Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Puheet, 15.9.2016

Ulkoministeri Soinin puhe Tanskan ulkopoliittisessa seurassa

Ulkoasiainministeri Timo Soinin puhe Tanskan ulkopoliittisessa seurassa Kööpenhaminassa, Tanskassa, 7.9.2016.

Turvallisuustilanne Itämeren alueella

On suuri kunnia olla puhujana täällä Tanskan ulkopoliittisen seuran tilaisuudessa, tässä historiallisessa Christianborgin palatsin ympäristössä.

Haluan onnitella Tanskan ulkopoliittista seuraa, joka viettää 70-vuotisjuhlaansa tämän vuoden lokakuussa. Tanskan ulkopoliittinen seura on onnistuneesti saanut ihmiset mukaan keskustelemaan ulkopolitiikasta. On ilahduttavaa nähdä näin suuri yleisö ja odotan mielenkiinnolla keskustelujamme.

Tanskalla ja Suomella on paljon yhteistä. Olemme molemmat osa pohjoismaista perhettä. Yhteiskuntamme ovat hyvin samanlaisia, jaamme kokemuksia sekä opimme toinen toisiltamme.  Tänään minulla oli tilaisuus keskustella ajankohtaisista aiheista kollegani ministeri Kristian Jensenin kanssa. Yhteistyömme hallitustasolla on jo ennestään hyvin tiivistä, mutta haluaisin Suomen ja Tanskan välille vielä enemmän sekä virallisen että ruohonjuuritason kontakteja.

Tanska on tärkeä kumppani Suomelle Euroopan unionissa, jossa yhteistoimintamme on läheistä ja käytännöllistä.  Olemme molemmat myös arktisen alueen maita.  Tiedän voivani luottaa Tanskan tukeen ensi vuonna, jolloin Suomesta tulee Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa.

Maamme ovat kohdanneet myös vaikeita aikoja.  Me molemmat sijaitsemme suuren naapurin vieressä.  Luonnollisesti meillä on myös eroja, kuten jäsenyytemme erilaisissa kansainvälisissä turvallisuusjärjestöissä.

On selvää, että Kööpenhaminan ja koko Tanskan historiaa on hallinnut meri ja merellisyys. Kööpenhamina on aina ollut kauppaa käyvä kaupunki ja kehittyihän siitä vakavasti otettava haastaja Hansaliitolle. Tottahan on, että Pohjois-Saksassa asuneet erittäin uskonnolliset yhteisöt noudattivat tarkkoja sääntöjä ruokailutottumuksissaan, mikä vaikutti kalatuotteiden kysyntään merkittävällä tavalla. Silti avainasemassa oli jotain mutta: Itämeren vapaat vedet. Merenkulun vapaus selittää  talouskasvua ja halua alueelliseen yhteistoimintaan.

Vauraus ja yhteistyö ovat pitkään olleet Itämeren alueen ominaispiirteitä. Itämeri on tuonut ihmiset yhteen käymään kauppaa ja sopimaan yhteisistä, kaikille suotuisista säännöistä.

Viime aikoina alueen valtiot ja kansat ovat jakaneet ideoita ja aloitteita Itämeren ympäristöhaasteiden hoitamiseksi. Kaikki alueen valtiot ovat antaneet oman panoksensa yhteiseen hyvään Itämeren valtioiden neuvostossa, Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissiossa ja muilla alueellisilla sekä kansainvälisillä foorumeilla.

Puheeni painopiste tänään ei ole kuitenkaan kalastuksessa tai kaupassa, vaan turvallisuudessa. Viime vuosien aikana Itämeren alueen tilanne on muuttunut oleellisesti.   Suomi ja muut alueen valtiot ovat olleet pakotettuja vastaamaan muutokseen.

Paitsi Itämeren alue, myös koko Euroopan turvallisuusjärjestelmä on haasteiden edessä, koska jännitteisyys on korvannut rauhan ja vakauden.  Tämä on tärkeä pitää mielessä, kun puhumme Ukrainan kriisistä ja tapahtumista sen ympärillä. Suomen näkökulmasta katsottuna merkittävin syy alueellisen ja eurooppalaisen turvallisuustilanteen muutokseen on Venäjän voimapolitiikka.

Mutta ennen kuin puhun perinteisemmistä turvallisuusasioista, on minun otettava lyhyesti esille kaksi aihetta.

