Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 1.3.2013 | Suomen suurlähetystö, Bern

Täällä Bern – Suora demokratia kohtaa markkinatalouden

Antti PutkonenAntti Putkonen

Tehdään koe. Otetaan kahta eri kansallista asiaa koskevat otsikot päivän lehdistä, ja katsotaan löytyykö niille yhteistä nimittäjää. Los geht’s! Mitä yhteistä on matkailijoiden hotelliyöpymisillä Sveitsissä ja tulevalla kansanäänestyksellä, jossa päätetään saavatko osakkeenomistajat määritellä yritysten johdon palkat? Jatka lukemista niin yritetään selvittää.

Viime vuonna kirjoitin tälle palstalle kevätauringon paisteesta ja turistien vähyydestä. Matkailuala kantoi tuolloin huolta vahvasta frangista ja sen myötä yhä kallistuneesta matkailusta Sveitsissä. Taustalla olivat tilastot hotelliyöpymisten hiipumisesta. Nyt tuoreet tilastot kertovat, että rinteissä on tilaa enemmän kuin koskaan, tai ainakaan vuoden 2005 jälkeen: vuonna 2012 hotelliyöpymiset jatkoivat tippumistaan, tällä kertaa kaksi prosenttia. Tilastoja kaunistaa loppuvuoden erinomainen lumitilanne ja pitkien pyhien kertymä. Hälytyskellot soivat silti, eikö Sveitsin brändi enää tosiaankaan myy? Jos ensi vuonna eteen tulee huono lumivuosi, niin matkailualan kriisi on valmis.

Perinteisesti suurin osa matkailijoista Sveitsiin tulee naapurimaista ja Euroopasta ylipäätänsä. Vaikka kohteet kuten Verbier, Gstaad ja St. Moritz ovat yhä globaalin jet setin vakiokohteita, ei eurooppalaisia massoja ole vallitsevassa taloustilanteessa enää helppo saada vanhoilla meriiteillä tulemaan. Sveitsiläinen vieraanvaraisuus, rösti ja fondue toki löytyvät edelleen, mutta yhä useammin ei-sveitsiläisten työntekijöiden tarjoilemana, naapurimaita kovemman hintalapun kera. Sveitsin kilpi on tässä mielessä haalistunut, monet kokevat saavansa yhtä hyvät rinteet mutta tuntuvasti halvemmalla naapurimaista, joten pelkästä eksotiikasta ei Sveitsiin alppikyliin enää tulla. Tilastot osoittavat myös, että vaikka valtaosa toistuvasti Sveitsiin tulevista matkailijoista on edelleen maalle uskollisia, on matkojen kesto lyhentynyt selvästi.

Valoa turismi-ikkunaan tuo aasialaisten matkailijoiden tuntuva kasvu. Kiinasta ja Lähi-idästä tulleiden matkailijoiden määrät kasvoivat peräti neljänneksen vuoteen 2011 verrattuna. Trendi on selvä muillakin sektoreilla – monien tuotteiden myynti itään vetää Sveitsin taloutta eteenpäin ja tuo lisää diversifikaatiota vientimarkkinoille. Panostus tuottaa siinä mielessä tulosta, että Sveitsi on jo pitkään tehnyt aktiivista taloudellisten ulkosuhteiden työtä Euroopan ulkopuolisilla markkinoilla.

Sveitsissä äänestetään maaliskuun kolmantena päivänä ns. Abzockerei-aloitteesta (tunnetaan myös aloitteen perustajan mukaan Minder-aloitteena). Aloite, jonka vaadittavat yli 100 000 allekirjoittajaa kerättiin jo viisi vuotta sitten, huipentuu tulevana sunnuntaina äänestykseen, jossa päätetään saavatko yritysten osakkeenomistajat huomattavan määrän lisävaltuuksia yritysten ylimmän johdon palkkausta päätettäessä. Suora demokratia kohtaa markkinatalouden konkreettisella tavalla.

