Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 5.1.2009 | Ulkoministeriön kehitysviestintä

YKSITYISTä APUA

Koulu keräysvaroin Kongoon

Lyseonpuiston lukio Rovaniemellä syntyi keräysvaroin. Sen oppilaat päättivät laittaa hyvän kiertämään ja kerätä rahaa koulun perustamiseksi Kongoon.

Lyseonpuiston lukion oppilaskunnassa mietittiin viime vuoden keväällä tapaa osallistua koulun tuleviin 100-vuotisjuhliin.

Koulu perustettiin alunperin Rovaniemelle keräysvaroin, joten oppilaat arvelivat, että heidän panoksekseen sopisi jonkinlainen hyväntekeväisyystempaus.

Kirkon Ulkomaanavun nettisivuilta löytyi toisenlainen lahja: "Koulu, hinta 30 000 euroa. Lisää ostoskoriin."

Oppilaskunnassa ilahduttiin: Mikä olisikaan upeampi tapa juhlia omaa historiaa kuin laittaa hyvä kiertämään ja perustaa koulu Afrikkaan?

"Ajatus tuntui liian hyvältä, että sen olisi voinut jättää kokeilematta", oppilaskunnan silloinen varapuheenjohtaja Teppo Säkkinen kuvailee.

Oppilaskunnan päätöstä koulun perustamisesta tuki sekin, että Lyseonpuiston lukiolla on vahva auttamisen perinne. Kansainvälisyys on tärkeä osa lukion identiteettiä.

"Vähänpä silloin tajusimme, kuinka järkyttävän isosta asiasta oli kyse", Säkkinen päivittelee nyt, puolitoista vuotta ja 33 000 euroa myöhemmin.

Ideasta kampanjaksi

Kirkon Ulkomaanapu tuntui heti hyvältä kumppanilta, sillä järjestö vastaisi hankkeen toteutuksesta Pohjois-Kivun maakunnassa Kongon demokraattisessa tasavallassa.

Opiskelijoiden tehtäväksi jäi vain rahankeruu. Ensimmäiseksi oppilaat kyselivät lahjoituksia paikallisilta yrityksiltä.

"Yhteistyö yksityisen sektorin kanssa ei ollut aivan niin helppoa kuin ajattelimme. Kävin itse  viime syksynä läpi neljäkymmentä yritystä, joista vain viisi lähti heti mukaan", Säkkinen muistelee.

Opiskelijat oppivat, että rahankeräyksessä on panostettava uskottavuuteen. Keräyskohteen tausta on tiedettävä, ja hanke on osattava esittää yritykselle ymmärrettävällä tavalla.

Vastaanotto oli positiivisempi, kun rahaa oli jo kasassa.

Yritykset tarjosivat myös palveluja, esimerkiksi opiskelija Elina Uutelan suunnittelema kampanjajuliste on painettu ilmaiseksi. Opiskelijat ymmärsivät myös, että keräyssumma ei irtoa vain paikallisista yrityksistä vaan se on revittävä "pienistä puroista ja laajalta alueelta".

Teppo Säkkinen, opinto-ohjaaja Anu Turunen ja opettaja Sirkka Veikkolainen pitivät ideapalavereja aluksi joka viikko. Koulun vanhoille oppilaille lähetettiin sähköpostia, ja entinen opettaja Eeva Ahtisaari suostui keräyksen suojelijaksi.

"Hankkeesta pyrittiin alusta lähtien tekemään kaikkien yhteinen", Veikkolainen korostaa. Hän on ollut mukana koulun kansainvälisyyshankkeissa yli kymmenen vuotta.

Työtä oli edessä enemmän kuin kukaan ensin tajusi. Oppilaskunnan budjetti oli olematon, mutta sillä piti haalia kasaan enemmän rahaa kuin keskivertosuomalainen tienaa vuodessa.

"Emme halunneet tehdä hankkeesta mitään pienen kuppikunnan juttua, eikä homma sillä tavalla olisi onnistunutkaan", Säkkinen tähdentää.

Apu tulikin yllättävältä taholta, sillä tehokkaimmiksi lahjoittajiksi osoittautuivat toiset nuoret.

Valtakunnallinen verkko avuksi

Opiskelijoista alkoi tuntua jo keräyksen alkutaipaleella, että Rovaniemi on liian pieni paikka kerätä vaadittua summaa. Verkot oli heitettävä laajemmalle.

