Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot

Globaalit säännöt

Globaaleihin sääntöihin kuuluvat investointisuoja, teollis- ja tekijänoikeudet, energiakysymykset, raaka-aineet, tullaus ja kaupan helpottaminen, työelämän säännöt, ympäristökysymykset sekä erillinen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva luku. Tavoitteena on, että EU:n ja Yhdysvaltojen väliset yhteiset korkeat standardit ja käytännöt voisivat toimia mallina muille maille ja edistää monenkeskisten sääntöjen luomista.

Investointisuoja ja -riitojenratkaisu

EU esitti 12. marraskuuta 2015 Yhdysvalloille pitkään valmistellun tekstiehdotuksen sopimuksen investointisuojaa koskevaksi osuudeksi. Neuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä investointisuojasta alkoivat helmikuussa 2016. Neuvottelujen kuluessa EU on vastannut Yhdysvaltojen kysymyksiin unionin ehdotuksesta. Yhteistä tekstiä ei ole vielä saatu aikaan.

Suomi haluaa sopimuksella edistää suomalaisten sijoitusten oikeudenmukaista kohtelua Yhdysvalloissa ja siten tukea yritystemme kilpailukykyä ja kasvua. Suomen järjestelmä tarjoaa Suomessa laillisesti oleville amerikkalaisille yrityksille jo korkean suojan ja syrjimättömyyden. Haluamme, että Yhdysvallat tarjoaa vastaavan kohtelun suomalaisille toimijoille. Haluamme myös korostaa Suomen houkuttavuutta sijoituskohteena ja lisätä työllisyyden kannalta merkittäviä ulkomaisia suoria sijoituksia.

Ehdotuksella EU pyrkii vastaamaan esille nostettuihin huoliin investointisuojasta ja riitojenratkaisusta. Tärkeää on, että EU:n ehdottamat sopimusmääräykset antavat täyden oikeuden legitiimiin julkisen edun nimissä tehtyyn sääntelyyn esimerkiksi terveyteen, työntekijöiden suojeluun, kuluttajansuojaan tai ympäristönsuojeluun liittyen. Investointisuojasopimukset ja TTIP eivät anna suojaa laittomille sijoituksille, eikä sopimuksella suojella sijoittajien voitto-odotuksia. Sopimuksella suojellaan omaisuuden menetykseltä, joka johtuu sijoittajan mielivaltaisesta tai syrjivästä kohtelusta.

EU haluaa ehdotuksella turvata sopimuksen nojalla käytävän riitojen ratkaisun avoimuuden ja riitoja ratkaisevien tuomarien korkean osaamisen ja riippumattomuuden sekä luoda muutoksenhakumenettelyn. Valtion sekä sijoittajan kannalta on tärkeää, että riidat ratkaistaan mahdollisimman nopeasti samalla, kun ehdotetulla muutoksenhakumenettelyllä voidaan korjata päätöksessä syntyneet mahdolliset vakavat virheet.

Teollis- ja tekijänoikeudet

Neuvotteluosapuolina EU ja Yhdysvallat ovat kaksi vahvaa talouskumppania, joilla on yhteinen tahto ylläpitää hyvää teollis- ja tekijänoikeuksien suojan tasoa. EU:ta, Suomi mukaan lukien, ja Yhdysvaltoja yhdistää se, että osapuolten näkemykset ja tavoitteet teollis- ja tekijänoikeuksissa ovat monilta osin hyvin samansuuntaisia: haluamme kehittää maailmanlaajuisesti hyvän teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän, jolla vähennettäisiin oikeuksien loukkauksia. Tämä tarkoittaisi, että kaikissa maissa olisi helpompi ja turvallisempi kehittää uutta osaamista, tietoa, teknologiaa ja tuotteita.

Teollis- ja tekijänoikeuksista käytetään suomeksi myös termejä aineettomat oikeudet tai immateriaalioikeudet. Ne ovat omistusoikeuden kaltaisia yksinoikeuksia, joilla viitataan tuotteen muotoon, teknologiaan tai muuhun ominaisuuteen, jonka tietty henkilö tai yritys on luonut. Suojaamiseen käytetään eri tapoja, esimerkiksi tavaramerkkejä, maantieteellisiä merkintöjä tai patentteja. Tekijänoikeuksilla tarkoitetaan tekijän moraalista ja taloudellista yksinoikeutta teokseensa.

