Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Julkaisut, 6.11.2012

Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön vertaisarvio 2012

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD-DAC)  jäsenmaista tehdään vertaisarvio (Peer Review of Development Policy and Development Cooperation) noin neljän vuoden välein. Jäsenmaiden keskinäiset vertailut auttavat oppimaan sekä jakamaan hyviä käytäntöjä ja kokemuksia. Vertaisarviossa annetaan suosituksia kehityspolitiikan tehostamiseksi ja toimintatapojen parantamiseksi. OECD seuraa suositusten toimeenpanoa jäsenmaan politiikassa, ohjelmissa ja käytännön toimissa.

Vertaisarviota tekevä ryhmä koostuu kahden muun OECD:n jäsenmaan edustajista sekä muutamasta sihteeristön edustajasta. Suomea tutkineet maat olivat Sveitsi ja Itävalta. Vertaisarvio Suomen kehityspolitiikasta ja kehitysyhteistyöstä julkaistiin 6. marraskuuta 2012. 

pdfOECD-DAC Peer Review of Finland's Development Policy and Development Cooperation in 2012 (PDF, 119 sivua, 1890 kt)

Tiivistelmä OECD:n vertaisarviosta 2012

1. Kehityspolitiikan strategiset linjaukset

Suositus 1.1: Suomen tulee luoda kehitysyhteistyölleen selkeät painopisteet ja tavoitteet suurimman vaikuttavuuden saavuttamiseksi. Hallituksen kehityspoliittisen toimenpideohjelman toimeenpanoa tulee keskittää ja yhdenmukaistaa linjauksilla ja ohjeistuksilla, jotka koskevat kahdenvälistä, monenkeskistä ja kansalaisyhteiskuntayhteistyötä.

2. Kehitystä tukeva politiikkajohdonmukaisuus

Suositus 2.1: Suomen tulee varmistaa, että hallituksen muut, kehitysmaihin vaikuttavat politiikkapäätökset tukevat kehitysmaiden mahdollisuutta kehitykseen, tai eivät ainakaan heikennä sitä. Suomen tulee etsiä synergioita ja välttää ristiriitoja politiikkapäätösten ja kehitysmaiden kehitystavoitteiden välillä. Tämä edellyttää valtionhallinnon toimijoiden vastuiden määrittelyä ja yhteensovittamismekanismien vahvistamista.

Suositus 2.2: Suomen tulee vahvistaa sellaisten kansallisten ja EU-politiikkojen seurantaa ja analyysiä, joilla on vaikutuksia kehitysmaihin, hankkimalla omaa tutkimustietoa tai hyödyntämällä ulkopuolisten lähteiden analyysiä. On myös painotettava edustustoverkostosta saatavaa palautetta.

3. Kehitysavun määrä ja kohdentaminen

Suositus 3.1: Suomen hallituksen tulee laatia strateginen suunnitelma kehitysyhteistyön 0,7 prosentin BKTL-osuuden saavuttamiseksi vuoteen 2015 mennessä, jotta Suomi täyttäisi kansainväliset sitoumuksensa ja olisi ennakoitava kumppani.

Suositus 3.2: Maksimoidakseen kehitysyhteistyönsä tuloksia ja vaikuttavuutta Suomen tulee jatkaa kehitysyhteistyön keskittämistä pitkäaikaisiin kumppanimaihinsa ja vähiten kehittyneisiin maihin sekä sellaisille painopistealueille, joilla Suomella on selkeää vaikuttavuutta.

Suositus 3.3: Kansalaisyhteiskunnan toimijoille suunnattavalle rahoitukselle ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön laadun parantamiseksi on luotava strateginen lähestymistapa, joka keskittyy ohjelmapohjaiseen rahoitukseen, minimoi ulkoministeriön hallinnollista työtä ja vahvistaa mahdollisuutta keskittyä kansalaisjärjestöjen toiminnan tuloksellisuuteen.

4. Organisaatio ja johtaminen

Suositus 4.1: Suomen tulee varmistaa kehityspoliittisen toimenpideohjelmansa johdonmukainen toimeenpano yhtenäisillä, ajanmukaisilla työkaluilla, ohjeistuksilla ja koulutuksella koko kehitysyhteistyötä tekevälle henkilöstölle ulkoministeriössä ja edustustoissa. Samalla Suomen tulee säilyttää joustavuus toimintatavoissaan.

Suositus 4.2: Ulkoministeriön tulee edistää kehitysyhteistyön toimivallan hajauttamista kehitysmaissa oleville edustustoille. Muun muassa taloudellisen toimivallan delegoinnin vaikutusta edustustojen toimintaedellytyksiin ja Suomen vaikuttavuuteen maatasolla on selvitettävä.

Suositus 4.3: Ulkoministeriön on pidettävä kiinni kokeneista kehitysyhteistyön osaajista: on varmistettava, että kehitysyhteistyötä osaavia diplomaatteja nimitetään ulkoasiainhallinnon kehityspoliittisiin tehtäviin ja parannettava erityisvirkamiesten ja paikalta palkatun henkilöstön etenemismahdollisuuksia. On luotava koko henkilöstöä koskeva kehityspolitiikan ja – yhteistyön koulutussuunnitelma ja varmistettava sen toimeenpano.

5. Kehitysyhteistyön tulosten ja vaikuttavuuden parantaminen

Suositus 5.1: Suomen tulee tehdä monivuotisia maksusitoumuksia aina kun mahdollista ja tiedottaa niistä kahdenvälisille ja monenkeskisille kumppaneilleen. Uusien maaohjelmien tulee vahvistaa tukea kumppanimaiden omille painopistealueille.

Suositus 5.2: Suomen tulee arvioida nykyiset rahoituskeinot kehitysmaiden yksityissektorin vahvistamiseksi ja etsiä uusia, kysyntään perustuvia, paikallisten omistamia ja sitomattomia keinoja kehitysmaiden yksityissektorin toimintaedellytysten parantamiseksi.

6. Humanitaarinen apu

Suositus 6.1: Suomen tulee viimeistellä, julkaista ja toimeenpanna uusi humanitaarisen avun linjaus, joka keskittyy rajalliseen määrään tavoitteita niillä alueilla, joilla Suomella on eniten vaikuttavuutta.

Suositus 6.2: Humanitaaristen avustusten perillemenon nopeuttamiseksi päätöksentekoa tulisi delegoida alemmalle tasolle ja hätäapumaksatuksia hidastavat hallinnolliset rajoitteet poistaa.
 

Tämä dokumentti

Päivitetty 6.11.2012

Takaisin ylös