Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Puheet, 25.8.2014

Valtiosihteeri Stenlundin puhe suurlähettiläspäivillä 2014

Valtiosihteeri Peter Stenlundin avauspuheenvuoro suurlähettiläspäivillä Helsingissä 25. elokuuta 2014.

Arvoisat suurlähettiläspäivien osallistujat,

Suurlähettiläspäivillä on ollut tapana pohtia diplomatian tulevaisuutta. Yhteistyössä Alankomaiden Clingendael-instituutin kanssa haimme virikkeitä ulkoasianhallintomme uudistamiselle. Hyvät kollegat, näihin suurlähettiläspäiviin olen kuitenkin valmistautunut lähinnä "Back to the Future"-tunnelmissa.

Maailman näköalat ovat kuluneen vuoden aikana kääntyneet huolestuttavaan suuntaan. Hallitusohjelman sanoin: "Euroopan turvallisuusjärjestelmä on joutunut Ukrainan tapahtumien myötä koetukselle." 

Syyrian sota on kuukausi kuukaudelta edennyt traagisempaan suuntaan. Islamistinen ääriliike ISIS on ottanut haltuunsa laajat alueet Syyriassa ja Irakissa ja muodostaa jo uhan koko alueelle ja laajemminkin. Gazassa seuraamme monivuotisen murhenäytelmän uutta vaihetta. 

Euroopassa ajankohtainen agenda on taas geopoliittinen. Venäjä on vahingoittanut Euroopan turvallisuusjärjestelmän kantavia rakenteita, rikkonut kansainvälistä oikeutta ja ETYKin päätösasiakirjan keskeisiä periaatteita.  Onko meidän palattava 1970-luvun alun asetelmiin, back to the future? Ovatko vahingot Venäjän ja lännen suhteissa jo niin merkittävät että paradigman muutos ei ole enää vältettävissä?

Suurlähettiläspäivät tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia pohtia Ukrainan kriisin seurauksia ja ratkaisumahdollisuuksia yhdessä tasavallan presidentin ja hallituksen edustajien kanssa. Avauspuheessani pyrin antamaan joitakin virikkeitä keskusteluun ulkoasiainhallinnon toiminnan suuntaamisesta. 

Ulkoasiainhallinto ja sen edustustoverkko käyvät läpi kovan testin käytännössä joka vuosi. En muista vuotta ilman joustavuutta ja venymistä vaativaa kriisiä. Ukrainan kriisi on vaatinut poikkeuksellista diplomaattista taitavuutta sekä henkistä ja fyysistä kestävyyttä. En voi kuin ihailla ja samalla kiittää kaikkia niitä kollegoita, jotka päivästä ja viikosta toiseen ovat raportoineet asiantuntevasti ja analyyttisesti ja jotka ovat valmistelleet linjauksia ja kannanottoja sekä edistäneet Suomen etuja aina oikea-aikaisesti ja menestyksellisesti.

Näitä kollegoja on Kiovassa ja Moskovassa, Suomen edustustoissa EU:ssa ja Natossa sekä monessa muussa edustustossa ja tietenkin Helsingin osastoilla ja palveluissa.

On jäänyt mieleen, kuinka itäosasto esimerkillisesti turvasi toimintakykynsä muodostamalla yksikkörajat ylittävän tiimin pyytämättä heti lisäresursseja. Tai kuinka idän edustustot ovat tukeneet toisiaan jatkuvan raportoinnin ja ajantasaisen tilannekuva-analyysin varmistamiseksi.  Meillä, jos missään, on Venäjän ja sen naapurialueiden osaamista. Ja meillä on edelleen vahvaa, perinteistä turvallisuuspoliittista osaamista, vaikka sitäkin on joskus epäilty.

Politiikkamme täytyy saada nykyisessä maailmantilanteessa kaikin tavoin näkyväksi ja oikein ymmärretyksi. Edustustojen vastuulla on jaksaa kuvata ja selittää.  Suurlähettiläiltä taas kaivataan entistäkin strategisempaa näkemystä ja hyvin kohdennettua konkreettista toimintaa, joka vie perille viestiä Suomesta, asemastamme ja politiikastamme.