Aloitan terrorismista. Terrorismi, ekstremismi ja lisääntyvä radikalisoituminen ovat kasvavia uhkia Euroopassa.  Tässä suhteessa Tanskan on pitänyt kestää hyvin vaikeita aikoja.

Taistelu terrorismia vastaan tulee olemaan pitkä ja tuskallinen.  On erittäin tärkeää, että me puolustamme avointa, demokraattista yhteiskuntaa ja niitä arvoja, joiden varaan se on perustettu. Rikollisten tekojensa kautta terroristit tähtäävät nimenomaan tähän: he haluavat tuhota meidän arvomme ja periaatteemme. On tutkittava tarkkaan syitä, miksi nuoret ihmiset tuntevat vetoa ryhmiin, jotka haluavat horjuttaa meidän yhteiskuntiamme. Meidän on tärkeää jakaa kokemuksiamme tällä alalla. Hyvä esimerkki tällaisesta on niin sanottu Århusin malli Tanskassa.

Laiton maahanmuutto on edelleen valtava haaste yksittäisille maille.  Maahanmuuttokriisillä on useita perimmäisiä syitä maiden historiassa ja poliittisissa ongelmissa.  Kansainvälisen yhteisön saamattomuus ja kykenemättömyys estää väkivaltaisia konflikteja tai tosissaan rajoittaa niiden seurauksia on johtanut massiiviseen laittomaan maahanmuuttoon, jota ihmiskaupan harjoittajat käyttävät hyväkseen.

Jälkikäteen arvioituna on ilmeistä, että EU oli huonosti valmistautunut tähän.  Lisää ongelmia ilmenee, jos EU:n jäsenvaltiot eivät noudata  yhteisesti sovittuja sääntöjä.  Mielestäni Eurooppa on ja sen tulee jatkossakin olla paikka, jossa usein maahanmuuttajien elämä muuttuu paremmaksi. Afrikan ja Lähi-idän taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat eivät ratkea massiivisella maastamuutolla. Valvomaton muuttoliike ei ole kenenkään intresseissä.

Lopuksi haluaisin puhua aiheesta, jonka vuoksi olen täällä tänään, eli Itämeren alueen turvallisuudesta.   Itämeren alueen turvallisuuden arvioimiseksi tarvitaan hieman laajempaa näkökulmaa.

Maailman valtatasapaino ja maailman poliittinen järjestelmä ovat suuressa muutoksessa.  Muutos heijastuu siinä, että kylmän sodan jälkeiset tärkeimmät tukipilarit ja instituutiot ovat heikkenemässä ja Venäjän itsevarmuus on lisääntymässä. Euroopassa tämä tarkoittaa sitä, että yhteisen turvallisuuden säännöt ja periaatteet kohtaavat yhä enemmän haasteita.

Olemme nähneet merkittävimmät muutokset Euroopan turvallisuusympäristössä sitten kylmän sodan päättymisen.   1990-luvun alusta lähtien on ollut vallalla yhteisesti jaettu usko siihen, että yhteiset arvot ovat todellakin yhteisiä.  Eurooppalaiset ovat pyrkineet kehittämään avoimia, demokraattisia yhteiskuntia, joiden toiminta perustuu lakiin ja ihmisoikeuksiin. Taloutta on kehitetty avointen markkinoiden ja yhteisten sääntöjen pohjalta.   Nousussa oli laajempi konsepti "inhimillisestä turvallisuudesta", mutta se ei toteutunut.  Nyt on selvää, että voimapolitiikka on tehnyt paluun. Avoin maailma, jossa globalisaation vaikutus toimii yhteisen edun nimissä, on jäämässä taustalle.

Venäjän ja länsimaiden välisten suhteiden kriisi on suistanut Euroopan turvallisuuden raiteiltaan. Venäjä haluaa palauttaa vaikutusvaltansa entisen Neuvostoliiton alueisiin, vahvistaa laittoman Krimin liittämisen Venäjään, hillitä entisten neuvostovaltioiden integroitumista Euroopan unioniin ja panna pisteen Naton laajenemiselle.

En ole mikään EU:n kannattaja, mutta en iloitse tästä tilanteesta. Me tarvitsemme EU:lta yhteisiä vastauksia Venäjälle.

