Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 21.2.2011

EU-maat suomalaisin silmin: Portugalin huhtikuuta odotellessa

Olavi Virta lauloi 1953 Portugalin suomalaisten sydämiin iskelmällä ”Portugalin huhtikuu”. Tämä alun perin Raul Ferraon säveltämä laulu, joka kertoo Coimbran kaupungista, on tänään portugalilaisten rakastama ikivihreä.  Monet suomalaiset ovatkin ihastuneet Portugaliin. Tänne on mukava tulla vieraaksi tai jopa pysyvämmin talvikuukausiksi kuten tuhannet suomalaiset tekevät. Kansojemme mielenlaadussa on nähty samoja surumielisiä piirteitä, joita ilmaistaan haikean tangon ja melankolisen fadon tunnelmin.

EU-maiden velkaongelmat ovat tuoneet Portugalin Suomen uutisiin, eikä aina niin myönteisessä valossa. Kotimaassa aprikoidaan, joutuvatko suomalaiset lupaamaan Kreikan ja Irlannin jälkeen apuaan Portugalille euroalueen vakauden puolesta. Kysellään, miksi meidän, jotka olemme pitäneet oman taloutemme jokseenkin hyvässä kunnossa, pitää auttaa muita.

 Portugali on saanut usein pääkaupunkinsa nimen EU:n keskeisiin asiakirjoihin, viimeksi Lissabonin sopimukseen. Kuva: EU. Portugali on saanut usein pääkaupunkinsa nimen EU:n keskeisiin asiakirjoihin, viimeksi Lissabonin sopimukseen. Kuva: EU.

Portugalissa kansalaiset näkevät asian toisesta näkövinkkelistä. He katsovat Portugalin joutuneen muiden perifeeristen maiden tapaan syyttä markkinavoimien spekulaation kohteeksi. Täällä katsotaan, että markkinoiden hyökkäys kohdistuu samalla koko euro-järjestelmään, ja siksi tarvitaan yhteisiä ponnistuksia, joissa vahvempien on autettava heikompia yhteisen hyvän puolesta. Täällä toivotaan eurooppalaista solidaarisuutta.

Portugalilaiset ovat vakuuttuneita siitä, että he kyllä tekevät oman osansa näissä talkoissa. Heidän elintasonsa laskee tänä vuonna kovan vyönkiristysohjelman takia. Portugalilla on myös aikaisempia näyttöjä. Vielä 2008 maan budjettivaje oli vain 2,8 %. Sitten tuli Yhdysvaltojen asuntomarkkinakriisi, Lehman Brothers, talouslama ja valtioiden velkakriisi. Portugalin oppositiosta lisätään, että sitten tulivat parlamenttivaalit 2009, ja vaje repesi kun äänestäjät pidettiin tyytyväisinä.

Portugali liittyi EU:n jäseneksi 25 vuotta sitten yhdessä Espanjan kanssa, ja se kuuluu jo yhteisön vanhoihin jäseniin. Portugalia on aina pidetty EU-luokan hyvänä oppilaana, joka tukee Euroopan integraatiota. EU:n todellinen tuntemus on maassa pienen eliitin käsissä, mutta kansalaisten yleinen suhtautuminen Euroopan unioniin on ollut hyvin myönteistä. EU:n vastustusta löytyy lähinnä äärivasemmistosta. Vuoden 1974 neilikkavallankumouksen jälkeen Portugalin sisäpolitiikkaa ovat hallinneet nykyisen pääministeri Sócratesin Sosialistipuolue PS  ja keskusta-oikeistolainen PSD, jonka pääministerinä Barroso oli ennen komissioon tuloaan.

Puolueiden välillä ei ole suuria eroja EU-politiikan peruslinjasta. Portugalilaiset tietävät hyötyneensä EU:sta paljon ja tämän halutaan jatkuvan. EU-jäsenyyden alussa Portugali kuroi rivakasti umpeen elintasoeroa muuhun Eurooppaan. Jäsenyys nopeutti Portugalin avautumista ulkomaailmaan ja tuki sen demokraattista uudistusprosessia. EU-jäsenyys auttoi normalisoimaan suhteet suureen naapuriin Espanjaan, ja tällä on ollut valtavan myönteinen vaikutus Portugalille.

