Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Lehdistötiedotteet, 17.1.2012

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta tuomio sananvapautta koskevassa asiassa

Tiedote 11/2012
17.1.2012 

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antanut Suomea koskevan tuomion, jonka mukaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 10 artiklan mukaista oikeutta sananvapauteen oli loukattu. Tapauksessa valittaja oli tuomittu kansallisissa tuomioistuimissa yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisestä sakkorangaistukseen sen johdosta, että valittaja oli päätoimittajan ominaisuudessa paljastanut lehtikirjoituksessa yksityisiä tietoja. Valittaja oli myös yhdessä kustannusyhtiön kanssa sekä yksin tuomittu maksamaan vahingonkorvausta ja korvaamaan oikeudenkäyntikuluja.

Kyseessä olevassa lehtikirjoituksessa oli kuvattu heinäkuussa 2003 tapahtunutta tapahtumaa, ja siinä oli kerrottu tapahtumaa koskeneessa oikeudenkäynnissä syytettynä olleen henkilön nimi, syntymävuosi, jotain taustatietoa syytetystä ja tämän työpaikka. Artikkelin tiedot perustuivat valittajan suullisen käsittelyn jälkeen hankkimaan julkiseen oikeudenkäyntiaineistoon. Artikkelissa mainittiin myös, että syytetty oli määrätty omasta pyynnöstään mielentilatutkimukseen.

EIT oli yhtä mieltä jutun osapuolten kanssa siitä, että valittajan sananvapauteen oli puututtu. EIT katsoi myös, että puuttumisesta oli säädetty lailla ja että sen oikeutettuna tavoitteena oli ollut muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaaminen. EIT katsoi kuitenkin, ettei asiassa suoritetussa harkinnassa oltu saavutettu kohtuullista tasapainoa eri intressien kesken.

EIT totesi, että syytetty oli poliisi, jonka tehtävät edellyttivät julkisen vallan käyttöä. Teot oli tehty syytetyn vapaa-ajalla, mutta tämä oli käyttänyt julkisen tehtävänsä tuomaa valtaa näiden toteuttamiseen. Lehtikirjoituksessa keskityttiin selostamaan tapahtumia sellaisena kuin syytetty oli niistä esitutkinnassa kertonut. Nämä tiedot olivat myös julkisia, eikä muita yksityiselämää koskevia tietoja kuin syytetyn nimi ja tämän määrääminen omasta pyynnöstään mielentilatutkimukseen oltu mainittu. Syytetty oli myös itse antanut käytännössä samat tiedot toiselle lehdelle antamassaan haastattelussa. EIT:n mukaan syytetyn henkilöllisyydestä kertomisella oli lisäksi välitön merkitys yleistä etua koskeviin seikkoihin, joita tässä tapauksessa olivat syytetyn toiminta ja hänen kykynsä jatkaa poliisin tehtävässä. EIT:n mukaan lehtikirjoitteluun liittyi näin ollen jatkuva yleisen edun elementti. Lehtikirjoitus ja oikeudenkäynnin kuvaaminen oli ollut asiallista ja puolueetonta sekä moitteetonta myös EIS 6 artiklaan sisältyvän syyttömyysolettaman kannalta.

EIT kiinnitti huomiota myös asiassa määrättyihin seuraamuksiin. EIT totesi, että rikosoikeudellisen seuraamuksen käyttäminen kyseisenlaisessa tapauksessa on vain poikkeuksellisissa olosuhteissa oikeutettua, eikä tällaisia olosuhteita nyt ollut käsillä. Valittajalle määrätyt seuraamukset olivat suhteettomat valittajan sananvapauteen nähden. Joskin merkityksellisiä, eivät myöskään kansallisten tuomioistuinten perustelut olleet riittäviä osoittamaan, että sananvapauteen puuttuminen oli ollut välttämätöntä.

EIT määräsi valtion korvaamaan valittajalle vahingonkorvauksena aineellisesta vahingosta 5 650 euroa sekä aineettomasta vahingosta 2 000 euroa.

Lisätietoja: lainsäädäntösihteeri Satu Sistonen, ihmisoikeustuomioistuin- ja -sopimusasioiden yksikkö, puh. 09 1605 5648
 

Tämä dokumentti

Päivitetty 17.1.2012

Takaisin ylös