Venäjä on toimillaan Krimillä ja Itä-Ukrainassa rikkonut niitä periaatteita, jotka muodostavat Euroopan turvallisuusjärjestyksen perustan. Tämä tuli hyvin selvästi esille, kun suurlähettiläs Wolfgang Ischinger esitteli viime vuonna arvovaltaisen joukon kirjoittaman raportin Etyjin ulkoministerille. Raportti on mielenkiintoinen selonteko nykytilanteesta ja siitä, miten kapea yhteinen kanta itse asiassa on.

Olemme ehkä olleet naiiveja ajatellessamme, että maailma voisi olla erilainen, parempi paikka. Olemme ehkä ymmärtäneet väärin viestejä, joita Venäjä omien sanojensa mukaan on meille lähettänyt. Olemme ehkä jopa tehneet joitain virheitä pyrkiessämme tekemään Euroopasta turvallisemman maanosan. Tähän mennessä olemme oppineet ymmärtämään, että Venäjä haluaa avoimesti haastaa yhteisesti sovittuja sääntöjä. Venäjä on osoittanut tahtonsa rikkomalla muiden valtioiden alueellista koskemattomuutta ja uhkailemalla sekä voimankäytöllä. 

Ymmärtääksemme tätä muutosta, meidän tulisi pyrkiä käsittämään, mitä Venäjä tahtoo kertoa meille rikkoessaan kansainvälisiä sääntöjä.  Mikä on se suurempi hyvä tai arvo, jota Venäjä haluaa edistää uhkaamalla kansainvälistä järjestelmää ja sen sääntöjä?

Kylmän sodan aikana näimme sotilaallisen jännityksen kulminoitumisen Keski-Euroopassa. Vaikka nykyisellä kriisillä on juurensa Ukrainan tapahtumissa, on se vaikuttanut myös Pohjois-Euroopan tilanteeseen.

Venäjä lisäsi sotilaallista aktiivisuuttaan Itämeren alueella jo ennen Ukrainan kriisin alkamista. Siihen ei pelkästään kuulunut aktiivisuuden lisääntymistä ilmassa ja merellä, vaan myös laajamittaiset yllätyssotaharjoitukset. Ilmavoimien ja merivoimien alusten arveluttava ja uhkaava käyttäytyminen on lisääntynyt. Haluaisin painottaa, että huoli lentoturvallisuudesta Itämeren alueella on perusteltua ja todellista. Suomi on valmis tukemaan toimenpiteitä ja osallistumaan keskusteluihin, jotka tähtäävät Itämeren alueen kansainvälisen ilmatilan lentoturvallisuuden parantamiseen. Me uskomme, että lentoturvallisuuteen liittyviä keskusteluja tulisi käydä laajalla osallistujajoukolla ja suuremmassa mittakaavassa, esimerkiksi Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön ICAO:n, Etyjin, Naton ja Nato-Venäjä -neuvoston tuella. Kaikkien asiaankuuluvien maiden tulisi osallistua.

Osittain Venäjän uudenlaista aktiivisuutta voi selittää Venäjän sotilaalliset uudistukset ja aseistusohjelma. On kuitenkin perusteltua ilmaista huoli tästä kasvaneesta aktiivisuudesta laajemmassa Venäjän politiikan ja aktiivisuuden kontekstissa.

Näyttää siltä, että Venäjä on valmis käyttämään sotilaallista voimaa poliittisten päämäärien saavuttamiseksi.

Suomen kannalta katsottuna Natolla on vakauttava vaikutus Itämeren alueella. Tätä korostettiin hallituksen kesäkuisessa kannanotossa. Varsovan huippukokouksessa tehdyt päätökset antoivat viestin yhtenäisyydestä ja päättäväisyydestä. Tehostettu etulinjan läsnäolo Baltian maissa tuo alueelle lisäturvaa. On tärkeää, että Naton päätökset ovat harkittuja, eikä niillä pyritä provosoimaan. Samaan aikaan on tärkeää, että Natolla säilyy keskusteluyhteys Venäjään. Oikea tapa edetä on kaksiraiteinen lähestymistapa, jolla vahvistetaan puolustusta ja pelotetta, mutta jatketaan myös tarkoituksenmukaista vuoropuhelua.

Uskon, että eteenpäin mentäessä seuraavat kolme lähestymistapaa on tärkeää pitää mielessä:

Ensinnäkin, meidän on puolustettava Euroopan turvallisuuden ja kansainvälisen lain perusperiaatteita. Näin EU on yrittänyt tehdä asettamalla pakotteita Venäjälle ja tuomitsemalla Krimin laittoman liittämisen ja Itä-Ukrainan horjuttamisen. Tilanteessa, jossa sekä Moskovan että Kiovan retoriikka on kovaa, kaikkien osapuolten tulisi ottaa askeleita jännityksen lieventämiseksi. Tavoite on selvä: Minskin sopimusten täydellinen implementointi. Tätä varten tuemme täysin Normandian ryhmän ponnisteluita.

