Ulkoministeriön Engel-salin aula täyttyi elokuun viimeinen päivä iloisesta puheensorinasta, kun viisiviikkoisen Global Health kurssin osallistujat odottivat päätösseminaarin alkamista. Järjestäjät hymyilivät, sillä kurssi on ollut menestys. Seminaari oli koulutustilaisuus myös terveysalalla työtä tekeville kansalaisjärjestöille.
Finnish Diploma Course on Global Health on Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin, Tampereen yliopiston sekä usean muun terveysalan toimijan kanssa yhteistyössä järjestetty opintokokonaisuus. Kurssi on tarkoitettu sekä lääkärien, hammaslääkärien että eläinlääkärien ammatilliseksi täydennyskoulutukseksi tai valinnaisiksi opinnoiksi alan opiskelijoille. Kurssilaisia otettiin yhteensä kolmisenkymmentä, näistä puolet kehitysmaista ja puolet Suomesta. Global Health -kurssiin kuuluu teoriaopetusta sekä käytännön jakso, jonka suomalaiset suorittavat yhteistyöhön kehitysmaissa ja ulkomaalaiset opiskelijat vastavuoroisesti Suomessa.
Käsiä nousee seminaariyleisöstä, kun kehityspoliittisen osaston osastopäällikkö Ritva Koukku-Ronde on päättänyt puheenvuoronsa. Koukku-Ronde esitteli Suomen kehityspoliittista ohjelmaa ja erityisesti valmisteilla olevaan paperiin tulevia muutoksia. Ohjelman uudet painotukset ja ympäristöasioiden korostuminen aiheuttivat kuulijoissa huolta terveydenhuollon ja -edistämisen laiminlyömisestä.
Koukku-Ronde vakuutti Suomelle perinteisesti vahvan sektorin pysyvän yhä merkittävänä. "Emme aio tehdä rajuja muutoksia. En tiedä tuleeko terveydenhuollon osuus olemaan sama, mutta sitä ei hylätä", hän lupasi ja lisäsi, että Suomi ei myöskään lakkauta pitkän ajan sitoumuksiaan. Keskeneräiset hankkeet viedään kunnialla loppuun. Koukku-Ronde pohti vielä kehitysyhteistyön merkitystä suomalaisille ja Pariisin julistuksen antamia haasteita avustustyön tehokkuudesta. "Tärkeintä on kuitenkin voida sanoa, että apu menee perille", hän tiivisti keskustelun.
Terveysala on yksi Suomen kehitysyhteistyön pitkäaikaisimmista toimintasektoreista, terveysasioiden neuvonantaja Gisela Blumenthal kertoi. Kehitysyhteistyötä tekevistä järjestöistä yli 70 prosenttia on aktiivisia terveysalalla. Blumenthalin mielestä suomalaiset pitävät sairauksien ennaltaehkäisyn ja terveyskasvatuksen tukemisen tärkeinä aiheina, joista meillä on annettavaa. "Monet vuosituhattavoitteet eivät toteudu, jollemme ole aktiivisia terveyssektorilla", Blumenthal muistuttaa.
Kurssilaisten mielestä Suomen on muiden Pohjoismaiden ohella pidettävä yllä keskustelua seksuaaliterveydestä. Aihe on monissa kulttuureissa arka ja siksi se tahtoo unohtua kansainvälisestä keskustelusta. Pohjoismaiden vaikutustyön ansioista esimerkiksi vuosituhattavoitteisiin saatiin viittaus seksuaaliterveyden tärkeydestä.
HIV- ja aidskysymysten neuvonantaja Heli Mikkola kertoo aidsin vastaiseen työhön saatavien määrärahojen viisinkertaistuneen vuodesta 2001. Silloin YK piti ensimmäisen yleiskokouksen erityisistunnon (UNGASS), joka käsitteli HIV- ja aidstyötä.
"Nopeasti noussut kiinnostus on johtanut siihen, että on paljon rahallista tukea, mutta tarpeet ja resurssit eivät välttämättä kohtaa", Mikkola harmittelee. Tautikohtaista, korvamerkittyä rahaa ei voi käyttää esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmän luomiseen tai henkilökunnnan kouluttamiseen. Aidstyötä tekee yhä useampi kehitysyhteistyön toimija. Mikkolan mielestä järjestöjen kesken tarvittaisiin nyt selkeä työnjako. "Maatasolla se on hankalaa. Vaikka YK:ssa sovittaisiin jotain, kohdemaassa ei välttämättä ole samoja järjestöjä. Sitten pitääkin sopia jotain muuta."
Terveydenhuolto on vaikea kehitysala, sillä sen saavuttamat hyvät tulokset voivat niin helposti mitätöityä. Kehittämispäällikkö Marja Anttila Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesista kritisoi sektorin saaman tuen lyhytaikaisuutta ja muutosherkkyyttä. Terveys kun vaatii jatkuvaa ylläpitoa ja terveydenhuollon on voitava tehdä myös ennakoivaa työtä.
"Valitettavasti terveydenhuollon kehittäminen ei ole valtioiden ykkösprioriteetti", Anttila selittää. Kansalaisjärjestöt ovat usein aktiivisempia terveyssaralla. He saavatkin usein valtiollisia toimijoita paremmin yhteyden yhteiskunnasta syrjäytyneisiin ihmisiin, mutta heidän toimintansa riippuu keräystuloista ja muista avustuksista.
Anttilan mukaan terveyssektorin rahoitus on lisääntynyt, ja erityisesti tautikohtainen tuki on noussut huomattavasti. Nyt tarvittaan pysyvyyttä ja toisaalta joustavuutta rahoituksen kohdentamisessa. Esimerkiksi aidstyö ei tarkoita ainoastaan lääkkeiden hankintaa, vaan myös ennaltaehkäisyä: valistustyötä ja peruslääkärintarkastuksia.
Seminaarissa kuultiin myös kirkkojen tekemästä hiv- ja aidstyöstä Afrikassa, jota esitteli kansainvälisten asioiden johtaja Birgitta Rantakari Laurentinus-säätiöstä. Suomen World Visionin asiantuntija Ulla Tervo kertoi järjestön työstä äitien ja lasten terveydenhuollon parantamiseksi. Tyttöjen sukuelintensilpomisen vähentäminen painottuu World Visionin työssä Somaliassa ja Keniassa.
Milla Halme