EU- jäsenyyden antama dynamiikka riitti noin 15 vuotta. Sen jälkeen talouskasvu on ollut EU:n keskiarvon alapuolella. Portugalin taloudessa on paljon rakenteellisia ongelmia, joita sen pitäisi poistaa kilpailukykynsä parantamiseksi. Esimerkkinä erittäin jäykät työmarkkinat, joiden todelliseen reformiin kotimainen poliittinen konsensus ei ole riittänyt. Euro on ollut portugalilaisille hyvä asia, mutta vakaa, halpakorkoinen valuutta kylvi samalla kriisin siemenen, kun lainaa otettiin yli maksukyvyn. Brittilehti The Economist luonnehtii Portugalia sanalla profligate, hillittömän tuhlaavainen. Tässä lehti viittaa ilmeisesti enemmän valtioon kuin ihmisiin, vaikkaliiallinen velan otto on ollut tässä maassa varsin yleinen synti. Hyvin monilla portugalilaisilla ei näinä päivinä yksinkertaisesti ole mistä tuhlata, saatikka sitten tehdä sitä hillittömästi.

Myönteinen asenne EU:hun on säilynyt, mutta Euroopan velkakriisi on kyllä aiheuttanut aikamoista hämmennystä ja kysymyksiä: mihin tämä kriisi on EU:ta viemässä. Kohti liittovaltiotako, täällä kysytään.  Aikaisemmin portugalilaisilla oli tunne että Brysselistä saatiin hyviä asioita. Nyt sieltä ja entistä enemmän suoraan Berliinistä tulee vaatimuksia, joita on vaikea hyväksyä: vaatimuksia siitä, miten portugalilaisten tulee leikata julkisia menoja palkkoja ja eläkkeitä laskemalla, miten työstä erottaminen tulee tehdä helpommaksi, miten palkkojen indeksisidonnaisuus pitää poistaa, miten eläkeikää on pakko nostaa. Tosiasioiden ja huhujen sekamelskassa EU-kriitikot ovat lisänneet vettä keskustelun myllyyn. EU:n arvostelijoilla on tänä päivänä helppoa missä tahansa EU-maassa.

Portugali on halunnut välttää marginalisoitumisen, ja siksi se on koko jäsenyytensä ajan pyrkinyt suoraan EU:n ytimeen ja päätöksenteon keskukseen. Se haluaa olla pöydissä, joissa päätetään. Se on alusta lähtien ollut mukana EMU:ssa, Schengen-yhteistyössä sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä, johon Nato-jäsenyys antaa vahvan selkänojan. Portugali on saanut omat miehensä korkeisiin asemiin EU:ssa, ja komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on tästä parhaana esimerkkinä. Euroopan keskuspankin kakkosmies on portugalilainen. Portugali on myös saanut usein pääkaupunkinsa nimen EU:n keskeisiin asiakirjoihin, viimeksi Lissabonin sopimukseen.  Pienenä maana se on tukenut komission vahvaa roolia ja jäsenten tasa-arvoa.

Portugali pistää etusijalle ne asiat, jotka sille ovat EU:ssa tärkeitä. Niihin panostetaan voimavaroja, niissä ollaan aktiivisia. Alue- ja rakennepolitiikka ovat tällaisia. Rakennetukien jatkuminen vanhoille jäsenmaille on Portugalille kynnyskysymys, ja nämä tuet kattavat noin 80 prosenttia maan EU-tuista. Kansakunnan etujen kannalta vähemmän tärkeät asiat Portugali voi jättää muiden jäsenmaiden huoleksi.

Kreikan ja Irlannin jälkeen rahoitusmarkkinoiden paineet siirtyivät Portugaliin. Monet asiantuntijat pitävät vain ajan kysymyksenä, milloin Portugali joutuu pyytämään ulkoista apua velkaongelmansa hoitamiseksi. Tapahtuuko tämä huhtikuussa, jolloin Portugali on monien mielestä parhaimmillaan? Vai joskus muulloin?  Portugalin hallitus pitää tällaista pohdintaa turhana spekulaationa. Se vakuuttaa selviävänsä kriisistä omin avuin.

