Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 14.1.2013 | Suomen suurlähetystö, Kiova

Uudistuspaineita Ukrainan taloudessa

Ukrainan talousindikaattorit kääntyivät vuonna 2012 laskuun. Talouskehitykseen ovat vaikuttaneet vientituotteiden huono kysyntä sekä välttämättömien talousuudistusten viivästyminen. Ulkoisissa taloussuhteissaan Ukraina tasapainottelee EU:n ja Venäjän välillä. WTO-kumppaninsa se onnistui viime syksynä hämmästyttämään vaatimalla liittymissopimuksensa ehtojen uudelleenneuvottelua.

Eräiden arvioiden mukaan Ukraina olisi maailman ainoa maa, jonka talous ei vielä ole päässyt 2008–2009 talouskriisiä edeltävälle tasolle. Kuva: UggBoy, ccby 2.0Eräiden arvioiden mukaan Ukraina olisi maailman ainoa maa, jonka talous ei vielä ole päässyt 2008–2009 talouskriisiä edeltävälle tasolle. Kuva: UggBoy, ccby 2.0

Ukrainan talousindikaattorit ovat kääntyneet laskuun ensimmäistä kertaa vuoden 2009 jälkeen. Syynä huonolle talouskehitykselle ovat niin Ukrainan vientituotteiden huono kysyntä kuin se, ettei Ukraina ole edennyt taloudelle välttämättömissä uudistuksissaan.

Ukrainan teollisuustuotanto väheni lokakuussa 2012 virallisten tietojen mukaan 4,2 % edellisvuotiseen verrattuna, eikä vuodelle 2012 odotettu enempää kuin kahden prosentin kasvua – koko vuoden viralliset tilastot saadaan myöhemmin. Vuoden 2013 kolmannella neljänneksellä Ukrainan talous laski 1,3 %, ja asiantuntijoiden mukaan puolen vuoden sisällä Ukrainan talous on vajonnut taantumaan.

Protektionismi nostaa päätään WTO-politiikassa

Ukraina hämmästytti kauppakumppaneitaan alkusyksystä kertomalla aikeistaan neuvotella uudelleen WTO-liittymissopimuksensa ehdot. Tämä käsittäisi 370 tariffilinjaa ja koskisi kahden miljardin euron arvoista EU-kauppaa, arviolta puoliksi maataloustuotteita ja puoliksi teollisuustuotteita. Mikäli tämä tapahtuisi, kyseessä olisi WTO:n historian suurin liittymissopimuksen uudelleenneuvottelu. Mahdolliset tariffinostot Ukraina joutuisi WTO:n sääntöjen mukaisesti korvaamaan vastaavalla liberalisaatiolla joillain muilla kaupan alueilla, eikä kyseinen kompensaatio olisi käytännössä mahdollinen.

Lisäksi neljä vuotta WTO:n jäsenenä ollut Ukraina ilmoitti loppuvuodesta nostavansa sadan tuotteen tuontitulleja WTO-velvoitteidensa rajojen sisällä tammikuun 2013 alusta alkaen. Tariffinostoilla pyrittäneen sekä tukemaan kriisiytyvää valtiontaloutta että puolustamaan oligarkkien kotimarkkinateollisuutta.

Ukrainan WTO-toimet ovat ristiriidassa myös EU–Ukraina-assosiaatiosopimuksen osana olevan DCFTA:n (Deep and Comprehensive Free Trade Agreement) kanssa. DCFTA:han edellyttää päinvastoin lisätoimia kaupan vapauttamiseksi, ja EU neuvottelee vapaakauppasopimuksia WTO-sopimusten pohjalta. Toimet ovat herättäneet pohdintoja siitä, miten Ukraina lopulta suhtautuu DCFTA:n solmimiseen EU:n kanssa.

Tasapainottelua EU:n ja Venäjän välillä

EU ja Ukraina ovat siis neuvotelleet valmiiksi ja parafoineet assosiaatiosopimuksensa, mukaan lukien laajan ja kattavan vapaakauppasopimus DCFTA:n. Assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiselle EU on asettanut ehtoja, joita Ukraina ei toistaiseksi ole kyennyt täyttämään. Samanaikaisesti Ukrainan kauppapolitiikka on vienyt sitä yhä kauemmas DCFTA-sopimuksen hengestä.

Ukrainalaispoliitikot kuitenkin puhuvat talouden eurointegraatiosta varsin lämpimään sävyyn. Tämän retoriikan yhtenä tavoitteena lienee luoda vastapainoa Venäjän taloudellisille pyrkimyksille Ukrainassa. Eurointegraatiota suurempi ongelma maan taloudellisen vallan pitäjille olisi Venäjän, Kazakstanin ja Valko-Venäjän muodostama tulliliitto. Venäjä haluaisi Ukrainan ehdottomasti mukaan ja olisi vastapalveluksena valmis alentamaan sille myymänsä maakaasun hintaa merkittävästi.

Tulliliiton jäsenyys saattaisi kuitenkin merkittävästi heikentää Ukrainan oligarkkien valtaa, koska Venäjän oligarkit ovat näitä yleisesti ottaen voimakkaampia ja useiden arvioiden mukaan voisivat saada Ukrainan talouselämän hallintaansa. Ukrainan liittyminen tulliliittoon ei siten ole lähiaikoina näköpiirissä. Vastapainoksi Ukraina on pyrkinyt tiivistämään taloussuhteitaan myös esimerkiksi Kiinan ja Turkin suuntaan. Kuitenkin nimenomaan Venäjä ja EU-maat ovat Ukrainan tärkeimpiä kauppakumppaneita eikä niitä voi käytännössä korvata muilla.

