Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 11.1.2008

Euroopan maat tunnustavat Suomen itsenäisyyden -  vivat, floreat, crescat

Ulkoministeriö viettää perustamisensa 90-vuotisjuhlaa vuonna 2008, jonka merkeissä ministeriö esittelee historiaansa ja arkistonsa aarteita muun muassa ulkoministeriön tietopalvelupäällikkö Jyrki Paloposken artikkelisarjalla. Aiemmin sarjasssa on julkaistu artikkelit:

  •  Itsenäisyysjulistus - Vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon
  • Uudenvuodenaatto Pietarin Smolnassa - Itsenäisyyden tunnustus 31.12.1917

Artikkelit löytyvät UM 90 -juhlavuoden sivuilta.

Jyrki Paloposki:
Euroopan maat tunnustavat Suomen itsenäisyyden -  vivat, floreat, crescat

 

Kolme keisaria, jotka tunnustivat Suomen, Saksan Vilhelm II, Turkin Mehmet V ja Itävallan Frans JosefKolme keisaria, jotka tunnustivat Suomen, Saksan Vilhelm II, Turkin Mehmet V ja Itävallan Frans Josef

Sen jälkeen kun Venäjä oli 4.1.1918 virallisesti tunnustanut Suomen itsenäisyyden, muut maat saattoivat seurata esimerkkiä. Ensimmäisenä ehtivät Ruotsi, Ranska ja Saksa. Suomi lähetti Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin erityisiä valtuuskuntia ilmoittamaan itsenäistymisestä ja kiirehtimään tunnustuksia. Vuoden 1918 aikana 15 maata tunnustikin Suomen itsenäisyyden, mutta esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tunnustus saatiin vasta keväällä 1919.

 

Nopea Ruotsi

 

Ruotsin ilmoitus Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta
Ruotsin ilmoitus Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta

Ruotsissa suhtauduttiin suurella sympatialla Suomen itsenäistymiseen. Suomalainen valtuuskunta kävi Tukholmassa keskusteluja sekä pääministeri Edénin että ulkoministeri Hellnerin kanssa. Joulukuun lopulla 1917 itse kuningas Kustaa V otti suomalaiset vastaan. Hän ilmoitti, että Ruotsi tunnustaa uuden itänaapurinsa, kunhan Suomi saa selvitettyä asian Venäjän kanssa. Kuningas kertoi myös, että Ruotsin Pietarin-lähetystö oli tehnyt bolsevikkihallituksen luona työtä suomalaisten hyväksi. Ruotsi tunnusti Suomen itsenäisyyden samana päivänä kuin venäläiset eli 4.1.1918.   

Ruotsin ilmoituksen tunnustamisesta välitti Suomen senaatille Ruotsin Helsingin-pääkonsuli Walter Ahlström: "Hänen Majesteettinsa Ruotsin Kuningas on tämän kuun 4 päivänä pidetyssä valtioneuvoston istunnossa päättänyt tunnustaa Suomen itsenäiseksi ja riippumattomaksi valtioksi." Ruotsin esimerkkiä seurasivat viikon sisällä myös Tanska ja Norja, samoin Sveitsi ja Kreikka.

Ranskan ja Saksan kilpailu

Suomi oli joulukuun alkupuolella pyytänyt itsenäisyytensä tunnustamista meneillään olleen maailmansodan kaikilta osapuolilta. Ranskan ja Saksan välille syntyi asiasta pientä kilpaa. Ranska ei ollut riippuvainen Venäjän mielipiteestä, kuten rauhanneuvotteluja Venäjän kanssa käyvä Saksa. Nopealla tunnustamisella Ranska ehkä estäisi Suomea ajautumasta tiukemmin Saksan piiriin. Ranska tunnustikin Suomen itsenäisyyden samana päivänä Venäjän ja Ruotsin kanssa.

 

Edvard Hjelt, Suomen ensimmäinen lähettiläs Berliinissä 1918-1919Edvard Hjelt, Suomen ensimmäinen lähettiläs Berliinissä 1918-1919