Kollegat,

Julkisuudessa on keskusteltu siitä, tuliko Ukrainan kriisi eteemme varoituksetta. Olihan presidentti Putin vuosien varrella antanut selviä viestejä alkaen puheestaan Neuvostoliiton romahduksesta geopoliittisena katastrofina. Onhan pyrkimys Venäjän suurvalta-aseman uudelleen pystyttämiseksi ollut selvästi näkyvissä ja edennyt askel askeleelta kohti "venäläistä maailmaa".

Onko siis agendamme ollut väärä tai sinisilmäinen? Olemme halunneet tukea Venäjän omia modernisaatiotavoitteita, sen demokratiapyrkimyksiä ja ihmisoikeuksien vahvistamista. Etyjin yhteiset arvot ovat toimineet kumppanuuden jalustana. Pohjoinen ulottuvuus rakennettiin keskinäisriippuvuuden ja Venäjän ja EU:n välisen integraation perustalle.

Olisimmeko voineet toimia toisin? Tällainen kehityskulku on selkeästi palvellut Suomen etuja, Euroopan etuja ja meidän ymmärryksen mukaan myös Venäjän kiistattomia etuja.

Samat mahdollisuudet tarjottiin Itä-Euroopan muille itsenäisille maille. Nyt jotkut sanovat, että EU:n Itäinen kumppanuus oli paha virhe. Sen edistämisessä tapahtui varmaankin ylilyöntejä ja Venäjän kanssa olisi voitu keskustella huolellisemmin. Mutta miten Suomi olisi voinut kieltää muilta kansakunnilta sen, mitä me itsellemme katsomme itsestäänselvyydeksi – itsenäisen valtion oikeuden itse valita kehityssuuntansa suvereniteettinsa turvin?

Ulkoasiainhallinnossa ennustimme kuitenkin EU:n ja Venäjän välisiä suhdeongelmia Itäisen kumppanuuden johdosta. Muistan elävästi, kuinka itäosaston päällikkö Terhi Hakala näin analysoi ministeriön johtoryhmässä noin vuosi sitten. En kuitenkaan usko, että tuolloin ajattelimme niinkään akuuttia sotilaallista konfliktia – tai Krimin väkivaltaista annektointia.

Itse uskoin, että Venäjä olisi taas kerran turvautunut kaasuhanaan, joka sekin olisi tehonnut. Itämeren alueella oli joka tapauksessa hankalaa löytää vastaavanlaista ennakoivaa ajattelua.

Entä tulevaisuus?  Kuinka kauan Ukraina jaksaa, jos separatistit jatkossakin saavat tukea rajan takaa? Ukrainan talous on aivan kuralla ja maa kaipaa toimivia taloussuhteita sekä EU-maiden että Venäjän kanssa.  Entä Venäjän pitkäaikaisempi agenda sellaisena, kun se esiteltiin presidentti Putinin federaationeuvostopuheessa? Agenda Russkij Mir?

Selvää on, että Venäjä ja laajempi itäpolitiikka on taas kerran Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiössä. Edessämme on hyvän, pragmaattisen naapuriyhteistyön edistäminen Venäjän kanssa. Edessämme on myös toimivan EU–Venäjä -yhteistyön rakentaminen yhteisten etujen pohjalta, vaikka arvopohjaisen kumppanuuden perusta tuntuu perin laholta. Ja edessämme on laaja työ Euroopan turvallisuusjärjestelmän parissa. Unionin yhtenäisyys on kansallisen etumme mukaista ja sen päämäärän eteen työskentelemme.

Kollegat,

Ulkoasiainhallinnon johto on jatkuvasti muistuttanut depriorisoinnin välttämättömyydestä priorisoinnin yhteydessä. Valitettavasti Venäjä-asioiden ja turvallisuuspolitiikan nousu ei yhtään vähennä muiden asioiden merkitystä. Pikemminkin käy niin, että niidenkin hoito vaikeutuu, jos Ukrainan tilanteen spiraalia ei saada katkaistua.  