EU ja Yhdysvallat tunnustavat toistensa järjestelmien hyvän tason. Lähtötilanne ei kuitenkaan tarkoita varauksetonta neuvottelukumppanin esitysten hyväksymistä, sillä osapuolet voivat neuvotteluissa aina esittää omien etujensa mukaisia ehdotuksia. Lopputulos on aina neuvotteluissa saavutettava kompromissi.

Suomi ja EU lähtevät siitä, että neuvotteluissa on pyrittävä löytämään malli, jolla voidaan sovittaa yhteen osapuolten olemassa olevat järjestelmät tavalla, jolla voidaan helpottaa kauppaa ja poistaa kaupan esteitä ilman laajoja lainsäädäntömuutoksia. Yhdysvaltojen neuvottelutavoitteena on todennäköisesti pyrkimys lähentää eurooppalaista järjestelmää omaansa. EU:n ja Yhdysvaltojen järjestelmien erilaisuus aiheuttaa kuitenkin haasteensa. Tulevan sopimuksen on otettava tasapainoisesti huomioon molempien – yhdysvaltalaisten ja eurooppalaisten ja siis myös suomalaisten - toimijoiden kannalta keskeiset teollis- ja tekijänoikeudet. EU:ssa katsotaan, että yhteisistä periaatteista ja yhteistyöstä sopimalla voidaan edistää sekä tietoisuutta suojan merkityksestä että parantaa eri toimijoiden yhteistyötä ja ymmärrystä tilanteesta. Suomelle on edullista, että keskeiset innovaatiotaloudet voivat yhteisymmärryksessä sopia suojan kattavuudesta.

Suomen tavoitteena on, että sopimuksen määräykset ovat paitsi yhdenmukaisia EU-lainsäädännön kanssa, myös sopusoinnussa Maailman kauppajärjestö WTO:n (World Trade Organization) teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan TRIPS-sopimuksen (Agreement on Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) kanssa ja täydentävät niitä. Mainittu TRIPS-sopimus on kansainvälisessä teollis- ja tekijänoikeuksien kehikossa keskeinen sopimus, jolla määritellään WTO:ssa teollis- ja tekijänoikeuksien suojan vähimmäisvaatimukset. Rikosoikeusmääräykset eivät sisälly komissiolle annettuun neuvottelumandaattiin, joten niistä ei neuvotella.

Maantieteellisten merkintöjen osalta osapuolten järjestelmät eroavat toisistaan voimakkaasti, sillä yhdysvaltalainen järjestelmä pohjautuu suurelta osin tavaramerkkeihin. Suomi tukee EU:n pyrkimystä suojata EU-maiden keskeiset nimet myös Yhdysvalloissa. Maantieteellisiin merkintöihin liittyvistä haasteista on keskusteltu julkisesti osin vilkkaastikin Atlantin toisella puolella. Toisaalta EU:ssa on katsottu, että eurooppalaisten toimijoiden Yhdysvalloissa saamaa suojaa voitaisiin pyrkiä parantamaan esimerkiksi joissakin tekijänoikeusasioissa.

Pitkällisen taustoittavan työn jälkeen neuvotteluissa on viimein vuoden 2016 puolella päästy etenemään konkreettisempaan työhön, vaikka osapuolten lähtökohtia ja lainsäädäntöympäristöä käsitteleviä keskusteluja on myös jatkettu. EU jakoi jo huhtikuussa 2015 Yhdysvalloille ehdotuksen kansainvälisistä sopimuksista, joihin osapuolet sitoutuisivat. EU jakoi huhtikuussa 2015 myös tekstiluonnoksen tullin toimista IPR-täytäntöönpanossa (Intellectual Property Rights, IPR) väärennöstenvastaisen toiminnan edistämiseksi. Luonnos pohjautuu EU:n asetukseen teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta ((EU) N:o 608/2013). Ehdotuksista on keskusteltu Yhdysvaltojen kanssa useampaan otteeseen.

