Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 28.5.2012 | Suomen suurlähetystö, Zagreb

Kroatian uusi hallitus hakee kasvua talouteen

Kroatian uusi hallitus on joutunut aloittamaan työnsä tilanteessa, jota varjostavat korkea työttömyys ja talouden heikot kasvunäkymät. Huhtikuun lopussa julkaistu Euroopan komission monitorointiraportti Kroatian EU-liittymisvalmistelujen osalta nostaa esille telakoiden uudelleenjärjestelyprosessin, valtionyritysten yksityistämisen, julkiset hankinnat ja valtionyhtiöiden johdon intressiristiriidat.

Ennen kansainvälistä rahoituskriisiä Kroatian tilanne näytti kansantalouden tunnuslukujen valossa varsin lupaavalta ja talous oli nousujohteista vuodesta 1994 aina vuoteen 2008 asti. Kasvu perustui pitkälti kotitalouksien rohkeaan lainanottoon ja reippaaseen kulutukseen. Maailmantalouden notkahduksen ensimmäinen aalto saapui Kroatiaan pienellä viiveellä ja talouskasvu jämähti nollaan vuonna 2011. Nyt Kroatian kansantaloudelle povataan taas kasvua.

Kunnianhimoisia kasvutavoitteita ei kuitenkaan tulla saavuttamaan ilman lisätoimenpiteitä. Edellisen hallituksen aikana talouskasvun elpymiselle ei luotu kestävää pohjaa, joten ihmeitä on turha odottaa yhdessä yössä.

Uusi hallitus on kuitenkin saanut kiitosta siitä, että se on perehtynyt vakavasti talouden ongelmakohtiin ja on valmis muutoksiin. Hyvänä esimerkkinä on valtion budjetti, jota ensimmäisen kerran kahteenkymmeneen vuoteen leikattiin niin, että se on edellisvuotta pienempi

Tahtotila ja todellisuus

Epävarmuustekijät maailmantalouden kehityksessä vaikuttavat vääjäämättä myös Kroatian kasvuun lähivuosien aikana. Kroatia on voimakkaasti tuonnista ja palveluista riippuvainen talous. Ulkomaankaupasta noin puolet käydään EU-maiden kanssa tärkeimpien kauppakumppanien ollessa Saksa ja Italia. 75 prosenttia ulkomaisista investoinneista tulee myös EU:sta.

Rahoitusmarkkinoiden ongelmilla on rahoituksen kallistumisen kautta vaikutuksensa myös velkaantuneeseen, 1.heinäkuuta 2013 Euroopan unioniin liittyvään Kroatiaan. Kroatian ainoa vaihtoehto on käyttää omia resursseja, hyödyntää tarjolla olevaa EU-rahaa ja hakea kasvua maan sisäisistä tekijöistä. Hallitus haluaa omien sanojensa mukaan herättää nukkuvat valtionyhtiöt, lisätä työpaikkoja ja tehdä Kroatiasta merkittävän rakennustyömaan vuoden loppuun mennessä. Työnteon korkea kustannustaso ja Kroatian kuuluminen eurooppalaisten verottajien kärkikaartiin eivät kuitenkaan ole omiaan edesauttamaan investointeja. Harmaan talouden osuus on suuri, arviolta noin 15–30 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Eläkeiän nostamisesta keskustellaan samaan aikaan kun painitaan suuren työttömyyden (20 prosenttia) ja sitäkin suuremman nuorisotyöttömyyden (lähes 40 prosenttia) kanssa. Työvoimatutkimuksen (LFS) mukaan todellinen työttömyys tosin on virallisia lukuja pienempi, noin 13 prosenttia, mikä osaltaan kuvaa pimeän työvoiman määrää markkinoilla.

Kroatian teollisuuspolitiikka – ollako vai eikö olla?