Ukrainan kriisin alkuvaiheessa mitätöitiin Budapestin asiakirja, jolla Ukrainan turvallisuus taattiin maan luopuessa ydinaseista. Paha signaali niille maille, jotka ovat huolissaan ydinaseiden leviämisen merkityksestä omalle turvallisuudelleen.  

Onko Ukrainan kriisi jo aiheuttanut vaikeasti korjattavia vaurioita kansainvälisessä sopimusjärjestelmässä? Näyttäisi siltä, että suurvallat pystyvät edelleen keskustelemaan sellaisista asioista kuin Iranin ydinohjelma tai ISIS-kalifaatin aiheuttama humanitaarinen katastrofi ja hälyttävä uhka ei pelkästään sen nykyisellä valta-alueella vaan myös Euroopalle. 

Tuntuu entistä tärkeämmältä, että Suomi voi tarjota hyviä ulkopoliittisia palveluita erityisesti tilanteissa, joissa voimme samalla edistää maailman keskeisten toimijoiden välistä yhteistyötä. Sellaiset hankkeet kuin osallistuminen Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamiseen, Lähi-idän joukkotuhoaseista vapaan vyöhykkeen edistäminen, ydinterroririskin vähentämiseen liittyvän konferenssin järjestäminen ja osallistuminen terveysturva-aloitteeseen ovat myös uudessa turvallisuuspoliittisessa maailmantilanteessa oikeaan osuvia.

Kehityspolitiikka – ja sen keskeinen työväline kehitysyhteistyö – on välttämätön osa kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.  Afganistan on siitä selkeä esimerkki. Mikä olisi näköala Afganistanissa ISAF-operaation jälkeisessä tilanteessa ilman kehitysohjelmia? Miten pystyisimme vaikuttamaan Suomenkin tilanteeseen heijastuvaan Somaliaan ilman kehitysyhteistyön antamia välineitä?  Miten voisimme tukea Lähi-idän rauhanprosessia ilman kehitystukea palestiinalaisille?

Olen törmännyt perittyyn tapaan suhtautua kehitysyhteistyöhön kuin käenpoikaseen, joka työntää tärkeämpiä asioita ulos pesästä. Asenteeseen, jonka mukaan kehitysyhteistyö kuuluu menneeseen ja se sopii ajaa alas. Olen eri mieltä. Kehitysyhteistyö kuuluu tulevaisuuteen edellyttäen, että se jatkuvasti uudistuu, kuten meillä jo tapahtuukin.

Katseiden suuntaaminen kaikkein vaikeimpiin tilanteisiin on tärkeä osa kokonaisvaltaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kehitysyhteistyöllä voimme yhdessä muiden kanssa pyrkiä vaikuttamaan ennalta ehkäisevästi sellaisten ilmiöiden torjumiseksi kuten hallitsemattomat muuttoliikkeet ja terrorismin leviäminen.  Samalla on otettava huomioon kaikki hauraiden valtioiden politiikkaan liittyvät toiminnan vaikeudet, epäonnistumisten todennäköisyydet, turvariskit ja vaikeiden toimintaympäristöjen aiheuttamat poikkeukselliset kustannukset.

Hyvät kollegat,

ennen Ukrainan kriisiä minulla oli tapana todeta, että talousdiplomatian merkitys vahvistuu. Euroopan maiden talousdiplomatian merkitys alkoi kasvaa Lehman Brothers -finanssikriisin vanavedessä ja on entisestään vahvistunut eurokriisin seurauksena. Olemme voineet seurata, kuinka EU-maa toisensa jälkeen pyrkii vahvistamaan diplomaattista läsnäoloaan ja muita talousintressien edistämistoimia Euroopan ulkopuolella.

