Merikasarmi, PL 176, 00023 Valtioneuvosto
Vaihde: 0295 16001
Kaikki yhteystiedot
Uutiset, 5.12.2007

Itsenäisyysjulistus nosti Suomen "vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon"

P.E.Svinhufvudin johtama itsenäisyyssenaatti.Ulkoministeriö viettää perustamisensa 90-vuotisjuhlaa vuonna 2008. Ensimmäinen ulkoministeri - ulkoasiainsenaattori Otto Stenroth - nimitettiin 27. toukokuuta 1918. Saman vuoden kesäkuun 28. päivä annettiin asetus ulkoasiaintoimikunnasta, jossa oli kolme osastoa ja 17 virkamiestä.

Juhlavuotensa merkeissä ministeriö esittelee historiaansa ja arkistonsa aarteita muun muassa näyttelyin ja artikkelisarjalla verkkosivuillaan.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi ja lähtölaukauksena juhlavuoteen ulkoministeriön tietopalvelupäällikkö Jyrki Paloposki kuvaa itsenäisyysjulistuksen antamista, sen saattamista tiedoksi ulkovalloille ja ensimmäisten itsenäisyyden tunnustamispyyntöjen toimittamista.

 

Tietopalvelupäällikkö Jyrki Paloposki:

Itsenäisyysjulistus - ''Vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon''

P.E .Svinhufvud oli maaliskuun lopulla 1917 palannut "Jumalan ja Hindenburgin avulla" Siperian karkotuksestaan Suomeen. Venäjällä tapahtuneen vallankumouksen jälkeen korkein valta Suomessa oli siirtynyt eduskunnalle. Eduskunta nimitti marraskuussa maalle senaatin, jonka puhemieheksi Svinhufvud valittiin.

Senaatti antoi 4.12.1917 uutta hallitusmuotoa koskevan esityksensä yhteydessä eduskunnalle tiedonannon Suomen itsenäisyydestä. Koko senaatti oli paikalla, kun Svinhufvud luki itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle voimakkaalla äänellä, korostaen tekstin tärkeimpiä kohtia. Sosialistit arvostelivat seuranneessa eduskuntakeskustelussa senaatin toiminnan muotoja, mutta kuten O.W.Kuusinen sanoi, hänenkin ryhmänsä oli alunpitäen ollut itsenäisyyden kannalla.

Svinhufvudin senaatti ei alunperin ollut halunnut antaa itsenäisyysasiaa eduskunnan päätettäväksi. Kuitenkin eduskuntaryhmien näkemyksen mukaan eduskunnan oli hyväksyttävä itsenäisyysjulistus. Suomen itsenäisyyspäiväksi tuli 6.12.1917, jolloin porvarillisten puolueiden äänin 100 - 88, hyväksyttiin senaatin toimenpiteet maan itsenäisyyden toteuttamiseksi.

Suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa

Senaattiin ei oltu nimetty ulkoasioista vastaavaa senaattoria. Svinhufvudin apuna ulkopoliittisissa kysymyksissä toimi Pietarissa ministerivaltiosihteerinä toiminut Carl Enckell, tuleva useampikertainen ulkoministeri ja lähettiläs. Itsenäisyysjulistuksessa toivottiin muiden maiden, mukaan luettuna Venäjän, tunnustavan Suomen itsenäisyyden:

"Hallitus on kääntyvä toisten valtojen puoleen saadakseen maamme valtiollisen itsenäisyyden kansainvälisesti tunnustetuksi. Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja tyytymättömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä... Suomen kansa uskoo, että vapaa Venäjän kansa ja sen perustava kansalliskokous eivät tahdo estää Suomen pyrkimystä astua vapaiden ja riippumattomien kansojen joukkoon..."

Senaatti oli jo ennen eduskunnan hyväksymistä ehtinyt esittää itsenäisyyden tunnustamispyynnön sotaa käyville Saksalle, Ranskalle ja Englanille, samoin tunnustamispyyntö oli toimitettu kolmelle Pohjoismaalle, Ruotsille, Norjalle ja Tanskalle. Venäjälle tunnustamispyyntöä ei toimitettu. Bolševikkihallituksen uskottiin joutuvan mukautumaan tilanteeseen ja tunnustamaan Suomen itsenäisyyden länsivaltojen, Saksan ja puolueettomien valtioiden myötä.

"...rohkenee Suomen Hallitus kunnioittaen pyytää, että Kuninkaallinen Ruotsin Hallitus tahtoisi tunnustaa Suomen itsenäiseksi ja riippumattomaksi maaksi sekä sallisi Suomen lähettää Tukholmaan edustajansa juhlallisesti antamaan tiedon Suomen itsenäiseksi julistamisesta..."

Tunnustaminen ei kuitenkaan edennyt. Saksa neuvotteli samaan aikaan Venäjän kanssa aselevosta, muut maat seurasivat tilanteen kehitystä. Suomen toivottiin ensin selvittävän suhteensa Venäjään. Senaatti joutui joulukuun lopulla myöntymään ajatukseen, että seuraava askel olisi lähteä Pietariin neuvottelemaan Leninin johtaman Venäjän kanssa Suomen itsenäisyydestä ja maiden välisten suhteiden järjestämisestä.

pdfLuonnos ulkovalloille toimitettavasta ranskankielisestä itsenäisyysjulistuksesta

pdfItsenäisyysjulistus suomeksi

 

Tämä dokumentti

Päivitetty 7.1.2008

Takaisin ylös