Saksaa pidettiin Suomen luotettavimpana tukena. Berliinissä Suomen edustajana toiminut Edvard Hjelt oli kuitenkin pettynyt saksalaisten hitauteen. Keskusteluja oli käyty ja sympatiaa saatu, mutta tunnustamisessa ranskalaiset näyttivät ehtineet edelle. Vihdoin 6.1. Suomen valtuuskunta kutsuttiin Saksan valtakunnankansleri Hertlingin puheille. Tämä ilmoitti keisarin tunnustaneen Suomen ja pyytäneen Hertlingiä välittämään onnittelut. Hjelt kiitti Saksan tunnustuksen merkitsevän Suomelle enemmän kuin minkään muun valtion tunnustus. Hän kiirehti vielä kysymään tunnustamisen ajankohtaa, jolloin Hertling kertoi keisarin käyneen jo 4.1. valtakunnankanslerinsa luona ja siinä yhteydessä lausuneen ilonsa Suomen itsenäistymisestä. Hjeltin kertoman mukaan nimenomaan Saksan aloitteesta oli sovittu, että Ruotsi tunnustaa ensimmäisenä ja vasta sen jälkeen Saksa. Näin haluttiin helpottaa Suomen tunnustamista Ranskan ja sen liittolaisten taholta. "Muunlaisia huhuja, joita on pantu liikkeelle, ei ole syytä uskoa."

Aina Konstantinopelia myöten

Suomesta lähti Eurooppaan useita valtuuskuntia ilmoittamaan itsenäisyydestä ja pyytämään sille tunnustusta. Kaakkoon suuntautuneeseen valtuuskuntaan kuului professori Paasonen, joka kuvasi tunnelmia Budapestissa. Vastaanotto oli ollut sydämellinen. Sekä pääministeri Wekerle että myöhemmin parlamentissa puhemies Szasz toivottivat paljon taistelleelle ja kärsineelle heimokansalle menestystä tulevaisuudessa. "Hartaana toivomuksena lausumme Suomelle: vivat, floreat, crescat."

 

Bulgarian kuningas Ferdinandin onnittelut SvinhufvudilleBulgarian kuningas Ferdinandin onnittelut Svinhufvudille

Professorien Jalo Kalima ja J.J. Mikkola muodostama valtuuskunta suuntasi helmikuussa Konstantinopoliin ja Sofiaan. Mikkolan mukaan Konstantinopolissa "Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys oli satumainen. Kaikki sultaanista sanomalehtimiehiin asti kohtelivat meitä suomalaisia Turkin kansan pohjoisina rakkaina sukulaisina, jotka vuosituhansien jälkeen olivat tavanneet toinen toisensa." Sulttaanin tapaamisen jälkeen ja suurvisiirin onnentoivotusten saattelemina professorit matkustivat Sofiaan, jossa Suomen juhlinta jatkui. Samanaikaisesti vietetyillä kuningas Ferdinandin syntymäpäivillä Mikkola istui kuninkaan ja kruununprinssin välissä. Kuningas kohotti lasinsa ja lausui suomen kielellä: "Eläköön vapaa, riippumaton Suomen kansa." Ennen juhlapäivällisiä kuningas oli sivummalla olevassa salissa lukenut ääneen Bulgarian hallituksen tunnustuksen Suomen itsenäisyydelle.

Suuri itsenäisyysjuhla

Kansallisteatterissa järjestettiin 13.1. suuri itsenäisyysjuhla, jolla kunnioitettiin tunnustuksen antaneita maita. Näyttämöllä oli suuri, punakeltaisin nauhoin koristeltu Suomen vaakuna ja sen molemmin puolin Venäjän ja Ranskan värit. Sivuseiniä koristivat Ruotsin, Saksan, Norjan ja Tanskan liput. Juhlapuhujia oli neljä. Heistä Werner Söderhjelm kiitti Suomen tunnustaneita valtioita ja heidän juhlassa olevia edustajiaan. Erityisen suuret suosionosoitukset sai Ranskan konsuli Raynaud. Lopuksi kuunneltiin seisaaltaan näiden maiden kansallislaulut. Marseljeesi soi komeasti. Saksalla ei ollut juhlassa edustajaa, mutta yleisön vaatimuksesta orkesteri soitti "Die Wacht am Rheinin", vieläpä kahdesti. Senaattia ulkopoliittisisssa asioissa neuvova Carl Enckell vei hienotunteisesti Ranskan konsulin siksi aikaa kävelylle teatterin eteisaulaan. Raynaud oli etukäteen ilmoittanut, ettei hän suostu kuuntelemaan saksalaisia lauluja, ei edes Jääkärimarssia, "saksalaisen joukko-osaston marssia".   

Toinen juhlapuhuja, kirjailija Maila Talvio kohdisti sanansa suomalaisille ja vetosi kansan yhtenäisyyden puolesta. Talvio siteerasi Schillerin näytelmän kuolevaa ritaria: "Seid einig, einig, einig." Kahden viikon kuluttua itsenäisyysjuhlasta Suomi oli kuitenkin jo sisällissodassa.

Tämä dokumentti

Päivitetty 7.2.2008

Takaisin ylös