Globaalia etiikkaa rakentamassa

Teknis-taloudellinen maailma tarvitsee rinnalleen yhteisten arvojen syvää pohdintaa

YK:n yhteisiin tavoitteisiin pyrkivä globaaliagenda on hahmottunut 1980-luvun puolivälissä alkaneen seitsemän suuren kansainvälisen maailmankonferenssin pohjalta, ja on kehitysyhteistyön parissa toimivalle jo periaatteiltaan tuttu.

Erityisesti 1990-luvulla YK on nostanut esille useita teollisuus- ja kehitysmaita koskevia yhteisiä kysymyksiä ja antanut globaalistumiselle sovitut suuntaviivat. Globaalistuminen on pienentänyt maailmaa, mutta suurentanut ongelmia. Globaalistuminen on tällä hetkellä enemmän taloudellista ja poliittista kuin kulttuurista. Kulttuuria ja kehitystä problematisoidaan, globalisaatiota ei juuri ollenkaan, vaikka se ikään kuin laskeutuu kummankin peruskäsitteen päälle ja muuttaa niitä.

Mutta mihin pohjautuu ja mitä tarkoittaa globaali etiikka? Kenen ehdoilla ja kenen arvoihin sen perustamme? Kysymys kuuluu, kykenemmekö löytämään siltoja erilaisten kulttuurien välille.

Vielä 1980-luvun lopussa globaali etiikka, maailman eetos tai eettinen maailmanjärjestys oli monille vierasta. Kulttuurivuosikymmenen (1988-1997) näkyvimmäksi ja ehkä puhuttelevimmaksi tuotteeksi jäi Unescon ja YK:n riippumattoman Kulttuurin ja kehityksen maailmankomission vuoden 1995 julkaisu "Moninaisuus luovuutemme lähteenä", joka on virittänyt kulttuurin varaan rakentuvia keskusteluja eri tasoilla ja eri aiheista.

Se on ollut myös lähtökohtana vuonna 1998 Tukholmassa järjestetyssä Unescon Kulttuurin voima- konferenssissa, joka tuotti toimintasuunnitelman paikallisen kestävän kehityksen edistämiseksi kulttuuripolitiikan toimialalla.

Kulttuurin ja kehityksen maailmankomissio esitti kirjassaan kymmenkohtaisen kansainvälisen asialistan, jonka kahdeksas kohta on "globaali etiikka maailman yhteishallinnan perustana". Siinä komitea tähdentää, että "kansainvälistä toimintaa säätelevän globaalietiikan ja oikeudellisen järjestelmän kehittämisen edellytys on, että vaikutusvaltaiset kansakunnat ovat valmiita hyväksymään samat säännöt, jotka koskevat kaikkia kansainvälisen yhteisön osapuolia. Lakisääteinen tasa-arvo, demokraattinen vastuu ja tiedon avoimuus ovat käsitteitä, joiden kansalliseen kehittämiseen on kulunut vuosisatoja".

Etiikka tekniikan ja talouden rinnalle

Näitä periaatteita halutaan soveltaa myös tulevan vuosisadan maailmanlaajuiseen etiikkaan. Globaalietiikan määrittäminen jatkuu edelleen ja keskustelu siitä on ristiriitaista. Yleispätevän etiikan luominen on erittäin vaikeaa arvojärjestelmien ja niihin vaikuttavien uskontojen ja filosofisten järjestelmien erilaisuuden vuoksi. Etiikkaa koskevat ajatukset olisi konkretisoitava kulttuurierot huomioonottaen.

Globaalietiikka on kuitenkin nousemassa teknis-ekonomisen globalisaation vastapainoksi tai sen rinnalla kansainväliseksi keskustelunaiheeksi. Moniarvoisessa ja monimuotoisessa kulttuurimaailmassa tämän keskustelun teemana on "mitä yhteisiä arvoja ihmisillä on" eli "mikä ihmisiä yhdistää".

