Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 18.3.2011 | Ulkoministeriön kehitysviestintä

Ruanda: Inssiajo on lahjomaton

Kuljettajatutkinnon ajokoe Ruandassa on julkinen tilaisuus, jossa voi olla tuhansia katsojia. Pienessä maassa liikenneturvallisuus on parantunut hyvää vauhtia.

Ruandalainen Vincent Twagiramungli on haaveillut ajokortista vuosia. Nyt se on lähempänä kuin koskaan. Hänen viimeinen ajotuntinsa on päättymässä harjoituskentällä Kigalissa, Ruandan pääkaupungissa. Mies on luottavainen.

Auton hallinta sujuu jo hyvin, mutta peruuttaminen jännittää vähän.

”Uskon kuitenkin, että selviän ajokokeesta hyvin”, hän aprikoi.

Ruandassa ajokoe on julkinen tilaisuus, jossa suorituksia arvioi liikennepoliisi. Näin pyritään takaamaan arvioinnin puolueettomuus ja todistamaan, ettei ajokorttia voi ostaa rahalla. Korruptiota on pyritty kitkemään Ruandassa kovalla kädellä.

Kerran kuukaudessa järjestettävään tilaisuuteen voi tulla jopa tuhansia katsojia. Tapahtumaa mainostetaan lehdissä ja radiossa. Kokelaat suorittavat suurella kentällä tehtäviä, jotka mittaavat auton hallintaa, kuten pysäköintiä ja vaihteiden käyttöä. Koe muistuttaa etäisesti suomalaista suljetulla radalla järjestettävää liukkaan kelin ajoa, tosin ilman jäätä.

”Pitää yrittää luottaa taitoihinsa eikä antaa tilanteen hämätä. Onneksi siellä on tuttuja, joten saamme tukea toisistamme”, Twagiramungli sanoo.

Hän käy Kigalin suurinta autokoulua, jossa ajokorttia tavoittelee vuosittain yli viisituhatta ihmistä. Autokoulu sisältää 30 teoriatuntia ja saman verran ajotunteja. Ajokorttiluokat vaihtelevat ajoneuvon koon mukaan, kuten Euroopassa.

30-vuotias Twagiramungli on tyypillinen ruandalainen kokelas, sillä moni ajaa ajokortin vasta vanhempana. Ajokortti maksaa noin 13 000 Ruandan frangia, karkeat 170 euroa. Se on enemmän kuin alempaan keskiluokkaan kuuluvat opettajat tienavat keskimäärin kuukaudessa.

Ajokorttiin säästetäänkin usein vuosia.

Autokoulun opettaja Welalis Munyurangabo toteaa, että nykyisin yhä suurempi joukko tulee autokouluun heti, kun se on mahdollista eli 18-vuotiaana. ”Mutta ei voi sanoa, että jotain ryhmää olisi selkeästi muita enemmän. Paljon riippuu henkilön taloudellisesta tilanteesta.”

Ajotavat siistiytyneet

Vielä 1990-luvun alussa Ruandan liikenneturvallisuus rankattiin yhdeksi maailman pahimmista. Vuonna 1996 maassa sattui liikenneonnettomuus keskimäärin joka kolmas tunti. Noin 10 prosenttia onnettomuuksista oli kuolonkolareita ja lähes jokaisessa loukkaantui ihmisiä.

Maa oli kaaoksessa, sillä vuoden 1994 kansanmurhasta toipuvassa maassa oli jälleenrakennus käynnissä. Tiestö oli surkeassa kunnossa, erityisesti taajama-alueiden ulkopuolella.

Taajamien ulkopuolella ei ajeta mielellään pimeällä vielä nykyäänkään, vaikka tiestön kunto on parantunut. Valoja maanteillä ei ole. Valaistuina ovat käytännössä vain suurimpien taajamien keskeisimmät alueet. Ei olekaan ihme, että jalankulkijoita ja pyöräilijöitä loukkaantuu tai kuolee edelleen eniten liikenneonnettomuuksissa. Heijastimia ei käytetä.

