Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 25.1.2017 | Suomen suurlähetystö, Pretoria

Etelä-Afrikka suunnittelee kansallista minimipalkkaa

Etelä-Afrikka suunnittelee kansallista minimipalkkaa, jonka tasoa vasemmisto pitää liian alhaisena ja talouselämä puolestaan väittää vain pahentavan vaikeaa työttömyystilannetta. Esitetty minimipalkkataso, 3440 ZAR, noin 240 euroa kuukaudessa on suurempi kuin mitä 47 prosenttia eteläafrikkalaisista työntekijöistä ansaitsee tällä hetkellä.

Presidentti Zuma ilmoitti kesäkuussa 2014 perustavansa varapresidentti Ramaphosan johtaman ja kansallisen talouskehitys- ja työneuvosto NEDLACin alaisuudessa toimivan työryhmän pohtimaan palkkaepätasa-arvoa ja työmarkkinasuhteita. (National Economic Development and Labour Council on työmarkkinaosapuolten ja hallituksen kolmikantafoorumi, jonka työhön osallistuu myös kansalaisjärjestöjä.) NEDLAC julkaisi marraskuussa 2016 asiantuntijapaneelinsa laatiman esityksen kansallisesta minimipalkasta, jonka taso olisi 3440 ZAR/kk, noin 240 euroa.

Valtapuolue ANC:lle kyseessä on suuri periaatekysymys, sillä kansallisen minimipalkan tavoite on kirjattu jo ANC:n keskeiseen dokumenttiin, vuoden 1955 Freedom Charteriin. Puolueella on painetta osoittaa ennen 2019 vaaleja, että se on edistänyt köyhimpien asiaa maassa, jossa on yksi maailman suurimmista Gini-kertoimista. Wits-yliopiston tutkijoiden mukaan 10% parhaiten palkatuista eteläafrikkaisista työntekijöistä saa 82 kertaa enemmän palkkaa kuin 10% kehnoimmin palkatuista. Vastaavalla tavalla terveysministeriö on esittänyt kansallista sairasvakuutusta, joka sekin on tyrmätty liian kalliiksi toteuttaa. Pohjoismaisesta näkökulmasta pyrkimys tasaisempaan palkkarakenteeseen on ymmärrettävä: suuri osa köyhistä eteläafrikkalaisista elää edelleen yhtä ankeasti kuin apartheidin aikana. Työssäkäyvien köyhien asema ei ole juurikaan työttömiä parempi, sillä monella on oman perheensä lisäksi myös muita sukulaisia elätettävänään.

Julkinen sektori näyttää mallia

Ehdotettu minimipalkka, 3440 ZAR/kk eli 20 ZAR/h (noin 1,4 €/t) ei todennäköisesti edelleenkään riittäisi perheen elättämiseen. Silti summa on suurempi kuin mitä 47% eteläafrikkalaisista työntekijöistä tienaa tällä hetkellä. Tällä hetkellä Etelä-Afrikassa sovitaan palkoista useilla eri tavoilla. Arviolta puolet palkoista on puhtaasti työnantajan itsensä määrittelemiä. Työntekijä- ja antajajärjestöt sopivat palkasta tietyillä sektoreilla, erityisesti julkisella sektorilla – jolla palkat ovat nousseet inflaatiota selvästi nopeammin. Joillakin teollisuusaloilla, erityisesti autoteollisuudessa, kaivosteollisuudessa sekä yksityisellä turvallisuussektorilla, on käytössä sektorikohtainen työmarkkinaosapuolineuvottelu. Osittain on käytössä myös tehdaskohtainen neuvottelu.

Työministeriö määrittelee minimipalkkatason kahdeksalle eri sektorille, kattaen miltei puolet matalapalkkaisista työntekijöistä (kotiapulaiset, turvallisuusala, metsätalous, maatalous, siivoojat, hotelliala, taksiala, myyjät). Esimerkiksi suurkaupungissa työskentelevän kotiapulaisen minimipalkka kuukaudessa on 2422 ZAR (n. 170 €), kaupan kassan minimipalkka 3660 ZAR (n. 260 €). Pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla minimipalkat ovat alhaisemmat.

Reilumpi tulonjako vai massairtisanomisia?

Etelä-Afrikassa, kuten muuallakin maailmassa, vallitsee hyvin ristiriitaisia näkemyksiä siihen, millaiset seuraukset minimipalkalla olisi työmarkkinoihin. Kansallista minimipalkkaa vastustavat katsovat esitetyn palkkatason johtavan massairtisanomisiin ja entisestään heikentävän työttömien asemaa. Etelä-Afrikan talous on varsin hauras; valtiovarainministeriö ennustaa vuoden 2016 talouskasvun tasoksi 0,5% ja IMF arvelee talouden kasvaneen vain 0,1%. Tämän vuoden ennusteet ovat edelleen varsin vaatimattomia. Työttömyysluvut nousivat 2016 kolmannella neljänneksellä ennätyskorkeiksi, 27%:in. Nuorisotyöttömyys on vielä korkeampaa: 20-24-vuotiaista puolet on työttömiä.

Myöskään Etelä-Afrikan akateemikot eivät ole yksimielisiä minimipalkan seurauksista. Witsin tutkijoiden mukaan 3500 ZAR minimipalkka voisi vähentää köyhän työväestön määrää ja kaventaa epätasa-arvoa. Se ei myöskään näe minimipalkan vähentävän merkittävästi työpaikkoja, sillä korkeammat palkat kasvattaisivat kysyntää. Kapkaupungin yliopiston (UCT) kehityspolitiikkayksikön tutkijoiden mukaan 3400 ZAR minimipalkka puolestaan johtaisi jopa 600 000 työpaikan katoamiseen erityisesti kotitalouksissa ja maataloussektorilla. (UCT:n tutkijaryhmä korostaa, että huomattavasti suurempi positiivinen vaikutus tulotasoon olisi Etelä-Afrikan koulutusjärjestelmän remontilla.) Ramaphosa itse on todennut, että minimipalkan tasoa määriteltäessä työryhmä pohti tarkkaan, mikä on taso, jolla Etelä-Afrikka pysyy vielä kilpailukykyisenä.

Poliittinen tahtotila

Oppositiopuolueista äärivasemmistolainen EFF vaatii vähintään 4500 ZAR/kk kansallista minimipalkkaa, ilman poikkeuksia. Keskustaoikeistolainen DA on todennut, ettei sinänsä vastusta minimipalkkaa, mutta sen tason pitäisi olla sovittu sektorikohtaisesti, sillä kansallinen minimitaso vähentäisi työpaikkoja. ANC on kuitenkin jo ilmoittanut tukevansa NEDLAC-työryhmän esitystä, joten mikäli presidentti Zuma ehdottaa sen pohjalta konkreettista lakiehdotusta, se tullee aikanaan saamaan parlamentin hyväksynnän. Joidenkin arvioiden mukaan Zuma saattaa ilmoittaa asiasta jo 9.2. pidettävässä "kansakunnan tila" –puheessaan.

Tammikuussa NEDLAC-osapuolet jatkavat edelleen keskusteluja käytännön kysymyksistä, kuten minimipalkan kattavuudesta ja palkkatason uudistuksista. Työministeriön mukaan NEDLAC-paneelin esittämään palkkatasoon tuskin kuitenkaan tulee muutosta. Samaan aikaan työmarkkinaosapuolet keskustelevat myös muista mahdollisista uudistuksista mm. lakkoja edeltäviin äänestyksiin liittyen.

Anna Merrifield, lähetystöneuvos

Päivitetty 26.1.2017

Takaisin ylös