Yhdysvaltalaiset esittelivät puolestaan helmikuussa 2016 ensimmäiset omat kirjalliset luonnoksensa koskien kansainvälisiä teollis- ja tekijänoikeussopimuksia (vastaus EU:n aiempaan esitykseen) ja yleisiä sopimusmääräyksiä. Näiden osalta on keskusteluissa voitu edetä, mutta konsolidoituja tekstejä ei vielä kirjoitusaikana niistä ole. Huhtikuussa Yhdysvallat esitteli kolme uutta luonnosta osapuolten välisestä yhteistyöstä, kasvilajikkeiden suojasta ja tullin toimista (viime mainitun osalta EU:n luonnos keväältä 2015). Osapuolet ovat katsoneet, että esitykset voisivat toimia pohjana jatkotyölle, ja niiden sisältö onkin nyt otettu komissiossa arvioitavaksi. On toivottavaa, että tämänkaltainen vähittäinen edistyminen jatkuisi, ja aiheessa voitaisiin siten päästä etenemään kattavammin. Koska edistystä on toistaiseksi tapahtunut vähittäisin askelin, ei kaikilta osin ole vielä päätöksiä siitä, mitkä kaikki kysymykset otetaan lopulta neuvoteltaviksi.

Koska osapuolten IPR-ympäristöt ovat kehittyneitä, katsotaan EU:ssa edelleen, ettei tulevassa sopimuksessa välttämättä ole tarkoituksenmukaista käsitellä kaikkia IPR-kysymyksiä, vaan voitaisiin keskittyä joihinkin osapuolten keskeisiksi katsomiin teemoihin, sekä sen ohella vahvistaa osapuolten välistä yhteistyötä. Molemmat osapuolet ovat suhtautuneet positiivisesti keskinäiseen yhteistyöhön.

Energia

Energian kysyntä kasvaa voimakkaasti maailman väkiluvun paisuessa ja elinolosuhteiden parantuessa. Energiatuotteiden kaupan sujuminen on entistä tärkeämpää myös EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Yhdysvalloissa on energian hinnan vaihteluista huolimatta ollut meneillään suoranainen energiavallankumous muun muassa liuskekaasun käytön ja vientikaupan kasvaessa. Samaan aikaan Eurooppa on edelleen hyvin riippuvainen tuontienergiasta. Varma ja luotettava energiatarjonta on kaikkien osapuolten kannalta elintärkeää.

Kansainvälisen kaupan ja investointien sääntely ei ole tähän mennessä ulottunut kattavasti energiaan. Maailman kauppajärjestö WTO:n säännöstö ei ole riittävä energian tuotannon kannalta. Palvelukaupan yleissopimuksen (General Agreement on Trade in Services, GATS) säännöstöstä puuttuu määritelmä energiapalveluista.

EU:n tavoitteena on sisällyttää energia sopimukseen laajasti. Soveltamisalaan kuuluisivat kaikki keskeiset energiatuotteet, kuten raakaöljy, maakaasu, sähköenergia ja uusiutuva energia. Energian kaupassa tavoitteena on läpinäkyvyys ja ennustettavuus, jotka vuorostaan helpottaisivat infrastruktuuri-investointeja ja muun muassa kuljetuksia. Markkinoillepääsyä helpotettaisiin ja vientirajoituksiin puututtaisiin.

EU:n tavoitteisiin sisältyy edelleen muun muassa se, että jäsenmailla säilyy oikeus tehdä kansallisesti päätöksiä luonnonvarojensa hyödyntämisestä. Lisäksi tavoitteisiin sisältyvät muun muassa kuljetuksia koskevat säännöt (maakaasuputket mukaan lukien) ja kolmansien osapuolten asemaa koskeva Third Party Access (TPA) -periaate. EU:n tavoitteena on, että yhteisesti sovittavilla säännöillä tuetaan kestäviä energiamarkkinoita ja energianlähteiden käyttöä. Yhteisesti sovitut säännöt voisivat myös tukea kansainvälistä energiakaupasta käytävää keskustelua.

EU:n ja Yhdysvaltojen yhteisenä tavoitteena on pyrkiä ennustettaviin energian markkinoihin ja tällä tavoin varmistaa luotettavat toimitukset. Suomi tavoittelee energiaa koskevia määräyksiä, joissa varmistetaan energiatuotteiden vapaata kauppaa ja vientiesteiden poistamista sekä määritellään yhteisiä tavoitteita kestävän energian kehityksessä.