Toiseksi, meidän on huolehdittava paremmin omasta turvallisuudestamme, sekä henkilökohtaisesti että kollektiivisesti.  Suomi pitää EU:ta turvallisuusyhteisönä, jota täytyy vahvistaa.  Se on myös tietyssä mielessä "kokonaisvaltaisempi" toimija kuin Nato, erityisesti hybridiuhkien aikana.

Lopuksi, meidän tulee myös pitää yllä rakentavaa suhdetta Venäjään silloin kun se sopii sekä meidän että Venäjän intresseihin.

Lisääntyneellä jännityksellä Itämeren alueella on sekä suoria että epäsuoria vaikutuksia Suomelle.  On kuitenkin tärkeää huomata, että Suomeen ei kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa.

Siitä huolimatta tarvitaan perusteellista ja vakavaa analyysia, jotta saataisiin kattava käsitys siitä, mitä tässä uudessa tilanteessa tarvitaan.

Yksi merkittävimmistä tekijöistä Suomen turvallisuuteen ja alueen vakauteen on meidän kansallinen puolustuksemme. Näin ollen aiomme lisätä puolustusmenojamme kohtuudella pitääksemme yllä uskottavaa puolustuskapasiteettia.

Olemme myös tarkistamassa lainsäädäntöämme saadaksemme lailliset puitteet kansainvälisen avun antamiseksi ja saamiseksi, sotilaallinen apu mukaan lukien. Päivitämme myös tiedustelutietojen keräämistä ja tiedustelukykyämme koskevaa lainsäädäntöämme.

Tänä päivänä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin meidän on myönnettävä, että turvallisuus tarkoittaa muutakin kuin sotilaallista turvallisuutta. Todellinen ja kestävä turvallisuus alkaa koulutuksesta, taloudellisista mahdollisuuksista ja tasa-arvosta.   Ne kaikki ovat peruselementtejä, jotta yhteiskunnat säilyvät selviytymiskykyisinä.  Haluaisin antaa esimerkin tästä kyvystä: Olemme alkaneet tehostamaan kansalaistemme mediataitoja. On tärkeää, että ihmiset tunnistavat negatiivisen tai väärän tiedon, puhumattakaan selkeästä disinformaatiosta.  Hybridisodankäynnin aikakautena ihmisten tulee oppia, miten reagoida yrityksiin, joilla pyritään harhaanjohtamaan julkista mielipidettä.

Eristäytyminen ei ole mikään vaihtoehto Suomelle.  Me emme halua eristäytyä.

EU:n jäsenenä Suomi ei tule jäämään ulkopuoliseksi, vaan on aktiivinen vaikuttaja ja ongelmanratkaisija, jos turvallisuustilanne muuttuu lähialueillamme tai Euroopassa.

Olette varmaan kuulleet, että minä en usko nykyistä tiiviimpään Euroopan unioniin, mutta en myöskään odota Euroopan unionin hajoamista.  Me tarvitsemme yhteisiä rakenteita.  Yhteiset ongelmat vaativat yhteistyötä.  Sitä paitsi, Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö, jonka merkitystä ei tule aliarvioida.  Turvallisuusyhteisönä EU on Suomen intressien piirissä.

Suomi ja Ruotsi ovat menestyksekkäästi syventäneet yhteistyötään Naton kanssa. Kaikkien intresseissä on, että Suomi ja Ruotsi ovat neuvottelupöydän ääressä, kun käsitellään Itämerta koskevia asioita. Tämä on osoittautunut erittäin tärkeäksi nykyisessä tilanteessa. Uusi taso yhteistyössä Naton kanssa, niin kutsuttu 28+2 -formaatti, on tärkeä elementti pyrkimyksissä vahvistaa turvallisuutta Itämeren alueella. Haluaisin kiittää Tanskaa, joka on tukenut ja puoltanut tätä yhteistyömuotoa.

