja "twiittaus-näppi" aiheuttaa vastakin hämmennystä. Olen itse pysytellyt pois twiitti-osastolta, enkä sitä kyllä muillekaan suosittele. Vasta ajan myötä kuitenkin nähdään, missä määrin politiikka todella muuttuu. Uskoisin, että ei niin paljon kuin kampanjavaiheesta saattoi arvioida. On syytä katsoa sanojen sijasta enemmän tekoja.

Hallinnon käynnistysvaihe on edelleen kesken. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että esimerkiksi Yhdysvaltain kansallisessa turvallisuusneuvostossa perinteisemmät näkemykset ovat saamassa enemmän jalansijaa. Budjetin käsittelyssä kongressissa "follow the money" -sanonta pitää erityisen hyvin paikkaansa, jos haluamme tietää, mihin Yhdysvaltojen toiminta lopulta fokusoituu.

Pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei ole vielä syytä tehdä, mutta orientoitua pitää ja valmistella omat kannat. Niistä muutama sana.

Hallinnon päähuomio on nyt sisäpolitiikassa. Suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin tarkastellaan varsin "transaktionaalisesti", eli mitataan sitä, miten ne palvelevat suoraan Yhdysvaltain etuja.

Kansainvälisen järjestelmän rakenteille ja periaatteille ei ainakaan vielä anneta samanlaista arvoa kuin aikaisemmat administraatiot ovat tehneet. Trumpin kampanjanaikaiset puheet viestivät melko isolationistista asennetta. Toisaalta hän on puhunut Yhdysvaltain johtajuudesta ja siitä, että varsinkin Yhdysvaltain puolustusvoimien tulee olla ylivoimaiset. Kuten edellä totesin yksi suuria kysymyksiä onkin, miten Yhdysvallat lopulta tulee Trumpin kaudella suhtautumaan omaan johtajuuteensa.

Merkille pantavaa on, että Yhdysvaltain poliittiseen järjestelmään keskeisesti kuuluva "punnusten ja vastapainojen" (checks and balances) järjestelmä on toiminut. Niin oikeuslaitos kuin kongressikin ovat toimineet itsenäisesti ja joissain asioissa myös vastoin presidentin toiveita.  Kautta historian Yhdysvaltain poliittisen järjestelmän instituutiot ja perustuslain vallanjako on tuonut politiikkaan tiettyä jatkuvuutta. Tämä institutionaalinen rakenne on ollut maan keskeinen voimatekijä. Nähtäväksi jää, miten tämä asetelma toimii jatkossa.

Ulkopolitiikan osalta vaikuttaa siltä, että Yhdysvallat pyrkii jatkuvuuteen etenkin sen suhteissa Eurooppaan, Natoon ja laajemmin perinteisiin liittolaisiin. Tätä on korostettu eri lausunnoissa.  Yhdysvaltojen sitoutuminen Natoon on noteerattu, mutta eurooppalaisten liittolaisten odotetaan lisäävään puolustusmenojaan kohti kahden prosentin BKT-tavoitetta. Yhdysvaltain hallinnon ymmärrys EU:n merkitystä kohtaan on vahvistunut.

Yhdysvaltain suhteet Venäjään ovat heikentyneet. Tämä johtuu sekä Yhdysvalloissa käynnissä olevista tutkinnoista että Syyrian ja Ukrainan tilanteesta. Molemmat osapuolet ovat kuitenkin halunneet säilyttää keskusteluyhteyden, kuten ulkoministeri Tillersonin käynti Moskovassa osoitti.

Suhteiden rakentaminen Kiinan kanssa on erityisen tärkeää globaalin kehityksen kannalta. Presidenttien tapaaminen Mar-a-Lagossa Floridassa oli ilmeisen positiivinen ensitapaaminen. Merkille pantavaa on, että presidentti Trump on tunnustanut yhden Kiinan politiikan eikä enää syytä Kiinaa valuuttamanipulaattoriksi.

Tapaamisessa sovittiin myös 100 päivän tehoneuvottelut, joissa käydään läpi taloussuhteiden epätasapainoa. Suhteita pyritään ilmiselvästi rakentamaan niin, että kukaan ei "menetä kasvojaan".

Kiinaa tarvitaan erityisesti Pohjois-Korean muodostaman uhan hillitsemiseksi. Sen lisäksi, että alueellinen vakaus on kärsinyt, Yhdysvallat katsoo Pohjois-Korean ydinaseen muodostavan sille kasvavan, suoran kansallisen turvallisuusuhan. Vaikka Yhdysvallat ei ole periaatteessa sulkenut pois mitään keinoja, pakotteet ja muu taloudellinen ja poliittinen painostus ovat kaikkien kannalta toivottavimpia.  Tässä suhteessa Yhdysvallat odottaa toimia erityisesti Kiinalta.