Säädelty ja avoin kansainvälinen markkina-asetelma vahvistaisi vihreiden tuotteiden kustannustehokkuutta ja saatavuutta. Energiatehokkuus ja uusiutuva energia ovat sekä EU:n että Yhdysvaltojen energiapoliittisia lähtökohtia, ja myös näitä sopimus tukisi.  EU on pitänyt viime aikoina markkinoillepääsyä tukevien elementtien lisäksi edellisten ohella esillä myös muun muassa sitä, että mahdolliseen lukuun sisällytettäisiin sopimusmääräyksiä, joilla edistetään kestäviä ja vihreitä politiikkoja ja ratkaisuja.

Energia-aihepiiristä on keskusteltu neuvottelujen kuluessa koko ajan säännöllisesti. Osapuolet ovat myös käsitelleet eri kysymyksiä ja teemaan liittyviä osa-alueita varsin kattavasti. Näitä keskusteluja on käyty positiivisessa hengessä. Vaikka EU:lla ja Yhdysvalloilla on yhteisymmärrys siitä, että ne jatkavat neuvotteluja energiaan liittyvistä kysymyksistä, ei osapuolten välillä ole kirjoitushetkeen mennessä kuitenkaan edelleenkään saavutettu yhteisymmärrystä siitä, tuleeko sopimukseen erillinen oma energiaa ja raaka-aineita käsittelevä lukunsa, vai tullaanko aihe mahdollisesti kattamaan muilla tavoin. EU pyrkii edelleen keskusteluihin erillisestä energiaa ja raaka-aineita koskevasta luvusta.

Raaka-aineet

Sopimuksella tavoitellaan vapaita ja ennustettavia raaka-ainemarkkinoita.

Sopimuksen yleiset säännökset tavarakaupasta, palveluista ja investoinneista tulevat koskemaan myös raaka-ainekauppaa. Tavoitteena on kuitenkin sopia lisäksi erillisistä raaka-aineita koskevista säännöksistä, joilla parannetaan läpinäkyvyyttä ja markkinoillepääsyä sekä varmistetaan syrjimättömyys raaka-ainekaupassa. Sopimalla raaka-aineita koskevista erityssäännöistä EU ja Yhdysvallat pyrkivät myös kehittämään laajemmin maailmanlaajuista raaka-ainekaupan hallintoa.

EU katsoo, että Maailman kauppajärjestö WTO:n säännöt eivät riittävästi kata raaka-ainemarkkinoihin liittyviä erityishaasteita. Näitä ovat muun muassa raaka-aineiden saatavuus ja kasvanut kysyntä, sekä se, että raaka-aineisiin kohdistuu rajoitteita vielä muitakin tuotteita herkemmin. Toistaiseksi raaka-ainekysymyksiä on käsitelty yhdessä energian kanssa. Tässä vaiheessa ei vielä ole kuitenkaan saavutettu yhteisymmärrystä siitä, tuleeko sopimukseen erillinen oma energiaa ja raaka-aineita käsittelevä lukunsa, vai tullaanko aihetta mahdollisesti kattamaan muilla tavoin.

Tullaus ja kaupan helpottaminen

Tullausta ja kaupan helpottamista koskevissa neuvotteluissa käsitellään tuontiin, vientiin ja kauttakuljetukseen sekä tulliyhteistyöhön liittyviä määräyksiä ja menettelyjä. Neuvotteluissa pyritään täydentämään EU:n ja Yhdysvaltojen välillä voimassa olevaa kahdenvälistä tulliyhteistyösopimusta ja tutkitaan mahdollisuuksia sitoumuksiin, jotka menisivät Maailman kauppajärjestö WTO:n uutta kaupan menettelyjä koskevaa sopimusta pidemmälle. Säännöksillä tavoitellaan sopimusosapuolten välisen kaupan helpottamista uudenaikaistamalla sekä yksinkertaistamalla sääntöjä ja prosesseja.

Tulliviranomaisten yhteistyön lisääminen, yhteisten standardien hyväksyminen ja asiakirjamallien yhtenäistäminen ovat esimerkkejä sopimuksen mahdollisista hyödyistä.  Samalla sopimuksella halutaan varmistaa riittävä valvonta ja petosten torjunnan tehokkuus.

