Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Edustustojen raportit, 31.1.2012 | Suomen suurlähetystö, Kööpenhamina

Tämäkö on tulevaisuuden sampo?

Pohjoismaiden nopeasti ikääntyvä väestö asettaa vaatimukset uusille, innovatiivisille ratkaisuille hyvinvointiteknologian alalla. Samaan aikaan ikääntyvän väestön piilevä ostovoima palveluille on huomattava. Tuleva demograafinen rakenne kuitenkin edellyttää, että julkinen ja yksityinen sektori tekevät tiivistä yhteistyötä. Ainoastaan silloin voidaan ylläpitää hyvinvointivaltion perusrakenteita. Alla Kööpenhaminan suurlähetystön raportti Tanskan tilanteesta.

Pohjoismaiden nopeasti ikääntyvä väestö asettaa vaatimukset uusille, innovatiivisille ratkaisuille hyvinvointiteknologian alalla. YK:n virallisten väestötilastojen mukaan noin 23 prosenttia väestöstä on Tanskassa vuonna 2020 iältään yli 65 vuotta ja osuus kasvaa noin 30 prosenttiin vuonna 2030.

Ikääntyvän väestön piilevä ostovoima hyvinvointiteknologian alalla

Ikääntyvän väestön piilevä ostovoima hyvinvointiteknologiaratkaisuihin nähden on siis huomattava. Maailmanlaajuisesti hyvinvointiteknologian liikevaihto kohoaa jopa 4700 mrd dollariin. Päästääkseen osaksi maailmanlaajuisia vientimarkkinoita, uudet hyvinvointiteknologiayritysten on kuitenkin ensin saatava kotimaiset markkinat viitekehykseksi.

Tanskassa nykyisen liikevaihdon osuus hyvinvointiteknologian alalla vaihtelee riippuen siitä, mitkä kaikki osa-alueet lasketaan mukaan. Mikäli lääketeollisuutta ei lasketa, liikevaihto on noin 30 mrd TKr suuruusluokkaa ja ala työllistää noin 22 000 työntekijää.
 

Mandagmorgen -lehden mukaan juuri Tanskan väestörakenteen ja muiden rakenteellisten esteiden takia maassa on eniten hyödyntämätöntä markkina- potentiaalia hyvinvointiteknologian alalla.

Hyvinvointiteknologian palveluratkaisut

Hyvinvointiteknologia on laaja ala, joka varsinaisen lääketeollisuuden ja lääketeknologian lisäksi käsittää myös erilaiset innovatiiviset apuvälineratkaisut.

Apuvälineet saattavat olla esimerkiksi teknisesti kehittyneitä hygienia- ja nostolaitteita taikka erilaisia digitaalisia ratkaisuja, joiden avulla seurantapisteestä
(tavallisesti sairaala) voidaan seurataan kotona olevien potilaiden terveystilaa ja samalla ennakoida mahdollisia sairauskohtauksia.

Yhteistä kaikille hyvinvointiteknologiaratkaisuille on se, että ne ovat monitahoisia ratkaisuja, joissa integroidaan sekä potilaiden, että potilaita hoitavien tahojen erityistoiveet. Innovatiiviset hoitomenetelmät ovat samalla tehokkaampia ja säästävät resursseja. Sellaisissa teknisissä/digitaalisissa ratkaisuissa, joissa voidaan valvoa potilaita ajasta ja paikasta riippumatta, huomioidaan potilaiden toiveet olla mahdollisimman pitkään kotona, samalla kun sairaalassa säästetään henkilöresursseja.

Lisäksi digitaaliset ratkaisut antavat mahdollisuuden ennakoida sairauskohtauksia, jolloin hoitotoimenpiteisiin voidaan ryhtyä juuri oikeassa ajassa ja mahdollinen sairaalassa tapahtuvaa hoitojakso lyhenee huomattavasti.

Digitaalisten ratkaisujen lisäksi hyvinvointiteknologia kattaa myös erinäiset apuvälineet,jotka helpottavat potilaiden nostoa, kantamista ja siirtämistä. Nämä ratkaisut taas ovat omiaan helpottamaan hoitavan tahon työmenetelmiä ja vähentävät siten hoitajien rasitusvammoja, työtapaturmia ja sairauspoissaoloja.