Jos Ukrainan kriisi on nostanut esille turvallisuuspolitiikan merkityksen, on se samalla luonut uusia haasteita talousdiplomatiallekin. Lyhyellä tähtäimellä Suomen elintarviketeollisuus etsii uusia markkinoita seurauksena Venäjän sektoriin kohdistetuista vastapakotteista. Mikäli pakotetilanne jää pitkäksi ajaksi voimaan, voivat Venäjän markkinapotentiaaliin liittyvät odotukset jäädä suurelta osin toteutumatta.

Pystymmekö riittävästi tukemaan elinkeinoelämää toimimaan kaukaisemmilla markkinoilla kuin Venäjä? Onko Team Finland riittävässä iskukunnossa vastaamaan tähän haasteeseen?

Team Finland -rakenteet alkavat sinällään olla kunnossa. Finpro on käynyt läpi vaikean rakenneuudistuksen ja supistanut läsnäoloaan maailmalla.  Yhteistyöasenteet uudistetussa Finprossa ovat silti kohdallaan. Maakuvatoiminnan työjaot ja vastuut ovat nekin kunnossa, mihin on oleellisesti vaikuttanut myös UM:n viestintäosaston perusteellinen uudistus.

Mutta onko Suomi-promootio paremmassa toimintakunnossa tänään kuin vaalikauden alussa?  Yhteistyövalmiudet ovat ilman muuta paremmat.  Välttämätön vuoropuhelu erityisesti talouselämän ja myös kulttuurielämän kanssa on vahvistunut ja vahvistuu edelleen. Saamme todennäköisesti enemmän aikaiseksi samoilla voimavaroilla. Mutta mitalilla on toinen puoli.

Voimavarat eivät ole enää samat. Ulkoasianhallinnon voimavarat ovat oleellisesti supistuneet, sillä olemme sulkeneet 10 edustustoa vuoden 2010 jälkeen ja muut edustustot ovat menettäneet voimavarojaan toistuvilla juustohöyläleikkauksilla. Finpro on menettänyt resurssejaan vähintään vastaavalla tavalla. Eivätkä kulttuuri-instituutitkaan ole välttyneet tältä käsittelyltä.

Arvioni onkin, että olemme riskaabelilla tavalla menettämässä tehoja promootiotoiminnassa hetkellä, jolloin Suomen vienti on syvissä vaikeuksissa ja elinkeinoelämä kaipaa tukea merkitykseltään kasvavilla markkinoilla.

Kollegat,

Ulkoasiainhallinnon toimintakyvyn ylläpitämiseen kohdistuu poikkeuksellisen pahoja ja historiallisen hankalia epävarmuustekijöitä ja uhkia. Jos ne kaikki realisoituisivat, on edessämme Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talousdiplomatian romahdus kaikilla sektoreilla.  Epävarmuustekijät ja uhat ovat monilukuisia.

Viime syksynä meille vakuutettiin, että tämän vaalikauden leikkaukset on tehty. Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tuella ja budjettimme sisäisen uudelleenallokoinnin ansiosta pääsimme sellaiseen tasapainoon, että edustustojen lakkautusohjelma keskeytettiin. Pystyimme jopa avaamaan kaksi uutta toimipistettä Yangoonissa ja Bogotassa.

Kevään kehysriihessä tilanne revittiin taas auki. Kehysleikkausten johdosta meidän on pakko sulkea 5–10 edustustoa, vähentää lähetettyjen virkamiesten kokonaismäärää ja supistaa henkilökuntaa Helsingissä myös substanssitehtävissä.

Kehysleikkausten lisäksi tulojen kertymä on huonontunut venäläisten heikentyneen viisumikysynnän vuoksi. Kysynnän huippuvuosina syntynyt puskuriraha on käytetty loppuun: ensin turvallisen viestinnän rakentamiseksi ja tänä vuonna tulopuolella syntyneen aukon kattamiseksi.

Ensi vuoden alusta aukko tileissä on täytettävä joko uudella määrärahalla tai supistamalla toimintaamme.