Afganistanissa Yhdysvaltain panos jatkunee vähintään nykyisellään. Iranissa halutaan katsoa, miten ydinsopu pitää. Syyrian osalta on ennenaikaista arvioida oliko Yhdysvaltain ohjusisku - vastauksena kemiallisten aseiden käyttöön - muutos Yhdysvaltain politiikassa vai lähinnä viesti Yhdysvaltojen toimintavalmiudesta. ISILin nujertaminen säilyy kuitenkin päätavoitteena.

Yhdysvaltain suhtautuminen YK:hon on entistä kriittisempää ja se vaikuttanee myös maailmanjärjestön rahoitukseen. Rauhanturvaoperaatioita tullaan tarkastelemaan kriittisellä silmällä.

Rahoitus YK:n väestörahastolle UNFPA:lle tullee vähenemään, ehkä radikaalistikin. Myös useiden muiden erityisjärjestöjen ja ohjelmien samoin kuin ilmastorahaston rahoitus saattaa pienentyä. Tämä voi vaikeuttaa YK:n kykyä selviytyä tavoitteistaan ja se asettaa enemmän paineita esimerkiksi EU-maille.

Se on tässä suoraan todettava, että vuoden takainen arvioni Yhdysvaltain ilmastopolitiikasta ei pidä enää paikkaansa. Emme voi odottaa Yhdysvalloilta selkeää tukea ilmaston muutoksen torjuntaan. Vaikka Yhdysvaltain ilmastopolitiikka on edelleen iso kysymysmerkki, on selvää että muutoksia tulee. Irtautumista Pariisin sopimuksesta pohditaan, mutta voi olla, että Yhdysvallat vain toimii aiempaa passiivisemmin. Sekin olisi kuitenkin merkittävä muutos, etenkin, jos muut maat seuraisivat esimerkkiä.

On kuitenkin muistettava, että puhtaiden teknologioiden ja energiantuotannon kehitys alkaa olla jo niin merkittävää liiketoimintaa myös amerikkalaisille, että kehityksen kulkua on vaikea kääntää taaksepäin. Mielenkiintoista on, että useat suuret amerikkalaiset energia-alan yrityksetkin ovat vedonneet presidentti Trumpiin Pariisin sopimuksessa pysymiseksi. Joka tapauksessa EU:n ja muiden maiden kuten Kiinan ja Intian panos korostuu.

Koska ilmaston odotetaan lämpenevän arktisella alueella nopeammin kuin muualla, tämä Yhdysvaltojen linjan muutos tulee meille konkreettisesti eteen Arktisen neuvoston puheenjohtajana. Suomen kannalta ei ole tarkoituksenmukaista ajautua törmäyskurssille Yhdysvaltojen kanssa, mutta emme myöskään ole luopumassa omista tavoitteistamme ja sitoumuksista. Suomen kannalta on olennaista, että arktisten kysymysten käsittelyyn osallistuvat kaikki arktiset maat. Tällä on erityistä merkitystä nyt, kun Yhdysvallat toimii Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana ja Suomi ottaa tässä kuussa puheenjohtajuuden hoitamisen seuraavaksi kahdeksi vuodeksi. Arktinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa vaatii meiltä nyt erityistä ketteryyttä.

Merkittävää epävarmuutta liittyy myös Yhdysvaltain kauppa- ja talouspolitiikkaan. Lopulta paljon riippuu siitä, miten Yhdysvallat linjaa suhtautumisensa Maailman kauppajärjestöön ja esimerkiksi sen riitojenratkaisuun. Yhdysvaltain painopiste näyttäisi nyt olevan kahdenvälisissä sopimuksissa, ”diilien" tekemisessä. Siirtymä monenkeskisistä kauppasopimuksista kahdenvälisiin voisi haitata yritysten edellytyksiä viedä tavaroita ja palveluja eri markkinoille ja siten kokonaisuuden kannalta hidastaa talouskasvua. Suomen kasvu on tällä hallituskaudella lähtenyt kasvuun ja meidän on tehtävä kaikkemme, jotta tämä myönteinen suunta jatkuu.

Pohjois-Amerikan vapaakauppa-alueen eli NAFTAn viimeinen käänne on se, että Yhdysvallat on valmis neuvottelemaan sopimuksen päivityksestä. Tämä on hyvä uutinen ja kertoo siitä, että asioita katsotaan lopulta asioina.

Verouudistuksen yhteydessä mainittu ajatus rajaverosta (Border Adjustement Tax, BAT) on niin ikään herättänyt laajaa huolta Yhdysvaltain ulkopuolella.  Viimeisten tietojen mukaan se ei sisältyisi verouudistukseen. Muutenkin verouudistuksen tekeminen tulee olemaan hyvin haastava urakka, kuten jo nähtiin terveysvakuutusjärjestelmän eli ns. Obamacaren epäonnistuneen korvaamisen osalta.

