Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 10.1.2011

Haavisto: Etelä-Sudanin kansanäänestys lähtenyt hyvin liikkeelle

Eritreasta ja Jemenistä juuri palannut ulkoministerin erityisedustaja Pekka Haavisto onnittelee osapuolia Etelä-Sudanin kansanäänestyksen käynnistymisestä 9. tammikuuta. Kansanäänestyksen jälkeinen tilanne merkitsee kuitenkin haastetta paitsi etelälle myös Pohjois-Sudanille.

Kansanedustaja Pekka Haavisto nimitettiin tammikuussa 2009 ulkoministeri Alexander Stubbin erityisedustajaksi Afrikan konflikteihin erityisesti Afrikan sarven osalta. Formin.fi-haastattelussa Pekka Haavisto kertoi vaikutelmiaan työstä sekä toi esille näkemyksiä liittyen Suomen asemaan rauhanvälittäjänä.

Haaviston mukaan Suomen rooli Afrikassa on viimeisen kahden vuoden aikana aktivoitunut. Tästä osoituksena ovat eri ministereiden osallistuminen Afrikan unionin huippukokouksiin, Ahtisaaren vierailut Afrikan unionissa sekä Afrikan unionin rauhanvälityksen tukeminen. Suomen näkyvyys on tältä osin hyvällä tolalla.

Somalian väliaikaishallituksen mandaatti umpeutuu

Tilanne Somaliassa on säilynyt sekavana. Tästä huolimatta Haavisto on pitänyt yhteyttä eri ryhmiin. Somalian nykyisen väliaikaishallituksen mandaatti on päättymässä elokuussa. Tulevissa hallinnollisissa järjestelyissä korostuu laajemman hallituspohjan tarve.

Haaviston mukaan Somaliassa kilpailevat keskenään turvallisuus- ja kehitysagendat. Eteläinen Somalia kuuluu ensiksi mainitun, Puntmaa ja Somalimaa jälkimmäisen piiriin. Herää kysymys, onko toivo jo heitetty eteläisen Somalian ja Mogadishun osalta?

Suomen yhteistyö YK:n kanssa on tiivistynyt viime kuukausina. YK:lla on uusi Somalia-erityisedustaja joka tuntee hyvin Suomen ja sen vahvuudet.

Sudan: Haavisto toivoo AU:lta nopeaa reagointia

Haaviston mukaan Darfurin kysymys on ollut viime aikoina taka-alalla Etelä-Sudanin valmistuessa kansanäänestykseen. Yhtenäisyys ,josta piti tehdä etelä-pohjoinen-rauhansopimuksen hengen mukaisesti houkutteleva vaihtoehto, ei koskaan näyttäytynyt tässä muodossa etelän kansalaisille.

Kansanäänestyksen jälkeinen tila luo valtavan haasteen paitsi molemmille osapuolille myös kansainväliselle yhteisölle. Mikäli etelän enemmistö kääntyy itsenäisyyden puolelle, tulee kansainvälisen yhteisön Haaviston mukaan reagoida hyvin nopeasti.

Haavisto toivoo erityisesti AU:n reagoivan nopeasti kehitys- ja turvallisuustarpeiden täyttämiseksi alueella. Myös Suomella on paljon annettavaa etelän tukemiseksi sekä kansalaisjärjestöjen että virallisten kanavien kautta. Suomelle voisi avautua mahdollisuuksia myös oikeussektorilla sekä korruption kitkemisessä.

Suomi ja rauhanvälitys

Haaviston mukaan sisäinen tavoite on hyvä, mutta rauhanvälityksen suurvallaksi ei ilmoittauduta. Olisi kohennettava kapasiteettiä systemaattisesti esim. asiantuntijalaitoksien avulla. Haaviston mukaan Suomen nousu rauhanvälityksen suurvallaksi edellyttäisi myös rahoituksen lisäämistä.

Vertailun vuoksi Haavisto muistuttaa, että norjalaiset käyttävät vuodessa noin 100 miljoonaa dollaria rauhanvälitysoperaatioihin. Mikäli Suomi pyrkii näkyvästi esille rauhanvälittäjänä, tulisi kansalaisjärjestökenttää valmistaa tähän ja koulutusta parantaa. Norjan mallin mukaisesti Haavisto ottaisi myös eläkkeelle siirtymässä olevat suurlähettiläät mukaan - ikä on meriittiä rauhanvälityksessä. Haaviston mukaan yksi Norjan salaisuuksista on seniorisuurlähettiläiden käyttö.

Haavisto korostaa että kaikissa eri uskonnoissa rauhan tekemiseen liittyy siunaus. Rauhanvälittäjänä on tärkeää synnyttää luottamusta siitä, että vastapuolta kuunnellaan. Viestintä on otettava haltuun oikealla tavalla. Oli tilanne kuinka vaikea tahansa, kommunikaatio ei lopu. Erimielisyys ei voi olla peruste keskustelun lopettamiseen.

Turvallisuusneuvostokauden avautuessa?

Mikäli Suomi valitaan YK:n turvallisuuneuvostoon, on tärkeää painottaa turvallisuuspolitiikan ydintä, rauhanprosessien liikkeelle panemista ja aktiivista ratkaisujen etsimistä. Tämä on Haaviston mukaan se rooli, mikä Suomen on otettava mahdollisen turvaneuvostokauden avautuessa 2013.

Suomen tulisi pitää myös huoli ulkomaanedustustojen verkostosta alueilla, missä rauhanvälityksellä on erityistä kysyntää. Nykyisellään Afrikassa on selkeitä katvealueita kuten Libya ja Uganda ja tulevaisuudessa myös Etelä-Sudan. Myös läntisessä Afrikassa tarvittaisiin lisäpanostusta. Haavisto ehdottaakin harkittavaksi kevyemmän rakenteen toimipisteitä maihin, joissa Suomella ei ole ehkä vahvoja kahdenvälisiä siteitä mutta tarve seurata kehitystä aiempaa tiiviimmin.

Turvallisuusneuvoston osalta Haavisto näkee parantamisen varaa EU:n sisäisessä koordinaatiossa . Se mitä on Brysselissä painotettu, ei välttämättä vastaa New Yorkin arkitodellisuutta.

Kiina ja Afrikka

Haaviston mielestä on oireellista, että varoitamme alati Afrikkaa Kiinasta sanoen että ”se tekee samat virheet kuin siirtomaavallat”. Afrikka nauraa meille, ja niin kiinalaisetkin nauravat - Haavisto toteaa.

 Haaviston mielestä asian toinen puoli on se, että olemme itse epäonnistuneet pyrkimyksessä olla tärkeä kumppani Afrikalle. Muut maat ovat tulleet tilalle. Vastaus syntyneeseen ongelmaan on hakea aidosti tasavertaista kumppanuutta Afrikan maiden kanssa. Ehkä voimme myös oppia jotain afrikkalaisilta ja kiinalaisilta. Kiina tekee yhteistyötä tasavertaisemmin tuoden mukanaan Aasiasta ratkaisuja, jotka saattavat osoittautua toimiviksi Afrikassa.

 

 

Tämä dokumentti

Päivitetty 10.1.2011

Takaisin ylös