Yhteiskunnan kehittämisen ja sivistyksen ydinsisällöksi valitaan inhimillisen kasvun ja vastuun periaatteet. Elämänihanteisiin sisältyy vastuu maapallon tulevaisuudesta, yhteisvastuu, oikeudenmukaisuus, elämän ja yksilön kunnioittaminen, moniarvoisuus, eettiset ja esteettiset arvot sekä luonnon arvostus.

"Etiikkaa koskevat ajatukset olisi konkretisoitava kulttuurierot huomioonottaen."

Meillä on yksi yhteinen maailma, jossa kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Kestävä kehitys on mitä suurimmassa määrin kulttuurikysymys, koska ihmisten tapa toimia on kulttuuria. Olennaisia ovat ne arvot ja asenteet, joille ihmiset toimintansa tavoitteet asettavat. Yksinkertaisimmillaan kulttuuri on kaikkea sitä mitä ihmiset lisäävät luontoon, mikä on ihmisen tuottamaa historiansa, perinteidensä ja ympäristönsä ehdoilla.

Vuosina 1997-99 ulkoasiainministeriön suorittamien laajojen mielipidetiedustelujen mukaan suomalaisten myönteinen asenne kehitysyhteistyöhön on vakiintunut. Suomalaiset tiedostavat entistä paremmin sen, että globalisoituneessa maailmassa kaikkien edut ovat yhteisiä, elämme "saman auringon alla".

EU avannut ikkunoita

EU on avannut maailmamme yhdellä kertaa moneen uuteen suuntaan. Joudumme kohtaamaan uusia kulttuureja ja rakentamaan kestävää kehitystä kaikkiin kehitysmaihin. Kehitysmaasuhteet ovat olleet Suomen ja suomalaisten yksi ikkuna luovaan moninaisuuteen.

Herää kuitenkin kysymys, onko eri asia ymmärtää muiden kulttuurien elämänmuotoa kuin omaksua tai hyväksyä se? Kun kulttuuri suojelee itseään ja puolustautuu ulkopuolisia vastaan, sitä kutsutaan etnosentrisyydeksi. Sen ääri-ilmiöitä ovat rasismi ja kiihkonationalismi, joiden taustalla ovat usein heikko itsetunto ja elämän hallitsemattomuus. Etnosentristen puolustusmekanismien avulla toisaalta vahvistetaan kulttuurien jatkuvuutta ja pysyvyyttä.

Luomme globaalin etiikan helposti niiden arvojen pohjalta jotka itse tunnemme parhaiten. Globaalin etiikan etsintä perustuu toivoon, että ihmisten vuorovaikutus kulttuuriin, uskontoon, syntyperään tai asuinpaikkaan katsomatta voisi nojautua kaikkia yhdistäviin perusarvoihin. Kulttuurien moninaisuuden taustalla on ykseys, joka määritellään globaalissa etiikassa. Tarkoitus on, että "globaalin etiikan arvojen ja periaatteiden tulisi muodostaa yhteinen tarkistuspiste, joka tarjoaa moraaliset perusstandardit, joihin ihmiskunnan tulisi pyrkiä monissa yrityksissään kohdata globaalit ongelmaryhmät".

Meidän aikanamme on syntymässä globaali kansalaiskulttuuri, johon sisältyy uuteen globaaliin etiikkaan lisättäviä ja yhdistäviä elementtejä, kuten ihmisoikeudet, demokraattisen prosessin kautta syntyvä oikeus vallan käyttöön ja julkinen tilivelvollisuus.

Yksi viime vuosikymmenien suuntauksista on ollut ihmisoikeuksien kansainvälisten standardien käyttö. Monet kansainvälisoikeudelliset, jo käytännössä vakiintuneet sopimukset ilmentävät näitä YK:n asiakirjan hahmottamia ja jo yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen määrittämiä standardeja.

