Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
puh: 0295 350 000
Kaikki yhteystiedot | Saapumisohjeet
Uutiset, 14.4.2011

Töissä UM:ssä: Jorma, passivirkailija

Mitä teen, jos passi katoaa matkalla? Entä jos asun ulkomailla ja passini olisi uusittava? Tarvitsenko passia ollenkaan, jos matkailen Pohjoismaissa ja EU-maissa? Jorma Mussalo ratkoo työkseen suomalaisten tavallisia ja vähän epätavallisempiakin passikysymyksiä.

Kuka olet ja mitä teet työksesi?

Olen Jorma Mussalo, 54 v, ulkoministeriön kansalaispalvelujen passi- ja viisumiyksiköstä. Virkanimikkeeni on osastosihteeri. Englanninkielisisissä asiakirjoissa ja teksteissä käytän titteliä ”Senior Passport Officer”. Peruskoulutukseltani olen venäjän ja englannin diplomikielenkääntäjä

Jorman voi tavata passiasioiden yleisöpalvelupisteessä Merikasarmilla. Kuva: Eero KuosmanenJorman voi tavata passiasioiden yleisöpalvelupisteessä Merikasarmilla. Kuva: Eero Kuosmanen

Mitä työsi on käytännössä?

Kymmenhenkinen passitiimimme hoitaa siviilipassiasioiden lisäksi diplomaatti- ja virkapassiasioita sekä asiakirjojen laillistusasioita, ”legalisointia”. Käsittelemme ulkoministeriön henkilökunnan ja joidenkin muiden kansainvälisiin erityistehtäviin lähtevien virkamiesten passihakemukset. Esimerkiksi viime vuonna diplomaatti- ja virkapasseja myönnettiin noin 1400 kappaletta. Koulutamme ja opastamme Suomen ulkomaanedustustojen passiasioista vastaavia virkailijoita. Laillistustiimissä legalisoidaan vuosittain lähes 10 000 asiakirjaa: esimerkiksi adoptioihin, avioliiton esteiden tutkintaan ja avioliiton rekisteröintiin liittyviä dokumentteja sekä kaupparekisteri- ja väestökirjaotteita.

Vastaan UM:n henkilökunnan, muiden viranomaisten ja kansalaisten passiasioita koskeviin kysymyksiin ja tiedusteluihin. Toisinaan – onneksi hyvin harvoin – vastaan myös UM:n toimintaa koskeviin valituksiin.

Monen mielestä passiasiat ovat aina samanlaisia. Enimmäkseen ne sitä ovatkin, mutta uusia ja erilaisia ongelma- ja poikkeustapauksia ilmenee jopa päivittäin. Vanhat ohjeet, neuvot ja vastaukset ovat harvoin sellaisenaan käyttökelpoisia.

Mitä esimerkiksi kysytään?

Passiasioihin liittyy monenlaisia myyttejä, joiden purkamisessa riittää työsarkaa.Passiasioihin liittyy monenlaisia myyttejä, joiden purkamisessa riittää työsarkaa.

Suomen edustustojen tai muiden EU-maiden edustustojen yhteystietoja, minkälaisilla passeilla Suomeen voi matkustaa, mitä pitää tehdä tai mistä saa apua, kun passi on mennyt rikki tai kadonnut.

Paljon kysytään myös sitä, mitä kohdemaat edellyttävät sinne matkustavien passeilta: passityyppiä, minimivoimassaoloaikaa, passiin merkittyjä lapsia.

Vastaamme käytettävissämme olevan tiedon ja pitkäaikaisen kokemuksemme mukaisesti, mutta viime kädessä sitovan vastauksen voi antaa vain kohdemaan oma viranomainen. Kun kyseessä on eksoottinen maa tai erityisen harvinainen asia, ohjaamme kysyjät ottamaan yhteyttä kohdemaan omiin viranomaisiin. Ulkoministeriön voimavarat eivät riitä kaikkien maiden lainsäädännön reaaliaikaiseen seurantaan, eikä tiedostoja muiden maiden yksityiskohtaisista matkustusmääräyksistä ylläpidetä.

Oma lukunsa ovat tilanteet, joissa lentoyhtiöiden omat ohjeet ja viranomaisten noudattama käytäntö ovat ristiriidassa keskenään. Asiakirjat, jotka kelpaavat rajojen ylityksiin maa- ja laivaliikenteessä, eivät välttämättä täytä lentoyhtiöiden sisäisiä turvallisuusmääräyksiä. Lentoliikennettä koskevissa tilanteissa viimeisen sanan sanoo lentoyhtiö.