Aloitteen läpimeno veisi mukanaan myös niin sanotut kultaiset kädenpuristukset, joista viime aikoina on kohistu erityisesti Novartiksen eronneen hallituksen puheenjohtajan ja entisen toimitusjohtajan Daniel Vasellan reilun 58 miljoonan euron erorahan myötä. Vasellan kohdalla puhuttiin myös kultaisista käsiraudoista, sillä maksu oli itse asiassa tarkoitettu korvaukseksi kuuden vuoden kiellolle toimia alan yrityksissä. Novartis on sittemmin erorahan perunut, ja Vasellakin ehti sen jo tätä ennen osoittaa hyväntekeväisyyteen. Mutta vahinko oli jo tehty. Vaikka aloitteen läpimenoa on jo ennen tapaus Vasellan julkituloa pidetty todennäköisenä, oli Novartiksen ajoitus poikkeuksellisen huono, saaden lähes koko yhteiskunnan takajaloilleen.

Aloitteelle on tullut näkyvä vasta-kampanja, jolla on pyritty pehmentämään schaffhausenilaisen liikemiehen Thomas Minderin jo vuonna 2006 perustaman aloitteen sitovuutta. Teollisuusjärjestöt näkevät, että aloitteen läpimeno sellaisenaan on haitaksi yrityksille, joiden kilpailukyvyn ja sen myötä työllistävän vaikutuksen voidaan nähdä heikentyvän liian kireän palkitsemiskulttuurin myötä.

Palataan heittämääni haasteeseen. Voidaanko Sveitsin matkailualan toiveista idän suuntaan ja kansan parista kummunneesta aloitteesta rajoittaa yritysjohdon palkkioita löytää yhteistä nimittäjää? Aivan suoraa suhdetta ei toki ole helppoa osoittaa, mutta yhteistä nimittäjääkin on mahdollista havainnoida.

Taloudellisten toimien suuntaaminen itään jo usean vuoden ajan ja myös suoran demokratian kautta äänestykseen saakka edennyt aloite markkinavoimien kontrolloimiseksi osoittavat, että tämä moniulotteinen, monien mielestä konservatiivinen yhteiskunta itse asiassa pystyy hyvissä ajoin näkemään maailmantalouden kannalta itselleen tärkeiden muutosten suunnan ja tahdin.

Monet maat ovat puhuneet Aasian ja Lähi-idän markkinoiden tärkeydestä, mutta kovin moni ei lopulta ole saman tein ryhtynyt sanoista tekoihin. Sveitsiläisiä ei voi hidastelusta tällä saralla syyttää, vaan Aasian nousua on lähdetty ennakkoluulottomasti ruokkimaan jo vuosien ajan, luoden monille sveitsiläisille yrityksille ja tuotteille uusia markkinoita idässä.

Samaa voidaan nähdä myös uurnille tulevasta aloitteesta. Jo vuonna 2008 oli 114 000 sveitsiläistä sitä mieltä, että yritysten palkitsemisjärjestelmät ovat karkaamassa käsistä ja tarvitsevat muutosta. Samaa keskustelua on enenevässä määrin nähty ympäri Eurooppaa vasta viime vuosina, erityisesti talouskriisin myllerryksessä.

Voiko näistä kahdesta teemasta sitten vetää vuorikristallin kirkkaan johtopäätöksen? Yritetään ainakin, toteamalla, että Sveitsi on osoittanut pystyvänsä muutoksiin, kun kansallinen etu sitä vaatii.

Tuntosarvina toimivat esimerkiksi Davosin talousfoorumin kaltaiset tapahtumat, joissa ajatusten ja huippujohtajien, poliitikkojenkin, virrasta on löydettävissä maailmanlaajuisen muutoksen trendejä. Osansa on myös niillä tuhansilla kansainvälisillä yrityksillä, jotka maassa pitävät päämajojaan, antaen välittömän feedbackin maan tekemistä kansainväliseen kilpailukykyyn ja uudistumiseen liittyvistä ratkaisuista.

Pankkisalaisuuden raottaminen ja todennäköisesti ennen pitkää poistaminen on myös esimerkkinä siitä, että uudistumista kansallisesti tärkeillä saroilla ei kaihdeta silloin, kun ymmärretään laajemman, Sveitsille tärkeän taloudellisen muutoksen olevan käynnissä.

Ulkoasiainsihteeri Antti Putkonen
1.3.2013
Suomen suurlähetystö, Bern

Päivitetty 1.3.2013

Takaisin ylös