Suomen tavoitteena on mahdollisimman kunnianhimoinen ja kaupankäynnin sujuvuutta edistävä sopimus. Keskeisiä kysymyksiä neuvotteluissa ovat muun muassa avoimuus ja tietojen luottamuksellisuus, yksinkertaistetut tullimenettelyt, riskien hallinta, ennakkopäätösmenettelyt, valitusmenettelyt, palvelumaksut, tullausarvon määritys sekä tulliviranomaisten välinen yhteistyö.

Työelämän säännöt

EU:n ja Yhdysvaltojen muiden maiden kanssa solmimat vapaakauppasopimukset sisältävät kauppaan ja työelämän normeihin sisältyviä määräyksiä, jotka ovat myös osa TTIP-neuvotteluja. EU:n sopimuksissa työelämän kysymykset ovat osana laajempaa kestävän kehityksen kokonaisuutta kattaen myös ympäristökysymykset. Yhdysvaltojen sopimuksissa työelämän kysymykset ja ympäristö ovat sen sijaan omina kokonaisuuksinaan.

EU esitti lokakuussa 2015 neuvotteluehdotuksensa kestävästä kehityksestä Yhdysvalloille. Esitys julkistettiin marraskuun alussa 2015. Yhdysvallat puolestaan antoi alkuvuodesta 2016 oman neuvotteluesityksensä koskien kauppaa ja työelämän normeja.

Sopimus ei toisi velvoitetta EU:ssa ja sen jäsenmaissa voimassa olevan työlainsäädännön heikentämiseksi. Osapuolet säilyttäisivät oikeutensa säätää omista työelämän normeistaan kansainvälisten sopimusten ja standardien mukaisesti. Tavoitteena on, että sopimukseen sisällytettäisiin myös selkeä sitoumus olla heikentämättä työelämän sääntöjä tai jättää toimeenpanematta niitä kaupan tai investointien houkuttelemiseksi.

Tavoitteena on myös sopia tavoista, joilla edistetään kansainvälisesti sovittujen työelämän sääntöjen toimeenpanoa mukaan lukien Kansainvälisen työjärjestön (International Labour Organization, ILO) normit.  Sopimuksen perusteella osapuolille ei odoteta muodostuvan sitovaa velvoitetta ILO:n yleissopimusten vahvistamiseksi.

Erityisesti EU ja Yhdysvallat ovat neuvotelleet aihetta koskevia määräyksiä solmimissaan vapaakauppasopimuksissa. Yhdysvaltojen viime vuosina neuvottelemissa vapaakauppasopimuksissa on sitouduttu noudattamaan työelämän oikeuksia ILO:n vuoden 1998 työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevan julistuksen mukaisesti. Julistuksen allekirjoittajat sitoutuvat noudattamaan työelämän perusoikeuksia huolimatta siitä, ovatko ne saattaneet lainsäädännössään voimaan kaikkia keskeisiä ILO:n yleissopimuksia. EU:n neuvottelumandaatin mukaan tavoitteena on, että sopimuksessa sitoudutaan ILO:n vuoden 1998 julistuksessa määriteltyjen työelämän keskeisten normien tehokkaaseen toimeenpanoon. Julistuksen keskeiset periaatteet ovat yhdistymisvapaus ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden tehokas tunnustaminen, kaikenlaisen pakkotyön poistaminen, lapsityövoiman käytön tehokas kieltäminen sekä työmarkkinoilla ja ammatinharjoittamisen yhteydessä tapahtuvan syrjinnän poistaminen. EU on esittänyt sopimukseen erillisiä artikloja koskien neljää yllä mainittua vuoden 1998 ILO:n julistuksen keskeistä periaatetta.

Sopimus avaa mahdollisuuksia käytännönläheiseen yhteistyöhön, vuoropuheluun ja seurantaan. Kyseessä ovat neuvottelut kahden kehittyneen kumppanin välillä, joilla molemmilla on jo varsin korkea työelämän normien taso.  Sopimus toisi myös yhteistyömahdollisuuksia kansainvälisesti.    Sekä EU että Yhdysvallat ovat olleet kauppa ja työelämä -aiheen aktiivisimpia eteenpäin viejiä vapaakauppasopimuksissa jo 1990-luvun lopulta.

