Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 29.11.2016

Työnteko vähensi Syyrian pakolaisnaisten kohtaamaa väkivaltaa

YK:n tasa-arvojärjestö UN Women on perustanut Za’atarin pakolaisleirille Jordaniaan kolme naistenkeskusta Suomen tuella. Lulu on yksi naisista, jonka elämään keskus on tuonut turvaa, työtä ja iloa.

Ompelukoneiden taukoamaton surina täyttää ilman, kun astumme auringon paahteesta sisään suojaan. Olemme maailman toiseksi suurimmalla Za’atarin pakolaisleirillä Jordaniassa. Ryhmä syyrialaisia pakolaisnaisia istuu UN Womenin perustamassa naiskeskuksessa ompelemassa vauvan vaatteita, jotka jaetaan leirillä viikoittain syntyvien kymmenien lasten äideille Suomen äitiyspakkauksien tapaan.

”Aloittaessani työt täällä elämäni muuttui täysin siitä, kun saavuin leirille”, kertoo Lulu 43-vuotias kymmenen lapsen äiti. Hän on onnellinen saatuaan mahdollisuuden ansaita omaa rahaa. ”Meillä naisilla on myös hauskaa keskenämme ja tuemme toisiamme.”

Lulu on yksi 10 000 naisesta, jotka hyötyvät UN Womenin keskuksista. Keskusten tarkoituksena tarjota ansiotuloja, oikeudellista tukea ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville naisille, usein yksinhuoltajaäideille. Tämä suojaa pakolaisleirillä asuvia naisia väkivallalta.

Lulu
Lulu on yksi naisista, jonka elämään keskus on tuonut turvaa, työtä ja iloa. Kuva Miriam Azar.

Naiset vaarassa

Syyrian pakolaisnaiset ja jordanialaiset naiset kohtaavat elämässään monia haasteita: taloudellista epävarmuutta,toivon puutetta ja lähisuhdeväkivaltaa. Pakolaisuus, työttömyys, köyhyys, ja liikkumisrajoitukset aiheuttavat paineita perheiden sisällä ja muuttavat sukupuolirooleja.

YK:n naisjärjestö UN Women raportoi lähisuhdeväkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kasvusta sekä nuorten syyrialaisten naisten salakuljetuksesta muihin maihin pakkoavioliittoihin. Myös tyttöjen varhaisten avioliittojen riskit ovat kasvaneet. UNICEFin vuonna 2014 tekemän tutkimuksen mukaan lapsiavioliitot Jordaniassa kasvoivat 13 prosentista 25 prosenttiin vuosina 2011- 2013.

Syyrian pakolaisista vain prosentti on saanut laillisen työluvan, tosin hallitus on sitoutunut lisäämään työpaikkoja syyrialaispakolaisille. Tiedon puute on iso haaste: pakolaiset pelkäävät työluvan johtavan pakolaisaseman ja rahallisen tuen menettämiseen. He myös ajattelevat, ettei työnteko parantaisi heidän elämäänsä. Mahdollisuudet poistua leiriltä ovat rajalliset, ja leirillä on tarjolla vain harvoja elinkeinomahdollisuuksia, naisia ne eivät juuri työllistä. UN Womenin mukaan Za’atarin leiri tarjoaa suunnilleen 6000 rahanansaitsemismahdollisuutta päivittäin, naisia niissä on mukana enintään 24 prosenttia.

Työ suojaa väkivallalta

UN Womenin, Maailman ruokaohjelman WFP:n ja YK:n lastenjärjestön UNICEFin Käsi kädessä -ohjelma lisää naisten itseluottamusta, työmahdollisuuksia ja tasa-arvoa. Ohjelma saa tukea Suomelta ja Italialta. Suomen tuki keskuksille on yhteensä 2,3 miljoonaa euroa vuosina 2013–2018.

Ohjelma on tarjonnut naisille turvapaikan, jossa haavoittuvassa asemassa elävät naiset voivat ansaita 50 prosenttia enemmän tuloja kuin aiemmin. Samalla naiset saavat tietoa oikeuksistaan ja voivat opiskella. Lastenhoitoa on tarjolla työpäivän ajaksi.

Ohjelmalla on saavutettu hyviä tuloksia: ohjelmaan osallistuvien naisten kohtaama väkivalta on vähentynyt 20 prosenttia. Tästä kertoo myös yksi tapaamistamme naisista. Hän kuuluu nyt perheensä elättäjiin, ja jo tämä on saanut hänet tuntemaan olonsa vahvemmaksi ja turvallisemmaksi.

Toivo elää

Lulun elämä kääntyi päälaelleen kolme vuotta sitten, kun hän pakeni Syyriasta seitsemän nuorimman lapsensa kanssa. Siihen asti hän oli elänyt tasapainoista elämää miehensä ja 10 lapsensa kanssa 250 neliön talossa, jonka he omistivat eteläisessä Syyriassa. Naimisiin hän meni 15-vuotiaana ja aloitti oliivien viljelyn, hänen miehensä ajoi kuorma-autoa. Lulun nuorin lapsi on kuusivuotias ja vanhin 27.

Liityttyään seitsemän kuukautta sitten UN Womenin vuoden kestävään ohjelmaan Lulu on tehnyt töitä yhdeksästä kolmeen ja elättänyt seitsemän leirillä asuvaa lastaan. Hän kertoo hiljaa olevansa eronnut miehestään.

Olosuhteista huolimatta Lulu suhtautuu elämäänsä myönteisesti Za’atarin leirillä. ”Syyriassa meillä ei ollut mitään toivoa”, hän kertoo pakonsa syistä. ”Täällä tunnemme olevamme turvassa, ja lapset pääsevät kouluun.”

Lulun nuorimmat lapset asuvat hänen kanssaan leirillä, mutta vanhin poika on saanut pakolaisaseman Saksassa. Hän käy koulua ja toivoo voivansa opiskella tulevaisuudessa lääkäriksi. Kaksi muuta aikuista poikaa asuvat ja opiskelevat yhä Syyriassa. He eivät ole uskaltaneet paeta pelätessään kohtaavansa nuoria miehiä rajalla. Lulu pitää yhteyttä poikiinsa, kun puhelinyhteydet toimivat.

Tulevaisuutta Lulu ajattelee myönteisesti. “Toivon, että lapsillani on valoisa tulevaisuus ja että he voivat päättää opintonsa. Jos he ovat viiden parhaan oppilaan joukossa, he voivat saada stipendit yliopistoon ja hyvän elämän.”

Miriam Azar

Kirjoittaja työskentelee kehitysyhteistyön koordinaattorina Suomen Beirutin edustustossa.

Tämä dokumentti

Tässä palvelussa myös

Muualla verkossa

Päivitetty 2.12.2016

Takaisin ylös