Teppo Säkkinen lähti puhujamatkoille Suomen lukiolaisten liiton tapahtumiin ja sai huomata, että yksittäisen ihmisen innostus voi koskettaa muitakin.

"Opiskelin Kongon historiaa ja mietin myös riskejä, joita hankkeeseen liittyy. Siellähän on taisteltu yli kymmenen vuotta, joten koulun rakentamisesta ei tulisi helppoa", hän arvioi.

Oppilaskunnat Kittilästä Tampereelle lahjoittivat omien päivätyökeräystensä tuoton kampanjalle. Suurimman lahjoituksen, 2 235 euroa, teki rovaniemeläinen Rantavitikan peruskoulu.

Myös Suomen lukiolaisten liitto näki Lyseonpuiston ponnistuksessa jotakin ainutlaatuista, sillä lukion oppilaskunta valittiin tänä syksynä vuoden oppilaskunnaksi.

"Oli tärkeää huomata, että tällainen hanke vaatii aikaa. Koulu ei voi toimia yhtä nopeasti kuin yritys tai virallinen kansalaisjärjestö", opettaja Sirkka Veikkolainen sanoo.

Nuorten maailmassa pelataan erilaisilla säännöillä kuin mihin keski-ikäiset varainhankkijat ovat ehkä tottuneet. Esimerkiksi yksi lahjoitus saatiin, kun helsinkiläinen nimimerkki Miaxx osallistui käytettyjä lukiokirjoja kauppaavan yrityksen kilpailuun IRC-Galleriassa.

"Yritys lupasi 400 euroa sille, joka keksii parhaan tavan käyttää summan, jonka voi säästää lukioaikana kierrätyskirjoilla. Mia esitti Koulu Afrikkaan -kampanjaa, voitti kisan, ja kampanja sai rahat", Teppo Säkkinen kuvailee.

Yhteisöllisyyden voitto

Lyseonpuiston lukiolaiset olivat iloisia siitä, että hanke sai kannatusta myös muualla Suomessa. He kertovat, että ovat oppineet kampanjan järjestämisestä ja myös maailmasta paljon.

"Aikaisemmin Afrikka oli minulle lähinnä valkea läiskä kartalla, mutta nyt tiedän ainakin Kongosta jotakin", lukion oppilaskunnan tapahtumavastaava Jari Hast sanoo.

Toisen luokan opiskelija Saana Havupolku kertoo lukevansa ulkomaanuutisia entistä tarkemmin. Hän on myös pohtinut koulukavereidensa kanssa sitä, miten Kongon konflikti vaikuttaa hankkeen onnistumiseen. Iris Kestilä taas on pohtinut ihmisten kärsimystä:

"Kärsimystä ei voi priorisoida. Jos kauempana asuvien hätää ei nähdä, suljetaan silmät samalla myös lähimmäisten ongelmilta."

Kestilän panos Koulu Afrikkaan -hankkeeseen on ollut taidenäyttelyn järjestäminen. Työt ovat opiskelijoiden käsialaa, ja näyttelyn nimeksi tuli Pimeä manner. Kestilä korostaa, että nimi ei viittaa vain Afrikkaan, sillä "tuo pimeä manner voi sijaita myös meissä itsessämme".

Gallerian lattiaa peittää hiekkakerros, joten jokainen kävijä jättää oman jälkensä näyttelyyn, galleristi Vele Varjo selittää. Hän lähti oppilasnäyttelyyn innolla mukaan.

Kampanjassa on ollut paljon työtä, mutta se on vain lisännyt koululaisten yhteishenkeä ja koko koulun yhteisöllisyyttä, opinto-ohjaaja Anu Turunen kuvailee.

Opiskelijat Iiris Kestilä, Saana Havupolku, Jari Hast ja Teppo Säkkinen ovat samaa mieltä. He sanovat, että mukana on ollut niin monta koulua, yritystä ja muuta porukkaa, että tuhannet ihmiset ovat edes hetken joutuneet miettimään koulutuksen tärkeyttä.

"Jo se itsessään on tärkeä tulos ja palkitsevaa meille", opiskelijat tiivistävät.

Saara Koikkalainen

Kirjoittaja on rovaniemeläinen sosiologi.

(Kehitys-Utveckling 4.2008)

Päivitetty 5.1.2009

Takaisin ylös