Autamme tarvittaessa rekisteröimään ulkomailla syntyneet Suomen kansalaiset väestötietojärjestelmään, sillä ilman henkilötunnusta ei voi saada passia. Opastamme myös nimenmuutosasioissa avioliittojen ja -erojen yhteydessä. Selvitämme, onko passin myöntämiselle esteitä, esimerkiksi onko jonkun toisen valtion kansalaisuuden saamisella vaikutusta Suomen kansalaisuuteen. Selvitämme, onko asevelvollisuuden suorittamatta jättäminen tai merkintä poliisin rekistereissä este passin saamiselle.

Tarvittaessa otan yhteyttä näiden osa-alueiden ekspertteihin Maahanmuuttovirastossa ja maistraateissa tai ohjaan kysymykset heidän vastattavikseen. Internet on kelpo apuväline puuttuvan tiedon etsimisessä. Kokemus auttaa antamaan hakukoneille oikeat hakuehdot, suodattamaan tietotulvaa ja tunnistamaan luotettavat lähteet.

Keitä asiakkaita tai sidosryhmien edustajia tapaat?

"Jo se, ettei asiasta jälkeenpäin kuulu enää mitään, on merkki asioiden kääntymisestä oikealle tolalle." Kuva: Eero Kuosmanen. "Jo se, ettei asiasta jälkeenpäin kuulu enää mitään, on merkki asioiden kääntymisestä oikealle tolalle." Kuva: Eero Kuosmanen.

Tapaan asiakkaita henkilökohtaisesti melko harvoin. Diplomaatti- ja virkapassipuolella sekä laillistuksessa asiakaspalvelu toimii joka päivä kello 9-12.

Merkittävin sidosryhmä on passijärjestelmää hallinnoiva poliisi, jonka kanssa yhteydenpito on jokapäiväistä. Tärkeitä viranomaissektorin sidosryhmiä ovat myös Maahanmuuttovirasto, Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat sekä maistraatit (väestötietojärjestelmään liittyvät asiat). Lisäksi yhteydenpitoa on matkatoimistojen, ulkomaankauppaa harjoittavien yritysten, adoptiojärjestöjen ja ulkosuomalais- tai ulkomaalaisasioiden kanssa tekemisissä olevien kansalaisjärjestöjen kanssa.

Kun Suomen kansalainen on vailla passia sellaisessa maassa, jossa Suomella ei ole edustustoa, voi hän saada apua kotimatkalle toisen EU-maan edustustosta. Hänelle voidaan kirjoittaa väliaikainen matkustusasiakirja, Emergency Travel Document. Vastavuoroisesti jonkun muun EU-maan kansalainen voi saada samanlaista apua Suomen edustustosta.

Miten työsi vaikuttaa suomalaisten elämään?

Työni edesauttaa tavallisten ihmisten onnistunutta matkaan pääsyä tai heidän selviytymistään kotiin erilaisista matkalla ilmenneistä ongelmatilanteista. Lisäksi pyrin ehkäisemään vaikeiden tilanteiden syntymistä jo etukäteen, kertomalla eri yhteyksissä, mitä ulkoministeriö voi tehdä ja mihin asioihin se puolestaan ei voi vaikuttaa. Passiasioihin ja konsulipalveluihin liittyy yhä monenlaisia myyttejä, joiden murtamisessa riittää työsarkaa.

Jorman vinkit matkailijoille:

  • Ilmaista konsulinkyytiä ei ole.
  • Tarkista passisi voimassaolo samalla, kun tilaat matkan ulkomaille.
  • Ota matkalle mukaan myös kopio passistasi ja/tai talleta se sähköpostiisi.
  • Passihakemus on aina jätettävä henkilökohtaisesti.
  • Ulkoministeriö ei ylläpidä tiedostoja muiden maiden hyväksymistä passeista.
  • Pohjoismainen passivapaus ei tarkoita sitä, että voi matkustaa ilman henkilötodistusta.
  • EU-alueella kelpaa matkustamiseen myös poliisin myöntämä henkilökortti.
  • Ajokortti ei ole poliisin myöntämä henkilökortti.


Palkitsevinta on, että annetusta avusta tai ohjeista on ollut konkreettista apua sen tarvitsijalle. Raskasta työssä on toisinaan kielteinen palaute asioista, joihin ei ole itse voinut millään lailla vaikuttaa.

Mikä on juuri nyt ajankohtaista työssäsi?

Vuonna 2009 alettiin passin tietosirulle tallentaa uutena biotunnisteena myös hakijan sormenjäljet. Vuonna 2009 alettiin passin tietosirulle tallentaa uutena biotunnisteena myös hakijan sormenjäljet.

Suomen passilakia uudistettiin viimeksi vuonna 2006, jolloin otettiin käyttöön biotunnisteita sisältävät passit. Uudistuksen myötä passihakemus on nyt aina jätettävä henkilökohtaisesti suomalaiselle passiviranomaiselle.