”Liikennekäyttäytymistä yritetään opettaa kouluissa, mutta valitettavasti monet kulkevat maanteillä varsin huolettomasti pimeällä, esimerkiksi teitä ylitetään varomattomasti”, autokoulun johtaja Emile Karamage sanoo.

Liikenneonnettomuuksia aiheuttavat myös ylinopeus ja rattijuopumus. Karamagen mukaan ajokäyttäytyminen on kuitenkin parantunut kymmenen viime vuoden aikana.

”Ajokäyttäytyminen oli aiemmin hyvin aggressiivista ja itsekästä, eikä valvontaa ollut. Liikennesääntöjä ei noudatettu tai niistä ei taidettu juuri tietääkään. Nykyisin poliisin valvonta on varsin tehokasta, ja useimmilla on ajokortti.”

Ilman ajokorttia ajetaan silti yhä, ja esimerkiksi laittomia moottoripyörätakseja jää kiinni aika ajoin. Maantieliikenteessä on kehittynyt myös erityinen ”tutkakoodi”.  Sen mukaan ajovaloja räpsäytetään vastaantulijalle, jos edessä on ratsia.

”Ajovalojen räpsäyttäminen käy yhtä automaattisesti kuin vilkuttaminen kääntyessä. Joku palauttaa sinulle palveluksen seuraavalla kerralla”, eräs paikallinen autoilija sanoo. 

Poliisi on näkyvillä 

Tieliikenneturvallisuuteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota 1990-luvun lopulla. Tiestöä parannettiin, millä on ollut merkittävä vaikutus. Myös liikennepoliiseja koulutettiin ja autokouluille annettiin uusia ohjeita. Lainsäädäntö tiukkeni ja valvontaa lisättiin.

Turvavyöt ja promillerajat autonkuljettajille tulivat pakollisiksi 2000-luvun alussa. Maanteille ja taajama-alueille asetettiin nopeusrajoitukset.

Uudet lait tehosivat nopeasti. Arvioiden mukaan liikennekuolemat vähenivät jopa sadoilla, ja muutaman vuoden sisällä luvut vakiintuivat kolmeensataan kuolonuhriin vuodessa. Vuonna 2006 Ruanda nimettiin liikenneturvallisuuden mallimaaksi Afrikan alueellisessa terveysraportissa.

Karamagen mukaan tulokset syntyivät nimenomaan valvonnalla.

”Poliisi on paljon näkyvillä. Se muistuttaa aina kiinnijäämisen mahdollisuudesta. Sakot ovat myös verraten suuria, joten ne toimivat pelotteena.”

Ruandassa vallitsee korruptiovastainen ilmapiiri. Tämä on näkynyt liikennepoliisissa, jossa lahjusten vastaanottaminen on johtanut poliisien joukkoirtisanomisiin.

Liikennepoliisi tunnustetaan edelleen korruptiolle altteimmaksi yksiköksi poliisivoimissa, vaikka lahjusten vastaanottaminen on vähentynyt huomattavasti. Tilanne poikkeaa häkellyttävän paljon naapurimaista.

Teoria tuottaa tuskaa 

Autokoulun teoriaosuus tuottaa vaikeuksia useimmille ruandalaisille. Monella kokelaalla on heikko koulutus, autokoulun johtaja Emile Karamage huomauttaa.

”Opiskelu sinänsä on monelle vaikeaa, ja tunneille osallistuminen saatetaan kokea työlääksi. Monet joutuvat käymään myös samalla töissä, joten he eivät aina pääse paikalle ja jäävät jälkeen.”

Pascal Sibomanalle, 26, teoriaosuus oli takkuinen, sillä hän ei ole käynyt peruskoulua loppuun. Ongelmia tuotti myös tuntien kävelymatka autokouluun, jota hän käy alueen keskuksessa, yliopistokaupunki Butaressa. Kigalin ulkopuolella autokouluja on harvassa.

Loppuosa hänen kotimatkastaan kulkee vuorenrinteellä mutkittelevaa polkua pitkin.

”Käytännössä jouduin lähtemään aina tunnilta aikaisemmin, jotta ehdin kotiin valoisaan aikaan. Tämä ei auttanut kokeeseen valmistautumisessa.”