Tavoitteena on, että kauppaa ja työelämän sääntöjä koskevien määräysten toimeenpanon seurantaa varten perustetaan tarpeelliset järjestelyt. Nämä kattaisivat myös menettelyt mahdollisten aihetta koskevien osapuolten välisten riitojen ratkaisuun sekä säännöt etu- ja kansalaisjärjestöjen osallistumiseen kauppaa ja työelämän sääntöjä koskevaan keskusteluun. EU:n lokakuun 2015 neuvotteluesitys ei vielä sisällä yllä mainittuja institutionaalisia järjestelyjä. EU:n on tarkoitus täydentää esitystään myöhemmin sisältöaiheista käytyjen keskustelujen jälkeen. Myös Yhdysvallat tulee vielä osin täydentämään alkuvuodesta 2016 tekemäänsä neuvotteluesitystä.

EU:n nykyisissä vapaakauppasopimuksissa kauppaa ja työelämän sääntöjä koskevat erimielisyydet käsitellään erillisessä riitojen ratkaisumenettelyssä, mikä koskee myös kauppaa ja ympäristökysymyksiä. EU:n esityksen mukaisesti riitojen ratkaisu käsittäisi hallitusten väliset neuvottelut, ulkopuolisen asiantuntijapaneelin, kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumismahdollisuuden sekä ILO:n osaamisen hyödyntämisen.

EU on esittänyt sopimukseen yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kohtia, joilla sitouduttaisiin edistämään yritysten toimintaa tällä alueella erityisesti perustuen keskeisiin kansainvälisiin aloitteisiin ja ohjeistuksiin, kuten YK:n (Yhdistyneet kansakunnat) Global Compact tai OECD:n (Organisation for Economic Co-operation and Development) monikansallisten yritysten toimintaohjeet.

Ympäristö

Neuvotteluiden alkuvaiheesta lähtien EU ja Yhdysvallat ovat keskustelleet kestävästä kehityksestä ja ympäristöstä. Monessa asiassa osapuolet kannattavat samoja periaatteita. Molemmilla on korkeat ympäristöstandardit ja tiukka ympäristölainsäädäntö – vaikka ei yhtäläisesti samoilla ehdoilla ja prioriteettialueilla.

EU esitti lokakuussa 2015 neuvotteluehdotuksensa kestävästä kehityksestä Yhdysvalloille, ja Yhdysvallat esitti osittaisen tekstiehdotuksensa vuoden 2016 alussa. Ympäristökysymyksiä käsitellään laajasti EU:n tekstiehdotuksessa, joka soveltaa samaa mallia ja periaatteita kuin EU:n jo olemassa olevissa vapaakauppasopimuksissa. Yhdysvalloille esitetty neuvotteluehdotus on kuitenkin vielä kunnianhimoisempi. Lopputuloksen odotetaan myös toimivan kansainvälisenä referenssinä ja esimerkkinä tulevaisuutta varten myös kolmansissa maissa.  Yhdysvaltain sopimuksissa on erilliset luvut ympäristön ja työelämän normeista.  EU kattaa molemmat samassa luvussa.

EU:n neuvotteluehdotus käsittää kansainvälisten ympäristösopimusten kunnioittamisen sekä osapuolten oikeuden ylläpitää tiukkaa ympäristölainsäädäntöä. Ympäristönormeja ei voida sopimuksella heikentää investointien houkuttelemiseksi. Kumpikin osapuoli sitoutuu panemaan täytäntöön ne ympäristösopimukset, jotka ovat ratifioineet. Yhdysvallat ei ole ratifioinut kaikkia kansainvälisiä ympäristösopimuksia. Tekstissä kannustetaan osapuolia ratifioimaan ne sopimukset, joita ei vielä ole ratifioitu. Sopimus ei kuitenkaan voi muuta kuin edistää sitä yhteistyötä, joka on jo saavutettu ympäristöfoorumeissa.

EU:n neuvotteluehdotus painottaa luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kestävän kehityksen luku sisältää osapuolten sitoumukset luonnon monimuotoisuuden, uhattujen lajien, metsien ja kalakantojen suojelun ja kestävän käytön. Osapuolten tulisi yhteisesti edistää laillisten ja kestävästi tuotettujen luonnontuotteiden kauppaa myös kolmansien osapuolten kanssa. Yhdysvalloille nämä periaatteet ovat myös tärkeitä, ja yhteistyö on edennyt hyvin sopimustekstin työstämisessä. Uutta EU:n sopimusehdotuksessa verrattuna aiempiin sopimuksiin on osapuolten sitouttaminen kemikaalien ja jätteiden kestävään kauppaan ja käsittelyyn. Tämä on myös Yhdysvalloille uusi alue.