Portugali on hyväksynyt itselleen vakautusohjelman, joka korottaa veroja ja laskee valtion virkamiesten palkkoja. Viime vuoden tilastot ovat rohkaisevia. Julkinen vaje laski enemmän kuin mikä oli tavoitteena (7,3 prosenttia ). Tänä vuonna hallitus uskoo pystyvänsä painamaan vajeen 4,6 prosenttiin. Uskoa vahvistaa BKT:n myönteinen kehitys, jonka hallitus ennakoi olevan parempi kuin mihin markkinoilla uskotaan. Hallituksen tueksi on tullut maan yksityinen pankkisektori ja teollisuus. Nämä talouspiirit arvioivat, että joutuminen Euroopan unionin ja IMF:n holhoukseen vain pahentaisi tilannetta. Esimerkiksi näytetään Kreikkaa ja Irlantia. Suurin peikko tässä pelissä on IMF, jonka otteesta Portugalilla on aikaisempia kokemuksia. Sitä ei haluta maahan, ja jos se tulee, hallituskriisiä on vaikea välttää.

Portugalin valtion joukkovelkakirjojen kysyntä on ollut riittävä, ja Portugali on saanut toistaiseksi tarvitsemansa rahoituksen.  Markkinakorot kuitenkin sinnittelevät edelleen hyvin korkealla ja heijastavat epäluottamusta. Miten kauan tämä voi kestää. Hallitus uskoo, että luottamus pystytään palauttamaan hyvillä uutisilla. Vyönkiristystoimet purevat, siitä ei ole epäilystä. Suuri kysymys on kuitenkin, miten syvälle talous luisuu, kun kulutusta leikataan. Monet ratkaisevan tärkeät asiat näyttävät pakkautuvan maalis-huhtikuun vaihteeseen: ennakkotiedot julkisen vajeen kehityksestä ja bruttokansatuotteen kehityksestä ensimmäisellä neljänneksellä, onnistuminen pitkäaikaisten valtion velkakirjojen myynnissä ja EU:n päätökset vakautusmekanismista ja kilpailukykypaketista. Seuraavat kaksi kuukautta Portugalissa eletään jännittävissä tunnelmissa.

Kävi tulevana keväänä miten tahansa, Portugalilla on edessään suuria haasteita taloutensa pitkän tähtäimen kilpailukyvyn vahvistamisessa. Hallitus tuntee nämä haasteet hyvin ja tekee parhaansa. Paljon on saatu aikaan ja uudistushankkeita on menossa. Portugali ei voi edetä uudistuksissa omaan tahtiinsa ja ulkomaailmasta irrallaan. Espanjan reformivauhti näyttää nopeammalta ja EU:sta tuleva paine kasvaa. Pääministeri Sócrates kommentoi Saksan ja Ranskan suunnitelmia EU:n yhteisen talouspolitiikan tiivistämisestä kilpailukykypaketin toimin myönteiseen sävyyn. Näistä kommenteista pääministeri on saanut kotona lähinnä pyyhkeitä. Verotusta, eläkkeitä ja palkanmuodostusta on pidetty selkeästi kansallisen päätöksenteon piiriin kuuluvina. Paketin toisena, hyvänä puolena hallitus näkee suuremman ja joustavasti toimivan Euroopan vakausrahaston, jonka avulla IMF ehkä voidaan pitää maasta ulkona. Oppositio niin oikealla ja vasemmalla saattaa vielä löytää toisensa kilpailukykypaketista ja silloin vähemmistöhallitus voi olla pulassa.

Portugali haluaa valmistella ja päättää EU:n yhteisistä asioista EU-mekanismien piirissä. Se on aina kavahtanut sitä, että suuret jäsenmaat sopivat ensin keskenään asioista, ja päätökset tuodaan sitten siunattavaksi EU:n yhteisiin pöytiin. Angela Merkelin ja Nicolas Sarkozyn akselin toiminta on nostanut kulmakarvoja. Hallitus on antanut rakentavia kommentteja siitä, että tämän akselin välinen yhteisymmärrys on aina vienyt EU:ta myönteisesti eteenpäin. Samalla aivan selvästi kannetaan huolta siitä että suuret jyräävät, asiat hoidetaan yhteisövalmistelun ulkopuolella ja Portugalin entisen pääministerin johtama komissio uhkaa jäädä syrjään.