Meillä on nyt vaikuttamisen paikka. EU:n ja sen jäsenmaiden – etenkin isojen maiden - rooli on tässä erittäin tärkeä. Myös kahdenvälistä vaikuttamistyötä tehdään koko ajan. Tärkeää on, että poliitikkojen ja virkamiesten lisäksi siihen osallistuvat myös tutkijat ja liike-elämän edustajat ja sellaiset ihmiset kuten te hyvä yleisö, joilla on syvä tuntemus Yhdysvalloista ja sen merkityksestä myös meille.

Viestiemme on oltava selkeitä. Sellaisia jotka myös amerikkalaiset kuulijat kokevat järkeenkäyväksi. Tässä muutamia ajatuksia sen suhteen:

Minusta on ensinnäkin kohtuullista, että Eurooppa kantaa suuremman vastuun omasta turvallisuudestaan ja pyrkii vakauttamaan lähialuettaan. Näin myös Suomi tekee omalta osaltaan - jos käyttäisimme Naton laskutapaa puolustusmenojen suhteen, ne olisivat jo nykyisellään noin 1,7 prosenttia BKT:stä.

Ja ne nousevat reilusti yli kahden prosentin tulossa olevien suurten hankintojen myötä.

Pitkäaikainen osallistumisemme kansainväliseen kriisinhallintaan – niin YK:n kuin Naton operaatioihin – samoin kuin Yhdysvaltojen vetämään ISIL:n vastaiseen koalitioon - tällä hetkellä noin sadalla sotilaalla - on merkittävä panos vakauden hyväksi. Emme siis todellakaan ole mikään vapaamatkustaja, vaan turvallisuuden tuottaja etenkin Itämeren alueella, mutta myös laajemmin.

Odotamme, että Yhdysvallat tukee jatkossakin Suomen Nato-kumppanuusyhteistyön tiivistämistä. Kriisinhallinnan ja sotilaallisen yhteistyön lisäksi poliittinen vuoropuhelu Naton kanssa on kehittynyt. Keskeisiä yhteistyöpuitteita ovat laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuus-asema sekä Suomen, Ruotsin ja Naton yhteistyö (ns. 28+2).

Uusi hallinto on tärkeää vakuuttaa siitä, että Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspoliittinen yhteistyö EU:n kanssa on sille hyödyllistä ja että EU:n puolustusyhteistyön tiivistäminen on Yhdysvaltojen intressien mukaista. Samalla on tärkeää, että EU:n puolustusyhteistyötä kehitetään yhteistyössä Naton kanssa. Suomeen perustetun hybridiuhkien vastainen osaamiskeskus on merkittävimpiä uusia avauksia tässä suhteessa. Toiminnallaan keskus tukee EU:n ja Naton yhteistyötä.

Yhdysvallat on osallistunut aktiivisesti keskuksen perustamista valmistelevaan työhön ja allekirjoitti ensimmäisten joukossa keskuksen perustamisasiakirjan.

Talouden vakaus ja kasvuedellytykset ovat keskeinen osa Suomen turvallisuutta ja myös tässä suhteessa Yhdysvallat on Suomelle keskeinen kumppani. Yhdysvallat oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suurin vientimaa 7,6 prosentin osuudella, ja se on Suomelle hyvin tärkeä vientimarkkina myös arvoketjujen näkökulmasta. Suomalaiset investoinnit Yhdysvalloissa ovat noin 13 miljardia USD ja ne työllistävät noin 29 000 amerikkalaista.

Yhdysvaltain ja EU:n poliittisten ja taloudellisten suhteiden myönteinen kehitys on molemmille osapuolille hyödyllistä ja tärkeää. Transatlanttinen kauppa työllistää noin 15 miljoonaa ihmistä Atlantin kummallakin puolella. EU-maiden yritysten investoinnit Yhdysvaltoihin ovat arvoltaan kahdeksan kertaa suuremmat kuin Kiinaan ja Intiaan yhteensä. Myönteistä on, TTIPiä eli transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta ei ole täysin tyrmätty.

Epävarmuus Yhdysvaltain politiikan suunnasta jatkuu. Vallitsevassa tilanteessa on entistäkin tärkeämpää, että Suomella on selkeä näkemys tavoitteistamme ja prioriteeteistamme. Sen keskeiset jäsentäjät ovat ihmisoikeuksien, demokratian, tasa-arvon ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen sekä sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestelmän vahvistaminen.

Suomen etujen mukaista on, että Yhdysvallat näkee Euroopan unionin välttämättömänä ja hyödyllisenä yhteistyökumppanina, jonka näkemykset ja tarpeet on tärkeää ottaa huomioon.

Me haluamme rakentaa molempia osapuolia hyödyttävää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Teemme työtä sen eteen joka päivä.

Tämä dokumentti

Päivitetty 5.5.2017

Takaisin ylös