Teollisuuspolitiikkaa toteutetaan Kroatiassa lähinnä valtion tukien ja takuiden kautta. Kroatialta puuttuu määrätietoinen ja kestävällä pohjalla oleva teollisuuspolitiikka, jolla tuettaisiin kaupallisesti kestävien, markkinalähtöisten ja kilpailukykyisten pienten ja keskisuurten yritysten kasvua, innovaatiotoimintaa ja aluekehitystä. Kroatian teollisuuspolitiikan avainsektorit ovat perinteisesti olleet metalli- ja laivanrakennusteollisuus, jotka tällä hetkellä lähinnä tekevät tappiota.

Aikavälillä 2002–2009 valtiontuet käsittivät 2,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vaikka vuonna 2009 tuet laskivat 1,1 prosenttiin bruttokansantuotteesta, on Kroatian maksama tukiaissumma edelleen EU-maiden puolen prosentin keskiarvoa huomattavasti suurempi.

Laivanrakennusteollisuudella on pitkät perinteet Kroatiassa ja se on edelleen merkittävä työllistäjä rannikkoseudulla. Vaikka telakoiden tilauskirjat ovat pysyneet täynnä, likviditeetti on heikko. Polttavin ongelma on telakoiden suuri velkaantumisaste ja veloista johtuva korkotaakka. Toisaalta ilman valtiontakuita telakat eivät edes kykenisi itsenäiseen lainanottoon.

Kasvua energiainvestoinneista

Taloudesta vastaava varapääministeri Radimir Cacic on ilmoittanut julkisen sektorin investointisuunnitelman olevan 1,23 miljardia euroa prioriteettien ollessa energiaprojekteissa. Energian omavaraisuusastetta halutaan nostaa. Kroatia on maailman kahdeksanneksi suurin energiantuoja prosenttiosuudella mitattuna: 50 prosenttia maan tarpeesta katetaan tuontienergialla.

Hallituksen mukaan investointeja aiotaan lisätä myös turvautumalla suureen joukkoon valtionyhtiöiden pienempiä investointiprojekteja. Lisäksi vauhtia haetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista eli PPP-hankkeista (Public Private Partnership) eritoten energiatehokkaiden koulujen, vanhainkotien, vankiloiden, terveyskeskusten ja muiden julkisrakennusten rakentamisessa.

Samaan aikaan kun uusi hallitus myönsi lupia kauan jäissä olleille, yhteensä 186 miljoonan euron arvoisille tuulivoimahankkeille, talousministeriöstä lähti kommentoitavaksi lakiluonnos, jolla uusiutuvien energialähteiden syöttötariffeja alennettaisiin. Ulkomaisten investoijien mukaan tämä johtaisi pahimmillaan jo melkein toteutusvaiheessa olevien projektien vesittymiseen. Samalla herää kysymys siitä, onko toimenpiteellä tarkoitus suosia kotimaisia yhtiöitä, ja pystyykö Kroatia täyttämään kansainväliset velvoitteensa eli lisäämään uusiutuvien energialähteiden osuutta sähkönkulutuksessa ja energiantuotannossa.

Investointien edistäminen

Kroatiassa on yli 800 valtionomisteista yritystä. Hallitus haluaa vauhdittaa valtionyhtiöiden yksityistämistä. Uusi hallitus on ilmoittanut perustavansa investointi- ja kilpailukykytoimiston, jonka tehtävä on auttaa sijoittajia identifioimaan ja toteuttamaan järkeviä liiketoimintahankkeita Kroatiassa.

Maailmanpankin maajohtajan Hongjoo Hahmin mukaan Kroatian uuden hallituksen kuherruskuukausi on ohitse ja nyt on tekojen aika. Kroatian markkinoilla toimivat ulkomaiset ja kotimaiset toimijat harmittelevat, ettei liiketoimintaympäristössä parannuksia ole juurikaan tapahtunut. Poliitikkojen retoriikka sen sijaan on aikaisempaa asiallisempaa eikä keskusteluissa enää käytetä esimerkiksi energian hintaa sosiaalipolitiikan välineenä. Talousasioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.
 

Päivitetty 28.5.2012

Takaisin ylös