Hän joutuikin tahkoamaan teoriatunteja muita pitempään, mutta lopulta hän läpäisi kokeen.

”Haluan saada ajokortin, sillä se avaa uusia mahdollisuuksia”, Pascal Sibomana sanoo.

Vincent Twagiramungli valmistautuu ajokokeeseensa Kigalissa ja haaveilee, että voisi elättää perheensä tulevaisuudessa taksikuskina. Hän aikoo hankkia oman auton. Ajokortti tarjoaa monelle mahdollisuuden nostaa elintasoaan, sillä sen jälkeen voi hakeutua ammattikuljettajaksi tai jatkaa opintoja mekaanikoksi. Se edellyttää kuitenkin tietyntasoista peruskoulutusta.

”Ajokortista on hyötyä, eikä auton pitäminen ole sinänsä kallista”, Twagiramungli toteaa.

Harjoitusaika kentällä on päättymässä. Vincent Twagiramungli kiirehtii ajamaan, sillä hän haluaa harjoitella vielä peruuttamista. Sitten hän on valmis ajokokeeseen.

Lea Taivassalo

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Jalankulkija kuolee autoilijaa useammin

Ruandan poliisin tilastojen mukaan vuonna 2007 tieliikenteessä kuoli noin 300 ja loukkaantui 2 160 ihmistä. Kuolleista jalankulkijoita ja pyöräilijöitä oli 58 prosenttia, ja moottoripyöräilijöitä oli 16 prosenttia. 

Vuonna 2008 Ruandassa oli 61 000 rekisteröityä moottoriajoneuvoa. Niistä 35 prosenttia oli henkilöautoja, 37 prosenttia moottoripyöriä ja 22 prosenttia minibusseja, joita käytetään paljon julkisessa liikenteessä.

Nopeusrajoitus kaupunkialueella on 30–40 ja maanteillä 50–60 kilometriä tunnissa. Rattijuopumusraja on Ruandassa 0,8 promillea.

Ruandassa on noin 10 miljoonaa asukasta. Sen pinta-ala on vain noin 26 000 neliökilometriä.

Lähde: Maailman terveysjärjestö WHO.

 

Hätänumerosta vastaa yksi päivystäjä

Pimeys ja sadekausi näkyvät piikkeinä Ruandan onnettomuustilastoissa. Erityisesti autojen puutteellinen kunto kasvattaa onnettomuusriskiä.

”Sadekaudella ihmiset eivät osaa suhteuttaa ajamistaan muuttuneisiin keliolosuhteisiin”, sanoo Severien Muneza, joka johtaa Kigalin suurinta ensiapuyksikköä.

Kolmisen vuotta sitten perustettu sairaankuljetus- ja ensihoitoyksikkö SAMU on tuomassa parannuksen liikenneturmien uhreille, sillä nykyisin ainakin pääkaupungin lähialueella voi saada ambulanssin onnettomuuspaikalle.

Muutos on merkittävä, sillä aiemmin ambulansseja ei tullut paikalle kuin sattumalta.  Onnettomuuden sattuessa poliisi ja ohikulkijat saattoivat tuoda loukkaantuneita sairaalaan, koska ensihoitoa onnettomuuspaikalle ei ollut saatavilla.

”Nykyisin suurin osa asiakkaistamme on liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita. Paljon on murtumia ja aivotärähdyksiä, jotka saadaan hoidettua”, Muneza kertoo.

Hälytystehtäviä välittää yleinen hätänumero. Järjestelmä on vasta muotoutumassa, ja tällä hetkellä hälytyspuheluihin vastaa vain yksi päivystäjä koko maassa.

Jonain päivänä SAMU toimii koko maassa, jos suunnitelmat pitävät paikkansa.

”Moni ei vielä tiedä hälytysnumerosta, mikä on hyvä, sillä resurssimme ovat rajattuja. Tulevaisuudessa toiminta varmasti laajenee ja vakiintuu”, ensiapuyksikön anestesiahoitaja Leoncie Mukeshimana toteaa.

Kehitys-Utveckling 1.2011

Päivitetty 17.3.2011

Takaisin ylös