Joulukuussa 2015 sovittiin uudesta globaalista Pariisin ilmastosopimuksesta. EU aikoo sisällyttää tämän periaatteita EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kauppasopimuksen kestävän kehityksen lukuun. EU:n taustapaperin mukaan molemmat osapuolet sitoutuisivat vihreään ja vähähiiliseen kasvuun. Sekä EU:lla että Yhdysvalloilla on vahvat ympäristöteknologian (cleantech) markkinat. Molemmat tavoittelevat sopimuksella ympäristötuotteiden ja -palveluiden kaupan vapauttamista. Fokus on ilmastonmuutoksen torjunnassa, muun muassa uudistuvan energian teknologian ja energiatehokkaiden tuotteiden kaupan edistämisen kautta.

Keskusteluissa Yhdysvallat on tuonut esille ympäristölle haitallisten tukien järkeistämisen, varsinkin fossiilisiin polttoaineisiin sekä kalastukseen kohdistuvat tuet. Yhdysvalloilla on sopimuksissaan myös paljon kokemusta läpinäkyvyyden ja yleisön osallistumisen periaatteista kauppa- ja ympäristökysymyksissä.

Vielä ei ole tietoa kestävän kehityksen luvun toimeenpanon seurannasta eikä riitojen ratkaisusta. Tavoitteena on, että kauppaa ja ympäristöä koskevien määräysten toimeenpanon seurantaa varten perustetaan tarpeelliset järjestelyt. Nämä järjestelyt mahdollistaisivat myös etu- ja kansalaisjärjestöjen osallistumisen. EU:n tekemien sopimusten kestävän kehityksen luvut eivät ole yleisen riitojenratkaisumekanismin ja sanktioiden alaisia, Yhdysvaltojen tekemien sopimusten taas ovat.

Pienet ja keskisuuret yritykset

Sopimuksen erityisenä painopisteenä on pienten ja keskisuurten yritysten markkinoillepääsyn parantaminen. EU:ssa ja Yhdysvalloissa yrityksistä 99 prosenttia on pieniä ja keskisuuria, millä EU:ssa tarkoitetaan alle 250 työntekijän yrityksiä. Suomessa yritysten 393 miljardin euron liikevaihdosta yli puolet syntyy näissä yrityksissä ja sektorin osuus Suomen BKT:sta (bruttokansantuote) on yli 40 prosenttia. Sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa pienet ja keskisuuret yritykset (pk) ovat merkittäviä työllistäjiä. EU:ssa kaksi kolmasosaa ja Yhdysvalloissa yli puolet yksityissektorin työpaikoista on näissä yrityksissä.

Sopimuksen on arvioitu hyödyttävän pk-yrityksiä poistamalla tullit ja teknisiä kaupan esteitä. Myös palvelukaupan vapauttaminen, julkisten hankintojen avaaminen entistä laajemmin kilpailulle sekä tullimenettelyjen yksinkertaistaminen edesauttaisivat pk-yritysten toimintaa sekä EU:ssa että Yhdysvalloissa. Euroopan komissio selvitti vuonna 2014 pk-yritysten haasteita Yhdysvaltain markkinoilla myös erillisellä kyselyllä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ETLA:n 15.3.2013 julkaiseman tutkimuksen mukaan pienempien yritysten tuotannon arvo, henkilöstö ja kannattavuus Suomessa nousisivat sopimuksen ansiosta suhteellisesti enemmän kuin suurempien yritysten. Pienet yritykset hyötyisivät suuria yrityksiä enemmän myös kaupan esteiden vähentämisestä ja poistamisesta.

Sopimukseen sisällytetään erillinen pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva luku, joka olisi EU:n sopimuksissa ensimmäinen laatuaan. Keskustelut ovat edistyneet pitkälle.. Varsinaiset markkinoillepääsyä koskevat sitoumukset määritellään muualla sopimuksessa, ja niissä tavoitteena on yritysten tasapuolinen kohtelu.