Verrattuna nykyisiin hoitomenetelmiin, jossa kaikki hoitoa tarvitsevat potilaat hoidetaan heille varatuissa laitoksissa, ja joissa hoitomenetelmät ovat sekä määrällisesti, että ajallisesti standardisoituja ilman mahdollisuuksia huomioida yksilöllisiä hoitotarpeita, hyvinvointiteknologiaratkaisut ovat erittäin resurssitehokkaita.

Ongelmat hyvinvointiteknologiateollisuuden rantautumisessa

Pohjoismaissa julkinen sektori vastaa 85 prosentista kaikista hyvinvointiteknologiaan liittyvistä kaupoista. Uudet, alalla syntyvät yritykset joutuvat siten laajentamaan toimintaansa rakenteellisesti hyvin erilaiseen toiminta-alaan. Juuri erilainen yrityskulttuuri ja erilaiset toimintatavat yksityisen ja julkisen sektorin välillä koetaan ongelmaksi.

Varsinkin julkisen sektorin yksityiskohtainen ja jäykkä sääntely sekä erilainen johtamiskulttuuri pitkine päätöksentekoketjuineen aiheuttavat hankaluuksia. Koska
apuvälineitä ostava taho on harvoin sama taho, joka loppupäässä arvioi niiden hyötyä, tuloksellisuutta on hankalaa arvioida. Tämä johtaa usein julkisen sektorin haluttomuuteen ryhtyä hyvinvointiteknologiahankkeisiin.

Valtion toimenpiteet teollisuuden edesauttamisessa

Alalla olevien konsulttien mukaan tarvitaan kokonaan erilainen lähestymistapa hyvinvointiteknologian alalla, jotta markkinapotentiaali saataisiin hyödynnetyksi. Ensinnäkin on tärkeätä huomioida, että yksityinen ja julkinen sektori ovat toistensa edellytyksiä – ei vastakohtia.

Tuleva demograafinen rakenne mukanaan tuomat haasteet edellyttää, että julkinen ja yksityinen sektori on tehtävä yhteistyötä. Ainoastaan silloin voidaan ylläpitää hyvinvointivaltion perusrakenteita. Kilpailuttaminen on tapahduttava
yhtenäisten sääntöjen mukaan ja yhteistyöhankkeisiin on ryhdyttävä ainoastaan niillä aloilla, joissa sekä julkisella, että yksityisellä sektorilla on erityisosaamista.

Konkreettisella tasolla hyvinvointiteknologia- ala toivoo Tanskan hallitukselta konkreettisia toimenpiteitä, esimerkiksi erilaisten julkisen ja yksityisen
sektorin yhteistyöhankkeiden käynnistämistä. Samalla olisi mahdollista saada tarvittavaa ja pitkäaikaisempaa rahoitusta suurilta, institutionaalisilta rahoittajilta. Sen sijan hyvinvointiteknologia-ala ei toivo julkista (vero)subventointia, niin kuin vihreän teknologian alalla.

Jotta hyvinvointiteknologia-ala voisi laajentua kansainvälisesti, teollisuuden on ensin saatava vankka sija kotimaisilla markkinoilla. Koska julkiset hankinnat muodostavat suurimman osan ostovoimasta, on erittäin tärkeätä että julkisen sektorin kysyntä kasvaa. Vahva sijoittuminen kotimaisilla markkinoilla antaa sitten perustan kansainväliselle
kasvulle.

Jotta hyvinvointiteknologia-innovaatiot saataisiin nopeammin ja laaja-alaisemmin käyttöön, tarvitaan myös kunnilta suurempaa mahdollisuutta itse määritellä paikallinen palvelutaso. Samalla olisi hyvä integroida kaikki kyseessä olevat osapuolet hankkeisiin; julkisen sektorin päättäjät, hyvinvointiteknologiayritykset ja lopulliset palvelujen käyttäjät, eli kansalaiset.

Päivitetty 31.1.2012

Takaisin ylös