Grivnan arvon puolustusta

28.10.2012 järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen paineet Ukrainan valuutan grivnan devalvoimiseksi ovat kasvaneet. Maan valuuttareservit ovat huventuneet kovaa vauhtia. Ukraina kuluttaa tällä hetkellä enemmän rahaa tuontituotteiden ostamiseen kuin se saa vientituloja. Tähän on osasyynä muun muassa maan metalliteollisuuden viennin heikkeneminen.

Inflaation torjunnassa Ukraina on kuluvana vuonna onnistunut. Valtion tilastokomitean tietojen mukaan loppukesästä Ukrainan taloudessa jopa koettiin deflaatiota. Tässä tosin auttaa se, että Ukrainassa inflaation laskemisen apuna käytetyn kuluttajahintaindeksin keskimääräisen kulutustuotteiden korista 53 % koostuu elintarvikkeista, kun esimerkiksi Saksassa osuus on 10 %. Mikäli edes leivän hinta saadaan pidettyä alhaalla, niin inflaatio ei voi merkittävästi nousta.

Toisin kuin monissa muissa Itä-Euroopan kehittyvissä maissa, Ukrainan kauppataseen vaje ei samassa mitassa johdu investointihyödykkeiden ostoista eivätkä sitä samassa suhteessa tasapainota ulkomaiset investoinnit. Lähiaikoina painetta valuutan arvolle luo osaltaan myös se, että Ukrainan tulee maksaa takaisin merkittäviä eriä IMF:ltä saamastaan lainasta. Vuoden 2012 lopussa erääntyi 1,8 miljardin US-dollarin laina, vuonna 2013 maksettavaa on noin kuusi miljardia US-dollaria.

Suhteet IMF:ään viileät

IMF on suositellut Ukrainalle joustavan valuuttakurssin käyttöönottoa. Kelluva valuuttakurssi auttaisi IMF:n mukaan Ukrainan vientivetoista taloutta kestämään ulkoisia shokkeja nykyistä paremmin. Tämän lisäksi IMF on suositellut eräitä muitakin keinoja talouden tervehdyttämiseksi kuten merkittäviä korotuksia valtion nykyisellään subventoimaan kotitalouksien tai yritysten maksaman energian hintaan, eläkejärjestelmän uudistusta sekä realistista valtionbudjettia.

Ukrainan hallinto on kuitenkin vastustanut IMF:n vaatimia uudistuksia. Tällä hetkellä Ukrainan valtiontalous lainaakin rahaa merkittävästi kalliimmalla kuin mitä se voisi saada IMF:ltä. Nähtäväksi jää, milloin Ukrainan ja IMF:n suhteessa tapahtuu edistystä.

Talouden raskas perintö

Ukraina on perinyt taloutensa rakenteen ja talouspoliittisen ajattelun Neuvostoliitosta ja kauempaakin historiasta. Viranomaistoiminta pikemminkin hankaloittaa ja rajoittaa yritystoimintaa kuin tukee sitä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa toimivan Fraser-instituutin vuoden 2012 taloudellisen vapauden indeksissä Ukraina luokiteltiin ”tukahdutettujen” maiden kategoriaan sijalle 163/179. Korruption osalta Transparency International arvioi vuonna 2012 Ukrainan sijalle 144/174.

Ukrainan talouspoliittiseen päätöksentekoon vaikuttavat merkittävästi oligarkit, kansallisomaisuuden itselleen hankkinut omistajaluokka, jonka edustajat joko myös itse ovat poliitikkoja tai voivat tarvittaessa ostaa poliitikoilta liiketoiminnallensa edullisia poliittisia päätöksiä ja apua monopolien luomisessa. IVY-alueen vaurain oligarkki on Rinat Ahmetov, jonka omaisuus lienee 16 miljardin US-dollarin luokkaa; eräiden arvioiden mukaan hän kontrolloisi jopa puolta Ukrainan talouselämästä.

Tunnusluvut

Ukrainan bkt/capita vuonna 2011 oli IMF:n arvion mukaan 3 624 USD, kun vastaava luku Suomessa oli 48 783 USD. Ukrainan suurimmat kauppakumppanit olivat vuonna 2010 Venäjä (31,7 %) ja EU (28,7 %). EU:lle Ukraina oli vasta 25. suurin kauppakumppani 0,9 % osuudellaan.

Suurimmat tuojat Ukrainaan vuonna 2010 olivat Venäjä (37 %), Kiina (8 %), Saksa (8 %) ja Puola (5 %). Ukrainan tärkeimmät vientimaat olivat Venäjä (26 %), Turkki (6 %), Italia (5 %) ja Valko-Venäjä (4 %).

Ulkomaisten investointien kokonaismäärä oli vuonna 2011 noin 47 miljardia US-dollaria, mikä on melko vähäinen saldo Ukrainan tarjoamiin mahdollisuuksiin verrattuna. Tärkeimmät investoijat olivat Kypros (jonka kautta maahan tulee suureksi osaksi ukrainalaista ja venäläistä pääomaa), Saksa, Alankomaat, Venäjä ja Itävalta. Ukrainalaisen keskipalkka vuonna 2011 oli noin 240 EUR/kk. Näkyvä vauraus on keskittynyt Kiovaan ja Itä-Ukrainaan ja sielläkin hyvin harvoille perheille.

Jussi Soini

Päivitetty 14.1.2013

Takaisin ylös