Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 15.4.2008 | Ulkoministeriön kehitysviestintä

Kehitysyhteistyö ja kulttuuri – oppimisen paikka

Rukous, kansallislaulu ja työväenlaulu ja kahden minuutin hiljaisuus. Näin alkaa opettajien ammattiyhdistysseminaari pienessä Länsi-Afrikan valtiossa Togossa.

Pukeutumiskoodi Togossa on erilainen kuin Suomessa, oppi OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi. Kuva: OAJPukeutumiskoodi Togossa on erilainen kuin Suomessa, oppi OAJ:n erityisasiantuntija Ritva Semi. Kuva: OAJ

Seminaarin alku on hyvää opetusta suomalaiselle kehitysyhteistyöhankkeen toteuttajalle, joka tuskin on aloittanut koskaan omaa ammattiyhdistyskokoustaan samalla tavalla.

Kokouspöydän olevat ihmiset edustavat eri uskontoja ja ovat eri kirkkojen jäseniä. Silti kaikki painavat päänsä ja kuuntelevat rukouksen, jossa kiitetään suomalaista kumppania ja opettajajärjestöä, rukoillaan terveyttä ja voimaa selvitä päivän, elämän haasteista.

Yhdessä ilman säestystä vahvasti laulettu kansallislaulu korostaa maan vielä kohtuullisen nuorta, reilun 40 vuoden ikäistä itsenäisyyttä, vahvaa oman kansan ja olemassaolon arvostusta. Työväenlaulu kertoo vapaudesta ja oikeudesta olla järjestön jäsen. Se sitoo samalla pöydän ympärillä istujat yhteen opettajaperheeseen, ammattiyhdistykseen, joka tekee työtä koulutuksen ja opettajien puolesta.

Viimeisenä hiljainen muistohetki muistuttaa taas afrikkalaisen köyhän valtion todellisuudesta, elintasosta ja ongelmista. Sitten viime kokouksen on taas usea järjestövaikuttaja ja opettaja kuollut: sairauteen, liikenneonnettomuudessa tai muuten.

Tavoista, kulttuurista ja arvoista kertoo myös osanottajien pukeutuminen. Naiset ovat pukeutuneet kauniiseen länsiafrikkalaisen kulttuurin mukaiseen leninkiin. Miehillä on joko paikallinen afrikkalainen asu tai valkoinen paita ja tummat housut. Housut kiiltävät lukemattomien prässäysten tuloksena ja valkoinen paita on ajan kuluessa muuttunut kellertäväksi. Ajatus on kuitenkin tärkein.

Tässä tilanteessa isännät säälivät farkkuihin pukeutunutta suomalaista yhteistyökumppania ja yrittävät epätoivoisesti keksiä, miten hänet saan puettua tilanteen vaatiman arvon mukaisesti.

Ongelma ei ratkea muuten kuin että vieras ilmoittaa julkisesti seminaarin avajaisissa opetusministerille, lehdistölle ja TV-toimittajalle, että matkalaukku ja oikeanlaiset asusteet jäivät matkan varrelle. On pyydettävä julkisesti anteeksi sitä, että näyttää enemmän lomalaiselta kuin viralliseen kokoukseen osallistujalta.

Osallisuus, demokratia ja yhdessä tekeminen 

Togossa opettajajärjestön ammattiyhdistysseminaari kulku kertoo myös nuoresta demokratiasta, yhteistyöstä, osallisuudesta ja vahvasta yhdessä tekemisestä.

AY-seminaaria ei vedä suinkaan järjestön puheenjohtaja vaan jokaisena kokouspäivänä valitaan oma puheenjohtaja ja muistion kirjoittaja. Toinen seminaaripäivä alkaa edellisen päivän muistion lukemisella. Se ei suinkaan ole rutiinia vaan yhdellä jos toisellakin on kommentoitavaa.

Päivän keskustelut käyvät vilkkaana, osallistujia ei tarvitse houkutella käyttämään puheenvuoroja. Päinvastoin. Päivän puheenjohtaja joutuu välillä hakkaamaan pöytää ja vaatii osallistujia puhumaan vuoronperään.

Ulkona lämpöä on lähemmäs 40 astetta, mutta keskustelu käy vielä kuumenpana. Kesken vahvaa väittelyn käännytään suomalaisen yhteistyökumppanin puoleen ja pyydetään hänen näkemystään. Tässä on suomalaisen osattava asettaa sanansa taitavasti, jotta kehitysyhteistyömme periaatteet, kumppanuus ja kehitysmaan omistajuus, toteutuvat.

Togossa opettajajärjestön ammattiyhdistystoiminnan merkitys ja tehtävät ovat hakusessa. Kun pohditaan järjestön tehtäviä ja tavoitteita, seminaarin osallistujat vaativat opettajille koulutusta, sosiaalisia etuja, pienlainoja, vakuutuksia, matkakorvauksia. Toisaalta kokouksen esityslistalla on Koulutus kaikille 2015- tavoitteet. Miten se voidaan toteuttaa Togossa, joka ei edes kouluta opettajia vaan opettajiksi rekrytoidaan koulunsa päättäneet nuoret? Miten voidaan auttaa ja tukea opettajia, miten valvoa ja parantaa heidän asemaansa?

Ranskankielinen Afrikka ei ole suomalaisten tai muiden Pohjoismaiden kehitysyhteistyön prioriteettien kärkipäässä. Kieli, kulttuuri, arvot ja uskonnot varmasti ovat osasyyllisiä tähän. Avun ja asiantuntemuksen tarve on kuitenkin suuri myös ranskankielisessä Afrikassa, joka kärsii monista poliittisista konflikteista. Suomalaiselle se voisi olla myös haaste.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ aloitti ulkoministeriön tuella kolmivuotisen kehitysyhteistyöhankkeen Togon opettajajärjestöjen kattojärjestö FESENin kanssa tammikuussa 2008. Hankkeen tavoite on opettajajärjestön järjestö osaamisen vahvistaminen, jotta järjestö voisi vaikuttaa Togon kasvatus- ja koulutuspolitiikkaan ja koulutuksen kehittämiseen.

 Ritva Semi

Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:ssa.

 

 

 

 

 

 

Tämä dokumentti

Päivitetty 14.4.2008

Takaisin ylös