Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 15.6.2011

Töissä UM:ssä: Eira, lähetystöneuvos

Maailmassa on paljon ihmisiä, jotka joutuvat syystä tai toisesta jättämään kotinsa ja siirtymään uuteen asuinpaikkaan. Maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ihmisoikeuksien pitäminen esillä kuuluu Eira Parppein työnkuvaan.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen lähetystöneuvos Eira Parppei ja työskentelen poliittisen osaston ihmisoikeuspolitiikan yksikössä. Toimenkuvaani kuuluvat maahanmuuttajiin, pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin liittyvät tehtävät sekä ihmisoikeudet kriisinhallinnassa.

”Mielenkiintoista on myös ollut päästä tutustumaan Oulun vastaanottokeskukseen. Näitä tutustumiskäyntejä aion jatkaa”, kertoo Eira Parppei työhuoneellaan Helsingin Katajanokalla. Kuva: Timo Ikonen”Mielenkiintoista on myös ollut päästä tutustumaan Oulun vastaanottokeskukseen. Näitä tutustumiskäyntejä aion jatkaa”, kertoo Eira Parppei työhuoneellaan Helsingin Katajanokalla. Kuva: Timo Ikonen



Mitä se käytännössä tarkoittaa?

Vastuulleni kuuluvat asiat liittyvät Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Meidän työmme on katsoa niitä ihmisoikeusnäkökulmasta.

Yhteistyötä tehdään monien eri tahojen kanssa niin ulkoministeriön sisällä kuin sen ulkopuolellakin. Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat sisäasiainministeriö, joka on maahanmuuttoasioiden vastuuministeriö Suomessa, maahanmuuttovirasto ja erilaiset kansalaisjärjestöt kuten Pakolaisneuvonta ry ja Suomen punainen risti.

Osallistun EU:n korkean tason maahanmuuttotyöryhmän kokouksiin sekä YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kokouksiin yhdessä sisäministeriön edustajan kanssa. Tehtävämme on välittää Suomen näkemyksiä ja kantoja maahanmuuttopolitiikan kehittämiseen. Tavoitteena on, että Suomen ääni tulisi kuuluviin EU:n politiikkaa luotaessa.

Työni on sopivan vaihtelevaa ja siihen liittyy paljon yhteistyötä muiden ihmisten kanssa. Tietokoneen ääressä työskentelyn lisäksi aikaa kuluukin tapaamisissa ja kokouksissa. Työmatkoja on noin kerran kuussa. Useimmiten matkustan Brysseliin maahanmuuttoasioiden ryhmään tai Geneveen YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n päämajaan. Verkostoituminen yhteistyötahojen kanssa on tärkeää ja tapaan työssäni paljon asiantuntijoita sekä kotimaassa että kansainvälisillä areenoilla.

Miten työsi vaikuttaa suomalaisten elämään?

Työllä pyritään edistämään maahanmuuttajien ja pakolaisten integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja luomaan yhdenvertaisuutta kantaväestön kanssa. Tavoitteena on, että maahanmuuttajilla olisi samat oikeudet kuin muilla maassa asuvilla.

Mikä on juuri nyt ajankohtaista työssäsi?

Viimeisimpiä isoja projekteja on ollut Helsingissä järjestetty YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n alueellinen dialogi. YK:n pakolaissopimuksen 60-vuotisjuhlavuoden kunniaksi UNHCR on järjestänyt alueellisia dialogeja, joissa on haluttu saada pakolaisnaisten ääni kuuluviin. Vuoropuheluja on järjestetty Intiassa, Kolumbiassa, Jordaniassa, Ugandassa, Sambiassa, Thaimaassa ja nyt viimeisimpänä Suomessa. Vuoropuheluun osallistui kolmekymmentä Suomessa asuvaa pakolaisnaista.

Vuoropuhelussa pakolaisnaiset pääsivät kertomaan näkemyksiään siitä, mitä maahanmuuttajien ja pakolaisten hyväksi voitaisiin tehdä. Keskeistä oli, että osallistuneet naiset saivat olla toimijoita sen sijaan, että olisivat pelkästään toiminnan kohteita. Pakolaisnaiset toivat esille, että he voivat olla Suomelle voimavara ja olla mukana rikastuttamassa suomalaista yhteiskuntaa.

Dialogia täydensi UNHCR:n päävaltuutetun António Guterresin vierailu Suomeen 9.-10. kesäkuuta. Guterres esitti näkemyksiään tämän päivän haasteista ja tulevaisuuden näkymistä YK:n pakolaissopimuksen 60-vuotispäivän alla.

Miksi teet tätä työtä?

Ennen nykyistä tehtävääni työskentelin Göteborgissa, missä elää laaja joukko 60-70-luvuilla maahan tulleita suomalaisia siirtolaisia sekä sotalapsia, jotka sodan aikana 1940-luvulla lähetettiin Ruotsiin sijaiskoteihin. Näihin ilmiöihin tutustuminen sai minut kiinnostumaan maahanmuuttokysymyksistä.

