Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 22.6.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä

Vuosituhatkylät vauhdittavat Afrikan kehitystä

Eri puolille Afrikkaa perustetuissa mallikylissä voi jo nähdä muutoksen, jonka YK:n vuosituhattavoitteet tuovat toteutuessaan afrikkalaisten elämään.

Kouluruokailua kenialaisessa Saurin kylässä. Kuva: Pasi Riikonen.Kouluruokailua kenialaisessa Saurin kylässä. Kuva: Pasi Riikonen.

Kenialaisesta Saurista tuli ensimmäinen MDG-kylä vuonna 2005. Kylässä on parannettu maissin tuotantoa ja kehitetty jatkojalostusta. Kaikilla asukkailla on käytössään malariaverkot. Hiv-testit ja neuvonta toimivat, ja tarjolla on puhdasta vettä, kouluruokaa ja perhesuunnittelupalveluja. Koulut ja klinikat on sähköistetty ja varustettu internet-yhteydellä.

"Kaikki tämä maksaa avunantajille 50 dollaria kyläläistä kohden vuodessa. Summa on täysin linjassa sen kanssa, mitä EU ja muu maailma ovat luvanneet Afrikalle", MDG-keskusta Nairobissa johtava Glen Denning sanoo.

Viisi vuotta Nairobissa toiminut MDG-keskus edistää YK:n vuosituhattavoitteita kymmenessä Itä- ja Länsi-Afrikan maassa.

"Tuemme vuosituhattavoitteiden saavuttamista muun muassa Keniaan, Malawiin ja Etiopiaan perustetuissa vuosituhatkylissä. On tärkeää voida viedä Afrikan päättäjät kyliin ja osoittaa, miltä elämä näyttää, kun kehitystavoitteet saavutetaan. Saatamme yhteen hallitusten ja kansalaisjärjestöjen edustajia ja rakennamme luottamusta eri toimijoiden välille. Yksityissektori sekä yliopistot ja korkeakoulut ovat tärkeitä kumppaneitamme", Denning kertoo.

Jo vuonna 2002 huomattiin, etteivät YK:ssa vuonna 2000 sovitut vuosituhattavoitteet olleet edenneet odotetusti kahdessa vuodessa. Samalla havaittiin, ettei suunnitelmia voi kehittää vain YK:ssa, vaan ne on tuotava maa- ja aluetasolle ja sisällytettävä maiden omiin köyhyyden vähentämissuunnitelmiin.

Jeffrey Sachs ja Pedro Sanchez kehittivät vuosituhatkyläidean vuonna 2004. Sachsin ajatuksena oli nopeuttaa kehitystä joissakin Afrikan kylissä ja tarjota näin muillekin malli hyviksi havaituista toimintatavoista. "Tarkoituksena on osoittaa, että kylätasolla tehdyt käytännön parannukset – halvat lannoitteet ja paremmat siemenet, malariaverkot, kouluruokailu, puhdas vesi ja toimivat klinikat – voivat muuttaa ihmisten elämän perusteellisesti. Vierailijat voivat itse todeta, että vuosituhattavoitteet pystytään saavuttamaan afrikkalaisessa kylässä asukkaiden johdolla, omalla työllä ja oikealla rahoituksella", Denning sanoo.

Denningin mukaan kyse on itse asiassa perinteisestä integroidusta maaseutukehityksestä.

Viisi vuotta kestävissä hankkeissa on tarkoitus saada kylät ja yhteisöt johtamaan itse kehityksensä kestävälle pohjalle. Keniasta, Etiopiasta ja Malawista saadut ensimmäiset tulokset osoittavat, että kylissä on pystytty vähentämään malariaa, parantamaan ravinnon saantia ja lisäämään maataloustuotantoa. Samalla on edistetty koulunkäyntiä kouluruokailun avulla sekä tarjottu kyläläisille uusia mahdollisuuksia lisäansioihin.

Kehitystä vai irrallisia saarekkeita?

ODI (Overseas Development Institute) arvioi vuonna 2008 vuosituhatkylien saavutuksia, joita se piti merkittävinä. Arvion mukaan hankkeet osoittavat, että oikeilla toimintatavoilla saadaan hyviä tuloksia aikaan pienelläkin rahoituksella. ODIn mukaan toimintaa ei kuitenkaan saa keskittää vain yksittäisiin kyliin, vaan sitä on laajennettava kaupunkeihin ja muualle maahan. 

Hankkeen kritisoijat väittävät, että vuosituhatkylät ovat vaarassa jäädä kehityksen erillisiksi saarekkeiksi, joista muualla maassa ei juuri tiedetä. Kylähankkeita on myös arvosteltu kestävyyden puutteesta. Samalla on kysytty, edistääkö ohjelma alueellista eriarvoisuutta, kun tuki keskitetään joihinkin valittuihin kyliin.

Denningin mukaan riski alueiden eriarvoisuudesta on todellinen ja osin haettukin. Kylien eriarvoisuus ei kuitenkaan ole lisännyt alueellista levottomuutta. "Haluamme näyttää, miten huimasti vuosituhatkylät eroavat muista alueen kylistä tuodessamme poliittisia päättäjiä paikalle. Kylissä vierailleet päättäjät haluavat vastaavaa kehitystä myös omien äänestysalueidensa kyliin."

Denning kertoo yhtyvänsä ODIn arvioon. "Seuraava askel on toiminnan laajentaminen kansalliselle tasolle ja maiden omiin köyhyyden vähentämisohjelmiin muun muassa Ruandassa, Ugandassa, Keniassa, Malawissa ja Tansaniassa. Haluamme  itsekin nopeuttaa tätä. ODIn arvion mukaan tämä edellyttää kuitenkin, että avunantajat pitävät antamansa apulupaukset."

Nälkä kuriin Malawissa

Malawissa alijäämäinen maissin tuotanto saatiin nostettua ylijäämäiseksi muutamassa vuodessa. Satoja parannettiin yksinkertaisin menetelmin tukemalla lannoitteiden hintaa ja saatavuutta. Viljelijät saivat ostaa lannoitteita kolmasosalla markkinahinnasta. Lannoitteet ja entistä paremmat siemenet kaksinkertaistivat sadot, ja ruokapulasta kärsinyt Malawi pystyy nyt myymään maissia myös naapurimaihinsa.

"Ensimmäisen kerran nälästä kärsineessä maassa ei ole ruokamellakoita, vaan voidaan keskittyä muiden asioiden hoitamiseen. Samalla on autettu viljelijät toimeentulon rajalta ajattelemaan maanviljelyä liiketoimintana. Tähän on tosin tarvittu myös hyvää poliittista johtajuutta", Denning arvioi.

Maatalouden tuottavuus on laskenut monessa Afrikan maassa. Denningin mukaan Afrikka tarvitsee vihreän vallankumouksen Aasian tapaan. Ilmastonmuutos vaikuttaa Afrikan maatalouteen monin tavoin, ja afrikkalaiset ovat hyvin haavoittuvia ilmastonmuutoksen seurauksille. Denning toivoi, että Suomi voisi auttaa Afrikan pienviljelijöitä sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Suomi on tukenut Keniassa MDG-ohjelmaa, joka edistää vuosituhattavoitteiden sisällyttämistä Kenian kansallisiin kehityssuunnitelmiin.

Outi Einola-Head

 

Päivitetty 22.6.2009

Takaisin ylös