Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 9.6.2015

JPO-ohjelma 50 vuotta, osa 1: Vallankumouksia ja vähän idealismiakin

Suomalaisia asiantuntijoita on lähtenyt YK:lle töihin jo 50 vuoden ajan. 1960- ja 1970-luvuilla apulaisasiantuntijoiden tehtävät olivat usein käytännönläheisiä ja teknisiä, esimerkiksi metsänhoitoon, maidon- ja ruoantuotantoon liittyviä. Vuonna 1972 Santiago de Chileen matkasi nuori metsänhoitaja Tatu Ollikainen. Lähtiessään hän ei tiennyt, että joutuisi keskelle vallankumouksen kuohuja.

Ulkoministeriö on kerännyt entisten apulaisasiantuntijoiden tarinoita 1960-lukua lukuun ottamatta jokaiselta vuosikymmeneltä. Sarjan aloittaa Tatu Ollikainen.

1. Missä olit JPO:na, Tatu Ollikainen?

"Olin Santiago de Chilessä metsäteollisuuden kehittämiskeskuksessa YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn Latinalaisen Amerikan aluetoimistossa. Keräsin metsäteollisuuteen, sahatavaraan ja tuotantoon liittyviä tilastoja ja tutkimuksia Latinalaisen Amerikan maista. Olin myös järjestämässä sahataloudetta käsittelevää seminaaria.

Työ oli minulle ihan uutta. Olin opiskellut metsänhoitajaksi ja ennen JPO-aikaa olin ollut vain vuoden töissä Metsäntutkimuslaitoksella Helsingissä."

TatuOllikainen_SantiagodeChile_1972
Tatu Ollikainen nuorena JPO:na vaimonsa Siiri Järvilehdon kanssa itsenäisyyspäivän vastaanotolla Suomen asiainhoitajan residenssissä Santiago de Chilessä vuonna 1972. Kuva: Tatu Ollikainen

2. Miten työura eteni JPO-ajan jälkeen? Missä työskentelet nyt?

"Kahden Chilessä vietetyn vuoden jälkeen olin vielä kaksi vuotta Roomassa FAOn päämajassa, jossa järjestin isoa puualan konferenssia Intiaan. Sen jälkeen tulin Suomeen ammattikoulutushallitukseen ulkoministeriön rahoittamaan projektiin, jossa tehtiin metsäalan koulutusta esimerkiksi Afrikassa.

Pystyin hyödyntämään siinä suoraan FAOn kokemuksia. Tämän jälkeen olin vientitehtävissä ja konsulttina. Nyt olen ollut eläkkeellä neljä vuotta."

3. Mikä on mieleenpainuvin muistosi JPO-ajalta?

"Chilessä tapahtui vuonna 1973 vallankumous, kun olimme ehtineet olla vuoden maassa. Tilanne oli ollut kireä jo ainakin vuoden, joten se ei oikeastaan yllättänyt.

Tällaisissa rauhallisissa oloissa kasvaneelle se oli järkyttävä kokemus. En joutunut itse väkivaltaisuuksiin mukaan, mutta uhkan pystyi tuntemaan. Mieleen jäi esimerkiksi tilanne, kun olimme kotona ja kuulimme radiosta, että vallankaappaus on alkanut. Sen jälkeen näimme parvekkeelta, kun hävittäjät pommittivat samalla alueella olevaa Allenden kotia. Se oli kuin sotaa.

En kuitenkaan harkinnut lähtöä maasta. Meillä oli evakuointisuunnitelma, ja luotin siihen, että olin YK:lla työskentelevänä erityisasemassa ja että asiat järjestyisivät jotenkin. Työt jatkuivat normaalisti. Lisäksi autoin maasta pakenevia kuljettamalla heitä autollani Santiagossa ja sen lähialueilla."

TatuOllikainen_Chile 1973_Stgo 04091973 Juv Communitas_pieni, TatuOllikainen_Chile 1973_Stgo 04091973 Juv Communitas_pieni
Tatu Ollikainen joutui keskelle Chilen vallankumousta ja yhteiskunnallista kuohuntaa vuonna 1973. Kuvassa marssimassa kommunistinuoret. Kuva: Tatu Ollikainen

4. Jäikö JPO-ajasta jotain sellaista, mistä on ollut myöhemmin hyötyä?

"JPO:na olemisesta oli ehdottomasti hyötyä, sillä eri asiat tukivat toisiaan. Sain paljon kansainvälisiä kontakteja, joista on ollut hyötyä myöhemmin. Se teki uran kiinnostavaksi ja tapasin paljon ihmisiä – kirjoitin jopa matkakirjan ajasta.