Eikä tässä vielä kaikki. Valtion keskushallintohanke etenee ja ensi vuoden maaliskuussa aloittaa uusi VNK:n alainen, kaikille ministeriöille tukipalveluita antava virasto VNHY toimintansa.  Hankkeen johdolla on ollut vaikeuksia sisäistää UM:n toiminnan poikkeavaa luonnetta, ministeriöstä ja edustustoista koostuvaa integroitunutta ulkoasiainhallinnon kokonaisuutta.  

Koska meidän alaisuudessamme ei ole virastoja on tilastoissa syntynyt harhakuva, että UM:llä on reippaasti paremmin resursseja kuin muilla ministeriöillä. Neuvottelut ja muut valmistelut ovat jatkuneet läpi koko kesän.  On varmistettava, että VNHY:lle siirtyy vain ja ainoastaan ne resurssit, jotka ovat kiinnitettyjä niihin palveluihin, joista VNHY tulee vastaamaan UM:n puolesta.

Budjettipäätökset tehdään ennen kun ehditte matkustaa asemamaahanne. Näin viikon alussa on vielä mahdotonta antaa tätä tarkempia tietoa siitä, mikä on ulkoasiainhallinnon kohtalo. Oma tunnelmani liikkuu "mellan hopp och förtvivlan".

UM:n neuvottelut VM:n kanssa antoivat toivoa. En usko, että pahin kauhuskenaario toteutuu. Hallitus ja koko ulkopoliittinen johto on hyvin tietoinen UM:n taloudellisesta ahdingosta. Niin ovat myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunta ja monet muut keskeiset parlamentaariset vaikuttajat. Jos budjettikäsittelyn lopputulos johtaisi siihen, että meidän olisi supistettava Suomen kansainvälistä läsnäoloa kymmenellä tai kahdellakymmenellä edustustolla on se tulkittava maan johdon tietoiseksi tahdoksi. Tahattomasta erehdyksestä ei voi olla kyse.

Kollegat,

On itsestään selvää, että lobbaustoiminta tai poliittinen vaikuttaminen eivät ratkaise ulkoasiainhallinnon merkitystä ja asemaa tai edustustoverkon laajuutta ja toimintakykyä. Meidät pelastaa vain laadukas, tuloksekas ja tehokas toiminta sekä korkea osaaminen.

Olemme tehneet runsaasti työtä tehokkuuden ja tuloksellisuuden eteen. Olemme saaneet laajasti tunnustusta viisumitoiminnan digitalisoimisesta ja paikkariippumattoman käsittelyratkaisun kehittämisestä.  Tehostamme edelleen kansalaispalvelujamme. Konsulipalvelulain uudistamisesitys annetaan eduskunnalle lähipäivinä. Se tulee antamaan meille uutta joustavuutta kansalaispalveluiden järjestämisessä ja myös säästöjä. Olemme kehittäneet edustustojen yhteishallintoja ja sitä työtä jatketaan. Tehostamme kiinteistöjen käyttöä. 

Voimme hyvällä omatunnolla olla ylpeitä suoritus- ja uudistumiskyvystämme.

Olemme myös panostaneet merkittävästi työhyvinvointiin ja johtamisen kehittämistyöhön. Valtionhallinnon yhteisessä arvioinnissa voitimme Kaiku-palkinnon. Olemme nähneet, kuinka on päästy irti työyhteisöongelmista ja kuinka työviihtyvyys on parantunut ja suorituskyky noussut.

Hyvät ystävät,

Entisessä tehtävässäni minulla oli tapana sanoa, että toimin ikävien viestien välittäjänä.  Huomaan, että en ole vieläkään päässyt irti tästä tyylilajista. Tästä voinen ainakin osittain syyttää meistä riippumattomia muutostrendejä.

Niistä voimme vetää vain yhden johtopäätöksen: menestyvä Suomi kaipaa kipeämmin kuin pitkään aikaan riittävän kattavassa edustustoverkossa toimivia, ammattitaitoisia diplomaattejaan. 

Tämä dokumentti

Päivitetty 25.8.2014

Takaisin ylös