Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 19.8.2014

Mikä motivoi avustustyöntekijöitä?

Humanitaarisen avun työntekijät tekevät työtään vaikeissa olosuhteissa. Työ on kuitenkin palkitsevaa esimerkiksi silloin, kun näkee ihmisten toivon heräävän ja he alkavat itse auttaa itseään. 

"Erityisesti paikalliset ihmiset innostavat jatkamaan kenttätyötä. Lasten ja nuorten kasvoilta heijastuu tarttuva ilo ja nauru, kun yhdessä keksitään ratkaisuja maanosan ongelmiin. Afrikan nuorissa on sen tulevaisuus ", sanoo Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun asiantuntija Katri Tukiainen

Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun asiantuntija Katri Tukiainen, kuva: Pelastakaa Lapset
Pelastakaa Lapset ry:n lastensuojelun asiantuntija Katri Tukiainen, kuva: Pelastakaa Lapset

Länsi-Afrikassa humanitaarista lastensuojelutyötä tarvitaan erityisesti Pohjois-Malissa, missä aseellinen konflikti vaikeuttaa lasten normaalia arkea ja koulunkäyntiä.

Ongelmalliset maanomistussuhteet, paimentolaisten ja maanviljelijäväestön kireät suhteet sekä kilpailu vähenevistä luonnonvaroista ja viljelymaasta lisäävät konfliktiherkkyyttä alueella.

Itä-Afrikassa sijaitsevan Kenian pohjoisosat kärsivät jatkuvasti kuivuudesta. Heimojen väliset jännitteet ja pelko ajautumisesta konfliktiin on läsnä. Somaliasta ja Etelä-Sudanista saapuu Keniaan pakolaisvirtoja, ja Somalian epävakaus on lisännyt yksittäisten terrori-iskujen määrää viime vuosina.

Lapsen tarina voi
johtaa avustustoimintaan

Hätäaputiedottajana World Visionin Kenian-toimistossa työskentelevän Lucy Amatikide Murungan työn keskiössä on lasten asema kriiseissä.

World Visionin Kenian-toimistossa työskentelevä Lucy Amatikide Murunga. Kuva: World Vision
Lucy Murunga kohtaa työssään paljon kärsimystä. Kuva: World Vision

"Kertomalla yhden lapsen tarinan, voin samalla välittää tietoa useista samassa tilanteessa olevista. Jos onnistun tuomaan julki, miten kriisi vaikuttaa pienten lasten elämään ja tämä johtaa avustustoimintaan ja ihmishenkien pelastumiseen, olen saanut aikaan jotakin."

Yritysmaailmasta Filippiinien Punaiseen Ristiin siirtynyt Ana Villa Mariquina halusi auttaa ihmisiä, jotka olivat menettäneet omaisuutensa, elantonsa, tai läheisensä.

"Hänelle mielenpainuvimpia kokemuksia ovat olleet Bopha- ja Haiyan-taifuunien jälkeinen tilannekartoitus paikan päällä. Ne auttoivat ymmärtämään miten tärkeää on saada apu heti perille katastrofien uhreille ja tiedottaa heidän tilanteestaan.

Ana Villa Mariquina työskentelee Filippiinien Punaisella Ristillä. Kuva: SPR
Ana Villa Mariquina työskentelee Filippiinien Punaisella Ristillä. Kuva: SPR

"Haastavinta työssäni on vakuuttaa tavalliset ihmiset, ja joskus virkamiehet, siitä että katastrofivalmiutta täytyy pitää koko ajan yllä, jotta ihmisiä ei kuolisi turhaan katastrofeissa", hän sanoo.

"Avunsaajien kiitollisuus tekee nöyräksi: heidän hymynsä ja tuhannet kiitoksensa lämmittävät sydäntä."

Kongolaiset unohtuneet

Juha Koski koordinoi Fidan humanitaarista apua Kongon Demokraattisen tasavallan itäosissa sekä Länsi-Ugandassa. Konflikti Kongossa on jatkunut vuosia, ja sen uutisarvo on ajan mittaan vähentynyt, jolloin esimerkiksi rahoituksen saaminen humanitaariselle avulle vaikeutuu.

"Ihmisten olisi silti hyvä muistaa yli kahta miljoonaa kongolaista, jotka tarvitsevat edelleen humanitaarista apua", hän muistuttaa.

Juha Koski koordinoi Fidan humanitaarista apua Kongon Demokraattisen tasavallan itäosissa sekä Länsi-Ugandassa. Kuva: Fida International
Koskea motivoi jaksamaan ihmisarvo, eli tietoisuus siitä, että jokainen meistä on yhtä arvokas ja sen vuoksi auttamisen arvoinen. Kuva: Fida International

Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän humanitaarisen avun asiantuntija Johanna Tervo suunnittelee ja koordinoi parhaillaan Jerusalemissa humanitaarisen avun toimittamista Gazaan. Avustustarvikkeiden hankinnat, jakelutavat, -alueet ja vastaanottajat mietitään tarkasti etukäteen ja avun viemistä varten hankitaan tarvittavat luvat.

Johanna Tervo. Kuva: Mhammad Smadi, Kirkon ulkomaanapu
Johanna Tervo. Kuva: Mhammad Smadi, Kirkon ulkomaanapu

Palkitsevinta hänen mielestään on nähdä toivon heräävän.

"Hetket, jolloin saa kokea työnsä väliaikaisuuden ovat hienoja. Kun näkee, että apu on tullut tarpeeseen ja auttanut ihmiset pahimman yli ja he alkavat auttamaan itseään ja rakentamaan elämäänsä sen hetken valmiuksiensa mukaan, se on aina motivoivaa", hän sanoo.

Takaisin ylös