Kokemus rikastutti elämää sekä ammatillisesti että ihmisenä: kun tapasi ihmisiä eri puolilta maailmaa, oma maailmankuva avartui ja totesin, että kaikki ihmiset ovat lopulta aika samanlaisia. Kulttuurit tietysti vaihtelevat, mutta ihmiset ovat samanlaisia."

5. Oletko käynyt myöhemmin Chilessä? Miten se on muuttunut?

"Olen ollut siellä kahdesti sen jälkeen: kymmenen vuotta JPO-ajan jälkeen ja viimeksi vuonna 2012, kun poikani oli siellä opiskelemassa. Ensimmäisestä kerrasta oli kulunut silloin 40 vuotta. Fyysinen ympäristö on muuttunut tavattoman paljon, en esimerkiksi meinannut löytää enää vanhaa työpaikkaani, sillä alueella oli rakennettu niin paljon. Ihmiset ovat kuitenkin samanlaisia, heissä on edelleen se joku chileläisille tyypillinen piirre. Tietty jako ja vallankumouksesta jäänyt trauma näkyy edelleen.

Taloudellisesti maalla on mennyt tosi hyvin. Myös koulutussektorilla näyttäisi olevan menossa valtava buumi. Chileläisissä yliopistoissa on opiskelijoita laajalta alueelta ja ympäri Etelä-Amerikkaa, esimerkiksi Argentiinasta ja Brasiliasta, jotka ovat ennen olleet ikään kuin isoveljen asemassa."

TatuOllikainen_SantiagodeChile2012
Tatu Ollikainen perheensä kanssa Santiago de Chilessa tasan 40 vuotta JPO-ajan jälkeen. Kuva: Tatu Ollikainen

6. Miten Suomen kehityspolitiikka on mielestäsi kehittynyt sen jälkeen? Miltä se näyttää nyt?

"Silloin oli paljon positiivista ajattelua, suoranaista idealismia, että pystyttäisin muuttamaan paljon nopeasti. Ehkä on tultu varovaisemmaksi siinä, että ajateltaisiin suomalaisten menevän johonkin ja ratkaisevan ongelmat. Tekemiseen on tullut realismia ja halutaan tehdä asioita enemmän paikallisten kautta eikä niin, että joku täältä tulee ja kertoo, miten asiat pitää tehdä."

Fakta: Apulaisasiantuntijaohjelma 1960- ja 1970-luvuilla

  • Suomi on rahoittanut vuodesta 1965 lähtien YK:n apulaisasiantuntijaohjelmaa. Nykyisestä Junior Professional Officer -nimikkeestä (JPO) käytettiin aiemmin myös nimikettä Associate Professional Officer (APO) ja Associate Expert (AE).
  • Yli 900 suomalaista on lähtenyt 50 vuoden aikana Suomen rahoittamiksi apulaisasiantuntijoiksi eri puolille maailmaa YK:n ja sen alaisiin järjestöihin, kansainvälisiin rahoitus- ja tutkimuslaitoksiin, kuten Maailmanpankkiin.
  • Tavoitteena on kannustaa suomalaisia kansainvälisiin tehtäviin ja tarjota vastaavasti suomalaista osaamista järjestöjen käyttöön. Samalla Suomella on mahdollisuus edistää itselleen tärkeitä teemoja.
  • 1960-luvulla maailmalle lähti 9 apulaisasiantuntijaa mm. YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOlle ja kehitysohjelma UNDP:lle sekä YK:n kansainvälisen kaupan keskukseen ITC:hen. Tehtävät olivat pääosin käytännönläheisiä tehtäviä kehitysmaissa.
  • 1970-luvulla lähti jo noin 123 apulaisasiantuntijaa mm. YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCOlle ja työjärjestö ILO:lle. Kuten 1960-luvulla, eniten työskenneltiin kuitenkin FAOssa, jossa oli yli 30 suomalaista apulaisasiantuntijaa vuosikymmenen aikana. 1970-luvun puolivälissä lähtivät ensimmäiset suomalaiset JPO:t myös Maailman terveysjärjestö WHO:lle, YK:n teollistamisjärjestö UNIDOlle sekä pakolaisjärjestö UNHCR:lle.

Kirsi Pere

Takaisin ylös