Globaalin etiikan pohdinta on synnyttänyt vuonna 1997 mm. luonnoksen "Yleismaailmallisen ihmisen velvollisuuksien julistukseen", jonka on laatinut vuonna 1983 perustettu vuorovaikutusneuvosto. Siinä sanotaan, että "globaalit ongelmat vaativat globaaleja ratkaisuja, jotka voidaan toteuttaa vain kaikkien kulttuurien ja yhteiskuntien kunnioittamien aatteiden, arvojen ja normien avulla".

Vuonna 1993 maailmanuskontojen parlamentti antoi ns. Chicagon maailmaneetoksen julistuksen

(A Global Ethic), joka puhuu yhteisten arvojen löytämisestä ihmisten kesken mm. sanomalla: "Se, että uskonnolliset ja kulttuuriset perinteemme ovat hyvin erilaisia, ei saa olla esteenä sille, että toimimme yhdessä aktiivisesti kaikkia epäinhimillisyyden muotoja vastaan suuremman inhimillisyyden puolesta".

Suomen piispat mukana arvokeskustelussa

Julistus edustaa käsitystä uskontojen ja kulttuurien traditioista löydettävistä yhdistävistä eettisistä periaatteista, jotka voivat tukea yhteisen kokoavan maailmanjärjestyksen kehittämistä. Viime vuosien taloudellisen ja henkisen laman siivittämänä ovat keskusteluun tulleet maamme näkökulmasta myös Suomen luterilaisen kirkon piispat, jotka vetoavat hyvinvointivaltion säilyttämisen puolesta keväällä antamassaan sosiaalieettisessä kannanotossaan "Kohti yhteistä hyvää".

Se on ennen kaikkea puheenvuoro arvoista. Piispat eivät suostu ajatukseen yleispätevistä arvoista. Heidän mukaansa "ainoa yhteinen arvo olkoon moniarvoisuus". Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on todennut mietinnössään syksyllä 1998 näin: "Ihmiskunta tarvitsee taloudellisten ja teknologisten menestystekijöiden lisäksi sivistyksellisesti kestävää pohjaa. Se tarvitsee globaalia etiikkaa toimintansa pohjaksi. Arvopohja ei kulje tasatahtiin muun kiihkeän muutoksen kanssa. Esimerkiksi kristilliset arvot ovat edelleen pysyviä".

Kulttuurien merkityksen lisääminen kansainvälisessä yhteistyössä edellyttää, että analysoidaan sitä kulttuuripohjaa, jolla pyritään kohentamaan maailman eri alueiden välisten suhteiden tasapainoa. On tärkeää tarkastella uudelleen niitä tapoja ja keinoja, joilla vahvistetaan teollisuus- ja kehitysmaiden, yhteiskuntajärjestelmiltään erilaisten maiden tai OECD-maiden ja niiden ulkopuolisten valtioiden välistä kulttuuri-, talous- ja teknologista yhteistyötä.

Kulttuuri on se pohja, joka erilaisissa yhteisöissä antaa maaperän yleisen, yhtäläisen ja kaikinpuolisen yksilöllisen ja yhteiskunnallisen kehityksen kunnioittamiseen. "Kulttuurien ja perinteiden moninaisuus on kansainvälinen rikkaus ja kansallinen voimavara sekä identiteetin tärkeä rakennuspanos".

Globaaliagendan ytimenä on siis ympäristöön, ihmisoikeuksiin, väestöön, köyhyyteen, tasa-arvoon sekä nälkään ja elintarviketeollisuuteen liittyvien kysymysten riippuvuus toisistaan. Globaalietiikkaan taas sisältyy sitoumus ristiriitojen rauhanomaisesta ratkaisusta, avoimista neuvotteluista ja sovittelusta kulttuurien rajat ylittävän "kultaisen säännön" hengen mukaisesti "kaikki minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille".

"Kestävä kehitys on mitä suurimmassa määrin kulttuurikysymys, koska
ihmisten tapa toimia on kulttuuria."

Irma-Liisa Perttunen

Kirjoittaja on kulttuurineuvonantaja ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosastolla.




03.12.1999