Sopimuksella pyritään parantamaan ja lisäämään EU:n ja Yhdysvaltojen välistä tietojen vaihtoa ottaen erityisesti huomioon pk-yritysten tarpeet. EU:n tavoitteena on, että Yhdysvalloissa olisi, kuten EU:ssakin, sivusto, josta yritykset saisivat ilmaiseksi tietoa tuontia, vientiä ja investointejaan varten. Sivusto pitäisi sisällään tietoa tuontitulleista, veroista, lainsäädännöstä, tullimenettelyistä sekä markkinamahdollisuuksista.

EU pyrkii neuvotteluissa siihen, että tietoa sellaisista parhaista käytänteistä, jotka helpottavat pienempien yritysten vientiä tai investointeja ulkomaille, jaettaisiin entistä enemmän. Yhteistyötä pk-yritysten kanssa kehitettäisiin edelleen. Sopimuksella perustetaan erityinen pk-yrityksiin keskittyvä komitea, joka välittäisi pienempien yritysten prioriteetit ja huolenaiheet EU:n ja Yhdysvaltojen viranomaisille. Tavoitteena on myös vahvistaa nykyistä Euroopan komission ja Yhdysvaltain hallinnon välistä yhteistyötä.

Kilpailupolitiikka

Kilpailupolitiikka koostuu kolmesta osa-alueesta, jotka ovat monopolit ja fuusiot, valtionyhtiöt sekä valtiontuet. Kilpailupolitiikkaluvun tavoitteena on hyvistä kilpailupolitiikan periaatteista sopiminen ja tasapuolisten liiketoimintamahdollisuuksien varmistaminen. Osa-alueista neuvotellaan joko erikseen tai ne voidaan sisällyttää samaan lukuun kilpailupolitiikan alle.

Monopolit ja fuusiot -osa-alueessa neuvotellaan hyvän kilpailun periaatteiden noudattamisesta, kilpailulainsäädännön avoimuudesta ja yhteistyön parantamisesta. Tavoitteena on asettaa osa-alueelle korkeatasoiset perustavat standardit. Osiossa EU:n ja Yhdysvaltojen intressit ovat hyvin yhteneväiset.

Valtionyhtiöiden osalta neuvotellaan valtionyhtiöiden määritelmästä, valtionyhtiöiden toimista ja niille sallitusta roolista. EU:n tavoitteena on kunnianhimoinen ja tasapainoinen sopimus, jossa keskeistä olisi, että sopimus saataisiin ulotettua myös osavaltiotasolle. Jos sopimus rajoittuu vain liittovaltion tasolle, jää hyvin suuri osa yrityksistä sopimuksen ulkopuolelle, mikä olisi sopimuksessa huomattava epäsuhta. Toteutuessaan sopimus loisi korkeatasoiset globaalit standardit valtionyhtiöiden alueelle. Tällä olisi merkitystä myös ajatellen seuraavia neuvotteluja, joille sopimus loisi korkeatasoisen lähtökohdan. EU:lle on myös tärkeää saada valtionyhtiöiden määritelmä tarkaksi niin, että se ottaa huomioon omistuksen lisäksi myös todellisen päätöksentekovallan valtionyhtiössä.

Valtiontuissa pyritään sopimaan valtiontukiin liittyvien toimien läpinäkyvyydestä, luottamuksellisuudesta ja osapuolten välisistä konsultaatioista, mikäli toinen osapuoli katsoo vastakkaisen osapuolen antaman valtiontuen vaikuttavan kielteisesti yritystensä toimiin. Valtiontuissa EU tavoittelee horisontaalista sopimusta, joka kattaisi valtiontuet niin valtionyhtiöiden kuin yksityisten yritysten osalta.

Sekä monopoleissa ja fuusioissa että valtionyhtiöissä neuvotteluissa on edetty jo yhteisiin teksteihin. Tällä hetkellä osapuolet tutkivat toistensa ehdotuksia ja pyytävät lisäselvityksiä asiakohdista. Valtiontuissa neuvottelut ovat yhä varsin alkuvaiheessa eikä yhteistä neuvottelutekstiä vielä ole.

Tämä dokumentti

Muualla verkossa

Tämän sivun sisällöstä vastaa Taloudellisten ulkosuhteiden osasto

Päivitetty 27.6.2016

Takaisin ylös