Mitä tulee Suomen haluun hakea Nato-jäsenyyttä, tilanne on seuraavanlainen: me emme ole hakemassa jäsenyyttä nyt, mutta pidämme mahdollisuuden avoimena.  Harkintaamme vaikuttaa olennaisesti Euroopan turvallisuustilanteen kehittyminen.  Vaikkakaan emme ole hakemassa Nato-jäsenyyttä nyt, oven avoinna pitäminen jäsenyydelle palvelee Suomen turvallisuutta.

Meidän ulkoisen ympäristömme monien haasteiden vuoksi on luonnollista, että Suomi ja Ruotsi etsivät vahvempaa liittoutumista ulko- ja turvallisuuspoliittisissa linjoissaan.

Perusintressimme ja -arvomme ovat yhteisiä. Me haluamme muuttaa tämän yhteisen maaperän päättäväisiksi ja konkreettisiksi yhteisiksi ulko- ja turvallisuuspoliittisiksi toimiksi. Erityisesti Ruotsin kanssa olemme syventämässä keskinäistä puolustusyhteistyötä.

Yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa sekä kahdenkeskisellä tasolla että Naton puitteissa on tarpeellinen Suomen turvallisuuden ja kansallisen puolustuksen vahvistamisessa. Näin ollen tehostamme turvallisuuspolitiikkaa ja puolustusyhteistyötä yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.

Toimiminen Venäjän kanssa taloudellisessa ja poliittisessa mielessä on aina ollut meille sekä luonnollista että tarpeellista.   Vuoropuhelu Venäjän kanssa on meille erityisen tärkeää.  Venäjä on ja tulee olemaan osa Eurooppaa. EU:n jäsenvaltiona Suomi osallistui päätöksiin Krimin ja Ukrainan tapahtumien jälkeisistä Venäjä-vastaisista pakotteista.  Me olemme edelleenkin sitoutuneita näihin EU:n päätöksiin.  Meillä on kuitenkin käytännönläheinen suhtautuminen Venäjä-suhteisiin: sekä hyvinä että huonoina aikoina meidän tulee säilyttää yhteistyö alueilla, joissa me jaamme intressimme ja käydä vuoropuhelua aiheista, joista olemme erimieltä.

Ennen kuin päätän puheeni, haluaisin sanoa muutaman sanan Pohjoismaiden yhteistyöstä.

Ennen EU:ta Pohjoismaat keskustelivat siitä, miten ne voisivat parhaiten edistää yhteisiä päämääriä ja ratkaista keskinäisiä ongelmia. Pohjoinen alue on edelleenkin edistyneempi integraatiossaan kaikilla elämän aloilla kuin EU keskimäärin. Meidän on turvattava tämän mallin jatkuvuus alueen yhteiseksi hyväksi. Haasteiden lisääntyessä tämän yhteistyön merkitys tulee yhä selkeämmäksi. Maahanmuuttokriisi on tästä malliesimerkki.  Pohjoismaiden reaktiosta on tullut vertailukohde globaalilla tasolla.

Pohjoismaiden yhteistyöllä on pitkät perinteet ja se mukautuu helposti muuttuvaan ympäristöön. Kestävyyden rakentaminen avoimen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan kautta on pohjoismaisen mallin ytimessä. Meillä ei ole mitään syytä tyrkyttää sitä muille, mutta olemme valmiit selittämään ja puolustamaan sitä.

Me vastaamme uuteen turvallisuustilanteeseen vahvistamalla pohjoismaista puolustusalan yhteistyötä (NORDEFCO). Ensi vuonna Suomi ottaa vastaan NORDEFCOn puheenjohtajuuden ja me tulemme edelleen tehostamaan pohjoismaista yhteistyötä sekä edistämään alueellista turvallisuutta.

Tänä päivänä enemmän kuin koskaan aikaisemmin sodanjälkeisessä historiassamme tärkeintä on, että niitä periaatteita kunnioitetaan, joille Euroopan turvallisuusjärjestelmä on rakennettu.  Ne ovat erityisen tärkeitä pienille maille, kuten Tanskalle ja Suomelle.  Meidän tärkeä velvollisuutemme on edesauttaa kansojemme turvallisuutta ja alueemme vakautta.  Monissa asioissa Pohjoismaat toimivat laajemmin ja vaikuttavammin kuin maiden koko antaisi ymmärtää. Turvallisuus on se ala, missä mielestäni meidän omien rajojemme ylittäminen on tarpeellista, eikä se aiheuta kateutta tai liikaa kilpailua.

Tämä dokumentti

Päivitetty 15.9.2016

Takaisin ylös