Portugali ja Espanja juhlistivat EC-sopimuksen allekirjoitusta 25 vuotta sitten yhdessä helmikuussa viime vuonna. Paikalla olleet politiikan vanhat konkarit, entiset pääministerit Mario Soares ja Felipe González, peräänkuuluttivat Euroopan nykyisiltä johtajilta suurempia visioita ja vahvempaa johtajuutta, jota Adenauerilla, Mitterrandilla, Kohlilla ja muilla suurilla Euroopan rakentajilla nähtiin olleen. Jäsenmaiden keskinäinen solidaarisuus on myös tekijä, jota Portugalissa kaipaillaan nykyisen kriisin hoitamiseksi.

Missä menee eurooppalaisen solidaarisuuden eli yhteisvastuun raja, on kysymys jota myös suomalaiset tulevat pohtimaan huhtikuun eduskuntavaalien alla. Voi odottaa, että eurooppalaisella solidaarisuudella ei ääniä vaalikampanjassa kalastella, ei ainakaan kun puheeksi tulee eteläisten jäsenmaiden velkaongelma.

Portugalilaiset sanovat usein, että heidän maansa sijaitsee Euroopan periferiassa. Sijainti reuna-alueilla rasittaa kilpailukykyä ja lisää haavoittuvuutta. Keskusta houkuttelee parhaat voimavarat ja reunat jäävät vähemmälle. Keskustana tässä ajattelussa on yleensä vahva, yhdistynyt Saksa, joka määrää nykyään euro-alueen politiikasta.

Karttaan kannattaa aina silloin tällöin kyllä katsoa. Maantieteellisesti Suomi ja Portugali sijaitsevat EU:n äärilaidoilla. Lentomatka Helsingistä Lissaboniin on yllättävän pitkä, yli neljä tuntia. Helsingistä pääsee New Delhiin melkein kuudessa tunnissa. Eurooppa näyttää juuri tällä hetkellä jakautuvankin talouden menestyksessä, mutta raja ei mene reuna-alueiden ja keskustan vaan pohjoisen ja etelän välillä. Pohjoisesta menestyksestä paras esimerkki taitaa olla Ruotsi. Suomikin on parantamassa asemiaan. Joku ekonomisti on väittänyt, että juuri pienten pohjoismaiden perifeerinen sijainti on pakottanut etsimään vientimarkkinoita muualta. Niiden on ollut pakko kehittää kilpailukykyinen vientiteollisuus sekä huolehtia koulutuksesta ja innovaatiokyvystä. Niiden on ollut pakko globalisoitua.

Pieni Portugali oli maailman historiassa ensimmäinen maa, joka aloitti globalisaation 1400- ja 1500-luvuilla ja nousi aikanaan ehkä suhteessa maailman rikkaimmaksi valtioksi. Tämä historiallinen perintö ja monet vahvat suhteet entisiin siirtomaihin tarjoavat pohjaa kaupalle ja investoinneille tänäkin päivänä. Yhä useammat portugalilaiset ovatkin sitä mieltä, että unohdetaan puheet periferiasta ja lähdetään taas kerran maailmalle.

Vientiin halutaankin panostaa ihan uudella tavalla, ja tulokset ovat hyviä. BRIC-maat, Afrikan portugalinkieliset maat, Gulf ja Pohjois-Afrikka on otettu ponnistelujen kohteeksi. Egyptin poliittinen kriisi tuli Portugalin vientiponnistelujen kannalta mahdollisimman huonoon aikaan. Sinne portugalilaiset toivovat nopeasti vakautta, niin kuin kaikki me muutkin.

Suurlähettiläs Asko NumminenAsko Numminen
Kirjoittaja toimii suurlähettiläänä Suomen-Portugalin suurlähetystössä

Kolumni on osa sarjaa, jossa Suomen EU-maissa työskentelevät suurlähettiläät tarkastelevat asemamaansa suhdetta EU:hun suomalaisesta näkökulmasta. Sarjan edelliset osat:

Päivitetty 21.2.2011

Takaisin ylös