Näitä ovat poliisilaitokset Suomessa (97 % passihakemuksista) ja Suomen suurlähetystöt, pääkonsulaatit ja jokunen erikseen valtuutettu konsulaatti ulkomailla (3 % passihakemuksista). Esimerkiksi kunniakonsulaatit eivät enää ota vastaan passihakemuksia. Uuden lainsäädännön myötä lapsia ei enää voi merkitä huoltajiensa passiin, vaan heille on haettava omat passit. Lisäksi passien enimmäisvoimassaoloaika väheni 10 vuodesta viiteen vuoteen.

Edellytys henkilökohtaisesta passihakemuksen jättämisestä on aiheuttanut ongelmia suurten etäisyyksien maissa, kuten Australiassa, Brasiliassa, Espanjassa, Kanadassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Helpotusta näihin ongelmiin voi tuoda liikuteltava ”passisalkku”. Ulkoministeriön passivirkailija voi tulevaisuudessa matkustaa pysyvän asemapaikkansa ulkopuolelle ottamaan vastaan passihakemuksia. Passisalkku on toistaiseksi ollut koekäytössä Espanjassa ja Kanadassa. Vuoden 2011 aikana liikuteltavan passisalkun saavat käyttöönsä myös Washingtonin suurlähetystö ja Los Angelesin pääkonsulaatti.

Onko elämän organisoiminen aina uudelleen ja perheen siirtyminen paikasta toiseen ollut helppoa?

Sähkö-, vesi- ja viemärikatkokset voivat olla jalostavia kokemuksia."Sähkö-, vesi- ja viemärikatkokset voivat olla jalostavia kokemuksia." Kuva: Eero Kuosmanen

Olen viettänyt perhe-elämää ulkomailla ulkoministeriön palveluksessa yhteensä 17 vuotta ja kaksi kuukautta. Asemapaikkojamme ovat olleet Moskova, Tukholma, Tallinna ja Oslo. Kaukomaat ovat ainakin toistaiseksi vielä jääneet kokematta. Lapsiperheenä elämisestä on kokemuksia vain Norjasta. Olen viihtynyt hyvin kaikissa asemapaikoissa. Sopeutumista on auttanut kyky ”poimia rusinat pullasta” ja olla takertumatta ja tuijottamatta asemamaiden epämieluisiin piirteisiin.

Myönteinen asia ulkomailla asumisessa on matkailun avartava vaikutus. Suurlähetystössä työskennellessä saa tietoja Suomen uutisista, yhteiskunnallisista asioista ja päivän politiikasta aivan eri tavalla, kuin jos olisi ulkomaalaisen työnantajan leivissä. Samalla kuitenkin avautuvat myös asemamaan oma kulttuuri ja elämäntavat.

Muutto asunnosta toiseen on taitolaji, jonka voi oppia. Viimeiset 15 muuttoa ovat sujuneet jo varsin näppärästi ja organisoidusti.

Puolisoni on vapaaehtoisesti jäänyt työelämän ulkopuolelle perheemme kestomatkailun alettua. Ilman aina mukanamme matkanneita koiria tai ulkomailla virinnyttä taideharrastusta olisi hänen elämänsä takuulla ollut aika ajoin yksinäistä. Surullisinta ulkomailla asumisessa on ollut se, että yhteydenpito sukulaisiin, sekä lapsuuden- ja opiskelukavereihin on muulla vietettyjen vuosien aikana jäänyt kovin vähiin.

Kuinka työskentely ministeriössä on urasi aikana muuttunut?

Työpaikan ilmapiiri on muuttunut tulostavoitteiden ja henkilöstön vähentymisen myötä. Virkamatkat ja työlounaat ovat nykyään aiempaa lyhyempiä. Suurlähettiläät eivät enää ole ”eksellenssejä” eivätkä heidän sihteerinsä ”rouvia”.

Ulkoministeriössä kuten muussakin valtionhallinnossa on viime vuosina pyritty toteuttamaan ”yhden luukun palvelun” periaatetta. Mielestäni kehitys on kuitenkin ollut jopa päinvastaista. Virkaurani alkuvuosina oli hyvinkin tavallista, että kunkin toimiston ja jopa osaston sisällä kaikki tiesivät toisten työasioista edes jotain ja osasivat vastata niitä koskeviin kysymyksiin siirtämättä puheluja eteenpäin. Nykyään virkailijoiden toimenkuvat ja heidän hoitamansa asiakokonaisuudet ovat hyvin tiukasti rajattuja. Mahdollinen pompottelu ”asiaa hoitavalle henkilölle” ei johdu palveluhalukkuuden puuttumisesta, vaan on usein ainoa vaihtoehto.

Töissä UM:ssä -sarjassa kerrotaan ministeriössä Katajanokalla ja ulkomaanedustustoissa maailmalla työskentelevien ihmisten arjesta.

Sarjassa aikaisemmin 

Lisätietoa ministeriön rekrytoinnista

Päivitetty 14.4.2011

Takaisin ylös