Heränneen kiinnostuksen pohjalta hain ihmisoikeusyksikköön. Työ on osoittautunut kiinnostavaksi ja laaja-alaiseksi. Verkostot ulottuvat monille hallinnon aloille ja yhteistyön myötä oppii koko ajan uutta.

Ihmiset voivat joutua jättämään kotinsa sotien, kriisien, luonnonkatastrofien, vainon tai etnisen syrjinnän vuoksi. Monet myös lähtevät paremman toimeentulon perässä niin kuin monet suomalaisetkin ovat lähteneet maailmalle. Työmme tähtää siihen, että näillä ihmisillä olisi mahdollisuus hyvään elämään. Minua palkitsee tunne siitä, että voin tehdä jotain sellaisten ihmisten hyväksi, joilla on ollut elämässään vaikeaa.

Omat vanhempani ovat Karjalan evakkoja ja joutuneet jättämään kotinsa. Sotien jälkeen Suomessa sijoitettiin uudelleen 400 000 karjalaista ja kaikille onnistuttiin vaikeuksista huolimatta löytämään paikka. Työni myötä olen alkanut ajatella sitä, miten vanhempanikin ovat joutuneet maan sisällä siirtymään toiseen paikkaan ja aloittamaan siellä elämän alusta.

Työssäni olen usein tekemisissä pitkien prosessien kanssa ja uudenlaisia ongelmia ilmaantuu jatkuvasti ennen kuin vanhat on saatu ratkaistua. Viime aikojen yksi ehdoton tähtihetki, jossa pääsi näkemään konkreettisesti työnsä tuloksen, oli pakolaisnaisten dialogi. Pakolaisnaisten kiitollisuus mahdollisuudesta saada äänensä kuuluviin ja päästä myönteisellä tavalla julkisuuteen lämmitti todella mieltä.

Eira Parppei pyrkii työssään välittämään Suomen näkökulmia EU:n maahanmuuttopolitiikkaan. Kuva: Timo IkonenEira Parppei pyrkii työssään välittämään Suomen näkökulmia EU:n maahanmuuttopolitiikkaan. Kuva: Timo Ikonen



Miten työsi ulkoministeriössä on sopinut perheellesi?

Ulkomaille siirtyessäni lapset olivat jo lentäneet pesästä ja pystyin lähtemään itsellisenä maailmalle. Perheenjäsenet olivat iloisia ulkomaan vuosina siitä, että pääsivät vierailemaan luonani paikoissa, joissa eivät muuten ehkä olisi lähteneet käymään.

Itse sopeuduin ulkomailla työskentelyyn helposti ja olin heti kuin kala vedessä. Kaikki paikat, joissa olen työskennellyt, ovat olleet omalla tavallaan kiehtovia ja erilaisia.

Kuinka työskentely ministeriössä on urasi aikana muuttunut?

Olen aloittanut työt ulkoministeriössä 1973 kirjastonhoitajana ja työskennellyt sen jälkeen erilaisissa tehtävissä Suomessa ja ulkomaan edustustoissa Strasbourgissa, Bernissä ja Göteborgissa.

Aloittaessani työ tuntui olevan ihmisläheisempää, koska kollegoiden kanssa hoidettiin asiat menemällä toisen työhuoneeseen sähköpostin lähettämisen sijaan. Samalla tuli jutusteltua muutakin ja tutustuttua paremmin. Sähköpostin käytön yleistyminen 1980-luvulla on helpottanut ja nopeuttanut työskentelyä, mutta samalla henkilökohtainen kontakti on vähentynyt. Ihmisistä on tullut enemmän pelkkiä nimiä.

Työtahti on muuttunut kiireisemmäksi ja työmäärä on lisääntynyt. Hallinnollisella puolellakin olen huomannut muutoksia. Hierarkia on vähentynyt ja ihmisten väliset suhteet ylhäältä alas ovat lähentyneet. Myös joustavuutta on tullut lisää. Työtehtävien vaihtamiseen ulkoasiainhallinnon sisällä on hyvät mahdollisuudet myös erityisvirkamiehillä, joihin alun perin lukeuduin.

Mitä vielä haluaisit sanoa suomalaisille?

Suhtautukaa maahanmuuttajiin avoimin mielin. Muistakaa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen. Kun itse olen siirtynyt ulkomaille töihin, olen huomannut, että tukiverkostot ovat tulleet tarpeeseen kun on alkanut tutustua uuden maan käytäntöihin. Maahanmuuttajilla ja pakolaisilla tällaisia tukiverkkoja ei yleensä ole. Hekin tarvitsevat kuitenkin ihmisiä, joilta saada tukea ja apua.
 

Töissä UM:ssä -sarjassa kerrotaan ministeriössä Katajanokalla ja ulkomaanedustustoissa maailmalla työskentelevien ihmisten arjesta.

Päivitetty 16.6.2011

Takaisin ylös